Robert Storm esittelee renessanssisäveltäjiä

Robert Storm jatkaa syksyllä 2020 alkanutta luentosarjaansa renessanssisäveltäjistä.

20.9. Carlo Gesualdo – säveltäjä, ruhtinas ja murhaaja
27.9. Claudio Monteverdi – renssanssin ja barokin risteyksessä

Robert Stormiin voit tutustua hänen omilla facebook-sivuillaan

https://www.facebook.com/Robert.Stormin.musiikkiluennot/

Luento järjestetään koronarajoitukset ja turvavälit huomioiden Musiikkiosaston Stagella. Ne pyritään myös striimaamaan mahdollisuuksien mukaan. 

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, musiikinhistoria, Robert Storm, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Soittotunti kirjastossa

Mitä ovat puupuhaltimet? Tehdäänkö ne pajusta vai koivusta?Entä miten soi vaski, ja voiko sähköviulusta saada sähköiskun?

Tänä syksynä näihinkin kysymyksiin saa vastauksen kun Turun konservatorion ja musiikkiopiston henkilökunta esittelee soittimia ja soittoharrastusta.Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella kokoontuu maanantaisin

SOITTOTUNTI KIRJASTOSSA:

ma 4.10. klo 18 PUUPUHALTIMET, Oleg Sytiago
huom! syyslomalla ei tuntia
ma 18.10. klo 18 SÄHKÖVIULU, Tarmo Riutta
ma 25.10. klo 18 KITARA, Hanna Kourula
ma 1.11. klo 18 VASKIPUHALTIMET, Johanna Laakso & Mia Pertola
ma 8.11. klo VIULU, Virve Niemeläinen


Tervetulleita ovat aivan kaikki! Vauvat ja vaarit, teinit ja täti-ihmiset!
Tule tutustumaan soittimiin ja kuuntelemaan soivia säveliä!

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Soittotunti kirjastossa, Stage, Tapahtumat

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Onko tietsikka auki ja wifi kunnossa? Nyt jatkamme keväällä 2021 alkanutta Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Tällä kertaa lähdemme vielä vähän kauemmas. Menemme merta edemmäs kalaan ja kurkkaamme rapakon toiselle puolelle. Ylitämme tyrskyisät veet ja golf-virran, ja vastaanotamme digit ja datat Yhdysvalloista.

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päin ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Library of Congress – konsertteja ja luentoja

Kongressin kirjasto eli Library of Congress on tuottanut virtuaalisena koko 2020-2021 kauden ohjelmansa. Sivustolle on kerääntynyt kiinnostavia luentoja, keskusteluja ja keikkoja kaikille ilmaiseksi katsottaviksi. Tallennettuna löytyvät mm. 24.6.2021 nauhoitettu paneelikeskustelu musiikin käytöstä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa (https://youtu.be/wEtoZnxrJVc) sekä maaliskuussa 2020 nauhoitettu kantrimuusikoiden Garth Brooksin ja Trisha Yearwoodin haastattelu (https://youtu.be/vlrHlEdO-Jg).

Näinä poikkeuksellisina aikoina Library of Congress on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun ja tavoittelee maailmanlaajuista yleisöä. Ohjelmakausi on luvussaan 96! Eli ei muuta kuin YouTube-kanava esiin ja helteitä välttelemään!

Tsekkiläisiä sävelmiä


Tällä Digireissulla nostamme kuitenkin esiin tuoreen taltioinnin eli vain muutama päivä sitten (26.6.2021) lähetetyn konsertin, jossa Pavel Haas Quartet konsertoi virtuaalisesti. Kvartetti on tsekkiläinen ja se on nimetty kunnianosoituksena säveltäjä Pavel Haasin (1899-1944) muistolle.

Pavel Haas
Säveltäjä Pavel Haas, kuvan lähde: @holocaust_music

Haas oli tšekkiläis-juutalainen säveltäjä, joka kuollessaan toisen maailmansodan aikana keskitysleirillä, jätti jälkeensä keskeneräisenä suuren sinfoniansa. Lisää tietoa holokaustin uhreina kuolleista säveltäjistä ja muusikoista saa mm. twitteristä tililtä: https://twitter.com/holocaust_music.

Pavel Haas Quartet, kuvan lähde: EarRelevant

Ensimmäisellä julkaistulla äänitteellään vuonna 2007 Pavel Haas Quartet palkittiin Gramophonen kamarimusiikkisarjassa. Tsekkiläisen levy-yhtiö Suprahonin julkaisemassa äänitteessä kvartetti tulkitsee Pavel Haasin jousikvarteton No. 2 ”From the Monkey Mountains” sekä toisen tunnetumman tsekkiläissäveltäjän Leoš Janáčekin (1854-1928) jousikvarteton No. 2 ”Intimate Letters”.

Pavel Haas Quartet voitti saman sarjan uudelleen vuonna 2015 Suprahonin julkaisemalla äänitteellä. Tällä kertaa kvartetti tulkitsi kaksi tsekkiläisen Bedřich Smetanan (1824-1884) teosta: jousikvartetto No. 1 e-molli ”From my Life” sekä jousikvartetto No. 2 d-molli.

Vaskin kokoelmista löytyy lainattavaksi äänitteitä hakusanoilla Pavel Haas Quartet ja Pavel Haas.

Library of Congress -konsertin ohjelmisto 26.6.2021

Bedřich Smetana: String Quartet no. 2 in D minor, T.131
Béla Bartók: String Quartet no. 4, BB. 9
Johannes Brahms: Piano Quintet in F minor, op. 34

esiintyjinä:
Veronika Jarůšková & Marek Zwiebel, viulut
Luosha Fang, alttoviulu
Peter Jarůšek, sello
Boris Giltburg, piano


Konsertissa esitetyistä teoksista Brahmsin pianokvintetto on itseasiassa Library of Gongressin arkistoissa säilössä. Alla olevasta YouTube-julkaisusta voit katsoa konsertin. Julkaisun tietokenttään on merkitty eri teosten aloitusajat, joten voit helposti skipata jonkun yli.

Matkalinkit:

Library of Congress -konsertit löydät linkistä: Concerts from the Library of Congress

Keskusteluja ja muuta kiinnostavaa striimattua sisältöä löydät Library of Congressin YouTube-kanavalta: Library of Congress – YouTube


Suosittelemme lämpimästi tutustumaan tarkemmin Library of Congressin tarjontaan. Musiikki on yhteinen kieli, jos vaikka kielitaito ei kiinnostavien keskustelujen seuraamiseen riittäisikään.

Mukavaa matkaa!

Pavel Haas Quartet with Boris Giltburg: Concert – YouTube

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, konsertit, kuunteluvinkit, luennot, Musasto suosittelee, musiikinhistoria, Musiikkikirjastot.fi, Taidemusiikki, Uncategorized

”Ludwig van Beethoven soittaa radiossa” – Musaston lukuvinkkejä

Beethoven oli kuuro.
Sillä oli maalauksissa tuulen pörröttämä tukka.
”Hänen tempperamenttinsa oli välimerellistä laatua”, luki jossain lapsille tarkoitetussa kirjassa 1990-luvullta. Ai niin, ja se koira oli nimetty sen mukaan!

Kohta 251 vuotta Beethovenia

Miten hyvin mahtaakaan Ludwig van Beethoven levätä haudassaan? Tuskin kenenkään muun säveltäjän tuotantoa on niin lahjakkaasti maailmanlaajuisesti valjastettu eri käyttötarpeisiin. Onko kehitteillä uusi ideologia? Mites ois taustamusaksi Beethoven? Ai, lanseerasit uuden närästyslääkkeen? Mitens sois toi fyyr elise! Eikä ku se onki jo käytetty.

Valitettavasti minulla ei ole tarjota uutta suomenkielistä tietokirjallisuutta Beethovenista. Ei, vaikka viime vuonna juhlistettiin hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlaa. Tällä hetkellä takuuvarmana ja asiallisena elämäkertana voin suositella Denis Matthewsin Beethoven–elämäkertaa (suom. Riitta Kauko, 1991 Otava). Mutta siinä se sitten oikeastaan taidemusiikin elämänkertaluokassa eli 78.991 Vaskin kokoelmissa onkin. Onneksi näitä kuitenkin löytyy kirjastokimpasta monta kappaletta.

Matthewsin kirjan jälkeen on kuitenkin paljon virrannut vettä Aurajoessa ja tutkimustyö on tuonut uusia näkökulmia Beethoveniin säveltäjänä. Se on valaissut myös uudella tavalla kulttia hänen ympärillään. Onkin siis sääli, etteivät suomalaiset kustantajat ole tarttuneet viimeisten vuosien aikana julkaistuihin elämäkertateoksiin. Ainakaan korviini ei ole tällaista viestiä kuulunut.

Olemme kuitenkin hankkineet Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin kaksi kiinnostavaa tuoretta Beethoven -elämäkertateosta. Tällä kertaa hellimme kielitaitoisia ja musiikin kulttuurisista kytköksistä kiinnostuneita. Molemmat teokset lähestyvät säveltäjän elämää eri näkökulmista eikä näkökulma tosiaankaan ole ”vain” kuulon menettämisessä, rahahuolissa tai rakkausasioissa.

Teokset ovat englanniksi ja ruotsiksi, mutta hei! Ainahan voi toivoa, että jompikumpi näistä suomennettaisiin!

Musiikin jättiläinen

Ruotsinkielinen Beethoven – Den andvändbare titanen (2021) tarkastelee Beethovenin elämän lisäksi hänen ”kuoleman jälkeistä elämäänsä”. Näkökulma on valtapolitiikassa ja ideologioissa, sillä kuten Åke Holmquist kirjoittaa, Beethovenin musiikki ja persoona ovat monien toisilleen vastakkaisten ideologioiden hyväksikäyttämiä.

Holmquist paneutuukin kiinnostavasti prosesseihin, joissa säveltäjä ja hänen teoksensa toimivat esikuvina Bismarckille, Leninille, Hitlerille, Zhou Enlaille sekä demokratian valtaapitäville sodan ja rauhan aikana. Entä miten Beethovenin musiikista tulee symboli Euroopan Unionille? Sitäkin kirjassa käydään läpi

Beethoven – Den andvändbare titanen
(Åke Holmquist, 2021)


Beethoven är en ikon världen över. Han har också fram till vår tid fått spela rollen som politisk inspiratör. Alla tänkbara ideologier från höger till vänster ockuperade honom och använde homon för sina syften. Åke Holmquist skriver om denna process.

Johanna Paulson (Dagens Nyheter) läste boken och spekulerade frågan: ”Kan man göra Beethoven till klimataktivist?”. Kunde man? Kanske, för att Beethoven älskade det lantliga och hyllade i naturen i Pastoralsymphonin. Åke Holmquist har forskat och skirivit om Beethoven i decennier och 2011 utkom hans Beethoven: Biografin.

Sirpaleinen elämä

Englanninkielinen Beethoven – A Life in Nine Pieces (2020) tutkailee säveltäjän elämää hänen teostensa kautta. Laura Turnbridge kirjoittaa soljuvasti ja lähes viihdyttävästi asiaproosaa. Tiesittekös esimerkiksi sitä, että Beethoven kirjoitti usein teoksilleen vaihtoehtoisia loppuja, jotka vakiintuivat vastaanotosta riippuen?

Turnbridge lähestyy luvuittain eri teoksia, mutta pitää niiden muodon virkistävästi vaihtelevana. Välillä hän aloittaa kevyellä teosanalyysillä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan aikaa, ympäristöä ja säveltäjän elämää. Suosittelemme lämpimästi! Tämä teos löytyy myös e-kirjana OverDrive –palvelusta.

Beethoven – A Life in Nine Pieces
(Laura Turnbridge, 2020 )


Laura Turnbridge takes on a task that you would think would already been done. Many times. Over and over again. And perhaps it has been done, but not like this it hasn’t – not with this subject anyway. In each chapter Turnbridge focusses on a period of Beethoven’s life, a piece of music and a revealing theme, from family to friends…This makes A Life in Nine Pieces a thorough yet light read indeed.

Lisäluettavaa kokoelmista

Perinteisempiä elämänkertoja löytyy kuunneltavaksi Naxos Spoken Word –palvelusta.

Viihdettä kaipaaville englannin kielen taitoisille suosittelemme kirjailijana ja toimittajana tunnetun John Suchet’n kirjoittamaa fiktiivistä elämäkertatrilogiaa The Last Master. Sen paikka ei kai varsinaisesti olisi musaosastolla, mutta täältä se on ainakin vielä toistaiseksi lainattavissa ja luettavissa. Elämäkertana se on enemmän lähellä viime vuosisadan alkupuolen säveltäjäelämäkertoja, joissa puolet sisällöstä saattoi olla lähes fiktiivistä dialogia. Osat ovat nimeltään osa 1. Passion & Anger (1997), osa 2. Passion & Pain (1998) sekä osa 3. Passion & Glory (1999). Intohimoisia tuulahduksia siis kerrakseen!

Suchet on kirjoittanut myös The Man Revealed -sarjan taidemusiikin kolossaalisista kanonisoiduista säveltäjistä. Sarjan kirjoista ainakin Beethoven-osa löytyy Vaskin kokoelmista.

Niin, ja jos nimi tuntuu tutulta, olet oikeassa. Tämä Suchet on juuri sen Poirotin esittäjän eli Sir David Suchet’n veli. Isoveli, itseasiassa.

Kuunteluvinkki asian vierestä


Lopuksi suosittelemme kuuntelemaan Rasiolaisen SIG-yhtyeen mukaansa tempaavan Ludwig van Beethoven -biisin vuodelta 1984. Lyriikoissa kaikuvat sukupolvien ja luokattomaksi mielletyn suomalaisen yhteiskunnan luokkien väliset kuilut. Minä luulen, että Beethoven olisi tykännyt SIGin menosta – ainakin haluan ajatella niin!

Pitäis jo mennä kauppaan
ennen kuin sekin suljetaan
Jääkaappi on aivan tyhjä
ja vatsalleni ei riitä 

Orkesteri soittaa radiossa
Kaikki tuntee nuotit,
kaikilla on puku
Yleisökin tietää
miten käyttäydytään 

(Matti Inkinen, SIG: Unelmia, 1984)


Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, lukuvinkit, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Naxos Music Library, Naxos Video Library, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uncategorized

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa – Makeat Varpaankynnet näyttelyn muodossa

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa.

Jamaikalaisrytmejä Pansiosta – Makeat Varpaankynnet kesänäyttelyssä Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksessa 23.6. – 13.8.

Esillä on nostalginen kokonaisuus pansiolaisesta Makeat Varpaankynnet -yhtyeestä, joka soitti reggaerytmejä ensimmäisenä Suomessa.

Jalavan veljekset Olli, Jukka ja Seppo perustivat Makeat Varpaankynnet vuonna 1971. He soittivat ensimmäiset vuodet Beatlesiä, Spencer Davis Groupia, Trafficiä ja Procol Harumia, kunnes Olli kuuli vuonna 1976 Bob Marleyn & The Wailersien livelevyn.

Vanhemman veljen oikeudella Olli johdatti nuoremmat veljensä reggaen maailmaan ja alkoi ankara harjoittelu. Seuraavana vuonna yhtyeen koko keikkaohjelmisto oli jo reggaeta. Suomen ensimmäinen reggaeyhtye oli syntynyt.

1980-luku kulki vahvasti reggaen tahdissa huippuhetkinä Ruisrock-esiintymiset vuosina 1980 ja 1984 sivulavalla ja vuonna 1988 vihdoin päälavalla. Pansiolaiset muistetaan myös monista esiintymisistään TVO:lla. Yhtye julkaisi vuosikymmenen varrella neljä omakustannesingleä, joista ensimmäinen oli vuonna 1982 ilmestynyt Don´t Look Just Back. Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Olli (rummut), Jukka (kosketinsoittimet, kitara ja laulu), Seppo (basso) ja Kari Nyyssölä (kitara).

Royal Flush

Seuraavalla vuosikymmenellä yhtyeen tarina jatkui pelkästään Jalavan veljeksistä koostuneessa Royal Flush -kokoonpanossa. Yhtye esiintyi vuonna 1993 jälleen Ruisrockissa sivulavalla ja julkaisi omakustanteina singlen (1992) ja CD:n (1996). Royal Flush keikkaili vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jonka jälkeen yhtye on viettänyt hiljaiseloa.

Jalavan veljeksistä Judo (Jukka) on sittemmin kunnostautunut monien turkulaisbändien kosketinsoittajana ja laulajana reggaen vaihduttua bluesiin.

Ohessa kuvia Raision kirjastotalon näyttelystä:

(teksti Altti Koivisto ja Eeva Kiviniemi))

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Jello Biafra ja anarkistisen vanhenemisen jalo taito

”When people come up to me

and say I’ve changed their life

I say now it’s your turn

to start a fire

FIRE FIRE

Start your own fire

Bring the world fire.”    

-Jello Biafra with The Melvins, kappaleessa Enchanted Thoughtfist.

Muutama vuosi sitten katsoin Ylen dokumenttisarjan Punklandia, jossa yksi jakso loppui mielestäni erittäin raivostuttavalla sitaatilla.

   ”Ihminen, joka ei nuorena ole idealisti, on sydämetön. Ja jollei hän vanhana ole konservatiivinen, hän on tyhmä.”

Tämä pisti vanhenevan punkkarin veren kiehumaan. Pidä sinä Hallikainen turpasi kiinni, taisin sanoa ääneen.

Tottahan se kuitenkin on, että me vanhenemme. Ja vaikka se ei pelastaisikaan meitä tyhmyydeltä, meistä tulee usein juuri sitä, mitä meistä ei koskaan pitänyt tulla.

 ”Voi ei, kuulostan ihan äidiltäni!”

 ”Nykynuoret ovat juuri sellaisia.”

 ”… Mutta kun minulla on nykyään velvollisuuksia ja laskuja maksettavana!”

Valitettavan monien kohtalo on kuulostaa tältä.

On kuitenkin olemassa myös ihmisiä, kuten Jello Biafra.

Ihmisiä, jotka eivät näytä koskaan hidastavan vauhtia.

Ihmisiä, jotka nousevat barrikadeille samalla intohimolla kuusikymppisinä kuin kaksikymppisenä.

Ihmiset, jotka eivät koskaan peräänny, lopeta eivätkä luovuta.

Jello Biafra (oikealta nimeltä Eric Reed Boucher) tunnetaan parhaiten laulajana Dead Kennedys -yhtyeestä, yhdestä kaikkien aikojen rakastetuimmista punkbändeistä.

Mutta 63-vuotias Biafra on paljon muutakin kuin tämän ikonisen punk-yhtyeen keulahahmo.

Hän on levy-yhtiö Alternative Tentaclesin perustaja (Leftöver Crack, Subhumans, Tsunami Bomb …)

Hän on julkaissut yhdeksän Spoken word-levyä sekä ollut mukana lukuisissa erilaisissa musiikkiprojekteissa sen jälkeen, kun hän erosi Dead Kennedystä vuonna 1986 (LARD, Jello Biafra and D.O.A., Jello Biafra and The Guantanamo School of Medicine …).

Uusimman levynsä, Jello Biafra and The Guantanamo School of Medicine: Tea Party Revenge Porn, hän julkaisi oman levy-yhtiönsä kautta vuonna 2020.

Biafraa nähdään myös monissa elokuvissa sivurooleissa (mm. Bikini Bandits, Highway 61, The last black man in San Fransisco).

Tämä poliittisesti aktiivinen entinen anarkisti oli San Fransiscon porimestariehdokkaana vuonna -79 sijoittuen neljänneksi.

Sen lisäksi hän oli ehdolla New Yorkin vihreän puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 2000.

Lisäksi hän on joutunut vaikeuksiin lain kanssa pariin otteeseen. Biafra istui syytetyn penkillä ensimmäistä kertaa vuonna 1986 haitallisen materiaalin levittämisestä nuorille. Kyseinen haitallinen materiaali oli taiteilija H.R. Gigerin tekemä juliste nimeltä Penis Landscape, joka tuli liitteenä Dead Kennedys albumissa Frankenchrist. Myös Biafran vanhat bändikaverit haastoivat hänet vuonna 1998 oikeuteen maksattomista royalty-korvauksista. Tämän oikeudenkäynnin Biafra hävisi.

Dead Kennedys

Dead Kennedys heijastaa selvästi maailmaa, johon yhtye syntyi. Maailmaa, jossa Pol Pot ja hänen punaiset Khmerit riehuivat Kambodzassa. Kaliforniassa Ronald Reagan oli kuvernöörinä, sittemmin maan presidenttinä. Punkskene oli nuori ja villi ilman selvää kehityssuuntaa. Esiintymislavan edessä, kommunistien ja anarkistien joukossa, tehtiin natsitervehdyksiä.

Dead Kennedys ei pelännyt hyökätä suorasanaisesti näkemiensä asioiden kimppuun.

Holiday in Cambodia herättää minussa sekä pelkoa että vihaa – tavalla, johon vain oikein hyvä punkki pystyy. Bändin jäsenet olivat pyhän vihan vallassa soittaessaan biisinsä Kambodzan silloisesta tilanteesta, ja sen kuulee.

Nazi Punks Fuck Off on niin suorasanainen, että jopa moshpitissä heiluvat kaljupäät ymmärsivät sen viestin. Eikä presidentti Reagankaan helpolla päässyt, niin kuin voi todeta kuunnellessaan kappaleet We’ve got a bigger problem now tai Bleed for me.

”Näin Dead Kennedysin vuoden 1979 lopulla, kun se lämmitteli The Clashia … Jello Biafra päätyi yleisön sekaan, minkä jälkeen hän oli enemmän tai vähemmän alasti. Kiihkeät fanit olivat repineet vaatteet hänen yltään.”

 –Steven Rubio, punktohtori.

Dead Kennedys menetti vetovoimansa, kun yhtye jatkoi uudella laulajalla. Ketään ei tunnu kiinnostavan, mitä yhtye puuhasi Jeff Penaltyn ja myöhemmin Skip Greerin aikana. Koska Dead Kennedys ilman Biafra on nyt vain väärin.

Biafran myöhempi tuotanto ei ole koskaan saavuttanut samaa kulttimainetta kuin Dead Kennedys.

Niistä kuitenkin loistaa selvästi läpi Biafran kädenjälki – ironista huumoria vakavista aiheista. Tämä näkyy niin The Witch Trialsin improvisoiduissa electropunk-tarinoissa, LARDin nopeatempoisessa rokissa, kuin Biafran yhdeksässä spoken word-levyssä. Erikoisella äänellään Biafra hyökkää niin kuvernööri Schwartzeneggerin kuin poliisienkin kimppuun.

”Menin Rock Against Reagan – konserttiin Washingtoniin oikeastaan vain siitä syystä, että siellä soitti Dead Kennedys, joka oli tuolloin yksi suosikkibändeistäni. Muistan, että Biafra tuijotti Washington-monumenttia ja kutsui sitä ’suureksi ikuiseksi Ku Klux Klanin mieheksi, jolla on kaksi räpyttelevää punaista silmää’. Poliisihelikoptereita lensi joka puolella, ja mellakkapoliiseja saapui bussilastettain. Kolmetoistavuotiaasta skidistä se tuntui omalta pikku vallankumoukselta.”

-Dave Grohl, Scream, Nirvana, Foo Fighters jne …

Jello Biafra vuonna 2017

”Mielestäni huumori voi olla voimakas ase”, sanoo Biafra Fresh Fruit For Rotting Vegetables-kirjan haastattelussa. ”Miksi muuten Charlie Chaplin olisi karkoitettu Yhdysvalloista kommunistihysterian ja McCarthyn aikakaudella?”.

Biafran huumori on lievästi sanottuna erikoinen. Usein se toimii juuri sellaisena aseena, josta hän puhuu, ja jonka avulla mies saa sanomansa läpi, kun taas toisinaan se menee ainakin itseltäni täysin ohi. Oliko tämän nyt tarkoitus olla hauskaa, kannanotto vai molempia? Vai jotain ihan muuta?

Miksi esimerkiksi Enhanced Methods of Questioningin (Jello Biafra and the Guantanamo School of Medicine) tekstiliitteessä on valokuva Hollywood-kukkuloiden tunnetuista kirjaimista, mutta niissä ei lue Hollywood vaan Bummer?

Miksi hänen ja Theresa Soderin häät pidettiin hautausmaalla? Oliko tämä jonkinlainen kannanotto vai sattuiko pariskunta kenties viihtymään hautausmailla?

Ja miksi hän vastustaa niin kovasti geenimanipuloitua ruokaa, tai ”frankenfood”, niin kuin hän itse sanoo, vaikka nälänhätä on todellinen ongelma maailmassa? Jopa hänen taiteilijanimensä, Biafra, viittaa nälänhädästä kärsivään valtioon, ja Plastic Surgery Disastersin levynkannessa on valokuva nälänhätää kärsivän lapsen kuihtuneesta kädestä. Eikö olisi tärkeämpää ruokkia maailman nälkäiset ensin, ja sitten keskittyä ruoan laatuun?

Ja Give Me Convenience or Give Me Death … Millainen nimi se oikein on albumille?

“Jello on kuin outo, jälkeenjäänyt setäni. Hän kuuluu perheeseen. Tapasimme 27 vuotta sitten Chicagossa. Menin backstagelle, emmekä harrastaneet seksiä. En ollut bändäri. Juttelimme kuitenkin jonkin aikaa. Minusta hän oli idiootti. Hänestä minä olin idiootti. Siitä pitäen olemme tulleet hyvin juttuun.”

-Al Jourgensen, Ministry

Minä en ole oikea ihminen kertomaan, millainen Jello Biafra on. En tiedä, onko hän nero vai tyhmä, poliittisesti valaistunut vai pelkästään sanavalmis besserwisser.

   Mutta olen aivan täysin varma siitä, mitä hän ei ole.

   Jello Biafra ei ole sydämetön. Eikä hänestä ikinä kasva konservatiivi.

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esiin osan Jello Biafran tuotantoa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt

Kevät koittaa!

Kevään koittamisen kunniaksi, on tässä koottuna kappaleita, joita kelpaa kuunnella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä.
Osasta kappaleista on pientä lisätietoa ja koko soittolistan linkki löytyy jutun lopusta.

Nina Simone : Another Spring

Nina Simonen hieno kappale Another Spring alkaa hyisenä, mutta lämpenee kuin kevät. Kappaleen ovat tehneet John Clifford ja Angelo Badalamenti, joista jälkimmäinen on tunnettu myös ohjaaja David Lynchin elokuviin ja TV-sarjoihin tekemästään musiikista.

https://www.youtube.com/watch?v=4-wc1p193Tw


Simon & Garfunkel  : April Come She Will

Kappale kertoo keväästä metaforan kautta; kevät saapuu kuin rakastaja, joka jättää syksyn tullen.
Kevät toisin sanoen tuo samoja tuntemuksia ja lämpöä kuin uuden rakkauden kokemus.

https://www.youtube.com/watch?v=PYD-DIggB2k

Django Reinhardt : Swingtime in Springtime

Tämä kepeä ja iloinen teos nostaa mielialaa keväiseksi.

https://youtu.be/klcy7aHqw1c

The Leisure Society : The Last Of The Melting Snow

The Leisure Societyn kauniin haikeassa kappaleessa saavutetaan hienosti samaa tunnelmaa, kuin on katsella kuinka kevätaurinko sulattaa lumet, mutta vielä ei ole kesän lämpö koittanut.

https://www.youtube.com/watch?v=9MhHXAIGhQQ


Bonnie ‘Prince’ Billy :  There will be spring

Will Oldham, eli paremmin Bonnie ‘Prince’ Billyna tunnettu folklaulaja-lauluntekijä on julkaissut kevätlaulunsa kahdestikin. Ensin Wolfroy goes to town-levyllä raaempana ja hyisempänä versiona ja myöhemmin värikkäämpänä versiona Singer’s grave a sea of tongues-levylleen.


https://www.youtube.com/watch?v=kjd_6QD_z-w


Tavaramarkkinat :  kevät

Liisa Akimofin luotsaaman Tavaramarkkinoiden Kevät-kappale on yksi yhtyeen tunnetuimpia kappaleita, mutta myös yksi ilmiselvimmistä valinnoista kevätaiheiselle soittolistalle.

https://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY

Rodgers : Hammerstein: It Might As Well Be Spring

Oscar Hammersteinin ja Richard Rogersin Oscar-palkittu levytys vuodelta 1945 ei suoraan kerro keväästä, vaan aiheena on se kutkuttava odotuksen tunne, joka on läsnä talven selän taittuessa, kuinka kevät tuo aina lupauksen uudesta ja lämpimästä.


https://www.youtube.com/watch?v=TXMEVTtAZkI&t=74s

Sanni : Hei kevät
Näin artisti itse kertoo kappaleesta Rumbassa:

”Hei kevät on biisi, joka syntyi viime keväänä kirjoitusreissulla sellaisesta kummallisesta kosmisen yksinäisyyden aiheuttamasta haikeudesta, joka valtaa mut aina tähän aikaan vuodesta. Voisin selittää biisin auki, mutta ehkä se saa tällä kertaa avata itse itsensä. Kaikki ei oo pään sisällä aina vältsii ihan sitä mitä antaa itsestään ulospäin. Tässä vähän mun mielenmaisemaa siitä.”


https://www.youtube.com/watch?v=ASqqTouaVw8

Ja tietysti Antonio Vivaldin Kevät, teoshan on siitä mielenkiintoinen klassikko, että oli melko tuntematon vuoteen 1948 asti jolloin yhdysvaltalaisen viulistin Louis Kaufmanin levytys nosti sen suureen suosioon.

https://www.youtube.com/watch?v=3LiztfE1X7E

Ja toki soittolistalta lisääkin kappaleita löytyy, jotka löytyvät tästä alta:

Pariisin kevät : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=UuMyVmlyqAQ

Kaseva : Kevät
https://www.youtube.com/watch?v=YRhHa1jMDxM

Sielun veljet : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=Z1N-gyaPlAA

Kauko röyhkä : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=a9K5ODB6kSk

Kaikki kappaleet YouTube-soittolistalla:
https://www.youtube.com/playlist?list=PLraIjAiZkyfu90CzX3N8Z05IULGUrOfyb

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Nyt jatkamme keväistä Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Tampere ja Metso LIVE

Vuonna 2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö on myönsi Tampereen pääkirjaston Metson musiikkiosastolle Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon, eikä turhaan. Heidän Metso LIVE -konseptinsa yhdistää elävän musiikin, kirjaston kokoelmat ja musiikista käytävän keskustelun.

Konseptin synnystä voi lukea Kirjastot.fi -sivustolta Musiikki kuuluu kaikille -blogista. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2014 ja siitä saa hyvin kuvan menestyksekkäästä toimintamallista

Metso LIVE -videoita löytyy Tampereen kaupunginkirjaston YouTube-kanavalta. Suosittelemme ottamaan sen katselulistallenne. Mikään ei myöskään estä seuraamasta tamperelaisia FaceBookissa: https://www.facebook.com/MetsonMusiikkiosasto/

Tänä keväänä Metso STUDIO tempaus hemmottelee myös Metso LIVE:n katsojia kiinnostavalla kattauksella, jotka on tuotettu yhteistyössä Alt Agency & Managementin, Tampereen kaupungin ja Kulttuuri Tampereen kanssa. kanssa. Viimeisimpänä livenä esiintyi Kokkolasta kotoisin oleva Arppa, jolta ilmestyi viime elokuussa omakustanteinen debyyttialbumi Laavalamppuja.

Tämän kevään tempauksen aikana musiikin kuulee vain livestriiminä, joten kannattaa olla skarppina. Artistien haastattelut jäävät YouTubeen katsottaviksi. Kannattaa ottaa ylös myös muut Metso STUDIOn etätapahtumien ajankohdat.

Mukavaa matkaa!

Kuva Metson Musiikkiosaston Facebook-sivuilta

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Musasto suosittelee, Uutiset

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Kevään aikana teemme Digireissuja täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Rovaniemi ja PopuLappi-tuubi

Ensimmäisellä Digireissulla suuntaamme Rovaniemelle. Siellä erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelän haastateltavina kävivät helmikuussa pyörähtämässä Laura Ahvonen ja Ville Suopajärvi yhtyeestä Puiset Heilat. PopuLappi-tuubi on sarja, jossa haastatellaan lappilaisia musiikintekijöitä. Sarjan ensimmäisessä osassa tammikuussa soi lappilainen gotiikka kun Jarkko Honkanen, Heikki Vaara ja Jarkko Niemi pistivät uusiksi Tom Jonesin hitin Delilah.

PopuLappi on Rovaniemen musiikkikirjaston tuoteperhe, johon kuuluu mm. äänitekokoelma sekä Lapin Kansan kanssa yhteistyössä tehty 21-osainen podcast SoundCloudissa.

PopuLappi-tuubin konsepti on mukava. Toteutus nauhoitettu ja editoitu live-striimin sijaan. Tämä mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen ja osaston esittelyn tilavaihdosten kautta. Näemmekin Lauran ja Villen esim. levyvarastossa ja lopuksi pakkaamassa soittimiaan potkukelkan kyytiin! Siinäpä eksotiikkaa kerrassaan!

Keskustelun aiheina ovat uusin julkaisu, muusikoiden suosikkilevyt ja heidän soittimensa. Musiikkikin soi kun duo esittää kappaleet Minne lie, Kuunihailuyö ja Raiteet kuin käärmeet. Jakson sisältö on myös merkattu videon tietoihin nauhoitteen keston avulla.

Tunnusmusiikista vastaa Hannu Raudaskoski ja työryhmässä ovat Marko Niemelä, Jani Ekblom, Jari-Pekka Karkkola.

Ota tämä vaikka lauantain katselulistallesi! Mikään ei myöskään estä sinua ryhtymästä Rovaniemen musiikkikirjaston seuraajaksi Facebookissa tai tilaamasta Rovaniemen kaupunginkirjaston YouTube-kanavaa. Vaikka et itse pääse Jorma Eton tielle, voit matkata sinne digivirtoja pitkin.

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Musiikkikirjastot.fi, Tarinoita levyjen takaa, Uncategorized

Nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä

Ainutlaatuisia ja nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä.

Jouni Saariston näyttävä Ruisrock 1974-83 -kokonaisuus on esillä Raision kaupunginkirjaston Aulagalleriassa 1.-27. maaliskuuta.

Saaristo oli innokas Ruisrockissa kävijä jo festivaalin alkuvuosina. 1974 musiikkiharrastuksen rinnalle tullut järjestelmäkamera innosti häntä kuvaamaan festivaalin käänteitä.

”Kuvasin alkuun ihan omaksi ilokseni. Mieli teki kuitenkin päästä myös lehdistöalueelle ja niinpä sain Rainer Koskelta pressikortin, sillä ehdolla, että toimitan muutamat kuvat organisaatiolle. Näin mentiin useita vuosia.”

Saaristo ei koskaan aikonut laittaa näitä kuvia julki, mutta useiden vuosien ja käänteiden jälkeen hän on koonnut kuvista kokonaisen näyttelyn. Näyttelystä löytyy siis kuvia, joita ei ole ennen voinut nähdä julkisesti.

Jouni Saaristosta tuli ammattivalokuvaaja 1976. Hän työskenteli aluksi Turun telakalla valokuvaajana, mutta perusti oman yrityksen vuonna 1990, jonka jälkeen hän on tehnyt kuvaustöitä laidasta laitaan.

Jouni Saariston näyttely Ruisrock 1974-83 on nähtävissä Aulagalleriassa 1.–27. maaliskuuta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat