Avainsana-arkisto: noise

Ääniä maan alta: Trivial Zero

Turun Musiikkikirjaston Ääniä maan alta -musiikkipiirissä lauantaina 22.2. vieraileva Trivial Zero lupaa tulevassa esityksessään yleisölle yllätyksiä. Luvassa on tekijöiden mukaan äänellinen puro tai mutavyöry.  Trivial Zero nimen takana ovat Jenny Mild ja Jack Balance, joiden tausta on videotaiteessa. Taiteilijat tunnetaan myös työstään Videokaffe-mediataideryhmässä.

DIY, värkkäys ja marginaali

Mildille ja Balancelle DIY eli tee-se-itse -kulttuurin yhteisöllisyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Samaten värkkääminen eli soittimien ja laitteiden tekeminen itse sekä valmiiden soitinten ominaisuuksien muuntaminen. Tekijät itse kokevat olevansa marginaalin marginaalissa:

– Soitamme itse tehtyjä soittimia ja käyttämämme tehtaalta tulleet soittimetkin ovat sellaisia, että ne ovat harvoilla käytössä, kertoo Jenny Mild.

Musiikkikirjaston keikalla Stagella soivat kettingit ja flyygelin kieli, granuaalisampleri ja syntetisaattori. Granulaarisamplerilla livenä tehty ääni voidaan pilkkoa osiin ja soittaa muokattuna.

Esitysten ainutkertaisuus

Laitteet asettavat tiettyjä rajoja esitykselle, mutta ne luovat myös yllättäviä elementtejä.

Kuva: Juho Liukkonen

– Äänestä 99% on tilassa tuotettua. Laitteemme ovat hyvin arvaamattomia, joten emme aina tiedä minne ne vievät, kertoo Jack Balance.

– Se on improvisaatiota, se on prosessi ja se on myös tarina, kertoo Jenny Mild.

Esitysten pohjalla on rakenne, joka löyhimmillään kulkee suunnitellusta aloituspisteestä kohti jotain suuntaa. Soiva aines riippuu myös soittajan senhetkisestä mielentilasta.

–  Esiintyessä on symbioosissa sen soittimen kanssa. Se soitin kyllä tietää, jos fiilis ei ole siinä hetkessä, kuvailee Mild.

– Vaikka äänet ovat välillä hyvin rujoja tai karkeita, se aines elää koko ajan sormenpäissä. Se on jatkuvaa muutosta. Koko ajan kädet käy ja pikkusen säädetään sitä tilaa, jatkaa Balance.

Improvisaation, ääntä käsittelevien laitteiden sekä esiintymistilojen tuomien elementtien takia jokainen keikka on erilainen vaikka käytettävät instrumentit olisivatkin samat.  Vielä siis on arvoitus, millaisen äänivirran kuulemme Stagella lauantaina 22.2. klo 14.  Ärjymmän noisen varalta neuvonnassa on korvatulppia.

Keväällä 2020 Turun Musiikkikirjastossa kurkistetaan suomalaisen kokeellisen musiikin undergroundiin Hanna Kaikon johdolla.  Ääniä maan alta -musiikkipiirissä käydään läpi kokeellisuuden käsitettä ja sen ilmenemistä kuunnellen ja keskustellen. Tarjolla on puhetta ug:stä, DIY:stä ja kokeellisesta musiikista. Luvassa on tietysti myös livemusaa!

Vieraina la 22.2. klo 14 Trivial Zero ja la 25.4. klo 14 Jaakko Tolvi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääniä maan alta, Haastattelut, konsertit, Kuuntelupiirit, luennot, musiikkipiiri, Stage, Tapahtumat

Viikon levy: A Place To Bury Strangers – Worship

A-Place-To-Bury-Strangers-WorshipÄäntä, mölyä, kakofonista surinaa! Ja kaiken tämän takana kauneutta, heleyttä, surua. Tätä kaikki on newyorkilainen A Place To Bury Strangers. Yhtye toimii triomuotoisena ja tunnetaan varsin kovaäänisenä yhtyeenä jonka rutina, ritinä ja sirinä yhdistyy upeasti perinteiseen poplaulumuotoon. Melankolisia ja kauniita kappaleita usein sydänsuruista ja parisuhteesta. Musiikki tuntuu säestävän sanoja ja tekevän kouriintuntuvaksi sen pakahduttavan tunteen kun ei saa rakkauttaan tai kun kaipaa tuon rakkauden luo. Aiemmalla levyllä, Exploding head, ollut kappale kertoo jo nimellään ”I lived my life to stand in the shadow of your heart” tästä kaihosta ja tunteen palosta jota musiikki heijastaa.

Yhtyeen musiikissa on selviä viitteitä Jesus And Mary Chainin suuntaan, joka luonnollisesti on innoittanut monia muitakin vastaavia yhtyeitä. APTBS on lämmitellytkin, kuten myös Black Rebel Motorcycle Clubia ja Nine Inch Nailsia, eli varsin erilaisille kuulijakunnille. Yhtye on tätä nykyä kaksimiehinen, mutta johtohahmona voidaan pitää Oliver Ackermania, joka omistaa säröpedaaleihin erikoistuvan kitaraefektifirman Death by Audion; tämän yhtyeen tuotannossa usein, kuten nytkin tuodaan esiin, mutta sen kyllä myös huomaa. Kitarat rutisevat ja ritisevät kuin vahvistimet olisivat hajoamassa. Mutta kappaleet eivät ole pelkkää fuzzin kyllästämää möykkää kuten  voisi kuvitella ja kuten noiseyhtyeillä usein vaan kappaleiden rakenteet ovat koukkujen kyllästämää popmusiikkia jota on helppo ja miellyttävä kuunnella särövalleista huolimatta.

Kappaleista esiin nousee mm. vauhdikas ja menevä kappale ’And I’m up’ – Elämässä vain tulee joskus eteen tilanne, jossa kaikki vaihtoehdot tuntuvat jollakin tavalla väärältä.  ”Either way I choose, the choice is wrong, so I choose wrong.” Kappale tuntuu kiteyttävän tämän tunteen hienosti. Mutta myös antaa positiivista viestiä siitä että asioiden ei pitäisi antaa kasautua sisälleen. ”Sometimes I should realize, it’s better not to hold back what I want to say. And now that I do realize, I will never hold back what my head wants to say.”

– Antti Impivaara

Varaa levy Vaskista

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Pahan mielen musiikkia

Turun musiikkiosastolla on esillä ja lainattavissa valikoima industrial-ja noisemusiikin levyjä.

Industrial on termi jota voidaan käyttää kuvatessa hyvinkin laajaa musiikin kenttää osa-alueineen. Musiikkityyliä kuvaa yleisesti sen mekaaninen ja riipivä äänimaailma ja tahallinen luotaantyöntävyys sekä transgressiivinen kuvasto. Usein mukana on militarismia tai sarjamurhaaja-aiheita tms. Mukana on kuitenkin usein myös itseironisuutta, minkä vuoksi esim. Laibach-yhtyettä kohtaan on vuosien myötä ollut niin paheksuntaa kuin hyväksyntääkin; katsantokannasta riippuen. Yleisesti musiikkikenttää kuvaa sen säröisyys ja ‘teollinen’ pauke. Esim. Einstürzende Neubauten tuotti ääniä mm. porilla ja hakkaamalla metallilevyjä. Onpa yhden kappaleen rytmiraita jopa tehty hakkaamalla mikitettyä laulajaa.

Musiikin laji sai nimensä pioneeriyhtye Throbbing Gristlen perustaman levy-yhtiön Industrial Records mukaan. Throbbin Gristle oli alkujaan osa performanssitaideryhmää, jonka esiintymisten taustana toimi tämä ‘epämusiikki’. Yhtye itse ilmaisi teollisen äänimaiseman edustavan uudenlaista epäorgaanista aikaa ja osaltaan teollisuus oli myös ironinen näpäytys musiikkiteollisuutta kohtaan, joka oli jo nimenomaisesti nimeään myöten teollistunut.

Genren suurimpina pidetään em. yhtyeiden lisäksi mm.: Cabaret Voltaire, Coil, Nitzer Ebb, Deutsch-Amerikanische Freundschaft (DAF) jne.

Genre saavutti suurempaa menestystä 90-luvulla Industrial-metallin tultua suosioon; yhtyeet kuten Nine Inch Nails Die Krupps, Rammstein ja Ministry nousivat suuren yleisön suosioon. Nykyisin monet aikanaan vain äärimusiikkiin liitetyt seikat kuten monotonisuus, lauluäänen muokkaus jne. ovat nykyisin niin arkipäiväistyneet, että monet radiossa tiuhaan soivat hititkin olisivat vielä 80-luvulla kuuluneet marginaalimusiikkiin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Viikon levy – Cut Hands : Cut Hands

Vanhoja kolonialistissävyisiä viidakkoseikkailuelokuvia katsellessa huomaa toistuvasti samantapaisena toistuvan kohtauksen: joukko valkoisia miehiä viidakkopukuineen ja hellehattuineen ovat keskellä viidakkoa kantajineen kun jostain alkaa kuulua pahaenteistä rumpujen kumua. Jotain uhkaavaa on tapahtumassa…

Cut Handsin, eli Whitehouse -yhtyettä aiemmin luotsanneen William Bennetin uuden sooloprojektin levy lähtee liikkeelle kappaleella Welcome To The Feast Of Trumpets nimenomaan tästä tunnelmasta, tunnelmasta joka on sanalla sanoen uhkaava ja piinaava.

Yhdistämällä vodou-rytmejä ja afrikkalaisperäisiä instrumentteja minimalistiseen elektroon on Bennet saanut aikaan erikoisen elektrolevyn, hän itse käyttää termiä Afronoise kuvatessaan musiikkiaan ja pitkälti termi kuvaakin sitä, mistä levyssä on kyse.

Levy saattaa olla armoton ja tuskallinen kuin polttava aurinko tai vuosien sisällissota. Mutta se on myös tutustumisen arvoinen kokemus.

Antti Impivaara

Varaa levy kirjastosta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Veckans skiva: Smegma 33 1/3

Smegma startades av Ju Suk Reet Meate, Cheese It Ritz, Chucko Fats, Dennis Duck, Amazon Bambi, Cheesebro och Dr.Id 1973 i gruppens kollektiv i Pasadena, California. De fungerade som en del av scenen kring Los Angeles Free Music Society, en grupp musiker med gemensamt outsiderperspektiv och aktionsbaserad verksamhet. 1975 flyttade flera av gruppens medlemmar till Portland, Oregon där Smegma snart knöt kontakt med den lokala punkscenen. Gruppens första fullängds-LP ”Glamour Girl 1941 ” kom ut 1979 på LAFMS skivbolag.

Ensemblen har redan från början rört sig bortom säkra genreplaceringar. Musiken kombinerar element från frijazz, noise, garagerock och musique concrète och gruppen har under sin långa karriär fungerat i många olika sammanhang, från de tidiga åren i utkanten av Los Angeles Free Music Society, via Portlands punkscen och samarbeten med noisemusiker, performancekonstnärer och författare. Smegma har ständigt drivits framåt genom lyckade samarbeten med folk som författaren Richard Metzger från Blue Öyster Cult, Wolf Eyes, Larry ’Wild Man’ Fischer och Mertzbow.

På 2007 års album ”33 1/3” består kärntruppen av Dr. Id, Ju Suk Reet Meate, Conroy, Burned Mind och Oblivia. Titeln och omslaget slår an en lekfull ton med utropet ”All for fun. Fun for all. Tricks! Jokes! Souvenirs!” tryckt på etiketten till en röd vinylskiva. Musiken är ändå långt mer än en påse tricks – den låter på en gång fri, spontan och genialiskt komponerad. De sju självständiga styckena är sinsemellan olika i ton, vissa byggs upp kring vokala samplingar och elektronisk noise, vissa kring slagverk, vibrafon och trumpet, och ett kring en nästan traditionell rockstruktur. Ljudfragment och samplingar vävs samman till en ständigt intressant och skiftande textur. Olika texter för en dialog från höger och vänster högtalare runtomkring en ström av radiobrus och distade mikrofoner. Rytmer rör sig fritt kring icke-musikaliska element och gäckande melodiska snuttar. Smegmas musik ligger här närmare frijazz än “traditionell” noise i sin luftighet, där lager av ljud skapar en skiftande väv istället för en massiv ljudmatta.

Finns skivan inne på biblioteket?

/M.

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy