Viime vuonna tanssibändien soittamasta musiikista 81 prosenttia oli kotimaista. Rauli Badding Somerjoen säveltämä ja Baddingin ja Arja Tiaisen sanoittama Paratiisi oli jälleen soitetuin kappale. Ykköspaikkansa se on säilyttänyt vuodesta 2000. Tanssilavoilla ja -ravintoloissa se soi viime vuonna 2 440 kertaa. (Yle uutiset 28.6.2011)
Kesällä 2006 Bo Kaspers Orkester työsti Hund-levyn, jolta löytyy myös Rauli Badding Somerjoen Paratiisi-kappale, jonka ruotsalaispopparit tekivät omalle tyylilleen uskollisena.
– Ihastuin Paradiset-kappaleeseen! En halunnut rikkoa sen muotoa ja sävellystä, vaan tein mahdollisimman tarkan käännöksen, joka sopi yhtyeelle. Paradiset-biisissä on jazzahtavia vaikutteita, mutta haikea ja romanttinen tunnelma on edelleen tallella, Mats Schubert ja Bo Sundström summasivat (MTV 3-haastattelu).
Minusta Bo Kaspers orkesterin ruostinkielinen versio on hieno, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä on. Molemmista tulee kuitenkin hyvä kesäfiilis.
Osmo Ikonen tekee ja esittää Suomen parhainta pop-soulia!
Osmo Ikonen on oikea musiikin monitoimimies. ”Sukurasitteena” hänellä on rutkasti musikaalisuutta ja taitoa käyttää tätä laajalla skaalalla. Osmo Ikonen säveltää, sanoittaa, tuottaa, laulaa ja soittaa… Osalle kansaa Osmo on tuttu Suomen euroviisukarsinnoista, joissa hän on kilpaillut parina vuotena sekä Signmarkin kanssa että kutsuehdokkaana.
Heaven or hell is just a state of mind on Osmon toinen levy. Albumin ensimmäinen biisi ”Heaven or hell” oli Osmon edustuskappale euroviisukarsinnoissa 2010. Ehkäpä Osmo olisi sijoittunut Norjassa paremmin kuin Kuunkuiskaajat… Jo ensimmäisellä levyllään, Stories from within (2008), Osmo sai huomiota ja kehuja, mutta mielestäni tämä toinen levy on vetoavampi. Levyn tunnelma on läpi kaikkien biisien rauhallinen ja kaunis. Osmoa verrattiin ensimmäisen levyn jälkeen Tuomoon (Prättälä), jonka levy My thing ilmestyi 2007. Hienoa musiikkia kumpikin herra tekee, mutta Osmo on selvästi enemmän kallistunut popin puolelle, kun taas Tuomo pysyttelee soulissa.
Heaven or hell is just a state of mind –levyllä kannattaa kuunnella tarkkaan muun muassa Stay true (joka varmasti houkuttelee tanssilattialle), Heaven or hell (saa pysymään tanssilattialla) ja I’m gonna be your man (jonka aikana voi hieman vetää henkeä), vielä vähän aikaa voi jatkaa House of cardsilla ja lattialta poistumisen tekee kauniisti ja rauhallisesti Changen tahdissa. Jatkot voi aloitella vaikkapa Rise abovella…
”Jokaisesta isosta kaupungista tällä planeetalla, ja erityisesti kaupungeista, joissa lukuisia alakulttuureja edustavat nuoret käyvät ulkona bailaamassa, löytyy klubi. Klubi on nimetty tyyliin Born Bad tai It Came from Outer Space tai Voodoo Lounge tai Untamed Youth. Siellä soitetaan 50-luvun rock’n’rollia, 6o-luvun punk rockia ja kitschiä mambopopsleazea ja pojat ja tytöt ovat pukeutuneet upeisiin mutaatioihin vintage-asuista ja itsetehdyistä gootti-pvc –kuteista. Bettie Page-, Mamie Van Doren– , Elvis-, Russ Meyer– ja Vampira –julisteet ja elokuvat hoitavat visuaalisen lavastuksen, ja mahtava viattoman pervoilun ilmapiiri vallitsee. Ja nuo pojat ja tytöt, olivatpa he tarpeeksi vanhoja tajuamaan sitä tai eivät, elävät nuo muutamat tunnit talossa jonka rakensi The Cramps.” – The Stool Pigeon, 2006.
Kun Erick Purkhiser ja Kirsty Wallace tapasivat Kaliforniassa vuonna 1972, he tuskin osasivat aavistaa minkälaisen maailmanlaajuisen kultin vanhemmat heistä myöhemmin tulisi. Mutta selkeä visio siitä mitä he halusivat heillä jo oli. He halusivat yhdistää 50-luvun rockabillyn maanisen hulluuden, garage rockin fuzz-kitarat, Iggy & The Stoogesin lavashow’n ja kaiken mahdollisen parhaan b-kulttuurin elokuvista ja sarjakuvista kioskikirjallisuuteen. Neljä vuotta myöhemmin unelma oli toteutumassa, sen nimi oli The Cramps ja Erick ja Kirsty tunnettiin jo uusilla nimillä Lux Interior ja Poison Ivy Rorschach.
Vaikka syntymässä olleeseen punkrockiin The Crampsiä yhdisti oikeastaan vain hillitön energia, jo se riitti liittämään bändin yhteen CBGB-skenen kanssa. Hurjat keikat toivat paikalle levy-yhtiöt ja pian yhtye löysikin itsensä allekirjoittamassa sopimusta I.R.S-merkin kanssa. Paria timanttista singleä ja legendaarista Gravest Hits– minialbumia myöhemmin olikin vuorossa oikea debyyttialbumi.
The Cramps halusi Songs The Lord Taught Us –levyään varten täydelliset olosuhteet ja niinpä tuottajaksi valittiin Memphisin oma huurupää, Box Tops– ja Big Star –yhtyeistä tuttu AlexChilton ja äänityspaikaksi totta kai Sun Recordsin legendaarisen pomomiehen uusi studio Sam C. Phillips Recording Studio Memphisissä.
Lopputuloksen on täytynyt ilmestyessään vuonna 1980 kuulostaa vielä paljon sekopäisemmältä kuin nyt. Kiihkeät rockabilly-rytmit, Poison Ivyn ja kakkoskitaristi Bryan Gregoryn fuzz-kitarat ja kaiken päälle sekopäisenä huutava, vaikertava, huokaileva ja läähättävä Lux Interior. Rockabilly ei ollut koskaan kuulostanut ihan tältä. Omien biisien kuten Garbageman, I Was a Teenage Werewolf, Mystery Plane ja Zombie Dance tematiikkakaan ei ihan vastannut perinteistä poika-tapaa-tytön koulutansseissa –ilmaisua. Tyyliin sopivia lainakappaleita saatiin niin 60-luvulta Sonicsilta (Strychnine), rockabilly-sankari Johnny Burnettelta (Tear It Up), kuin muinaisesta, bändille kuin nenä päähän sopivasta Fever –klassikosta.
The Cramps teki vielä muitakin klassikko-albumeita, ennen kuin meno alkoi hyytyä Stay Sick! –levyn (1990) jälkeen. Poison Ivy ja Lux ja alati vaihtuva rytmisektio jaksoi myös kiertää maailmaa uskomattoman rajujen keikkojen merkeissä aina vuoteen 2006 asti. Luxin yllättävä kuolema sydänsairauteen 4.2.2009 päätti paitsi The Crampsin ainutlaatuisen uran, myös yhden aikamme hienoimmista rock’n’roll-rakkaustarinoista, jättäen Poison Ivyn leskeksi.
Kuten alun lainauksesta voi päätellä, The Crampsin merkitystä nykypäivän rock’n’roll-kulttuurille ei voi koskaan liiaksi korostaa. B-luokan kauhuleffat, Bettie Page, roskabilly, cocktail kitsch, jungle exotica, kokonainen yleismaailmallinen tyyli, kulttuuri ja visuaalisasenteellinen estetiikka olisi voinut jäädä syntymättä ilman kahden ohiolaisen vankkumatonta näkemystä, uskoa ja asennetta. Nykybändeistä kaikki psychobilly-yhtyeet ja valtaosa garageyhtyeistä, Jon Spencer Blues Explosion ja White Stripes olisivat jääneet syntymättä ilman The Crampsia.
31 vuotta ilmestymisensä jälkeen Songs The Lord Taught Usia kuvaa paremmin kuin koskaan sen alaotsikko File Under: Sacred Music.
Tiestikö, että netistä löytyy nuotteina esim. koko Mozartin tuotanto, suurin osa Franz Schubertin laulunuoteista, yli 8000 suomalaista kansansävelmää ja mm. irlantilaista perinnemusiikkia. Sävelteosten tekijänoikeudet päättyvät yleensä, kun tekijöiden kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta. Tällaista vanhaa ja vapaasti käytettävää musiikkia on internetissä myös nuottimuodossa. Oulun kaupunginkirjaston musiikkiosasto on tehnyt hienoa työtä ja kerännyt oheisen koosteen netistä löytyvistä digitaalisista nuoteista. Olkaa hyvät!
E-Concerthousen nuottikirjasto on oululaisen virtuaalikirjaston sähköinen nuottikokoelma. Pääosa yksinlauluja, piano-, urku- ja kitarakappaleita. Vanhan musiikin lisäksi on muutaman nykysäveltäjän tuotantoa. Tällä hetkellä nuotteja on 1037 kpl, joista yksinlauluja 580 kpl. Tavoitteena on saada vuoteen 2011 mennessä kaikki Franz Schubertin yksinlaulut nuottikirjastoon. Nuottikuvan saa näkyviin Scorch-liitännäisen avulla. Nuotit voi kuunnella synteettisenä ja nuottisivuja voi tulostaa, sekä transponoida haluttuun sävellajiin.
NMA-online Mozartin kaikki sävellykset
Internazionale Stiftung Mozarteum on Itävallassa toimiva säätiö. Se on avannut verkkoon W. A. Mozartin koko tuotannon nuotteina (pdf-muodossa). Nuotit ovat vapaasti käytettävissä ei-kaupalliseen tarkoitukseen.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen toteuttama tietokanta, jossa on yli 8000 suomalaista kansansävelmää. Sivusto perustuu SKS:n julkaisemaan Suomen kansan sävelmiä -kokoelmaan. Lauluista on melodianuotinnukset sekä sanat. Sävelmiä voi myös kuunnella tietokoneella (Midi- ja Scorch -formaatit).
Sibelius-Akatemia on tuonut verkkoon Nicola Vaccain lauluoppaan Metodo pratico. 1830-luvulla julkaistu opas on yhä suosittu klassisen laulun opiskelun apuväline. Verkkoversiossa on laulujen nuotit ja soivat esitykset eri äänialoissa. Niiden avaamiseksi tietokoneessa tulee olla asennettuna Flash Player.
Oulun kaupunginkirjasto on digitoinut Veikko Juntusen laulujen nuotteja. Tällä hetkellä kokoelmassa on runsaat 760 laulua. Nuotteihin pääsee oheisesta linkistä Oulun Arkin kautta tai tekemällä haun Intro-verkkokirjastossa. Veikko Juntusen tuotanto on tekijänoikeuksien alaista, mutta nuotteja saa käyttää vapaasti yksityiseen ei-kaupalliseen tarkoitukseen.
Wiki-pohjalle koottu erittäin laaja kokoelma tekijänoikeudellisesti vapaita taidemusiikin nuotteja. Nuotit on skannattu alkuperäisistä painetuista julkaisuista.
Sisältää mm. Bachin tuotannon. Mukana on myös uudempia Creative Commons -lisensoituja nuotteja. Sivusto noudattaa Kanadan tekijänoikeuslakeja, joten kaikki sen nuotit eivät vielä ole vapaita EU:n alueella.
Choral Public Domain Library on vapaiden kuorosävellysten metasivusto. Scores-osiosta löytyy yli 8.400 kuorosävellyksen nuotit. Palvelu on toteutettu hajautetusti wiki-muodossa. Osa nuoteista avautuu suoraan pdf-tietueina, osa täytyy ensin ladata zip-muodossa.
Laaja ja sekava koostesivusto, jonka etusivun linkeistä löytyy eri maiden kansansävelmiä, mm. runsaasti irlantilaista perinnemusiikkia. Saatavissa on melodianuotti sekä midi-tietuemuoto mutta ei laulujen sanoja.
Uudempien sävelmien haku vie kaupalliseen palveluun Musicnotes.comiin, josta voi ostaa nuotteja. Sivustoon on myös koottu musiikinharrastajien toimittamia linkkejä, mutta niiden toimivuus on huono.
Paljon vapaata klassista musiikkia suoraan printattavina PDF-tiedostoina sekä mm. postscript-, lilypond- ja midi-muodossa. Bach, Beethoven, Chopin, Händel, Mozart ja monia muita.
90-luvulla riemastuttanut skånelainen kulttiyhtye palasi harharetkiltään laulamaan äidinkielellään parin vuoden takaisella Folkmusik för folk som inte kan bete sig som folk –albumilla. Tuo levy jäi allekirjoittaneelta kuulematta, mutta ehkä juuri siksi keväällä julkaistu Det överexponerade gömstället pääseekin yllättämään hienosti. Onpa bob hund kovassa iskussa! Kuten myös vakiokansitaiteilijansa Martin Kann:
Levy ei käynnisty perinteisen bobhundmaisilla voimariffeillä, vaan hieman totuttua elektronisemmalla soinnilla avauskolmikon bob hund 2020/Tvångstankar/Popsång (mot min vilja) kääriessä melodiansa miellyttävän minimalistiseen jumitukseen ja pulputukseen. Ainahan bob hundin musiikissa on ollut elementtejä krautrockista ja elektronisesta popista, mutta nyt tuntuu että ideat on viety aiempaa pidemmälle. Ukkojen kokeilevaa tanssimusaa tehtailleesta Sci-Fi Skåne -sivuprojektista on selvästi siirtynyt elementtejä bob hundiinkin.
Ensimmäisillä läpikuunteluilla hämää levyn rauhallisuus. Eikö tällä kertaa kuullakaan riehakkaita iskusävelmiä? Pidemmän päälle minimalistinen, harkittu tunnelma osoittautuu albumin suureksi vahvuudeksi. Det överexponerade gömstället on tyylikäs kokonaisuus, jossa Stumfilmin ja Ja, Ja, Ja Nej:n kaltaiset pitkät ja monimutkaiset kappaleet paiskaavat kättä suoraviivaisen motorisesti puskuttavien, hillittyjen poppisten kanssa. Tarttuvuutta levyltä ei puutu, tarttuvat elementit on vain haudattu hieman syvemmälle kuin bob hundin kanssa on yleensä totuttu.
Kesällä Ruisrockiin saapuvan bändin liveshow on melkoisen riehakasta seurattavaa edelleen. Alkuvuoden Tavastian vierailu oli kehuttu, ja muistoissa on edelleen parin vuoden takainen Roskilden keikka, jossa rock-kliseitä tulkittiin ruotsalaisittain puutarhatuolien saadessa kyytiä hittikimaran tahdissa.
Ennen kuluvaa kulttuuripääkaupunkivuotta hiljaiseloa viettänyttä turkulaista oopperatoimintaa puhalletaan uuteen nousuun Turun filharmonisen orkesterin, Åbo svenska teaterin ja Turun musiikkijuhlien yhteistyönä. Kulttuurijohtaja Minna Sartes esittää keskiviikkona kokoontuvalle kulttuurilautakunnalle, että oopperahankkeelle myönnetään kaupungin suurtuotantotukea 72 500 euroa vuosittain seuraavien neljän vuoden ajan. Hankkeen kokonaiskuluiksi on arvioitu 1,4 miljoonaa euroa.
Kulttuuripääkaupunkivuoden huipentumaksi kaavaillun uuden kotimaisen Eerik XIV -oopperan jälkeen palataan koeteltujen klassikoiden pariin. Turun musiikkijuhlien taiteellisen johtajan Topi Lehtipuun ja TFO:n tulevan
Leif Segerstam
ylikapellimestarin Leif Segerstamin kolmevuotinen ohjelmistosuunnitelma sisältää oopperat Le Nozze di Figaro (2013), Tristan und Isolde (2014) ja Julie (2015). Teokset esitetään alkukielellä ja ne tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi.
Suunnitelman mukaan ÅST:ssä esitetään joka toinen vuosi pienempi tuotanto, ja joka toinen vuosi ohjelmassa on suurtuotanto Logomon B-hallissa.
Vuosi 2012 toimii hankkeen suunnittelu- ja alullepanovuotena.
Lisää aiheesta keskiviikon 15.6.2011 Turun Sanomista.
Oletko jo kokeillut millainen soundi lähtee erilaisista sähkömagneettisista kentistä ja paikoista Turussa? Ellet ole niin tule lainaamaan kartta ja kuulokkeet Turun musasta ja lähde tutkimusretkelle! Kuulokkeita sekä karttoja voi lainata kirjastokorttia vastaan Turun musiikkikirjaston neuvonnasta aina 23.6. asti.
Taiteilija Christina Kubisch kertoo:
TURUN SÄHKÖISET KÄVELYT
Sähköisten kävelyiden sarjaa toteuttaessani olen nähnyt monia kaupunkeja ympäri maailmaa. Löytämäni magneettikentät ovat yleensä sekoitus paikallisia kenttiä (joita synnyttävät kaupungin vanhemmat rakenteet) ja ”globaalisia” kenttiä, jotka ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa: turvaportteja, neonvaloja, LED-kylttejä, WLAN-verkkoja…
Turku oli Sähköisten kävelyjen sarjassa vaikea tapaus, hyvin erilainen kuin muut kaupungit joissa olen kävelyjä suunnitellut. Turusta löytyy mielenkiintoisia urkupisteitä, esimerkiksi Turun Energian läheltä. Toisaalta ”globaaleja” kenttiä on selvästi vähemmän kuin muualla maailmassa.
Ääniksi muunnetut sähkömagneettiset kentät muodostavat kaupungin muotokuvan. Ja minun täytyy todeta: Turku on erittäin yksilöllinen. Se edustaa perinnettä, tietynlaista vastahakoisuutta viimeisimpiä hightech-designeja kohtaan. Se on kuin ihminen joka ei koreile muodikkaalla sähkömagneettisella meikillä.
Toivon että yleisö nauttii näistä löydöksistä ja Turun luonteikkaan äänimaiseman kerroksista. Haluan kiittää Turku kuuntelee – projektia avusta ja innostuksesta, samoin musiikkikirjastoa joka tarjoaa mitä sopivimman kodin sähkömagneettisille kuulokkeilleni.
Berliinissä 30.5.2011
Christina Kubisch
Electrical walks in Turku
In the series of Electrical walks I have seen many different cities in Europe and overseas. The magnetic fields I discover are usually a mix of local fields, generated by the older structures of the city and a series of ”globalized” magnetic sounds, which are the same all over the world: security gates, neon advertisements, LED signs, internet etc.
Turku was special in the series, ”A hard nut to crack” as we say in Germany. The city is very different from others where I have done the Walks. There are many interesting drones, strong and more subtle like ones around the Turku Energia station, and there are definitely not so many of the ”everywhere sounds” which you can find in most of the cities.
The electromagnetic sounds form a kind of portrait of the city. I must say: Turku is very individual. It represents tradition and a certain reluctance to a designed high tech outfit. Its like a person without fashionable electromagnetic make-up.
I hope the public will enjoy this discovery and the very interesting layers of sound which characterize Turku.
I thank Turku is Listening-project for help and enthusiasm and as well the Music library for offering such a nice place as a contemporary home for the electromagnetic headphones.
Tiesitkö, että kirjastoon hankitaan edelleen jonkin verran vinyylejä? Ellet, tule tutustumaan Turun musasta löytyvään vinyylivaunuun, jossa on esillä uusimpia LP-julkaisuja.
CD-levyjen yleistyessä 1980-luvun lopulla menetti LP-levy suosiotaan. Vinyyli ei kuitenkaan koskaan hävinnyt tai kadottanut suosiotaan kokonaan, vaan levyjen kerääjät ovat kuunnelleet vinyyliä vuodesta toiseen. 2000-luvulla artistit ja yhtyeet ovat alkaneet jälleen julkaista musiikkia vinyylilevyllä. Uusista albumeista ilmestyy usein sekä CD- että LP-versio.
Turun musiikkikirjastossa vinyylilevyt on säilytetty kokoelmassa kaikki nämä vuodet. LP-levyjä lainaavat innokkaat alan harrastajat. Lainauksien määrä olisi varmasti suurempikin mikäli kokoelma saataisiin paremmin esille. Nyt asiakkaan on tiedettävä mitä hän haluaa eikä selailun mahdollisuutta ja löytämisen iloa ole olemassa.
Musiikkikirjastoon hankitaan edelleen jonkin verran vinyylejä, esimerkiksi maakuntakokoelmaan kuuluvilta artisteilta sekä näyttelyiden tarpeisiin. Mikäli hankittavaksi on tarjolla sekä CD- että LP-levy, hankitaan CD. Poikkeuksena vain vinyylinä julkaistavat teokset.
Turun Musan kokoelmiin kuuluu yhteensä yli 6000 LP-levyä. Tilanpuutteen takia varastossa sijaitsevat vinyylit ovat piilossa asiakkailta. Koko kokoelma löytyy kuitenkin Vaski-aineistotietokannasta, jossa sitä voi selata ja levyjä varata. Kirjastossa käydessäsi voit täyttää musan neuvonnassa hakupyynnön haluamastasi levystä. Tällöin vinyyli on noudettavissa seuravana iltapäivänä musan asiakaspalvelusta.
Pientä esimakua musan LP-kokoelmasta antaa vinyylivaunu, joka löytyy CD-salista. Siihen on koottu lähinnä uusia vinyylijulkaisuja. Tule selaamaan ja lainaamaan vinyylin rahinaa kotiisi!
Turkulaiset bändit Viima ja Liikkuvat Lapset esiintyvät Turun kaupunginkirjaston sisäpihalla pe 17.6. klo 18 alkaen. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Viima on progea, 70-luvun perinnemusiikkia
Turkulainen Viima on toiminut jo kuuden vuoden ajan. Kaksi pitkäsoittolevyä Ajatuksia maailman laidalta (2006) ja Kahden kuun sirpit (2009) julkaisseen bändin kokoonpano muuttui hiljattain kosketinsoittaja Kimmo Lähteenmäen erottua. Kirjastonpihalla yhtye soittaa kvartettina kokoonpanolla Hannu Hiltula (laulu, koskettimet, puhaltimet), Mikko Uusi-Oukari (kitara), Aapo Honkanen (basso) ja Mikko Väärälä (rummut). Viima viimeistelee parhaillaan kolmatta levyään, jolla Kimmo Lähteenmäki vastaa vielä pääasiallisesti koskettimista.
Musiikilliset vaikutteensa Viima on hakenut pitkälti 70-luvun progemusiikista. Vaikka Viima laulaa suomeksi, yhtyeen kappaleet tuovat hetkittäin kuulijan mieleen 70-luvun englantilaisia bändejä, kuten Camel, Jethro Tull, Pink Floyd ja Renaissance. Viiman pyrkimyksenä on kuitenkin suomenkielisen lauletun progeperinteen ylläpitäminen (Fantasia, Haikara, Matti Järvinen, Nimbus, Scapa Flow, Tabula Rasa) sekä uuden suomiprogen tekeminen. Bändin soinnin aitous perustuu osaltaan 70-luvun vintagekoskettimien (Hammond-urut, Rhodes-piano, Mellotron ja analogiset syntetisaattorit) käyttöön. Viiman musiikin tyylin tai vaikutteiden määrittelemistä hankaloittaa se, että neljä viidestä jäsenestä on säveltänyt bändille musiikkia.
Kirjastopihan konsertissa 17.6. Viima soittaa kappaleita sekä kahdelta aiemmalta että valmisteilla olevalta kolmannelta levyltään.
Liikkuvat Lapset lavalla vuonna 2011. Ränni (vas.), Janne Aallonloiske, Tuula Amberla, Hoss Siivonen, Olli Kauniskangas ja Pekka Eskelinen. Kuva: Kimmo Nurminen.
Liikkuvat Lapset soittavat uutta ja vanhaa Kirjaston pihalla
Liikkuvat Lapset soittavat jälleen tyylikkään tummasävyistä rockiaan, jossa on hieman goottisävyjä. Yhtyeen kolme aiempaa albumia Liikkuvat Lapset, Viettelyksen vaunu ja Kakarakosto ilmestyivät 1980-luvulla. Nuo albumit sekä vuosien varrella julkaistut singlet koottiin vuonna 2010 kahden CD:n kokoelmalle Palavat sillat – soinen maa 1983–1999. Suurin osa 38 raidasta julkaistiin ensimmäistä kertaa CD:nä. Uusi keikkasetti sisältää vanhan ohjelmiston lisäksi syksyllä ilmestyvän Murhe ja melankolia -albumin kokonaisuudessaan.
Katatonia on ruotsalainen metallibändi, joka ollut toiminnassa nyt 20 vuotta. Aluksi bändi soitti jonkinlaista doom- ja black metalin yhdistelmää, jota myös dark metaliksi on joissakin yhteyksissä kutsuttu. Vuoden 1996 kakkoslevyllä Brave Murder Day yhtyeen musiikki oli muuttunut omaleimaisemmaksi: kitarariffit olivat synkkiä ja karuja, mutta samalla kauniita. Musiikki oli yleisesti ottaen edelleen aggressiivista Opeth-yhtyeen Mikael Åkerfeldtin laulaessa murinalaulut levylle. Tästä eteenpäin Katatonian musiikki alkoi muuttua kevyemmäksi levy levyltä Jonas Renksen siirryttyä rumpalin paikalta laulamaan puhtaita lauluja. Vuoden 2001 Last Fair Deal Gone Down -levyllä yhtyeen musiikki ei oikeastaan ollut enää edes metallia, vaan melankolisen tunnelmallista rock-musiikkia.
Vuonna 2003 ilmestyneellä Viva Emptiness -albumilla bändi oli löytänyt jälleen raskaamman vaihteen. Oma ensikosketukseni Katatoniaan tuli juuri tällä kehutulla albumilla, jolla vallitsee koko kestonsa ajan omanlaisensa kiehtova tunnelma. Raskas ja jyräävä aloitusraita Ghost of the sun iskee vasten kuulijan kasvoja välittömästi vieden mukanaan levyn maailmaan. Musiikki luo harvinaisen vahvasti sitä tunnelmaa, joka välittyy levyn kansitekstien synkähköstä kaupunkikuvasta. Karua, mutta myös kaunista. Levyyn ei ollut aluksi helppo päästä sisälle, sillä kyseessä eivät ole ensikuuntelulla mieleen jäävät, tarttuvat melodiat, vaan kappaleet jäävät vaivihkaa päähän pyörimään.
Evidence on monesti todettu levyn hittikappaleeksi, se osoittaa myös miten monialaisesti Jonas Renkse kappaleet tulkitsee. Upea ääni sopii täysin raskaampiinkin osiin, vaikka laulu ei olekaan enää aggressiivisen kuuloista. A Premonition tarjoaa hengähdyshetken ollen rauhallisempi, koskettimien hallitsema kappale. Myös akustinen Omerta tuo kevyen ja lohdullisen tuulahduksen ennen levyn päättävää instrumentaalia. Levy leikittelee paljon rankempien osuuksien ja rauhallisempien suvantokohtien kontrasteilla, erityisesti kappale Wealth terävästi hyökkäävine kitaroineen.
Viva Emptiness on hieno ja tunnelmallinen metallilevy, joka tempaisi ainakin itseni Katatonian maailmaan ja yhtyeen faniksi lopullisesti. Levy ei ole valmiiksi pureskeltu, vaan vaatii ensin totuttelemista kuuntelijalta, mutta kun se iskee, paluuta ei ole.
Oletko jo kokeillut millainen soundi lähtee erilaisista sähkömagneettisista kentistä ja paikoista Turussa? Ellet ole niin tule lainaamaan kartta ja kuulokkeet Turun musasta ja lähde tutkimusretkelle! Kuulokkeita sekä karttoja voi lainata kirjastokorttia vastaan Turun musiikkikirjaston neuvonnasta aina 23.6. asti.
Musasto 
