Kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen: Laulunopetuksesta musiikkikasvatukseen

Hiihtolomat häämöttävät ja siitä löyhänä aasinsiltana voimme hypätä koulumaailmaan ja nimenomaan musiikinopetukseen. Turun musiikkiosaston hyllyistä löytyy koulun opetuskirjallisuutta aina 1920-luvulta lähtien. Niistä on nyt koottu pieni aineistonosto musiikin tietokirjallisuuden lukusaliin odottamaan kirjaston paluuta normaaliin.

Kansakoulun laulukirjallisuutta löytyy kokoelmista sekä avovarastosta, että varsinaisesta varastosta. Muutama viikko sitten näitä kirjoja seulottiin usean ihmisen voimin hartaudella läpi kun etsinnässä oli vastaus ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelussa esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti tuolloin emme löytäneet vastausta ja kysytty laulu pysyi arvoituksena.

Millainen on koulun musiikkikasvatuksen historia? Opinnäytteessään Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla Tuomas Sidoroff kirjoittaa auki sen historiaa jopa Turun Katedraalikoulun ajoilta. Tutkielma on luettavissa tämän linkin takaa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234969

1950-1960-luvuilla suomalainen musiikkikasvatus kouluissa oli murroksessa. Opetuksen tarve oli keskittynyt laulamisen tekniseen opetukseen, nuotinlukutaitoon ja musiikinteoriaan. Käytännössä vain harva opettaja kykeni opetusta antamaan.

Saksalaisen Carl Orffin (1895 – 1982) ja unkarilaisen Zoltán Kodályn 1882 – 1967) ajatuksiin perustuvat uudet opetusmenetelmät, koulusoittimet ja äänilevyjen yleistyminen monipuolistivat monissa kouluissa musiikinopetusta merkittävästi 1960-luvun kuluessa. Orffin pedagogiikka seurasi hmisen kehityksen vaiheita: ensin rytmi kasvaa puheesta, sitten syntyy melodia ja näiden pohjalta harmonia. Kodályn filosofiassa korostuu oman äänen käyttäminen ja kuuntelukyvyn kehittyminen. Tässä säveltapailun lisäksi on tärkeänä vuorovaikutus muiden kanssa.

Valtaosassa kouluista oppiaineen nimi muuttui laulusta musiikiksi vasta peruskoulu-uudistuksen myötä 1972. Käytännössä jo tapahtuneet muutokset kirjattiin siis valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vasta jälkikäteen. Tuolloin Kuuntelukasvatus nostettiin yhdeksi oppiainetta läpäiseväksi aiheeksi.

Musiikkipedagogiikka läpäisee esimerkillisesti kirjaston kokoelmat. Koulun musiikinoppikirjoja löytyy Musiikkiosaston kokoelmista ylemmiltä luokilta, mutta sitä varhaisempien luokka-asteiden aineisto on Saagan kätköissä. Kasvattajille kirjallisuutta löytyy Tieto-osastolta.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

• 

• 

• 

• 

• 

Mitä minä kuuntelen? Tommi Kinnunen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Tommi Kinnunen.

1. Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen Tommi Kinnunen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Turun Luostarivuoren koulussa. Olen julkaissut kaksi romaania, Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Parasta aikaa kirjoittelen YLElle oopperalibrettoa.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Oopperafani olen ollut siitä asti kun kahdeksankesäisenä näin televisiosta Bayreuhtin ooppelavalta taltioidun Reininkullan. Se teki niin kovan vaikutuksen, että kärtin myöhemmin vanhempiani viemään minut katsomaan Oulun kaupunginteatterin esittämää La Traviataa. Siitä pitäen olen ollut myyty.

Musiikki vaikutti myös proosan kirjoittamiseen, sillä Lopotti-kirjan luvut on nimetty iskelmien, liedien ja euroviisujen mukaan. Toinen päähenkilöistä alkoi opiskella Sibelius-akatemiassa ja työskentelee pianonvirittäjänä. Hauskin kohtaus kirjoittaa oli hänen virityskeikkaluvun loppu, missä hän alkaa soittaa Prokovfjevin kolmatta pianokonserttoa.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Isosiskollani oli tapana soitella minulle kaikenlaisia levyjä silloin, kun asuimme vielä Kuusamossa molemmat. Sitä kautta lempilaulajakseni on noussut Janis Joplin. Uskomattoman säröinen, paskainen ääni yhdistyy uskomattomaan tulkintaan. Suosittelen tutustumaan vaikkapa kappaleisiin Piece of My Heart, Summertime sekä Kris Kristofersson -coveriin Me and Bobby McGee.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa, mutta yleensä useammin.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Ehdottomasti olisin rahiseva vinyylilevy. Sisällöstä en ole varma, mutta luulen, että se sisältäisi haikeita lauluja niistä hetkistä, jolloin ihminen seisahtuu ja huomaa elämän mahdollisuuksien karanneen käsien ylettämättömiin. Jotain Della Reesen Some of my best friends are the blues -tyylistä.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Mitä minä luen. Iida Umpikuja.

Iida Umpikuja.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 51 on vuorossa Iida Umpikuja.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen lauluntekijä, soitan kitaraa ja teen lauluja elämäni sattumuksista. Toinen levyni Musta aukko julkaistiin marraskuun alussa. Rakastan musiikkia, käyn ahkerasti kuuntelemassa keikkoja ja kuuntelen paljon musiikkia. Soittaminen on hieno harrastus, soitan myös saksofonia ja harjoittelen sähkökitaran tiluttamista kavereiden kanssa treenikämpällä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Vaikea sanoa, miten tarkalleen lukeminen on vaikuttanut musiikintekooni, mutta ainakin kirjat ovat avanneet kiinnostuksen suomen kieleen. Luin paljon nuorempana ja äidinkieli oli lempiaineitani koulussa. Ainakin voi siis ajatella, että jos en olisin kirjojen kautta rakastunut suomen kieleen tekisinkö suomenkielistä musiikkia?

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Lempikirjani on on Erlend Loen Doppler. Se on niin hauska, ajatuksia herättävä ja sympaattinen hyvän mielen kirja.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän kirjastoa paljon. Käyn lukemassa lehtiä ja viihtymässä, lainailen romaaneja, runoja, sarjakuvia, levyjä ja nuotteja. Joskus, kun on ollut eksynyt olo, olen lähtenyt kirjastoon etsimään elämän tarkoitusta. Kirjasto on ihanan rauhoittava paikka, paljon tietoa ympärillä, paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua, paljon ajatuksia kansien välissä.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olisin Taina Latvalan Arvostelukappale. Tämän vuoden Finlandia -voittaja Jussi Valtonen sanoi minulle joskus, että Taina Latvala on Iida Umpikujan kirjallinen vastike. Luin novellikokoelman, enkä voinut olla eri mieltä.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Mitä minä luen. Marja Johansson

Marja Johansson.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 50 on vuorossa Marja Johansson.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Teen musiikkia taiteilijanimellä Tsembla ja sitä voisin ehkä lähinnä kuvailla elektroakustiseksi psykedeeliseksi instrumentaalimusiikiksi. Soitan myös muissa kokoonpanoissa kuten Kemialliset Ystävät -yhtyeessä, duossa puolisoni Niko-Matti Ahdin kanssa, sekä muissa uusvanhoissa yhteistyöprojekteissa. Järjestän myös Himera -työryhmän jäsenenä musiikkitapahtumia, työpajoja, kuuntelupiirejä ynnä muuta Turun seudulla, marginaalimusiikin ja kokeellisen musiikin kentällä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi /työhösi musiikin parissa?

Olen aina nuoresta asti ahminut kirjoja kauhealla vauhdilla. Kaikki mitä teen on tietenkin jollain tavalla tämän mielikuvitusta ruokkivan harrastuksen valossa. On vaikea kuvitella, miten tekisin musiikkia ilman tätä olotilaa, mutta on vaikea hahmottaa konkreettisemmin miten se vaikuttaa. Mutta ovathan musiikkikappaleet eräänlaisia mielikuvitusmaailmoja.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja ja kirjailijoita, mutta jos kuitenkin esittelen niistä vain yhden, valitsen ranskalainen kirjailija René Daumalin Mont Analogue -teoksen vuodelta 1952, joka julkaistiin viime vuonna suomenkielisenä käännöksenä. Romaani kertoo monikansallisesta retkikunnasta, joka lähtee etsimään myyttistä Mont Analogue -vuorta. Vuori edustaa ihmiselle tuntematonta, saavuttamatonta tietoa, perimmäistä totuutta elämästä tai mitä me siihen haluammekaan lukea. Kirjoitettuaan lehtiartikkelin pyhistä vuorista eri kulttuurien mytologioissa, romaanin päähenkilö ja minäkertoja saa kirjeen lukijalta, eräältä Pierre Sogolilta. Hän on vakuuttunut siitä, että pyhä vuori on oikeasti olemassa ja suunnittelee parhaillaan tutkimusmatkaa tämän selvittämiseksi.

Kirja jäi kesken kun Daumal menehtyi tuberkuloosiin vain 36-vuotiaana, ja se loppuu viidennessä luvussa kesken lausetta. Lukija saa arvata lopun fragmenttien ja muistiinpanojen perusteella, jotka jäivät kustantajan käsiin kirjailijan kuoleman jälkeen. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowsky käytti kaksikymmentä vuotta myöhemmin kirjaa The Holy Mountain -elokuvan (1973) pohjana – ja sehän kuuluu tietysti lempielokuviini. Elokuva ei kuitenkaan jää kesken, joten jos kaipaa vastauksia (elämän?) mysteeriin, Jodorowsky on keksinyt täydellisen lopun tähän tarinaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kirjasto oli nuorena lempipaikkani Luulajassa, pohjoisruotsalaisessa rannikkokaupungissa, missä vietin lapsuuteni. Vietin suunnattomasti aikaa kirjastossa, pyysin kirjastonhoitajilta esille LP-levyjä kellarivarastosta ja luin vastakulttuurin klassikkoja ja musalehtiä. Löysin 14-vuotiaana ikivaikuttavan Velvet Undergroundin Peel Slowly And See 5 CD -boksin, ja nauhoitin sen kokonaisuudessaan kasetille.

Olen nykyään myös töissä kirjastossa, jotta käytän luonnollisesti kirjastoa joka arkipäivä, vaikka paikan taika on valitettavasti hävinnyt minulta tämän myötä. Mutta kirjaston kokoelmista löytyy koko ajan uusia aarteita, etenkin ruotsin- ja englanninkielisen kirjallisuuden varastosta löytyy melkein loputtomasti kiinnostavia kirjoja.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olisin kenties Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet. Se kertoo itsepäisestä 92-vuotiaasta naisesta, joka kuuntelee maailman absurdeja menoja koristeellisen kuulotorven avulla ja lopulta pakenee lahkon kaltaisesta vanhainkodista etsimään pyhää graalia uuden jääkauden tultua.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Mitä minä luen. Juha Kiskonen

Juha Kiskonen.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 49 on vuorossa Juha Kiskonen.

1.Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Innostus musiikkiin heräsi varmaan joskus hieman ennen 80 -luvun puoltaväliä pihamme lasten Kiss -yhtyettä kopioineiden pahvikitara -yhtyeiden ansiosta. 90 -luvulle tultaessa rupesivat perus heavy -bändit jo pikkuhiljaa puuduttamaan ja punkin löytämisen jälkeen tulivat ensimmäiset oikeat bändiviritelmät. 90 -luvun puolivälin jälkeen päästiinkin jo tekemään muutamia keikkoja.

Olen aina pitänyt monesta eri musiikkityylistä. Erityylisiä orkestereita joissa soitin olikin 2000 -luvun alkupuolella samaan aikaan useita (pääasiassa marginaali -musaa). Kaikenkaikkiaan olen soittanut varmaan n. 25:ssä yhtyeessä, osan ollessa varsin lyhytikäisiä. Aloitin soittamisen kitaralla, ekoissa bändeissä soittelin bassoa, josta sirryinkin melkein kokonaan rumpuihin. Nykyisin puuhastelen mielelläni myös rumpukoneiden ja syntikoiden kanssa.

En ole koskaan opiskellut musiikin teoriaa tms. ja mielestäni soittamisessani on säilynyt  jonkinlainen DIY/punk/mikälie -kohkaaminen. Pidänkin itseäni varsin keskinkertaisena ”muusikkona”.

Ensimmäiset viralliset julkaisut tulivat noina 2000 -luvun alkuvuosina (a Spokane). Vuonna 2006 pääsin sitten ensimmäista kertaa ulkomaille soittamaan (tuurasin kaveria Goodnight Monstersin kiertueella). Se oli mullistava kokemus.

Viimeiset vuodet olen enemmän tai vähemmän keskittynyt yhteen orkesteriin, Nightsataniin. Ensimmäinen levymme ilmestyi vuonna 2010 ja uusin levymme, Nightsatan And The Loops Of Doom (joka on samannimisen lyhytelokuvan soundtrack), julkaistiin loppukeväällä. 28.11.2014 julkaistiin vinyyliversio samaisesta soundtrackista.

Olen onnellisessa asemassa sillä olen saanut vuosien saatossa soittaa mahtavien ihmisten kanssa ja ystäviä soittohommat ovat tuoneet valtavasti eri puolilta maailmaa.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Olen pienestä pitäen lukenut paljon musalehtiä ja kirjoja (esimerkiksi 90-luvun lopulla miltei asuin musakirjastolla). Väkisinkin niistä saa ideoita.

Tykkään lukea erityisesti bändien ja artistien uran eri vaiheita kuvaavia kirjoja sekä tarinoita erilaisten musatyylien, keikkapaikkojen ja aikakausien takaa (esim. Please Kill Me, Can’t Stop Won’t Stop, Choosing Death, Rip It Up And Start Again). Niistä saatu kuva saattaa muuttaa käsityksesi kirjan kohteesta täysin. Eikä aina hyvään suuntaan.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Kaikki omalla tavallaan ajatuksia herättäviä:

George Orwell (1984)

Nick Hornby (mm. Fever Pitch, High Fidelity…)

Noam Chomsky (mm. Maailmanvalta vai maailmanloppu)

4. Käytätkö kirjastoa?

Kyllä käytän mutta nykyään suurin osa siellä käyttämästäni ajasta menee pääkirjaston lastenosastolla 1,7-vuotiaan poikani kanssa. On hienoa, että meillä on täällä näin upea kirjasto!

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Hmmm… Ehkä Tommi Liimatan Jeppis (en ole vielä lukenut loppuun, taidanpa jatkaa nyt).

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Mitä minä luen. Niko-Matti Ahti

Niko-Matti Ahti.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 48 on vuorossa Niko-Matti Ahti.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Kysymyksessä mainitaan kaksi eri nimikettä, ”muusikko” ja ”musiikkielämän toimija”. Siinä määrin kun nämä puuhailut ovat erillisiä, ne ovat minun kohdallani hyvin lähellä toisiaan. Sanoisin, että muusikkouteni on enemmänkin musiikin tekemistä – taiteen tekemistä – ja sen parissa moninaisesti olemista kuin teknistä tai musiikinteoreettista osaamista. Siinä on keskeistä yhteisöllisyys ja avoimuus. Kuvailen musiikin tekemistäni ensisijassa seuraavien käsitteiden avulla: diletantismi, monialaisuus ja poliittisuus.

Musiikin tekeminen – samoin kuin mikä tahansa taide tai tiede – muokkaa maailmaa, jossa elämme. Se ei vain kuvaile tai kommentoi maailmaa, vaan se vaikuttaa arkisen reaalisti siihen, mikä maailmamme ja yhteiskuntamme on, keitä toiset ovat ja kuka itse olen. ”Diletantismilla” painotan sitä, että maailman keskusteleva ja mietteliäs kokeminen on tärkeää – se on paljon tärkeämpää kuin ”ammattimaisuus” tai ”tehokkuus”.

”Monialaisuus” taas käsittää itseni kohdalla yhtä lailla musiikin tekemisen ja keikkojen järjestämisen kuin kiinnostukset eri taiteisiin ja tieteisiin sekä niiden dialogeihin. Aivan yhtä lailla sen piiriin mahtuvat myös arkityö, ystäväni ja rakkaani sekä sienet ja jalkapallo. ”Poliittisuus” merkitsee kiinnostusta yhteisiin asioihin ja halua vaikuttaa siihen, miten ja mitä niistä päätetään. Monet erilaiset ihmisyhteisöt ovat tärkeämpiä toimijoita kuin ”valtio” tai ”hallitus”, lupaus painaa enemmän kuin laki. Tämä kaikki on läsnä musiikin tekemisessäni.

Vanhimman yhtyeeni nimi on Kiila (kiila.com). Sen lisäksi soitan monissa muissa kokoonpanoissa kuten Kemiallisissa ystävissä (kemiallisetystavat.com) ja Bersabeassa (bersabea.com). Olen myös osa Himera-työryhmää (himera.fi) , jonka toiminnan ydin on erilaisten marginaalimusiikkien esilletuominen Turun seudulla.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Lukeminen on osa minuuttani, tekstit ja kirjat vaikuttavat vahvasti kaikkeen, mitä teen, näen ja olen. En ole juurikaan eksplikoinut lukemaani musiikissani, mutta nyt – kaikesta yksinkertaistamisen uhasta huolimatta – uudella Kiila-levyllä (2015) lauletaan Antoine de Saint-Exupérysta, Bruce Chatwinista, Kössi Kaatrasta ja Willy Kyrklundista. Mainitsemme jopa kolmen ensin mainitun nimet laulujen sanoissa – pelottavan muodollista. Koen vilpittömästi, että lukeminen on saumatta osa musiikin tekemistäni, ja että erilaiset taiteiden kosketuspinnat samoin kuin niiden väliset dialogit ovat kaiken taiteen, aivan kuin koko maailmamme, keskeisiä rakennuspalikoita.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Lempikirjan valitseminen on mahdoton tehtävä. Mutta koska tässä mahdottomia kysytään, yritän siihen vastata. Lempikirjailijani on tällä kerralla Johannes Salminen, joka on kotoisin Ahvenanmaalta ja joka opiskeli Turussa. Hänen keskeisin tuotantonsa – minulle – ovat hänen esseensä. Lempikirjanani mainitsen Aleksandrian muisto -nimisen teoksen (Minnet av Alexandria, 1988), jossa Salminen kertoo matkoistaan, ajatuksistaan, kokemuksistaan. Sen myötä hän käsittelee Euroopan suhdetta menneisyyteensä ja sen valitsemiin ”toisiin”, mm. Pohjois-Afrikkaan, Konstantinopoliin, Venäjään ja Aasiaan.

Teoksessa Salminen hahmottelee äärimmäisen ansiokkaasti historian käänteitä ja oikkuja sekä sen kirjoittamisen väistämätöntä poliittisuutta. Hänen lempiteemojaan ovat kurittomuus, itse tehty tila osallistumiselle sekä Suomen asema ”idän” ja ”lännen” välisenä rajamaana. Hänen sävynsä on – nolostuttaa sanoakin – klassisen humanistinen ja hänen kynänsä kärjestä valuu anarkistista lämpöä. Kirja on myös hyvä osoitus siitä, miten kansallisvaltioiden ja kulttuuripiirien rajat eivät rajaa minuuksiamme. Teoksen esseissä Salminen muotoilee itseään hiljalleen, sana sanalta, ja näyttää tämän työn myös meille muille.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen töissä Turun kaupunginkirjastossa, mutta siitä huolimatta käytän kirjastoa jatkuvasti.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Kirja ei ikinä vastaa ihmisen moninaisuutta. Siitä huolimatta toivon, että olisin Shakespearen Myrsky.

Ote Niko-Matti Ahdin cv:sta (valinnut Niko-Matti Ahti):

Kemialliset ystävät: Alas rattoisaa virtaa lp, Dekorder, 2014

Kemialliset ystävät: Kultaista kaupunkia… lp, Dekorder, 2014

Kemialliset ystävät: Ullakkopalo lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2010

Kiila: Tuota tuota lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2009

Alasdair Roberts: Spoils lp/cd/dd, Drag City, Yhdysvallat, 2009

Kemialliset ystävät: Harmaa laguuni cd, Secret Eye, Yhdysvallat, 2008

Kemialliset ystävät: s/t split-lp, Fat Cat Records, Iso-Britannia, 2008

Avarus: Kirppujen saari lp, Arbor, Yhdysvallat, 2008

Kemialliset ystävät: s/t lp/cd/cs/dd, Fonal Records, Suomi, 2007

Kemialliset ystävät: Latvasta laho cd, Celebrate Psi Phenomenon, Uusi-Seelanti, 2005

Avarus: Ruskea Timantti 2cd, tUMULt, Yhdysvallat, 2005

Päivänsäde: Puhalluspelto lp, Eclipse Records, Yhdysvallat, 2004

Kiila: Silmät sulkaset lp/cd, Fonal records / [K-RAA-K]3, Suomi / Belgia, 2004

Kemialliset ystävät: Kellari juniversumi lp/cd, Fonal Records, Suomi, 2002

Kiila: Heartcore cd, Fonal Records, Suomi, 2001

Kiila: Kaunis saapuu 7”, Fonal Records / Winter Cow, Suomi, 1999

Kiila: Free Will Is Hard to Kill 7”, Fonal Records, Suomi, 1998

Kiila: Original

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Mitä minä luen. Jarmo Puolakanaho

Jarmo Puolakanaho.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa yhä enenemässä määrin turkulaistunut Jarmo Puolakanaho.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen Eternal Tears of Sorrow -nimisen pohjoispohjalaisen metalliyhtyeen kitaristi ja toinen jäljelle jääneistä perustajajäsenistä. Elämä on kuljettanut minut yhä enenemässä määrin Turkuun mutta bändi jatkaa silti toimintaansa kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Vuosien mittaan olemme tehneet seitsemän levyä ja kiertäneet ympäri Eurooppaa (mm. syksyllä 2000 Euroopan-kiertueella Nightwishin kanssa).

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekemiseesi / työhösi musiikin parissa?

Bändin ensimmäisen esiasteen ensimmäinen demo sisälsi paitsi science fictionia The Fourth Dimension -kappaleen muodossa niin myös Lovecraftilta lainatun kappaleen nimen Beyond the Wall of Sleep. Lovecraft jostain syystä on aika perinteinen metallibändien inspiraation lähde sillä jo ensimmäinen metalliyhtye Black Sabbath kirjoitti biisin Behind the Wall of Sleep. En myönnä kuulleeni ko. biisiä vielä lukioikäisenä.

Lukioaikojen jälkeen en ole sortunut niin suoriin lainauksiin. Tosin silloin tällöin vastaan tulee hyvin inspiroivia kirjoja, esimerkiksi muutama vuosi sitten Brian Daizen Victorian Zen at War, jonka tarinat militanteista japanilaisista zen- munkeista siivittivät kirjoittamaan hyvin tummasävyisen tarinan koko kaupungin tuhoa kaipaavasta miehestä.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Olen ollut pienestä asti suuri dystopiakirjallisuuden ystävä. Dystopiakirjoissa on paljon samaa kuin eeppisissä painajaisissa: ahdistava tunnelma, toivottomuus sekä aivan väärään suuntaan taipunut maailma ja yhteiskunta. Dystopiakirjoista ylitse muiden nousee George Orwellin Vuonna 1984, jonka ajankohdaisuuden huomaa nykyajan Euroopassakin. Historiaa kirjoitetaan ja tulkitaan uusiksi, toisinajattelijoita hiljennetään, kansalaisia seurataan ja kansallistunne sokaisee järjen valon.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kyllä, ehdottomasti.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Sekoitus Daniel Keyesin Kukkia Algernonille -kirjaa ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -sarjaa. Päälle vielä ripaus mitä tahansa Alivaltiosihteerin sketsikokoelmakirjaa.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Mitä minä luen. Kike Elomaa

Kike Elomaa.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa Kike Elomaa.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen keikkaillut artistina n. 30 vuotta. Solistina ensimmäiset vuodet ja joskus myös oman tutun bändin kanssa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana myös taustanauhakeikoin, jolloin myös roudaan omat musiikkilaitteet stagelle. Ajokilometrejä olen omalla autolla ajanut keikkojen takia n. 2,5 miljoonaa km. Pitkäsoittoja on kuusi ja lukuisia sinkkuja. Viimeisin levyni on ilmestynyt vuonna 2007.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Levyni biisit ovat pitkälti olleet muiden valitsemia. Vasta viimeisin kantrahtava pitkäsoitto on täysin omien valintojeni perusteella tehty. En kuitenkaan sävellä enkä sanoita. Joihinkin sanavalintoihin ja sanoitusaiheisiin olen jonkin verran osallistunut.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Pidän elämäkerroista ja ainakin osittain tosiasioihin perustuvista kirjoista. Jean P. Sassonin Prinsessa ja Prinsessan tyttäret ovat esim. jääneet mieleen. Lainasin ne kirjat Turun pääkirjastosta aikoinaan. Passon on tehnyt useita muitakin samanaiheisia kirjoja, mutta vain nämä olen lukenut. Myös Waltarin Sinuhe egyptiläinen on mahtava teos.

Kalevi Savolaisen useat talvi-ja jatkosodan vaiheita kuvaavat kirjat ovat tärkeitä minulle. Hän on henkilökohtaisesti lähettänyt niitä minulle, koska isäni oli hänen joukkuejohtajansa sodassa. Hän kertoo niissä paljon myös isästäni kirjoissa Taistelleen sotilaan testamentti ja Tunnettu sotilas. Myös maakunnassamme on parina viime vuotena tehty mahtava kulttuurityö. Monessa pitäjässä on vapaaehtoisvoimin kerätty sodan aikaiset miehet ja naiset (myös kuvia) kirjoihin ja kansiin. Heidän vaiheitaan kotirintamalla ja sotatantereella. Minulla on tänä vuonna ilmestynyt Lokalahtelaiset sodissa 1939-45.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kirjastossa tulee käytyä enää harvoin. Aikoinaan käytin musiikkikirjastoa nuottien ja biisien sanojen löytämiseksi. Lapsena kirjastoa tuli käytettyä paljon, koska telkkaria ei silloin paljonkaan katsottu. Lukemisesta oli hyötyä. Ainekirjoitusnumero oli aina kiitettävä.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olen kirjoittanut kirjan Aikuisen naisen kunnossapito eli ohjekirja liikunnasta ja ruokailusta. Mutta jos olisin kirja , olisin ehkä Robin Hood , oikeustaistelija heikompien puolesta.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

 

 

Mitä minä luen. Kimmo Nurminen

Kimmo Nurminen.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Marraskuun avaa keikka- ja tapahtumajärjestäjä Kimmo Nurminen.

1.Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen toiminut Turun Klubin ohjelma- ja markkinointipäällikkönä vuoden 2012 lokakuusta lähtien. Keikkoja ja erilaisia tapahtumia olen järjestänyt Turussa yli 25 vuotta. Lukioaikana ensimmäiset. Ohjelman suunnittelu tuottaa edelleen tyydytystä, ihmisten viihtyminen ja tapahtumasta nauttiminen tuntuu hyvältä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Kirjoja lukemalla oppii. Ja oppimisesta on tietenkin hyötyä kaikessa tekemisessä, myös tapahtumien järjestämisessä.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Ursula le Guin, Frederik Pohl ja Dan Simmons osaavat haastaa ajattelemaan vaihtoehtoisia maailmankuvia, talousjärjestelmiä ja yhteiskuntarakenteita. Ihmisten ennakkoluulot, perinteiset käytösmallit ja esim. vaikka markkinointitavat kyseenalaistetaan. Olen siis scifi-ihmisiä, en fantasia. Dekkareista Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön teokset kertovat myös tehokkaasti länsimaisen yhteiskunnan muutoksesta ja sen vaikutuksista yksilöiden elämään.

4. Käytätkö kirjastoa?

Tietenkin.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Sheri S. Tepper – Portti naisten maahan

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Mitä minä luen. Nalle Österman

Nalle Österman.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on pari vuotta sitten turkulaistunut Nalle Österman.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Musiikkielämän toimijana olen kuulemma ristiriitainen, mielipiteitä herättävä, vihattu ja rakastettu, ylistetty ja haukuttu, impulsiivinen, intensiivinen, röyhkeä, ärsyttävä sekä haastavakin ihminen, joka on hyvinkin kaukana sellaisesta salonkikelpoisesta ja korrektista teflonpintaisesta naminami-vaikuttajasta, joita on tapana palkita erilaisissa gaalatilaisuuksissa tässä maassa.

Synnyin Helsingissä 20. kesäkuuta 1973, mutta Turkuun päädyin 1. syyskuuta 2011, kun rakas vaimoni pääsi opiskelemaan suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Turun yliopistoon. Huhtikuusta 2013 lähtien olen pitänyt viikoittaista musiikkipalstaa Turkulainen -lehdessä (http://www.turkulainen.fi), jossa olen esitellyt ajankohtaisen artistivieraan sekä tarjonnut alueen monipuolisimman keikkakalenterin.

13-vuotiaana aloin paukuttaa rumpuja säännöllisemmin ja 15-vuotiaana kirjoitin ensimmäiset musajuttuni Rumbaan. Siitä käynnistyi matka, joka on soittajana vienyt minut erilaisiin seikkailuihin ympäri Eurooppaa sekä vapaana toimittajana Rumban ja Turkulaisen lisäksi myös Soundiin, Suosikkiin, Hufvudstadsbladetiin, Hymyyn, Rytmiin, Ylen verkkosivuille, Tuhmaan (RIP), Johnny Knigaan (RIP), Suomi Finland Perkeleeseen (RIP) sekä Like Kustannuksen kirjailijaksi. Soittohommista olen nyttemmin eläkkeellä.

Rocktoimittajan päiväkirja -blogini (http://nalleosterman.blogspot.com) on puolestaan ollut oma leikkikenttäni ja henkireikäni käsitellä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti erilaisia aiheita etupäässä musiikkibisneksestä ja kulissien takaa. Ilmeisen menestyksekkäästi, sillä esimerkiksi viimeisin blogikirjoitukseni MTV Push -tapahtumasta on luettu jo yli 37 000 kertaa ja sitä ovat referoineet muun muassa Ilta-Sanomat, Ylen verkkosivut ja Rumba. Aika näyttää mitä seuraavaksi.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut työhösi musiikin parissa?

Omat kirjalliset harrastukset ovat yhdistyneet vahvasti työhöni musiikkitoimittajana, eli elämäkertoihin ja musiikkikirjallisuuteen. Tällaisista teoksista löytyy lukemattomia esimerkkejä kirjahyllystäni. Kirjojen lisäksi olen myös kuluttanut vuosikymmenten varrella ahkerasti musiikkilehtiä, minkä seurauksena musiikkilehtien hiipuva nykytilanne huolestuttaa ja surettaa minua suunnattomasti. Parhaat markkinoilla olevat musiikilehdet ovat tällä hetkellä ruotsalaiset Sweden Rock Magazine sekä Close-Up.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Koska luen usein ja paljon musiikkielämäkertoja ja historiikkeja harrastusmielessä omaksi ilokseni sekä työni johdosta, ovat erilaiset elämäkerrat tulleet varmaankin tutuiksi läheisimmin. Näkeehän sen varmasti myös kirjahyllystäni. Sieltä löytyy myös Alvin Gibbsin kirjoittama Neighbourhood Threat: On Tour with Iggy Pop, jonka olen valinnut esiteltäväksi tässä juttusarjassa.

Bongasin tämän vuonna 1995 julkaistun teoksen syksyllä 1997 Lontoon keskustassa sijainneesta Virgin Megastoresta (RIP). Kyseessä oli hyllyn ainoa kappale, joka oli jo hieman rispaantunut ja kärsinyt. Koska teos kiinnosti, päätin kysäistä kassalla hieman alennusta 15 puntaa maksaneesta opuksesta. Silmälasipäinen myyjä katsoi minua ja näytti kädellään viittä sormea ilmaan.

– Hyvä on, ajattelin, saan viisi puntaa alennusta.

Kun sain vaihtorahat takaisin havaitsin, että myyjä oli myynyt kirjan viidellä punnalla. Tämän jälkeen etsiydyin hiljaiseen pubiin, missä ahmaisin tämän teoksen sisuksiini noin parissa tunnissa, vain muutama pintti kyytipoikana.

Alvin Gibbs kirjoittaa lennokkaasti muistoistaan Iggy Popin kiertuebändin basistina kesästä 1988 kevääseen 1989. Teos imaisee välittömästi mukaansa, vaikka Iggy Popista ja rockista ei niin välittäisikään. Suomalaisittain mielenkiintoisinta antia oman Andy McCoymme seikkailut ja sekoilut Iggy Popin kiertuekitaristina. Itse asiassa Neighbourhood Threat kertoo vähintään yhtä paljon Andystä kuin Iggystä, ellei jopa enemmän.

Musaston valikoimista löytyvä Neighbourhood Threat on uudempi ja kompaktimpi painos omasta laitoksestani. Omien empiiristen havaintojeni perusteella lennokkuutta on hieman karsittu kielellisesti oikeamman ilmaisun tieltä, mikä tekee uusintapainoksesta hieman pliisumman. Kun alkuperäispainoksen epilogissa voidaan lukea toivonkipinää Gibbsin suhtautumisessa McCoyhyn, on toivo sammunut uusintapainoksessa.

Mutta kaikkihan me tiedämme, mitä tämän jälkeen tapahtui: Andy McCoy nousi jälleen tuhkista feenikslinnun tavoin perustamaan Hanoi Rocksia yhdessä Michael Monroen kanssa, jonka nimissä syntyi lukemattomia hienoja lauluja. Andy McCoyn seuraavaa paluuta odotellessa Neighbourhood Threat antaa rock’n roll -kertomusten ystäville lukemattomia herkullisia anekdootteja ja tarinoita.

4. Käytätkö kirjastoa?

Ehdottomasti. Turun kirjaston monipuolinen valikoima on suurta kunnioitusta ja arvostusta herättävä. Pienistä yksityiskohdista huomaa, että valikoiman takaa löytyy ammattitaitoista osaamista ja moniulotteista ymmärrystä kulttuurikentän eri osa-alueille. Jo yleissivistyksen nimissä  on tärkeää turvata mahdollisimman laajat kirjastopalvelut veloituksetta kaikelle kansalle. Esimerkiksi Turun pääkirjastossa asioidessa näkee, kuinka hyvin turkulaiset ovat ottaneet koko kirjaston toiseksi olohuoneekseen – kenties juuri sen laajan ja monipuolisen tarjonnan vuoksi.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Varmaankin Evil Dead: The Book of the Dead.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard