Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2017

Viikon levy – Daft Punk : Random Access Memories

5d2966f4

Vuonna 1993 yhtye nimeltä Darlin’ lähetti demonauhansa Melody Maker –musiikkilehdelle.

Beach Boysin kappaleesta nimensä ja vaikutteita ottaneen trion nauha ei saanut lämmintä vastaanottoa, sitä kuvailtiin jopa sanoilla ”a bunch of daft punk” (typerää punkkia).

Aikanaan yhtye hajosi ja rumpali Laurent Brancowitz jatkoi muihin projekteihin.

Thomas Bangalter ja Guy-Manuel de Homem-Christo, jäljelle jääneet kitaristi ja basisti päättivät jättää rock-instrumentit nurkkaan ja kokeilla siipiään konemusiikin saralla…

…ja Daft Punk syntyi.

Duo on joka levyllään onnistunut luomaan jotain ainutlaatuista; Homework, Discovery ja Human After All esittelevät kukin hienosti kaksikon innovatiivista tyyliä yhdistellä eri (kone)musiikkilajeja toimivaksi kokonaisuudeksi.

Random Access Memories, mielestäni ehdoton mestariteos on silti vedenjakaja jolla Daft Punk nousi aivan uudelle musiikillisuuden tasolle.

Levy on häpeilemättömän suurieleinen, värikäs, leikkisä ja tunteellinen teos joka ei kumartele kenellekään, mutta ottaa silti avosylin vastaan jokaisen kuuntelijan.

Erinomaisten kappaleiden lisäksi, jotka ovat jokainen oma vahva persoonansa mutta silti muodostavat yhdessä vahvan kokonaisuuden, tuotantoarvot on nostettu tähtiin;

levylle on saatu rautaisen ammattitaitoisia soittajia ja laulajia, soundit ovat niin muhkeat ja suuret että biisit suorastaan räjähtävät kaiuttimista ulos (varsinkin aloitusraita Give Life Back to Music), MUTTA myös niin yksityiskohtaiset että jokaisen soittimen soittaman nuotin/iskun kuulee hyvin selvästi (erityisesti kappaleessa Beyond).


(Give Life Back to Music)

Guy-Manuel de Homem-Christolla ja Thomas Bangalterilla vaikuttaa olevan selkeä teema ja sanoma tällä levyllä: Kokonaisuus

Jotain mikä on surullisen harvinaista nykyään musiikkimaailmassa kun yhden hitin artisteja ja levyjä tuupataan silmiemme ja korviemme [iloksi] eteen.

Ja jotain mikä tekee Random Access Memories:ista syventymisen arvoisen kokemuksen…

 Give Life Back to Music aloittaa matkan funkdiscomaisen hyvällä svengillä ja fiiliksellä johon Nile Rodgersin kitaransoitto sopii täydellisesti.

Within jatkaa rauhoittaen kauniina pianoballadina jossa soittajana Chilly Gonzales.

Instant Crush nostaa tempoa hieman ja hellii melodisuudellaan varsinkin upeassa kertosäkeessä, laulajana The Strokesin Julian Casablancas.

Ja kyllä, levyn singlehitti Get Lucky on erinomainen kappale. Laulajana Pharrell Williams ja koukkuna järjettömän svengaava rytmipohja jonka luovat rumpali Omar Hakim, basisti Nathan East ja kitaristit Nile Rodgers & Paul Jackson Jr. (soittajathan vaihtelevat biiseittäin)

Beyond on oma suosikkini, jonka mahtipontinen intro kuljettaa äärettömän kauniiseen ja herkkään tunnelmointiin jossa soitto ja laulu toimivat

lempeästi yhdessä.


(Beyond)

 Motherboard oli itselleni ensimmäinen kappale jossa viimein tajusin ettei levyllä pahemmin koneita ollut käytetty, tämä on tunnelmaltaan mielestäni eniten vanhaa Daft Punkkia Doin’ It Right ja  Contact –biisien ohella… Ovatkohan Bangalter ja Homem-Christo tarkoituksella sijoittaneet ”Old-School Daft Punk” –kipaleet loppupäähän yllätyksenä vanhan materiaalin faneille…? Mainittu Contact päättää haikein mielin matkamme erinomaisella syntikkariffillä joka alun jammailun jälkeen lähtee nousukiitoon jumbojetin lailla syöksyen hevimäiseen huippuunsa. ROK!!


(Contact)

 …upea musiikillinen matka jos tämän Albumi-albumin malttaa kuunnella tai enemmänkin kokea yhdeltä istumalta/tanssimalta.

Levyn kappaleet järjestyksessä:

  1. Give Life Back to Music
  2. The Game of Love
  3. Giorgio by Moroder
  4. Within
  5. Instant Crush
  6. Lose Yourself to Dance
  7. Touch
  8. Get Lucky
  9. Beyond
  10. Motherboard
  11. Fragments of Time
  12. Doin’ It Right
  13. Contact

 Ainoa kysymysmerkki on: mitä seuraavaksi? Random Access Memories asetti riman tähtitieteellisen korkealle joten Guy-Manuel de Homem-Christo ja Thomas Bangalter ovat suuren haasteen edessä;

Jos he jatkavat samoilla musiikillisilla linjoilla, seuraavan levyn on suunnattoman vaikea olla edes yhtä hyvä, saati sitten parempi.

Itse uskon kuitenkin duon taas kerran lähtevän kohti täysin uusia musiikillisia seikkailuja ja kokeiluja koska sitähän Daft Punk on alusta asti ollut; seikkailumieltä, innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä!

– Antti Rautiainen

Levy Vaski-tietokannassa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uncategorized, Viikon levy

Rattlers juhlakeikalla Raision kirjastotalon Martinsalissa – kuvia ja tunnelmia

rattlersnosto

Raisiolaislähtöinen Rattlers juhlisti debyyttialbuminsa julkaisua maanantaina 23.1. Raision kirjastotalon Martinsalissa. Uuden aallon myötä Rattlers aloitti toimintansa jo vuonna 1976 joten debyyttialbumi toimi samalla bändin 40-vuotista taivalta juhlistavana välietappina.

Myös Raision Martinsalin keikka laajeni levynjulkistamiskeikasta bändin historiaa kunnioittavaksi juhlahetkeksi. Bändin mukana lavalle nousi Rauno Linja-Aho, Rattlersin entinen kitaristi. Viiden biisin jälkeen noin 70 hengen yleisö sai ihmeteltäväkseen Jouni Salovaaran työstämän ansiokkaan dokumentin Rattlersin vaiheista. Reilun kymmenen minuutin videohistoriikissa ääneen pääsivät bändin entisten soittomiesten lisäksi harjoituspaikkana toimineessa maineikkaassa Pommarissa vaikuttaneita hahmoja Joel Hallikaisesta (Korroosio) aina edesmenneeseen SIG:n Matti Inkiseen.

Ilta sujui vahvassa kotiseutuhengessä energisen rockin parissa. Raisiolaisen rockin veteraani osoitti 70- ja 80-lukujen vaihteen elävän edelleen vahvana soittomiesten mielissä.

 

Rattlers, Raision kirjastotalon Martinsalissa 23.1.2017:

-Mä en luovuta

-Kysymys

-Katvealue

-Koulu on loppu

-Kunnes taas lähden

videohistoriikki (kesto n. 12 min.)

-Vie mut pois

-Meillä on yhteinen tulevaisuus

-Riippusilta

-Syö saatana savea

-Asiaton oleskelu porttikäytävissä kielletty

-Älä tapa

-Pimeät varjot

-Vaahtopäät

Encore

-Ei koskaan lopeteta renkutusta

-Odotetaan vielä aamua

 

(Foto; Arto Korhonen)

rattlers2

rattlers1

rattlers3

rattlers9-rinko

Rattlers/Rinko Ruonala

Rattlers/Mike Jokinen

Rattlers/Mike Jokinen

Rattlers/Tom Vidqvist

Rattlers/Tom Vidqvist

Rattlers/Jouko Salovaara

Rattlers/Jouko Salovaara

Rattlers/Rauno Linja-Aho

Rattlers/Rauno Linja-Aho

Rattlers/Mikko Mielonen

Rattlers/Mikko Mielonen

Tapahtuman juontaja Toni Enholm

Tapahtuman juontaja Toni Enholm

rattlers10

rattlers11

rattlers12-settilista

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

sparklehorse_kansi

Sparklehorse: Good morning spider (1998)

sixpence_none_the_richer_kansi

Sixpence None The Richer: Divine discontent (2002)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

Guzheng & kantele

15977135_10206059303280139_585906533998125072_n

Maailmassa on monenlaista kaunista musiikkia,  tunnemme osan, mutta aina on löydettävissä uutta kuultavaa.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on torstaina 9.2. klo 18 tarjolla Barbora Xun esittelemänä kolmen hienon kielisoittimen musiikkia, kanteleen, guzhengin (古箏) eli kiinalaisen sitran ja lisäksi taiwanilaisen bunun-kulttuurin nelikielisen soittimen balinkavin. Soittimilla on paljon yhteistä vaikka edustavatkin kovasti erilaisia kulttuureita.

Tapahtumassa taiteilija esittelee niin soittimia, niihin liittyviä tarinoita ja perinteisiä kappaleita. Ja mitä näillä perinteillä on yhteistä, esitellen uuden sävellyksen.

Tervetuloa!

https://www.facebook.com/events/788997907916050

Lisätietoa taiteilijasta: www.barboraxu.com.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Viikon levy : Kuniko – Xenakis: IX

mi0003846295

Iannis Xenakis (kreik. Ιάννης Ξενάκης, 1922—2001) oli paitsi säveltäjä, myös arkkitehti. Hän mm. työskenteli kaksitoista vuotta arkkitehti Le Corbusier’n assistenttina. Xenakisin sävellystyylille on ominaista ei-musiikillisten tekniikoiden käyttö; hänen teoksensa perustuvat muun muassa matemaattisiin, geometrisiin, arkkitehtonisiin ja filosofisiin periaatteisiin.

Kuniko Katon esittämä IX on upea esimerkki tästä rakennetusta, suunnitellusta musiikista. Levy on täynnä haasteita, matemaattisista muodoista, erikoisista nuotinnoksista ja virtuoosimaisista, täydellistä hallintaa vaativista esitysvaatimuksista johtuen, moni pitää Xenakista mahdottomana esittää, mutta Kunikon uskomaton taito ja kyvykkyys tekee oikeutta säveltäjän näkemyksellisyydelle.

Pääosan levystä vie Pléïades; sävellys kuudelle perkussionistille. Kuniko esittää sävellyksen kokonaan itse! Hän hyödyntää tässä moniraitaäänitystä ja soittaa kulloisenkin osan erikseen, muodostaen upean, orgaanisen kudoksen lopputuloksena.

Pléïades  teoksena tutkii perkussiivisten sointien värejä ja tekstuureja.; marimba, vibrafoni, xylofoni, xylo-marimba ja rummut luovat rytmisesti kompleksisen äänimaailman. Lisäksi  Pléïades edellyttää Sixxenin, Zenakiksen suunnitteleman soittimen käyttöä.

Kuniko on yksi lahjakkaimmista ja tärkeimmistä perkussionisteista sukupolvessaan. Hänen hämmästyttävä virtuositeettinsa ja huikea musiikillinen näkemyksensä sekä ilmaisuvoimainen, mutta elegantti esiintymistyylinsä vetoaa niin yleisöihin kuin säveltäjiin ja kapellimestareihinkin.

Ix on myös upean kuuloinen SACD-hybridilevy, jonka julkaisija Linn Records tunnetaan tinkimättömistä audiofiilitason levyistään. Onhan levy-yhtiö itsekin perustettu alunperin jotta hifilaitteita valmistava yhtiö saisi tarpeeksi laadukkaita referenssilevyjä. Ix todellakin hyötyy mitä laadukkaammilla laitteilla sitä kuuntelee, niin kaiuttimien kuin kuulokkeiden kautta. Löysinkin levyn äänenlaadultaan laadukkaiden levyjen näyttelystä Turun musiikkiosastolla.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

69eyes_cover

69 Eyes: Back in blood (2009)

deftones_cover

Deftones: Deftones (2003)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

Little Feat (ja Neon Park) esillä Raision kirjastossa

little-feat-promofoto

Little Feat

 

Slide-kitaristi ja laulaja Lowell Georgen johtama yhdysvaltalainen Little Feat –yhtye oli 1970-luvun upeimpia rockbändejä. Sen perustivat Lowell George ja basisti Roy Estrada, jotka olivat aiemmin soittaneet Frank Zappan Mothers Of Invention -yhtyeessä. Muut alkuperäisjäsenet olivat kosketinsoittaja Bill Payne ja rumpali Richie Hayward.

Bluesista ja countrysta vaikutteita ammentanut Little Feat teki 1970-luvun alkupuolella kerta kerran jälkeen kriitikoiden kilvan ylistämiä albumeja. Tuon aikakauden ajattomia mestariteoksia olivat ”Sailin´Shoes” (1972),”Dixie Chicken” (1973) ja ”Feats Don´t Fail Me Now” (1974). Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Georgen, Paynen ja Haywardin lisäksi Paul Barrere (kitara ja laulu), Sam Clayton (lyömäsoittimet) sekä Estradan korvannut Kenny Gradney (basso). Suurin osa edellä mainittujen levyjen lauluista oli Lowell Georgen säveltämiä.

Muutosta merkitsi vuoden 1975 ”Last Record Album”, jolla Payne ja Barrere nousivat Georgen rinnalle säveltäjiksi. Muutenkin yhtyeen ura oli vihdoin lupaavassa nousussa. Kaivatuksi läpimurtolevyksi muodostui ”Time Loves a Hero” (1977), jota täydensi seuraavana vuonna ilmestynyt erinomainen konserttitallenne ”Waiting for Columbus”.

Valitettavasti Little Feat alkoi kuitenkin olla tiensä päässä. Sitä enteili Lowell Georgen vuonna 1979 ilmestynyt sooloalbumi ”Thanks I´ll Eat It Here”. Lopullinen päätepiste oli Georgen ennenaikainen kuolema 34-vuotiaana kesäkuussa 1979. Marraskuussa 1979 ilmestyneellä ”Down On The Farm” –LP:llä kuultiin vielä kerran Lowell Georgen johtamaa Little Featiä.

Yhtyeen maanläheistä, rentoa musiikkia kuultiin seuraavan kerran vuonna 1988, kun Little Featin tarina jatkui hienolla ”Let It Roll” -albumilla. Uusina jäseninä bändiin olivat liittyneet laulaja Craig Fuller ja kitaristi Fred Tackett. Little Featin hurjasta soitannasta päästiin nauttimaan livenä seuraavana vuonna kotoisessa Ruisrockissa.

Oma lukunsa Little Featistä puhuttaessa ovat yhtyeen upeat levynkannet, joista vastasi aiemmin Frank Zappalle levynkansia tehnyt Neon Park.

(Neon Park XIII eli Martin Muller nousi musiikkimaailman tietoisuuteen Frank Zappan vuonna 1970 julkaiseman ”Weasels Ripped My Flesh” -levynkannen johdosta. Neon Parkin tyyli, jota hän itse kutsui termilla ”Zen voodoo”, on nokkela yhdistelmä sarjakuvapiirtömistä, pop-ja optaidetta, surrealismia ja maagista realismista. ”Hippiversio Henri Rousseaun maaluksista”).

Altti Koivisto

 

Little Featin levynkansia esillä näyttelyn muodossa Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla;

Sailin'Shoes

Sailin’Shoes

Dixie Chicken

Dixie Chicken

Feats Don't Fail Me Now

Feats Don’t Fail Me Now

The Last Record Album

The Last Record Album

Waiting For Columbus

Waiting For Columbus

Down On The Farm

Down On The Farm

Let It Roll

Let It Roll

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio