Avainsana-arkisto: Ruotsi

Miltä kuulostaa Rammstein-vokalistin projektibändi Lindemann – no Rammsteinilta!

Lindemann_Skills_in_Pills

LINDEMANN – SKILLS IN PILLS

Rammstein-pomo Till Lindemannin ja metallituottaja Peter Tägtgrenin (Hypocricy, Pain) sekopäisen yhteistyön tulos Lindemann kuulostaa selkeästi miesten bändituotosten yhteenliittymältä. Rammstein ja Pain samaan pakettiin, kyytipojaksi överiksi vedetyt törkylyriikat – Turmion Kätilöt meets Rammstein. Kun Tägtgrenin kaltainen metallinero on työstänyt soundeja, hanke voi kaatua ainoastaan viisumateriaalin hampaattomuuteen. Kieltämättä Skills In Pills -niminen albumi on kaukana mestariteoksesta mutta Rammsteinin ja Painin faneille on tarjolla perusvarmaa viihdettä. Yllättäen Tägtgrenin tuotantojälki on melkoisen turvallista, suurimmat konetempaukset jätetään käyttämättä. Oikeastaan vain Fish on jyskyttää koneosastoa raskaammalla kädellä – viisusta tulee etäisesti mieleen Rammsteinin Pussy.

Albumin sairainta tekstiä tyrkyttävät Fat ja Golden shower ovat myös viisuina kärkipäässä. Sinkkubiisinäkin ’huvittanut’ Praise abort kertoo albumista kaiken tarpeellisen – raskasta Rammstein-jyräystä ja tarkoituksellisen törkeää, voisi jopa sanoa ala-arvoista sanailua. Lindemannin kulmikas englanninkielen ääntäminen tuo viisujen yleisilmeeseen tuiman ripauksen ’punaniskauhoa’. Albumin nimibiisi Skills in pills on kuin suoraan Rammsteinin harjoituskämpältä.

Ainakin Till Lindemannille levy lienee selkeää terapiaa Rammsteinin pysytellessä tauolla. Itse olisin odottanut Tägtgreniltä reilumpaa tuuletusta, rytmi-ja soundianarkiaa mutta levy vaikuttaa leimallisesti Lindemannin aivoitusten jatkumolta. Tottahan soundit ovat timmissä kunnossa mutta miksi lopputuloksen on haluttu kuulostavan niin suuresti Rammsteinilta? Tägtgren-tyylisen death metallin, industrialin ja Rammsteinin yhdistelmä olisi vointu toimia kympillä. Nyt Tägtgrenin Hypocricy-kortti jää kokonaan käyttämättä.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy

Graveyardin kolmas albumi Lights Out on Viikon levy

Graveyard: Lights Out (2012)

Nykyään retroilu on osalle ihmisiä arvo sinänsä. On olemassa yhtyeitä, jotka tekevät samaa kuin muut ovat tehneet jo vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin. Sitten on bändejä jotka ovat yksinkertaisesti syntyneet liian myöhään. Graveyard kuuluu ilman muuta jälkimmäiseen ryhmään. Yhtyeen 1960- ja 70-lukujen tienoilla pyörivä bluesrock on täysin autenttista. Ei ole kysymystäkään siitä, onko yhtye täydellä sydämellä mukana. Jo bändin ulkoasu, muhkeat viikset ja cowboy-paidat, kielivät herrojen tyylitajusta.

Bändin live-esitykset ovat äärimmäisen intensiivisiä, varsinkin laulaja-kitaristi Joakim Nilssonin osalta. Uudella albumilla Nilsson saa energiansa välitettyä laulun kautta erittäin hyvin. Levy sisältää mainioita riffejä, mutta niiden sijaan päähän jää kaikumaan vain Nilssonin omistautunut ja tunteikas ääni. Albumin naturelli äänimaailma kehystää vahvaa laulua erinomaisesti. 

Lights Out –levyn avauskappaleen An Industry Of Murderin pyörähtäessä käyntiin valo katoaa ja huone täyttyy sumusta. Ihokarvat nostattavan kitaranäpläilyn jälkeen laulu ja rytmitryhmä lähtevät mukaan ja kuulija lennähtää 40 vuotta ajassa taakse päin. Kappale pakottaa jalan polkemaan tahtia ja saa pään keinumaan. Melko rauhalliset bluestunnelmoinnit muuttuvat salakavalasti rajuiksi rock-purkauksiksi.

Yhtyeen mukaan nimetty debyyttialbumi (2007) oli hajanainen, kuitenkin mainioita kappaleita sisältävä kokonaisuus. Toinen albumi Hisingen Blues (2011) oli jo hallitumpi kokonaisuus, jonka psykedeeliset elementit valloittivat. Kolmannella albumilla kappaleet ovat lyhyempiä, eivätkä tarttuvat riffit ole enää niin pinnalla. Ne on enemmänkin jätetty taustalle, kun taas laulaja on entistä suuremmassa roolissa.

Graveyard saa kaikki tunteensa kanavoitua levyn kautta. Rajummat kappaleet, kuten Seven Seven, Endless Nights ja Goliath huokuvat saarnaa, tuohtumusta ja protestihenkeä, kun taas bluesballadit Slow Motion Countdown ja 20/20 (Tunnel Vision) sisältävät sydäntäraastavaa tunteiden vuodatusta.

Lights Out ei ole konseptilevy, mutta tunnelma säilyy kautta albumin. Teemat pyörivät protestoimisen ja kaiken taakse jättämisen ympärillä. Levyn tunnelma on kuin kaahaisi pimeällä sumuisella tiellä kauas pois kaikesta, samalla kun jokainen vastaantuleva auto, maisema tai varjo herättää kipeitä muistoja taakse jäävästä elämästä.

Topi Lindqvist

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy Cornelis Vreeswijk: En spjutkastares visor (1980)

1980_spjutkastaren

Hollantilaisen Cornelis Vreeswijkin (1937 – 1987)  perhe muutti  1949 Hollannista Ruotsiin. Cornelis oppi ruotsin kielen täydellisesti 15 vuodessa. Tämän jälkeen alankomaalaisruotsalainen tarkkailija teki ja esitti yli 500 laulua ja 200 runoa.

Vreeswijkin satiiriset, yhteiskuntakriittiset viisut toivat esiin yhteiskunnan epäkohdat, mutta kertoivat myös onnesta ja rakkaudesta. Trubaduuri ja runoilija Cornelis Vreeswijk toi lavalle jakkaran ja kitaransa lisäksi aina myös koko ihmiselämän kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan. Cornelis oli lavalla aivan tavallinen ihminen iloineen ja suruineen.Ruotsalainen muusikko ja kirjailija Ulf G. Åhslund on sanonut Vreeswijkin olleen säyseä ja talttumaton, ristiriitainen, yksinäinen, suosittu ja parjattu – yhtä aikaa ja kaikkea sekaisin.

Trubaduuri ehti käydä esiintymässä Suomessakin 1970-luvun lopulla levyttäen  Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemää musiikkia ruotsiksi. En spjutkastares visor -albumin materiaalia kuultiin täällä elävänä loppukesällä 1980. Levy äänitettiin Helsingissä ja levyllä soittaa suomalaisia ja ruotsalaisia muusikoita. Levyn nimi ”Keihäänheittäjän lauluja” viittaa Tapio Rautavaaraan, joka voitti keihäänheiton olympiakultaa 1948 olympialaisissa. Alkutekstissä Cornelis kirjoittaa, että Suomi on keihäänheittäjien maa. Tälle levylle on valittu suosituimpia lauluja, joita Suomessa on laulettu ja edelleen lauletaan Suomessa. Cornelis nostaa erityisesti esille Tapio Rautavaaran, Toivo Kärjen, Georg Malmsténin ja  Reino Helismaan.

En spjutkastarens visor- levy on minulle erityisen tärkeä. Olin levyn ilmestyttyä vasta 7-vuotias. Äitini soitti tätä levyä vinyylisoittimessa ja kuunteli sen melkein puhki. Niinpä olen oppinut nämä kaikki suomalaisille tutut laulut ensin Corneliksen versioina ruotsiksi. Edelleenkin Corneliksen versiota Päivänsäteestä ja menninkäisestä on vaikea voittaa, mutta suosikkini tältä levyltä on Luffaren och katten – Reissumies ja kissa. Tämä laulu saa minussa aikaan kaukokaipuuta, vapauden kaipuuta, sääliäkin. Siinä on hyvä tarina ja Cornelis kertoo sen hyvin.

Cornelis eli rankkaa ja kuluttavaa elämää. Hän oli neljä kertaa naimisissa ja kärsi alkoholismista. Cornelis kuoli  50-vuotiaana maksasyöpään, jonka jälkeen Corneliksesta on tullut melkein yhtä suosittu Ruotsin kansallisikoni kuin Bellmanista. Nurinkurista on, että hän ei koskaan anonut Ruotsin kansallisuutta. Cornelis poistui virastosta tuohtuneena, kun häneltä vaadittiin kielitodistusta.

Corneliksen värikkäästä elämästä on kirjoitettu ruotsinkielinen elämäkerta: Oscar Hedlund: Cornelis. Scener ur en äventyrares liv (2000)

Vaski-kirjastojen kokoelmista löytyy myös Corneliksen elämästä tehty elokuva Cornelis (2011), jossa on myös suomenkielinen tekstitys.

En spjutkastares visor- albumin laulut

1. ”Farfars halmhatt”- Isoisän olkihattu säv. san. Tapio Rautavaara

2. ”Den ståndaktige gossens jenka” -Totisen pojan jenkka. Säv. San. Georg Malmstén

3. ”Den gråtande flöjten” – Itkevä huilu. Säv. Georg Malmstén, san. Larin Kyösti

4.  ”Konstas fina vals” – Konstan parempi valssi. Säv. Konsta Jylhä, san. Jukka Virtanen

5.  ”Stopets spår” – Tuopin jäljet. Säv.Toivo Kärki, san. Reino Helismaa

6. ”Kalle Tappinens samba”-Kohtalokas samba. Säv. San. Georg Malmstén

7. ”Nog finns det här i världen att sjunga”- Lauluni aiheet. Säv. Toivo kärki. San. Reino Helismaa

8. ”Solgnuttan och trollet”-Päivänsäde ja menninkäinen. Säv. San. Reino Helismaa

9. ”Gå på du vandringsman”-Reppu ja reissumies. Säv. Toivo Kärki San.Reino Helismaa

10. ”Halta Eriksson”-Ontuva Eriksson. Säv. Tapio Rautavaara San. Oiva Paloheimo

11.  ”Luffaren och katten” – Reissumies ja kissa. Säv.San.Reino Helismaa

12. ”Den blåa drömmen”- Sininen uni. Säv. Tapio Rautavaara. San. Martti Haavio

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49382-cornelis-vreeswijk-kotoutumisenkotouttamisen-mestari

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Kiitos musiikista, ABBA!

Uutta ja retroa Turun Musiikkikirjastossa

ABBA

Abban levynkansia.Nyt lainattavana Abban klassikkoalbumeita, mukana myös muutama Deluxe Edition sekä boksit Thank You For The MusicThe Albums ja The Complete Studio RecordingsEsillä Turun Musiikkikirjaston Loungessa myös Abban nuotteja, DVD-levyjä sekä historiikit ja muuta kirjallisuutta yhtyeen vaiheista. Tervetuloa kirjastoon!

ABBA on käsite

Agnetha, Anni-Frid, Benny ja Björn tekivät musiikkia, joka on yhä vertaansa vailla. Vuosina 1973–1981 julkaistiin kahdeksan albumia, joista parhaat muokkasivat popmusiikkia ikuisesti. Yhtye hajosi vuonna 1982, mutta musiikki elää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Viikon levy: Little Marbles – Vi slutar när vi är klara

Kuin pilvet taivaalla, kauniina kesäpäivänä.

Little Marbles on kahden ruotsalaisen nuoren naisen (kumpainenkin syntynyt vuonna 1990) muodostama duo, joka on julkaissut kaksi levyä. Ensivaikutelmana laulajien nenä-äänet ja nuoruus tuovat suomalaiselle helposti mieleen kotoisen Nylon Beatin, mutta tämän Norrköpingiläisen duon musiikki on kuitenkin selkeästi kuulaampaa ja klassisen pop-musiikin sävyttämää, minkä lisäksi Linn Tabudlong ja Julia Adams tekevät itse laulamansa kappaleet.

Vi slutar när vi är klaraa voisi kuvata sävyiltään nuorekkaan energiseksi kuin pirskahtelevaa proseccoa kesäisellä piknikillä. Levy sisältää yhtäältä keväistä ja kesäistä energiaa ollen samalla selkeän syksyisen kaipauksentäyteisissä tunnelmissa, kappaleiden ollessa kuitenkin varsin rauhallisia ja haikean melankolisia. Esiin nousee etenkin kappale En galning på stan, joka edustaa loistavasti yhtyeen 60-lukulaisen popin ja naivismin yhdistymistä; akustisten kitaroiden helkyntä yhdistyy klarinettiin ja sähkökitaroihin saumattomasti. Ja samalla kun kappale  kulkee kepeästi, sen sisällä on kuitenkin synkempi puoli; millaista onkaan kaivata rakkaintaan, kun kaupungissa on mielipuoli vapaana?

Varaa levy kirjastosta

– Antti Impivaara

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levynä Andreas Johnson : Liebling (1999)

Ruotsalaisen poplaulajan Andreas Johnsonin järjestyksessään toinen levy toi miehen hetkeksi parrasvaloihin. Seuraavat neljä albumia eivät yltäneet Lieblingin suosioon.

Andreas Johnson on pienestä pitäen ollut musiikin ja musiikkielämän ympäröimä. Andreaksen vanhemmat olivat jazz-muusikoita ja pieni Andreas kiersi keikoilla vanhempiensa mukana. Muusikon uransa Andreas aloitti Planet Waves bändissä, joka julkaisi vain yhden albumin. Planet Waves hajosi kuitenkin nopeasti ja Andreas aloitti soolouransa.

Ensimmäinen soololevy, Cottonfish Tales, ilmestyi vuonna 1997. Vuonna 1999 ilmestynyt toinen levy, Liebling, ja varsinkin jo singlenä julkaistu kappale Glorious nosti Andreaksen ja hänen kevyen poppinsa pinnalle. Glorious saavutti suosiota myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Britannian singlelistalla Glorious ansaitsi parhaimmillaan neljännen sijan.

Muut Lieblingin kappaleet eivät ole yhtä mukaansa tempaavia, mutta kelpoa ja hyväntuulista poppia. Myönnän, että oma kiinnostukseni Andreaksen musiikkia kohtaan alkoi miehen ulkonäön perusteella, mutta kyllähän Andreas osaa laulaa pehmeän karhealla äänellään. Vaikka Liebling nyt onkin Andreaksen menestynein levy, niin muihinkin kannattaa kyllä tutustua!

Muuten: vielä keväällä 2000 ruotsalaisissa diskoissa DJ:t saivat tanssikansan ryntäämään lattialle kahdella kappaleella: toinen oli Glorious ja toinen Daruden Sandstorm… Hieman eri luokassa nämä kappaleet kulkevat, mutta niitä yhdistää helposti mieleen jäävä melodia, mahtipontisuus ja huolettomuus!

 

Lieblingin saatavuus Vaski-kirjastoissa.

Päivi Svala

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levynä bob hund – Det överexponerade gömstället

90-luvulla riemastuttanut skånelainen kulttiyhtye palasi harharetkiltään laulamaan äidinkielellään parin vuoden takaisella Folkmusik för folk som inte kan bete sig som folk –albumilla. Tuo levy jäi allekirjoittaneelta kuulematta, mutta ehkä juuri siksi keväällä julkaistu Det överexponerade gömstället pääseekin yllättämään hienosti. Onpa bob hund kovassa iskussa! Kuten myös vakiokansitaiteilijansa Martin Kann:

bob hund - det överexponerade gömstället

Levy ei käynnisty perinteisen bobhundmaisilla voimariffeillä, vaan hieman totuttua elektronisemmalla soinnilla avauskolmikon bob hund 2020/Tvångstankar/Popsång (mot min vilja) kääriessä melodiansa miellyttävän minimalistiseen jumitukseen ja pulputukseen. Ainahan bob hundin musiikissa on ollut elementtejä krautrockista ja elektronisesta popista, mutta nyt tuntuu että ideat on viety aiempaa pidemmälle. Ukkojen kokeilevaa tanssimusaa tehtailleesta Sci-Fi Skåne -sivuprojektista on selvästi siirtynyt elementtejä bob hundiinkin.

Ensimmäisillä läpikuunteluilla hämää levyn rauhallisuus. Eikö tällä kertaa kuullakaan riehakkaita iskusävelmiä? Pidemmän päälle minimalistinen, harkittu tunnelma osoittautuu albumin suureksi vahvuudeksi. Det överexponerade gömstället on tyylikäs kokonaisuus, jossa Stumfilmin ja Ja, Ja, Ja Nej:n kaltaiset pitkät ja monimutkaiset kappaleet paiskaavat kättä suoraviivaisen motorisesti puskuttavien, hillittyjen poppisten kanssa. Tarttuvuutta levyltä ei puutu, tarttuvat elementit on vain haudattu hieman syvemmälle kuin bob hundin kanssa on yleensä totuttu.

Kesällä Ruisrockiin saapuvan bändin liveshow on melkoisen riehakasta seurattavaa edelleen. Alkuvuoden Tavastian vierailu oli kehuttu, ja muistoissa on edelleen parin vuoden takainen Roskilden keikka, jossa rock-kliseitä tulkittiin ruotsalaisittain puutarhatuolien saadessa kyytiä hittikimaran tahdissa.

 

 

-Risto Mikkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Katatonia – Viva Emptiness

Katatonia - Viva Emptiness (2003)

Katatonia on ruotsalainen metallibändi, joka ollut toiminnassa nyt 20 vuotta. Aluksi bändi soitti jonkinlaista doom- ja black metalin yhdistelmää, jota myös dark metaliksi on joissakin yhteyksissä kutsuttu. Vuoden 1996 kakkoslevyllä Brave Murder Day yhtyeen musiikki oli muuttunut omaleimaisemmaksi: kitarariffit olivat synkkiä ja karuja, mutta samalla kauniita. Musiikki oli yleisesti ottaen edelleen aggressiivista Opeth-yhtyeen Mikael Åkerfeldtin laulaessa murinalaulut levylle. Tästä eteenpäin Katatonian musiikki alkoi muuttua kevyemmäksi levy levyltä Jonas Renksen siirryttyä rumpalin paikalta laulamaan puhtaita lauluja. Vuoden 2001 Last Fair Deal Gone Down -levyllä yhtyeen musiikki ei oikeastaan ollut enää edes metallia, vaan melankolisen tunnelmallista rock-musiikkia.

Vuonna 2003 ilmestyneellä Viva Emptiness -albumilla bändi oli löytänyt jälleen raskaamman vaihteen. Oma ensikosketukseni Katatoniaan tuli juuri tällä kehutulla albumilla, jolla vallitsee koko kestonsa ajan omanlaisensa kiehtova tunnelma. Raskas ja jyräävä aloitusraita Ghost of the sun iskee vasten kuulijan kasvoja välittömästi vieden mukanaan levyn maailmaan. Musiikki luo harvinaisen vahvasti sitä tunnelmaa, joka välittyy levyn kansitekstien synkähköstä kaupunkikuvasta. Karua, mutta myös kaunista. Levyyn ei ollut aluksi helppo päästä sisälle, sillä kyseessä eivät ole ensikuuntelulla mieleen jäävät, tarttuvat melodiat, vaan kappaleet jäävät vaivihkaa päähän pyörimään.

Evidence on monesti todettu levyn hittikappaleeksi, se osoittaa myös miten monialaisesti Jonas Renkse kappaleet tulkitsee. Upea ääni sopii täysin raskaampiinkin osiin, vaikka laulu ei olekaan enää aggressiivisen kuuloista. A Premonition tarjoaa hengähdyshetken ollen rauhallisempi, koskettimien hallitsema kappale. Myös akustinen Omerta tuo kevyen ja lohdullisen tuulahduksen ennen levyn päättävää instrumentaalia. Levy leikittelee paljon rankempien osuuksien ja rauhallisempien suvantokohtien kontrasteilla, erityisesti kappale Wealth terävästi hyökkäävine kitaroineen.

Viva Emptiness on hieno ja tunnelmallinen metallilevy, joka tempaisi ainakin itseni Katatonian maailmaan ja yhtyeen faniksi lopullisesti. Levy ei ole valmiiksi pureskeltu, vaan vaatii ensin totuttelemista kuuntelijalta, mutta kun se iskee, paluuta ei ole.

Tuomas Aitonurmi

Viva Emptiness varattavissa Vaskista

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy

Garmarna:

Vedergällningen

Vädergällningenin kansikuvaLöysin Garmarnan sattumalta noin vuosi sitten, enkä oikein osannut ensin päättää mitä mieltä olisin löydöstäni ollut. Wikipedia kertoo Garmarnan olevan ruotsalainen folk-rock-yhtye, mutta kyseisestä termistä syntyvä mielikuva vie aika kauas siitä mitä kuulen. Garmarnan omintakeinen tyyli pohjautuu vanhoihin ruotsalaisiin balladeihin, joita tulkitsee heleä-ääninen Emma Härdelin. Tätä periruotsalaista äänikuvaa on kuitenkin lähdetty rikkomaan erinäisin keinoin; pääosin painaviin, tunnelmaltaan kovin slaavilaisiin sovituksiin on yhdistetty melodian yläpuolella kulkevat, harmoniaa rikkovat laulustemmat, ja massiivinen samplejen käyttö saa välillä aikaan jopa konemusiikkimaisen vaikutelman.

Kuten sanottu, en ensi kuulemalta oikein tiennyt, pidinkö Garmarnasta vai en, mutta musiikin tunnelma vei mukanaan ja hyvin pian huomasin kuuntelevani Vedergällningeniä ilta toisensa jälkeen. Levyn melankolinen tunnelma on niin voimakas, että vasta myöhemmin tulin katsoneeksi läpi sanoituksia, jotka tukivatkin mukavasti jo syntynyttä ”elämä on kärsimystä”-vaikutelmaa.

Vedergällningenin huonoksi puoleksi voisi katsoa lievän yksipuolisuuden, sillä levyltä ei löydy yhden ainokaista hyväntuuliseksi luokiteltavaa kappaletta. Itseäni ei tällainen melankolisuus näin talvisaikaan ainakaan häiritse, mutta saattaa olla että joku muu kaipaisi hieman auringonpaistetta joukkoon. Tällöin tosin voi napata vierestä mukaan vaikka levyllisen Flogging Mollya.

Kati

CD-levy Vedergällningen on varattavissa Vaskista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy