Avainsana-arkisto: Saksa

Viikon kirja: Ian Bostridge – Schubertin Talvinen matka. Winterreise (2015)

978-952-260-389-0

 

Winterreise on Franz Schubertin vuonna 1827 säveltämä laulusarja, joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin.  Tämä englantilaisen lied-laulajan ja Oxfordin yliopiston musiikinprofessorin Ian Bostridgen kirjoittama kirja vie lukijan kulttuurihistorialliselle matkalle Winterreisen syntysijoille.

Franz Schubert oli saksalaisen laulun suuri säveltäjä ja Winterreise on hänen tunnetuin teoksensa.  Bostbridgen mukaan teoksen tulisi kuulua länsimaisten ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan samalla tavalla kuin Shakespearen ja Danten runous, Van Goghin ja Picasson maalaukset sekä Bronten sisarusten ja Marcel Proustin romaanit. Winterreisen laulujen sanat ovat Wilhelm Müllerin 24 runoa käsittävästä antologiasta Vaeltavan torvensoittajan säilyneistä papereista koottuja runoja. Noissa teksteissä vaeltaja tekee talvista matkaa, eikä laulujen kuuntelija oikein pääse selvyyteen siitä, mikä mies tuo vaeltaja on. Vaikeaa hänellä joka tapauksessa on, niin kuin oli Schubertillakin. Viimeiset viisi vuotta hän sairasti vaikeaa syfilistä ja kuoli vain 31-vuotiaana. Hän sai laulusarjan valmiiksi juuri ennen kuolemaansa.

Laulut kuvaavat päähenkilön päämäärätöntä matkaa pois rakastettunsa talosta. Matkan varrella erilaiset kohteet antavat aiheen runoille. Ensimmäiset laulut sijoittuvat kaupunkiin, josta päähenkilö lähtee. Myöhemmissä ollaan kaupungin ulkopuolella tai muissa kylissä. Laulusarja esitetään yleensä kokonaan ja se kestää noin 70 minuuttia. Winterreisesta on tullut lied-repertuaarin maineikkain teos, jota esitetään ja levytetään jatkuvasti.

Schubertin Talvinen matka  on myös todellinen aikamatka, sillä siinä eritellään mitä 1800-luvulla tiedettiin maailmasta ja mitä samoista aihepiireistä nykyään tiedetään. Kirja antaa monipuolisen kuvan Schubertin ajan kulttuurista ja huvituksista, politiikasta ja tieteestä.

Ian Bostbridge on esittänyt Winterreisen satoja kertoja: ”Viimeisen laulun jälkeinen hiljaisuus on käsinkosketeltava – vain Bachin passio voi päättyä vastaavaan.  Viimeisen laulun jälkeen ei esitetä ylimääräisiä numeroita, vaikka suosionosoitukset olisivat kuinka innokkaita. Jälkitunne on vakava, mikäli olemme kohdanneet jotain korkeampaa, kaukaa kantautunutta, sanomatonta ja kajoamatonta”.

 

Posetiivari

Perukoilla kylän

posetiivi soi,

jäykin sormin ukko

veivaa niin kuin voi.

 

Paljain jaloin jäällä

seisoo kylmissään,

lautastansa tyhjää

turhaan tyrkyttää.

 

Kukaan ei häntä kuuntele,

ei katso edes päin,

ja murisevat koirat

miestä luimistain.

 

Vanha mies ei piittaa,

antaa olla vain,

posetiivia veivaa

lakkaamatta ain.

 

Kummallinen vanhus,

lähdenkö mukaasi?

Posetiivillasi

säkeeni soittaisit.

 

suom. Irma Heydemann

 

 

 

Der Leiermann

Drüben hintern Dorfe

steht ein Leiermann,

und mit starren Fingern

dreht er, was er kann.

 

Barfuß auf dem Eise

wankt  er hin und her,

und sein kleiner Teller

bleibt ihm immer leer.

 

Keiner mag ihn hören,

keiner sieht ihn an,

und die Hunde knurren

um den alten Mann.

 

Und er läßt es gehen,

alles, wie es will,

dreht, und seine Leier

steht ihm nimmer still.

 

Wunderlicher Alter!

Soll ich mit dir gehn?

Willst zu meinen Liedern

deine Leier drehn?

 

Tarkista Schubertin Talvinen matka saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon kirja

Kuvaa ja ääntä Rammsteinin Amerikan reissuista – Rammstein In Amerika

rammstein in amerika

Rammstein In Amerika (DVD)

Syyskuun lopulla julkaistu keikkatallenne ’Rammstein In Amerika’ sisältää aivan mainion keikkatallenteen New Yorkin Madison Square Gardenilta joulukuulta 2010. Liebe ist Für Alle Da -levyn kiertueen keikka oli ensimmäinen jenkkikeikka sitten 9/11-terrori-iskujen (vuonna 2001). Rammstein oli tuolloin ’Pledge Of Allegiance’ -kiertueella yhdessä Slipknotin ja System Of a Downin kanssa. Luonnollisesti kiertue meni enemmän tai vähemmän kiville terroristi-kiihkon vallattua Amerikan. Aihetta käsitellään myös konserttitaltioinnin mukana tulevalla mainiolla dokumentilla ’Rammstein In Amerika’.

Keikka on mahtava, sehän on selvä. Allekirjoittanut oli aikoinaan todistamassa samaisen kiertueen kahta Suomen keikkaa. Luonnollisesti Madison Square Gardenilla kaikki on vielä isompaa. Lava on hillitön, porukkaa on tajuttomasti ja meno on haltioitunutta. Samat temput tehdään kuin muillakin keikkapaikoilla eli tulta,tulta ja yhä enemmän tulta sekä kosketinsoittaja Christian Lorenzin liekitystä. Huomio kiinnittyy kuitenkin dokumenttiin, joka kertaa Rammsteinin Amerikan uran vaiheet pikkutarkasti ja asiantuntevasti. Mielenkiintoista kuvaa tarjoillaan mm. bändin uran alkuvaiheista ja ensimmäisestä Amerikan reissusta (vuodelta 1997). Ensimmäisellä Amerikan keikalla oli reilu 15 katsojaa! Du hast oli kappale, josta Amerikka muistaa Rammsteinin. Viisusta tuli rapakon takana radiohitti.

Rammstein hämmästytti ja hämmästyi myös itse vapauden linnakkeessa nimeltä Amerikka. Bändin dildo-temput aiheuttivat närästystä ja lopputuloksena oli syytteet siveettömästä käytöksestä. Madison Square Gardenilla Rammstein pääsee kuittailemaan dildoepisodille – tosin Pussy-kappaleessa Till Lindemannin tykki on astetta ronskimpi! Dokumentti antaa jokaiselle bändin jäsenelle äänivaltaa, hyvä niin. Runsaasti arkistomateriaalia sisältävä kaksituntinen (Till Lindemannin alkuaikojen palava takki oli todellinen erikoistehoste) on pätevä kertaus Rammsteinin historiaan – tosin amerikkalaisten lasien läpi katsottuna. Kyseisen pätkän jaksaa kelata läpi useamman kerran.

Mutta, itse keikka on täydellisä raskasmetalliviihdettä. Riittävän monella kameralla kuvattu ja upeasti leikattu kokonaisuus on herkkua niin visuaalisesti kuin kuuntelukokemuksena. Rammlied on keikan aloitus parhaasta päästä. Jo kolmannessa biisissä (Waidmanns heil) liekit leimahtavat uhmakkaasti. Liekkien osalta Feuer frei on luonnollisesti omassa luokassaan. Kahdelle soittomiehelle asetetuista ’kuonokopista’ irtoaa törkeän näyttäviä tulipatsaita. Rammstein-keikkoihin jo pitkään kuulunut kosketinsoittaja Lorenzin kuumottaminen alkaa jo Weisses fleisch -kappaleessa. Kosketinsoittajan kiusaaminen huipentuu Ich tu dir weh -siivuun, jossa onneton soittomies heitetään kylpyammeeseen ja Lindemann tööttää päälle tulta, tulikiveä ja pommeja. Hätkähdyttävin tulikohtaus on Benzin-kappaleessa nähtävä episodi. Lindemann saa lavalle oman bensamittarin ja liekittää yleisön joukosta lavalle ryntäävän huono-onnisen hahmon. Onneksi kyseessä on suunniteltu juttu.

Keikan suurin hekuman hetki koetaan Links 2-3-4, Du hast ja Pussy-kappaleiden kohdalla. Varsinkin Du hast aiheuttaa yleisössä pakonomaista liikkumisen tarvetta. Pussy on keikkabiisinä todellinen timantti, typeryydestään huolimatta. Yleisö saa laulaa englanninkieliset kohdat. Haifisch-kappaleessa kosketinsoittaja heitetään kumiveneessä kiertämään vellovaa yhleisömerta. Ja onhan Engel-biisin aikana lavalla näyttävät tultasyöksevät enkelinsiivet. Keikan lopuksi nähtävä sotilaallisen mahtipontinen kiitosseremonia osoittaa osuvasti ettei aina tarvitse hehkuttaa jukeboxin lailla ’I love you’ ja ’oletteparasyleisökoskaanikinä’. Se on Rammstein! Tulevia keikkoja odotellessa.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy

Miltä kuulostaa Rammstein-vokalistin projektibändi Lindemann – no Rammsteinilta!

Lindemann_Skills_in_Pills

LINDEMANN – SKILLS IN PILLS

Rammstein-pomo Till Lindemannin ja metallituottaja Peter Tägtgrenin (Hypocricy, Pain) sekopäisen yhteistyön tulos Lindemann kuulostaa selkeästi miesten bändituotosten yhteenliittymältä. Rammstein ja Pain samaan pakettiin, kyytipojaksi överiksi vedetyt törkylyriikat – Turmion Kätilöt meets Rammstein. Kun Tägtgrenin kaltainen metallinero on työstänyt soundeja, hanke voi kaatua ainoastaan viisumateriaalin hampaattomuuteen. Kieltämättä Skills In Pills -niminen albumi on kaukana mestariteoksesta mutta Rammsteinin ja Painin faneille on tarjolla perusvarmaa viihdettä. Yllättäen Tägtgrenin tuotantojälki on melkoisen turvallista, suurimmat konetempaukset jätetään käyttämättä. Oikeastaan vain Fish on jyskyttää koneosastoa raskaammalla kädellä – viisusta tulee etäisesti mieleen Rammsteinin Pussy.

Albumin sairainta tekstiä tyrkyttävät Fat ja Golden shower ovat myös viisuina kärkipäässä. Sinkkubiisinäkin ’huvittanut’ Praise abort kertoo albumista kaiken tarpeellisen – raskasta Rammstein-jyräystä ja tarkoituksellisen törkeää, voisi jopa sanoa ala-arvoista sanailua. Lindemannin kulmikas englanninkielen ääntäminen tuo viisujen yleisilmeeseen tuiman ripauksen ’punaniskauhoa’. Albumin nimibiisi Skills in pills on kuin suoraan Rammsteinin harjoituskämpältä.

Ainakin Till Lindemannille levy lienee selkeää terapiaa Rammsteinin pysytellessä tauolla. Itse olisin odottanut Tägtgreniltä reilumpaa tuuletusta, rytmi-ja soundianarkiaa mutta levy vaikuttaa leimallisesti Lindemannin aivoitusten jatkumolta. Tottahan soundit ovat timmissä kunnossa mutta miksi lopputuloksen on haluttu kuulostavan niin suuresti Rammsteinilta? Tägtgren-tyylisen death metallin, industrialin ja Rammsteinin yhdistelmä olisi vointu toimia kympillä. Nyt Tägtgrenin Hypocricy-kortti jää kokonaan käyttämättä.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy

Kari Pohjolan säveltäjäesittelyssä Mendelssohn Bartholdy – uusi säveltäjähylly Turkuun

Mendelssohn!

MendelssohnKollaasiMendelssohn Bartholdy on saanut paikan Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyyn. Saksalaista romantiikan ajan säveltäjää juhlistaen Kari Pohjola avaa Musastolle Mendelssohnin musiikkia.

* * *

Turun musiikkikirjastosta löytyy 14 säveltäjähyllyä.

Turun musiikkikirjastosta löytyy 14 säveltäjähyllyä.

Felix Mendelssohn Bartholdy (1809–1847) on neljästoista säveltäjähyllyn saanut taidemusiikin edustaja Turun musiikkikirjastossa. Järjestelyn myötä uudistettiin äänitevalikoimaa. Löydät Mendelssohn-hyllyn Turun pääkirjastosta, Vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta.

Mendelssohnin musiikkia on saatavana myös verkossa. Taidemusiikkiin erikoistunut striimauspalvelu Naxos Music Library on käytössäsi kirjastokortilla. Tervetuloa taidemusiikin äärelle!

* * *

Naxos Music Library on käytössäsi kirjastokortilla, myös mobiililaitteella.

Naxos Music Library on käytössäsi kirjastokortilla, myös mobiililaitteella.

 

Säveltäjä kuin unelma – Felix Mendelssohn Bartholdy

– Felix Mendelssohn Bartholdyn nimikäytäntöön liittyvä sekaannus aiheutuu perheen uskonnollisen vakaumuksen muutoksesta. Hän syntyi juutalaisperheeseen, mutta pian hänen syntymänsä jälkeen Mendelssohnit omaksuivat luterilaisuuden, ja tämän johdosta he ottivat lisänimen Bartholdy. Säveltäjä itse käytti tätä yhdistelmänimeä aina, joskin tuon ajan yleisö tunsi hänet pikemminkin Felix Mendelssohnina.

Felix Mendelssohn lienee säveltäjänä tunnetuin alkusoitostaan näytelmään Kesäyön unelma. Siitä huolimatta, että tämä eleginen ja ilmavan keijukaismainen musiikillinen kaunotar on nuoren säveltäjän musiikkia, on se Mendelssohnia tyypillisimmillään; kirkasta, helposti sulavaa ja tasapainoista ja turhaa pateettisuutta kaihtavaa. Voisi melkein sanoa kyseisen musiikin kuvaavan säveltäjää itseään.

Mendelssohn syntyi Hampurissa varakkaaseen perheeseen, jossa hänelle annettiin monipuolinen yleissivistävä kasvatus. Perhe muutti 1811 Berliiniin, missä heidän kodistaan muodostui paikallisen seurapiirin keskus. Kodista ja sen ympärille muodostuneesta tuttavapiiristä kasvoi vähitellen musiikillinen areena, jossa Felix ja hänen Fanny-sisarensa pääsivät harjoittamaan musiikillisia lahjojaan. Felix ja häntä kolme vuotta vanhempi Fanny-sisar olivat musiikillisia ihmelapsia, joiden lahjakkuutta heidän vanhempansa osasivat arvostaa. Jälkipolvet tuntevat Felix Mendelssohnin säveltäjänä, mutta omana aikanaan hän oli hyvin arvostettu myös pianistina ja orkesterinjohtajana. Hänen musiikilleen ja musiikillisille kyvyilleen riitti kysyntää, ja niin hänestä kasvoi todellinen kosmopoliitti, joka tunsi henkilökohtaisesti niin Johann Wolfgang von Goethen kuin silloisen Englannin kuningattaren Viktoriankin. Mendelssohnilla oli osuutensa myös Bachin tunnetuksi tekemisessä, sillä hän johti Matteus-passion ensimmäisen säveltäjän kuoleman jälkeisen esityksen vuonna 1829.

MendelssohnPiirrosMendelssohnin musiikista saa hyvän käsityksen kuuntelemalla hänen sinfonioitaan ja hänen näyttämöteoksiin kirjoittamiaan alkusoittoja. Aika ajoin hänen musiikkiaan on vaikea tunnistaa; kokeilkaa esimerkiksi Ruy Blas – alkusoittoa. Jos ei tiedä sen olevan Mendelssohnia, alkaa väkisinkin käydä mielessään läpi italialaisia 1800-luvun oopperasäveltäjiä: kuka heistä on säveltänyt tämän? Sinfonioita hän kirjoitti viisi, joista tunnetuimmat lienevät kolmas (lisänimeltään ”skottilainen”) ja neljäs (lisänimeltään ”italialainen”). Mutta myös toinen ja viides sinfonia kuuluvat orkesterien kantaohjelmistoon.

Mendelssohnin muista sävellyksistä erityisen tunnettu on hänen sydämeenkäyvän kaunis viulukonserttonsa. Kaksi pianokonserttoa puolestaan ovat melkeinpä räjähdyksenomaisia lyhyitä energialatauksia. Kamarimusiikkituotannosta ehdottomasti tutustumisen arvoisia ovat kauniit pianotriot. Ja kuin kauniina koristeena kakun päällä on pianomusiikkiteos ”Lieder ohne Worte”. Se on kokoelma lyhyitä mietteliäitä pianokappaleita, eräänlaisia musiikillisia aforismeja. Sillä – Richard Wagneria vapaasti mukaillen – ”musiikilla voi ilmaista asioita, joiden kertomiseen sanat eivät riitä…”

Kari Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Naxos Music Library, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutiset, Uutta ja retroa

Matteus-passio on sävellys Jeesuksen kärsimyshistoriasta Matteuksen evankeliumin mukaan

matteus passio

 

Saksalaisen Johann Sebastian Bachin säveltämä Matteus-passio on kaksiosainen passio, oman tyylilajinsa mestarinäyte, joka kuvaa pääsiäisen ajan tapahtumat Jeesuksen Betanian ennustuksesta hautaamiseen saakka. Passio kantaesitettiin Leipzigin Tuomaskirkossa pitkänäperjantaina 15. huhtikuuta 1729. Teoksen esitys kestää noin 3½ tuntia.

J. S. Bach sävelsi uransa aikana viisi passiota, joista kuitenkin vain kaksi — Matteus-passio ja Johannes-passio— on säilynyt kokonaisina. Markus-passiosta on säilynyt nykypolville vain otteita. Matteus- ja Johannes-passio kuuluvatkin kuorojen vakio-ohjelmistoon pääsiäisaikaan.

Keskiajalla kirkoissa oli piinaviikoilla tapana lukea tai laulaa Jeesuksen kärsimyshistoriat. Sana passio on latinaa ja tarkoittaa sekä kärsimystä että intohimoa. 1600-luvulla Saksassa kehittyi uusi oratoriopassion perinne, jonka varhaisimpia esimerkkejä oli hampurilaisen Thomas Sellen säveltämä Johannes-passio vuodelta 1641. Bachin passiosävellykset jatkoivat tätä perinnettä. Bachin tiedetään itse johtaneen eri passioidensa esityksiä Leipzigissa vuodesta 1724 vuosittain aina vuoteen 1739 asti ja todennäköisesti myöhemminkin, vaikka näistä esityksistä ei olekaan säilynyt todisteita.

Bachin Matteus-passion toi uudestaan esille Felix Mendelssohn, kun hän vuonna 1829 esitytti ensimmäistä kertaa noin sataan vuoteen välillä unohdetun teoksen. Konsertti oli suuri kulttuuritapaus, josta yli tuhat pyrkijää piti lähettää kotiin tilanpuutteen vuoksi.

Matteus-passio on sävelletty kaksoiskuorolle, kaksoisorkesterille, kaksille uruille sekä solisteille (sopraano, altto, tenori, basso). Teoksen libretto eli teksti on peräisin Matteuksen evankeliumin luvuista 26 ja 27.

Bachin passiot koostuvat aarioista, kuoro-osista, koraaleista sekä resitatiiveista, joiden tarkoituksena on viedä juonta eteenpäin. Aariat ovat usein pohdiskelevia ja pysäyttävät juonenkulun. Ne saattavat myös olla rukousmaisia tai kommentoida tarinaa. Bach käyttää kuoroa milloin suurena kansanjoukkona tai toisinaan esimerkiksi Jeesuksen vanginneiden sotilaitten suuna. Matteus-passion ”johtoaiheen” muodostaa koraali Herzlich tut mich verlangen, joka kuullaan passiossa viidesti.

Matteus-passiossa henkilöiden lauluosille on tyypillistä minimaalinen säestys – useimmiten Bach käyttää näissä vain urun ja sellon duettoa, poikkeuksena Jeesus, jonka lauluosuuteen hän on lisännyt sädekehänomaisen viulu- ja alttoviuluosuuden. Ainoastaan Jeesuksen kuoleman hetkellä Bach luopuu tästä tunnusomaisesta jousikvintetosta, jättäen dramaattisen tyhjyyden Jeesuksen huudahtaessa ”Eli, Eli, lama asabthani? ”.
Matteus-passio on esitetty Turussa kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Musikkikirjastosta löytyy useita eri Matteus-passion levytyksiä. Lisää levytyksiä löytyy Naxos Music Libraryn kautta, johon kirjaudutaan sisään kirjastokortin numerolla.

 

Youtubesta löytyy J.S Bachin Matteus-passio kokonaan Münchenin Bach- kuoron ja -orkesterin esittämänä, johtajanaan Karl Ritchter vuodelta 1971.

 

Lähteet:

Wikipedia: Matteus-passio
Boyd, Malcolm: Bach, 1991 Otava

Burrows, John & Wifeen, Charlie: Klassinen musiikki. (Eyewitness companion: Classical music, 2005). Suomennos: Saana Ala-Antti ja Mirja Kytökari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31887-4.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki

Prog you like a hurricane!

Raikas progressiivinen soundi

Turun musiikkikirjastoon on hankittu lisää 1970-luvun progelevyjä. Kirjaston valikoimasta löytyy nyt enemmän musiikkia esimerkiksi Keski-Euroopasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Progressiivista rockia 70-luvulta.Ehkä Pink Floyd, Yes ja Genesis ovat sinulle jo vanhoja tuttavuuksia? Nyt voit tutustua suureen joukkoon ulkomaisia levytyksiä, joita Vaski-kirjastoissa ei ole ennen ollut lainattavissa. Uutta tarjontaa ovat esimerkiksi saksalaiset Eloy, Kraan, Hoelderlin sekä Schicke, Führs & Fröhling, samoin italialaiset yhtyeet Le Orme, Sensations’ Fix ja Quella Vecchia Locanda.

CD-levyt ovat varattavissa Vaskin verkkokirjastosta. Linkeistä pääset hakutuloksiin, joihin on kerätty 70-luvun progea Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta.

Aamunkoiton portit

Levyjen rinnalle Musasto suosittelee lämpimästi Matti Pajuniemen kirjoittamaa teosta Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 19671979 (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013). Kirja on ensimmäinen laaja suomenkielinen matka ulkomaiseen progeen. Aamunkoiton portit arvioitiin Musastossa viime syksynä.

Kirjastoista löytyy runsaasti alan kirjallisuutta myös englanniksi.

 Tuomas Pelttari

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutta ja retroa, Uutuudet

Turussa uusi säveltäjähylly Arvo Pärtille – Heikki Poroila arvioi nykysäveltäjän merkitystä

Arvo Pärt!

Levytyksiä Arvo Pärtin sävellyksistä.

Levytyksiä Arvo Pärtin sävellyksistä.

Turun musiikkikirjasto juhlistaa Arvo Pärtin elämäntyötä uudella säveltäjähyllyllä. Pärt (s. 1935) on aikamme tunnustetuimpia taidemusiikin säveltäjiä. Hän aloitti uransa jo 1950-luvulla, ja hän on edelleen aktiivinen. Artikkelin lopussa Heikki Poroila arvioi Pärtin musiikkia.

Pyhä minimalisti

Monet Pärtin sävellyksistä tuntuvat kumpuavan hiljaisuudesta. Tuotantoa on luonnehdittu pyhäksi, toisinaan pyhäksi minimalismiksi. Hengellisissä teoksissa voi tuntea jotain erityistä, uskonnollista. Pärt tunnetaan parhaiten 1970-luvun loppupuolen taianomaisista teoksista Fratres, Tabula rasa, Cantus in memoriam Benjamin Britten ja De profundis. Hän palasi pitkän tauon jälkeen myös sinfonian pariin, kun neljäs Los Angeles valmistui vuonna 2008. Kolme varhaista sinfoniaa ajalta 1963–1971 saivat sittenkin jatkoa.

Kirjaston uudistetut kokoelmat

Turun musiikkikirjaston Pärt-tarjontaa on täydennetty. Vasta-alkajan on helppo tutustua nykysäveltäjän musiikkiin esimerkiksi 2CD-kokoelmalevyjen Serenity ja 20th Century Classics avulla. Jälkimmäiseltä löytyy esimerkiksi varhaiskauden melko harvoin levytetty orkesteriteos Nekrolog vuodelta 1960.

Levytyksiä on saatavilla melko runsaasti. Pärtin julkaisijoina ovat kunnostautuneet erityisesti BIS Records, ECM Records, Harmonia Mundi ja Virgin.

Säveltäjähylly helpottaa hakua

Uusi järjestely tuo Pärtin levytyksiä saataville entistä helpommin. Voit etsiä Pärtin levytyksiä yhdestä hyllystä musiikinlajista riippumatta. Löydät säveltäjähyllyt taidemusiikin luokituksen loppupäästä. Kysy lisätietoja musiikin neuvonnasta Vanhan kirjastotalon (Linnankatu 2) toisesta kerroksesta. Tervetuloa!

Säveltäjähyllyjä nyt seitsemän

Pärt-hylly jatkaa sarjaa, jossa kirjaston CD-kokoelmia on esillä säveltäjän mukaan. Arvo Pärt on sarjassa seitsemäs – J.S. Bachin, Mozartin, Beethovenin, Wagnerin, Verdin ja Sibeliuksen jälkeen. Taidemusiikin uusi järjestely tuo lähellesi säveltäjän tuotannon kirjon, ja voit tehdä löytöjä ilman kirjastoluokituksen sisäistämistä.

Tuomas Pelttari

***

Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila kertoo Arvo Pärtin musiikista ja sen merkityksestä itselleen.

Arvo Pärt – paljon melua tyhjästä?

Suhteeni Pärtin musiikkiin on ristiriitainen, kuten voi arvata otsikostakin. Olen kuunnellut valtaosan Pärtin levytetystä tuotannosta ja ollut aikoinaan hyvinkin kiinnostunut hänen avaamistaan maisemista. Toisaalta en oikein muista, milloin olisin viimeksi vaikuttunut jostain Pärtin uudesta sävellyksestä.

Arvo Pärtin yli viisikymmenvuotinen sävellysura hahmottuu monella eri tavalla. Säveltäjä itse on vetänyt varhaistuotantoaan pois julkisuudesta, eikä siihen nykypäivän kuulija voi edes tutustua. Sävellysteknisesti Pärtin tuotanto jakautuu perinteiseen modernismiin 1960-luvulla ja 1970-luvulla alkaneeseen ”tintinnabuli”-vaiheeseen, joka on usein liitetty myös ns. uusyksinkertaisuuden väljään viitekehykseen.

Monikaan vain myöhempään tuotantoon tutustunut tai vaikkapa elokuvissa Pärtin musiikkiin törmännyt satunnainen kuulija ei tiedä, että hän sävelsi 1960-luvulla kolme sinfoniaa ja sellokonserton Pro et Contra. Mielestäni tämä ei ole suurikaan menetys, sen verran sovinnaista toisen maailmansodan jälkeistä modernismia ne ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna edustavat.

Kaikki muuttui, kun Pärt jonkinlaisen taiteellisen umpikujan seurauksena luopui modernismista ja ryhtyi säveltämään omalla tintinnabuli-tyylillään. On kuin säveltäjä olisi avannut suljetun huoneen, josta alkoi vyöryä täysin omaperäistä soitin- ja laulutyyliä. Vuosien 1976–1978 aikana syntyivät sellaiset mestariteokset kuten Cantus in memoriam Benjamin Britten, De profundis, Fratres, Missa syllabica, Pari intervallo, Peegel peeglis ja Tabula rasa.

Pärtin emigroituminen Saksaan vuonna 1980 vapautti hänet säveltämään mielin määrin hengellistä musiikkia, jota sitten onkin riittänyt. Oman tulkintani mukaan siirtyminen pois Virosta sammutti jossain määrin sen kipinän, josta 1970-luvun loppupuolen huippukausi oli syntynyt. Tällainen on tietysti puhdasta spekulointia, mutta itselleni Pärtin ”länsikausi” ei ole tuottanut samanlaisia elämyksiä kuin neuvosto-Eestissä syntyneet retket äänten ja harmonioiden uusiin maailmoihin.

Pärt on ollut emigroitumisensa jälkeen varsin tuottelias, mitä lienee edesauttanut se laaja kiinnostus, jota hänen musiikkiaan kohtaan on tunnettu. Olisi varmaan kohtuutonta vihjailla, että Pärt on viljellyt samaa sarkaa huomattuaan sen kaupallisesti kannattavaksi. Lukuisat tilausteokset ovat ehkä kuitenkin vaikuttaneet hänen ilmaisuunsa yksipuolistavasti. Myös yleisön jatkuvat odotukset ”Pärt-tyylisestä” musiikista ovat saattaneet vaikuttaa.

Erityisesti 2000-luvun Pärt on jättänyt minut aika kylmäksi. Uusia teoksia syntyy ja niitä levytetään ahkerasti, mutta jostain syystä ne eivät ole jääneet minulle mieleen niminä tai musiikkina, vaikka olen kyllä yrittänyt tutustua uutuuslevytyksiin. Tai ehkä olisi täsmällisempää sanoa, että kyllä Pärtin sävellyksistä edelleen löytää hienoja hetkiä, mutta kokonaisvaltaiset elämykset – kuuntelin aikoinaan Tabulan rasan aavemaisia maisemia ja Gidon Kremerin sydämen särkevää viulua kerran toisensa jälkeen – ovat jääneet puuttumaan.

Yksi tunnetuimmista Pärt-levytyksistä ilmestyi syksyllä 1984 (ECM New Series).

Yksi tunnetuimmista Pärt-levytyksistä ilmestyi syksyllä 1984 (ECM New Series).

Arvo Pärt on joka tapauksessa siitä harvinainen nykysäveltäjä, että hänen tuotantoonsa on mahdollista tutustua hyvin laajasti runsaiden levytysten ansiosta. Näin jokaisella on mahdollisuus paitsi tutkailla säveltäjän tyylin muutoksia, myös rakentaa oma arvio Pärtin musiikista ja hänen merkityksestään oman aikamme säveltäjänä. Oman mausteensa tällaiseen urakkaan antaa se, että Pärt on tehnyt monista sävellyksistään lukuisia erilaisia versioita. Esimerkiksi alun perin Andres Mustosen Hortus Musicus -yhtyeelle sävelletystä teoksesta Fratres tunnetaan nykyään jo liki 20 eri kokoonpanoille tehtyä versiota. Kaikkia niitä ei ole levytetty, mutta joitakin silti.

Mitä otsikon provosoivaan kysymykseen tulee, vastaan siihen näin lopuksi kyllä ja ehdottomasti ei. En itse oikein pysty ymmärtämään niitä kehuja, joilla Pärtin uudempikin tuotanto on useimmiten otettu vastaan. Esimerkiksi vangitulle Hodorkovskille omistettu neljäs sinfonia Los Angeles vuodelta 2009 ei koskettanut minua millään lailla. Mutta samalla kun päivittelen 2000-luvun Pärtin ajoittaista vielschreiberismia laadun kustannuksella, palaan mielelläni hänen 1970-luvun tuotantonsa pariin. Sieltä löytyvät ne helmet, joiden takia Pärt kuuluu 1900-luvun jälkipuoliskon harvoihin aidosti omaperäisiin säveltäjiin.

Heikki Poroila

musiikkikirjastonhoitaja

Toim. Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutta ja retroa