ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO

Syksyllä 2022 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella on esillä peräkkäin kaksi ääni-installaatiota. Tähän aihepiiriin voi heittäytyä tutustumalla ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO -aineistonäyttelyyn Musiikkiosaston aulassa elo-syyskuun ajan. Näyttelyssä on esillä myös itserakennettuja laitteita äänitaiteilija ja muusikko Atte Häkkisen kokoelmasta.

Äänitaide, mediataide, ääni-installaatio ja kokeellinen musiikki. Kuten nykytaiteen kentällä usein on, ovat näidenkin esitystaiteen muotojen väliset rajat häilyvät. Niitä määrittelevä huomaakin pian kävelevänsä sumuverhossa. Kuka on on äänitaiteilija, mikä edes on kokeellista ja kuka saakaan kutsua itseään taiteilijaksi?

Olemme aineistonäyttelyssämme jättäneet nämä vaikeimmat kysymykset sivuun, sillä pitäähän taiteentutkijoillekin jättää oman sarkansa! Jos mitä, niin toivomme aineistonäyttelymmme herättävän ajatuksia, kysymyksiä ja vastalauseitakin pohdittavaksi äänen äärellä.

Katsaus äänitaiteen historiaan

Äänitaiteen lähtökohtana pidetään futuristi Luigi Russolon (1885-1947) teoksia. Vuosina 1913-1930 hän rakensi äänikoneita, joissa kuuluivat uuden aikakauden äänet: teollisuuden ja sodankäynnin kalke ja jytinä.

Varhaisiksi äänitaiteen edelläkävijöiksi mainitaan myös futuristit Filippo Tommaso Marinetti (1874-1944) sekä Tristan Tzara (1896-1963).

Mediataide on lähellä äänitaidetta, mutta termit painottavat kuitenkin eri aisteja. Mediataiteella tarkoitetaan yleensä visuaalista, katsottavaksi tarkoitettua taidetta. Sillä onkin viitattu esimerkiksi videoteoksiin. Terminä äänitaide painottaa teoksen kuunneltavuutta.

Taidemaailmassa em. termejä käytetään usein ristiin riippuen siitä painottuuko teoksessa visuaalinen vai äänellinen aspekti. Nykytaide on kuitenkin usein monimediaista ja moniaistista, joten rajanteko ei ole aina helppoa! Uusin muoto äänitaiteen saralla on verkkotaide, joka luetaan monitaiteisen mediataiteen muodoksi – ääni on olemassa vain verkossa.

LUKUVINKKEJÄ:
Tiekso, Tanja (2013): Todellista musiikkia – Kokeellisuuden idea musiikin avantgardemanifesteissa
Russolo, Luigi (1916/2018): Hälyjen taide (suom. Tanja Tiekso)
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Futurism & dada reviewed. 1912-1959 – a collection of original words, music and tone poems (2000).

Äänitaide nykytaiteen kentällä

Äänitaiteessa keskeisellä sijalla ovat ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymykset. Näissä pohdinnoissa ovat lähtökohtina ääniympäristöt, äänen luokittelu (musiikkia vai hälyä), akustiikka ja psykoakustiikka. Äänitaide on monitaiteista ja monimediaista, mutta teokset voivat olla myös puhtaasti ääniteoksia. Teokset voivat olla myös installaatioita tai veistoksia.

Äänitaiteen kentällä vedetään yleisesti rajaa sekä kokeelliseen musiikkiin että radiotaiteeseen. Näistä radiotaide erotetaan yleensä omaksi äänitaiteen kategoriaksi, mutta ero kokeellisen musiikin traditioon ei ole näin selvä. Monet kokeellisen musiikin säveltäjät ovat toimineet ainakin esikuvina äänitaiteilijoille.

Rajanvedon hankaluuden huomaan viimeistään täällä kotikirjaston käytävillä: aineisto on luokiteltu joko pääkirjastomme Kirjallisuus & Taiteet -osastolle tai Musiikkiosastolle.

Uuden vuosituhannen puolella kriitikot ovat myös haastaneet tätä aistikokemusta syleilevää taiteenlajia tuomaan selvemmin esiin nykykulttuurin rumat pinnat ja teräväreunaiset raot.

Aivan kuten futuristit 100-vuotta aikaisemmin.

LUKUVINKKEJÄ: Kim-Cohen, Seth (2013): Against Ambience and Other Essays
KUUNTELUVINKKEJÄ: Kari, Olli (2017): Sounds from Art (neljän eri Fiskarsilaisen taiteilijan työpajojen äänimaisemaa yhdistettynä orkesterisoittimille sävellettyihin kappaleisiin)

Ääni ja installaatio

Ääni-installaatio koostuvat ääntä tuottavista esineistä. Teokset saattavat olla paikkaan sidottuja ja siihen suunniteltuja, tai liikuteltavissa erilaisiin esitystiloihin.

Usein ääni-installaatiot toteutetaan elektronisin laittein, mutta ne saattavat sitältää konkreettista äänimateriaalia ja toisaalta keskustella ympäristön äänimaiseman kanssa.

Installaatiot ovat erityisen kokemuksellisia silloin, kun ne reagoivat kuulijan läsnäoloon tai hän voi toiminnallaan vaikuttaa siihen. Usein teos toimii myös riippumatta kuulijoiden läsnäolosta. Nykyinen äänitaiteen kenttä on lähes ääretön, ja ääni-installaatiot ovat osa tätä kenttää.

Installaatiotaitelijat ovat edelläkävijöitä uuden teknologian haltuunotossa ja tietokone on monelle taiteilijalle välttämätön apuväline.

LUKUVINKKEJÄ:
Bishop, Claire: Installation Art – A Critical History (2005)
Hopkin, Bart: Gravikords, Whirlies & Pyrophones – Experimental Musical Instruments (1996)
LaBelle, Brandon: Background Noise: Perspectives of Sound Art (2010)

Äänitaide ja ympäristönäkökulma

Ekologiset kysymykset ovat 2000-luvulla yksi äänitaiteen keskeisimmistä tarkastelukohteista. Mikä on suhteemme luontoon ja mitä luonto edes on?

Vanhat käsitykset haastetaan myös taiteessa ja kaikupohjaa ympäristöön liittyvien kysymyksiin haetaan uusilta ajattelijoilta. Tällainen on esimerkiksi filosofi Timothy Morton, joka pyrkii määrittelemään luontokäsitteen uudelleen: hänen mukaansa olemme liiaksi jumittuneet kuvittelemaan jotain alkuperäistä luonnonolotilaa. Hän uskoo, pääsemme eteenpäin luontosuhteessamme ja ympäristökatastrofien käsittelyssä kun hyväksymme osaksi luontoa myös sen osan ympäristöstämme, jota omalla toiminnallamme olemme muovanneet.

Kokeellisen soitinrakennuksen, joka Suomestakin kurottaa yli kansainvälisten rajojen, voi nähdä varhaisten futuristien perintönä. Russolon jalanjäljissä nykytaiteen katveessa ja undergroundissa värisee romun estetiikka.

LUKUVINKKEJÄ:
Häkkinen, Atte (2019): Romun kolinaa ja piirien värinää, Musiikki-lehti, nro 2-3, s. 32-48.
Parviainen, Pessi (2020): When Nothing is Called Music – Towards Ecological Composition.
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Hongisto, Ilari (2020): Luonnos

Äänitaiteen kotimaisia tapahtumia ja toimijoita

Äänitaiteen kentällä on lukuisia toimijoita ja tapahtumia, tässä lopuksi mainittuna niistä vain muutama:

Akusmata (tukholmankatu 7k, 00270 Helsinki) on Suomen ensimmäinen äänitaiteen galleria, joka esittelee uutta ja ajankohtaista äänitaidetta. Sen on perustanut äänitaiteilija ja säveltäjä Petri Kuljuntausta.

Äänen Lumo on helsinkiläinen 1995 perustetty yhdistys, jonka tehtävänä on tukea äänitaidetta Suomess erilaisin tapahtumin.

Äänitaiteen pankki on MUU ry:n ylläpitämä suomalainen verkkotietokanta, joka kerää ja arkistoi ammattimaisesti tuotettua äänitaidetta.

Kiilan Äänipäivät ovat taiteilija Antti Tolvin järjestämä festivaali Kemiön saaressa

Aboagora on Turussa pidettävä kansainvälinen symposium, joka tuo yhteen taiteen ja tieteen tekijöitä esittävän taiteen äärellä.

Linkki syksyn ensimmäisen installaation esittelyyn: Pöytä kahdelle -installaatio. Aineiston vinkkilistaamme pääset tutustumaan myös tästä https://vaski.finna.fi/List/1182764.

Teksti ja kuvitus: Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääni-installaatio, Äänitaide, Äänitaidetta Stagella, Kuukauden näyttely, Musiikki-installaatio, Näyttelyt Turku, Uncategorized

Musiikki ja filosofia – lyhyt johdatus

Turun pääkirjaston Musiikkiosaston nostossa on mahdollisuus tutustua musiikin ja filosofian yhteiseen rihmastoon.

Musiikki ajattelun asiana

Elämme musiikin keskellä. Melodiat, harmoniat, rytmit ja sanat ovat päivittäin läsnä olemisessamme ja tekemisessämme, jonka suuntaamme kohti maailmaa. Kuitenkin usein tuon meitä lähellä olevan ja meitä alati muokkaavan musiikin ajatteleminen tuntuu unohtuvan.

Mitä musiikki sitten oikein on ja kuinka sitä oikein tulisi ajatella? Musiikki voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että musiikkia on kaikki se ääni minkä äänen tuottaja on musiikiksi tarkoittanut ja minkä sen kuulija on musiikiksi mieltänyt. Tällöin puhutaan musiikin intentionaalisuudesta, eli siitä miten teoksen tekijän musiikillinen tarkoitus antaa teokselle tietyt perustavat tulkinnan rajat. Edellä mainittu määritelmä tarvitsee äänen tuottajan intentionaalisuuden lisäksi myös kuulijan, joka ymmärtää äänen tuottajan tarkoitteen musiikiksi. Kuulijan on kyllä mahdollista ymmärtää musiikiksi myös sellaiset äänet ja rytmit, joilla ei alunperin ollut musiikillista intentiota (kahvikupin särkyminen, naulan vasaroiminen, askellus ja niin edelleen). Mutta olisiko muusikon mahdollista soittaa musiikin ulkopuolella?

Ei ”vain musiikkia” vaan myös maailmassaolon tapoja

Musiikin ja filosofian yhteinen historia on pitkä. Musiikin filosofisia ulotuuvuksia ovat käsitelleet teoksissaan ainakin Platon, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Joseph Margolis,Thedor W. Adorno, Lydia Goehr, Luigi Russolo, Eero Tarasti, V. Kofi Agawu ja Susanna Välimäki. Myös kielifilosofina paremmin tunnettu Ludwig Wittgenstein on kirjoittanut musiikista teoksessaan Yleisiä huomautuksia.

Sen sijaan että pelkästään ottaisimme annettuna musiikin ja passiivisen suhtautumisen siihen, on meidän huomioitava se seikka, että musiikki on ennen kaikkea, heideggerilaisittain ilmaistuna: maailmassa olemisen tapa. Musiikin kautta toteutamme itseämme ja opimme hahmottamaan todellisuutta. Koko elämismaailmamme silloin tällöin tulvii täyteen musiikillisen keksimisen intoa ja uutuutta. Sitä tapahtuu silloin kun löydämme uutta kuunneltavaa, keksimme oudon äänen ja myös silloin kun saamme vaikean sointukuvion soimaan.

Musiikin kielellä voimme kommunikoida ilomme ja surumme joskus paremmin kuin sanoilla. Musiikki ylittää kansalliset rajat ja ymmärtää erilaisuuden eikä pyri vaientamaan sitä. Musiikki on jokaiselle vapaa alue löytöjen tekemiseen ja uutta luovaan ajatteluun.

Musiikin avulla kenties myös ymmärrämme paremmin ihmisen aidon mahdollisuuden suuntautua kohti jotain hyvää, rakentavaa ja yhteistä tässä jaetussa maailmassa, joka liian usein vaipuu tietämättömyyden, laukausten ja vaikenemisen vyörytyksen alle.

Kirjoittaja suosittelee

Muusikon kumousliikkeet
– Laura Wahlfors (78.1)

Musical encounters with Deleuze and Guattari (78.11)

Authenticities – Peter Kivy (78.11)

Musiikin todellisuudet
– Eero Tarasti (78.04)

Musiikin mimeettisyydestä: jäljittelevän musiiikin lyhyt historia
– Elina Packalén (78.19)

Aistit, uni, rakkaus: kaksitoista katsetta Kaija Saariahoon – Pekka Hako (toim.) (78)



Teksti: Santeri Skofelt

Jätä kommentti

Kategoria(t): kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen, lukuvinkit, Musasto suosittelee, musiikinhistoria, Musiikki ja filosofia, Taidemusiikki, Uncategorized

Pöytä kahdelle – Äänitaidetta Stagella


11.8-9.9.2022
Musiikkiosaston Stage, kirjaston aukioloaikoina
Taiteilijahaastattelu Taiteiden yönä to 11.8. klo 17-17.45

Taiteiden yönä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla avautuva Pöytä kahdelle -teos on kahden koettava interaktiivinen musiikki-installaatio.

Musiikintekijä Hilla Väyrysen ja äänitaiteilija Jaakko Aution interaktiivinen ääni-installaatio kutsuu kaksikkoja — rakastavaisia ja ystäviä — tunnustelemaan läsnäoloa ja läheisyyttä välillään.Teoksen voi kokea myös yksin kuvitellen vastakkaiselle penkille merkityksellisen toisen.

Pöydän äärellä kokijoille aukeaa jokaisella kuuntelukerralla uniikki musiikillinen matka, joka johdattaa heidät kohtaamaan itsensä ja toisensa käsillä olevassa hetkessä.

”Työllämme tahdomme suunnata tietoisen huomion ihmisen sisäiseen maailmaan, jossa voi tuntea myös arjen ristiriidat ylittävää yhteyttä itseen ja toiseen. Työn äärellä voi levätä”, kertovat Väyrynen ja Autio.

Tietoa tekijöistä:

Hilla Väyrynen (s. 1985) on oululais-turkulainen teatterisäveltäjä-äänisuunnittelija, nukketeatteritaiteilija ja psykologian maisteriopiskelija. Sooloartistina hänet tunnetaan nimellä Tienhaara.
www.hillavayrynen.com

Jaakko Autio (s. 1981) on äänitaiteilija ja taiteen maisteri, jonka installaatioita on ollut esillä mm. Mikkelin taidemuseossa, Retretissä, Seinäjoen taidehallissa ja Tallinnan musiikkiviikoilla Virossa. Hän työskentelee myös äänisuunnittelijana teatterin kentällä.
www.jaakkoautio.com

Teosta ovat tukeneet Turun kaupunki, Varsinais-Suomen Taiteen edistämiskeskus ja Valco.

Myöhemmin syksyllä Musiikkiosaston Stagella on esillä Antti Tolvin ääni-installaatio Perhosvaikutus/Butterfly effect, mutta siitä lisää tuonnempana!

Toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääni-installaatio, Äänitaide, Äänitaidetta Stagella, Haastattelut, Kaamos, Musasto suosittelee, Musiikki-installaatio, Näyttelyt Turku, Stage, Taiteiden yö, Tapahtumat, Uncategorized

Taidemusiikin sateenvarjon alla

Taidemusiikki vastuualueena kattaa yleisten kirjastojen luokittelujärjestelmässä (YKL) luokat 78.-78.3, 78.5-78.88 sekä 78.9. Tarkkasilmäiset bongaavat, että tuosta ulos jäävät vain kaikki populaarin 78.89 alaluokat sekä kansanmusiikki 78.4.

Siinäpä sitä on valintaa tehtäväksi: vanhasta musiikista nykyajan häröilyyn, oopperasta torvisoittoon ja liturgiseen musiikkiin.

Välillä täällä Musiikkiosastolla Fortuna pyöräyttää rulettipöytää ja vastuualueet äänitehankinnoissa vaihtuvat. Tällä tavoin tiimin asiantuntijuus eri musiikinlajeissa syvenee ja työ pysyys mielenkiintoisena.

Tälläkin kertaa onnetar pyöräytti jälleen pelipöydän uusiksi ja taidemusiikin vastuulleen saanut kirjastonhoitaja on perustanut Musaston Youtube-kanavalle soittolistan, johon lisäilee makupaloja kokoelmiin putoilevista äänitteistä.

Oheisesta soittolistasta voi tutustua Turun kaupunginkirjaston Musiikkiosaston uusimpiin taidemusiikin sateenvarjon alle suojattaviin hankintoihin.

Ei muuta kuin kuunteluhetkiä, ja laita soittolista seurantaan! Tästä se alkaa…

teksti: Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): kuunteluvinkit, Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Uncategorized

Kuinka löytää uutta kuunneltavaa?

Koetko joskus itsesi urautuneeksi? Huomaat kuuntelevasi vanhoja suosikkeja, mutta kaipaisit jotain uutta kuunneltavaa? Tässä jutussa koetetaan auttaa ongelmassa ja esitellään keinoja löytää uutta ja innostavaa musiikkia. Maailmahan on täynnä musiikkia ja uutta kuultavaa julkaistaan valtavasti koko ajan. Ongelmahan on oikeastaan runsaudenpula.

Musiikissahan on vielä sekin, että jos vertaa vaikkapa elokuviin, joita tulee teattereihin tietty määrä, niin musiikissa korostuu se, kuinka jatkuvasti tulee uusia levyjä. Täytyykin siis ensin olla jokin keino siivilöidä tästä julkaisujen paljoudesta itseä kiinnostavat.

Ensimmäisenä esittelyssä tietysti kirjastot; monissa kirjastoissa on laadukas ja ajatuksella valittu kokoelma, jonka kautta voi löytää itselleen uutta kuunneltavaa (ja toki luettavaa). Hyvä keino on käydä selailemassa kokoelmaa joskus sillä ajatuksella, että poimii itselleen jotakin, josta ei tiedä mitään. Ehkä jopa sellaisen musiikin kohdalta, jota ei tunne lainkaan.

Toki voit pettyä, mutta yhtä lailla saatat yllättyä positiivisesti ja avartaa maailmaasi, vaikka vain yhden uuden kappaleen verran.

Lisäksi kirjastossa voit lukea lehtiä, esimerkiksi Turun pääkirjastoon saapuu lukuisa määrä eri musiikkilajien lehtiä; on kokeellisen musiikin erikoislehti Wire, maailmanmusiikkilehti Songlines, Bluesiin nimensä mukaisesti keskittyvä Blues News ja paljon muita. Ja toki kannattaa tutustua e-lehtiin, Vaskin valikoimasta löytyvässä Pressreader-palvelussa voi lukea mm. Mojoa, Les Inrockuptiblesia, Classic Rockia, Rolling Stonesia ja monta muuta lehteä kotisohvalla.

Jatketaan kirjaston palveluilla:

Musiikki kuuluu kaikille

Kirjastot.fi sivustolla on musiikkiaiheisia kirjoituksia ja uutuusseurantaa
https://musiikkikuuluukaikille.musiikkikirjastot.fi/

Voit ottaa myös yhteyttä musiikkivalmentajaan!
Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on palvelu, jossa käydään läpi omaa kuunteluhistoriaa ja mieltymyksiä ja sparrataan kuuntelemaan uutta musiikkia.

https://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Palvelut_verkossa/Musiikkivalmentaja_etsii_sinulle_uutta_k(186485)

Lisäksi on erilaisia listauksia parhaista levyistä näistä ovat tehneet esim: Helsingin Sanomat, Pitchfork, Rolling Stones, ja onpa aiheesta tehty kirjakin: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään

Seuraavaksi listataan erilaisia sivustoja, joiden kautta voi etsiä itselleen kuultavaa ja uusia levyjä:

Album of the year (Tunnetaan usein akronyymilla AOTY)
www.albumoftheyear.org

Musiikkiarvioiden aggregaattisivusto. Eli sivusto kerää useista lähteistä arvioita, joita pääsee myös selaamaan. Ja yhdistää näiden pisteytyksen keskiarvoksi, sivu on kätevä tapa tutkailla mitä uutta on tulossa.

Pitchfork
www.pitchfork.com/reviews/albums/
on jo perinteiseksi muodostunut verkkosivu. Sivusto jossain määrin painottuu indiemusiikkiin, mutta käsittelee myös muita ilmiöitä. Alun perin arvosteluihin keskittyvästä sivustosta on tullut josta on  tärkeä musiikkitoimija itsessään ja arviot vaikuttavat selkeästi siihen miten levyt menestyvät.

Super Deluxe edition
www.superdeluxeedition.com

Sivusto esittelee tulevia erikoispainoksia, usein uudelleenjulkaisuista. Mikäli haluat tietää mitä erikoispainoksia on luvassa, niin tämä on sivustosi.

Todellisille levynkeräilijöille!

Bandcamp
https://bandcamp.com/

Uusia artisteja, voi hakea genren mukaan, sivuston idea on tukea suoraan artisteja, joilta voi ostaa musiikkia sivun kautta. Mutta palvelussa on myös helppo tutustua uusiin ja kiinnostaviin artisteihin.

Spotify on tietysti Suomen käytetyin musiikin suoratoistopalvelu. Spotifyn algoritmitluovat suosittelulistoja (viikon suositukset, artistiradiot) Nämä sinänsä ovat myös hyviä keinoja löytää uutta musiikkia.

Kuitenkin näiden automaattisten listojen ongelmana vain on helposti syntyvä ns. positiivinen suljettu kehä. Eli ohjelmisto tarjoaa algoritminsa mukaisesti musiikkia, josta pidät. Mutta kun kuuntelet suosituksia, niin sinulle tarjotaan lisää samaa. Tämä voi toimiakin, mikäli saa ehdotuksia uusista artiseista samassa genressä, josta pitää. Mutta varsinaisia uusia löytöjä algoritmit eivät välttämättä ymmärrä tarjota.

“When you keep listening to the recommendations that are being made, you end up in that feedback loop, because you provide further evidence that this is the music you want to listen to, because you’re listening to it,” Knees says. This provides positive reinforcement to the system, incentivizing it to keep making similar suggestions. To break out of that bubble, you’re going to need to quite explicitly listen to something different.”

https://www.wired.com/story/spotify-feedback-loop-find-new-music/

Rikkoaksesi kuplan, pitää siis tietoisesti ja tehokkaasti kuunnella jotakin erilaista.

Ja lopuksi vielä mietittävää, eli… oletko ihan varma siitä haluatko tosiaan kuunnella uutta musiikkia?
https://www.thomann.de/blog/fi/haluammeko-oikeasti-loytaa-uutta-musiikkia/

Melko monen musiikkimaku kun tapaa mennä lukkoon suunnilleen kolmenkymmenen vuoden iässä!

— Antti Impivaara

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Musasto suosittelee, Uncategorized

Hopeakellojen helinää – ukrainalainen jouluklassikko Yhdysvalloista

Carol of the Bells on erityisesti angloamerikkalaisessa maailmassa suosittu joululaulu. Yksin kotona -elokuva vuodelta 1990 (onko siitä tosiaan jo 31 vuotta) on tuskin ainoa joulunaikaan sijoittuva Hollywood-filmi, jonka taustalla sävelmä soi John Williamsin sovittamana.

Carol of the Bells ei kuitenkaan ole varsinaisesti amerikkalainen sävelmä. Tai, no ehkä sen muotoutumistarina kuvastaakin amerikkalaisuutta tyypillisimmillään. Sitä, miten vanhat perinteet ja uudet vaikutteet vanhasta maailmasta saivat omanlaisensa asun tuossa nk. kansojen sulatusuunissa.

Carol of the Bells ei alunperin ole kellojen laulu…eikä edes joululaulu! Syvennytään siis hetkeksi tämän klassikon asemaan nousseen joululaulun historiaan.

Pääskyt, yltäkylläisuus ja hopeiset tiu’ut

Laulun pohjana on ukrainalaiseen kansansävelmään perustuva Mykola Leontovytšin säveltämä kuoroteos Štšedryk (engl. Bountiful evening, suom. Yltäkylläinen ilta), jonka ensiesitys oli vuonna 1916 Kiovassa. 

Leontovytšin alkuperäisen kuoroteos sijoittuu vuodenkierrossa uudenvuoden aikaan, ei jouluun ollenkaan. Se onkin ns. shchedrivka eli uudenvuoden laulu.

Leontovytšin laulun englanninkielinen nimi on The Little Swallow eli Pieni pääskynen. Se kertoo tarinan sisälle taloon lennähtäneestä pääskysestä, joka sirkutuksellaan kertoo kaikesta siitä onnesta ja yltäkylläisyydestä, joka talonväkeä kohtaa tulevana keväänä. Laulun englanninkielinen käännös pikku pääskysestä onkin aiheeltaan lähempänä joululaulua ns. kolyadka.

Kyllähän tuo laulun toistuva melodinen aines kieltämättä kuulostaa siltä, miltä pääskysten riehakkaan syöksähtelevä lento näyttää poutaisella kesätaivaalla. Mutta kuulostaa se toisaalta myös hopeisilta kelloilta, jotka toivottavat valonsäteinä iloa maailmaan.

Carol of the Bells -laulun sanoitti ja sovitti Leontovytšin melodian pohjalta Yhdysvalloissa asunut ukrainalaissukuinen Peter J. Wilhousky vuonna 1936. Hänen kirjoittamansa ovat nuo tutuimmat englanninkieliset lyriikat, jotka kertovat joulukelloista.

Sinisellä pohjalla piirrettynä kaksi hopeakelloa ja pääskynen.

Ukrainalaisesta perinteestä viihde- ja kuoromusiikin klassikoksi

Mutta mitä on Leonvytšin laulun takana? Sieltä löytyy perinteinen kansalaulu, jonka alkuperäisen tekstin ajateltiin omaavan maagisia voimia. Ennen kristinuskon tuloa Ukrainassa laulua laulettiin huhtikuussa, jolloin juhlittiin uuden vuoden alkua. Kristinuskon saavuttua laulu vakiintui laulettavaksi loppiaisena.

Leontovytsin Shchedryck on itseasiassa tilausteos. Ukrainan tasavallan kuoron (engl. Ukrainian Republic Choir) johtaja Oleksander Koshyts (myös Alexander Koshetz) pyysi Lentovytšiä kirjoittamaan perinteisiin ukrainalaisiin lauluihin pohjautuvan teoksen. Lauluteos perustuukin yhden tällaisen laulun neljään sävelmään, jotka Leontovytš oli löytänyt kokoelmasta kansansävelmiä.

Ukrainan tasavallan kuoron esittämänä Wilhousky kuuli laulun vuonna 1921, varmaankin fiilisteli 15 vuotta ja sovitti myös orkesterille, julkaisi tekstinsä 1936 – ja loppu onkin sitten historiaa, kuten sanoa tavataan. 

Lopuksi linkkinä pienen ketjun verran erilaisia versioita Carol of the Bells -laulusta Musaston Youtube-kanavan kirjastosta. 

Sieltä löytyvät järjestyksessä:

  • ensimmäinen äänitys Shchedryk-laulusta vuodelta 1922
  • englanninkielinen käännös Shchedrykistä ukrainalaisen laulajan Eileenin esittämänä vuodelta 2020
  • Shchedryk vilnalaisen Bel Canto -kuoron konserttitaltiointina vuodelta 2011
  • Carol of the Bells Libera-poikakuoron 2019 julkaisemana Robert Prizemanin uutena kuoro- ja orkesterisovituksena 
  • Carol of the Bells piano-instrumentaaliversiona vuodelta 2018 piano-tubettaja Rousseaun esittämänä
  • Carol of the Bells sekä Monique Daniellen (2004) että Wynton Marsaliksen (1989) esittäminä versioina.
  • Carol of the Bells (for 12 cellos) esittäjänä The Piano Guys (2011)
  • Viimeisimpänä uutuus edellisvuodelta 2020 eli norjalaisten laulaja/lauluntekijä Thom Hellin ja jazzpianisti Andreas Ulvon tulkintana Carol of the Bells.

toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, joulu, kuunteluvinkit, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Uncategorized

Pimeä ilta, tuikkiva yö – KONSERTTI SIIRTYNYT TAMMIKUULLE

Joulukuulla järjestettäväksi aiottu Musasto LIVE -konsertti Turun Musiikkiosastolta siirtyy alkuvuoteen.

TORSTAINA 6.1. klo 14 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella virittäydytään talvisiin tunnelmiin kun osaston vieraaksi saapuu konsertoimaan keväällä 2021 perustettu Trio Kolmidraama.

Kokoonpanon muodostavat kolme nuorta musiikin ammattilaista ja opiskelijaa. Mezzosopraano Emilia Juvonen on juuri valmistunut Haagin kuninkaallisesta konservatoriosta, ja klarinetisti Nora Akselin ja pianisti Tanja Niiranen tekevät maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa.

Trion on tuonut yhteen ystävyys ja kiinnostus esittää kamarimusiikkia tällä harvinaisemmalla, mutta sointuvalla kokoonpanolla. Heidän konserteissaan kuullaankin niin uusia sovituksia tunnetuista kappaleista kuin kiinnostavia ja yllättäviä löytöjä.

Konsertissaan trio esittää ohjelman klassista musiikkia Samuel Barberista perinteisiin joululauluihin, lauluja talviöistä ja lumisista metsistä, valvovasta äidistä ja tähdistä.

Yleisöpaikkoja on 25.
Tapahtumassa on maskiedellytys ja yleisöltä tarkistetaan koronapassi.
Trio Kolmidraaman jäsenet seisovat rinnakkaisissa kuvissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): joulu, konsertit, Tapahtumat

Duo Pizza Fritta Turun Musiikkiosastolla LA 4.12.

LAUANTAINA 4.12. klo 15 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella konsertoi Turun konservatoriosta peräisin oleva kitaraduo, joka on musisoinut jo vuodesta 2018.

Duo Pizza Frittan jäsenet Frida Tollander ja Lotta Moisio ovat lukiolaisnuoria. Lauantainen konsertti on heidän lopputyönsä, mutta myös Lotta Moision Musiikkidiplomi. Duon nimi on rakennettu muusikkojen etunimistä, mutta se on myös napolilainen erikoisuus eli friteerattu pizza.

Moisio ja Tollander pitävät yhteismusisoinnista, koska siinä saa toisilta tukea ja hauskuus moninkertaistuu. Konsertti tarjoaa kattauksen monipuolista musiikkia mukaan lukien poppia, valssia ja tangoa, eli konsertti sopii kaikenlaisesta musiikista tykkääville. Konsertin kesto on noin 40 minuuttia ja sinne on vapaa pääsy.

Tapahtumassa on voimassa maskisuositus ja tilaisuuteen osallistuvilta tarkistetaan koronapassi. Yleisöä mahtuu tapahtumaan 25 henkeä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Kaamos 12.11.2021: Pimeyden 876 sävyä

Kaamosaika hellii melankolista mielenlaatua ja pimeyden keskellä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla tutustutaan ambientin äänimaisemiin.

Kaamosillan aluksi klo 17 Pertti Grönholmin esitelmä Mielen varjokuvia ja kosmista pimeyttä: Askeleita Dark ambientin maailmoihin johdattaa meidät tämän surumieliseen ja minimalistiseen musiikinlajiin. Grönholm on yleisen historian dosentti (Turun Yliopisto) ja tutkii mm. populaarikulttuurin ja tekniikan historiaa.

Kosmista valoa korville tarjoilee turkulainen E-Musikgruppe Lux Ohr kello 19. Tämä vuodesta 2008 toiminut yhtye vie yleisönsä 1970- ja 1980-lukujen saksalaisen kosmisen musiikin, krautrockin, avaruusrockin sekä ambientin ja progressiivisen rockin sävyttämälle matkalle. Yhtyeen jäsenet ovat Pertti Grönholm (syntetisoijat, sekvensserit ja sampleri), Kimi Kärki (sähkökitara, e-bow ja efektit) sekä Ismo Virta (Memotron, sähkökitara ja efektit) Yhtyeen tuorein julkaisu on vuonna 2020 ilmestynyt tupla-albumi Non plus ultra (Svart Records).

Muun ajan osastolla on koettavissa klo 16 alkaen äänitaiteilija Atte Häkkisen teos Extinction Music. Ilman esiintyjää toteutuva teoksen äänimateriaali ja pimeyden laskeutuessa siihen liittyvät visuaaliset elementit muuttuvat jatkuvasti ja luovat mielikuvia maailmasta, jossa joku muu entiteetti kuin ihminen on ottanut vallan. Teoksessa SuperCollider-ohjelmointikielellä tehty koodi soittaa ambientia Raspberry Pi -tietokoneen kautta.

PIMEYDEN 876 SÄVYÄ – KAAMOS MUSIIKKIOSASTOLLA 12.11.2021 KLO 16-22

klo 17 Mielen varjokuvia ja kosmista pimeyttä: Askeleita Dark ambientin maailmoihin, luennoijana dos. Pertti Grönholm

klo 19 Musasto LIVE: E-Musikgruppe Lux Ohr – kosmista valoa korville

klo 16 – 22 Extinction music -ääniteos

TIETOA TEKIJÖISTÄ:

Pertti Grönholm on yleisen historian dosentti (Turun Yliopisto) ja tutkii mm. populaarikulttuurin ja tekniikan historiaa.

Atte Häkkinen on äänitaitelija, ohjelmoija ja muusikko. Äänitaiteessaan Häkkinen käsittelee teknologian ja ympäristön suhdetta nk. pimeän ekoglofin käsitteen kautta. Siinä ymmärretään ihmisen luoma ympäristö ja luonto erottamattomina, näin myös lika ja roska ovat osa luontoa. Taiteessaan Häkkinen käyttää kierrätettyjä materiaaleja, itse kirjoitettua tietokonekoodia ja kenttänauhoitteita. Häkkisen äänitaidetta on ollut esillä mm. Kotka Art tapahtumassa.

BandCamp: https://attehakkinen.bandcamp.com/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCmkEsHz_riJg__AUY4Jafag

Facebook: https://www.facebook.com/Atte-H%C3%A4kkinen-701207626613648/

E-Musikgruppe on yhtä kuin Kimi Kärki, Pertti Grönholm ja Ismo Virta. Kaikkiaan yhtye on julkaissut kolme studioalbumia, kolme konserttialbumia sekä minialbumin ja yhteisalbumin. Julkaisuja on ilmestynyt niin Suomessa kuin Saksassakin. Turun kaupunginkirjaston Musaston Kaamos-illassa E-Musikgruppe Lux Ohr soittaa kosmista ambient-musiikkia.

E-Musikgruppe Lux Ohr @

Facebook: https://www.facebook.com/EMGLuxOhr

Svart Records: http://www.svartrecords.com/bands/e-musikgruppe-lux-ohr

BandCamp: http://e-musikgruppeluxohr.bandcamp.com/

SoundCloud: http://soundcloud.com/e-musikgruppe-lux-ohr

Discogs: http://www.discogs.com/artist/3214621-E-Musikgruppe-Lux-Ohr

2 kommenttia

Kategoria(t): konsertit, luennot, Musasto suosittelee, Stage

Joonas Haavisto ja Joonas Tuuri soittavat maailmanluokan jazzia Raision kirjastotalon Martinsalissa

Jazzpianisti Joonas Haaviston ja basisti Joonas Tuurin muodostama duo esiintyy Raision Kirjastotalon Martinsalissa torstaina 14.10. klo 18 (Eeronkuja 2).

Joonas Haavisto on eittämättä yksi kiinnostavimmista jazzmuusikoista tällä hetkellä. Hän on niittänyt menestystä useissa kilpailussa, mm. Jazz Improvizacijassa, Young Nordic Jazz Cometsissa ja Jazz Hoeilaartissa. Haavisto on esiintynyt useiden kokoonpanojen kanssa Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa.

Joonas Tuuri on helsinkiläinen basisti, joka on tullut tunnetuksi Suomen jazzpiireissä useista kokoonpanoista kuten Lithiumista, Bowman Triosta ja Joonas Tuuri Quartetista. Haaviston tapaan myös Tuuri on työskennellyt usean kansainvälisen jazztähden kanssa. 

Lippuja voi ostaa ovelta (15 e) tai ostaa ennakkoon Kirjastotalon Palvelupisteestä. Konsertin järjestää Raision kirjasto- ja kulttuuripalvelut.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat