Musasto FÖRELÄSNING: Digitaliseringens inverkan på Finlandssvensk musikkultur

I sin föreläsning diskuterar Ramstedt ett pågående forskningsprojekt om digitaliseringens inverkan på musikkulturen i Svenskfinland. Bakgrunden till projektet är de stora omvälvningar som bl.a. ljudprogramvara, ny hemstudioutrustning och Internet inneburit för lagring, förmedling och konsumtion av musik. Digitaliseringen påstås ha påverkat musikens konstnärliga uttryckssätt, tillgängligheten samt ha medfört en kulturell demokratiseringen.

 

Men den har också medfört stora ändringar för musikens roll som identitetsskapare. Samtidigt då äldre identitetskonstruktioner och smakkulturer omformats, skapas också nya sociala tillhörigheter. I föreläsningen diskuterar Ramstedt forskningsprojektets allmänna frågeställningar samt en av forskningens delstudier som berör Rundradions digitalisering och dess betydelse för svenskspråkiga musikkultur i Finland. (Projektet som finansieras av Svenska Litteratursällskapet i Finland är baserat på ämnet musikvetenskap vid Åbo Akademi.

 

Läsa mera här: https://blogs2.abo.fi/dimm/

 

Kim Ramstedt är forskare, dj, producent och redaktör. I sin doktorsavhandling i musikvetenskap granskade Ramstedt (2017) hur musikkulturer rör sig över tid och rum samt DJ:ns roll här som kulturell medlare. Vid sidan av sin forskning har Ramstedt jobbat som radioredaktör och DJ i över femton år och uppträtt bl.a. på många av Finlands främsta festivaler (Ilosaari, Provinssi, Pori Jazz, Helsingfors festspel, Kaustby folkmusikfestival). 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Spel i stugor och salong / Soi torpat ja salongit

”Svenska veckan” -juhlintaa Musaston Stagella!

Spel i stuga och salong” är en konsert som inspirerats av den rika folkmusiktraditionen i Egentliga Finland, där skärgårdens, byarnas och städernas musik lever i naturlig växelverkan med varandra i språk, tid samt kultur. Konserten förenar stilar från olika tider i musikernas tolkningar och arrangemang för två fioler och sång på finska och svenska. Spelmansmusiken och folksången bildar ett starkt och mångsidigt medel för känslouttryck, improvisation och samvaro i allt från medeltidsballader och menuetter till polkor samt valser. Konsertens längd är en timme.

Fritt inträde.

Marianne Maans är en professionell folkmusiker och sakkunnig inom den finlandssvenska folkmusiken. Hon har sedan slutet av 1990-talet verkat mångsidigt som musiker och förverkligat olika musikaliska projekt. Marjaana Puurtinen är en drivande kraft inom folkmusiken i Egentliga Finland. Hon har bl.a. ansvarat för musiken till flera större dansverk som förverkligats.

Soi torpat ja salongit -konserttikokonaisuus on saanut inspiraationsa Varsinais-Suomen rikkaasta kansanmusiikkiperinteestä, jossa saariston, kylien ja kaupunkien musiikissa kuuluu eri kielten, aikojen ja kulttuurien välinen, edelleen jatkuva vuorovaikutus. Konsertissa kuullaan nykytulkintoja eri aikojen ja tyylisuuntien pelimannimusiikista ja kansanlauluista. Kahdella viululla ja sekä suomeksi että ruotsiksi laulaen soivat keskiaikaiset balladit, menuetit, polkat ja valssit muusikoiden omina sovituksina. Konsertin kesto on yksi tunti.

Vapaa pääsy.

Marianne Maans on toiminut ammattikansanmuusikkona 1990-luvun lopusta alkaen laaja-alaisesti eri musiikkiprojektien toteuttajana ja on suomenruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen asiantuntija.
Marjaana Puurtinen on varsinaissuomalaisen kansanmusiikin voimahahmo ja vastannut mm. useiden suurten kansantanssiteosten musiikeista.

Kiitokset / Tack till
Varsinais-Suomen rahasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): duo Maans & Puurtinen, konsertit, Musasto suosittelee, Spel I Stuga och Salong, Stage, Tapahtumat

Mirage – Raision ensimmäinen rockyhtye

Mirage – Raision ensimmäinen rockyhtye

 

 Happy Bee

1960-luvun puolivälissä neljä Raision yhteiskoulun oppilasta, Teijo Räsänen, Pauli Tuomi, Jorma Vilen ja Pekka Korhonen, perustivat bändin ja alkoivat harjoitella soittamista Pauli Tuomen kotona saunakamarissa ja myöhemmin Raision yhteiskoululla. Yhtyeeseen liittyi sen loppuaikoina vielä viides yhteiskoulun oppilas Hannu Kaukonen. Nimi bändille löytyi appelsiinilaatikon kyljessä olleesta värikkäästä tarrasta, jossa oli mehiläisen kuva ja teksti Happy Bee.

Mirage

 Vuonna 1968 Pauli Tuomen tilalle tuli laulajaksi Ilkka Lavonen. Kokoonpano-muutoksen yhteydessä yhtyeen uudeksi nimeksi tuli Mirage. Raision nuoriso- ja raittiustyön ohjaajan Kauko Kruskopfin ja Hannu Kaukosen isän opettaja Aulis Kaukosen avustuksella yhtye sai harjoittelutilan tyhjilleen jääneestä Mahittulan koulusta.

Mirage esiintyi tähän aikaan koulu- ja oppilaitosbileissä Raisiossa, Naantalissa ja Turussa. Mahittulan koulu remontoitiin vuonna 1969 nuorisokahvilaksi, jonka avajaisissa yhtye tietysti esiintyi.

Basisti Pekka Korhosen kesätyöpaikka Jorma Käkelän tanssiyhtyeessä vuonna 1968 poiki Miragelle lisää keikkoja, sillä yhtyettä alkoi myydä legendaarisen Tappi Suojasen ohjelmatoimisto. Raisiolaisyhtye soitti mm. Pentti-Oskari Kankaan Seitsemän seinähullun veljeksen taukobändinä. Tässä vaiheessa Turun seudun koulubileet jäivät taakse, ja Mirage teki keikkoja tanssilavoilla lähes joka viikonloppu, kaukaisimpana esiintymispaikkana Kokkola.

Ilkka Lavonen & Mirage

Armeija tuli merkitsemään Miragen toiminnalle pitkää taukoa 1970-luvun alkupuolella, koska soittajat suorittavat asevelvollisuutensa eri aikoina. Yhtyeen tarina jatkui nimellä Ilkka Lavonen & Mirage vuosina 1974 ja -75, jolloin sen kokoonpanoon kuuluivat Hannu ja Heikki Kaukonen, Jukka Sillanpää, Teijo Räsänen ja Ilkka Lavonen. Mahittulan nuorisodiskon uusittujen tilojen avajaisissa syksyllä 1975 kuultiin viimeisen kerran alkuperäisen Miragen, Kaukonen ja Räsänen (kitarat), Korhonen (basso), Vilen (rummut) ja Lavonen (laulu), soittoa.

Miragen ohjelmisto oli koko sen toiminnan ajan bluespohjaista rockia. He tulivat tunnetuiksi mm. Spencer Davis Groupin, Creamin, Freen, Fleetwood Macin ja John Mayallin Bluesbreakersien sävellysten tulkitsijoina unohtamatta Hannu Kaukosen omia sävellyksiä.

(Teksti Altti Koivisto)

 

Raision kirjastotalon 2. kerroksessa esillä vitriininäyttelyn ominaisuudessa kuvia ja muistoja Mirage-yhtyeestä.

 

Mirage vuonna 1969. Vas. Ilkka Lavonen, Jorma Vilen, Pekka Korhonen, Hannu Kaukonen ja Teijo Räsänen.

Mirage vuonna 1974 Raisio-päivillä. Vas. Hannu Kaukonen, Heikki Kaukonen, Jukka Sillanpää, Ilkka Lavonen ja Teijo Räsänen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Jazztrio Herd Raision kirjastotalon Martinsalissa

Jazztrio Herd soittaa 10-vuotiskiertueella Raision Kirjastotalon Martinsalissa torstaina 17.10 klo 18.

Tämän vuoden helmikuussa julkaistulla, kiitetyllä X-­albumilla yhtye palaa vähäeleisen ja melodiarikkaan ilmaisun pariin ja luottaa vankasti akustisen svenginsä voimaan. Satakunnan Kansa on luonnehtinut levyä ”kymmenen pisteen ja viiden tähden” arvoiseksi teokseksi.

Trio tunnetaan isännöimistään Herd-klubeista sekä laulaja Aili Ikosen kanssa tehdyistä Jazzbasilli­-konserteista. Vivahteikkaat sävellykset sekä kehittynyt musiikillisten detaljien ja dynamiikan taju värittävät omalaatuista yhtyesoundia.

Triossa soittavat Panu Savolainen, vibrafoni, Mikko Pellinen, ukulelebasso ja Tuomas Timonen, rummut.

Vuonna 2011 Herd voitti arvostetun European Jazz Competition -kilpailun Hollannin North Sea Jazz -festivaaleilla. Panu Savolainen on palkittu Pori Jazzin vuoden taiteilijana 2010.

Kiertue toteutetaan yhteistyössä Suomen Jazzliiton kanssa.

Liput 15 e ovelta tai ennakkoon Raision Kirjastotalon Palvelupisteestä.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Laulajan paras ystävä albumien kansikuvissa

Laulajan parhaasta ystävästä on tehty lauluja ja laulajan paras ystävä, koira, on myös päässyt monessa tapauksessa albumin kanteen.

Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksen albuminkansinäyttelyssä on nostettu esille kahdeksan esimerkkiä laulajan parhaasta ystävästä.

 

John Fogerty – John Fogerty

Van Morrison – Veedon Fleece

James Taylor – One Man Dog

Neil Young – Everybody Knows This Is Nowhere

 

Crosby, Stills, Nash & Young ‎– Déjà Vu

Rick Springfield – Success Hasn’t Spoiled Me Yet

The Pogues – The Best of the Pogues

Carole King – Music (levyn sisä-aukeaman kuvan)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Vinyylimania