Turun pääkirjaston Musiikkiosaston nostossa on mahdollisuus tutustua musiikin ja filosofian yhteiseen rihmastoon.
Musiikki ajattelun asiana
Elämme musiikin keskellä. Melodiat, harmoniat, rytmit ja sanat ovat päivittäin läsnä olemisessamme ja tekemisessämme, jonka suuntaamme kohti maailmaa. Kuitenkin usein tuon meitä lähellä olevan ja meitä alati muokkaavan musiikin ajatteleminen tuntuu unohtuvan.
Mitä musiikki sitten oikein on ja kuinka sitä oikein tulisi ajatella? Musiikki voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että musiikkia on kaikki se ääni minkä äänen tuottaja on musiikiksi tarkoittanut ja minkä sen kuulija on musiikiksi mieltänyt. Tällöin puhutaan musiikin intentionaalisuudesta, eli siitä miten teoksen tekijän musiikillinen tarkoitus antaa teokselle tietyt perustavat tulkinnan rajat. Edellä mainittu määritelmä tarvitsee äänen tuottajan intentionaalisuuden lisäksi myös kuulijan, joka ymmärtää äänen tuottajan tarkoitteen musiikiksi. Kuulijan on kyllä mahdollista ymmärtää musiikiksi myös sellaiset äänet ja rytmit, joilla ei alunperin ollut musiikillista intentiota (kahvikupin särkyminen, naulan vasaroiminen, askellus ja niin edelleen). Mutta olisiko muusikon mahdollista soittaa musiikin ulkopuolella?
Ei ”vain musiikkia” vaan myös maailmassaolon tapoja
Musiikin ja filosofian yhteinen historia on pitkä. Musiikin filosofisia ulotuuvuksia ovat käsitelleet teoksissaan ainakin Platon, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Joseph Margolis,Thedor W. Adorno, Lydia Goehr, Luigi Russolo, Eero Tarasti, V. Kofi Agawu ja Susanna Välimäki. Myös kielifilosofina paremmin tunnettu Ludwig Wittgenstein on kirjoittanut musiikista teoksessaan Yleisiä huomautuksia.
Sen sijaan että pelkästään ottaisimme annettuna musiikin ja passiivisen suhtautumisen siihen, on meidän huomioitava se seikka, että musiikki on ennen kaikkea, heideggerilaisittain ilmaistuna: maailmassa olemisen tapa. Musiikin kautta toteutamme itseämme ja opimme hahmottamaan todellisuutta. Koko elämismaailmamme silloin tällöin tulvii täyteen musiikillisen keksimisen intoa ja uutuutta. Sitä tapahtuu silloin kun löydämme uutta kuunneltavaa, keksimme oudon äänen ja myös silloin kun saamme vaikean sointukuvion soimaan.
Musiikin kielellä voimme kommunikoida ilomme ja surumme joskus paremmin kuin sanoilla. Musiikki ylittää kansalliset rajat ja ymmärtää erilaisuuden eikä pyri vaientamaan sitä. Musiikki on jokaiselle vapaa alue löytöjen tekemiseen ja uutta luovaan ajatteluun.
Musiikin avulla kenties myös ymmärrämme paremmin ihmisen aidon mahdollisuuden suuntautua kohti jotain hyvää, rakentavaa ja yhteistä tässä jaetussa maailmassa, joka liian usein vaipuu tietämättömyyden, laukausten ja vaikenemisen vyörytyksen alle.
Kirjoittaja suosittelee
Muusikon kumousliikkeet
– Laura Wahlfors (78.1)
Musical encounters with Deleuze and Guattari (78.11)
Authenticities – Peter Kivy (78.11)
Musiikin todellisuudet
– Eero Tarasti (78.04)
Musiikin mimeettisyydestä: jäljittelevän musiiikin lyhyt historia
– Elina Packalén (78.19)
Aistit, uni, rakkaus: kaksitoista katsetta Kaija Saariahoon – Pekka Hako (toim.) (78)
Teksti: Santeri Skofelt