Turkulaisia laulaja-lauluntekijöitä livenä -sarja alkaa Turun musiikkikirjastossa

Pääkirjaston musiikkiosaston Stagella nähdään lokakuussa joukko kiinnostavia turkulaisartisteja. Lavalle astuu kaikkiaan yhdeksän paikallista laulaja-lauluntekijää, kaksi per ilta. Ensimmäisinä vuorossa ovat Antti Impivaara  ja Jaakko Tolvi torstaina 3.10. klo 18 (Linnankatu 2). Sarja on osa Turun kaupunginkirjaston 150-vuotta juhlavuoden tapahtumia.

Sarjasta lisätietoa: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=464995

Antti Impivaaran laulut ovat usein synkeitä ja kertovat pelonsekaisia ja surullisia tarinoita rakkaudettomista ihmiskohtaloista. Hän on aiemmin soittanut punk-yhtyeissä kuten Lunar Outpost ja The Lenients sekä myös suomenkielellä esiintyvissä yhtyeissä kuten Kukkaislapset ja Klaava.

 

Antti Impivaara

Jaakko Tolvi (s. 1982 Paneliassa) on Turussa asuva pianonvirittäjä ja muusikko. Hän esiintyy yli  neljälläkymmenellä äänitteellä, pääasiassa rumpalina. Vuonna 2010 julkaistiin albumi, joka sisälsi Tolvin säveltämiä ja sanoittamia, suomeksi laulettuja pop-ralleja. Tätä tiedotetta kirjottaessa, toinen säv.san.sov.-soololevyon masteria vaille valmis ja uusi Pöllöt-niminen yhtye, jossa Tolvi häärää yhtenä säveltävänä solistina, on juuri debytoimassa ja liihottamassa studioon.

Jaakko Tolvi

Van Morrisonin klassikko on Viikon levy

Van Morrison: Astral Weeks (1968)

Suuri yleisö tuntee Van Morrisonin pophitistä Brown Eyed Girl, mutta kriitikot ja fanit nimeävät usein Astral Weeksin hänen parhaaksi työkseen. Se on Morrisonin toinen studioalbumi, ja ilmestyttyään vuonna 1968 se ei saanut kovinkaan suurta kaupallista vastaanottoa, vaikka kriitikot ja musiikkialan ihmiset sitä ylistivätkin. Vuosien varrella albumin asema musiikkimaailman klassikkona on kuitenkin vahvistunut. Rolling Stone, Guardian, Time ja Mojo ovat listanneet Astral Weeksin kaikkien aikojen parhaiden levyjen joukkoon.

Van Morrisonin klassikko on huikea sekoitus folkia, rockia, bluesia, jazzia ja klassista musiikkia. Se soljuu soittimesta tajunnanvirtamaisesti, luottaen improvisaatioon, symboliikkaan sekä virtuoosimaiseen soitto- ja laulutaitoon. Astral Weeksin tekemiseen ei tarvittu suuria tuotantokoneistoja eikä mahdottomia määriä studioaikaa. Van soitti kappaleet kerran studiossa olleille jazzmuusikoille ja sen jälkeen ne äänitettiin, usein ensimmäisellä otolla, kolmen lyhyen session aikana live-äänityksinä. Ainoastaan jousi- ja puhallinsoittimet lisättiin jälkikäteen.

– If I ventured in the slipstream
Between the viaducts of your dreams
Where the mobile steel rims crack
And the ditch and the backroads stop
Could you find me
Would you kiss my eyes
And lay me down
In silence easy
To be born again.

Levyn teemat liikkuvat rakkauden, kaipuun, yksinäisyyden ja elämän yksinkertaisen ihmeellisyyden välillä. Tajunnanvirtatekniikka ja runomaisuus ovat vahvasti läsnä kappaleiden teksteissä ja levyn tunnelma ilmeneekin ennemmin mielikuvien ja tuntemuksien kuin tarkkojen ja täsmällisten sanallisten viestien avulla. Astral Weeks ei välttämättä avaudu ensimmäisellä eikä toisellakaan kuuntelukerralla, mutta siihen paneutuminen on takuulla vaivan arvoista.

Antti E.

Uutuustornissa kuunneltavana

Turun kaupunginkirjaston uutuustornissa on kuunneltavana seuraavat levyt:

Pariisin kevät: Jossain on tie ulos

Varaa levy Vaskista
Räjäyttäjät: Awopbopaloopop alopbam räjä

Varaa levy Vaskista
Austra: Olympia

Varaa levy Vaskista
John Mayer: Paradise valley

Varaa levy Vaskista
Pikku Kukka: Merelle

Varaa levy Vaskista

Viikon levy: Melody’s Echo Chamber

Melody’s Echo Chamber on ranskalaisen muusikon Melody Prochet´n dreampop/psykedeelinen rock -projekti, jossa vahvana myötävaikuttajana on toiminut Tame Impalan johtohahmo Kevin Parker. Klassisesti koulutettu laulaja, lauluntekijä ja multi-intsrumentalisti Melody oli ollut kiinnostunut Tame Impalan musiikista, soundista ja tuotantoteknisistä ratkaisuista; erään Tame Impalan keikan jälkeen Prochet ryhtyi keskusteluun aiheesta Parkerin kanssa ja tämä pyysi Melodyn yhtyettä My Bee’s Garden lämmitelijäkseen Euroopan kiertueelle vuonna 2010. Prochet ryhtyi yhteistyöhon Kevin Parkerin kanssa ideana tuottaa hänen uutta soolomateriaaliaan nimellä Melody’s Echo Chamber. levy äänitettiin Parkerin kotistudiossa Perthissä, Australiassa ja Prochet’n isoäidin merenranta-asunnossa Etelä-Ranskassa. Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin Fat Possum Recordsin toimesta syksyllä 2012.

Levy on mielenkiintoinen yhdistelmä 60-luvun popmusiikkia, niin Beatles-vaikutteista kuin ranskalaista Françoise Hardy-tyyppistä, sekoitettuna psykedelia- ja krautrock-jumitteluun. Levyn äänimaailma on vahva, runsas fuzzin käyttö sekoittuneena Prochet’n kauniiseen ja kuulaaseen ääneen luo hienon tunnelman ja tekee levystä erinomaisen kiehtovaa. Avaruusrock ja shoegaze kuuluvat, mutta erityisesti levyssä on toimivaa se, että kappaleet ovat enemmän pop- kuin psykedeliavaikutteisia. Tämän vuoksi levy on ilmava ja kevyt kuunneltava ja välttää pitkälti monien psykedelialevyjen helmasynnin, eli puuduttavuuden, ollen kuitenkin upottava kokemus, joka palkitsee keskittyneen kuuntelijan.

Varaa levy Vaskista

Antti Impivaara

Viikon levynä T.Sameli Rajalan uutuuskiekko The Sauce

Pohjanmaan Stevie Ray Vaughan tai lakeuksien Albert Collins – T. Sameli Rajalan ”hard bluesia” voi vertailla moneen suuntaan mutta edellämainittu kaksikko lienee suurin tiennäyttäjä. Asenteen puolesta Rajalan lankkusavottaa voi laittaa viivalle Link Wrayn kanssa. Kun joukkoon lisätään vielä vaikkapa Albert Kingin tyylitietoisuus ja Jimi Hendrixin räjähtävä tulivoima, Rajalan soitosta alkaa löytymään oikeanlaista mielikuvaa.

Rajala nousi bluesin ”lapsitähdeksi” 1990-luvun alussa  Pepe Ahlqvistin kanssa tehtyjen keikkojen ansiosta.  Miehen ensimmäinen oma bändi The Backstrokes aloitti jo vuonna 1991. Rajala on oman tiensä kulkija – kitaristi soittaa leipääntymisen välttämiseksi rajoitetusti keikkoja. ”Mun staili on aika rankka – polttaisin itseni loppuun hyvin nopeasti, jos esiintyisin enemmän.”

Rajala ei pyri lännen nopemmaiksi vetäjäksi. Rajalan sooloissa on räjähtävää vimmaa ja voimaa…rujoa runttaamista ja kulmikkuutta. Tottahan mieheltä löytyy myös hellästi hyväilevää asennetta, kuin sitä kuuluisaa karvakolmion hiplailua mutta pääpaino on sähköisen intensiivisessä kitaroinnissa. Rajalan kielien kautta välittyvä artikulointi on selkeää ja terävää.

Oman tiensä kulkijana Rajalan uutta albumia on säädetty Austinin ja Kansas Cityn lisäksi akselilla Helsinki-Seinäjoki. Työn jälki on ammattimaista ja viimeisteltyä, albumin pituus ylittää kuitenkin järjelliset mittasuhteet ja muutamissa siivuissa puhallinsoittimet kuulostavat kovin päälleliimatuilta. Mutta, itse nauhalle tarttunut materiaali on monipuolisuudessaan mieltä ylentävää.

Albumin muutenkin vahva ja asiantunteva blueshenki nousee välittömästi potenssiin 100 taidokkaan Dave ”Elmo” Baileyn ottaessa vokaalivastuun. Miehen äänessä on Muddy Waters -tyyppistä painoarvoa ja erityisesti mainio perusblues Trying to get you off my mind kuulostaa todella maukkaalta.
Myös mehukas rytmiblues Taildrang on kiekon ehdotonta parhautta.

Sameli Rajalan soundissa on paikoin reilusti Double Troublen sointia – asiaa ei vähennä Tommy Shannonin vierailu parin siivun kohdalla basson varressa. Myös hurmoshenkistä Jimmy Smith -tööttäystä kuullaan ansiokkaasti. Mutta, sielukkaan ja perinteitä noudattavan bluesin lisäksi kiekko on ehdottomasti blueslankun höyläämistä.

Heti kiekon ensimmäinen siivu Buzz me baby (waiting on your call) särisee, venyy ja salamoi soolojen osalta todella kulmikkaissa merkeissä. You just gotta cry hidastaa tahtia mutta jösses kun Rajalan kitaroinnissa on attackia ja penetraatiota. Rujo suoblues It’s all my fault on silkkaa väkivaltaa. Hendrix-vaihde rävähtää auki World in your soul -siivun kohdalla. Särisevän lankun orgastinen hetki koetaan Can’t you see? -huudatuksen kohdalla.

Rajala tuntee bluesin metkut ja miehen skeban vääntö on energisyydessään huumaavaa. Ison veden takana Rajala olisi jo suuri kulttinimi. The Sauce suorastaan salamoi.

J.Kaunisto

Varaa levy Vaskista

Vinyylimania: Oregon – Out of the Woods

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Oregon / Out of the Woods (1978)

 Yhdysvaltalaista Oregon-yhtyettä pidetään paitsi akustisen fuusiomusiikin myös maailmanmusiikin yhtenä edelläkävijänä. Multi-instrumentalistit Ralph Towner (klassinen ja 12-kielinen kitara, piano, käyrätorvi, trumpetti, flyygelitorvi), Colin Walcott (tabla, sitar, klarinetti, lyömäsoittimet), Paul McCandless (oboe, englannintorvi, bassoklarinetti) ja Glen Moore (basso, viulu, piano, huilu) perustivat Oregonin vuonna 1971.  Tunnusomaista yhtyeen soinnille on soitinvalikoiman laajuus yhdistettynä vaikutteisiin jazzista, folkista, klassisesta ja avantgardemusiikista. Tuloksena tästä kaikesta on ainutlaatuinen tyyli, joka tarjoaa kuulijalleen poikkeuksellisen kiehtovan kuunteluelämyksen täynnään lämpöä ja kauneutta.

Oregon/Out Of The Woods

Oregonin tarina on jatkunut näihin päiviin saakka, mutta monet asiaan vihkiytyneet pitävät erityisesti yhtyeen 1970-luvun tuotantoa suositeltavimpana. Erityisellä lämmöllä he muistelevat Oregonin vierailua Porin Jazzfestivaaleilla vuonna 1975. Yhtyeen kultakauden levytyksistä on kenties merkittävin lumoava Out of the Woods,  jonka ilokseni löysin Olli´s Vinyl Storen mielenkiintoisesta tarjonnasta.

Altti Koivisto 

Laina-aikaa 150 vuotta -näyttelyssä Turun musiikkikirjaston historiaa

Musiikkikirjaston vuosikymmeniä 1970–1980

Turun kaupunginkirjasto täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Sen kunniaksi Turun kaupunginkirjastossa on esillä Laina-aikaa 150 vuotta -näyttelyitä, joissa esitellään Turun kaupunginkirjaston historiaa. Musiikkikirjastossa keskitymme 1970-1980-lukuihin, jotka olivat mullistavia niin musiikin kuuntelun kuin musiikkikirjastojenkin näkökulmasta.

 Kun Turun pääkirjaston musiikkiosasto avattiin 16.5.1970, kaupunkilaisten musiikin nälkä oli kasvanut pitkään. Moderni musiikkiosasto mullisti turkulaisten musiikkitottumuksia:  LP-levyjen kuuntelusta tuli ilmiömäisen suosittua ajanvietettä. Varauskirja täyttyi vinhaan kun kuuntelupaikoille jonotettiin. Intohimoinen levyjen kuuntelu oli kirjastossa erityisesti 70- ja 80-lukujen trendi. Levysoittimet ja LP-levyt olivat kalliita, mutta kirjastossa kuuntelu maksutonta. Lisää intoa toivat kirjaston musiikkilehdet.

Musiikkiosaston näyttelyssä 1970-1980-lukujen musiikkikirjasto herää taas henkiin valokuvien ja kuuntelupaikan muodossa. Näyttelyssä voi kuunnella tuon ajan suosittuja vinyylejä ja lukea 1970-luvun musiikkilehtiä. Näyttelykirjaan voi kirjoittaa omia muistoja musiikkikirjastosta.  Näyttely on esillä 2.-27.9.2013.  Muistoja voi lukea lisää myös verkkojulkaisusta Siellä missä asuu Ruusuritari http://www.kaapeli.fi/~musakir/Ruusuritari/Ruusuritari.html  (2010), joka kertoo musiikkikirjaston asiakkaiden ja henkilökunnan kokemuksista eri näkökulmista.

 

Musiikkiosasto perustettiin vuonna 1970, toiminta alkoi jo 1957

Kun Turun pääkirjaston musiikkiosasto avattiin 16.5.1970, kaupunkilaisten musiikin nälkä oli kasvanut pitkään. Musiikin ystävät löysivätkin vanhan kirjastotalon toiseen kerrokseen jo marraskuusta 1957 alkaen, kun nuottien lainaus aloitettiin. Turun Sanomat uutisoi tuolloin, että myös levyjä on tulossa. Nykyaikaiset tilat musiikin kuuntelua varten saatiin kuitenkin vasta varsinaisen musiikkiosaston myötä toukokuussa 1970.

Moderni musiikkiosasto mullisti turkulaisten musiikkitottumuksia. Ajankohta oli monella tavalla poikkeuksellisen inspiroitunut: taidemusiikin ystävät toivottivat uuden osaston ja melko laajat klassisen musiikin kokoelmat avosylin tervetulleeksi. Myös 1960-luvulla alkanut populaarimusiikin ennennäkemätön hyökyaalto tuntui musiikkikirjastoissa. Saimme runsaasti palautetta ja hankintaehdotuksia puuttuvista rocklevytyksistä.

 Avajaisten aikaan LP-levyjä oli 425 kpl, mutta kokoelma kasvoi ja syventyi. Osastolle ei aluksi hankittu pop- ja viihdemusiikkia, mutta vähitellen tilanne muuttui. Kokoelma kasvoi nopeasti, noin tuhannen levyn verran vuodessa: kolmessa vuodessa levyjä oli yli 3000, vuonna 1981 levyjä oli toistakymmentätuhatta. Levyjen lainaus alkoi Turussa  vasta vuonna 1986.

 Ruuhkaa kuuntelupaikoilla

LP-levyjen kuuntelusta tuli ilmiömäisen suosittua ajanvietettä, kun suuri yleisö pääsi syventymään äänitekokoelmaan huipputason laitteilla. Varauskirja täyttyi vinhaan, kun kuuntelupaikoille jonotettiin. Syksyllä 1971 tehdyn tutkimuksen mukaan levyjen kuuntelijoita oli kahden viikon aikana 1535, ja heille soitettiin yhteensä 1678 levyä. Tuon syksyn popmusiikin ykköseksi ylsi Uriah Heepin Salisbury, taidemusiikin suosikki oli Mozartin 40. sinfonia.

Soittokeskuksen toistakymmentä levysoitinta olivat ainoastaan henkilökunnan käytössä. Virkailija haki asiakkaan toivoman levyn, operoi ristikytkentäohjaustaulua ja levysoitinta sekä käänsi levyt. Musiikki alkoi soida kun haki itselleen paikan ja kytki kuulokkeet. Intohimoinen levyjen kuuntelu oli kirjastossa erityisesti 70- ja 80-lukujen trendi. Levysoittimet ja LP-levyt olivat kalliita, mutta kirjastossa kuuntelu maksutonta. Lisää intoa toivat kirjaston musiikkilehdet.

Erilaisia tapahtumat olivat osa toimintaa alkuajoista lähtien. Monet säveltäjät, muusikot ja omistautuneet kirjastokollegat ovat järjestäneet luentoja ja kuuntelutilaisuuksia läpi vuosikymmenten. Nykyään konsertteja pidetään musiikin Stagella. Toimintaamme kuuluvat myös moninaiset musiikkiaiheiset näyttelyt.

 

Musiikki muuttaa

Musiikkikirjasto muutti avarampiin tiloihin vuonna 1976. Monet muistavat idyllisen keltaisen rantarakennuksen vuodet musiikkikirjastona. Kokoelmat kasvoivat, ja asiakkaita oli yhä enemmän. Levyjen soittaminenkin siirtyi asiakkaille. CD sivuutti LP-levyt 1990-luvulle tultaessa. Lopulta vanha maaherran virka-asunto kävi musiikille pieneksi.

Vuonna 2005 musiikki muutti kolmeksi vuodeksi Julininkulmaan. Sieltä palattiin takaisin syntysijoille 2008, vanhan kirjastotalon toiseen kerrokseen. Historia ja uusi tila inspiroi muisteloihinkin: 40-vuotisjuhliin valmistunut verkkokirja Siellä missä asuu Ruusuritari (2010) kertoo kirjaston asiakkaiden ja kollegoiden kokemuksia eri näkökulmista.

 

Uutta palvelua

Kirjastoon hankittiin ensimmäinen piano vuosituhannen vaihteen jälkeen. Piano oli aluksi  vain satunnaisesti käytettävissä. Viimeisen muuton jälkeen vuonna 2008 kirjastossa avattiin oma tila musiikin harjoitteluun. Soittohuoneeseen hankittiin myös sähköpiano akustisen rinnalle.

Toukokuussa 2010 aloitettu Musasto-blogi toi uuden tiedotus- ja vinkkikanavan. Musiikkikirjastojen kontakti asiakkaisiin ja kollegoiden yhteistyö yli kuntarajojen siirtyi uudelle tasolle. Syyskuussa 2013 Facebookissa on lähes 700 Musaston tykkääjää.

Digitointhuone avattiin musiikin tiloissa alkuvuodesta 2011. Asiakkaat voivat tallentaa LP-levyjä, VHS- ja C-kasetteja, valokuvia, dioja ja negatiiveja. Digitointi ja soittohuone ovat suosittuja palveluita musiikkikirjastoissa. Varauskirjat täyttyvät liki 70-luvun tahtiin.

Vuonna 2013 musiikin kokoelmissa on yli 50 000 CD-levyä. LP-levyt ovat yhä tallessa, ja uusiakin hankitaan harkitusti. Korvaamaton nuottivalikoima palvelee yhä paremmin. Kirjastokortilla toimiva Naxos Music Library on myös pysyvä osa asiakaspalvelua.

Olemme musiikin ytimessä seudullisesti, yhteisöllisesti ja sisällöllisesti. Ja näin myös jatkamme!

 

Tuomas Pelttari

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla – paita muistoksi jäi…(Pori Jazz 2005)

Kiertuepaidat jäävät monille muistoiksi maassamme vierailleista laulajista ja bändeistä. Raision kirjaston musiikkiosastolla nämä  muistot tuodaan näkyville kuukausittain vaihtuvine paitoineen.

Syyskuun paita muistuttaa Pori Jazz -tapahtuman 40-vuotisjuhlavuodesta, joka oli ajankohtainen vuonna 2005.

Käynti Turun Musaan vain uudisosan ovista ja hissillä tiistaina 21.1. sekä torstaina ja perjantaina 23.–24.1.

Turun Musaan pääsee myös hissillä

Vanhan kirjastotalon eteisaulassa huolletaan Charles Sandisonin mediataideteos SubRosaa tiistaina 21.1. Eteisaula on tämän vuoksi suljettu. Aulan lattian hionta ja lakkaus ovat vuorossa loppuviikosta. Toisen kerroksen Musaan pääsee uudisosan sisäänkäyntien kautta. Vanhan kirjastotalon ensimmäisestä kerroksesta pääsee hissillä toiseen kerrokseen. Pahoittelemme häiriötä!

Turkulainen veteraaniräyhääjä Disgrace lopettaa toimintansa

Energinen rokkikone Disgrace soittaa 25-vuotiskiertueensa ja samalla myös lopettaa toimintansa. 1980-luvun lopulla Turussa aloittanut yhtye debytoi vuonna 1990 ensimmäisellä kuolometallisinkullaan, jonka jälkeen bändi muuntautui varsin nopeasti metallibändistä stoogeniaaniseen rock´n´rolliin sekä punkrockiin 1990-luvun puolivälin tienoilla.

Disgrace ehti soittaa uransa varrella satoja keikkoja Suomen lisäksi myös Pohjoismaissa sekä kiersi lähestulkoon vuosittain pitkin Keski-Eurooppaa.

Disgrace julkaisi vuosiensa varrella seitsemän täysipitkää levyä, kaksi kokoelmalevyä, yhden minialbumin sekä puolenkymmentä sinkkua. Yhtyeen viimeisin levy Hammer & Nails julkaistiin vuonna 2010 ja Svart Records julkaisi yhdessä Big Money Recordingsin kanssa yhtyeen varhaistuotantoa vuonna 2011.

– Lopettamispäätökseen ei liity ihmeempää dramatiikkaa, vaan oikeastaan kyse oli draamanpuuteesta. Yhtye ei ole tehnyt kolmeen vuoteen yhtään uutta biisiä ja perheelliset miehet kahdesta kaupungista eivät vain venyneet yhtyeen jatkamiseen, toteaa rumpali Miska Koski.

Disgrace 25-vuotta ja monttuun -kiertue 2013: 
07.09. Helsinki, Bar Loose w/ Bad Machine
13.09. Seinäjoki, Bar 15
14.09. Oulu, Nuclear Nightclub
20.09. Kouvola, House of Rock
21.09. Jyväskylä, Musta Kynnys
04.10. Turku, Tinatuoppi – Tinatuoppi 25-vuotta.

Edellä mainittujen keikkojen jälkeen Disgrace soittaa vihoviimeisen keikkansa Turussa tammikuussa. Keikkapaikka ja päivämäärä ilmoitetaan myöhemmin.