Aihearkisto: Taidemusiikki

ReadingMusic – Katse musiikkiin! Turun musiikkiosastolla

Miten ihmeessä nuotteja oikein luetaan? Katseenseurantamenetelmä sen kertoo!

Monet musiikin harrastajat ja ammattilaiset käyttävät nuotteja apunaan opetellessaan uusia kappaleita tai merkitessään kappaleita muistiin. Nuottikirjoitus on monimutkainen ”kieli”, sillä siinä yksi nuottisymboli kertoo paljon: sekä kyseisen sävelen korkeuden että kuinka kauan sen pitäisi kestää. Tämän lisäksi nuottikuvaan saattaa sisältyä paljon muutakin huomioon otettavaa, kuten sointumerkkejä tai äänenvoimakkuuteen ja ilmaisuun liittyviä, sanoin tai merkein ilmaistavia ohjeita. Kaiken huipuksi nuoteista soittaessaan muusikon täytyy tulkita ja toteuttaa kaikki nämä symbolit musiikin tahdissa ja siis aikapaineen alla.

Huh – ei ole mikään ihme, että moni kokee sujuvan nuotinlukutaidon oppimisen vaikeaksi!

Eri instrumenttien soittajilla luettavan materiaalin määrä vaihtelee. Viulisti lukee nuottikirjoitusta yhdeltä, pianisti kahdelta ja urkuri peräti kolmelta riviltä samaan aikaan. Sinfoniaorkesterin kapellimestarilla taas saattaa olla edessään kymmeniä nuottirivejä, joista jokainen vastaa yhtä soitinta. Ja kun tarkemmin ajatellaan, nuotinlukeminen voi olla hyvinkin monenlaista. Ensinnäkin kappaletta voi lukea hiljaa mielessään, ilman soittamista. Tällaista mentaaliharjoittelua ja soittamiseen valmistautumista voidaan käyttää vaikkapa uuteen kappaleeseen tutustuessa tai opeteltaessa kappaletta ulkomuistista soittoa varten. Toisinaan taas muusikon täytyy suoraan kyetä soittamaan tietty kappale sopivassa tempossa ja ainakin lähestulkoon sillä tavoin kuin nuotissa lukee. Nämä prima vista (”ensi näkemältä”) -tilanteet ovat arkipäivää esimerkiksi säestäjille tai orkesterisoittajille ja ne edustavat nuotinlukemisen vaativinta muotoa. Kolmas tilanne on kenties harrastajille se tutuin: usein samaa kappaletta soitetaan uudestaan ja uudestaan, ja tällaisen toistavan lukemisen kautta kappale tulee vähitellen tutuksi. Lopulta kappale opitaan ehkä jopa soittamaan ulkomuistista, eikä nuottia enää edes tarvita. Ilman nuotteja ja porukalla soitellessa katse saattaakin kääntyä useammin soittokavereihin: nuotin sijaan haetaankin toisista soittajista vinkkejä siitä, mitä kappaleessa seuraavaksi tapahtuu.

Paitsi että nuotteja voidaan lukea erilaisissa tilanteissa ja eri tarkoitusta varten, eri musiikin lajeissa koko nuottikirjoitukselle annetaan erilaisia merkityksiä. Taidemusiikin parissa sillä on vakiintunut rooli, sillä kappaleet ovat niin pitkiä ja vaativia, että niiden opettelu kuulonvaraisesti kestäisi todella kauan. Kansanmusiikissa nuotit voivat toimia apuna uusia kappaleita opetellessa, mutta genreen sisältyy ajatus soittaa kappaleita ulkomuistista ja muunnellen. Jazz- ja pop-musiikissa nuottien avulla pystytään pistämään kappaleiden pääpiirteet muistiin, mutta niissäkin soittaminen tapahtuu lopulta usein ilman nuotteja, improvisoiden ja sanoitusten rytmityksiä mukaillen. Joissakin genreissä siis kirjoitettuja nuotteja pyritään noudattamaan uskollisemmin kuin toisissa.

Mutta miten niitä nuotteja sitten luetaan? Onko hiljainen tai harjoiteltu nuotinlukeminen erilaista kuin prima vista -soittaminen? Millaista taitavien nuotinlukijoiden lukeminen on ja miten ihmeessä he sen tekevät? Entä miten nuotinlukutaito kehittyy? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyritään vastaamaan Turun ja Jyväskylän yliopistojen Nuotinluku ja asiantuntijuuden kehittyminen -tutkimushankkeessa musiikkitieteilijöiden, kasvatustieteilijöiden ja tilastotieteilijöiden yhteisvoimin. Hanketta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia (2014-2018) sekä Turun ihmistieteiden tutkijakollegium (2015-2017). Monitieteinen yhteistyö vähän tutkitun aiheen parissa on ollut hankkeen tutkijoille niin opettavaista ja kiinnostavaa, että nämä kokemukset halutaan jakaa. Tästä syystä Nuotinluku-hankkeen tutkijat järjestävät maanantaina 14.5. klo 18 yleisötilaisuuden Turun pääkirjaston musiikkiosastolla.

Tärkeänä menetelmänä Nuotinluku-hankkeessa käytetään katseenseurantamenetelmää (engl. eye-tracking). Siinä tallennetaan infrapunakameroiden avulla millisekuntien tarkkuudella mihin henkilö kohdistaa milläkin hetkellä katseensa. Menetelmää on perinteisesti käytetty psykologian alalla ja erityisesti tekstin lukemisen tutkimukseen ja nuotinlukutaitoon liittyvät tutkimukset ovat olleet toistaiseksi todella harvinaisia. Konserttiluennossa esiintyjät soittavat pitäen päässään samalla katseenseurantalaseja. Näin heidän katseensa eteneminen voidaan esittää yleisölle samanaikaisesti videomuodossa, ja kuulijat pääsevät siis näkemään täsmälleen sen mitä soittajatkin.

Konsertissa esiintyvät jyväskyläläinen pianisti ja tutkija Nina Loimusalo sekä turkulainen kansanmusiikkiyhtye Ånsemble, jossa soittavat Ossian Helmi (viulu, Risto Luukkonen (kitara), projektin tutkija Marjaana Puurtinen (viulu) sekä Karen Soinila (viulu). Konsertissa tutkijat pistävät itsensä omien tutkimustensa osallistujien asemaan: koska osallistujia on pyydetty soittamaan prima vista tai esiintymään lyhyellä valmistautumisajalla, on vain oikeus ja kohtuus että tutkijat testaavat miten sellainen heiltä itseltään sujuu!

Ohjelmistoon sisältyy kappaleita Palmgrenista polskaan, eli sellaista suomalaista taide- ja kansanmusiikkia, jota Turun seudulla on saatettu kuulla pääkirjaston valmistumisen alkuaikoina 1900-luvun alussa. Musiikkinumeroiden välissä tutkimusryhmän jäsenet kertovat lyhyesti katseenseurantamenetelmästä, sen käytöstä nuotinlukututkimuksessa ja tutkimustuloksistaan.

Marjaana Puurtinen
Opettajankoulutuslaitos ja psykologian oppiaine, Turun yliopisto

Nina Loimusalo
Musiikkitieteen oppiaine, Jyväskylän yliopisto

Blogikirjoitus pohjautuu Nuotinluku-tutkimushankkeen tutkijoiden julkaistuihin ja työn alla oleviin osahankkeisiin.

Nuotinluku-tiimi:
Natalia Chitalkina (Turun yliopisto)
Hans Gruber (hankkeen johtaja; Turun yliopisto & University of Regensburg)
Erkki Huovinen (hankkeen johtaja; Jyväskylän yliopisto & Kungliga Musikhögskolan i Stockholm)
Tarja-Riitta Hurme (Turun yliopisto)
Nina Loimusalo (Jyväskylän yliopisto)
Antti Mäkelä (Turun yliopisto)
Marjaana Puurtinen (Turun yliopisto)
Hanna Turta (Turun yliopisto)
Anna-Kaisa Ylitalo (Jyväskylän yliopisto)

http://www.utu.fi/readmusic
https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/oppiaineet/musiikkitiede
http://www.utu.fi/turkueyelabs

Katso video: Psykologian oppiaineen erikoistutkija ja opettajankoulutuslaitoksen tutkijatohtori Marjaana Puurtinen kertoo uusista avauksista katseenseurantalaitteiden saralla. Puurtinen koordinoi Turku EyeLabsia, joka on Turun yliopiston katseenseurantamenetelmän soveltajien yhteisö. Turku EyeLabsin tehtävänä on alan osaamisen jakaminen ja menetelmän käytön edistäminen Turun yliopistossa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Suomalaisen taidemusiikin 100 vuotta

Tämä luentosarja alkaa huomenna torstaina Turun pääkirjaston Studiossa:

Studia generalia -luentosarja pääkirjaston Studiossa torstaisin klo 18-20. Aiheeseen liittyvä näyttely pystytetty musiikkiosastolle.

9.11. Musiikki osana itsenäisyystaistelua
16.11. Kiihkeältä 1920-luvulta eteenpäin
23.11. Sotavuosien vaikutus musiikkiin ja uusimman eurooppalaisen radikalismin tulo Suomeen
30.11.Suomi eri tyylisuuntien tyyssijana ja oopperoiden kasvualustana
7.12. Suomalaisten nuorten säveltäjien murtautuminen laajalla rintamalla globaaliin tietoisuuteen

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Taidemusiikki, Tapahtumat

Robert Storm esittelee: Hector Berlioz, Franz Liszt ja J. Brahms

Robert Storm vierailee Turun musiikkiosastolla jälleen lokakuussa. Storm luennoi ja soittaa musiikkinäytteitä pääkirjaston musiikkiosastolla kello 18. Teemana uudistusmielisten ja konservatiivien välinen kilpailu romantiikan ajan musiikissa. Sarjassa esitellään seuraavat säveltäjät:

ma 16.10. Hector Berlioz
ma 23.10. Franz Liszt
ma 30.10. Johannes Brahms

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Robert Storm luennoi : Yhdeksän sinfonian säveltäjät

Robert Storm vierailee Turun musiikkiosastolla jälleen huhtikuussa, 25.4. alkaen. Tällä kertaa Storm esittelee Stagella suuria sinfoniasäveltäjiä.

1800-luvulla sinfonia oli instrumentaalimusiikin huomattavin lajityyppi. Vuosisadan tärkeimpiin sinfonikkoihin kuuluvat yhdeksän sinfonian säveltäjät Ludwig van Beethoven (1770–1827), Anton Bruckner (1824–96) ja Gustav Mahler (1860–1911).

 

bruckner_anton_postcard-1910

25.4. Anton Bruckner

Anton Bruckner oli pikkukylästä kotoisin ollut nöyrä ja uskonnollinen ihminen, joka suurkaupungissakin pysyi maalaispoikana. Silti hänestä tuli suurimuotoisten ja omana aikanaan radikaalien sinfonioiden säveltäjä.

gustav-mahler-kohut

2.5. Gustav Mahler

”Sinfonian pitää olla kuin maailma. Sen pitää sisältää kaikki.” Näin totesi suuri sinfonian uudistaja Gustav Mahler Jean Sibeliukselle. Mahlerin jättimäisissä sinfonioissa yhdistyvätkin vastakohtaisuudet kansanomaisuudesta majesteettisuuteen.

 

Stieler, Joseph Karl: Beethoven mit der Missa solemnis Ölgemälde, 1819

Tiistaina  9.5. Ludvig van Beethoven

Harva säveltäjä on vaikuttanut myöhempään samalla tavalla kuin Ludwig van Beethoven, joka usein nähdään romantiikan aikakauden aloittajana musiikissa. Hänen jousikvartettonsa ja pianosonaattinsa ovat erittäin tunnettuja, mutta ennen kaikkea häntä pidetään ehkä suurimpana sinfonikkona. Beethovenin yhdeksän sinfoniaa kuuluvat orkesterien tärkeimpään ohjelmistoon.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Viikon levy : Kuniko – Xenakis: IX

mi0003846295

Iannis Xenakis (kreik. Ιάννης Ξενάκης, 1922—2001) oli paitsi säveltäjä, myös arkkitehti. Hän mm. työskenteli kaksitoista vuotta arkkitehti Le Corbusier’n assistenttina. Xenakisin sävellystyylille on ominaista ei-musiikillisten tekniikoiden käyttö; hänen teoksensa perustuvat muun muassa matemaattisiin, geometrisiin, arkkitehtonisiin ja filosofisiin periaatteisiin.

Kuniko Katon esittämä IX on upea esimerkki tästä rakennetusta, suunnitellusta musiikista. Levy on täynnä haasteita, matemaattisista muodoista, erikoisista nuotinnoksista ja virtuoosimaisista, täydellistä hallintaa vaativista esitysvaatimuksista johtuen, moni pitää Xenakista mahdottomana esittää, mutta Kunikon uskomaton taito ja kyvykkyys tekee oikeutta säveltäjän näkemyksellisyydelle.

Pääosan levystä vie Pléïades; sävellys kuudelle perkussionistille. Kuniko esittää sävellyksen kokonaan itse! Hän hyödyntää tässä moniraitaäänitystä ja soittaa kulloisenkin osan erikseen, muodostaen upean, orgaanisen kudoksen lopputuloksena.

Pléïades  teoksena tutkii perkussiivisten sointien värejä ja tekstuureja.; marimba, vibrafoni, xylofoni, xylo-marimba ja rummut luovat rytmisesti kompleksisen äänimaailman. Lisäksi  Pléïades edellyttää Sixxenin, Zenakiksen suunnitteleman soittimen käyttöä.

Kuniko on yksi lahjakkaimmista ja tärkeimmistä perkussionisteista sukupolvessaan. Hänen hämmästyttävä virtuositeettinsa ja huikea musiikillinen näkemyksensä sekä ilmaisuvoimainen, mutta elegantti esiintymistyylinsä vetoaa niin yleisöihin kuin säveltäjiin ja kapellimestareihinkin.

Ix on myös upean kuuloinen SACD-hybridilevy, jonka julkaisija Linn Records tunnetaan tinkimättömistä audiofiilitason levyistään. Onhan levy-yhtiö itsekin perustettu alunperin jotta hifilaitteita valmistava yhtiö saisi tarpeeksi laadukkaita referenssilevyjä. Ix todellakin hyötyy mitä laadukkaammilla laitteilla sitä kuuntelee, niin kaiuttimien kuin kuulokkeiden kautta. Löysinkin levyn äänenlaadultaan laadukkaiden levyjen näyttelystä Turun musiikkiosastolla.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Konservatorion kitaristit musiikkikirjastossa

15039449_1374169355940094_3519527288472139533_o

Turun konservatorion klassisen kitaransoiton oppilaat esittävät kitaramusiikin helmiä renessanssista nykypäivään. Esiintymässä on kitaristeja eskari-ikäisistä aikuisiin.

Tervetuloa kuuntelemaan!

Turun pääkirjaston musiikkiosasto
maanantaina 14.11. klo 15, 16.30, 18.00

keskiviikkona 16.11. klo 15, 16.30 ja 18.00

https://www.facebook.com/events/1693459877649074/?notif_t=plan_user_associated&notif_id=1478684695674842
http://www.turunkonservatorio.fi/tapahtumat/2609
http://www.turunkonservatorio.fi/tapahtumat/2610

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Tapahtumat, Uncategorized

Viikon levynä Gramophone-lehden vuoden voittaja – sopraano Véronique Gensin Néère

neere-gens-manoff-alpha-classics-cd

Néère – Hahn, Duparc, Chausson

 

Gramophone –lehti on tänä vuonna valinnut Véronique Gensin Néère –levyn soololaulumusiikin sarjan voittajalevyksi. Gramophone –palkinnot ovat klassisen musiikin levyteollisuuden oscareita ja niitä pidetään Grammyjen ohella äänitealan arvostetuimpina palkintoina. Véronique Gens on sopraano, joka on aiemmin esittänyt ja levyttänyt paljon barokkimusiikkia. Tällä levyllä hän esittää ranskalaista laulumusiikkia ja häntä säestää pianisti Susan Manoff, jonka fantastista pianismia voi kuula myös esimerkiksi Patricia Petibonin levyllä La Belle Excentrique puhumattakaan hienosta konserttitaltioinnista e.m. sopraanon kanssa. Häkellyttävää suvereniteettia! Molemmat levyt löytyvät Vaski-kirjastojen kokoelmasta.

Viikon levyllä on kolmen ranskalaisen säveltäjän lauluja. Henri Duparcin, Ernest Chaussonin ja Reynaldo Hahnin sävellystuotanto ajoittuu ranskalaisen laulutaiteen kultakaudelle 1800-luvun kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle. Säveltäjien elämät kytkeytyvät löyhästi toisiinsa, vaikka he eivät suoranaisesti ikätovereita olleetkaan.  Tälle levylle näiden kolmen säveltäjän tuotannosta on valittu mm. Théophile Gautierin, Leconte de Lislen, Paul Verlainen ja Charles Baudelairen teksteihin sävellettyjä lauluja.

Henri Duparcin maine perustuu erityisesti hänen lauluihinsa, joista monet ovat oikeastaan sinfonisia runoja lauluäänelle. Duparcilla on tärkeä rooli nimenomaan ranskalaisen ”liedin”, mélodien, kehittäjänä.  Esimerkiksi Leconte de Lislen tekstiin sävelletty laulu Phydilé on kaunis unenomainen mestariteos, jonka säveltäjä on omistanut kollegalleen Chaussonille. Laulu on sävyltään melankolinen, kuten Duparcin laulut monesti ovat.

Ernest Chausson oli puolestaan sangen tuottelias säveltäjä, joka tunnetaan laulujensa ohella myös orkesteri- ja näyttämömusiikistaan. Poème de l’amour et de la mer, hänen tunnettu laulusarjansa sopraanolle ja orkesterille, jatkaa tai pikemminkin uudistaa Duparcin orkesterilauluissaan käyttämää lauluperinnettä. Chaussonin laulusarja on kohteliaasti ja vastavuoroisesti omistettu Duparcille. Tälle levylle ei kuitenkaan ole valittu lauluja e.m. laulusarjasta, vaan laulusarjan Sept Mélodies laulut.

Reynaldo Hahn oli oman aikansa monipuolinen kulttuuripersoona. Hän oli säveltäjä, kapellimestari, musiikkikriitikko ja teatterinjohtaja. Hän oli vakituinen vieras tuon ajan pariisilaisissa salongeissa, joissa kokoontui Pariisin kerma ja pienenä kuriositeettina mainittakoon hänen läheinen ystävyytensä kirjailija Marcel Proustin kanssa. Myös Hahn tunnetaan erityisesti lauluistaan. Siinä missä Duparcin laulut ovat melankolisia ja Chaussonin kaihoisia, Hahnin laulut lumoavat kauneudellaan ja eleettömällä tyylikkäällä melodisuudellaan. Hieman haikean kuuloisia ovat tosin monet niistäkin.

Olen aiemminkin lumoutunut Hahnin lauluista ja luultavasti osittain tästä syystä levy sai paikan myös kotihyllystämme. Suosikkini Théophile de Viaun tekstiin sävelletty itkettävän ihana À Chloris, laulu rakastetulle, on myös tällä levyllä.  Laulu on eleetön ja tyylikäs ja, ah, niin kaunis! Le Printemps (Kevät) on puolestaan täynnä iloa: ”Te voilà, rire du Printemps!”,~ oi naurava kevät, olet vihdoinkin täällä! Säestys solisee laulun rinnalla kuin kirkas pieni puro. Lydé, Pholoé, Tyrandis ja levyn nimikappale Néère ovat sävyltään surumielisiä pieniä kappaleita, eleettömiä ja hienoja.

En ihmettele lainkaan levyn saamaa Gramophone –tunnustusta:  Véronique Gens ja Susan Manoff tulkitsevat lauluja tyylikkäästi ja kauniisti. Kyllä, levyn perustunnelma on pääosin haikea ja melankolinen ja monet lauluista ovat hyvinkin pelkistettyjä ja eleettömiä. Levyn tunnelma tarjoaakin rauhoittavan vastapainon tämän päivän isoille näyttäville konserttispektaakkeleille ja kiireiselle elämänmenolle.

Heli Pohjola

Varaa levy Vaski-kirjastoista

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy