Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2015

Black Sabbathin loppua todistetaan myös Suomessa

Black-Sabbath-the-end

Black Sabbathin vuonna 1970 julkaisema albumi Paranoid on jäänyt heavy rockin historiaan genren ehdottomana merkkipaaluna.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ozzy Osbourne, Tony Iommi ja Geezer Butler suuntaavat alkuvuodesta jäähyväiskiertueelleen ja Suomessa ’hautajaisia’ juhlitaan 7.7.2016.

Black Sabbathin The End -kiertue pysähtyy Helsingin Kaisaniemessä nimikkeellä ’Monsters of Rock’.

Konsertin muut esiintyjät  julkistetaan myöhemmin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Viikon levynä myyntilistoilla juhlinut Iron Maidenin ’monoliitti’ The Book Of Souls

 

book of ss

Iron Maiden – The Book Of Souls

Iron Maidenin tyyppien puheista on aistivinaan että tuore The Book Of Souls saattaa jäädä bändin viimeiseksi studioalbumiksi. Ennakkopuheissa bändin hahmot ovat varauksetta kehuneet kiekkoa  – jopa uran parhaaksi. Maidenin rumpali Nicko McBrain hehkuttaa albumia bändin uran huippuhetkeksi. Rumpalin mielestä mukana ovat koko Maiden-historian yhteen kokoavat ainesosat.

Levyn biisien pituudet venyvät lähemmäs kymmentä minuuttia kokonaisuuden päättävän Empire of the clouds -teoksen kellottaessa peräti 18 minuutin ylityksen. Viisujen pituudesta huomaa Maidenin keskittyvän eeppisempään ja progressiivisempaan ulosantiin. Suoraan sanottuna Maiden on antanut kaikkien kukkien kasvaa. Juuri edellämainittu Bruce Dickinsonin suurteos Empire of the clouds on todellinen progemammutti – musiikillinen taidejärkäle. Rönsyjä ei ole lähdettu tukahduttamaan tai saksimaan. Kyseisellä periaatteella etenevällä albumilla on niin hyvät kuin varjopuolensa.

Jos Maidenin tyypit ovat halunneet sisällyttää levylle koko bändin historian, tiukkaan puristettu ja vauhdikkaammin etenevä materiaali on jäänyt pahasti paitsioon. Levyllä on oikeastaan vain kaksi sinkkubiisiksi sopivaa kappaletta, joista Speed of light on perinteisempää ja iskevämpää Maidenia. Se toinen, Tears of a clown, kuulostaa vahvasti Dickinsonin soolotuotokselta. Levyn muun materiaalin tunnistaa selkeästi Maideniksi mutta ‘anna kaikkien kukkien kasvaa’ -filosofian ansiosta viisut venyvät ja paikoin vauhtikin on kovin laiskaa. Iron Maiden ei ole progressiivisen haastamisen parissa pelikentän vikkeläliikkeisin pelinrakentaja. Paikoin meno on valitettavan kulmikasta. Myös Bruce Dickinsonin ääni hoippuu hetkittäin aivan rajoilla.

Mutta, luovuttamalla vapaat kädet formaatista ja genrelokerosta välittämättömälle ilmaisulle, yhtye on onnistunut tavoittamaan jotain Maiden-kaavan rikkovaa parhautta. The Book Of Souls -albumilla Maiden on eeppisen mietteliäs mutta myös kokeilunhaluinen ja ennakkoluuloton – bändistä on aistivinaan uuden löytämisen vapautunutta iloa. Steve Harris totesi levyn päättävän 18-minuuttisen mammuttibiisin olevan mestariteos. Empire of the clouds on hämmentävän monimuotoinen ja kokeileva  – mutta olisi kaivannut tiivistämistä. Samat sanat voi sanoa koko levyn mitalle. Tiivistämällä lopputulos olisi vielä parempi. Ilmiselviä iskubiisejä janoaville faneille The Book Of Souls saattaa olla pettymys. Kuitenkin, albumi on hieno osoitus ikonisen bändin kyvystä päästää irti vuosikymmenten painolastista ja tuottaa maailmaan yhtyeen artistikuvaa laajentava luovuuden ilmentymä. Aikakirjoihin jää massiivinen monoliitti.

Historia tulee osoittamaan The Book Of Souls -albumin paikan Maidenin diskografiassa – levy on jossain pienimuotoisen mestariteoksen ja musiikillisen testamentin välimaastossa. Levy ei ole millään lailla täydellinen mutta bändin halua tehdä jotain muuta kuin ‘sitä samaa’ pitää kunnioittaa. Maiden on jo legendan arvonsa ansainnut, joten riskejä ottamalla bändillä ei ole muuta kuin hävittävää. Kuten Nicko McBain totesi, Iron Maiden olisi suurinpiirtein voinut ‘piereskellä paperipussiin’ ja osa tyypeistä olisi todennut lopputuloksen olevan ‘ihan ok’. Maiden ei valinnut turvallisinta keskiviivan lanausta ja siitä kiitos!

 

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Soiva Metsä – Sibelius-levytykselle kultalevy

soiva_metsa kansi

Sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian ovat kiertäneet ympäri Suomen kouluja puhumassa ja esittämässä Jean Sibeliuksen tuotanota. Ohjelmassaan he kertovat sävellysten lomassa tarinaa Sibeliusten häämatkasta Lieksaan sekä runonlaulun, Kalevalan ja Karjalan vaikutuksesta säveltäjämestarin musiikkiin. Konserttikeskuksen järjestämien Sibelius-koulukonserttien kokonaismäärä tulee olemaan kuluvana vuonna lähes 500.

Koulukonserttien pohjalta syntyi Soiva Metsä -kirja (Lasten keskus ),  jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Katri Kirkkopelto. Osana kirjaa on Jussi Makkosen ja Nazig Azezianin Soiva metsä -levy, jossa kuullaan Sibeliuksen tunnetuimpia teoksia.  Kirjaa + levyä on myyty kultalevyrajaan oikeuttava 10 000 kappalettta. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen klassisen musiikin sello-piano-levy, joka on myynyt kultaa.

Jussi ja Nazig lanseeraavat uuden Soiva metsä -aiheisen multimediakonsertin Savoy-teatterissa 4.10.2015. Konsertin maailmanensi-ilta on New Orleansissa 27.9.2015. Savoy-teatterin konsertti on samalla kultalevykonsertti.

Multimediakonsertin videot on kuvattu Sibeliuksen kotona Ainolassa sekä Pohjois-Karjalassa ja Pielisellä niissä paikoissa, joista Sibelius haki inspiraatiota sävellyksiinsä.

Sellisti Jussi Makkonen on parhaillaan Yhdysvaltain kiertueella yhdessä pianisti Ruusamari Tepon kanssa. Kaksikko soittaa kaikkiaan 12 Sibelius-aiheisessa konsertissa eri puolilla Yhdysvaltoja.

soivaa metsaa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Miljoonia myyneestä ’The Beatles 1’ -levystä visuaalisella materiaalilla laajennetut versiot

the_beatles_logo_with_white_background

Vuosina 1962-70 The Beatles julkaisi 27 ykköshittiä USA:ssa ja Britanniassa. Näistä kappaleista vuonna 2000 koostettu The Beatles 1 -kokoelma-albumi nousi listojen kärkeen 35:ssä maassa ja siitä tuli maailmanlaajuisesti vuosikymmenen myydyin albumi. Levyä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Nyt 15 vuotta myöhemmin julkaistavat laajennetut versiot The Beatles 1 -albumista tuovat mukaan myös visuaalisen elementin.

Yhtyeen lopetettua kiertueet oli uusien julkaisujen promoaminen maailmanlaajuisesti hankalaa, joten yhtye alkoi julkaisemaan ”minielokuvia”. Nämä uraauurtavat promofilmit ja videot toimivat jo tuolloin The Beatlesille markkinointivälineinä tavalla joka myöhemmin 80-luvulla muuttui musiikkivideoiden yleistymisen myötä alan standardiksi.

The Beatles 1 -julkaisut kokoavat ne kaikki yhteen. Laajennettu paketti julkaistaan 6. marraskuuta yhdessä alkuperäisen The Beatles 1 kokoelma-albumin kanssa useissa eri formaateissa.

27:n kappaleen The Beatles 1 -CD/DVD- ja CD/Blu-ray -kombot yhdistävät alkuperäisen uudelleenmiksatun CD-albumin ja sen jokaisen kappaleen digitaalisesti restauroidut videot (DVD/Blu-ray) varustettuna uusilla stereo-, 5.1 Dolby Digital- ja DTS HD surround audioäänimiksauksilla.  The Beatles 1+ Deluxe on puolestaan laajempi kattaus, joka pitää sisällään 50 promofilmiä ja videota (2DVD/2Blu-ray) ollen kestoltaan yli 200 minuuttia.
product_01_sq

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Viikon levy: 10cc – Sheet Music

10cc10cc tuntuu kuuluvan joidenkin ”metallityöläisten” retoriikkaan viitekehyksenä, jota käytetään, kun on aika korostaa oman materiaalin rankkuutta. Tältä pohjalta voisi julistaa esim. ”Ei me mitään 10cc:tä soiteta” (Suom. ”Me ollaan 10rr:ää – kybällä rajusti ja raskaasti). Who cares?? Varhainen 10cc-musiikki on yhtä seikkailua. Tekstit taas pursuavat sitä nykyään niin usein ja hartaasti peräänkuulutettua ”m*naa”.

Alkuperäinen 10cc koostui kahdesta parivaljakosta. Kevin Godley ja Lol Creme olivat se hullu puolisko, joka 80-luvulla siirtyi mm. mullistamaan musiikkivideo-genreä. Eric Stewart ja Graham Gouldman olivat kaupallisempi puolisko. Sheet Music tarjoaakin hullua poppia kaupallisin silauksin. Molemmat mainitut ”pariskunnat” ovat sittemmin eronneet, mutta Godley ja Gouldman ovat satunnaisesti tehneet yhteistyötä. (Missä viipyy Cremen ja Stewartin yhteistyö?)

Sheet Musicin tunnetuin kappale lienee hillitysti rokkaava avausraita, The Wall Street Shuffle. Teksti viljelee talousmaailman sanastoa mallikkaasti, ja musiikillisia koukkuja on hankala vastustaa. Ahneus kiteytetään hyvin sanoihin ”Bet you’d sell your mother. You can buy another.”

Miltei tuhat sointua sisältävä The Worst Band in the World alkaa vihjailemalla riimiä, jota ei tule:  “It’s one thing to know it but another to admit. We’re the worst band in the world but we don’t give a….”

Hotel – kertomus hotellin perustamisesta eksoottiselle saarelle – lienee ollut poliittisesti melko epäkorrekti vuonna 1974. (”Well there’s a big black mama in a tree. She’s gonna cook us, she’s gonna call up the rest of the tribe.”) Vuonna 1974 ei vielä tiedetty, että rock-muusikko ei lopeta koskaan. Millaista on eläköityneen rokkarin elämä? Tähän pureutuu Old Wild Men, johon tuo kieroutta Godleyn ja Stewartin suloiset, täysin vakavalla naamalla vedetyt lauluosuudet sekä pahuksen kauniit kitaraharmoniat. Alla liveversio, jossa Creme soittaa Godleyn kanssa kehittämäänsä, kitaraan liitettävää Gizmo-vekotinta:

Clockwork Creep on varmasti maailman lyhyimpiä minioopperoita. Kahdessa minuutissa ja 42 sekunnissa kuvataan lystikkäästi pommiuhkatilanne lentokoneessa niin pommin kuin Boeing 747:nkin näkökulmasta.

Rautaisilla harmoniakitaroilla maustetussa Silly Lovessa (joka muuten rokkaa fiinisti) kehotetaan kuulijaa keksimään omat riimittelyt rakkaalleen, koska laulajan riimit ovat…”silly”.

Somewhere In Hollywood hurmaa sivistyneellä popilla. Creme onnistui löytämään taas kerran ennenkuulumattomia sointuvaihdoksia. Mukaan on saatu runtattua myös vapaasti muokattu lainaus Ensimmäisestä Mooseksen Kirjasta (”Let there be lights, action, sound”). 10cc-nimellä yhä kiertävä Gouldman esittää tällä hetkellä Sheet Musicia kokonaisuudessaan. Godley vierailee Somewhere In Hollywoodin solistina videon välityksellä!

”Mystinen” Baron Samedi suorastaan rehvastelee idioottimaisuuksilla. (”See the sacrifice of the virgin women. See the deadly snake and the headless chicken.”) Great stuff!

The Sacro-iliacissa (suom. “risti-suoliluunivel”) Gouldman esittelee samannimisen tanssin, jossa ei tehdä mitään ”missä tahansa tempossa ja rytmissä”. Kappale sisältää myös yhden lempiriimeistäni: Don’t wanna annoy ya with my paranoia.”

Päätöskappale, Oh Effendi, on simppelillä rockillaan musiikillisesti levyn yksinkertaisin veto. Teksti on kuitenkin niin purevaa satiiria öljylle person länsimaalaisen veijarin ja modernisoitumista ajavan, henkevämmät arvot unohtaneen šeikin välisistä bisneksistä, että se on oma lempparini levyllä:

”Hey, Prince of the moonbeams, Son of the Sun,

Light of a thousand stars
Your guerrillas are urban, and there’s bourbon on your turban
And the sun shines out of your ass”

Sheet Musicin huolella sävelletyt kappaleet ja terävät tekstit eivät ole vanhentuneet tippaakaan. Omavarainen tuotanto (Stewart äänitti ja miksasi levyn 10cc:n omassa studiossa) toimii edelleen. Yhdessä puuhaamisen ilon kuulee. Minä ainakin tykkään.

Ai niin joo, Sheet Music löytyy täältä.

– The Ultimate Reviewer –

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Iron Maiden listaykkönen yli 20 maassa

book of ss

Iron Maidenin uusin albumi on yltänyt listakärkeen 24 maassa!

Kotimaassaan Isossa-Britanniassa Maiden saavutti viidennen albumilistan kärkipaikan. USA:ssa ensimmäisen viikon listasijoitus on neljäs.

24 maan listakärjen lisäksi The Book Of Souls ylsi hopeasijalle Australiassa, Kanadassa, Tanskassa, Ranskassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Puolassa.

Listakärkeen Iron Maiden nousi seuraavissa maissa: Suomi, Argentiina, Itävalta, Belgia, Brasilia, Kolumbia, Kroatia, Tsekki, Saksa, Kreikka, Unkari, Israel, Italia, Japani, Meksiko, Hollanti, Norja, Portugali, Serbia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Iso-Britannia.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Turun Sanomat ja Kaupunkiuutiset huomioivat Raision kirjastossa esillä olevan Raisrock-näyttelyn

raisrock laitinen salminen(Kuvassa Eino Laitinen ja Esa Salminen. Kuva: Katariina Mäkinen-Önsoy/Kaupunkiuutiset)

Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla on esillä syys-ja lokakuun ajan raisiolaisen Esa Salmisen kokoama näyttely Raisrock 1979-85.

Vuosikymmenten ajan Raision ja myös laajemmin Turun alueen musiikkia esille tuonut Raisrock ansaitsee tulla esille  näyttelyn muodossa. Myös paikallinen media on huomioinut näyttelyn. Kaupunkiuutisten jutussa Esa Salminen toteaa näyttelyn tuovan esille ajanjakson, jolloin bänditoiminta oli vilkkaimmillaan Raisiossa. Suunnitteilla on myös Raisrock-historiikki. Lue Kaupunkiuutisten juttu täältä.

Turun Sanomien artikkelissa Esa Salminen toteaa aloitteen Raisrockin järjestämisestä tulleen silloiselta nuorisotoimen johtomieheltä, Eino Laitiselta. Tavoitteena oli tarjota maineikkaassa Pommarin treenitilassa harjoitteleville bändeille tilaisuus päästä esiintymään isommalle yleisölle. Kuulemma luvan saaminen lautakunnasta oli ’aika työn takana’.

Ensimmäinen Raisrock (vuonna 1979) houkutteli paikalle n. 600 henkeä. Enimmillään porukkaa on ollut noin 4000 silmäparia!

Esa Salminen  tuli mukaan toisen Raisrockin kohdalla ja hän on toiminut ensiapuryhmän vetäjänä siitä  lähtien.

Raisrock on aina ollut yleisölle maksuton tapahtuma. Ainoa maksettu esiintyjä oli vuonna 1983 Vaisaaren kentällä soittanut ex-Wigwam-solisti Jim Pembroke bändeineen.

Aiheesta myös Raisrockin kultaiset vuodet 1979-85 – näyttely Raision kirjastossa

 


Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio, Uutiset