ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO

Syksyllä 2022 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella on esillä peräkkäin kaksi ääni-installaatiota. Tähän aihepiiriin voi heittäytyä tutustumalla ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO -aineistonäyttelyyn Musiikkiosaston aulassa elo-syyskuun ajan. Näyttelyssä on esillä myös itserakennettuja laitteita äänitaiteilija ja muusikko Atte Häkkisen kokoelmasta.

Äänitaide, mediataide, ääni-installaatio ja kokeellinen musiikki. Kuten nykytaiteen kentällä usein on, ovat näidenkin esitystaiteen muotojen väliset rajat häilyvät. Niitä määrittelevä huomaakin pian kävelevänsä sumuverhossa. Kuka on on äänitaiteilija, mikä edes on kokeellista ja kuka saakaan kutsua itseään taiteilijaksi?

Olemme aineistonäyttelyssämme jättäneet nämä vaikeimmat kysymykset sivuun, sillä pitäähän taiteentutkijoillekin jättää oman sarkansa! Jos mitä, niin toivomme aineistonäyttelymmme herättävän ajatuksia, kysymyksiä ja vastalauseitakin pohdittavaksi äänen äärellä.

Katsaus äänitaiteen historiaan

Äänitaiteen lähtökohtana pidetään futuristi Luigi Russolon (1885-1947) teoksia. Vuosina 1913-1930 hän rakensi äänikoneita, joissa kuuluivat uuden aikakauden äänet: teollisuuden ja sodankäynnin kalke ja jytinä.

Varhaisiksi äänitaiteen edelläkävijöiksi mainitaan myös futuristit Filippo Tommaso Marinetti (1874-1944) sekä Tristan Tzara (1896-1963).

Mediataide on lähellä äänitaidetta, mutta termit painottavat kuitenkin eri aisteja. Mediataiteella tarkoitetaan yleensä visuaalista, katsottavaksi tarkoitettua taidetta. Sillä onkin viitattu esimerkiksi videoteoksiin. Terminä äänitaide painottaa teoksen kuunneltavuutta.

Taidemaailmassa em. termejä käytetään usein ristiin riippuen siitä painottuuko teoksessa visuaalinen vai äänellinen aspekti. Nykytaide on kuitenkin usein monimediaista ja moniaistista, joten rajanteko ei ole aina helppoa! Uusin muoto äänitaiteen saralla on verkkotaide, joka luetaan monitaiteisen mediataiteen muodoksi – ääni on olemassa vain verkossa.

LUKUVINKKEJÄ:
Tiekso, Tanja (2013): Todellista musiikkia – Kokeellisuuden idea musiikin avantgardemanifesteissa
Russolo, Luigi (1916/2018): Hälyjen taide (suom. Tanja Tiekso)
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Futurism & dada reviewed. 1912-1959 – a collection of original words, music and tone poems (2000).

Äänitaide nykytaiteen kentällä

Äänitaiteessa keskeisellä sijalla ovat ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymykset. Näissä pohdinnoissa ovat lähtökohtina ääniympäristöt, äänen luokittelu (musiikkia vai hälyä), akustiikka ja psykoakustiikka. Äänitaide on monitaiteista ja monimediaista, mutta teokset voivat olla myös puhtaasti ääniteoksia. Teokset voivat olla myös installaatioita tai veistoksia.

Äänitaiteen kentällä vedetään yleisesti rajaa sekä kokeelliseen musiikkiin että radiotaiteeseen. Näistä radiotaide erotetaan yleensä omaksi äänitaiteen kategoriaksi, mutta ero kokeellisen musiikin traditioon ei ole näin selvä. Monet kokeellisen musiikin säveltäjät ovat toimineet ainakin esikuvina äänitaiteilijoille.

Rajanvedon hankaluuden huomaan viimeistään täällä kotikirjaston käytävillä: aineisto on luokiteltu joko pääkirjastomme Kirjallisuus & Taiteet -osastolle tai Musiikkiosastolle.

Uuden vuosituhannen puolella kriitikot ovat myös haastaneet tätä aistikokemusta syleilevää taiteenlajia tuomaan selvemmin esiin nykykulttuurin rumat pinnat ja teräväreunaiset raot.

Aivan kuten futuristit 100-vuotta aikaisemmin.

LUKUVINKKEJÄ: Kim-Cohen, Seth (2013): Against Ambience and Other Essays
KUUNTELUVINKKEJÄ: Kari, Olli (2017): Sounds from Art (neljän eri Fiskarsilaisen taiteilijan työpajojen äänimaisemaa yhdistettynä orkesterisoittimille sävellettyihin kappaleisiin)

Ääni ja installaatio

Ääni-installaatio koostuvat ääntä tuottavista esineistä. Teokset saattavat olla paikkaan sidottuja ja siihen suunniteltuja, tai liikuteltavissa erilaisiin esitystiloihin.

Usein ääni-installaatiot toteutetaan elektronisin laittein, mutta ne saattavat sitältää konkreettista äänimateriaalia ja toisaalta keskustella ympäristön äänimaiseman kanssa.

Installaatiot ovat erityisen kokemuksellisia silloin, kun ne reagoivat kuulijan läsnäoloon tai hän voi toiminnallaan vaikuttaa siihen. Usein teos toimii myös riippumatta kuulijoiden läsnäolosta. Nykyinen äänitaiteen kenttä on lähes ääretön, ja ääni-installaatiot ovat osa tätä kenttää.

Installaatiotaitelijat ovat edelläkävijöitä uuden teknologian haltuunotossa ja tietokone on monelle taiteilijalle välttämätön apuväline.

LUKUVINKKEJÄ:
Bishop, Claire: Installation Art – A Critical History (2005)
Hopkin, Bart: Gravikords, Whirlies & Pyrophones – Experimental Musical Instruments (1996)
LaBelle, Brandon: Background Noise: Perspectives of Sound Art (2010)

Äänitaide ja ympäristönäkökulma

Ekologiset kysymykset ovat 2000-luvulla yksi äänitaiteen keskeisimmistä tarkastelukohteista. Mikä on suhteemme luontoon ja mitä luonto edes on?

Vanhat käsitykset haastetaan myös taiteessa ja kaikupohjaa ympäristöön liittyvien kysymyksiin haetaan uusilta ajattelijoilta. Tällainen on esimerkiksi filosofi Timothy Morton, joka pyrkii määrittelemään luontokäsitteen uudelleen: hänen mukaansa olemme liiaksi jumittuneet kuvittelemaan jotain alkuperäistä luonnonolotilaa. Hän uskoo, pääsemme eteenpäin luontosuhteessamme ja ympäristökatastrofien käsittelyssä kun hyväksymme osaksi luontoa myös sen osan ympäristöstämme, jota omalla toiminnallamme olemme muovanneet.

Kokeellisen soitinrakennuksen, joka Suomestakin kurottaa yli kansainvälisten rajojen, voi nähdä varhaisten futuristien perintönä. Russolon jalanjäljissä nykytaiteen katveessa ja undergroundissa värisee romun estetiikka.

LUKUVINKKEJÄ:
Häkkinen, Atte (2019): Romun kolinaa ja piirien värinää, Musiikki-lehti, nro 2-3, s. 32-48.
Parviainen, Pessi (2020): When Nothing is Called Music – Towards Ecological Composition.
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Hongisto, Ilari (2020): Luonnos

Äänitaiteen kotimaisia tapahtumia ja toimijoita

Äänitaiteen kentällä on lukuisia toimijoita ja tapahtumia, tässä lopuksi mainittuna niistä vain muutama:

Akusmata (tukholmankatu 7k, 00270 Helsinki) on Suomen ensimmäinen äänitaiteen galleria, joka esittelee uutta ja ajankohtaista äänitaidetta. Sen on perustanut äänitaiteilija ja säveltäjä Petri Kuljuntausta.

Äänen Lumo on helsinkiläinen 1995 perustetty yhdistys, jonka tehtävänä on tukea äänitaidetta Suomess erilaisin tapahtumin.

Äänitaiteen pankki on MUU ry:n ylläpitämä suomalainen verkkotietokanta, joka kerää ja arkistoi ammattimaisesti tuotettua äänitaidetta.

Kiilan Äänipäivät ovat taiteilija Antti Tolvin järjestämä festivaali Kemiön saaressa

Aboagora on Turussa pidettävä kansainvälinen symposium, joka tuo yhteen taiteen ja tieteen tekijöitä esittävän taiteen äärellä.

Linkki syksyn ensimmäisen installaation esittelyyn: Pöytä kahdelle -installaatio. Aineiston vinkkilistaamme pääset tutustumaan myös tästä https://vaski.finna.fi/List/1182764.

Teksti ja kuvitus: Hanna Kaikko

Nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä

Ainutlaatuisia ja nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä.

Jouni Saariston näyttävä Ruisrock 1974-83 -kokonaisuus on esillä Raision kaupunginkirjaston Aulagalleriassa 1.-27. maaliskuuta.

Saaristo oli innokas Ruisrockissa kävijä jo festivaalin alkuvuosina. 1974 musiikkiharrastuksen rinnalle tullut järjestelmäkamera innosti häntä kuvaamaan festivaalin käänteitä.

”Kuvasin alkuun ihan omaksi ilokseni. Mieli teki kuitenkin päästä myös lehdistöalueelle ja niinpä sain Rainer Koskelta pressikortin, sillä ehdolla, että toimitan muutamat kuvat organisaatiolle. Näin mentiin useita vuosia.”

Saaristo ei koskaan aikonut laittaa näitä kuvia julki, mutta useiden vuosien ja käänteiden jälkeen hän on koonnut kuvista kokonaisen näyttelyn. Näyttelystä löytyy siis kuvia, joita ei ole ennen voinut nähdä julkisesti.

Jouni Saaristosta tuli ammattivalokuvaaja 1976. Hän työskenteli aluksi Turun telakalla valokuvaajana, mutta perusti oman yrityksen vuonna 1990, jonka jälkeen hän on tehnyt kuvaustöitä laidasta laitaan.

Jouni Saariston näyttely Ruisrock 1974-83 on nähtävissä Aulagalleriassa 1.–27. maaliskuuta.

• 

Kokeellista jazzia esillä Turun musiikkikirjastossa

Kirjastojen ollessa kiinni asiakkailta minulla oli erinomaisesti aikaa käydä läpi kokoelmiamme. Miettiessäni eri teosten paikkaa  kirjaston kokoelmassa olen pyrkinyt kuuntelemaan käteen osuvia mielenkiintoisia levyjä. Vastaan on tullut niin vanhoja suosikkeja, unohdettuja helmiä kuin uusia tuttavuuksia, ja haluaisinkin nyt jakaa kanssanne nämä työpäiviäni rytmittäneet kummalliset tuuttaukset ja pörinät.

Ensimmäisen albuminsa Roscoe Mitchell Sextet -nimen alla julkaissutta Art Ensemble Of Chicagoa on vaikea tiivistää muutamaan sanaan. Kyseessä on multi-instrumentalisteista koostuva avantgarde-jazzkokoonpano, jonka puoliseen sataan albumiin mahtuu lukemattomia yhdistelmiä jazzin eri tyylisuuntia. Euroopan kiertueella vuonna 1969 kuultiin yli 500 soitinta! Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä musiikkikokoonpano, vaan lavalle mahtuu perfomanssitaidetta runonlausunnasta teatteriin ja tanssiin. Selittämisen yrittämisen sijaan kehottaisinkin tutustumaan heidän tuotantoonsa näiden cd-kokolmien The Art Ensemble Of Chicago and associated ensembles ja Selected recordings kautta tai lukemalla Paul Steinbeckin erinomaisen kirjan Message to our folks : the Art Ensemble of Chicago.

Sun Ra (1914-1993) oli merkittäviä varhaisia avantgarde-jazzmuusikoita. Sun Ran ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1945 ja hänen tuotantonsa ehti käydä läpi lukuisia tyylisuuntauksia ragtimesta swingiin ja bebopista free jazziin aina space ageen ja avantgardeen. Sun Rata pidetään esimerkiksi modaalisen jazzin pioneerina ja hän oli syntetisaattoreiden varhainen käyttäjä. Parhaiten hänet ehkä kuitenkin muistetaan afrofuturistina ja eriskummallisesta avaruudellisesta hahmostaan. Omien sanojensa mukaan hän on tullut ulkoavaruudesta levittämään onnen ja rauhan sanomaa, ja ihminen on saavuttanut jo kaiken mahdollisen ja hänen täytyy käsitellä mahdotonta.

“I and my musicians are musical astronauts. We sail the galaxies through the medium of sound, our audience with us where we go whether they want to or not. The audience might want to be earth bound, but we being space bound we bind them to us and thus they cannot resists because the space way is the better way to travel. It keeps going out, and out, and further out than that.”

(A pure solar world : Sun Ra and the birth of afrofuturism, s. 149)

Lue lisää Sun Rasta Vaski-kirjastojen aineistosta.

Tutustu tarkemmin Sun Ran tuotantoon (englanniksi): https://daily.bandcamp.com/features/sun-ra-album-guide

Tai kuuntele omia suosikkejani Bandcampin kautta, mistä löydät Sun Ran tuotantoa ilmaiseksi kuultavana:

 

Ornette Coleman (1930-2015) ei ollut pelkästään free jazzin pioneeri, jonka levystä Free Jazz (1961) tyylisuuntaus sai nimensä, vaan hänen albuminsa The Shape of Jazz to Come (1959) on yksi varhaisen avantgarde-jazzin kehitykselle keskeisiä levyjä. Lainaa Heikki Keskisen Ornette Coleman -elämäkerta täältä.

Saksofonisti John Coltrane (1926-1967) kiinnostui avantagarde-jazzista myöhäisessä vaiheessa uraansa juurikin Sun Rasta, Ornette Colemanista ja Albert Aylerista (1936-1970) inspiroituneena. Aylerin vaikutus Coltranen tuotantoon alkoi kuulua selvemmin A Love Supreme -albumin (1964) jälkeen ja Meditations-albumin (1966) kappale The Father and the Son and the Holy Ghost ei olisi Coltranen omien sanojen mukaan syntynyt ilman Aylerin suuria vaikutteita. Tutustu ja lainaa John Coltranen avantgarde-vaiheen aikaisia levyjä täältä.

Alice Coltrane (1937-2007) soitti pianoa puolisonsa kokoonpanossa Johnin viimeisinä vuosina ja julkaisi sitemmin vielä vahvemmin hengellisiä ulottuvuuksia saanutta kokeellista jazzia myös soolotuotantona. Henkilökohtaisesti voin suositella debyyttilevyä A Monastic Trio (1968) ja myöhempää Journey In Satchidananda (1971), mutta Alice Coltranen kaikki tyylilliset kokeilut ovat mielestäni kuulemisen arvoisia.

Saksalaisen Peter Brötzmannin (1941-) Machine Gun (1968) on yksi ensimmäisistä eurooppalaisista free jazz –julkaisuista. Se on selvästi väkivaltaisempi ja riitasointuisampi kuin Colemanin Free Jazz tai Coltranen Ascension ja se petasi sijaa sellaisille kokoonpanoille kuin Naked City ja Last Exit.

John Zornin (1953-) tuotantoa yhdistää monipuolinen genrejen sekoittaminen. Zorn nousi suuren yleisön tietoisuuteen albumillaan The Big Gundown (1986), joka koostuu hyvin vapaamuotoisista versioinneista Ennio Morriconen elokuvasävellyksistä samannimisestä elokuvasta. Myöhemmin hän yhdisti esimerkiksi grindcorea jazziin albumilla Naked City (1990) ja Masada-yhtye yhdisti jazzin juutalaiseen klezmeriin,  mistä on seurannut yli 600 sävellystä. Myös esimerkiksi Boredomsista ja Hanatarashista tuttu Yamataka Eye on tehnyt yhteistyötä Zornin kanssa esimerkiksi  Naked City ja Nani nani -albumeilla.

Paikan päällä Turun musiikkikirjastossa lisää kotimaisia, pohjoismaalaisia, yksi australialainenkin ja 2010-luvun avantgarde-jazz-levyjä.

 

Kuunteli ja kirjoitti

Leevi Rinne, korkeakouluharjoittelija

Raittinen, Vuorimies – Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamissa kaikkien aikojen vieraskaarti

 

Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamilla on ilo ja kunnia saada vieraiksi rocklegenda, muusikko Jussi Raittinen, Boys-tietäjä Raimo Öystilä ja rockvalokuvaaja Risto Vuorimies.

Kahdeksatta kertaa järjestettävä tapahtuma alkaa poikkeuksellisesti Martinsalin edustalla, Kirjastotalon aulassa (Eeronkuja 2) maanantaina 2.3. jo klo 15.30 levymyynnillä ja jatkuu kirjaston sulkemisajan jälkeen.

Valokuvaaja Risto Vuorimies esittelee Love Recordsille kuvaamiaan levynkansia klo 17 alkaen Kirjastotalon aulassa. Vuorimiehen valokuvanäyttely LOVE-kuvia on esillä Aulagalleriassa maaliskuun ajan.

Toimittaja Kimmo Lilja haastattelee Jussi Raittista ja Raimo Öystilää noin klo 18 Martinsalissa. Raittinen on lupautunut myös esittämään muutaman kappaleen.

Haastattelujen, vinyylikauppojen ja valokuvien katsomisen lomassa voi napata kahvit ja pientä purtavaa aulan buffetista, jonka järjestää Vaisaaren yläkoulun 9E-luokka.

Rockin korkeakoulu

Muusikko Jussi Raittisen mittava ura hakee vertaistaan. Jussi Raittinen ja hänen veljensä Eero perustivat vuonna 1964 The Boys -yhtyeen. Sen kokoonpano on vaihdellut useaan otteeseen ja monista siinä mukana olleista on tullut maamme eturivin muusikoita. Turhaan ei Eeron ja Jussin bändiä ole kutsuttu suomalaisen rockin korkeakouluksi.

The Boysien edelläkävijän roolia kuvastaa, että yhtyeen kaksi ensimmäistä LP:tä Numero 1 (1965) ja Numero 2 (1966) olivat ensimmäiset pop-yhtyeen tekemät LP-levyt Suomessa.

Turkulainen Svart Records on nyt julkaissut nämä levyt uudelleen. Ne ovat tupla-albumeja, sillä Numero 1:n parina ovat yhtyeen singlet vuosilta 1964-65 ja Numero 2:n kanssa singlet vuosilta 1966-69. Vinyylituplat on jo myyty loppuun, mutta äänitteistä tehtyä cd-boxia on saatavana kirjaston iltamista käteisellä.

 

Love Recordsin hovikuvaaja 

Esiintyjäjoukko karttui, kun kuuluisa rockvalokuvaaja Risto Vuorimies kiinnostui Vinyyli-iltamista. Vuorimies teki PR-kuvia ja levynkansia Love Recordsille vuosina 1973-1976. Niistä kuuluisin on Hurriganesien Roadrunner-albumin tyylikäs kansi.

Hän on kuvannut Rauli ”Badding” Somerjoen, Hurriganesit, Dave ”Isokynä”  Lindholmin, Wigwamin, Tasavallan Presidentin, Juice Leskisen, Mikko Alatalon ja monia muita.

”Tein freelancer-töitä ainoastaan Love Recordsille. Oli erittäin hieno ele heiltä, että sain suhteellisen vapaat kädet suunnitella levynkannet muusikkojen kanssa. Tästä muutaman vuoden jaksosta on jäänyt arkistooni laaja kuvamateriaali, jonka ainutlaatuisuutta pyrin jakamaan näyttelyiden kautta”, Risto Vuorimies kertoo.

 

Vinyylikaupalle jatkoaikaa

Vinyyli-iltamien käytettyjen käytettyjen levyjen kauppa alkaa Kirjastotalon aulassa poikkeuksellisesti jo klo 15.30 ja jatkuu klo 19.30 saakka. Myyntitiskien takaa löytyvät luottomiehet: Iki-Popin Joska Laine, 8raidan Fredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila.

 

Raision kirjaston kuukauden klassikkoartistina The Who: Who’s better, Who’s best

The WHO

 

The Who -yhtyeen tarina alkoi 1960-luvun puolivälissä, jolloin kitaristi Pete Townshend (s. 1945), laulaja Roger Daltrey (s. 1944), basisti John Entwistle (1944-2002) ja rumpali Keith Moon (1946-1978) nousivat maineeseen brittiläisen mod-nuorison suosikkeina.

Yhtyeen menestystarina alkoi esikoissinglestä I Can´t Explain, joka nousi brittilistan kahdeksannelle sijalle keväällä 1965. Erityisen kuuluisaksi Who tuli sensaatiomaisista lavaesiintymisistään. Ne päättyivät usein siihen, että Townshend, Daltrey ja Moon tekivät selvää jälkeä soittimistaan ja vahvistimistaan. Entwistle puolestaan herätti kummastusta katselemalla tyynenä bändikaveriensa touhuja osallistumatta heidän riehuntaansa. Lysti oli kallista Wholle, mutta maine kasvoi.

Vuosina 1965-68 Townshend jatkoi tuotteliasta tahtiaan Who-klassikoiden säveltämisessä. Singlemenestyksiä olivat: Anyway, Anyhow,  Anywhere, My Generation, Substitute, I´m A Boy, Happy Jack, Pictures Of Lily, I Can See For Miles ja Magic Bus.

Vuonna 1967 Who teki pitkän Yhdysvaltain kiertueen esiintymällä muun muassa Montereyn Popfestivaaleilla, jossa Townshend rikkoi jälleen kitaransa ja Moon räjäytti rumpunsa. Yhtyeen jäsenistä varsinkin Keith Moon herätti huomiota myös muilla tempauksillaan muun muassa hotellihuoneiden tuhoajana.

Pete Townshendiä alkoi 1960-luvun lopulla kiinnostaa yhä enemmän teemallisten LP-kokonaisuuksien toteuttaminen. Vuonna 1969 ilmestyi rockooppera Tommy,  tarina kuurosta, mykästä ja sokeasta pojasta, joka on ylivertainen flipperin pelaaja. Tupla-LP:n tunnetuimpia lauluja ovat Pinball Wizard ja I´m Free.

Seuraava merkkipaalu Whon upealla uralla oli vuonna 1971 ilmestynyt klassikkoalbumi  Who´s Next, jonka tunnetuin laulu on Won´t Get Fooled Again.  Uutta aikaisempaan oli syntetisaattorien käyttö. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt tupla-LP Quadrophenia oli paluu teemalliseen kokonaisuuteen. Levyn tarina kertoo   vuoden 1965 Englannista, jossa eräs Jimmy-niminen mod-nuori varttuu kriisien kautta vähitellen aikuisuuteen. Quadrophenia on Pete Townshendin testamentti kokonaiselle mod-sukupolvelle.

Whon tarina oli päättyä vuoteen 1983. Yhtye teki kuitenkin paluun vuoden 1985 Live Aid -tapahtumassa. Sen jälkeen Who on kokoontunut epäsäännöllisin väliajoin konserttikiertueille ja tehnyt kaksi pitkäsoittoa. Onko kevään 2020 Britannian-kiertue viimeinen, jää nähtäväksi?

Teksti Altti Koivisto

 

The Who tammi-helmikuun ajan Raision kirjastotalon musiikkiosaston kuukauden klassikkoartistina ja levynkansinäyttelyn aiheena. Esillä ovat seuraavat LP-levyn kannet:

Who’s better, Who’s best

My generation

Live At Leeds

Who’s next

Quadrophenia

 

Kovaa teetä, foksia ja modernia menoa – Musiikkiosaston katsaus huvielämään iloisella 1920-luvulla

Millaista musiikkia soitettiin Turun kahviloissa ja ravintoloissa 1920-luvulla? Entä mikä ihme oli pääkaupunkilaiset villitsevä gramofonikuume ja kenen pussista maksettiin Yleisradion orkesterimuusikon sijaisen palkka?

 

Yleisöä Turun messujen messuravintolassa Samppalinnan mäellä kesäkuussa 1929. (Kuva: Museovirasto – Musketti)

Näihin kysymyksiin löytyy vastaus Musiikkiosaston tammikuun näyttelystä, jossa luodaan katsaus musiikki- ja huvielämään Suomessa iloisella 1920-luvulla. Varaston aarteena esillä on Tapio Sormusen tutkimus Turun musiikkielämä 1920-luvulla vuodelta 1977.

Esillä oleva aineisto on näyttelyn jälkeen lainattavissa, mutta jo nyt varattavissa! Löydät ne tältä suosittelulistalta Vaskin sivuilta.

Näyttelystä voi myös napata mukaan lehtisen, jossa luku- ja kuunteluvinkit kulkevat mukana.

Näyttely esillä 2.-31.1.2020 Musiikkiosaston aulassa.

toim. Hanna Kaikko

”Vain uljain meistä kaikista, voi uhmata hurjaa heppaa”, hevosia levynkansitaiteessa – esillä Raision kaupunginkirjastossa

Raision kirjastotalon toisessa kerroksessa on esillä vinyylilevyjen kansia nimikkeellä ”Vain uljain meistä kaikista, voi uhmata hurjaa heppaa”. Kokonaisuuden ideana ovat hevoset levynkansitaiteessa.

Esillä ovat seuraavat levynkannet:

Caroline King – Thoroughbred

Bob Seger & The Silver Bullet Band – Against the Wind

Quicsilver Messenger Service – Happy Trails

Return to Forever – Romantic Warrior

Gringos Locos – Gringos Locos

Novalis – Brandung

Joni Mitchell – Wild Things Run Fast

Kuva-aihe Van Morrisonin Tupelo Honey -albumilta

Laulajan paras ystävä albumien kansikuvissa

Laulajan parhaasta ystävästä on tehty lauluja ja laulajan paras ystävä, koira, on myös päässyt monessa tapauksessa albumin kanteen.

Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksen albuminkansinäyttelyssä on nostettu esille kahdeksan esimerkkiä laulajan parhaasta ystävästä.

 

John Fogerty – John Fogerty

Van Morrison – Veedon Fleece

James Taylor – One Man Dog

Neil Young – Everybody Knows This Is Nowhere

 

Kesäklassikkona ja näyttelyn aiheena Paul McCartney ja Wings – Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

 

Beatlesien hajottua Paul McCartney julkaisi kaksi sooloalbumia (McCartney, 1970 ja Ram, 1971), kunnes hän perusti loppuvuodesta 1971 Wings-yhtyeen. Jos McCartneyn soololevyt eivät yksittäisiä helmiä lukuun ottamatta täyttäneet niihin kohdistuneita suuria odotuksia, eivät myöskään Wingsien kaksi ensimmäistä albumia (Wild Life, 1971 ja Red Rose Speedway, 1973) olleet järin onnistuneita.

Ratkaisevaa muutosta merkitsi kuitenkin seuraava vuonna 1974 ilmestynyt Band on the Run -LP, joka tehtiin Lagosissa, Nigeriassa. Ennusmerkit eivät olleet lupauksia antavia, sillä viikkoa ennen matkalle lähtöä yhtyeen kitaristi ja rumpali erosivat. Näin ollen Paul lensi Lagosiin vaimonsa Lindan, ex-Moody Blues kitaristin ja laulajan Denny Lainen ja Beatlesien myöhäiskauden äänittäjän Geoff Emerickin kanssa.

 Epäonni jatkui Lagosissa, jossa Paul ryöstettiin, kun hän oli iltakävelyllä Lindan kanssa. Ryöstäjät veivät mukanaan muun muassa Band on the Runin demonauhat. Lisäksi sikäläinen studio osoittautui hyvin vaatimattomaksi, joten Emerickin ammattitaidolle oli käyttöä. Tulevan levyn laulut oli soitettava ulkomuistista Paulin soittaessa rumpuosuudet itse ja jakaessa kitaraosuudet Lainen kanssa.

Paulin ja kumppanien palatessa Lontooseen heillä oli kuitenkin mukanaan Wingsien kaikkien aikojen parhaan studioalbumin pohjatyö, johon lisättiin AIR-studioilla jouset ja puhaltimet. Band on the Run oli tärkeä levy McCartneylle, jonka töitä kriitikot eivät olleet juurikaan kehuneet sitten Beatles-aikojen. Tämä levy sai kuitenkin hienot arvostelut, ja se nousi ykköstilalle sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Levyn tunnetuimmat laulut Band on the Run, Jet ja Let Me Roll It ovat sittemmin kuuluneet McCartneyn konserttien vakio-ohjelmistoon.

 Wingsien seuraavat studioalbumit Venus and Mars (1975) ja Wings at the Speed of Sound (1976) olivat hyvää jatkoa Band on the Runin viitoittamalla tiellä. Lisäksi yhtyeen vuosien 1975-76 maailmankiertueelta taltioitu kolmoisalbumi Wings over America oli kerrassaan upea konserttitaltiointi. Näinä suuruuden vuosina yhtyeeseen kuuluivat Paulin, Lindan ja aina uskollisen Denny Lainen lisäksi kitaristi Jimmy McCulloch ja rumpali Joe English.

 Vuoden 1978 Wings-albumi London Town tehtiin kokoonpanolla Paul, Linda ja Denny Laine. Levy oli taattua Wings-laatua, ja se nousi jälleen listojen kärkeen. Sen sijaan yhtyeen viimeiseksi jäänyt LP Back to the Egg (1979) ei onnistunut enää edellisten tavoin. Wingsien jälkeen rock-musiikin legendan Paul McCartneyn ura on jatkunut sooloartistina.

Altti Koivisto

 

(Raision kirjastotalon 2. kerroksessa esillä kesän ajan Wingsin tuotantoa levynkansinäyttelyn muodossa)

Wings – Red Rose Speedway

Wings – Band on the Run

 

Wings – Venus and Mars

Wings – At the Speed of Sound

Wings – London Town

Wings – Back to the Egg

Wings – Wings over America

Paula Ehrmanin taidetta esillä musiikkiosastolla

Kuin silloin ennen … nykypäivänä

Paula Ehrman on raisiolainen harrastajamaalari joka on maalannut öljyväreillä 36 vuotta. Turun musiikkiosastolla on esillä maalauksia käsityöläismuseon pihoilta ja sisätiloista sekä turnajaismaalauksia Turun Linnan puistosta.

Tämä on Ehrmanin toinen näyttely pääkirjaston musiikkiosastolla. Aiemmin esillä oli näyttely Michael Monroe -tauluista.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!