Raision kaupunginkirjaston kuukauden artistina ja levynkansinäyttelyn aiheena Pink Floyd (levyt Jouko Kössin kokoelmista. Ohessa Jouko Kössin progemuistoja – aiheena Pink Floyd).
PROGEMUISTOJA
Alussa oli Musiikki-Fazer, CCR:n Cosmo’s Factory ja Up Around the Bend.
Minä julistin CCR:n nimeen ja evankeliumini oli Deep Purple in Rock. Mikä Pink Floyd?
Pink Floyd oli kuin syvien vesien vonkale. 
En saanut sitä saaliiksi, se vain yksinkertaisesti vei minut mukanaan syvänteisiin.
A Saucerful of Secrets oli ensimmäinen pinkfloyd – albumini; Yläasteelta kotiin läksyjen lukuun Sorolaisenkadulle pikavauhtia polkupyörällä; nupit kaakkoon ja nimikkokappale soimaan; “minulle tulee tästä musiikista päänsärky”, sanoisi ex-puolisoni.
Bändin musiikkiin en tutustunut kronologisessa järjestyksessä, vaan esikoislevy – Piper at the Gates of Dawn – löysi tiensä levyhyllyyni vasta vuosia ilmestymisensä jälkeen. Kokeilevaa ja poppahtavaa laulaja-kitaristi Syd Barrettin säveltämää ja sanoittamaa musiikkia. Levyn julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta.
Sinfonisesta Atom Heart Motherista kerrotaan, että levy olisi jäänyt julkaisematta ilman Ron Geesiniä ja hänen osuuttaan kuusiosaisen nimikkokappaleen sävellystyössä.
Minuun teki vaikutuksen tältä levyltä nimikkokappaleen lisäksi Rick Wrightin romanttinen sävellys Summer 68.
One of These Days on albumin Meddle avausraita.
Humisevan Harjun tuulimaisemissa aloitellaan ja bassoon tarttuvat sekä Waters että Gilmour. Todellakin, Gilmour bassossa. ”Audible product of a rare studio excitment”.
Albumilla on se kuuluisa “Ping ” kappale – Echoes.
Yhtyeestä ei voi kirjoittaa mainitsematta albumia The Dark Side of the Moon, yksi maailman myydyimmistä.
Nyt kirjahyllyssäni on kymmenkunta Pink Floyd kirjaa, kaikki viralliset albumit, lukuisia bootleg-julkaisuja sekä cd-levyjä, joista haluan mainita cd-kokoelman Pink Floyd Live in Berlin, joka sisältää kaikki bändin live-esiintymiset Berliinissä.
Bändiä en ole nähnyt livenä.
Onneksi on taltiointeja, kuten Live at Pompeii. Dave Gilmourin kiertueilla soi bändin musiikki.
”Remember that Day – David Gilmour Live at the Royal Albert Hall” – taltioinnilla lavalle astelee David Bowie.
Ensin Bowie tarttuu kappaleeseen Arnold Layne ja sitten Comfortably Numb.
Palanen progressiivisen rockin historiaa. Vieläkin kylmiä väristyksiä Bowien astuessa lavalle.
Taidanpa katsoa sen kappaleen taas ties monennenko kerran.
Jouko Kössi
