Kuukausittainen arkisto:Touko 2010

Viikon levy: Einstein On The Beach

Valintani viikon levyksi on yhdysvaltalaisen minimalistisen säveltäjän Philip Glassin (s. 1937) ensimmäinen ooppera ja samalla kenties tunnetuin teos Einstein On The Beach (suom. Einstein rannalla), joka syntyi yhteistyönä avantgarde-teatterintekijä Robert Wilsonin kanssa ja sai ensiesityksensä vuonna 1976.

Einstein On The Beach perustuu löyhästi Einsteinin elämään, joskin varsinaista juonta siinä ei ole. Musiikillisesti ooppera on taattua Glassia toistuvine rakenteineen ja vilkkaasti pulppuavine kuvioineen. Teoksen musiikki on kirjoitettu Glassin omalle, sähkökosketinsoittimista ja puhaltimista koostuvalle yhtyeelle sekä kuorolle, joka laulaa vain numeroita ja nuottien solfa-tavuja. Lisäksi kuullaan runoilija Christopher Knowlesin arvoituksellisia tekstejä.

Tämä yli viisituntinen ooppera ei sisällä edes väliaikaa, joskin teosta esitettäessä yleisölle annettiin vapaus saapua ja poistua halunsa mukaisesti. Äänitettynä versiona Einstein On The Beachin kesto on hieman lyhyempi, siltikin vain hieman alle kolme ja puoli tuntia.

Einstein On The Beach on oivallinen tapa tutustua modernin klassisen maailmaan ja eritoten Philip Glassin hypnoottiseen ja unimaiseen musiikkiin.

Ääni- ja kuvanäytteitä Youtubesta, sähköuruissa itse Philip Glass:

Philip Glass Ensemble: ”Train/Spaceship” part 1

Einstein On The Beachin lyhyt LEGO-versio

Lainaa Einstein On The Beach Vaski-kirjastoista:

Philip Glass : Einstein On The Beach 3CD (1979)

Philip Glass : Einstein On The Beach 3CD (1993)

Philip Glass : Einstein On The Beach 4LP (1979)

Musaston Viikon levy -sarjan ensimmäisen valinnan on tehnyt kirjasto- ja tietopalvelua Turun AMK:ssa opiskeleva musiikkikirjaston työharjoittelija Henri Kurko.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Kaamos: Deeds And Talks – Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 1


Kaamos: Deeds And Talks

Musasto kertoo uuden juttu- ja näyttelysarjan ensimmäisessä osassa yhtyeestä Kaamos. Bändin ensimmäinen ja ainut albumi Deeds And Talks ilmestyi uudestaan tammikuussa 2010. CD on julkaistu Rocket Recordsin ja Warner Music Finlandin yhteistyönä. Turkulaisen progressiivisen rockin/popin merkkiteos ilmestyi alun perin marraskuussa 1977 Matin ja Tepon M&T Productionsin kustantamana. Kaamoksen uusintajulkaisu on odotettu – ja varsin onnistunut. Klassikko on palannut.

Albumi on miellyttävä aikamatka vuoteen 1977. Kitaristi Ilpo Murtojärven sävellykset ovat täynnä ilmaa ja keveyttä, vaikka bändin sovitukset ovat tiukkoja. Samalla soundi on moderni: kenties lähellä samankaltaista ajattomuutta kuin Wigwamin albumit ‘deep pop’ -kaudella. Äänimaailma tuntuu tuoreelta. Tuotanto on hienosti tasapainossa.

Levy on suurelta osin kitaran dominoima, mutta ilman otsaryppyjä. Koskettimista voi havaita sävyjä J. S. Bachin lisäksi Rick Wakemanin (Yes) tai Peter Bardensin (Camel) vaikutuksesta. Deeds And Talksin musiikillinen kauneus ja vaivattomuus tuovat mieleen myös Matti Järvisen 1976 ilmestyneen albumin  Matin levy (uusintajulkaisu Rocket Records, 2007). Molemmissa levyissä on jonkinlaista onnellisuutta ja viattomuutta joka koskettaa. Myös Kaamos-yhtyeen laulaja Johnny Gustafsson tuo progehtavaan  musiikkiin popin tunnetta.

Yhtyeen kokoonpano:
Johnny Gustafsson (laulu, rummut),
Kyösti Laihi (koskettimet, Moog, taustalaulu),
Ilpo Murtojärvi (kitara, taustalaulu) ja
Jakke Leivo (basso)

Säveltäjä ja kitaristi Ilpo Murtojärvi puhuu Musastolle:

Deeds And Talks on nyt vihdoin saatavana CD-formaatissa. Miltä uusi laitos tuntuu?
Masterointi on hyvin ja maulla tehty. Siinä ei ole liikaa kompressointia, joka veisi tällaisesta musiikista nyanssit, ja kuunteleminen kävisi raskaaksi. Onneksi myös alkuperäinen master-nauha oli tallella, joten digitaalinen masterointi tehtiin suoraan nauhalta eikä vinyyliltä. Toisin sanoen lähtökohta masterointiin oli paras mahdollinen, ja lopputulos kuulostaa mielestäni murealta ja muhkealta. Myös tuoreelta.

Albumin kansi on komea. Miten kansitaide valittiin?
Taiteilija Tapio Kinnusella oli niihin aikoihin tauluja esillä Soitin Laineen lähellä olevassa liikeessä, jonka nimeä en muista. Muistaakseni rumpalivokalistimme diggaili noita tauluja. Kinnuselta kysyttiin, haluaisiko hän maalata levymme kanteen taulun. Treffit olivat Soitin Laineella, ja Kinnunen muistaakseni alkoi heti luonnostella maalausta tupakka-askin kanteen. Se oli siis Kaamoksen levykantta varten tehty tilaustyö, joka löytyy originaalina Matin ja Tepon toimistosta. Heidän levy-yhtiönsähän kustansi koko levyn kansineen.

Olet säveltänyt albumin kappaleet. Mitä musiikillisia vaikutteita poimit ympäriltäsi kun biisit hahmottuivat? Haluatko mainita suuria vaikuttajiasi?
Tuohon musiikinlajiin tuona aikana saattoi poimia vaikutteita mistä vaan: klassisesta, jazzista, muista bändeistä. Pääasia oli että tehtiin bändimusiikkia omalla kokoonpanollamme, ja että pystyttiin ne myös keikalla toteuttamaan. Opiskelin Turun konservatoriossa, ja klassisen musiikin tematiikka, rakenteet, harmonia, kontrapunkti ja monet muut vaikutteet kuuluvat Deeds And Talks -levyltä. Samoin kuuluu myös J. S. Bach ainakin kappaleessa ”Barokki”. Siinä tietysti rokki-sanalla on erityinen merkityksensä. Jethro Tullia diggailin nuorempana, ja brittiläinen proge ja keskiaikainen musiikki kuuluvat myös levyltä. Amerikkalaista mustaa musaa soitettiin myös jossain määrin, mm. War -yhtyettä, ja jotain sieltäkin poimittiin. Mm. Jan Hammeria, Zappaa sekä Yesiä myös soitettiin ja kuunneltiin. Jazz ja blues kuuluvat lähinnä sooloista ja riffeistä. Esimerkiksi jazzille tyypilliset harmoniat eivät sävellyksissä pahemmin kuulu. Kvarttisointuja kyllä käytettiin runsaasti. Mutta Kaamoksen musiikin piti kuulostaa tuollaiselta, ja jazz-harmoniat olisivat saaneet sen kuulostamaan joltain muulta.

Entä mitä kautta Jocke Sumeliuksen tekstit päätyivät albumille? Oliko sovittaminen vaikeaa?
Jocke Sumeliuksen kanssa yhteistyö alkoi kai samoihin aikoihin, kun hän työsti tekstejä Relax by Combination -levylle, johon Kaamoskin soitti muutaman raidan. Tekstien ja sävellysten yhteistyö pelasi jotenkin vaivattomasti. Jossain kappaleessa oli teksti ensin, jossain sävellys. Joitakin työstettiin hieman lisää lopputuloksen saattamiseksi kohdalleen, mutta muistikuvani mukaan se meni helposti. Lopulliset sovitukset syntyivät treenikämpällä yhteistyönä, mutta sävellysten rakenteet, melodiat ja harmoniat olivat jo sävellettäessä melko valmiina. Kyösti lisäili sointuihin omia juttujaan, ja komppeja esimerkiksi hiottiin ja mietittiin. Treenattiin paljon.

Kerro kokemuksiasi tuoreesta keikasta Vimmassa tammikuussa!
Vimman keikka onnistui mukavasti. Yleisöä oli sali täynnä, ja tunnelma oli lämmin. Oli treenattu pari viikonloppua, ja jokaisen piti myös kuunnella levyä ja yrittää muistella, mitä on tullut aikoinaan soitettua. Lähdettiin ajatuksesta, että toteutetaan keikka alkuperäisillä sovituksilla, ja että se kuulostaa jotakuinkin samalta kuin levy. Levyllähän on muutamia päällesoittoraitoja, ja siksi keikalla oli vahvistettu kokoonpano. Jousikvartetti tosin oli ekstraa. Kaamoksen saama huomio jopa yllätti. Positiiviset lausunnot, joita olen kuullut, lämmittävät. Kaamos-aika oli minulle ja muille kaamoslaisille monella tavalla tärkeää aikaa.

Arvio, haastattelu ja valokuvat Tuomas Pelttari.

Tarkista Deeds and Talks -levyn saatavuus Vaski-verkkokirjastossa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku

Rush elokuvissa kesäkuun 7. päivä

Rush-yhtyeen dokkari Beyond The Lighted Stage esitetään Finnkinon teattereissa 7.6. maanantaina. Elokuvaa esitetään ympäri Eurooppaa vain yhtenä päivänä. Liput myynnissä perjantaina 21.5. klo 10.

1 kommentti

Kategoria(t): Musiikkielokuvat

Nya skivor från Mattias Alkberg och The Bear Quartet

Mattias Alkberg är en musiker och poet från Luleå som sedan tidigt nittiotal spelat med indierockbandet The Bear Quartet och de senaste åren även under eget namn i olika varianter och bandkonstellationer, Mattias Alkberg Tre, Mattias Alkberg BD och nu på senaste skivan som Mattias Alkberg. Skivan heter Nerverna och tanken var att han skulle ha ett kompband som hette Nerverna men det namnet var redan upptaget av ett band i Umeå. Låtarna på skivan drar mot rockabilly, sextiotalspop och punk och texterna är som vanligt lysande. ”Visst vet du att jag skiter i allt” är en coverversion av Weezers ”Buddy Holly” och refrängen lyder: Man kan tro att jag är bibliotekarie/och att du läst varenda bok som finns/Vad bryr väl jag mig om vad de säger om oss?/Ärligt, visst vet du att jag skiter i allt?

Finns skivan inne på biblioteket?

The Bear Quartets fjortonde album 89 släpptes också i slutet av förra året och är också klart värt att lyssna på.

Finns skivan inne på biblioteket?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutta ja retroa

Ronnie James Dio in memoriam

Heaven and Hell Tampereen Sauna Open Airissa 2007. Kuva: Petri Kipinä

Heavy metallin legenda Ronnie James Dio on poissa. Hevin pieni suuri mies hävisi lopulta taistelun vatsasyöpää vastaan.  Mittavan uransa aikana Dio (oik. Ronaldo Giovanni Padavona) lauloi ihmisten sydämiin niin Elfin, Rainbown ja  Black Sabbathin kuin kuin omaa nimeään kantavan Dionkin solistina.

Minulle henkilökohtaisesti Ronnie James Dio on aina ollut tärkeä ja arvostettu solisti. Miehen ääni ja sen käyttö on jotakin aivan ainutlaatuista. Tutustuin jo nuorena Dion levyihin ja olen iloinen, että löysin ne vanhemmalla iällä uudelleen. Kolmas studiolevy Sacred heart taisi olla ensimmäinen Dio-kasettini ja vasta sen jälkeen tutustuin klassikkolevyihin Holy diver sekä The last in line.

Rainbown neljä ensimmäistä levytystä ovat laulullisesti ja laadulliseti yhtyeen parhaat. Juuri näillä levyillä laulajana toimii Dio. Black Sabbathin Dio-vuosien levyistä Heaven and hell ja Mob rules sekä livealbumi Live evil ovat ehdottomia raskaan rokin klassikoita. Dion ja Ozzy Osbournen paremmuudesta voisi kiistellä loputtomasti, mutta miksi turhaan? Ovathan molemmat legendoja ja aivan erilaisia laulajina.

2000-luvulla perustettu Heaven and Hell (Dio, Tony Iommi, Geezer Butler, Vinny Appice) ehti julkaista kaksi albumia. Ne osoittivat bändin ja myös Dion solistina olevan yhä voimissaan. Orkesteri vieraili useaan otteeseen myös Suomessa ja sen piti esiintyä tulevana kesänä Porin Sonisphere-festivaaleilla. Itse olen nähnyt Dion livenä muutaman kerran ja ne kerrat ovat olleet hienoja kokemuksia.

Syöpä-niminen lohikäärme nujersi Ronnie James Dion, mutta hänen musiikkinsa elää ikuisesti. R.I.P.

Teksti: Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Uutuushyllyssä

Kaksi uutta mahtavaa julkaisua Honest Jon’s Recordsista. Moritz von Osvald Trio – Vertical Ascent ja Open Strings – Early Virtuoso Recordings From The Middle East, And New Responses.

Varaa Vertical Ascent

Varaa Open Strings

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutta ja retroa

Turun Musiikkikirjasto 40 vuotta

Asiakkaat kuuntelemassa musiikkia Turun musiikkikirjastossa 1970-luvulla.

1970–2010

Musasto esittää ylpeänä kutsun: tervetuloa juhlimaan Turun musiikkikirjastotoiminnan 40-vuotista taivalta ma 17.5. klo 13.45 – 20. Ohjelmassa yhteislaulua, barokki-improvisaatiota ja rockia. Markku Innon Turun musiikkikirjastolle kirjoittaman runon ensiesitys!

Välkommen att fira 40-årsjubileet för musikbiblioteksverksamheten i Åbo må 17.5 kl. 13.45 – 20! På programmet finns allsång, barockimprovisationer och ett brett utbud av rockmusik. Uruppförande av Markku Intos dikt till musikbiblioteket!

Lue lisää / Läs vidare

Jätä kommentti

Kategoria(t): Tapahtumat