Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2012

Turun Musiikkikirjastossa uusi Mozart-hylly

Mozart!

The Mozart AlbumEtsitkö Mozartin levytyksiä? Nyt voit löytää Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) CD-levyjä kätevästi Turun musiikkikirjaston uudesta Mozart-hyllystä.

Mozart-levyjen selaaminen on nyt helpompaa. Uusi järjestys tuo itävaltalaisen säveltäjän erilaiset kokoomateokset, oopperat, requiemit, kamarimusiikin ja viulukonsertot yhteen paikkaan. Näin CD-levyjä ei tarvitse hakea erikseen esimerkiksi hengellisen musiikin aiheryhmästä.

Mozartia esillä

Sibeliuksen viereen Mozart

Uusi Mozart-hylly on jatkoa viereiselle Sibelius-hyllylle, joka luotiin marraskuussa 2011.

Löydät musiikkikirjaston säveltäjähyllyt taidemusiikin luokituksen loppupäästä.

Lisätietoja saat musiikin neuvonnasta: Vanha kirjastotalo, toinen kerros. Puh. (02) 2620 658.

Tervetuloa kirjastoon!

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutiset

Viikon levy: Olivier Messiaen – Quatuor pour la fin du temps (”Quarter for the end of time”)

Olivier Messiaen - Quatuor pour la fin du temps ("Quarter for the end of time")Ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen (1908 – 1992) toimi kanttorina, ja improvisoidessaan hän löysi uusia asteikoita. Rytmisesti yksi hänen tavaramerkeistään oli käyttää intialaisia rytmikuvioita. Kaveri oli myös lintutieteilijä ja nuotinsi lintujen livertelyä ympäri maailmaa. Tätä kuullaankin alvariinsa miehen musiikissa. Soittimet elävät usein rytmillisesti ja fraasillisesti omaa elämäänsä, mutta kokonaisuus toimii kuin teinirakkaus. Suureen osaan Messiaenin musiikkia liittyy katolinen ohjelma.

Vuonna 1940 Messiaen joutui toisen maailmansodan tiimellyksessä saksalaisten vangiksi. Vankileirillä hän sävelsi tämän kvarteton, ja siellä se myös kantaesitettiin. Soitinarsenaali koostui soittimista, joiden soittajia vankien joukossa sattui olemaan – klarinetti, viulu, sello ja piano. Messiaen on sanonut, ettei hänen musiikkiaan ole koskaan kuunneltu sellaisella tarkkaavaisuudella ja ymmärryksellä, kuin tuossa kantaesityksessä.

Utuisessa avausosassa viulu ja klarinetti imitoivat satakieltä ja mustarastasta. Sello maalailee huiluääniä ja glissandoja, piano hiljaisia sointuja. Kaikki elävät omaa elämäänsä, mutta kyllä toimii.

http://www.youtube.com/watch?v=PhQVX46ooro&feature=related

Toisessa osassa aggressiivisen alun jälkeen kuullaan outoja pianosointuja, viulun ja sellon loihtiessa päälle kieroa melodiaa. Kolmas osa on klarinetin hiirenhiljainen soolo. Neljäs osa on energistä sellon, klarinetin ja viulun sahausta – usein yksiäänisesti – jyrkkine voimakkuudenvaihteluineen. Minusta tämä kuulostaa hieman Béla Bartókilta, ja sehän ei voi koskaan olla huono asia.

http://www.youtube.com/watch?v=qtOE-4Lvmlg

Levollinen viides osa oli kuultu jo aiemmassa teoksessa. Nyt se kuullaan sellolla ja pianolla. Tämä lähentelee mielestäni jo sairaalloisen kaunista musiikkia. Melodia ja soinnut riitelevät paikoin keskenään Messiaenmaisen lumoavasti. Kuudennessa osassa mennään taas lujaa. Rytmisesti kimurantihko, yksiäänisesti tuutattu ”pääriffi” voisi toimia jonkinlaisen uusproge-poppoon ohjelmistossa. Asteikkoja kiivetään ja lasketaan, välillä rauhoitutaan. Todella tyylikästä sahausta. Hämärä, mutta perin lumoava seitsemäs osa alkaa pianolla säestetyllä sellomelodialla. Myöhemmin viulu ja klarinetti ripottelevat hienovaraista höystettä. Välissä olevien kaoottisempien maisemien jälkeen hidastetaan lopulta takaisin mystiseen päämelodiaan, jousten soittaessa sitä selkäpiitä karmivilla trilleillä (Hrrr…). Piano suoltaa nopeita murtosointuja ylös – alas. Vaikuttava päätös upealle osalle.

http://www.youtube.com/watch?v=wCTNy7on4tw

Viimeinen osa oli alun perin urkuteoksessa, mutta nyt se kuullaan viulun ja pianon värisyttävän kauniina duettona. Nyt ollaan niin levollisilla laitumilla, että tästä olisi vaikea enää jatkaa. Lopulta viulu ja piano haihtuvat pois. Messiaenilla oli usein tapana päättää teoksensa tällaiseen levolliseen maalailuun, jossa on päästy perille Jumalan tykö…

Messiaen ei enää koskaan palannut tällaiseen kokoonpanoon – ehkä siksi, ettei enää toistamiseen ajautunut sotavangiksi – eli se on ainutlaatuinen etappi tämän täysin oman kielen omaavan säveltäjän tuotannossa.

Varaa Vaskista:

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.420207

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.524982

Toni Lehto, the ultimate reviewer

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taidemusiikki, Viikon levy

Musasto suosittelee: Van Halen – Different Kind Of Truth

Van Halen: A Different Kind Of Truth
 
 
David Lee Roth jätti Van Halenin 80-luvun puolen välin merkkipaalulla. Vuonna 2012 Van Halen räjäyttää markkinoille uuden takuuvarman VH-paketin. Vanhaa fania pelottaa, jännittää ja innostaa tasapuolisesti. Onko David Lee Rothin ääni vielä tallella, entä Eddien skebavoimistelu. Onko bändillä yhtään uutta viisua? Kaikkiin edellä esitettyihin arveluihin voi vastata KYLLÄ. Diamond-Daven äänessä on edelleen viriiliä alfa-uroksen pullistelua ja vetoavaa vonkaamista. Eddien skeban hiplailu on tutun liekehtivää, jokaisella soololla pyritään lyömään kuulijan tekarit lattiaan. Alex Van Haleninrumpusavotta on voimakasta ja käskevää. Bassosta voi sanoa, että kuka homman studiossa on sitten hoitanutkin, hyvältä kuulostaa.

Ja pari uutta viisuakin löytyy. Vaikka Van Halen on kaivanut esiin demoja jopa 70-luvulta, yllättävän verevästi bändi rokkaa ja rollaa…nimenomaan rokkaa! Syntikka on unohdettu kokonaan pois kuvioista ja Eddien kitara on ehdoton ylipappi – jopa David Lee Rothin kustannuksella. Elämää suuremman egon omistava vokalisti täyttää oman tonttinsa pätevästi mutta show elää ja hengittää Eddie Van Halenin stondaavan skeban ansiosta.

Kiekon ensimmäinen sinkku Tattoo kuulosti aluksi liian helpolta ja löysäpäiseltä renkutukselta mutta niinhän se taisi kuulostaa aikoinaan myös turbohitti Jump. Kuuntelukertojen myötä Tattoo on kasvanut ja ”tattoo”-hokema tarttuu hihaan kuin sinappitahra nakkikioskilta. Arkistojen aarre She’s a Woman on kokenut rankan päivityksen ja tukevasti riffittelevä peruskallio on tuttua mutta veetun toimivaa VH-kalustoa. Reipasvauhtinen sähköskeban tuuletusjuoksutus China Town on kiekon parhaita hetkiä, Van Halen on liekeissä!

Blood and Fire on ainoita rauhoittumisen hetkiä, tehokertsin kohdalla kierrokset nousevat mutta Eddie malttaa pitää mättövaihteen kurissa. Nimittäin mättövaihteelle löytyy käyttöä raivoissassa Bullethead-pikapalassa. As Is runttaa raskainta Van Halenia sitten vuoden Jeesus ja miekka, kuin raskautettu Hot for teacher. Honeybabysweetiedoll vaikuttaa turhankin auringonpolttamalta peruskauralta mutta viisun tarkoitus on antaa Eddien vapauttaa kitarasankarin paineitaan – ja käsi käy kiitettävästi! Outta space riffittelee todella tulisesti ja viisussa on menoa ja meininkiä – kitarasoolo heruttaa ja heruttaa…

Stay frosty yllättää biisin alun akustisella blueshölkälla – kuin Ice cream man joskus vuosikymmeniä sitten. Big river on myös harvinaisen selkeää ja tukevaa VH-kuvastoa eikä levyn lopettava Beats workin’ petä yleisöä – kasassa on siis suhteellisen peruvarma VH-paketti. Yllättävää, kyllä!

Van Halenin ex-vokalisti Sammy Hagar on ehtinyt tuulettaa turpaansa kommenteilla kuten ”Van Halenin tuoreella albumilla luovuuden osuus on nolla prosenttia”. Hagarin happamia lausuntoja tukee lähinnä seikka, ettei Van Halen ole pyrkinyt löytämään mitään uutta ja mediaseksikästä – oikeastaan albumi on hyvinkin tuttua ja jäsentensä selkeimmällä mukavuusalueella liikkuvaa materiaalia. Kilpailevana pointtina voi väittää bändin kuulostavat energisesti rokkaavalta kitaravirtuoosiorkesterilta – ajalta ennen 1984-albumin syntikkakokeiluita. Ja sitähän me vanhat fanit olemme odottaneet kuin paratiisin makeita hedelmiä.

Allekirjoittaneen mielestä Van Halenin paluu kuulostaa 100 prosenttia verevämmältä kuin mitä uskalsi toivoa. Kyseessä ei ole vetelä rahastuskiekko mutta ei myöskään uusia uria aukova rockin merkkipaalu. Different Kind Of Truth on henkeen ja vereen aito ja säväyttävä Van Halen -kiekko.

 
J.Kaunisto

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy on hardcore-klassikko Blood, Sweat & No Tears

Sick of It All

Blood, Sweat & No Tears (1989)

Sick Of It All: Blood, Sweat & No TearsSpreading the hardcore reality in ‘89!

1980-luku oli New York-hardcoren kulta-aikaa. Rystysiin leimatut NYHC-tatuoinnit, bändien vakavuus ja omistautuneisuus, legendaksi muodostuneet CBGB’s-klubin jokasunnuntaiset punk/thrash-keikkaillat sekä tuona aikana julkaistut klassikkolevyt ovat tästä todisteena. Useat kyseiseen aikakauteen kuuluvat bändit – kuten Bad Brains, Cro-Mags, Agnostic Front ja myös Sick of It All – ovat edelleen aktiivisia ja asialleen omistautuneita. Keikat olivat useimmiten loppuunmyytyjä ja suosio oli tietyissä piireissä suurta. Tilanne on sama vielä tänäkin päivänä.

Blood Sweat & No Tears on bändin ensimmäinen LP. Tämän 19 kappaletta sisältävän, hieman yli 28 minuuttia pitkän levyn julkaisi Relativity Records vuonna 1989 – kolme vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen. Tätä ennen yhtye oli ehtinyt äänittää yhden demon sekä EP:n. Blood Sweat & No Tears on nopeatempoista, aggressiivista ilmaisua, joka ei jätä erityisemmin tulkinnanvaraa vaan välittää viestinsä selkeästi. Sanoituksissa käsitellään suorasukaisesti (sekä aikakaudelleen ominaisesti) yhteiskunnan ongelmia, turhautumista, vapauden kaipuuta sekä yhteisön tärkeyttä.

Tarkasti soitetut kitara-, rumpu-, sekä bassoraidat tukevat bändin vahvaa sanomaa tukipilareiden tavoin. Vokaalit tasapainoilevat toimivasti ryhmähuutojen ja Lou Kollerin oman ulosannin välillä. Kollerin ote on tällä ensimmäisellä kokopitkällä itsevarmempi ja laulutyyli sulautuu osittain tästä syystä musiikkiin paremmin kuin bändin aiemmilla julkaisuilla. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eräs levyn kohokohdista nimeltään Injustice System! Kappale alkaa hymyn huulille nostattavalla äänileikkeellä, joka on otettu elokuvasta West Side Story:

– Oh, I know. It’s a free country and I ain’t got the right. But I got a badge. What’ve you got?

Mielestäni LP:n parhaaksi vedoksi nousee kuitenkin jykevä, pariminuuttinen Alone. Vokalistin velipojan Pete Kollerin crossover-kitarariffit, Armand Majidin tarkka ja juuri sopivan groovaava rumpalointi sekä kappaleen todella tarttuva kertosäe tempaavat kuuntelijan mukaansa sen kummempia kyselemättä. 

Levyltä löytyy myös viisi kappaletta alle minuutin pituisia raivonpurkauksia (muunmuassa Rat Pack ja Pete’s Sake), joissa tempo käy todella korkealla. NYHC:lle ominainen äänimaailma palvelee albumia erittäin hyvin. Samankaltaista musiikkia äänitetään suhteellisen paljon edelleenkin, mutta useimmiten paljon massiivisimmilla ja hieman turhan bassovoittoisilla soundeilla. Tämä albumi todistaa sen, että levy voi olla aivan yhtä hyökkäävä, aggressiivinen sekä erityisesti iskevän kuuloinen ilman nykypäiväisimpiä äänitys- ja miksausratkaisuja.

Yhtye julkaisi hiljattain 25 vuotta pitkän taipaleensa kunniaksi levyn, joka kulkee nimellä Nonstop. Albumilta löytyy uudelleenäänitettyjä ja jossain määrin erilaisia versioita yhtyeen vanhoista kappaleista.

Kalle Karjalainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla – paita muistoksi jäi…(Van Morrison)

Kiertuepaidat jäävät monille muistoiksi maassamme vierailleista laulajista ja bändeistä. Raision kirjaston musiikkiosastolla nämä  muistot tuodaan näkyville kuukausittain vaihtuvine paitoineen. 

Helmikuun paita on Van Morrisonin vuoden 1986 Euroopan kiertueelta (paikkana Helsingin Kulttuuritalo  7.10.1986).

1 kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Levynkansinäyttely Raision kaupunginkirjastossa – Lou Reed

Lou Reed -levynkansinäyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla helmikuussa 2012.

Erottuaan Velvet Underground –yhtyeestä vuonna 1970 Lou Reed alkoi luoda omaa soolouraansa, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Reedin 1970-luvun alkupuolen tuotanto antoi voimakkaita vaikutteita muun muassa David Bowielle. Viimeisin Lou Reedin albumeista on Metallican kanssa vuonna 2011 julkaistu yhteislevy.

Lou Reed/Transformer

 

Lou Reed/Berlin

 

Lou Reed/Coney Island Baby

 

Lou Reed/The Blue Mask

 

Lou Reed/Legendary Hearts

 

Lou Reed/New York

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

John Adamsin musiikkia esillä Turun Musiikkikirjastossa

John Adams

65 vuotta

Yhdysvaltalainen säveltäjä John Adams (s. 1947) täyttää tänään 65 vuotta. Adams on taidemusiikin tunnustettu crossover-säveltäjä. Uran alkupuolella sävellystyössä on selkeitä yhteyksiä minimalismiin. Adamsin ilmaisussa on kuitenkin myös perinteisempää substanssia. Adams ymmärtää musiikin draaman päälle – hän osaa pitää kuulijan valppaana, otteessa joka pitää. Musiikin intensiteetti on usein täysin hillitöntä!

The John Adams EarboxThe John Adams Earbox

John Adams on säveltänyt kamarimusiikkia, oopperoita, lukuisia teoksia orkesterille – ja paljon muuta. Yksi tie Adamsin musiikkiin on 10 CD-levyn boksi The John Adams Earbox (1999), jolla on sävellyksiä yli 20 vuoden ajalta. Earbox on merkittävä kulttuuriteko Nonesuch Recordsilta. Sama levy-yhtiö julkaisi massiiviset boksit myös Steve Reichiltä ja Philip Glassilta.

Kuuluisa ooppera Nixon in China (1987) voitti Adamsille Grammyn. Kolminäytöksinen ooppera esitettiin myös Helsingissä. Vuonna 2003 Adams sai Pulizer-palkinnon teoksesta On The Transmigration Of Souls, joka on omistettu syyskuun 11. uhreille. Stuart Stratfordin johtama oopperaa Doctor Atomic (2005) esitettiin Kansallisoopperassa marras-joulukuussa 2011.

John Adamsin musiikkia on esillä Turun Musiikkikirjastossa 15.2. alkaen. Kaikki esillä olevat äänitteet ovat lainattavissa.

Tuomas Pelttari

Kalle Karjalainen

ps. Tiistaina 13.3. klo 18 jatkuu Jaakko Penttisen luentosarja Turun Musiikkikirjaston Stagella. Sarjassa Minimalismi musiikissa on tuolloin aiheena Terry Riley. Tervetuloa!

1 kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Taidemusiikki, Uutiset