Avainsana-arkisto: 2010-luku

Viikon levy: Ihsahn – Arktis (2016)

Arktis1

Vegard Sverre Tveitan, kenet useimmat tuntevat Ihsahnin nimellä, on yksi pelottomampia artisteja kuka on valaissut hevareita progressiivisella lähestymistavallaan extreme metalliin. Entinen Emperor-yhtyeen säveltäjä on rakentanut luovaa polkuansa jo 90-luvulta lähtien ja nyt häntä perustellusti pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista metallimuusikoista ikinä. Ihsahnin soolotuotantoa on ollut suorastaan kiehtovaa seurata, kun hän on omaksunut kullekin levylle oman suuntansa ja antanut luovuutensa kukoistaa. Mitä uutta löytäisimme progressiivisen musiikin ja raskaan metallin yhteisiltä äärirajoilta?

Nyt Ihsahn on palannut kuudennella soolojulkaisullaan nimeltään Arktis. Arktiksella on kiistämättä Ihsahnin kirjavin soundien paletti levyn kokonaisuuteen suhteutettuna ja kiitos siitä mahtanee kuulua edelliselle astetta kokeellisemmalle julkaisulle Das Seelenbrechenille. Arktis on minusta selvä hengellinen jatko Das Seelenbrechenin odottamattomalle menestykselle, sillä vaikka Ihsahn on jälleen palannut entiseen melodisesti raskaampaan kuninkuuteensa, on hän myös rakentanut uuden levynsä monista samoista rattaista, mitä olimme kahdelta edelliseltä levyltä osanneetkin jossain määrin odottaa.

Arktis2

Temaattisesti levyllä keskitytään skandinaavisen tutkimusmatkailijan Fridtjof Nansenin vaelluksiin pohjoisnavalla 1800-luvulla. Levyn raskaat ja tinkimättömät melodiat puskevat mieleen kuvan kylmästä pohjoisesta, kuten kappaleissa Mass Darkness ja My Heart Is Of The North. Kappaleissa karjutaan pohjoisen armottomasta pakkasesta, yksinolosta ja itsensä kadottamisesta. Levyn raskas, mutta runsas dynamiikka tuo mieleeni myös Ihsahnin julkaisun Eremita.

Arktiksella on myös synkästä teemastaan ja lyriikoistaan huolimatta valoakin tunnelin päässä. In The Vaults on mielestäni yksi levyn kohokohdista ja oudosti mieltä kohentava kappale merkillisistä huudoista pimeydessä, kun taas Celestial Violencessa Ihsahnin vokaalit saavuttavat suorastaan ennenkuulumattoman herkkyyden ja koko kappale huokuu yhtä sydäntä riipaisevaa kauneutta. Huutoineen päivineen.

Kyseessä on siis jälleen levy, mikä todistaa että metalli voi olla taidetta, ja ettei se musiikin raskaus tai näin hyvin harkittu kokeellisuus sen parissa tee siitä yhtään sen huonompaa tulosta. Suositellaan hevi- ja metallimusiikin ystäville, kuin myös muille avoimille musiikin kuuntelijoille.

 

These fleeting moments

Between ashes and dust

May well taste of winter

 

And yet I choose to dream

To form this life like clay

Universal insignificance will guide my way

 

Patrik Nyby

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized, Viikon levy

Viikon levy: Ina Forsman (2016)

 

InaForsman

 

Tuoretta bluesia! Ja nuoren naisen voimalla ja intohimolla.

 
Idolsistakin tuttu nuori nainen on saanut oppinsa ja ohjauksen huuliharpisti Helge Tallqvistilta. Helge johdatti Inan bluesin maailmaan. Jo vuonna 2013 ilmestyi Ina Forsman with Helge Tallqvist -levy, joka valittiin Ylen Paras blueslevy -kuuntelijaäänestyksessä sijalle 2. Bändi edusti Suomea European Blues Challenge -kilpailussa ja sijoittui neljänneksi. Tämä menestys johdatti Inan Euroopan esiintymislavoille.

 
Ina Forsman -levy koostuu kymmenestä Inan ja Tomi Leinon kirjoittamasta kappaleesta. Yhdestoista kappale on Nina Simonen I want a little sugar in my bowl. Helgen yksi neuvo tuoreelle muusikolle oli: musiikin täytyy olla persoonallista. Ja tällä omalla esikoislevyllään Ina on mielestäni ottanut neuvon haltuun. Jo Inan ääni itsessään on mieleen jäävä ja sävellykset ovat tarttuvia ja monipuolisia.

 
Ina on kertonut, että haki inspiraatiota musiikkiin laajalti. Pääasiassa hän kuunteli vanhaa soulia ja bluesia. Levy kehittyikin bluesista myös soulin suuntaan. Ehkä tästä johtuen Inan amerikkalainen bändi on laajempi kuin bluesissa normaalisti. Mukana on myös saksofoni, trumpetti, huilu ja piano.

Omiksi suosikeiksi nousivat iloisen kepeä Bubbly kisses sekä piinaavan kaunis Don’t hurt me now.

 
Inaa on povattu yhdeksi vuoden 2016 mielenkiintoisimmista artisteista. Levy on ollut ainakin melkoisen kysytty Vaski-kirjastoissa!

 

Lisää tietoa Inan nettisivuilta

 

Saatavuus Vaski-kirjastoissa

 

No room for love

 

Hanging loose harjoituksissa

 

 

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Viitasen Piia – Uni onnesta (2014)

Viitasen_Piia

 

Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta sai osakseen suitsutusta kerrakseen ilmestyessään vuonna 2014. Levyä kehuttiin kauniiksi, herkäksi, melankoliseksi, henkeväksi ja vuoden parhaaksi levyksi. Eivätkä arvostelijat yhtään liioitelleet. Tämä folk-/poplevy on todellakin tutustumisen arvoinen, jos et ole levyyn jo törmännyt!

 
Viitasen Piia koostuu laulaja-lauluntekijä Piia Viitasesta, kitaristi Mikko Malmivaarasta, rumpali Jarkko Ikosesta ja basisti-pianisti Juho Niemelästä. Kappaleet ovat Piia Viitasen käsialaa muutamaa lukuun ottamatta. Ja koska kyseessä on kaunis levy, niin mukana on tietysti myös jousisoittimia, harmooni ja puhaltimia. Levyn selkäranka on kuitenkin kitara ja laulu.

 
Tuntemattomalle Ainolle –kappale on saanut sekä kuulijat että kriitikot liikuttumaan. Teksti pohjautuu Piian papan kirjoittamaan kirjeeseen rintamalta. Kaunis melodia ja tunteisiin vetoava teksti saavat kyllä kyyneleen vierähtämään poskelle. Miten kauniisti pappa onkaan osannut pukea varmasti monen sotilaan ajatukset sanoiksi. Juuri tämä kappale sai minut tutustumaan koko levyyn.

 


Vahvana jäivät mieleen myös kappaleet Nuku, oi nuku ja Keinu. Näissä kappaleissa kuvataan hienosti elettyä elämää ja luopumisen tuskaa. Nuku, oi nuku on säveleltään voimakas kun taas Keinu puolestaan herkän kaunis. Levyn aloittava Ukkoslaulu on kunnon voimalaulu.

 
Löytyypä levyltä myös jouluun sopiva kappale: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna). Tämänkin kappaleen kuulijat ottivat omakseen ja se oli Jouluradion toiseksi soitetuin kappale 2013. Piiloraitana levyltä löytyy Anni (Talvi-illan tähtilöitä) eli Immi Hellénin runo Annin usko. Sävel tähän kappaleeseen on Piian mummolta peritty kansansävelmä.

 

Musiikki tutkitusti mm. rauhoittaa, lohduttaa ja vie takaisin muistoihin. Työssään vanhusten parissa Piia on varmasti nähnyt musiikin voiman ja se välittyy hänen kappaleissaan. Laulu ja tulkinta ovat korutonta ja kaunista. Sanoituksista välittyy kokemukset iäkkäiden ihmisten parissa. Piialla on taito pukea elämänkokemuksia sanoiksi. Lisäksi sovitukset tukevat kappaleita todella hyvin.

 

Tutustu Viitasen Piiaan

Viitasen Piian haastattelu Yle musiikissa

Saatavuus Vaskissa

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Joyce Elaine Yuille – Welcome to my world (2015)

Welcome to my world

Pehmeää, aistikasta ja miellyttävää soul-jazzia.

Kiinnostuin tästä levystä aluksi ihan saksofonisti Timo Lassyn ja bändin takia, mutta levyn artisti osoittautuikin miellyttäväksi kuunneltavaksi. Amerikkalais-italialainen Joyce Elaine Yuille on kokenut laulajatar. Hän on esiintynyt mm. soul-disco-diivan Gloria Gaynorin taustalaulajana vuosien ajan. Joycen omia kiinnostuksen kohteita ovat kuitenkin soul, jazz, gospel ja blues. Esikuvikseen hän mainitsee Etta Jamesin, Nina Simonen ja Phyllis Hymanin, jotka ovat vaikuttaneet hänen sielukkaaseen tyyliinsä.

 
Timo Lassy ja bändi (Georgios Kontrafouris, Antti Lötjönen, Ville Pynssi ja Abdissa Assefa) toimii hyvin taustabändinä. Lisävahvistuksena bändillä on puhallinsoittajia ja jousisoittajia. Wurlitzer on kaunissointinen soitin ja kun sitä osaa soittaa, kuten Kontrafouris, jää kuulija vain lumoutuneena kuuntelemaan! Soolot ovatkin tämän levyn helmi.

 
Joyce on varmaankin tuttu jo monelle suomalaiselle, sillä hän on vieraillut muutamia kertoja juurikin Timo Lassyn bändin solistina, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Tässä Joyce ja bändi svengaa Helsingissä 2013:

Levyllä on mukana vain muutama lainakappale. Suurin osa kappaleista on Joycen omia ja hänen lisäkseen tekijöinä ovat mm. levyn tuottajana toiminut Luciano Cantone ja Giovanni Guerreti. Timo Lassy on ollut mukana tuottamassa levyä ja yksi kappaleista on hänen käsialaansa: Late I rise, jonka Joyce on sanoittanut. Late I rise löytyy Timon omalta levyltä nimellä Stay close. Minun suosikeiksi nousivat levyn aloittava Follow the sun, Chaos sekä Grant & Grantin Just say goodbye.

Levyn traileri:

Levyn arvostelu London Jazz News
Lisätietoa Joyce Elaine Yuillesta

Levyn saatavuus Vaski-kirjastoissa

 

Teksti: Päivi / Kaarinan kirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Angel Haze – Dirty Gold

Yhdysvaltalainen räppäri Angel Haze on ollut itselleni yksi kiinnostavimmista uusista kyvyistä. Hazen debyyttialbumi Dirty Gold (2014) on samanaikaisesti henkilökohtainen, tanssittava ja aggressiivinen. Levy käsittelee muun muassa uskontoa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja sukupuoli-identiteettiä. Vaikka aiheet ovat paikoitellen rankkoja, levyä on helppo kuunnella.

Dirty Gold onnistuu yhdistelemään tavallista luonnollisemmin räppäystä ja laulua. Kappaleista esiin nousee muun muassa Deep Sea Diver ja Angels & Airwaves. Vimmaisen Battle Cry-singlen kertosäkeen tulkitsee australialainen laulaja ja lauluntekijä Sia, jonka ääni sopii hienosti yhteen Hazen kanssa.

Cause it’s easy to keep pretending that there’s nothing wrong/
But it’s harder to keep your head up and be fucking strong/
So, now they’re telling me, ”Go, Haze, they can’t stop you./
Heavyweight flow, if they can’t lift you then they can’t drop you/
The pinnacle, if they can’t reach you then they can’t top you/
Man, they can’t do anything that you’re about to.


Angel Haze on mielenkiintoinen pelaaja rap-kentällä siitäkin syystä, että hän identifioituu asukupuoliseksi (”agender”) eli kokee olevansa perinteisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella. On hienoa, että valtavirtaräppiin saadaan monimuotoisuutta tälläkin saralla.

Albumin deluxeversio on mielestäni pari kappaletta liian pitkä kokonaisuuden kannalta, mutta kaiken kaikkiaan Dirty Gold on kiinnostava pelinavaus. Odotan mielenkiinnolla mitä Angel Haze tekee tulevaisuudessa.

Saimi Kallio

Levy Vaski-tietokannassa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutuudet, Viikon levy

Viikon levy: Zara Larsson – 1

Onko tässä tuleva Ruotsin popsuuruus?


zara

17-vuotias Zara Larsson kiinnitti huomioni ensimmäisen kerran erittäin tarttuvalla Rooftop-kappaleellaan. Kappaleen lyriikat eivät ole uraauurtavia, mutta unenomaisen soundimaailman ja tanssittavan biitin kiinnostava kombinaatio korvaa puutteet.

Larsson nousi suuren yleisön tietoisuuteen Ruotsissa vuonna 2008 voitettuaan Talent-kilpailun vain 10-vuotiaana.Vuonna 2014 julkaistu debyyttialbumi 1 on lupaava avaus nuorelta laulajalta. Larsson on herättänyt kiinnostusta myös  Pohjoismaiden ulkopuolella ja levytyssopimus yhdysvaltalaisen Epic Recordsin kanssa on jo solmittu.

Suosittelen kuuntelemaan ainakin Rihanna-mielikuvat aikaan saavan Carry you home-kappaleen sekä Uncover-hitin.

– Saimi Kallio

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutuudet, Viikon levy

Viikon levy: The Boys – The Boys

The_Boys_LP

Vuonna 1971 norjalainen kosketinsoittaja Stein Groven muutti Lontooseen aikomuksenaan perustaa maailman kovin rock’n’roll-bändi. Syntyikin Englannin vastine New York Dollsille, Hollywood Brats. Maailma oli kuitenkin kaikkea muuta kuin valmis räyhäkkää rokkia kimaltavissa vaatteissa soittaville pitkätukille ja bändi hajosikin yleiseen turhautumiseen. Valmiiksi äänitetty albumikin julkaistiin vasta yhtyeen hajoamisen jälkeen 1975 ja ainoastaan Norjassa. Britanniassa Hollywood Brats näki päivänvalon vasta 1980.

Casino Steel –nimellä jo tässä vaiheessa tunnettu Stein ei lannistunut, vaan liittyi punkrockin oppikouluun, London SS –yhtyeeseen. Bändin lyhyen historian aikana kokoonpano eli päivittäin ja liki kaikki brittiläisen punkin myöhemmät huippunimet ehtivät vähintään yksiin treeneihin, heidän joukossaan mm. Mick Jones (The Clash), Tony James (Generation X), Brian James (The Damned) ja ennenkaikkea nuori kitaristi Matt Dangerfield.

Kun Casino Steel tajusi ettei London SS tule koskaan pääsemään treenikämppää pidemmälle, hän houkutteli Dangerfieldin mukaansa uuteen projektiin. Kun mukaan saatiin toinen kitaristi Honest John Plain, basisti Duncan ”Kid” Reid ja rumpali Jack Black, uusi bändi oli valmis. Se sai nimekseen koruttomasti The Boys.

Jo muutaman kuukauden keikkailun jälkeen bändi kiinnitettiin NEMS –levy-yhtiölle tammikuussa 1977. Koska Sex Pistols oli hieman aiemmin saanut potkut EMI:ltä, oli The Boys hetken aikaa ainoa punkbändi jolla oli levytyssopimus. Alkuvuodesta julkaistu debyyttisingle I Don’t Care sai lupaavan vastaanoton ja bändi ryhtyi äänittämään ensimmäistä albumiaan. Vaikka levy oli valmis jo toukokuussa, sen julkaisu venyi kuitenkin syksyyn. Toinen single, First Time, ilmestyi elokuussa ja albumi The Boys vihdoin kauppojen hyllylle syyskuun alussa.

Albumi sai innostuneen vastaanoton mediassa ja aikakauden muille yhtyeille vieraamman moniäänisen stemmalaulun ansiosta bändiä alettiin kutsua nimellä ”punkin Beatles”, osaksi myös albumilta löytyvän energisen I Call Your Name –lainan ansiosta. Myös Casino Steelin koskettimet olivat piristävä poikkeus punkskenessä. Eikä mahtavista iskusävelistäkään ollut puutetta! I Don’t Care ja Tumble With Me olivat jo Hollywood Bratsin peruja (ja Steelin ja Brats-solisti Andrew Mathesonin yhteistekeleitä), mutta uusiakin hittejä mahtui joukkoon koko nippu. Soda Pressing, First Time, Box Number ja Cop Cars ovat tunnustettuja punkklassikkoja jos mitkä.

Elokuussa tapahtunut Elvis Presleyn kuolema kuitenkin nousi The Boysin megasuosion esteeksi. NEMS:in jakelija RCA pisti kaiken energiansa kuninkaan levyjen jakeluun ja kaikki muut jäivät lapsipuolen asemaan. Lupaavasti alkanut The Boys –albumin myyntikin hyytyi pahanlaisesti.

The Boys levytti NEMS:ille vielä toisenkin, mahdollisesti vieläkin paremman albumin Alternative Chartbusters ja sen jälkeen Safari-yhtiölle kaksi levyä, To Hell with The Boys ja Boys Only, ennen kuin turhautui, luovutti ja hajosi vuonna 1981.

Kesällä 1999 Japanista löytyi tarpeeksi jenejä ja 4/5 alkuperäisestä The Boys –kokoonpanosta kipusi jälleen lauteille Tokiossa. Hitaahkosti muutaman keikan vuositahdilla käynnistyneen paluun jälkeen bändi on 2000-luvulla aktivoitunut jälleen oikeaksi kiertäväksi yhtyeeksi. Kruununa kaikelle The Boys julkaisi 2014 ensimmäisen uuden albuminsa kolmeenkymmeneenkolmeen vuoteen. Punk Rock Menopause esittelee edelleen hämmentävässä iskussa olevan veteraanikombon, jolta ei hyviä biisejä eikä meininkiä puutu.

Eikä siinä vielä kaikki: maaliskuussa 2015 The Boys saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen!

Ke 18.3.2015 Turku, Klubi
To 19.3.2015 Helsinki, Tavastia
Pe 20.3.2015 Tampere, Klubi

The Boys -albumi on vuosien saatossa julkaistu uudelleen monesti ja monenlaisin bonusraidoin varustettuna, mutta tässä näppärä twofer jossa sekä debyyttialbumi, että sitä seurannut Alternative Chartbusters:
The Boys / Alternative Chartbusters

Jyrki Mäkelä


Ja bonuksena The Boys yhä mainiossa vedossa vuonna 2015!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy