Kuukausittainen arkisto:Touko 2011

Viima: Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 5

Viima vuonna 2008.

Viima vuonna 2008. Kimmo Lähteenmäki (vas.), Hannu Hiltula, Mikko Uusi-Oukari, Aapo Honkanen ja Mikko Väärälä. Kuva: Esa Manninen.

Kun Mellotron välttämätön on

Musaston ja Turun musiikkikirjaston juttu- ja näyttelysarja Musiikkiaarteita maakunnasta jatkuu. Sarjan viides osa esittelee turkulaisen yhtyeen Viima, joka soittaa progressiivista rockia. Viimalta on ilmestynyt kaksi ansiokasta albumia: Ajatuksia maailman laidalta (2006) ja Kahden kuun sirpit (2009). Musaston haastattelussa puhuvat yhtyeen jäsenet Mikko Uusi-Oukari ja Mikko Väärälä.

Viiman vitriininäyttely on nyt avattu Turun musiikkikirjastossa. Esillä on levyjä, valokuvia ja ympäri maailmaa julkaistuja lehtiartikkeleita ja arvosteluja. Näyttely on esillä 30.6. asti.

Viima ja Liikkuvat Lapset esiintyvät Kirjastopihalla perjantaina 17.6. klo 18.00 alkaen. Tervetuloa!

Yhtyeen kotisivulta http://www.viima.org/index.html löydät lisää juttua Viimasta.

***

Viiman Mikko Uusi-Oukari ja Mikko Väärälä puhuvat Musastolle:

Miten kuvailisit Viiman musiikkia/musiikillisia tavoitteita?

Mikko Uusi-Oukari: – Me digataan 70-luvun progea ja se kuuluu meidän musasta. Käytetään analogisia synia, Mellotronia ja oikeita akustisia soittimia, kuten huilua ja sopraanofonia. Jos haluaa lokeroida, niin meidät voi laittaa sinfonisen progen tai folk-progen osastolle. Joillain nettifoorumeilla meidän katsotaan soittavan retroprogea eli progea 70-luvun hengessä.

– Bändissä neljä jäsentä tekee biisejä, mikä tuo musiikkiin oman vaihtelunsa: Hannun (Hannu Hiltula, laulaja/puhaltaja) ja mun biisit on sinfonista folk-progea, Kimmon (Kimmo Lähteenmäki, kosketinsoittaja) puhtaasti sinfonista. Mikon (Mikko Väärälä, rumpali) biiseissä on sinfonisen progen lisäksi uudempia sävyjä ja pop-vaikutteita. Mikko on tehnyt pari pitkää biisiä, joissa tunnelmien kirjo on varsin laaja.

Mikko Väärälä: – Jep, kuuntelen musaa aika laajalla spektrillä enkä halua sitä juurikaan lokeroida. Musiikki on kuin vesi: sitä löytää monessa eri muodossa ja sitä voi käyttää monella eri tavalla. Silti se on aina sitä samaa hookaksoota.

MUO: – Musiikillisia tavoitteita me ei olla kovin selkeästi määritelty. Ne liittyvät yleensä seuraavaan levyyn jota ollaan tekemässä tai tulossa olevaan keikkaan.

Miten yhtye perustettiin?

MUO: – Perustin Viiman esiasteen Lost Spectaclesin vuonna 1998 duunikaverini, kitaristi Aki Laakson kanssa. Muut jäsenet löytyivät lehti-ilmoitusten avulla, kun ei olla Turusta eikä tunnettu paikallisia soittajia. Nimi muutettiin, koska siirryttiin suomenkielisiin teksteihin.

MV: – Meitsi naarattiin mukaan Hiltulan Hannun kautta 2005 lopussa.

Viiman esiaste Lost Spectacles levytti Matti Järvistä kokoelmalle Tuonen tytär, joka ilmestyi vuonna 2000. Miten valitsitte kappaleen Matin levyltä?

MUO: – Me oltiin alkuvaiheessa treenattu paria biisiä Matin levyltä. Ne jätettiin, kun keskityttiin Jethro Tull -settiin. Sitten päätettiin osallistua Tuonen tytär Suomiproge-tribuuttilevylle. Ajateltiin, että ei valita noita mitä ekana tulee mieleen niinku Pressa tai Wigut. Tuulee niin Matin levyllä on parhaita tuntemattomampia suomalaisia progebiisejä ja päätettiin ottaa se. Kitarasoolo siinä on toteutettu siltä pohjalta miten me jammailtiin Jethro Tullin biisiä A New Day Yesterday.

Millaista progen soittaminen on Suomessa ja maailmalla?

MUO: – No se on sekä Suomessa että ulkomailla sellasta marginaalitoimintaa. Keikoille tulee kourallinen väkeä kuuntelemaan. Poikkeuksen muodostaa 70-luvun isot progebändit, suosituimmat uudet progemetallibändit sekä pieni joukko uusia progebändejä, jotka nauttivat suuremmasta suosiosta, kuten Porcupine Tree ja Riverside. Viiman levyistä 75% myydään ulkomaille, pääasiassa USA:han, Japaniin ja Keski-Euroopaan.

MV: – Nykyproge on aika erilaista verrattuna meidän retroiluun. Paljon on esillä uudempia fuusioita, kuten metalli- ja ambientprogea. Roger Watersin The Wall-konsertti veti Hartwallin täyteen kahtena iltana ja yleisön ikähaitari oli huomattavan laaja. Joten potentiaalia on, mutta ongelmana on se että tuntemattoman on paha päästä läpi kun ei ole näkyvyyttä mediassa. Meidän tapauksessa on vikaa paljolti itsessä mutta myöskään media ei ole kovin progeystävällistä. Toisaalta ei progekaan ole aina järin radioystävällistä.

Miten Colossus ry on auttanut Viimaa?

MUO: – Ollaan mukana yhteensä viidellä teema- tai tribuuttilevyllä. Ne ovat tuoneet lisää julkisuutta. Colossus-lehden lukijat tuntee Viiman lehdessä olleiden juttujen ja levyarvioiden ansiosta. Tietoisuus Viimasta on kasvanut Colossuksen toiminnan mukana myös muualla maailmassa, ennenkaikkea Italiassa.

Viima: Ajatuksia maailman laidalta

Viima: Ajatuksia maailman laidalta

Viiman ensimmäinen albumi Ajatuksia maailman laidalta julkaistiin vuonna 2006. Miltä levy tuntuu vuonna 2011?

MUO: – Onnistuneelta ja lämminhenkiseltä kokonaisuudelta heikkouksistaan huolimatta.

MV: – Levy pitää sisällään kosolti poikkeuksellisen vahvoja tunnelmia, jotka tuntuvat vain vahvistuvan vuosien myötä.

Viima: Kahden kuun sirpit

Viima: Kahden kuun sirpit

Toinen albumi Kahden kuun sirpit (CD ja LP, 2009) on neljän raidan tasapainoinen kokonaisuus. Millaista kappaleiden säveltäminen ja sovittaminen oli?

MUO: – Tuolla Viima-levyllä, kuten edellisellä ja tulevalla, jokainen biisi on yksittäisen jäsenen säveltämä ja useimmiten myös sovittama. Eli sävellys ja demot tehdään kotona ja tuodaan bändille treeneihin. Lopullisen muotonsa biisit saavat kuitenkin vasta studiossa. Useimpia levyn kappaleita soitettiin keikoilla ennen levyn tekoa ja niiden äänittäminen tapahtui pitkällä ajanjaksolla. Biisit ehtivät täten kypsyä riittävän kauan.

MV: – Kahden kuun sirpit-biisi saatiin runnottua läpi hampaat irvessä pari kertaa treeneissä ennen levytystä. Kappaleen sävellys vei sivutyönä vajaan vuoden ja hienosäätöä tapahtui vielä levytyksen viime metreilläkin.
Teksti ei ole vahvimpia puoliani joten sitä olisin voinut yrittää parannella loputtomiin.

– Olen säveltänyt aiemminkin laajempia kokonaisuuksia käsittävää musiikkia nykytanssiteoksiin ja teatteri- ja sirkusesityksiin, joten ison biisin tekeminen ei sinänsä ollut järjetön ponnistus. Sen sijaan biisin nuotintaminen oli hermoja kysyvä prosessi. Koska kyseessä ei ole ammattilaisryhmä, täytyy sovituksen ja nuotinnuksen olla riittävän simppeli toimiakseen. Myöskin sivumäärä täytyy pitää kohtuullisena jottei ryhmä lannistu heti kättelyssä.

Viima on mukana kolmella Musea Recordsin kokoelmalevyllä. Miten osallistuitte Musean projekteihin?

MUO: – Colossus pyysi meitä mukaan. Biisit äänitettiin samalla ajanjaksolla kuin Kahden kuun sirpit.

MV: – Joo, Musean projektit viivästyttivät meidän levytystä melkoisesti. Aikaa kun on käytössä vain rajallisesti ja työelämä vaatii osansa.

Kolmas albumi julkaistaan vuodenvaihteen tienoilla. Millainen levystä tulee?

MUO: – Bändin kokoonpano on sama kuin Kahden kuun sirpeillä – sointi on edelleen tunnistettavissa. Petri Hyytiä on sanoittanut kolme levyn neljästä laulettavasta kappaleesta. Mukana on myös yksi instrumentaalibiisi. Kappaleita on neljältä säveltäjältä, mutta levystä tulee silti varsin yhtenäinen kokonaisuus.

Viima on keikalla Kirjastopihalla 17.6. klo 18. Kuullaanko jo uusia biisejä?

MUO: – Kyllä ainakin pari biisiä kuullaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lukija pääsee kuuntelemaan!

MV: – Kannattaa tulla ehdottomasti, sillä luvassa on ainutlaatuinen Viima-keikka!

***

Tuomas Pelttari




Viima vuonna 2008. Hannu Hiltula (vas.), Kimmo Lähteenmäki, Mikko Uusi-Oukari, Mikko Väärälä ja Aapo Honkanen.

Viima vuonna 2008. Hannu Hiltula (vas.), Kimmo Lähteenmäki, Mikko Uusi-Oukari, Mikko Väärälä ja Aapo Honkanen. Kuva: Esa Manninen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, konsertit, Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku

Kykykilpailusta tähdeksi, idoliksi vai unohdetuksi – muistatko heidät?

IdolinäyttelyKansainväliset ohjelmaformaatit, joissa haetaan uusia laulajakykyjä, ovat tulleet Suomeen jäädäkseen. Jokin aika sitten valittiin uusin Idoli, kun Martti Saarinen voitti Suomen Idolsin viidennen kauden. Tuleeko Martista tähti, sen aika näyttää. Jännä nähdä, toistuuko aiemmilta kausilta tuttu ilmiö jolloin himmeämmille mitaleille jääneet kyvyt ovat pitkässä juoksussa nousseet voittajia suositummiksi.

Suomalaisen version lisäksi televisiosta voi seurata amerikkalaista versiota kyseisestä formaatista. Palan mainetta ja kunniaa kisan voittaneista artisteista ovat päässeet maistamaan ainakin ensimmäisen tuotantokauden ykkönen Kelly Clarkson sekä kahdeksannen tuotantokauden kakkonen Adam Lambert. Jälkimmäinen tosin on enemmän suomalaislehtien lööpeissä ihan muista kuin musiikillisista syistä. Kolmannen tuotantokauden finalisti Jennifer Hudson on kilpailun jälkeen niittänyt mainetta elokuvamaailmassa.

Ennen Idolsia Suomessa kisailtiin uusiseelantilaiseen formaattiin perustuvan Popstarsin hengessä. Popstarsissa kilpailijoista muodostettiin karsintojen kautta lauluyhtyeitä. Ensimmäisen tuotantokauden voittaja Gimmel sai menestystä vain ensimmäisen albuminsa osalta. Toisen tuotantokauden voittaja INDX sekä kakkonen Jane vaipuivat varsin pian unholaan. Paula Vesala ja Mira Luoti tapasivat ohjelmassa ja perustivat PMMP: n. Yhtye on noussut yhdeksi Suomen suosituimmista.

Alkuperäinen Pop Idol on siis tuottanut lukuisia paikallisia versioita ympäri maailman. Sitä esitettiin Iso-Britanniassa vain kahden kauden ajan, jonka jälkeen sen korvasi X Factor. Ohjelman voittajista Leona Lewis ja Alexandra Burke ovat saaneet mainetta myös ohjelman jälkeen. Suomessa esitettiin vuonna 2010 paikallisen X Factorin ensimmäinen tuotantokausi ja voittajaksi valittiin Elias Hämäläinen.

Talent Suomi on suomalaisversio Got Talent -ohjelmaformaatista, jota niin ikään esitetään paikallisesti ympäri maailman. Suomessakin suurta huomiota on herättänyt Britain’s Got Talent. Talentissa kisailee muitakin kuin laulajia mutta heti ensimmäisen brittiversion voitti Paul Potts. Kolmannella kaudella suurin suosikki oli laulutaidoillaan häikäissyt Susan Boyle, mutta tämä jäi lopulta toiseksi. Vastaavasti kävi Talent Suomen toisella kaudella Markku Laamaselle, joka jäi kolmanneksi.

Voittajien ja muiden kilpailijoiden musiikkia on esillä ja lainattavissa Turun Musassa esillä olevasta näyttelyssä. Voit myös varata artistien tuotantoa Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musiikkia esillä

Gil Scott-Heron

Gil Scott-Heron

Gil Scott-Heron

1949–2011

Amerikkalainen artisti ja runoilija Gil Scott-Heron on kuollut. Musasto muistaa lämmöllä yhtä musiikin voimakkaimmista ja kriittisimmistä äänistä. Hänen tuotantonsa vallankumouksellinen ote on vaikuttanut lähtemättömästi rapmusiikkiin. Scott-Heron oli tiedostavan mustan populaarimusiikin pioneeri. Hän kuoli New Yorkissa 27. toukokuuta.

Scott-Heron toi teksteissään selkeästi esille amerikkalaisen mustan väestön arkea, epäkohtia kaihtamatta. Artistin tarkkanäköisyys esimerkiksi mediaa kohti välittyy osuvasti kappaleesta The revolution will not be televised, joka julkaistiin alun perin albumilla Small Talk at 125th and Lenox (1970).

Gil Scott-Heron teki toistakymmentä albumia. 1970-luvulla julkaistut Small Talk…, Pieces Of A Man (1971) ja Free Will (1972) ovat klassikoita. Myös pitkän levytystauon jälkeen julkaistu paluulevy I’m New Here (2010) on vakuuttava. Scott-Heron esiintyi Pori Jazzissa vuonna 2010.

Tuomas Pelttari

Lisää Gil Scott-Heronin musiikkia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutiset

10 valittua: Trance

Konemusiikin alalajeista suosituin lienee trance. Tässä kymmenen tutustumisen arvoista klassikkokappaletta.

Paul Van Dyk: For an angel (98 remix)

Alun perin vuonna 1994 julkaistu biisi sai uuden käsittelyn, jossa vahvistettiin alkuperäisen soundeja, ja joka loi tunnusmerkit PVD:n tulevaisuuden biiseille.

Energy 52: Cafe del mar (Three´n´one remix)

Yksi miksatuimmista trancebiiseistä ikinä. Biisin nostattava  melodia perustuu belgialaisen säveltäjän Wim Mertensin sävellykseen Struggle for pleasure. Kyseistä biisiä itseään on myös versioitu trancemuotoon, esim. Minimalistix-projektin toimesta.

Armin Van Buuren: Communication

Arminin instrumentaaliklassikko, josta on myös laulettu versio. Yleensä jälkeen päin lisätyt vokaalit saattavat pilata biisin, mutta tässä tapauksessa lisää kappaleeseen energiaa.


3 drives on a vinyl: Greece 2000

Erik de Koningin ja Ton Van Empelin kesäisen letkeä housen ja trancen fuusio on Café del marin ohella yksi eniten versioita saanut kappale. Soundeiltaan muutenkin suhteellisen lähellä Cafe del maria.

Push: The legacy

Mike Dierickx on monien aliasten mies, ja niistä kuuluisin lienee Push. Kyseisen artistinimen alla mies on julkaissut lukuisia klassikoita, mutta The Legacy lienee melodisin.

Plastic Boy: Silver path

Saman Miken projekti, toinen melodinen makupala =)

Tiesto ft BT: Love comes again

Kevyempi kipale trancesta popdanceen kääntyneeltä huippudj:ltä. Laulajana toimii toinen dj-suuruus, jonka musiikki itselläni toimii vain kun BT featuroi muita artisteja.

B.B.E: Seven days & one week

90-luvun suurimpia danceklassikoita.

Moby: Why does my heart feel so bad? (Ferry Corsten remix)

Yleensä Mobyn tuotanto on parempaa miksatussa muodossa, ja se pätee tähänkin kappaleeseen. Tyypilliset Ferryn nostatukset tekevät downtempo-biisistä maistuvaa korvanannaa.

Rank 1: Airwave

Maalailevan tunteikas Airwave on ensimmäisiä fanittamiani trancebiisejä. Tästäkin tehty vokaaliversio ei onnistu pilaamaan alkuperäisen fiilistä.

Juha S

 

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Trance_music

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

Kaarinan kirjaston uutuusesittelyjä

Kaarinan kirjaston musiikkiosaston esittelee huhtikuun suositeltavimmat uutuushankinnat! Mukana mm. ranskalais-englantilaista tyttöpoppia Fabienne Delsolin malliin, Rasmus-Laurin soolodebyytti, Moonsorrow’n uutuusalbumi ja italialaista hörhöilyä tyyliin Flipper Psychout! Tsekkaa suositukset Kaarinan sivuilta:

Huhtikuun musiikkisuositukset

1 kommentti

Kategoria(t): Uutta ja retroa

Bob Dylan 70 vuotta – tuotantoa esillä Kaarinassa

Bob Dylanin tuotantoa näyttelyssä Kaarinassa

Bob Dylan, syntyjään Rober Allen Zimmerman, on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja elokuvanäyttelijä. Hän täytti 24. toukokuuta 70 vuotta.

Dylania pidetään yhtenä merkittävimmistä lauluntekijöistä. Hänen musiikkityylejään ovat olleet folk, rock, country ja blues. Uran alkuaikoja pidetään tärkeimpinä ja merkittävimpinä, erityisesti vuosia 1963- 1966. Dylanin tunnetuimpia levyjä ovat alkuaikojen folklevyjen lisäksi albumit Bringing It All Back Home, Highway 61 Revisited ja Blonde on Blonde. Hänen klassikkokappaleisiinsa kuuluvat mm. Blowin’ in the Wind, Mr. Tambourine Man ja Like a Rolling Stone.

Dylan on myös ottanut kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin ja epäkohtiin. Hän oli eräs tunnetuimmista henkilöistä 1960-luvun protestiliikkeessä ja monissa hänen lauluissaan esiintyy pasifistisia ja rasisminvastaisia näkemyksiä.

Merkkipäivän johdosta Bob Dylan -aiheista materiaalia on tämän viikon ajan esillä Kaarinan pääkirjaston musiikkiosastolla.

Bob Dylanin tuotantoa Vaski-kirjastoissa

Bob Dylanin tuotantoa Kaarinan kirjastossa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Kaarina

Kroatian presidentti Ivo Josipović on myös säveltäjä

Kroatian presidentti Ivo Josipović  on valtiovierailulla Suomessa 23.-25. toukokuuta 2011. Presidentti Josipović tapaa Helsingissä Tarja Halosen, eduskunnan puhemiehen ja pääministerin. Hän pitää puheen Helsingin yliopistolla ja tutustuu Sibelius Akatemiaan ja uuteen musiikkitaloon. Lisäksi hän vierailee kulttuuripääkaupunki Turussa.

Josipović on valmistunut Zagrebin musiikkiakatemiasta 1983 pääaineenaan säveltäminen. Hän on työskennellyt myös luennoitsijana Zagrebin musiikkiakatemiassa 1987-2004. Josipović  on säveltänyt 50 kamarimusiikkikappaletta eri instrumenteille, kamariorkestereille ja sinfoniaorkestereille. 1985 hän voitti   European Broadcasting Unionin  palkinnon sävellyksestään  ”Samba da Camera”  ja 1999  Porin Award-palkinnon samasta teoksesta.  Seuraavana vuonna hän sai  Porin Award-palkinnon teoksestaan  ”Tisuću lotosa” (”A Thousand Lotuses”).   Hänen menestyneimpiin teoksiinsa kuuluu myös  ”Igra staklenih perli” (Glass Bead Play) and ”Tuba Ludens”. Näitä teoksia ovat esittäneet muusikot Kroatiassa ja myös ulkomailla. Vuodesta 1991  Josipović on työskennellyt  Music Biennale Zagrebin  (MBZ) johtajana, joka on nykytaidemusiikin kansainvälinen festivaali.

Presidentinvaalikampanjansa aikoihin 2010  Josipović  mainitsi, että presidenttinä hän aikoo säveltää oopperan, joka perustuu John Lennonin murhaan.

Lähteet:

  1. ^ a b c d Ožegović, Nina (14 April 2009). ”Ivo Josipović – presidential ambitions of an avant-garde composer”. Nacional (700). Retrieved 2009-12-31.
  2. ^ a b c d e f g h i Ivo Josipović. ”Resume”. Main campaign page.
  3. ^ ”Josipović: Sudjelovao sam u spašavanju 180 branitelja i obranio Hrvatsku od Haaga” (in Croatian). Nacional. 7 December 2009. Retrieved 2009-12-31.
  4. ^ (Croatian) Ivo Josipović personal home page
  5. ^ ”Dobitnici Porina 1999.” (in Croatian). Croatian Wikipedia. 21 January 2007. Retrieved 2009-12-30.
  6. ^ ”Dobitnici Porina 2000.” (in Croatian). Croatian Wikipedia. 21 January 2007. Retrieved 2009-12-30.
  7. ^ http://www.croatia.org/crown/articles/9914/1/Ivo-Josipovic-Croatia8217s-new-president-to-write-an-opera-on-John-Lennon.html

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset