Avainsana-arkisto: uusintajulkaisut

Svart Recordsilta uusintajulkaisuina tukeva nippu kotimaisia jazz-klassikoita

svart valk-logo

Turkulainen Svart Records jatkaa tammikuussa ansiokasta uusiojulkaisujen sarjaansa.

Love Recordsin jälkeen luvassa on tuhti annos kotimaisia jazz-levytyksiä 70-luvun puolelta.

Ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät seuraavat vinyyliformaatissa julkaistavat uusintajulkaisut:

 

-Eero Koivistoinen – Valtakunta

-Eero Koivistoinen – For Children

-Eero Koivistoinen – Odysseus

-Esa Helasvuo – Think–Tank–Funk

-Soulset/Edward Vesala Jazz band – Nykysuomalaista – Contemporary Finnish

-Unisono

-Edward Vesala Trio – Nana

-Eero Koivistoinen  & Co – 3rd version

-Eero Koivistoinen Music Society – Wahoo!

-Esko Linnavalli Sextet – Finnish Design

-Jukka Linkola – Banana

-Juhani Aaltonen & Otto Donner – Strings

-Juhani Aaltonen – Etiquette

-Mike Koskinen – Sunwebs

-Nono Söderberg – Nono

-Make Lievonen

-Eero Koivistoinen – The Front Is Breaking

-Eero Koivistoinen – Labyrinth

-Harvest – Flyin’ High, Runnin’ Fast

-Matti Oiling – Happy Jazz Band

-Jupu Group – Ahmoo

-Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble – The Helsinki Tapes 1-3

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Svart Records julkaisee Kingston Wall -dvd:n

 

kingtime_etu_taka
Turkulainen Svart Records julkaisee uudelleen legendaarisen Kingston Wallin tuotantoa vinyylimuodossa. Orkesterin debyyttilevyn uusintapainos myytiin jo loppuun, toinen painoserä tulossa kauppoihin. Kingston Wall II ilmestyy 20.2.

Svart Records laajentaa audiovisuaaliseen ilmaisuun julkaisemalla Hannu Lappalaisen koostaman eepoksen Kingston Wall: Kingtime. Tämä Petri Wallin 46-vuotissyntymäpäivänä julkaistava kaksois-DVD sisältää yli kahdeksan tuntia bändin taivalta aktiivisesti videokameroineen dokumentoineen Lappalaisen arkistoistaan koostamaa pääsääntöisesti ennennäkemätöntä materiaalia.

Ensimmäiselle DVD-levylle on toteutettu kronologinen 26 live-esityksen kooste, varhaisesta vuoden 1988 kokoonpanosta yhtyeen viimeisiin lavahetkiin asti. Kakkoskiekon avaa kiehtova katsaus parhaisiin hetkiin Kingston Wallin isännöimältä improvisaation ja spontaaniuden leimaamalta Freak Out-klubilta. Lisäksi paketista löytyy Petri Wallin, Jukka Jyllin ja Sami Kuoppamäen haastatteluja, musiikkivideoita sekä Petri Walli In Memoriam -dokumentti.

Levy löytyy kaupoista perjantaina 27.2. Julkaisua juhlitaan Tavastialla Petri Wallin 46-vuotissyntymäpäivänä 25.2.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Uudelleenjulkaistu klassikko: Maaritin ensimmäinen soololevy

maarit

Maarit/Maarit

Parikymppinen Maarit Äijö, myöhemmin Hurmerinta, julkaisi debyyttialbuminsa Love Recordsin kautta vuonna 1973. Klassisen musiikin kautta “herätyksen” saanut sekä The Beatlesin ja Procol Harumin huumaamana rockin valinnut Maarit bongattiin treenikämpältä Love Recordsin Atte Blomin suosikiksi. Ensimmäisen sinkun jälkeen (Aamun tulo -sävellys Jim Pembroke, teksti Maarit, B-puolella Nyt olen tullut mä maailmaan, Carole Kingin Home again) Maarit keikkaili bändinsä Afrikan Tähden kanssa, jossa soittivat mm. Upi Sorvali, Heikki Pekkinen, Ilkka Hanski, Teemu ja Simo Salminen. Keväällä 1973 Maarit osallistui myös Euroviisukarsintoihin.

Joulukuussa 1973 ilmestyi Otto Donnerin, Måsse Groundstroemin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Maarit, johon Love Recordsin toimesta saatiin (jälkikäteen ajateltuna) käsittämättömän kova taustatiimi. Käytännössä Maaritin taustalla soitti Albert Järvisellä ja Sakari Kukolla vahvistettu Wigwam. Lainabiisien (Carole King, Rolling Stones, Stevie Wonder) lisäksi levyn sävellyksistä vastasivat Dave Lindholm, Jim Pembroke ja Otto Donner.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuva uudelleenjulkaisu osoittaa albumin ajattoman soundin, ajan hammas ei ole nakertanut levyn parhaita puolia. Maaritin äänessä on nuoruuden moninaisia sävyjä mutta tarvittaessa vakuuttavaa voimaa (Jumpin’ Jack Flash -coveri Synnyin saatanan merkit käsissäin) ja erityisesti iholle käyvää herkkyyttä (Lainaa vain). Otto Donnerin suureelliset jousisovitukset tuovat kokonaisuuteen arvokkuutta (Laulu kuolleesta rakastetusta) mutta kieltämättä albumin materiaalia ei voi kehua yhtenäiseksi. Sielukas ja jazz-henkinen Stevie Wonder -coveri Sua ehkä liikaa pomputin ja räkäinen rock’n’roll -kaahaus Anna tukan valuu vaan ovat aivan eri ääripäistä mutta Maarit onnistuu molemmissa siivuissa aivan mainiosti. Sovitus-ja soittopuoli on nautinnollista kautta linjan. Laadukas on ehkä liiankin vähättelevä määre.

Uudelleenjulkaisun mukana seuraava vihkonen (liitteen tekstin on laatinut Turun oma musiikkikirjastovaikuttaja Tuomas Pelttari) kertaa tärkeimmät askelmerkit ja lisäksi mukana on fotoja, jotka ovat selvästi eri maata kuin kansikuvaksi päätynyt otos. Jokainen voi itse tehdä vertailua, kauniit kasvot vai Atte Blomin päättämä “katu-uskottavampi” kuvaotos. Vuonna 1973 Maaritin esikoisalbumi toimi esitaistelijana kotimaiselle naisäänellä esitetylle rockille. Samalla nauhalle tarttui klassikko, joka ei häpeile olemassaoloaan millään osa-alueella vielä 40 elinvuoden jälkeen.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Turkulaisen Svart Recordsin klassikkojulkaisuja vinyylinä

Turkulainen Svart Records on ansiokkaasti panostanut aikoinaan vinyylinä julkaistujen nimikkeiden uusintajulkaisuihin. Svart Recordsin vinyylijulkaisut kunnioittavat alkuperäistä ulkoasua lisäten pakettiin yleensä hieman extraa. Uudelleenjulkaisujen viimeistelyyn ja yksityiskohtiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Svart Records on kuluvan vuoden aikana julkaissut uudelleen vinyylinä useita Poko Rekordsin punk/hc/uuden aallon klassikkoalbumeita/ep-levyjä (ja lisää on tulossa). Myös Johanna Kustannuksen punk-julkaisut ovat saaneet rakkautta uusintapainosten muodossa. Levyistä on pääsääntöisesti otettu 500-700 kappaleen painoksia, joten erän loppuessa kyselyihin vastataan ”sori, ei oo”…

Laman ainoaksi kokopitkäksi jäänyt bändin nimeä kantava albumi julkaistiin vuonna 1982. Ankaraa punk-henkeä esitellyt rieska osoittaa orkesterin olleen yksi äkäisemmän suunnan parhaista kotimaista edustajista. Jeesus sekä Turpa kiinni ja nussi ovat ehdotonta klassikko-osastoa. Rosoinen roisikinta ei anteeksi pyytele ja albumi kuulostaa vireän ajankohtaiselta 30 vuoden jälkeenkin.

Alkuperäistä ulkoasua noudatteleva uusintajulkaisu on asiallisen tyylikäs kokonaisuus, joka soi täyteläisenä ja jopa alakertaa korostaen. Usein juuri punkin/uuden aallon kotimaisia uudelleenjulkaisuja vaivaa hienoinen diskanttisuus. Näin ei ole Laman kohdalla.

Kollaa Kestää tunnetaan etenkin Eppu Normaali -yhteyksistä tutun Mikko Nevalaisen kautta, kuten myös Jäähyväiset aseille -viisusta. Kollaa Kestää oli kotimaisen punkin/uuden aallon todellisia veteraaneja, sillä bändin ainoaksi kokopitkäksi jäänyt Jäähyväiset Aseille julkaistiin 1979. Musiikki on selkeästi enemmän uutta aaltoa kuin rajumpaa punkitusta, saksofoni antoi biiseille omanlaistaan tunnelmaa.

Albumin kuuntelu ankarasti veivatun kasettikopion jälkeen on suorastaan valaiseva kokemus. Uudelleenjulkaisun soundi on mukavan lämmin ja kirkas. Vaikka ajan hammas on syönyt albumin biisimateriaalia, kuuntelukokemus on kuin vilkaisu teinivuosien päiväkirjoihin. Svart Recordsin uusiopainos ansaitsee kokonaisuutena lähes täydet pisteet. Komea, avattavilla kansilla varustettu paketti pitää sisällään bändihistoriikin lisäksi diskografian ja reilusti bändikuvia. Albumin tyylikäs kansikuva pääsee vinyylipainoksessa todella oikeuksiinsa – hieno värimaailma ja taustalla seinälle lätkäisty punk-suuruus The Advertsin juliste. Kyseinen albumi on kotimaista rokkia harrastavan musiikinkuluttajan levyhyllyn itseoikeutettu kulmakivi.

Pelle Miljoona & N.U.S. julkaisi vuonna 1978 omaa nimeä kantaneen Suomi-punkin todellisen kivijalan. Hiomattomalla punk-hengellä työstetty levy on kaukana Moottoritie On Kuuma -levyn radiosoittoon kelvanneesta uuden aallon hittijukeboxista. Pelle Miljoona & N.U.S. oli pelkkää punkin asennetta, julistamista sekä epäkohtien kaivamista. Mä vaan pogoon, Lontoo, Olen työtön, Ei oo järkee mennä armeijaan, Nuoriso sairastaa syöpää…kyseessä on SE kotimainen 70-luvun punk-albumi, joka todellakin tekee kunniaa sanalle punk.

Alkuperäinen kansitaide on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Avattavat kannet tuovat pakettiin arvokkuutta. Soundeista on turha vääntää kättä sillä kyseessä on niin suoraa energian ja tajunnan virtaa ettei yksityiskohdilla ole merkitystä. Kuitenkin albumi soi tasapainoisen suoraviivaisesti ja yksityiskohtia alleviivaamatta. Kiekolta todellakin henkii se oikea Sex Pistols -anarkia.

Musta Paraati oli kotimaisen goottirockin suuri suunnannäyttäjä. Kokoonpanon vuonna 1983 julkaistu Peilitalossa on säilyttänyt tuoreutensa yllättävän hyvin. Bändin voimakas, suorastaan hypnoottisen tumma ote puraa yhä – levyn a-puoli on kansainvälisen tason synkistelyä. Takavuosien syntikkavetoisten yhtyeiden kompastuskiviksi on usein luettava syntikkasoundien happaneminen vuosikymmenten paineessa. Peilitalossa ei kärsi kyseisestä ongelmasta – lisäksi kitarasoundi on hyökkäävän terävää. Albumin ehdottomia tähtihetkiä ovat raastavan raaka Eläimen kalu, hypnoottinen Peilitalo, repivän painostava Hyvää yötä ja viileän sydämellinen Romanssi.

Svart Recordsin julkaisema vinyyliversio on täyden kympin paketti. Stefan Bremerin loistavat kuvat pääsevät oikeuksiinsa avattavien kansien johdosta. Bonuksena vielä kattava bändihistoriikki. Soundien osalta vinyyli on ehdoton, cd-version voi huoletta siirtää varastoon. Peilitalossa on levy, joka on välttämätön hyödyke kaikille aikoinaan synkistelyrokkia harrastaneille tyypeille – levy yllättää myös nuoremmat kuulijansa. Todellinen mustahuuliklassikko.

Ratsia kuuluu myös ”kultakauden” kotimaisten punk-orkesterien ykkösketjuun. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa jo 1979. Elämän Syke julkaistiin loppuvuodesta 1980 ja albumi on mainio tallenne melodisen punkin/uuden aallon parhailta vuosilta. Levy on täynnä ”hittejä”; Ruumis ja sielu sekä Täältä tulee yö ovat suorastaan aikakautensa soundtrack-huudatuksia. Ei enkeleitä ja Elämän syke…todella hienoja viisuja. Samaa voi sanoa koko levystä, uuden aallon parhaita kappaleita yhdellä albumikokonaisuudella.

Avattavilla kansilla varustettu tyylikkään punasävyinen julkaisu on todellinen helmi. Riipisen luoma ulkoasu miellyttää silmää ja mukana seuraavat lyriikat on hieno lisä. Ratsian sydämellinen uuden aallon humala on mieltäylentävä paketti.

Mana Manan Totuus Palaa on kotimaisen äijäilevän synkistelurähinän mestariteos. Ilman Mana Manan vuonna 1990 julkaistua alakulon raamattua Timo Rautiainen ja Kotiteollisuuskin olisivat jääneet ilman suurta persiille potkua.

Totuus Palaa -levystä on kirjoitettu kaikki mahdollinen, levy on kehuttu pystyyn jos jonkinlaisissa yheyksissä ja albumin asemaa yhtenä kaikkien aikojen Suomi-levynä on paha mennä kiistämään. Albumin lohduton synkkyys saa lisäpainoa Jouni Mömmön rikkoutuneen mielen vääristyneistä varjoista. Albumille on tallentunut raastavalla tavalla tukeva ripaus aitoa herkän ihmisen epätoivoa ja synkkyyden demonien irvistelyä. Mömmöä riivanneista demoneista moni voi löytää oman kiusaajansa.

Tyylikkään paketin mukana tulee mainio kirjanen, josta löytyy Jouni Mömmön pysättyttävä haastattelu keväältä 1991. Totuus Palaa, vinyyliversiona, lienee varsinainen Pyhä teos kaikille kotimaisen raskaamman musiikin kannattajille.

Rattus: WC Räjähtää/Uskonto On Vaara

Svart Recordsin hiljattain julkaistujen Poko Rekordsin punk/hc-nimikkeiden ehdottomina  timantteina loistavat todella tyylikkäät legendaarisen Rattus-yhtyeen uusiopainokset WC Räjähtää ja Uskonto On Vaara.

Armotonta kulttimainetta meillä ja muualla nauttiva Rattus julkaisi WC Räjähtää -ep:n vuonna 1983. Ankara hc-mättö on siirtynyt 2000-luvulle yllättävän elinvoimaisena. 24-bittisenä alkuperäisistä nauhoista masteroitu levy soi kirkaana ja soundi on terävän muhkeaa. Vaikka yleisilme on hieman diskanttinen, alakerrasta jytisee myös maukkaasti – basso murisee todella vakuuttavasti. Kuuntele (kuulokkeet päässä) vaikka törkeän tiukka rymistely Rumia ruumiita – meinaan ottaa kierroksia pirun terävästi. Jos ei olis armeijoita soimaan, volyymi liian kovalle ja fiilis on kuin eturivissä bändin keikalla vuonna 1983. Ja mikä parasta, sanoista saa selkoa!

WC Räjähtää -albumin kannet, kuten myös Uskonto On Vaara -rieskan kansitaiteen, sääti aikoinaan amerikkalainen Pushead. Jälki on suorastaan legendaarista. Pöntöstä ryömivät irvokkaat raadot ovat saaneet armeijan verran jäljittelijöitä. Paketin kruunaa avattavat kannet, jotka paljastavat tyylikkään kokoelman Rattus-fotoja vuosien takaa.

Rattuksen Uskonto On Vaara on allekirjoittaneelle rakas julkaisu. Nuorena sällinä kapinen c-kasettikopio pyöritettiin puhki pariinkin otteeseen. Todellinen Suomi-hc:n elävä klassikko. Uskonto On Vaara -albumille vokaaleihin saatiin kunnon rähisevää kapinaa Annikin (Anssi Nieminen) ottaessa huutovastuun.

Arviosessiota varten allekirjoittanut lainasi kaverilta vertailuun alkuperäistä vinyyliä vuodelta 1984, tosin jo ankarasti pyörineen ja reilusti pahennusta herättäneen kappaleen. Kuuntelukokemus on kuitenkin melkoinen alkuräjähdys. Kun Sotahullut iskee ilmoille, peli on selvää heti ensimmäisistä huudoista lähtien. Uudelleenjulkaisun soundi on päällekäyvä ja”selkeästi” tykimpi kuin jo soitossa kuluneen väsyneen velipuolensa. Kuin pölyt olisi pyyhitty soundien päältä. Ehkä sana ”selkeä” on pientä liioittelua mutta uusioversio kuulostaa kuitenkin erinomaiselta. Ja materiaalihan on pelkkää parhautta, kiekon A-puoli on suurinpiirtein parasta mellakkaa, mitä härmälandiassa on narulle äänitetty.

Pusheadin tyrmäävän tyylikäs kansi ristillä roikkuvasta, konetuliasein suolatusta Jeesusmaisesta raadosta on provokatiivinen ja hämmentävä. Avattavien kansien välistä löytyy myös fotoja mutta varsinainen lisämauste on kahden viisun sinkkumaistiainen Uskonto On Vaara -session äänityksistä. Misfitsin Horror business ja Dischargen A Look at tomorrow -coverit täydentävät mainion, suorastaan täydellisen uusiojulkaisupaketin.

Kyseiset Rattus-uusiojulkaisut ovat todellinen lahja taivaasta – tai helvetistä – kenen joukoissa sattuu seisomaan. Jos aiot kuunnella Rattuksen vanhoja tekeleitä, tee se vinyylin avulla. Vanhan punkin/hc:n osalta vinyyli on oikea vaihtoehto.

Juha Kaunisto

(Artikkeli julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Svart Records julkaisee uudelleen Pokon punk- ja hardcore-klassikot vinyylinä

Turkulainen, vinyylijulkaisuihin erikoistunut Svart Records on tehnyt sopimuksen Poko Recordsin kanssa legendaaristen punk- ja hardcore-levyjen uudelleenjulkaisusta. Toukokuussa alkava julkaisusarja käsittää klassikkosinkkuja, ep:itä ja albumeita yhtyeiltä Ypö-Viis, Loose Prick, Sensuuri, Terveet Kädet, Rattus, Kollaa Kestää, Karanteeni, Widows, Mana Mana, Kohu-63 sekä Vandaalit.

Poko Recordsin perustaja ja toimitusjohtaja Epe Helenius on syystäkin vinyylien uudelleenjulkaisuista innoissaan:

– Minusta on hienoa, että nykypäivän rokkarit pääsevät vihdoin tutustumaan Pokon alkupään tuotannon helmiin niiden alkuperäisessa formaatissa.

Svart Recordsin isokiho Tomi Pulkki painottaa myös projektin kulttuurihistoriallista merkitystä sekä julkaisujen laatua.

– Koemme tärkeäksi, että uusi vinyylisukupolvi pääsee kuuntelemaan Rattuksen ja Kollaa Kestään kaltaisten klassikko-orkesterien musiikkia korkealaatuisilta analogisilta tallenteilta.  Siksi halusimme nämä levyt takaisin markkinoille – nyt ensi kertaa alkuperäisen Poko-julkaisun jälkeen alkuperäisiltä nauhoilta siirrettynä ja kaikki kansitaide sekä mahdolliset liitteet mukaan pakettiin tungettuna.

Julkaisusarjan levyt ilmestyvät viidensadan ja tuhannen kappaleen rajoitettuina painoksina. Projektin ensimmäiset julkaisut ovat piakkoin ilmestyvät Rattuksen WC räjähtää 12”LP sekä Mana Manan 7” single Maria Magdalena.

Svartin Poko-projektin julkaisuaikataulu

Toukokuu
Mana Mana: Maria Magdalena 7”
Rattus: WC Räjähtää 12”

Kesäkuu
Rattus: Uskonto on vaara 12”
Rattus: On Rautaa 7”
Loose Prick: Mua potkitaan päähän 7”

Heinäkuu
Terveet Kädet: Ääretön joulu 7”
Mana Mana: Totuus palaa LP
Loose Prick: Kaupunki 7”
Sensuuri: Kirjoitan seinään 7”

Elokuu
Kollaa kestää: Kollaa kostaa 7”
Kollaa kestää: Kirjoituksia kellarista 7”
Karanteeni: Kaljupäinen gangsteri 7”

Syyskuu
Widows: Wall of Berlin 7”
Kohu 63: Lisää verta historiaan LP
Vandaalit: Namuja lapsille LP
Loose Prick: Etkö rakastaisi LP

Lokakuu
Karanteeni: Haluan toimintaa 7”
Ypö-Viis: Me myytiin itsemme 7”
Hilse II  LP
Sensuuri: Kaupunki nukkuu 7”

Marraskuu
Ypö-Viis: Kuvien kauniit naiset 7”
Rattus: Rajoitettu ydinsota 7”
Karanteeni: Sid Vicious 7”
Widows: Were Comin 7”

Joulukuu
Widows: Fun LP
Sensuuri: Hulinaa LP
Kohu 63: Valtaa ei loistoa 12”

Tammikuu
Ypö-Viis: Hyvästi masentava maanantai 7”
Ypö-Viis: Kaunis poika 7”
Karanteeni: Anna palaa, Frank LP

Helmikuu
Ypö-Viis: Halpaa lystiä LP

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Miksi Pink Floyd?

Pink Floyd
Discovery box

Pink Floyd on taas täällä – Syd Barrett, David Gilmour, Nick Mason, Roger Waters ja Richard Wright ovat jälleen ajankohtaisia. EMI:n juuri alkanut massiivinen uudelleenjulkaisusarja toi meille uudet versiot jokaisesta Pink Floydin 14 studioalbumista, jotka ovat tarjolla myös tyylikkäässä laatikossa Discovery (EMI).

Pink Floyd: Discovery BoxPink Floyd oli progen ja space rockin tunnetuimpia yhtyeitä. Bändillä on monta klassikkoalbumia: The Piper At The Gates Of Dawn, The Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here, Animals, The Wall… Uudessa lootassa on myös vähemmän tunnetut soundtrackit More ja Obscured By Clouds, jotka tehtiin Barbet Schroederin elokuviin.

Discovery Box on varattavissa Vaskista.

Niin, miksi Pink Floyd? Koska ehjää ei tarvitse korjata. Sitä tarvitsee vain päivittää.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Uutta ja retroa

Svart Records: Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 3

Svart Records


Turkulainen levy-yhtiö Svart Records on kolmas osa Turun musiikkikirjaston juttu- ja näyttelysarjaa Musiikkiaarteita maakunnasta. Yhtiön julkaisuja on esillä musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä 5.10. alkaen. Tässä jutussa Svartin toiminnasta kertoo firman osakas Tomi Pulkki.

Kun pieni on kaunista

Svart Records on turkulainen levy-yhtiö, jonka perustivat Tomi Pulkki ja Jarkko Pietarinen. Vuonna 2009 alkanut Svartin julkaisusarja on tunnettu tinkimättömyydestään: julkaistavat albumit valitaan harkiten, levyjen kannet ja masterointi tehdään huolella. Julkaisut ovat poikkeuksellisen näyttäviä.

Svart Recordsin tuottamat levyt ovat ensisijaisesti vinyylilevyjä LP-formaatissa. Suurin osa Svartin levyistä julkaistaan vain LP-levynä. Monen vinyylin ensipainokset on jo myyty loppuun. Svart julkaisee sekä uutta että aiemmin ilmestynyttä ja usein loppuunmyytyä musiikkia. Yhtiö on tuottanut vinyylille myös arkistojen aarteita, joilla ei ole ollut virallista julkaisua aiemmin.

Svart on julkaissut levyjä myös yhteistyössä muiden yhtiöiden kanssa, kuten Fullsteam, Spinefarm ja Ektro Records. Yhteistyö muiden levy-yhtiöiden kanssa voi toimia esimerkikisi näin: Svart julkaisee lisenssillä artistin LP-levyn samalla kun emoyhtiön kautta ilmestyy CD-levy. Näin albumista on kaksi formaattia markkinoilla samaan aikaan. Svart voi julkaista lisenssillä myös singlejä.

Pulkin ja Pietarisen pieni firma on tuonut markkinoille laadukasta vinyyliä. Katalogissa on kirjava edustus eri tavoin eeppistä musiikkia. Monet levyistä ovat mietteliästä ja elähdyttävää rockjumitusta, jossa sielu lepää. Jotkut Svartin yhtyeistä ovat metallia, jotkut flirttailevat heavyn kanssa. Jussi Lehtisalon levy Rotta on urbaania (ihmis)äänimaisemaa, Last Calls on melkein kantria.

Svart Records toimii toistaiseksi ilman omia bändikiinnityksiä.

Svart Recordsin Tomi Pulkki puhuu:

Miten ja milloin Svart Records syntyi?

Yhtiö syntyi kahden vinyylilevyjen ystävän todettua, että hyvää musiikkia ei julkaista riittävästi vinyylillä eikä nykyisten vinyylipainosten laatu ole aina kovin korkea. Idea on ollut olemassa jo kolmisen vuotta, ja konkreettisiin toimiin päästiin vuoden 2009 keväällä, kun julkaisimme debyyttinämme turkulaisen Callisto-yhtyeen tuoreimman levyn.

Millä kriteereillä Svart julkaisee musiikkia? Millaisia painotuksia julkaisusarjassa on?

Svartin alkuperäisenä periaatteena on julkaista teknisesti ja ulkoisesti mahdollisimman korkealaatuisia vinyylipainoksia levyistä, joita ei ole aiemmin ollut tässä formaatissa saatavana. Politiikkana on miettiä kaikki tarkasti alusta loppuun ennen kuin mitään päästetään painoon asti. Levyt masteroidaan uudelleen vinyyliformaattia varten ja kansigrafiikka tehdään huolella. Myös kansien materiaaleihin sekä mahdollisiin liitteisiin panostetaan.

Tarkoitus on tehdä hyvältä kuulostavia ja näyttäviä julkaisuja, jotka vetoaisivat sekä keräilijöihin että ennen kaikkea niihin, jotka yhä kuuntelevat vinyylejä aktiivisesti. Mitään genrekriteerejä meillä ei ole julkaistavan musiikin suhteen, vaikka valtaosa tähänastisista julkaisuista onkin ollut jollain tavalla kytköksissä metallimusiikin eri alalajeihin. Jos katsomme levyn taiteellisesti ja taloudellisesti päteväksi, julkaisemme sen mieluusti.

Millaista Svart Recordsin toiminta on käytännössä? Paljon erilaista säätämistä?

Arkinen työ koostuu levyjen pakkaamisesta ja postittamisesta, kansitaiteen ja audiopuolen säätämisestä masteroijien, graafikoiden ja taittajien kanssa, lisenssiasioiden hoidosta niiden omistajien kanssa ynnä muusta yleisestä organisoinnista. Kun tähän lisätään vielä asiakaspalvelu ja kaikenlainen markkinointi, päivät ovat usein pitkiä.

Mikä on palkitsevinta? Turhauttavinta?

Palkitsevinta on asiakkaita tuleva positiivinen palaute julkaisuista sekä ruohonjuuritason maine, jonka olemme onnistuneet ilman ihmeempää mainontaa saamaan. Palautteen myötä tuntee tavoittaneensa jotain niistä päämääristä, joihin firmaa perustaessa pyrimme. Turhauttavuuksia ei ole vielä lyhyellä uralla ehtinyt mainittavammin vastaan tulla.

Svart julkaisi Rippikoulun maineikkaan metallialbumin Musta seremonia. Miten tämä klassikko saatiin julkaistuksi?

Yli 15 vuotta vanhan death metal -demokasetin tekijöiden löytäminen ja nauhan julkaisu remasteroituna ei välttämättä ollut helpoin tapa haalia levy-yhtiölle julkaistavaa, mutta halusin saada tälle uraauurtavalle taideteokselle laajempaa julkisuutta kuin mitä se aikanaan sai. Kontakti yhtyeen jäseniin löytyi omien tuttavaverkostojen kautta, ja pian kävi ilmi, että kymmenet levy-yhtiöt olivat lähestyneet Rippikoulua vuosien varrella.

Olimme ensimmäinen suomalainen lähestyjä, ja meillä oli valmis julkaisusuunnitelma, joten orkesterin elossa olevat jäsenet (toinen kitaristi kuoli 90-luvulla, mikä hajotti nopeasti koko yhtyeen) kiinnostuivat tarjouksestamme. Tämän jälkeen sovimme käytännön kuviot, kaivoimme alkuperäisen masternauhan esiin ja teetimme kannet, ja noin puoli vuotta ensimmäisten neuvottelujen jälkeen valmiit levyt saatiin kauppoihin.
Rippikoulu on erittäin edustava esimerkki Svartin toimintaperiaatteesta kauneimmillaan: vanha, liian vähälle huomiolle jäänyt levy kaivetaan esiin, julkaistaan uudelleen rakkaudella ja saadaan sille suurempi huomio kuin aikoinaan. Svartin painosmäärillä ei kenestäkään tehdä stadionrocktähtiä, mutta ainakin levyt saadaan niitä arvostavien harrastajien ulottuville.

LP-levyjen sarja on jo nyt näyttävä. Mitä tavoitteita ja haasteita Svart Records hakee nyt ja tulevaisuudessa?

Seuraavaksi aloitamme Mustat Levyt -nimisen alamerkin, joka keskittyy vain suomenkieliseen musiikkiin. Ensimmäiset julkaisut tulevat olemaan Martti Servon ja Olavi Uusivirran levyt pieninä painoksina. Tulevaisuudessa tulemme varmasti uusintajulkaisuiden lisäksi myös tuottamaan omia artisteja enemmän ja mahdollisesti pyörittämään myös jonkinlaista täysanalogista studiotoimintaa. Keskeisenä tehtävänä tulee joka tapauksessa pysymään korkealaatuinen vinyylituotanto.

Svart Recordsin julkaisut 2009-

Callisto: Providence SVR001
Burning Saviours: Hundus SVR002
Reverend Bizarre: Harbinger of metal SVR003
Steve Von Till: A grave is a grim horse SVR004
Rippikoulu: Musta seremonia SVR005 LP ja CD
Last Calls: Last Calls SVR006
Katatonia: Dance of December souls SVR007
Reverend Bizarre: In the rectory of the reverend bizarre SVR008
Hour Of 13: Possession/Darkness SVR009 7” single
Metsatöll: Äio SVR010
Kalmah: 12 gauge SVR011
Beherit: Engram SVR012
Kiuas: Lustdriven SVR013
Magnus Pelander: Magnus Pelander SVR014 LP ja CD
Sweatmaster: Turnover/Fifteen years SVR015 7” single
Xysma: First & magical SVR016
Orne/Blizaro SVR019 7″ single
The Gathering: Mandylion SVR022
The Gathering: Nighttime birds SVR023
Steve Von Till: If I should fall to the field SVR026
Sarcofagus: Live in studio 1979 SVR031
Jussi Lehtisalo: Rotta SVR034

Tulossa loka-marraskuun 2010 aikana:

Killing Joke: Absolute Dissent 2LP (15.11.)
Pentagram: Be Forewarned 2LP
Sarcofagus: Cycle of Life LP

Svart Recordsin levyjä voi varata Vaski-verkkokirjastossa

Yhtiön kotisivu: www.svartrecords.com

Teksti, kuvat ja haastattelu Tuomas Pelttari



Svart Records vitriininäyttelyssä Turun musakirjastossa 1.11.2010 asti:

2 kommenttia

Kategoria(t): Haastattelut, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku

Kaamos: Deeds And Talks – Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 1


Kaamos: Deeds And Talks

Musasto kertoo uuden juttu- ja näyttelysarjan ensimmäisessä osassa yhtyeestä Kaamos. Bändin ensimmäinen ja ainut albumi Deeds And Talks ilmestyi uudestaan tammikuussa 2010. CD on julkaistu Rocket Recordsin ja Warner Music Finlandin yhteistyönä. Turkulaisen progressiivisen rockin/popin merkkiteos ilmestyi alun perin marraskuussa 1977 Matin ja Tepon M&T Productionsin kustantamana. Kaamoksen uusintajulkaisu on odotettu – ja varsin onnistunut. Klassikko on palannut.

Albumi on miellyttävä aikamatka vuoteen 1977. Kitaristi Ilpo Murtojärven sävellykset ovat täynnä ilmaa ja keveyttä, vaikka bändin sovitukset ovat tiukkoja. Samalla soundi on moderni: kenties lähellä samankaltaista ajattomuutta kuin Wigwamin albumit ‘deep pop’ -kaudella. Äänimaailma tuntuu tuoreelta. Tuotanto on hienosti tasapainossa.

Levy on suurelta osin kitaran dominoima, mutta ilman otsaryppyjä. Koskettimista voi havaita sävyjä J. S. Bachin lisäksi Rick Wakemanin (Yes) tai Peter Bardensin (Camel) vaikutuksesta. Deeds And Talksin musiikillinen kauneus ja vaivattomuus tuovat mieleen myös Matti Järvisen 1976 ilmestyneen albumin  Matin levy (uusintajulkaisu Rocket Records, 2007). Molemmissa levyissä on jonkinlaista onnellisuutta ja viattomuutta joka koskettaa. Myös Kaamos-yhtyeen laulaja Johnny Gustafsson tuo progehtavaan  musiikkiin popin tunnetta.

Yhtyeen kokoonpano:
Johnny Gustafsson (laulu, rummut),
Kyösti Laihi (koskettimet, Moog, taustalaulu),
Ilpo Murtojärvi (kitara, taustalaulu) ja
Jakke Leivo (basso)

Säveltäjä ja kitaristi Ilpo Murtojärvi puhuu Musastolle:

Deeds And Talks on nyt vihdoin saatavana CD-formaatissa. Miltä uusi laitos tuntuu?
Masterointi on hyvin ja maulla tehty. Siinä ei ole liikaa kompressointia, joka veisi tällaisesta musiikista nyanssit, ja kuunteleminen kävisi raskaaksi. Onneksi myös alkuperäinen master-nauha oli tallella, joten digitaalinen masterointi tehtiin suoraan nauhalta eikä vinyyliltä. Toisin sanoen lähtökohta masterointiin oli paras mahdollinen, ja lopputulos kuulostaa mielestäni murealta ja muhkealta. Myös tuoreelta.

Albumin kansi on komea. Miten kansitaide valittiin?
Taiteilija Tapio Kinnusella oli niihin aikoihin tauluja esillä Soitin Laineen lähellä olevassa liikeessä, jonka nimeä en muista. Muistaakseni rumpalivokalistimme diggaili noita tauluja. Kinnuselta kysyttiin, haluaisiko hän maalata levymme kanteen taulun. Treffit olivat Soitin Laineella, ja Kinnunen muistaakseni alkoi heti luonnostella maalausta tupakka-askin kanteen. Se oli siis Kaamoksen levykantta varten tehty tilaustyö, joka löytyy originaalina Matin ja Tepon toimistosta. Heidän levy-yhtiönsähän kustansi koko levyn kansineen.

Olet säveltänyt albumin kappaleet. Mitä musiikillisia vaikutteita poimit ympäriltäsi kun biisit hahmottuivat? Haluatko mainita suuria vaikuttajiasi?
Tuohon musiikinlajiin tuona aikana saattoi poimia vaikutteita mistä vaan: klassisesta, jazzista, muista bändeistä. Pääasia oli että tehtiin bändimusiikkia omalla kokoonpanollamme, ja että pystyttiin ne myös keikalla toteuttamaan. Opiskelin Turun konservatoriossa, ja klassisen musiikin tematiikka, rakenteet, harmonia, kontrapunkti ja monet muut vaikutteet kuuluvat Deeds And Talks -levyltä. Samoin kuuluu myös J. S. Bach ainakin kappaleessa ”Barokki”. Siinä tietysti rokki-sanalla on erityinen merkityksensä. Jethro Tullia diggailin nuorempana, ja brittiläinen proge ja keskiaikainen musiikki kuuluvat myös levyltä. Amerikkalaista mustaa musaa soitettiin myös jossain määrin, mm. War -yhtyettä, ja jotain sieltäkin poimittiin. Mm. Jan Hammeria, Zappaa sekä Yesiä myös soitettiin ja kuunneltiin. Jazz ja blues kuuluvat lähinnä sooloista ja riffeistä. Esimerkiksi jazzille tyypilliset harmoniat eivät sävellyksissä pahemmin kuulu. Kvarttisointuja kyllä käytettiin runsaasti. Mutta Kaamoksen musiikin piti kuulostaa tuollaiselta, ja jazz-harmoniat olisivat saaneet sen kuulostamaan joltain muulta.

Entä mitä kautta Jocke Sumeliuksen tekstit päätyivät albumille? Oliko sovittaminen vaikeaa?
Jocke Sumeliuksen kanssa yhteistyö alkoi kai samoihin aikoihin, kun hän työsti tekstejä Relax by Combination -levylle, johon Kaamoskin soitti muutaman raidan. Tekstien ja sävellysten yhteistyö pelasi jotenkin vaivattomasti. Jossain kappaleessa oli teksti ensin, jossain sävellys. Joitakin työstettiin hieman lisää lopputuloksen saattamiseksi kohdalleen, mutta muistikuvani mukaan se meni helposti. Lopulliset sovitukset syntyivät treenikämpällä yhteistyönä, mutta sävellysten rakenteet, melodiat ja harmoniat olivat jo sävellettäessä melko valmiina. Kyösti lisäili sointuihin omia juttujaan, ja komppeja esimerkiksi hiottiin ja mietittiin. Treenattiin paljon.

Kerro kokemuksiasi tuoreesta keikasta Vimmassa tammikuussa!
Vimman keikka onnistui mukavasti. Yleisöä oli sali täynnä, ja tunnelma oli lämmin. Oli treenattu pari viikonloppua, ja jokaisen piti myös kuunnella levyä ja yrittää muistella, mitä on tullut aikoinaan soitettua. Lähdettiin ajatuksesta, että toteutetaan keikka alkuperäisillä sovituksilla, ja että se kuulostaa jotakuinkin samalta kuin levy. Levyllähän on muutamia päällesoittoraitoja, ja siksi keikalla oli vahvistettu kokoonpano. Jousikvartetti tosin oli ekstraa. Kaamoksen saama huomio jopa yllätti. Positiiviset lausunnot, joita olen kuullut, lämmittävät. Kaamos-aika oli minulle ja muille kaamoslaisille monella tavalla tärkeää aikaa.

Arvio, haastattelu ja valokuvat Tuomas Pelttari.

Tarkista Deeds and Talks -levyn saatavuus Vaski-verkkokirjastossa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku