Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Aurora

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Aurora, laulaja, säveltäjä ja muusikko. Tein ensimmäiset kappaleeni jo 12-vuotiaana, ja pitkän harrastamisen jälkeen päädyin muusikon opintoihin Pop & Jazz Konservatorioon ja myöhemmin myös artistiksi. Olen kahlannut läpi monia mustan rytmimusiikin tyylejä, mutta pahin hurahdus tapahtui reggaen kohdalla.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olin vielä muutama vuosi sitten ahkera levyjen lainaaja. Sittemmin levyt ovat vaihtuneet suoratoistopalveluihin ja kaunokirjallisuutta silloin tällöin lainailen.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Toissakesänä olin Ruisrockissa katsomassa Ellie Gouldingia. Mieleen jäi keikan mieletön energia ja upea ääni.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on ihan omanlaisensa skene. Tätä nykyä reggae-edustus on ainakin hyvällä mallilla! Itse koen olevani vielä vähän ulkopaikkakuntalainen, vaikka olen asunut Turussa vuodesta 2012.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Erykah Badu – Live

Weather Report – Mysterious Traveller

Peter Toshin CD-levyt

Toim. Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

New Order: Get ready (2001)

Manic Street Preachers: Postcards from a young man (2010)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

Viikon levy – Depeche Mode : Spirit

depeche_mode_-_spirit_cover

”Where’s the revolution?!”

Depeche Mode on uudella, 14:lla studiolevyllään parhaassa vedossa pitkään aikaan. Yhtyeen ei tarvitsisi osoittaa olemassaoloaan enää sata miljoonaa levyä myytyään, ja voisi hyvin vain kiertää hittejä esittämässä. Mutta Spirit vaikuttaa kuitenkin pohjimmiltaan siltä että on tehty koska yhtye haluaa tehdä uutta musiikkia, ei vain siksi että haluaa tekosyyn kiertueen tekemiseen.
Energiaa Depeche Modella selvästikin yhä on(vaikka eivät edellisetkään levyt nyt varsinaisesti letargisia olleet) yhtye on, kuten monet muutkin, turhautunut nykytilaan. Levy onkin Depeche Mode onkin poliittisimmillaan sitten 1980-luvun. Levyllä on Black Celebrationista (ja toki myöhemmistä levyistäkin) tuttua alakuloa, mutta myös eräänlaista piilotettua vimmaa. David Gahan kuulostaa yhä itseltään, mutta tietyllä tapaa hänen kuuluisa tenorinsa tuntuu kärkkäämmältä.

Musiikillisesti levy ei ole ehkä niin uudistunut kuin olisi voinut toivoa, vaikka tuottajana onkin (Depeche Modelle) uusi yhteistyökumppani, Simian Mobile Discosta tunnettu James Ford. Mutta toisaalta ei se ole myöskään miinus. Levy on  kuitenkin ehkä verevämpi, kuin eräät Depeche Moden 2000-luvun levyt. Yhtye ei ole ehkä keksinyt itseään uudelleen, mutta on kuitenkin tehnyt hyvän elektropoplevyn. Yhtye ei todennäköisesti puhu  kuitenkaan itsestään Going Backwardsilla:

“We’re going backwards, armed with new technology
we’re going backwards to a caveman mentality”

Vaan yhteiskunnastamme, joka palaa arvoiltaan kivikaudelle omatunto konkurssissa.

Levy ei ehkä nouse klassikoksi 1980- & 1990-luvun levyjen tapaan. Mutta se ei varsinaisesti vähennä levyn arvoa. Harva näin pitkään toiminut yhtye kykenee kirjoittamaan uusia ja tuoreita kappaleita ja vaikkakin hienovaraisesti, niin silti pyrkimään uudistamaan ilmaisuaan.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutuudet, Viikon levy

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

The Alan Parsons Project: Eye in the sky (1982)

Freedom rhythm & sound – Revolutionary jazz cover art 1965-83 (2009)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

Pink Floyd – Early years

Radio-, televisio- ja verkkojournalisti David Mawby luennoi Turun pääkirjaston musiikkiosastolla 30.3. klo  18 Pink Floyd –yhtyeen varhaistuotannosta ja pohtii Syd Barrettin kohtaloa; avautuiko vai sulkeutuiko hänen mielensä 60-luvulla?

Luento on englanniksi, mutta kysymyksiä voi esittää ja keskustella voi suomeksi.

4527239953_0f575737ba_z

In the mid sixties three students of architecture teamed up with a Cambridge-born art student to create a band that opened the doors of musical psychedelia the world over. Syd Barrett, Rick Wright, Nick Mason and Roger Waters formed the Pink Floyd, a band that for over half a century still continues to expand musical horizons for millions.

Radio, TV and online journalist David Mawby explores many of Pink Floyd’s saucerful of secrets on a musical journey that still echoes in the minds of fans old and new.

This presentation turns the clock back to the early years of the Floyd’s career and features tracks from both their first albums and singles. In between these nuggets, we also look at the late, great Syd Barrett and ask whether his mind was closed rather than opened by the psychedelic genie of the sixties?

Photo0269 (2) (002)

David introduces the early years of Pink Floyd at the Library of the City of Turku’s music department on Thursday, 30th of March at 6 p.m.

https://www.facebook.com/events/273426303096817/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Viikon levy: At The Drive-In : Relationship Of Command

at_the_drive-in_-_relationship_of_command_cover

Ensikosketukseni At The Drive-In yhtyeeseen lienee ollut heidän esityksensä Conan O’Brienin TV-show’ssa vuonna 2000. Harvoin näkee yhtyeen antavan niin kaikkensa tämäntyyppisessä tilaisuudessa, mutta ATDI ei tinkinyt live-esiintymisensä tasosta.

Yhtye on lähtöisin El Pasosta, Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalta, alueelta johon on nyt suunnitteilla muuri. Yhtye onkin ottanut kantaa poliittisesti, ihan jo lähtökohtiensa vuoksi, esim. pääasiallinen säveltäjä, tuottelias Omar Rodriguez syntyjään puerto ricolainen ja rumpali Tony Hajjar libanonilainen. Esimerkkinä Invalid litter dpt. –kappale, jossa käsitellään Juarezissa Meksikossa tapahtuneita, selvittämättömiä maquiladoraseissa työskennelleisiin naisiin kohdistuneita murhia.

At the Drive-In liitettiin aikanaan vahvasti silloiseen post-hardcore/emotional hardcore-genreen. Vain paria vuotta myöhemmin emo-genre tarkoittikin jotain aivan muuta, mutta vielä tässä vaiheessa Soundin aikalaisarviossa määritellään levyn synteesi hienosti: ” Fugazin intensiteetti, Helmetin ryhdikkyys, Weezerin rytmillinen poukkoilevuus”. Levyn on miksannut Andy Wallace, joka oli mukana myös Nirvanan Nevermindissa, levy onkin samantapaisesti iskevä, läpilyövä aikansa merkkipaalu, joihin muita verrataan.

Valitettavasti levy oli myös yhtyeen joutsenlaulu, yhtye hajosi vuosiksi, osa jäsenistä perusti Sparta-yhtyeen ja Omar ja Cedric jatkoivat The Mars Voltassa ja Antemasquessa.
Vuonna 2012 yhtye kokosi rivinsä tehden ensin festivaalikeikkoja ja sitten kiertueen ja nyt 2017 keväällä on tulossa kokonaan uusi levy.

Aivan yksi ja erityinen osa levyn ja yhtyeen hienoudesta on sanoitukset, ne eivät edusta tavanomaisia punksanoituksia, vaan ovat huomattavan runollisia ja monimerkityksellisiä. Mutta runollisia siten, että kätkevät lukuisia tulkintoja, tekstit ovat kantaaottavia, mutta hienovaraisemmin kuin perinteinen hardcore-ilmaisu.

I’m just tired of counting bodies

Is this mausoleum tardy

Let’s just paint you a pretty face

Flies dip tongues into tear ducts

In toothpicks fought unborn

 

Contusion is hungry

They still eat their young

Proto-culture null and void

Myöhemminhän Cedric Bixlerin sanoitukset muuttuivat huomattavasti vaikeatulkintaisemmiksi Mars Voltan upeilla teemalevyillä, joiden etiäisiä on jo kuultavissa Relationship of commandilla.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

10 valittua rasismin vastaista laulua 2.0

Turussa vietetään rasismin vastaista viikkoa 20.3.-26.3.2017. Tämä näkyy ja kuuluu myös Turun eri kirjastoissa. Musasto kokosi viikon tueksi päivitetyn soittolistan 2.0 jonka avulla voit perehtyä aiheeseen musiikin avulla. Listan lisäksi löytyy vielä toinen vastaava lista Musaston alkuajoilta vuodelta 2012.

Rage Against The Machine: Killing in the name

Kappale heijastelee Yhdysvalloissa esiintyvää rotujen välistä jännitettä. Se ilmestyi vuonna 1992 Los Angelesin mellakoiden jälkeen jotka saivat alkunsa neljän valkoihoisen poliisin pahoinpideltyä mustaihoisen taksikuski Rodney Kingin.

Bob Dylan: Hurricane

Hurricane kertoo nyrkkeilijä Rubin ”Hurricane” Carterin tarinan. Vuonna 1966 Carter tuomittiin vankilaan kolmen valkoihoisen ampumisesta. Poliisi etsi tapauksen tiimoilta kahta mustaa miestä ja pidätti Carterin ja tämän ystävän John Artisin vain koska nämä sattuivat kohdalle. Carter vietti 19 vuotta elämästään vankilassa syytettynä murhasta jota hän ei tehnyt.

Nina Simone: Mississippi goddam

Nina Simonen oma sävellys ja sanoitus on artistin kannanotto Medgar Eversin murhaan sekä 16th Street Baptist Church-kirkkoon Birminghamissa Alabamassa tehtyyn pommi-iskuun. Ku Klux Klanin jäsenet piilottivat kirkon portaiden alle laatikon dynamiittia joka räjähtäessään surmasi neljä afroamerikkalaista tyttöä.

James Brown: Say it loud – I’m black and I’m proud

Tässä kappaleessa James Brown kertoo niistä ennakkoasenteista joita mustia kohtaan maassa vallitsee. Hän myös ottaa kantaa asioiden parantamisen puolesta.  ”We demands a chance to do things for ourself/we’re tired of beating our head against the wall/and workin’ for someone else”.

Public Enemy: Fight the power

Ehkäpä Public Enemyn tunnetuin kappale Fight the power ilmentää vahvasti yhtyeen sanomaa. Mustien tulisi olla ylpeitä juuristaan sekä omasta kulttuuristaan. Tämän hyökkäävän kappaleen tarkoitus oli voimaannuttaa mustien yhteisöä sekä aiheuttaa keskustelua eri osapuolten välillä. Lyriikoissa muutamat valkoihoiset ikonit, kuten Elvis Presley saavat osansa (”Elvis was a hero to most but he never meant s–t to me”).

Neil Young: Southern man

After the gold rush-albumilta löytyvä Southern man arvostelee suorasti Ku Klux Klania sekä Yhdysvaltojen etelävaltioissa esiintyvää rasismia mustia kohtaan. Kappaleessa Young kertoo koko valkoisen etelän tarinan ja sen kuinka orjia kohdellaan siellä huonosti. ”I saw cotton and I saw black, tall white mansions and little shacks. Southern Man, when will you pay them back?

Black Eyed Peas: Where is the love

Kappaleessa käsitellään lukuisia maailmanlaajuisia ongelmia kuten terrorismia, rasismia, seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa, saasteita jne. 9/11 iskut ja Yhdysvaltojen toiminta Irakissa sekä näiden vaikutus ympäröivään maailmaan ovat toimineet lyriikoiden inspiraation lähteenä.

Rise Against: Prayer of the refugee

Tämä kappale kertoo pakolaisen/maahanmuuttajan arjesta, siitä kuinka hän yrittää saada rahansa riittämään uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Päivittäin hän kokee toistuvasti syrjintää ihmisten ja valtion taholta. Kappale on myös vuoropuhelu isän ja pojan välillä, siitä mitä oli ennen ja kuinka asiat nykyisin voisivat olla paremmin.

System Of A Down: P.L.U.C.K.

Vuonna 1915 Turkin armeija syyllistyi armenialaisten kansanmurhaan mistä tämä kappale kertoo. P.L.U.C.K. on lyhennys sanoista ”Politically Lying Unholy Cowardly Killers.” Serj Tankian kantaa päävastuun laulusta. Daron Malakian huutaa ennen kertosäettä ”watch them all fall down” sekä laulaa kappaleen keskellä ja lopussa ”Never wanna see you around.”

Mos Def: Mr Nigga

Lukuisat hip hop-kappaleet ovat aikojen saatossa ammentaneet aiheensa rasismista. Mos Defin Mr Nigga kertoo kappaleessa esiintyvän henkilön jatkuvasta taistelusta stereotyyppista ajattelua ja kaltoin kohtelua vastaan. “Late night, I’m on a first class flight/ The only brother in sight the flight attendant catch fright… An hour later here she comes by walking past/ ‘I hate to be a pest but my son would love your autograph.’”

Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee