Avainsana-arkisto: Hanna Kaikko

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Onko tietsikka auki ja wifi kunnossa? Nyt jatkamme keväällä 2021 alkanutta Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Tällä kertaa lähdemme vielä vähän kauemmas. Menemme merta edemmäs kalaan ja kurkkaamme rapakon toiselle puolelle. Ylitämme tyrskyisät veet ja golf-virran, ja vastaanotamme digit ja datat Yhdysvalloista.

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päin ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Library of Congress – konsertteja ja luentoja

Kongressin kirjasto eli Library of Congress on tuottanut virtuaalisena koko 2020-2021 kauden ohjelmansa. Sivustolle on kerääntynyt kiinnostavia luentoja, keskusteluja ja keikkoja kaikille ilmaiseksi katsottaviksi. Tallennettuna löytyvät mm. 24.6.2021 nauhoitettu paneelikeskustelu musiikin käytöstä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa (https://youtu.be/wEtoZnxrJVc) sekä maaliskuussa 2020 nauhoitettu kantrimuusikoiden Garth Brooksin ja Trisha Yearwoodin haastattelu (https://youtu.be/vlrHlEdO-Jg).

Näinä poikkeuksellisina aikoina Library of Congress on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun ja tavoittelee maailmanlaajuista yleisöä. Ohjelmakausi on luvussaan 96! Eli ei muuta kuin YouTube-kanava esiin ja helteitä välttelemään!

Tsekkiläisiä sävelmiä


Tällä Digireissulla nostamme kuitenkin esiin tuoreen taltioinnin eli vain muutama päivä sitten (26.6.2021) lähetetyn konsertin, jossa Pavel Haas Quartet konsertoi virtuaalisesti. Kvartetti on tsekkiläinen ja se on nimetty kunnianosoituksena säveltäjä Pavel Haasin (1899-1944) muistolle.

Pavel Haas
Säveltäjä Pavel Haas, kuvan lähde: @holocaust_music

Haas oli tšekkiläis-juutalainen säveltäjä, joka kuollessaan toisen maailmansodan aikana keskitysleirillä, jätti jälkeensä keskeneräisenä suuren sinfoniansa. Lisää tietoa holokaustin uhreina kuolleista säveltäjistä ja muusikoista saa mm. twitteristä tililtä: https://twitter.com/holocaust_music.

Pavel Haas Quartet, kuvan lähde: EarRelevant

Ensimmäisellä julkaistulla äänitteellään vuonna 2007 Pavel Haas Quartet palkittiin Gramophonen kamarimusiikkisarjassa. Tsekkiläisen levy-yhtiö Suprahonin julkaisemassa äänitteessä kvartetti tulkitsee Pavel Haasin jousikvarteton No. 2 ”From the Monkey Mountains” sekä toisen tunnetumman tsekkiläissäveltäjän Leoš Janáčekin (1854-1928) jousikvarteton No. 2 ”Intimate Letters”.

Pavel Haas Quartet voitti saman sarjan uudelleen vuonna 2015 Suprahonin julkaisemalla äänitteellä. Tällä kertaa kvartetti tulkitsi kaksi tsekkiläisen Bedřich Smetanan (1824-1884) teosta: jousikvartetto No. 1 e-molli ”From my Life” sekä jousikvartetto No. 2 d-molli.

Vaskin kokoelmista löytyy lainattavaksi äänitteitä hakusanoilla Pavel Haas Quartet ja Pavel Haas.

Library of Congress -konsertin ohjelmisto 26.6.2021

Bedřich Smetana: String Quartet no. 2 in D minor, T.131
Béla Bartók: String Quartet no. 4, BB. 9
Johannes Brahms: Piano Quintet in F minor, op. 34

esiintyjinä:
Veronika Jarůšková & Marek Zwiebel, viulut
Luosha Fang, alttoviulu
Peter Jarůšek, sello
Boris Giltburg, piano


Konsertissa esitetyistä teoksista Brahmsin pianokvintetto on itseasiassa Library of Gongressin arkistoissa säilössä. Alla olevasta YouTube-julkaisusta voit katsoa konsertin. Julkaisun tietokenttään on merkitty eri teosten aloitusajat, joten voit helposti skipata jonkun yli.

Matkalinkit:

Library of Congress -konsertit löydät linkistä: Concerts from the Library of Congress

Keskusteluja ja muuta kiinnostavaa striimattua sisältöä löydät Library of Congressin YouTube-kanavalta: Library of Congress – YouTube


Suosittelemme lämpimästi tutustumaan tarkemmin Library of Congressin tarjontaan. Musiikki on yhteinen kieli, jos vaikka kielitaito ei kiinnostavien keskustelujen seuraamiseen riittäisikään.

Mukavaa matkaa!

Pavel Haas Quartet with Boris Giltburg: Concert – YouTube

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, konsertit, kuunteluvinkit, luennot, Musasto suosittelee, musiikinhistoria, Musiikkikirjastot.fi, Taidemusiikki, Uncategorized

”Ludwig van Beethoven soittaa radiossa” – Musaston lukuvinkkejä

Beethoven oli kuuro.
Sillä oli maalauksissa tuulen pörröttämä tukka.
”Hänen tempperamenttinsa oli välimerellistä laatua”, luki jossain lapsille tarkoitetussa kirjassa 1990-luvullta. Ai niin, ja se koira oli nimetty sen mukaan!

Kohta 251 vuotta Beethovenia

Miten hyvin mahtaakaan Ludwig van Beethoven levätä haudassaan? Tuskin kenenkään muun säveltäjän tuotantoa on niin lahjakkaasti maailmanlaajuisesti valjastettu eri käyttötarpeisiin. Onko kehitteillä uusi ideologia? Mites ois taustamusaksi Beethoven? Ai, lanseerasit uuden närästyslääkkeen? Mitens sois toi fyyr elise! Eikä ku se onki jo käytetty.

Valitettavasti minulla ei ole tarjota uutta suomenkielistä tietokirjallisuutta Beethovenista. Ei, vaikka viime vuonna juhlistettiin hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlaa. Tällä hetkellä takuuvarmana ja asiallisena elämäkertana voin suositella Denis Matthewsin Beethoven–elämäkertaa (suom. Riitta Kauko, 1991 Otava). Mutta siinä se sitten oikeastaan taidemusiikin elämänkertaluokassa eli 78.991 Vaskin kokoelmissa onkin. Onneksi näitä kuitenkin löytyy kirjastokimpasta monta kappaletta.

Matthewsin kirjan jälkeen on kuitenkin paljon virrannut vettä Aurajoessa ja tutkimustyö on tuonut uusia näkökulmia Beethoveniin säveltäjänä. Se on valaissut myös uudella tavalla kulttia hänen ympärillään. Onkin siis sääli, etteivät suomalaiset kustantajat ole tarttuneet viimeisten vuosien aikana julkaistuihin elämäkertateoksiin. Ainakaan korviini ei ole tällaista viestiä kuulunut.

Olemme kuitenkin hankkineet Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin kaksi kiinnostavaa tuoretta Beethoven -elämäkertateosta. Tällä kertaa hellimme kielitaitoisia ja musiikin kulttuurisista kytköksistä kiinnostuneita. Molemmat teokset lähestyvät säveltäjän elämää eri näkökulmista eikä näkökulma tosiaankaan ole ”vain” kuulon menettämisessä, rahahuolissa tai rakkausasioissa.

Teokset ovat englanniksi ja ruotsiksi, mutta hei! Ainahan voi toivoa, että jompikumpi näistä suomennettaisiin!

Musiikin jättiläinen

Ruotsinkielinen Beethoven – Den andvändbare titanen (2021) tarkastelee Beethovenin elämän lisäksi hänen ”kuoleman jälkeistä elämäänsä”. Näkökulma on valtapolitiikassa ja ideologioissa, sillä kuten Åke Holmquist kirjoittaa, Beethovenin musiikki ja persoona ovat monien toisilleen vastakkaisten ideologioiden hyväksikäyttämiä.

Holmquist paneutuukin kiinnostavasti prosesseihin, joissa säveltäjä ja hänen teoksensa toimivat esikuvina Bismarckille, Leninille, Hitlerille, Zhou Enlaille sekä demokratian valtaapitäville sodan ja rauhan aikana. Entä miten Beethovenin musiikista tulee symboli Euroopan Unionille? Sitäkin kirjassa käydään läpi

Beethoven – Den andvändbare titanen
(Åke Holmquist, 2021)


Beethoven är en ikon världen över. Han har också fram till vår tid fått spela rollen som politisk inspiratör. Alla tänkbara ideologier från höger till vänster ockuperade honom och använde homon för sina syften. Åke Holmquist skriver om denna process.

Johanna Paulson (Dagens Nyheter) läste boken och spekulerade frågan: ”Kan man göra Beethoven till klimataktivist?”. Kunde man? Kanske, för att Beethoven älskade det lantliga och hyllade i naturen i Pastoralsymphonin. Åke Holmquist har forskat och skirivit om Beethoven i decennier och 2011 utkom hans Beethoven: Biografin.

Sirpaleinen elämä

Englanninkielinen Beethoven – A Life in Nine Pieces (2020) tutkailee säveltäjän elämää hänen teostensa kautta. Laura Turnbridge kirjoittaa soljuvasti ja lähes viihdyttävästi asiaproosaa. Tiesittekös esimerkiksi sitä, että Beethoven kirjoitti usein teoksilleen vaihtoehtoisia loppuja, jotka vakiintuivat vastaanotosta riippuen?

Turnbridge lähestyy luvuittain eri teoksia, mutta pitää niiden muodon virkistävästi vaihtelevana. Välillä hän aloittaa kevyellä teosanalyysillä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan aikaa, ympäristöä ja säveltäjän elämää. Suosittelemme lämpimästi! Tämä teos löytyy myös e-kirjana OverDrive –palvelusta.

Beethoven – A Life in Nine Pieces
(Laura Turnbridge, 2020 )


Laura Turnbridge takes on a task that you would think would already been done. Many times. Over and over again. And perhaps it has been done, but not like this it hasn’t – not with this subject anyway. In each chapter Turnbridge focusses on a period of Beethoven’s life, a piece of music and a revealing theme, from family to friends…This makes A Life in Nine Pieces a thorough yet light read indeed.

Lisäluettavaa kokoelmista

Perinteisempiä elämänkertoja löytyy kuunneltavaksi Naxos Spoken Word –palvelusta.

Viihdettä kaipaaville englannin kielen taitoisille suosittelemme kirjailijana ja toimittajana tunnetun John Suchet’n kirjoittamaa fiktiivistä elämäkertatrilogiaa The Last Master. Sen paikka ei kai varsinaisesti olisi musaosastolla, mutta täältä se on ainakin vielä toistaiseksi lainattavissa ja luettavissa. Elämäkertana se on enemmän lähellä viime vuosisadan alkupuolen säveltäjäelämäkertoja, joissa puolet sisällöstä saattoi olla lähes fiktiivistä dialogia. Osat ovat nimeltään osa 1. Passion & Anger (1997), osa 2. Passion & Pain (1998) sekä osa 3. Passion & Glory (1999). Intohimoisia tuulahduksia siis kerrakseen!

Suchet on kirjoittanut myös The Man Revealed -sarjan taidemusiikin kolossaalisista kanonisoiduista säveltäjistä. Sarjan kirjoista ainakin Beethoven-osa löytyy Vaskin kokoelmista.

Niin, ja jos nimi tuntuu tutulta, olet oikeassa. Tämä Suchet on juuri sen Poirotin esittäjän eli Sir David Suchet’n veli. Isoveli, itseasiassa.

Kuunteluvinkki asian vierestä


Lopuksi suosittelemme kuuntelemaan Rasiolaisen SIG-yhtyeen mukaansa tempaavan Ludwig van Beethoven -biisin vuodelta 1984. Lyriikoissa kaikuvat sukupolvien ja luokattomaksi mielletyn suomalaisen yhteiskunnan luokkien väliset kuilut. Minä luulen, että Beethoven olisi tykännyt SIGin menosta – ainakin haluan ajatella niin!

Pitäis jo mennä kauppaan
ennen kuin sekin suljetaan
Jääkaappi on aivan tyhjä
ja vatsalleni ei riitä 

Orkesteri soittaa radiossa
Kaikki tuntee nuotit,
kaikilla on puku
Yleisökin tietää
miten käyttäydytään 

(Matti Inkinen, SIG: Unelmia, 1984)


Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, lukuvinkit, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Naxos Music Library, Naxos Video Library, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uncategorized

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Nyt jatkamme keväistä Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Tampere ja Metso LIVE

Vuonna 2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö on myönsi Tampereen pääkirjaston Metson musiikkiosastolle Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon, eikä turhaan. Heidän Metso LIVE -konseptinsa yhdistää elävän musiikin, kirjaston kokoelmat ja musiikista käytävän keskustelun.

Konseptin synnystä voi lukea Kirjastot.fi -sivustolta Musiikki kuuluu kaikille -blogista. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2014 ja siitä saa hyvin kuvan menestyksekkäästä toimintamallista

Metso LIVE -videoita löytyy Tampereen kaupunginkirjaston YouTube-kanavalta. Suosittelemme ottamaan sen katselulistallenne. Mikään ei myöskään estä seuraamasta tamperelaisia FaceBookissa: https://www.facebook.com/MetsonMusiikkiosasto/

Tänä keväänä Metso STUDIO tempaus hemmottelee myös Metso LIVE:n katsojia kiinnostavalla kattauksella, jotka on tuotettu yhteistyössä Alt Agency & Managementin, Tampereen kaupungin ja Kulttuuri Tampereen kanssa. kanssa. Viimeisimpänä livenä esiintyi Kokkolasta kotoisin oleva Arppa, jolta ilmestyi viime elokuussa omakustanteinen debyyttialbumi Laavalamppuja.

Tämän kevään tempauksen aikana musiikin kuulee vain livestriiminä, joten kannattaa olla skarppina. Artistien haastattelut jäävät YouTubeen katsottaviksi. Kannattaa ottaa ylös myös muut Metso STUDIOn etätapahtumien ajankohdat.

Mukavaa matkaa!

Kuva Metson Musiikkiosaston Facebook-sivuilta

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Musasto suosittelee, Uutiset

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Kevään aikana teemme Digireissuja täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Rovaniemi ja PopuLappi-tuubi

Ensimmäisellä Digireissulla suuntaamme Rovaniemelle. Siellä erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelän haastateltavina kävivät helmikuussa pyörähtämässä Laura Ahvonen ja Ville Suopajärvi yhtyeestä Puiset Heilat. PopuLappi-tuubi on sarja, jossa haastatellaan lappilaisia musiikintekijöitä. Sarjan ensimmäisessä osassa tammikuussa soi lappilainen gotiikka kun Jarkko Honkanen, Heikki Vaara ja Jarkko Niemi pistivät uusiksi Tom Jonesin hitin Delilah.

PopuLappi on Rovaniemen musiikkikirjaston tuoteperhe, johon kuuluu mm. äänitekokoelma sekä Lapin Kansan kanssa yhteistyössä tehty 21-osainen podcast SoundCloudissa.

PopuLappi-tuubin konsepti on mukava. Toteutus nauhoitettu ja editoitu live-striimin sijaan. Tämä mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen ja osaston esittelyn tilavaihdosten kautta. Näemmekin Lauran ja Villen esim. levyvarastossa ja lopuksi pakkaamassa soittimiaan potkukelkan kyytiin! Siinäpä eksotiikkaa kerrassaan!

Keskustelun aiheina ovat uusin julkaisu, muusikoiden suosikkilevyt ja heidän soittimensa. Musiikkikin soi kun duo esittää kappaleet Minne lie, Kuunihailuyö ja Raiteet kuin käärmeet. Jakson sisältö on myös merkattu videon tietoihin nauhoitteen keston avulla.

Tunnusmusiikista vastaa Hannu Raudaskoski ja työryhmässä ovat Marko Niemelä, Jani Ekblom, Jari-Pekka Karkkola.

Ota tämä vaikka lauantain katselulistallesi! Mikään ei myöskään estä sinua ryhtymästä Rovaniemen musiikkikirjaston seuraajaksi Facebookissa tai tilaamasta Rovaniemen kaupunginkirjaston YouTube-kanavaa. Vaikka et itse pääse Jorma Eton tielle, voit matkata sinne digivirtoja pitkin.

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Musiikkikirjastot.fi, Tarinoita levyjen takaa, Uncategorized

Kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen: Laulunopetuksesta musiikkikasvatukseen

Hiihtolomat häämöttävät ja siitä löyhänä aasinsiltana voimme hypätä koulumaailmaan ja nimenomaan musiikinopetukseen. Turun musiikkiosaston hyllyistä löytyy koulun opetuskirjallisuutta aina 1920-luvulta lähtien. Niistä on nyt koottu pieni aineistonosto musiikin tietokirjallisuuden lukusaliin odottamaan kirjaston paluuta normaaliin.

Kansakoulun laulukirjallisuutta löytyy kokoelmista sekä avovarastosta, että varsinaisesta varastosta. Muutama viikko sitten näitä kirjoja seulottiin usean ihmisen voimin hartaudella läpi kun etsinnässä oli vastaus ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelussa esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti tuolloin emme löytäneet vastausta ja kysytty laulu pysyi arvoituksena.

Millainen on koulun musiikkikasvatuksen historia? Opinnäytteessään Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla Tuomas Sidoroff kirjoittaa auki sen historiaa jopa Turun Katedraalikoulun ajoilta. Tutkielma on luettavissa tämän linkin takaa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234969

1950-1960-luvuilla suomalainen musiikkikasvatus kouluissa oli murroksessa. Opetuksen tarve oli keskittynyt laulamisen tekniseen opetukseen, nuotinlukutaitoon ja musiikinteoriaan. Käytännössä vain harva opettaja kykeni opetusta antamaan.

Vanhoja koulun musiikinopetuskirjoja.

Saksalaisen Carl Orffin (1895 – 1982) ja unkarilaisen Zoltán Kodályn 1882 – 1967) ajatuksiin perustuvat uudet opetusmenetelmät, koulusoittimet ja äänilevyjen yleistyminen monipuolistivat monissa kouluissa musiikinopetusta merkittävästi 1960-luvun kuluessa. Orffin pedagogiikka seurasi hmisen kehityksen vaiheita: ensin rytmi kasvaa puheesta, sitten syntyy melodia ja näiden pohjalta harmonia. Kodályn filosofiassa korostuu oman äänen käyttäminen ja kuuntelukyvyn kehittyminen. Tässä säveltapailun lisäksi on tärkeänä vuorovaikutus muiden kanssa.

Valtaosassa kouluista oppiaineen nimi muuttui laulusta musiikiksi vasta peruskoulu-uudistuksen myötä 1972. Käytännössä jo tapahtuneet muutokset kirjattiin siis valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vasta jälkikäteen. Tuolloin Kuuntelukasvatus nostettiin yhdeksi oppiainetta läpäiseväksi aiheeksi.

Musiikkipedagogiikka läpäisee esimerkillisesti kirjaston kokoelmat. Koulun musiikinoppikirjoja löytyy Musiikkiosaston kokoelmista ylemmiltä luokilta, mutta sitä varhaisempien luokka-asteiden aineisto on Saagan kätköissä. Kasvattajille kirjallisuutta löytyy Tieto-osastolta.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen, lukuvinkit, Mitä minä luen, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Uncategorized

Omaksi ja muiden iloksi! Esittelyssä nuottisarjoja eri vuosikymmeniltä Turun Musiikkikirjaston kokoelmista

Turun pääkirjaston ollessa suljettuna asiakkailta, olemme Musiikkikirjastossa paneutuneet kokoelmatyöskentelyyn syvemmin kuin arjen normaalissa hyörinässä yleensä on mahdollista. Nuottihyllyt on nyt tomutettu aina varastoa myöten, ja uusien tilajärjestelyjen myötä olemmekin saaneet lisää tilaa nuottivarastolle. Näin saamme vähällä käytöllä olevat nuotit säilöön ja avokokoelmaan tilaa palautusten lisäksi uusille hankinnoille!

Himmeiksi hioutuneet helmet

Avokokoelman ja varaston kätköistä on löytynyt monta kiinnostavaa nuottinidettä. Muutama nuottikokoelmasarja on suorastaan hypähtänyt syliin!

Näistä kaikista helmistä nostan ensimmäisenä esiin varsin arkisen kaverin, sellaisen luotettavan tyypin. Kyseessä on vasta-alkaville kosketinsoittajille suunnattu sympaattinen, sinnikäs ja kattava nuottisarja, jota on julkaistu jo viidellä vuosikymmenellä.

It’s Easy to Play on pitkäikäinen nuottisarja, jota Music Sales Limited -emoyhtiö julkaisee tällä hetkellä Wise Publications -tytäryhtiönsä alla. Music Sales Limited -yhtiön omistamia ovat myös kustantamot Bosworth, Chester, Schirmer, Novello, Wilhelm Hansen, J. Curwen, Union Musicales Ediciones, Editions Musicales Francaises, Omnibus Press, Lick Library sekä tietysti Music Sales.

Nuottisarjan kosketinsoittajille suunnatut sovitukset on tehty noin parin vuoden ajan soittaneita ajatellen. Sarjana se on sikäli poikkeuksellinen, että julkaisut läpäisevät populaari- ja viihdemusiikin kentän, taidemusiikin pianorepertuaarin ja näyttämömusiikin.

Vanhin It’s Easy to Play -nuotti Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa on It’s Easy to Play Blues, joka on julkaistu vuonna 1976. Se löytyy vielä avohyllystä paikaltaan, samoin kuin monet tänne hankituista sarjan julkaisuista.  Sen sivut ovat kellastuneet ja sillä on kokemusta elämästä – sen saamia tällejä on paikkailtu varmasti pariinkin otteeseen kirjankorjauksessa.

Osa sarjan nuoteista on innokkaissa käsissä kulutettu loppuun, mutta vielä niitä löytyy avohyllyiltä ja varastosta. Miltäs kuulostaisi esimerkiksi It’s Easy to Play… James Bond!? Tai Pub Songs!

Toinen vastaavanlainen pianisteille suunnattu sarja Take it Easy on nuottikokoelmana huomattavasti suppeampi. Woodford Greenin 1990-luvulla julkaisema sarja on vasta-alkajalle erityisen mukava soittokaveri, sillä sen nuottikuva on isokokoinen ja selkeä. Nuotteihin on merkitty harjoittelua helpottavat ehdotukset pianon sormituksista.

Samoin kuin It’s Easy to Play -sarjassa, on näihinkin nuotteihin merkitty myös reaalisointumerkit eli ne populaarimusiikissa käytettävät kirjainsointumerkinnät. Molemmat sarjat ovat angloamerikkalaisia, joten niissä sointusymbolit merkitään englanninkielisen sävelnimistön mukaisesti. Tällöin B tarkoittaa H-duurisointua (saksalainen merkintätapa) ja Bm merkitsee h-mollisointua.

Vanhoista nuottikirjoista näkee niiden olleen jossain vaiheessa kovassa käytössä. Usein niihin on innokas kynänkärki piirtänyt parannusehdotuksia soinnutuksille. Olen monisävyisen harmonian ystävä, mutta toivomme tietysti kirjastossa, että tällaisen sovitustyön inspiraation iskiessä nuotti ensin kopioitaisiin omaan käyttöön ja merkinnät tehtäisiin vasta kopioihin. Lyijykynäriipustukset ja kuulakärkikynäraapustukset lyhentävät nuotin säilytysaikaa kirjaston kokoelmissa.

Kolmantena vinkkaan Chester Music-kustantamon vuonna 2016 julkaiseman Pop Performance Pieces -sarjan, johon on koottu hittejä pianolle ja sooloinstrumentille populaarimusiikin eri vuosikymmeneltä. Sarjan sovitukset viululle, klarinetille, alttosaksofonille, huilulle ja trumpetille ovat vaativuudeltaan suunnattu alkeistason ohittaneille.

Nuottikokoelman laaja ja syvä historia

Turun Musiikkikirjaston nuottikokoelmaa evaluoidessa on tietämykseni kokoelman historiasta syventynyt. Lainaustilastoista näkee, mikä osa siitä on kulloinkin ollut kovalla käytöllä ja mitkä nuotit eivät ehkä milloinkaan ole löytäneet tietään soittajan nuottitelineelle.

Aineistoa on liikkunut työhuoneesta takaisin avohyllyihin, uusille paikoille varastoon ja joitain poistettuja on lähtenyt eteenpäin vankilan kirjastoon tai nostettu myyntikärryyn.

Samalla osa kokoelmasta on löytänyt suunniteltujen muutosten alta uuden paikan äänitesalista. Siellä sijaitsevat tällä hetkellä luokat 78.3-78.55 eli Suuret Toivelaulukirjat, yksinlaulut, eri näyttämömusiikkilajit ja orkesterinuotit.

Kokoelmasta on myös lähetetty lainaamattomia harvinaisuuksia Kuopion Varastokirjastoon, jossa ne tulevaisuudessa ovat kaikkien suomalaisten ilona.

Tässä kohtaa onkin muistutettava, että mikäli Vaskin kirjastojen kokoelmista ei jotain nuottia löydy, tarkistakaa samalla Finnan yhteiset sivut. Sinne on koottu Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistot. Kaukolainapyyntö on kätevä tapa saada lainaan myös muiden kirjastojen aineistoja (maksut ovat kirjastokohtaisia ja selviävät kaukolainapyyntöä tehdessä). Tämän saman kaukolainapalvelun kautta ne meiltäkin Varastokirjastoon lähetetyt nuotit ovat kaikkien ulottuvilla.

Lopuksi suosittelen tutkimaan rohkeasti Vaskin verkkohaun kautta osastomme varastossa säilytettävää aineistoa. Jos nuotti on varastossa, tehkää siihen varaus. Muistakaa, että meille työntekijöille ei varastossa vierailu ole todellakaan mikään vaiva!

Monista vanhemmista äänitteistä ja nuoteista ei välttämättä edes ole kaiken kattavaa sisällysluetteloa tietokannoissa. Noudamme enemmän kuin mielellämme aineistoa ihan vaikka vain paikan päällä tsekattavaksi ja kopioitavaksi. Lainaamisesta jää tietysti kivasti jälki kokoelman käytöstä tietokantaan, vink vink!

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Nuotteja, soittovinkit, Uncategorized

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset

Ääniä maan alta: Trivial Zero

Turun Musiikkikirjaston Ääniä maan alta -musiikkipiirissä lauantaina 22.2. vieraileva Trivial Zero lupaa tulevassa esityksessään yleisölle yllätyksiä. Luvassa on tekijöiden mukaan äänellinen puro tai mutavyöry.  Trivial Zero nimen takana ovat Jenny Mild ja Jack Balance, joiden tausta on videotaiteessa. Taiteilijat tunnetaan myös työstään Videokaffe-mediataideryhmässä.

DIY, värkkäys ja marginaali

Mildille ja Balancelle DIY eli tee-se-itse -kulttuurin yhteisöllisyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Samaten värkkääminen eli soittimien ja laitteiden tekeminen itse sekä valmiiden soitinten ominaisuuksien muuntaminen. Tekijät itse kokevat olevansa marginaalin marginaalissa:

– Soitamme itse tehtyjä soittimia ja käyttämämme tehtaalta tulleet soittimetkin ovat sellaisia, että ne ovat harvoilla käytössä, kertoo Jenny Mild.

Musiikkikirjaston keikalla Stagella soivat kettingit ja flyygelin kieli, granuaalisampleri ja syntetisaattori. Granulaarisamplerilla livenä tehty ääni voidaan pilkkoa osiin ja soittaa muokattuna.

Esitysten ainutkertaisuus

Laitteet asettavat tiettyjä rajoja esitykselle, mutta ne luovat myös yllättäviä elementtejä.

Kuva: Juho Liukkonen

– Äänestä 99% on tilassa tuotettua. Laitteemme ovat hyvin arvaamattomia, joten emme aina tiedä minne ne vievät, kertoo Jack Balance.

– Se on improvisaatiota, se on prosessi ja se on myös tarina, kertoo Jenny Mild.

Esitysten pohjalla on rakenne, joka löyhimmillään kulkee suunnitellusta aloituspisteestä kohti jotain suuntaa. Soiva aines riippuu myös soittajan senhetkisestä mielentilasta.

–  Esiintyessä on symbioosissa sen soittimen kanssa. Se soitin kyllä tietää, jos fiilis ei ole siinä hetkessä, kuvailee Mild.

– Vaikka äänet ovat välillä hyvin rujoja tai karkeita, se aines elää koko ajan sormenpäissä. Se on jatkuvaa muutosta. Koko ajan kädet käy ja pikkusen säädetään sitä tilaa, jatkaa Balance.

Improvisaation, ääntä käsittelevien laitteiden sekä esiintymistilojen tuomien elementtien takia jokainen keikka on erilainen vaikka käytettävät instrumentit olisivatkin samat.  Vielä siis on arvoitus, millaisen äänivirran kuulemme Stagella lauantaina 22.2. klo 14.  Ärjymmän noisen varalta neuvonnassa on korvatulppia.

Keväällä 2020 Turun Musiikkikirjastossa kurkistetaan suomalaisen kokeellisen musiikin undergroundiin Hanna Kaikon johdolla.  Ääniä maan alta -musiikkipiirissä käydään läpi kokeellisuuden käsitettä ja sen ilmenemistä kuunnellen ja keskustellen. Tarjolla on puhetta ug:stä, DIY:stä ja kokeellisesta musiikista. Luvassa on tietysti myös livemusaa!

Vieraina la 22.2. klo 14 Trivial Zero ja la 25.4. klo 14 Jaakko Tolvi (PERUTTU KORONAN VUOKSI)

 

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääniä maan alta, Haastattelut, konsertit, Kuuntelupiirit, luennot, musiikkipiiri, Stage, Tapahtumat

Uushenkisyys, ateismi ja rap – väitöstilaisuus suomiräpistä la 30.11. klo 12 Turun yliopistossa

Marraskuu huipentuu turkulaisessa tiedemaailmassa musiikkitieteen väitökseen hiphopista. Lauantaina 30.11. klo 12 FM Inka Rantakallio esittää väitöskirjansa New Spirituality, Atheism, and Authenticity in Finnish Underground Rap julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Johannes Brusila (Åbo Akademi) ja kustoksena dosentti Kari Kallioniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

Hiphop ja rap tutkimuskohteena

FM Inka Rantakallion väitöstutkimuksessa käsitellään neljän suomalaisen underground-räppärin musiikkia ja maailmankatsomuksia. Tutkimus osoittaa rap-musiikin heijastavan jälkikristillistä uskontokehitystä, jossa maailmankatsomuksissa korostuvat yksilöllisyys ja eri uskontojen sekoittaminen. Artistit pyrkivät olemaan aitoja tuomalla esiin maailmankatsomuksiaan musiikissaan. Rantakallion tutkimuskohteina ovat rap-artistit Ameeba, Khid, Julma Henri sekä RPK.

Kuvaaja: Eva-Liisa Orupõld

Suomalainen ja suomenkielinen hiphop on tutkimuskohteena vielä harvinainen, mutta ehkäpä nousussa tulevina vuosina.

Rantakallion väitös on vasta toinen suomalaista rap-musiikkia tarkasteleva väitöskirja. Elina Westisen (Jyväskylän yliopisto) Cheekiä, Pyhimystä ja Stepaa tutkinut väitöskirja valmistui 2014.

Uskontotieteestä maisteriksi valmistunut Rantakallio on itsekin osa suomalaista hiphop-skeneä: hän on toimittanut hiphop-aiheista Rap Scholar -ohjelmaa Bassoradiossa, sekä toiminut DJ:nä mm. SOFA-rap-duolle.

Väitöksestä voi lukea tarkemmin Turun yliopiston tiedotteesta:  Suomiräpissä kuuluvat myös uushenkisyys ja ateismi.

Inka Rantakallion väitöskirja on ladattavissa linkistä: New spirituality, atheism, and authenticity in Finnish underground rap

Muita lukuvinkkejärap1

Rantakallion aikaisempia suomenkielisiä tekstejä on luettavissa seuraavista Vaskin-kokoelmista löytyvistä teoksista: Hiphop Suomessa: puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä (2019) sekä Kirjallisuuden ja musiikin leikkauspintoja (2018)

Heini Strand: Hyvä verse – suomiräpin naiset (2019)

Elina Westisen väitöskirja on ladattavissa linkistä: The discursive construction of authenticity : resources, scales and polycentricity in Finnish hip hop culture

”Ota lapsi mukaan töihin”-päivänä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla harjoittelija Antti puuhasi suositteluistaan aineistonoston. Mukana runsaasti hiphoppia.

Kuunteluvinkkejä löytyy tästä Vaskin sivuille kootusta listasta.

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset