Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2014

Suuri ääni on poissa – Joe Cocker 1944 – 2014

joe cocker

Suuri ääni on poissa. Brittiläismuusikko Joe Cocker on kuollut 70-vuotiaana. Mediatietojen mukaan Cockerin lannisti keuhkosyöpä.

Cocker nähtiin jo vuonna 1969 Woodstockissa, jossa hän esitti mm. ensimmäisen hittinsä, With a Little Help from My Friends. Cockerin karhea ääni ja heittäytyvä tulkinta tuottivat hittejä kappaleista kuten Unchain my heart, You are so beautiful ja Up where we belong.

Uransa aikana Cocker palkittiin Grammyllä kuten myös Britannian kuningattaren myöntämällä Brittiläisen imperiumin ritarikunnan arvonimellä OBE (The Most Excellent Order of the British Empire).

Who knows what tomorrow brings,
In a world, few hearts survive
All I know is the way I feel
When it’s real, I keep it alive

(Joe Cocker – Up where we belong)

Suuri ääni on poissa mutta laulut elävät;

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Jukka Gustavson & Hoedown – Mountain Information, vuoden paras kotimainen?

gustavson & Hoedown

Wigwam-veteraaani Jukka Gustavsonille myönnettiin juuri valtion taiteilijaeläke mutta Gustavson on kaikkea mutta kuin “has been“. Gustavson on työskennellyt laajalla skaalalla fuusio-jazz ja perinnemusiikin parissa ja miehen tuorein voimannäyttö yhdessä Hoedown-orkesterin kanssa on yksinkertaisesti mestariteos. Kuten Gustavson toteaa levyn kansipaperissa, levyltä löytyvät miehen musiikilliset juuret; 60-ja 70-lukujen sielukkaasta ja innovatiivisesta musiikista kuljetaan Bachin ja Beatlesin kautta bluesiin unohtamatta poppia tai progea eikä missään nimessä funkia. Parissa kappaleessa herää mielleyhtymä Wigwamista soittamassa The Band- covereita.

Mountain Information on kaikkea edellämainittua. Erityisesti levylle on löytynyt groovea. Levyn yleissoundi on nostalgisen orgaaninen. Hoedownin ja Gustavsonin yhteistyö on kipinöivää ja innostunutta, vapautunutta. Jos joku on leimannut mielessään Hoedownin (Hoedown= Mika Kuokkanen, Ninni Poijärvi, Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Jarmo Nikku, Matti Maijanen, Topi Kurki) pelkästään juuri-ja countrymusiikin ryhmäksi, nyt ajatuksia voi päivittää moneen suuntaan. Bändiltä sujuu luontevasti niin Wigwam-henkinen progeporeilu (Mountain information), Love peace field reelin kaltainen perinnefuusioilakointi kuin A Small brook has grown -teoksen kamarijatsin ja klassisen lainalaisuuksia testaileva ylevä soitanta.

Kaiken aikaa Howdown onnistuu lisäämään taustalle myös maittavia perinnemusiikin kuvioita. Sovitukset ovat eläviä ja haastavia, pirskahtelevia. Myös Gustavsonin ääni taipuu niin rytmibluesin kuin hunajaisemman sielukkuuden tulkiksi. Ja ne urkukuviot, jessus kun J.Gustavson on iskussa. Parhaimmillaan Gustavson ja Hoedown yltävät aivan maagiseen lentoon. Ottaen huomioon, että albumin kappaleissa läpikäydään Gustavsonin musiikillisia vaikutteita hyvinkin laajalla skaalalla, Hoedownin venymiskyky tekee levystä nautittavan kokonaisuuden. Mikä parasta, myös sävellyksiin on löytynyt terävää kynää. Mitä sitä peittelemään – Mountain Information on välitön ja ajaton klassikko.

 

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Juha Kaunisto sai Musasto-palkinnon 2014

Vuoden 2014 Musasto-palkinto on myönnetty raisiolaiselle Juha Kaunistolle. Hän on työssä Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla. Tunnustus luovutettiin Musaston toimitustyössä ansioituneelle kirjastovirkailijalle Raisio-huoneessa perjantaina 19.12.

Palkinnon uutisoivat myös Aamuset ja Turkulainen.

Juha Kaunisto palkittiin Raisio-huoneessa perinteisellä soittimella.

Juha Kaunisto palkittiin Raisio-huoneessa perinteisellä soittimella.

Tunnustus omaperäisestä työstä

Juha Kaunisto saa neljättä kertaa jaettavan palkinnon näkemyksellisestä ja uutterasta kirjoitus- ja toimitustyöstä musiikkikirjastoblogi Musastossa. Kauniston teksti on liitänyt Musastossa omaa tunnistettavaa reittiään jo vuosia, blogin perustamisesta lähtien. Reipas ote on jättänyt puumerkin suomalaiseen blogijournalismiin.

Palkinnonsaajan asiantuntijuutta ja vaikutusta kuvaa hyvin viimekesäinen palaute Kirjastot.fi:n uutisfoorumilla:

”Mikäli Kauniston Juha on yhä Raision musaosastolla töissä, niin asiakaspalvelun puutteeseen tai musiikkitietoisuuden vähenemiseen ei Raisio todellakaan kaadu. Sellainen guru on kyseessä, että tunnustusta jaan todella mielelläni.” (Ex-raisiolainen, 17. kesäkuuta 2014 13:42).

Palkinnon luovutti Musaston toimituskuntaa edustanut Tuomas Pelttari.

Palkinnon luovutti Musaston toimituskuntaa edustanut Tuomas Pelttari.

Musaston blogin ja Facebook-sivujen ohella Kaunisto tekee aktiivista toimitustyötä myös Twitterissä.  Musasto-palkinnon myöntämistä puoltaa myös toimittajan voimakas tahto vaikuttaa paikallisen populaarikultturin esilläoloon. Lukuisat perusteelliset artikkelit esimerkiksi Svart Recordsista ja Vinyylimaniasta nostavat myös Musastoa esiin kerta toisensa jälkeen. Kirjoittaminen on Kaunistolle luonteva osa musiikkikirjastotyötä, jossa tekemisen meininki näkyy ja tuntuu.

***

Musasto-palkinto on tunnustus, joka  myönnetään epäsäännöllisin väliajoin henkilölle tai taholle, joka on edistänyt Musaston Vaski-alueen kunta- ja somerajat ylittävää toimintaa ja yhteistyötä. Palkinnon myöntää Vaski-kirjastojen musiikkikirjastoblogi Musaston toimituskunta.

Tuomas Pelttari, toim.

Kuvat: Mari Tammela.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Toimitukselta, Uutiset

Mitä minä luen. Iida Umpikuja.

Iida Umpikuja.

Iida Umpikuja.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 51 on vuorossa Iida Umpikuja.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen lauluntekijä, soitan kitaraa ja teen lauluja elämäni sattumuksista. Toinen levyni Musta aukko julkaistiin marraskuun alussa. Rakastan musiikkia, käyn ahkerasti kuuntelemassa keikkoja ja kuuntelen paljon musiikkia. Soittaminen on hieno harrastus, soitan myös saksofonia ja harjoittelen sähkökitaran tiluttamista kavereiden kanssa treenikämpällä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Vaikea sanoa, miten tarkalleen lukeminen on vaikuttanut musiikintekooni, mutta ainakin kirjat ovat avanneet kiinnostuksen suomen kieleen. Luin paljon nuorempana ja äidinkieli oli lempiaineitani koulussa. Ainakin voi siis ajatella, että jos en olisin kirjojen kautta rakastunut suomen kieleen tekisinkö suomenkielistä musiikkia?

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Lempikirjani on on Erlend Loen Doppler. Se on niin hauska, ajatuksia herättävä ja sympaattinen hyvän mielen kirja.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän kirjastoa paljon. Käyn lukemassa lehtiä ja viihtymässä, lainailen romaaneja, runoja, sarjakuvia, levyjä ja nuotteja. Joskus, kun on ollut eksynyt olo, olen lähtenyt kirjastoon etsimään elämän tarkoitusta. Kirjasto on ihanan rauhoittava paikka, paljon tietoa ympärillä, paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua, paljon ajatuksia kansien välissä.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olisin Taina Latvalan Arvostelukappale. Tämän vuoden Finlandia -voittaja Jussi Valtonen sanoi minulle joskus, että Taina Latvala on Iida Umpikujan kirjallinen vastike. Luin novellikokoelman, enkä voinut olla eri mieltä.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Viikon levy: Toumani Diabaté & Sidiki Diabaté – Toumani & Sidiki

Toumani-and-SidikiIsä ja poika. Kaksi taituria. Malilainen Diabatén suku on tunnettu yhden soittimen, 21- kielisen afrikkalaisen harpun eli koran taiturimaisina soittajina. Toumani Diabatén isä oli aikoinaan tunnettu mestari koran käsittelyssä. Hänen poikansa on nykypäivän mestari ja yksi mantereensa menestyneimmistä muusikoista. Toumanin poika Sidiki on hankkinut mainetta myös räppärinä sekä hiphop- tuottajana. Toumani & Sidiki– levyllä sukelletaan kuitenkin puhtaasti koran maailmaan. Lopputulos on riisutun yksinkertainen mutta äärimmäisen viehättävä kokonaisuus. Rauhoittava ja rento näppäily on kaunista kuultavaa.

Tämä levytys on siis kokonaisuudessaan instrumentaali albumi. Laulua ei kuulla ollenkaan eikä sitä kaipaakaan kuin ajoittain. Kannattaa myös kuunnella muutamia vuosia sitten ilmestynyt albumi AfroCubism. Tällä all-star- levyllä Malin ja Kuuban parhaimmat muusikot yhdistävät vihdoin voimansa. Mukana albumilla on luonnollisesti Toumani Diabaté ja hänen koransa. Jos pidät Buena Vista Social Clubista pidät myös AfroCubismista. Tämän yhteisalbumin poikansa kanssa Toumani halusi julkaista vastaiskuna Malin islamilaiselle vuoden 2012 vallankumoukselle jonka seurauksena maassa haluttiin kieltää musiikki. Toumani haluaa muistuttaa musiikin voimasta ja perinteiden merkityksestä.

Toumani & Sidiki on vahva kokonaisuus joka ei vaadi sen kummempaa kappaleiden erittelyä. Aurinkoinen ja taitava paketti toimii rauhoittavana kuunteluelämyksenä hektisen nykymaailman keskellä. Pidän myös akustisen kitaran kuuntelusta ja jossain mielessä kora vertautuu siihen. Soundi on kuitenkin aivan omanlaisensa ja hyvin tunnistettava. Diabatét ovat eittämättä hyvin taitavia ja soitosta voi sekä aistia virtuositeetin että kuulla vuosisataisen perinteen. Parhaiten levy toimii makuuasennossa sohvalla tai kuulokkeista kuunneltuna.

Petri Kipinä

PS. Teksti on julkaistu aiemmin www.mesta.net -sivustolla

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Mitä minä luen. Marja Johansson

Marja Johansson.

Marja Johansson.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 50 on vuorossa Marja Johansson.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Teen musiikkia taiteilijanimellä Tsembla ja sitä voisin ehkä lähinnä kuvailla elektroakustiseksi psykedeeliseksi instrumentaalimusiikiksi. Soitan myös muissa kokoonpanoissa kuten Kemialliset Ystävät -yhtyeessä, duossa puolisoni Niko-Matti Ahdin kanssa, sekä muissa uusvanhoissa yhteistyöprojekteissa. Järjestän myös Himera -työryhmän jäsenenä musiikkitapahtumia, työpajoja, kuuntelupiirejä ynnä muuta Turun seudulla, marginaalimusiikin ja kokeellisen musiikin kentällä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi /työhösi musiikin parissa?

Olen aina nuoresta asti ahminut kirjoja kauhealla vauhdilla. Kaikki mitä teen on tietenkin jollain tavalla tämän mielikuvitusta ruokkivan harrastuksen valossa. On vaikea kuvitella, miten tekisin musiikkia ilman tätä olotilaa, mutta on vaikea hahmottaa konkreettisemmin miten se vaikuttaa. Mutta ovathan musiikkikappaleet eräänlaisia mielikuvitusmaailmoja.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja ja kirjailijoita, mutta jos kuitenkin esittelen niistä vain yhden, valitsen ranskalainen kirjailija René Daumalin Mont Analogue -teoksen vuodelta 1952, joka julkaistiin viime vuonna suomenkielisenä käännöksenä. Romaani kertoo monikansallisesta retkikunnasta, joka lähtee etsimään myyttistä Mont Analogue -vuorta. Vuori edustaa ihmiselle tuntematonta, saavuttamatonta tietoa, perimmäistä totuutta elämästä tai mitä me siihen haluammekaan lukea. Kirjoitettuaan lehtiartikkelin pyhistä vuorista eri kulttuurien mytologioissa, romaanin päähenkilö ja minäkertoja saa kirjeen lukijalta, eräältä Pierre Sogolilta. Hän on vakuuttunut siitä, että pyhä vuori on oikeasti olemassa ja suunnittelee parhaillaan tutkimusmatkaa tämän selvittämiseksi.

Kirja jäi kesken kun Daumal menehtyi tuberkuloosiin vain 36-vuotiaana, ja se loppuu viidennessä luvussa kesken lausetta. Lukija saa arvata lopun fragmenttien ja muistiinpanojen perusteella, jotka jäivät kustantajan käsiin kirjailijan kuoleman jälkeen. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowsky käytti kaksikymmentä vuotta myöhemmin kirjaa The Holy Mountain -elokuvan (1973) pohjana – ja sehän kuuluu tietysti lempielokuviini. Elokuva ei kuitenkaan jää kesken, joten jos kaipaa vastauksia (elämän?) mysteeriin, Jodorowsky on keksinyt täydellisen lopun tähän tarinaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kirjasto oli nuorena lempipaikkani Luulajassa, pohjoisruotsalaisessa rannikkokaupungissa, missä vietin lapsuuteni. Vietin suunnattomasti aikaa kirjastossa, pyysin kirjastonhoitajilta esille LP-levyjä kellarivarastosta ja luin vastakulttuurin klassikkoja ja musalehtiä. Löysin 14-vuotiaana ikivaikuttavan Velvet Undergroundin Peel Slowly And See 5 CD -boksin, ja nauhoitin sen kokonaisuudessaan kasetille.

Olen nykyään myös töissä kirjastossa, jotta käytän luonnollisesti kirjastoa joka arkipäivä, vaikka paikan taika on valitettavasti hävinnyt minulta tämän myötä. Mutta kirjaston kokoelmista löytyy koko ajan uusia aarteita, etenkin ruotsin- ja englanninkielisen kirjallisuuden varastosta löytyy melkein loputtomasti kiinnostavia kirjoja.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olisin kenties Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet. Se kertoo itsepäisestä 92-vuotiaasta naisesta, joka kuuntelee maailman absurdeja menoja koristeellisen kuulotorven avulla ja lopulta pakenee lahkon kaltaisesta vanhainkodista etsimään pyhää graalia uuden jääkauden tultua.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Tomi Salesvuo

Tomi Salesvuo

Tomi Salesvuo

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen muusikko Tomi Salesvuoalun perin kotoisin Lappeenrannasta ja asun nykyisin perheeni kanssa Helsingissä. Soitan rumpuja sekä hieman pianoa. Teen biisejä ja jonkin verran musiikkituotantoja. Opetan sekä pyöritän omaa yritystäni Musiikkisato Oy:ta. Koulutukseltani olen jazzmusiikin maisteri Sibelius-Akatemiasta ja toimin myös tällä hetkellä lehtorina Metropolia -ammattikorkeakoulussa, Helsingissä. Olen soittanut musiikkia laajalla skaalalla eri artistien kanssa sekä ollut vakituisena jäsenenä lukuisissa eri yhtyeissä. Olet kenties kuullut soittoani joko XL -yhtyeen tai Bitter Sweet -bändin keikoilla tai levyiltä.

Perustin oman ”ensimmäisen” yhtyeeni Tomi Salesvuo East Funk Attackin vajaat kaksi vuotta sitten ja julkaisimme debyyttialbumi EFAn kuluneena syksynä. Sävelsin levylle suurimman osan materiaaleista ja jonkun verran olen ollut mukana myös sanoituksissa. Tuotin koko vinyyli + cd -paketin ja julkaisin sen oman yritykseni Satomusic -levymerkillä. Voisi kai tiivistää että toimin musiikin saralla melko monipuolisesti – joka lienee suhteellisen tyypillistäkin 2010 -luvulla.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän tällä hetkellä kirjastopalveluja aktiivisimmin pienten lasteni kanssa. Olemme koko perhe säännöllisiä kirjaston kuluttajia ja mm. satu -CD:t ovat erittäin kovassa huudossa tällä hetkellä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Olen nähnyt uskomattoman määrän livekeikkoja vuosien saatossa. Itse pääsin mukaan puuhaan jo nuorena ja sain huippumahdollisuuksia sekä vinkkejä muusikkokavereiltani hyvistä keikoista jo varhain.

Jazz, funk ja muu rytmimusiikki on kiinnostanut minua aina ja nuoruudesta on mieleen painunut ainakin pari Pepe Ahlqvist & HARP -bändin mielettömän väkevää keikkaa Lappeenrannassa 1980-luvun lopulla. Muistoja ehkä kultaa myös se kun pääsin alaikäisenä bändin ”roudarina” sisään klubiin…!

Jazz -puolelta on ihan älytön määrä hienoja keikkoja joista ehkä viimeisimpinä rumpali Roy Haynes Quartetin keikka Kööpenhaminassa vuonna 2010.  Samalla reissulla kuulin ensikertaa livenä John Mayerin bändiä jonka olen nähnyt nyt Tanskassa jo kahdesti. Ylipäätään tykkään käydä ulkomailla katsomassa omia suosikkiartistejani: Paul Simon, The Police, Coldplay… monia upeita konsertteja! Ammattiuran mieleenpainuvimpia keikkoja on kyllä Lenny Kravitzin Cirkus -levyn kiertue Saksassa vuonna 1995 – rummuissa Cindy Blackman!

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Helsingissä on nyt todella paljon konserttitarjontaa. On mistä valita. Ammatillisesti katsottuna meillä ns. vapaan kentän toimijoilla on kuitenkin kaikilla se haaste päässä näissä kuppila- ja klubi- keikoissa palkoille. Odotan tulevaisuudelta toden teolla Helsinkiin kansainväliset mittapuut täyttävää oikeaa rytmimusiikkitaloa jossa useat eri haasteet on pystytty selättämään esimerkillisesti ja laadukasta musiikkia pystytään tarjoamaan genrevapaasti sekä kokonaisvaltaisesti ammattimaisin puittein ja palkkioin.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

En ole ehtinyt tutustua Turun kaupunginkirjaston lainattavissa oleviin albumikokonaisuuksiin mutta ajattelin kokeilla onneani ja suositella muutamia mieleisiäni huippulevyjä!

James Brown – Star Time (kokoelma)

Loistava paketti Funk-musiikin mestarin urasta neljällä CD levyllä. Kokoelmassa on mukana muhkea boklet josta irtoaa triviaa listasijoituksista ja raidoilla esiintyvistä muusikoista.

Chick Corea – No He Sings, Now He Sobs 

Hienoimpia modernin jazzmusiikin helmiä. Koko trio soittaa uljaasti ja olen monesti joutunut tarkistamaan että levy on todellakin äänitetty jo vuonna 1968!

John Mayer – Try!

Kansainvälisen pop-idolin väkevä roots-trio levytys. LIVE-levy toimi ikään kuin Mayerin välityönä. Basisti Pino Palladino ja rumpali Steve Jordan tekevät levystä minulle maagisen hienon kuuntelukokemuksen ja voin vain kuvitella miltä kyseinen ryhmä kuulostaisikaan klubikeikalla nähtynä…!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee