Joni Mitchell 80-luvulta eteenpäin – uusi levynkansinäyttely avattu Turussa

Joni Mitchell 70 vuotta

Musaston artikkeli- ja levynkansinäyttelysarja päättyy

Kanadalaisen Joni Mitchellin 70-vuotisjuhlan kunniaksi Musastossa on esitelty kronologisesti laulaja-lauluntekijän tuotantoa 1960-luvun lopulta alkaen. Tuomas Pelttarin kirjoittama aiempi teksti käsitteli vuosia 1974–1980. Tämän jutun aiheena ovat levytykset vuodesta 1982 eteenpäin. Myös Altti Koivisto on kirjoittanut Musastoon kaksi artikkelia Mitchellin urasta (osat 1968–1974 ja 1974–1980).

Toinen Turun Mitchell-näyttely ulottuu vuoteen 1991 asti, koska LP-painoksia ei enää ilmestynyt Night Ride Homen jälkeen. Artistin kaikki albumit ovat kuitenkin mukana arvioissa, viimeisenä vuonna 2007 ilmestynyt Shine. Levynkansinäyttelyjä on ollut esillä sekä Turun että Raision kirjastoissa.

Viisi levynkantta näytteillä, lainattavana CD-levyjä ja kirjallisuutta

Joni Mitchellin levytyksiä: ylhäällä Wild Things Run Fast ja Night Ride Home, alhaalla Dog Eat Dog ja Chalk Mark In A Rain Storm.

Joni Mitchellin levytyksiä: ylhäällä Wild Things Run Fast ja Night Ride Home, alhaalla Dog Eat Dog ja Chalk Mark In A Rain Storm.

Turun musiikkikirjaston 10.1.2014 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi Joni Mitchellin albumia vuosilta 1980–1991. Artistin tuotantoa on lainattavissa näyttelyn vierellä. Tervetuloa kirjastoon!

° Shadows And Light 1980

° Wild Things Run Fast 1982

° Dog Eat Dog 1985

° Chalk Mark In A Rain Storm 1988

° Night Ride Home 1991

Musiikin murros ja uusi nousu

Popmaisempi ilmaisu vei Joni Mitchellin uraa hieman yllättäen kohti kaupallista aallonpohjaa. Suosion laskusta huolimatta Mitchell ponnisti eteenpäin – ja keskittyi tekemään yhä parempia levyjä. Tässä auttoi erityisesti Larry Klein. Tuottaja ja basisti Klein (s. 1956) on vaikuttanut ratkaisevasti Mitchellin musiikkiin vuodesta 1982 lähtien. Mitchell ja Klein olivat myös aviopari vuosina 1982–1994.

Larry Klein ja Joni Mitchell.

Larry Klein ja Joni Mitchell.

Kun hyppäys fuusiojazzmaisesta toteutuksesta tuotantokeskeisempään äänimaiseman rakentamiseen alkoi, Mitchell pystyi ottamaan rennommin. Uutta tunnelmaa toivat myös useat vierailevat laulajat. Vuosien varrella Mitchellin levyillä ovat vierailleet Peter Gabriel, Don Henley, Michael McDonald, Lionel Richie, Willie Nelson, Seal ja monet muut.

1980-luvulla Mitchellin albumit virtaviivaistuivat.  Tekstit painottuvat rakkauden lisäksi myös yhteiskuntakritikkiin. Mitchell paheksuu yhä peittelemättä intiaanien sortamista, mielivaltaista uskontoa, kerskakulutusta ja bisnesmaailmaa.

Yksi keino lähestyä Mitchellin Geffen-vuosia on harvinainen videoalbumi Come In From The Cold vuodelta 1991. Vajaan tunnin pituinen haastattelu- ja videokokoelma on erinomaista katseltavaa, varsinkin jos albumit ovat sinulle jo tuttuja.

1990-luvulta eteenpäin Joni Mitchell tunnustettiin jälleen yhdeksi maailman suurista. Albumit Turbulent Indigo, Travelogue ja Shine osoittavat, että kehuja ja huomionosoituksia sateli ansaitusti.

***

Wild Things Run Fast 1982

Hienostunut Chinese Café/Unchained Melody aloittaa Michellin uuden kauden. Aiheena on ikääntyminen, keskiluokkaisuus ja lapsi jonka Mitchell antoi adoptoitavaksi:

Caught in the middle. Carol, we’re middle class, we’re middle aged
We were wild in the old days, birth of rock ‘n roll days
Now our kids are coming up straight and my child’s a stranger
I bore her but I could not raise her.
Nothing lasts for long…

Wild Things Run Fast tuntuu sydänalassa kuin vastarakastuneen palo valittuaan kohti. Korvia hivelevä Man At The Window tuntuu sillalta vuoden 1974 klassikolle Court And Spark. Kaikki 70-luvun jazz ei sittenkään ole historiaa. Soundi vain on modernimpi.

Itsetutkistelun rinnalla on aika pitää myös hauskaa. Musiikillisen ilmeen suoruus on läpi albumin kantava sovitusmetodi. Larry Kleinin inspiroitunut bassosoundi on myös tärkeä elementti.

Dog Eat Dog 1985

Mitchell muovasi itselleen jälleen uuden ilmeen albumilla Dog Eat Dog. Toinen Geffen Recordsille tehty levy on musiikillisesti tasapainoinen, viriili, dramaattinen ja “ajan hengessä” hieman ylituotettu. Albumi tuotettiin Larry Kleinin, Mike Shipleyn ja syntsaguru Thomas Dolbyn kanssa. Dog Eat Dog on myös selkeästi yhteiskuntakriittinen albumi, ehkä jopa aavistuksen tyly.

Kokonaisuus on kuitenkin palkitseva. Synteettinen soundi, samplet ja Fairlight CMI tulevat liki, mutta Mitchellin sävellykset eivät kangistu uuden soundin keskellä hetkeksikään. Paikoin pahaenteinen äänimaisema toimii erinomaisesti, koska biisit ja sovitukset ovat huimaavan kovatasoisia. Kylmänviileästi kulkeva Good Friends avaa hienon albumin. Jo edellisellä albumilla mukana ollut Michael McDonald laulaa upeasti mukana.

Laulajana Mitchell on tavoittanut uutta kohtalokkuutta. Fiction ja viipyilevä The Three Great Stimulants ovat hyviä esimerkkejä yhä uskottavammasta äänestä. Mitchell vakuuttaa, koska hän uskaltaa heittäytyä kovempaan klangiin, isompaan voluumiin, lähes rokkaavaan asenteeseen. Larry Kleinin säveltämä Tax Free on myös yksi kohokohdista. Rod Steigerin esittämän evankelistan puheosuudet todella kylmäävät.

Chalk Mark In A Rain Storm 1988

Kolmas Geffen Recordsille tehty albumi alkaa mestarillisella duetolla Peter Gabrielin kanssa. My Secret Place on yksi Mitchellin uran huipuista. Gabriel säteilee Mitchellin rinnalla, aivan kuin Kate Bush säteili Gabrielin kanssa klassikolla Don’t Give Up kaksi vuotta aiemmin. My Secret Place on yhtä lailla täynnä lämpöä:

Chalk Mark In A Rain Storm voisi olla jopa vierailijoiden rasittama, mutta ei – vieraat ovat harkittu osa taiteellisesti onnistunutta kokonaisuutta. Kuten aina, vierailut pohjaavat artistien ainutlaatuiseen muusikkouteen, ei markkina-arvoon. Laulajat tuovat uusia värejä Mitchellin palettiin. Willie Nelson tekee Cool Waterin raukeudesta yhtä juhlaa. Kenties virkistävimmin yllättävät Billy Idol ja Tom Petty raidalla Dancin’ Clown.

Don Henley sopii myös hienosti mukaan. Raidalla Snakes And Ladders mestarivokalistien kauniit melodiat tasapainoittavat hieman ahdasta rumpukonesovitusta. Uhkaava The Reoccuring Dream jää kummittelemaan ajatuksiin. Rumpali Manu Katché, kitaristi Michael Landau ja basisti Klein luovat Mitchellin äänikollaasin päälle mahtavan tilan.

Night Ride Home 1991

Mitchell otti selkeän askeleen akustisempaan suuntaan albumilla Night Ride Home. Eleganssi ja mystisen tribaali tunnelma yhdistyvät saumattomasti, kaikessa rauhassa. Muutos 80-luvun eteerisyyteen on selkeä. Viipyilevät biisit hyötyvät akustisemman rytmin ja perkussioiden voimasta, ja rumpali Vinnie Colaiuta ja Larry Klein luovat jälleen pohjan ainutlaatuiselle hypnoottisuudelle. Soundi on mestarillinen.

Ehdottomia kohokohtia ilmiömäisen nimikappaleen lisäksi ovat Come In From The Cold ja Slouching Towards Bethelem. Myös David Baerwaldin kanssa laulettu single Nothing Can Be Done onnistuu. Viimeisenä kuultava Two Grey Rooms tuntuu herkulliselta 70-luvun takaumalta. Jousiorkesteri tuo sovitukseen juhlavaa glamouria.

Turbulent Indigo 1994

Uudenlaista vapautuneisuutta uhkuva Turbulent Indigo nosti Mitchellin uran uuteen nousuun. Varmaotteinen albumi on yksi artistin parhaista. Ilmaisu on astetta syvempää ja koskettavampaa kuin edellisellä levyllä Night Ride Home. Sävellykset ovat monisyisiä. Last Chance Lost voisi olla kotonaan vuoden 1979 albumilla Mingus, kitarasoundia myöden. Yksi Mitchellin tärkeimmistä tunnusbiiseistä on ekstaattinen Sex Kills. Huumaava soundi vie mukanaan tuntemattomaan. Mitchellin huoli maailman tilasta yhdessä Michael Landaun kitaran ja Kleinin tuotannon kanssa. Sex Kills on täydellistä ajattomuutta.

Loistokas levy vaikutti kuulijoihinkin: laulaja-lauluntekijä nousi uudestaan arvostetuksi musiikintekijäksi mediassakin. Helmikuussa 1996 Turbulent Indigo voitti parhaan popalbumin Grammyn erittäin kovatasoisessa kilpailussa. Taakse jäivät Mariah Carey, Madonna, The Eagles ja Annie Lennox tuottajineen. Lavalla Mitchell ja Klein vaikuttivat aidosti yllättyneiltä palkitsemisestaan: 

Taming The Tiger 1998

Albumia Taming The Tiger edelsivät kokoelmat Hits ja Misses, joilla esitellään yhteensä 29 isoa ja vähemmän isoa hittiä. Erittäin hyviä koosteita molemmat. Näitä seurannut studioalbumi Taming The Tiger esittelee Turbulent Indigoa irrottelevamman artistin – ei minkäänlaista uran varmistelua uuden suosion ja palkintojen perässä.

Joni Mitchellin tuotantoa 90-luvulta.

Joni Mitchellin tuotantoa 90-luvulta.

Hieman jazzahtavamman albumin soundi on herkistynyt. Fonisti Wayne Shorter liitelee korkella. Intiimiyttä tuo myös rumpali Brian Bladen vaivaton tatsi. Rentous on kuitenkin lumeenomaista. Mahtipontisten sovitusten sijaan tilan ottavat tekstit. Mitchell kirjoittaa suoraan tasa-arvon ja ekosysteemin puolustukseksi: Lead Balloon ja No Apologies ovat täyttä rautaa. Nimikappale avaa musiikkiteollisuuden rappiota.

Taming The Tiger käsittelee kuitenkin myös ihmissuhteita ja positiivisuutta. Stay In Touch, My Best To You ja mestarillinen Man From Mars pysäyttävät. Face Lift kertoo kauneuden ytimestä:

– Open up your gifts… you know, happiness is the best face lift.

Vuosien vieriessä Taming The Tiger tuntuu yhä enemmän Hejiran sukulaislevyltä, heti avausraita Harlem In Havanan hypnoottisuudesta lähtien. Mitchell omaa yhä tutun lumovoiman myös luomummin toteutettuna.

Travelogue 2002

Hieman sekava viihdealbumi Both Sides Now (2000) jäi välityöksi, mutta Mitchell ei herpaantunut. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt kahdeskymmenes albumi Travelogue toi artistin koko uran häikäisevään valokeilaan. Mitchell ehti jo uhata musiikinteon lopettamisella, koska oli niin kyllästynyt musiikkibisnekseen. Onneksemme Travelogue ei jäänyt viimeiseksi levyksi. Ehkä päätökseen vaikutti Mitchellin voittama Grammy elämäntyöstään (Lifetime Achievement Award).

Kaikki Traveloguen biisit ovat esillä Vince Mendozan uusin sovituksin. Mendoza onnistuu myös johtamaan orkesterin todelliseen täyttymykseen. Vivahteikkaat instrumentaatiot uhkuvat draamaa ja jännitettä, aivan toisin kuin edellisellä levyllä. Luksusta lisää sanoituksille painettu vihko Travelogue Lyrics.

Juhlan aihetta antaa myös albumin kuvitus. Mitchellin töitä esitellään etukannen Van Goghiin viittaavan maalauksen lisäksi levykansiosta löytyvässä kuvakirjasessa. Mukana on myös Mitchellin kauan kadoksissa ollut tytär Kilauren Gibb. Äiti ja tytär löysivät vihdoin toisensa vuonna 1997.

Shine 2007

Mitchellin levytyksiä vuodesta 2000 eteenpäin. Ylärivissä keskellä viimeisin albumi Shine (2007).

Mitchellin levytyksiä vuodesta 2000 eteenpäin. Ylärivissä keskellä viimeisin albumi Shine (2007).

Vuosina 2004–2005 julkaistut kolme kokoelmaa ovat erinomaisia teemalevyjä: Dreamland, Songs Of A Prairie Girl ja erityisesti jaksoa 1985–1998 peilaava The Beginning Of Survival toimivat hienosti. Myös boksi The Complete Geffen Recordings oli kiva. Mitchelliltä ei kuitenkaan odotettu täysin uutta materiaalia. Yllätys olikin melkoinen, kun artistin toistaiseksi viimeinen albumi Shine ilmestyi syksyllä 2007.

Shine oli kovan työn takana. Mitchell ponnisteli, jotta pystyisi laulamaan entiseen tapaan. Olemme onnekkaita, sillä Shine yltää yhdeksi mestarin parhaista levyistä. Albumin tärkein raita on toiseksi viimeisenä kuultava nimikappale. On vaikea löytää koskettavampaa ääntä ja tilitystä kuin tämä arkea, ympäristötuhoa ja ihmisen turhamaisuutta havainnoiva hauraus. Herkkyys nousee uskomattomiin sfääreihin mitä pienimmällä instrumentaatiolla. Tällaista musiikkia on olemassa vain vähän.

Mitchell tuotti pelkistetyn Shinen itse. Tunnelma on valtavan tiheä. Herkimpien elementtien arvo kasvaa, sovitukset hengittävät. Levyllä on samankaltaista taikaa kuin joillakin Leonard Cohenin myöhemmän kauden levyillä. Kun keskitytään olennaiseen, niin yhä vähemmästä saadaan yhä enemmän.

Voi olla, että Shine on Joni Mitchellin viimeinen albumi, joutsenlaulu. Voimme lohduttautua sillä, että hän on jo antanut meille enemmän kauneutta kuin koskaan uskalsimme pyytää.

Teksti ja kuvat: Tuomas Pelttari

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s