Aihearkisto: Musasto suosittelee

Kevät koittaa!

Kevään koittamisen kunniaksi, on tässä koottuna kappaleita, joita kelpaa kuunnella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä.
Osasta kappaleista on pientä lisätietoa ja koko soittolistan linkki löytyy jutun lopusta.

Nina Simone : Another Spring

Nina Simonen hieno kappale Another Spring alkaa hyisenä, mutta lämpenee kuin kevät. Kappaleen ovat tehneet John Clifford ja Angelo Badalamenti, joista jälkimmäinen on tunnettu myös ohjaaja David Lynchin elokuviin ja TV-sarjoihin tekemästään musiikista.

https://www.youtube.com/watch?v=4-wc1p193Tw


Simon & Garfunkel  : April Come She Will

Kappale kertoo keväästä metaforan kautta; kevät saapuu kuin rakastaja, joka jättää syksyn tullen.
Kevät toisin sanoen tuo samoja tuntemuksia ja lämpöä kuin uuden rakkauden kokemus.

https://www.youtube.com/watch?v=PYD-DIggB2k

Django Reinhardt : Swingtime in Springtime

Tämä kepeä ja iloinen teos nostaa mielialaa keväiseksi.

https://youtu.be/klcy7aHqw1c

The Leisure Society : The Last Of The Melting Snow

The Leisure Societyn kauniin haikeassa kappaleessa saavutetaan hienosti samaa tunnelmaa, kuin on katsella kuinka kevätaurinko sulattaa lumet, mutta vielä ei ole kesän lämpö koittanut.

https://www.youtube.com/watch?v=9MhHXAIGhQQ


Bonnie ‘Prince’ Billy :  There will be spring

Will Oldham, eli paremmin Bonnie ‘Prince’ Billyna tunnettu folklaulaja-lauluntekijä on julkaissut kevätlaulunsa kahdestikin. Ensin Wolfroy goes to town-levyllä raaempana ja hyisempänä versiona ja myöhemmin värikkäämpänä versiona Singer’s grave a sea of tongues-levylleen.


https://www.youtube.com/watch?v=kjd_6QD_z-w


Tavaramarkkinat :  kevät

Liisa Akimofin luotsaaman Tavaramarkkinoiden Kevät-kappale on yksi yhtyeen tunnetuimpia kappaleita, mutta myös yksi ilmiselvimmistä valinnoista kevätaiheiselle soittolistalle.

https://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY

Rodgers : Hammerstein: It Might As Well Be Spring

Oscar Hammersteinin ja Richard Rogersin Oscar-palkittu levytys vuodelta 1945 ei suoraan kerro keväästä, vaan aiheena on se kutkuttava odotuksen tunne, joka on läsnä talven selän taittuessa, kuinka kevät tuo aina lupauksen uudesta ja lämpimästä.


https://www.youtube.com/watch?v=TXMEVTtAZkI&t=74s

Sanni : Hei kevät
Näin artisti itse kertoo kappaleesta Rumbassa:

”Hei kevät on biisi, joka syntyi viime keväänä kirjoitusreissulla sellaisesta kummallisesta kosmisen yksinäisyyden aiheuttamasta haikeudesta, joka valtaa mut aina tähän aikaan vuodesta. Voisin selittää biisin auki, mutta ehkä se saa tällä kertaa avata itse itsensä. Kaikki ei oo pään sisällä aina vältsii ihan sitä mitä antaa itsestään ulospäin. Tässä vähän mun mielenmaisemaa siitä.”


https://www.youtube.com/watch?v=ASqqTouaVw8

Ja tietysti Antonio Vivaldin Kevät, teoshan on siitä mielenkiintoinen klassikko, että oli melko tuntematon vuoteen 1948 asti jolloin yhdysvaltalaisen viulistin Louis Kaufmanin levytys nosti sen suureen suosioon.

https://www.youtube.com/watch?v=3LiztfE1X7E

Ja toki soittolistalta lisääkin kappaleita löytyy, jotka löytyvät tästä alta:

Pariisin kevät : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=UuMyVmlyqAQ

Kaseva : Kevät
https://www.youtube.com/watch?v=YRhHa1jMDxM

Sielun veljet : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=Z1N-gyaPlAA

Kauko röyhkä : Kevät

https://www.youtube.com/watch?v=a9K5ODB6kSk

Kaikki kappaleet YouTube-soittolistalla:
https://www.youtube.com/playlist?list=PLraIjAiZkyfu90CzX3N8Z05IULGUrOfyb

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Nyt jatkamme keväistä Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Tampere ja Metso LIVE

Vuonna 2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö on myönsi Tampereen pääkirjaston Metson musiikkiosastolle Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon, eikä turhaan. Heidän Metso LIVE -konseptinsa yhdistää elävän musiikin, kirjaston kokoelmat ja musiikista käytävän keskustelun.

Konseptin synnystä voi lukea Kirjastot.fi -sivustolta Musiikki kuuluu kaikille -blogista. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2014 ja siitä saa hyvin kuvan menestyksekkäästä toimintamallista

Metso LIVE -videoita löytyy Tampereen kaupunginkirjaston YouTube-kanavalta. Suosittelemme ottamaan sen katselulistallenne. Mikään ei myöskään estä seuraamasta tamperelaisia FaceBookissa: https://www.facebook.com/MetsonMusiikkiosasto/

Tänä keväänä Metso STUDIO tempaus hemmottelee myös Metso LIVE:n katsojia kiinnostavalla kattauksella, jotka on tuotettu yhteistyössä Alt Agency & Managementin, Tampereen kaupungin ja Kulttuuri Tampereen kanssa. kanssa. Viimeisimpänä livenä esiintyi Kokkolasta kotoisin oleva Arppa, jolta ilmestyi viime elokuussa omakustanteinen debyyttialbumi Laavalamppuja.

Tämän kevään tempauksen aikana musiikin kuulee vain livestriiminä, joten kannattaa olla skarppina. Artistien haastattelut jäävät YouTubeen katsottaviksi. Kannattaa ottaa ylös myös muut Metso STUDIOn etätapahtumien ajankohdat.

Kuva Metson Musiikkiosaston Facebook-sivuilta

teksti: Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Musasto suosittelee, Uutiset

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Kevään aikana teemme Digireissuja täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Rovaniemi ja PopuLappi-tuubi

Ensimmäisellä Digireissulla suuntaamme Rovaniemelle. Siellä erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelän haastateltavina kävivät helmikuussa pyörähtämässä Laura Ahvonen ja Ville Suopajärvi yhtyeestä Puiset Heilat. PopuLappi-tuubi on sarja, jossa haastatellaan lappilaisia musiikintekijöitä. Sarjan ensimmäisessä osassa tammikuussa soi lappilainen gotiikka kun Jarkko Honkanen, Heikki Vaara ja Jarkko Niemi pistivät uusiksi Tom Jonesin hitin Delilah.

PopuLappi on Rovaniemen musiikkikirjaston tuoteperhe, johon kuuluu mm. äänitekokoelma sekä Lapin Kansan kanssa yhteistyössä tehty 21-osainen podcast SoundCloudissa.

PopuLappi-tuubin konsepti on mukava. Toteutus nauhoitettu ja editoitu live-striimin sijaan. Tämä mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen ja osaston esittelyn tilavaihdosten kautta. Näemmekin Lauran ja Villen esim. levyvarastossa ja lopuksi pakkaamassa soittimiaan potkukelkan kyytiin! Siinäpä eksotiikkaa kerrassaan!

Keskustelun aiheina ovat uusin julkaisu, muusikoiden suosikkilevyt ja heidän soittimensa. Musiikkikin soi kun duo esittää kappaleet Minne lie, Kuunihailuyö ja Raiteet kuin käärmeet. Jakson sisältö on myös merkattu videon tietoihin nauhoitteen keston avulla.

Tunnusmusiikista vastaa Hannu Raudaskoski ja työryhmässä ovat Marko Niemelä, Jani Ekblom, Jari-Pekka Karkkola.

Ota tämä vaikka lauantain katselulistallesi! Mikään ei myöskään estä sinua ryhtymästä Rovaniemen musiikkikirjaston seuraajaksi Facebookissa tai tilaamasta Rovaniemen kaupunginkirjaston YouTube-kanavaa. Vaikka et itse pääse Jorma Eton tielle, voit matkata sinne digivirtoja pitkin.

toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Musiikkikirjastot.fi, Tarinoita levyjen takaa, Uncategorized

Nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä

Ainutlaatuisia ja nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä.

Jouni Saariston näyttävä Ruisrock 1974-83 -kokonaisuus on esillä Raision kaupunginkirjaston Aulagalleriassa 1.-27. maaliskuuta.

Saaristo oli innokas Ruisrockissa kävijä jo festivaalin alkuvuosina. 1974 musiikkiharrastuksen rinnalle tullut järjestelmäkamera innosti häntä kuvaamaan festivaalin käänteitä.

”Kuvasin alkuun ihan omaksi ilokseni. Mieli teki kuitenkin päästä myös lehdistöalueelle ja niinpä sain Rainer Koskelta pressikortin, sillä ehdolla, että toimitan muutamat kuvat organisaatiolle. Näin mentiin useita vuosia.”

Saaristo ei koskaan aikonut laittaa näitä kuvia julki, mutta useiden vuosien ja käänteiden jälkeen hän on koonnut kuvista kokonaisen näyttelyn. Näyttelystä löytyy siis kuvia, joita ei ole ennen voinut nähdä julkisesti.

Jouni Saaristosta tuli ammattivalokuvaaja 1976. Hän työskenteli aluksi Turun telakalla valokuvaajana, mutta perusti oman yrityksen vuonna 1990, jonka jälkeen hän on tehnyt kuvaustöitä laidasta laitaan.

Jouni Saariston näyttely Ruisrock 1974-83 on nähtävissä Aulagalleriassa 1.–27. maaliskuuta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat

Hiljaa, hiljaa…musavinkit kuunnelkaa!

Joulupyhät lähestyvät ja on tullut aika vinkata melkein perinteisesti joulumusaa! Turun kaupunginkirjaston Musiikkiosaston immeiset heittäytyivät joulufiilikseen ja intoutuivat kirjoittamaan uudesta ja vanhasta joulumusiikista. Sellaisesta, joka kuuluu omaan jouluun tai jotain sellaista, mikä korvaa joulurenkutukset – jollainhan se saattaa olla vaikka Motörheadin koko tuotanto.

Mutta tässä siis Antin, Hannan, Juhan, Petrin ja Riikan terveisiä näin vuoden loppuun.

1. Thom Hell & Andreas Ulvo: Christmas Songs (2020)

Mitä saadaan kun norjalainen laulaja/lauluntekijä ja jazzpianisti lyövät lahjakkaat päänsä yhteen? Syntyy levyllinen uusia versioita puhkikulutetuista joulusävelmistä. Näkökulma on jokseenkin kokeellisen vinksahtanut, minimalistinen ja dekonstruoivakin. White Christmas -avausraidassa jumitetaan Beach Boys laulusoundissa, Leontovychin joulukellot paukkaavat metronomin tahtiin ja pieni rumpalipoika onkin basisti.

Eikä koskaan Lumiukko ole lentänyt jäisellä taivaankannella niin tiheän melankolian tiivistämänä kuin nyt.

Äänitettä ei löydy vielä kokoelmistamme, mutta se löytyy Vaskin e-aineistosta Naxos Music Library -palvelusta, jonne on kirjauduttava Vaskin verkkotunnuksin:
https://turku.naxosmusiclibrary.com/catalogue/item.asp?cid=NXN5001

2. Mariska: Navidadii (2020)

Mariskan soolouran ensimmäinen joululevy Navidadii sisältää vajaan puolen tunnin verran virkistävän erilaisia joululauluja. Kannen mukaan jopa ”Arveluttavia joululauluja”. Mariskan jouluna twerkataan ja  juodaan pikkutuhmasti hehkuviiniä mutta toisaalta myös herkistytään miettimään pienen lapsen toiveita ja pelkoja joulun lähestyessä. Sanoitusten puolesta albumi tuo mieleen ainakin Leevi and the Leavingsin kauniin melankolisen maailman. Sanoittajana Mariska on todella taitava.

Levy on tulossa kokoelmiimme, joten käy varausjonoon!: https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=navidadii&type=AllFields

3. Hille Perli: …per la viola da gamba (1999)

Jos haluat antaa havuntuoksuisten ajatustesi vaeltaa ilman lyriikoiden ohjausta, viola da gamba -virtuoosi Hille Perlin J.S. Bach-levytykset tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden. Oma suosikkini on 1999 ilmestynyt ”…per la viola da gamba”. Tämä ei ole mitenkään joulumusiikkia, mutta vanhojen soitinten lämmin ääniväri ja sopiva kaiku luovat ajattoman rauhoittavan tunnelman joka parhaimmillaan auttaa laskemaan joulusta aiheutuvia päänsisäisiä kierroksia ja antavat luvan istahtaa katsomaan ikkunasta ulkona olevaa pimeyttä, kynttilöiden valoa tai takkatulta. Äänitteen voit varata Vaskista: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.405927 

4. Leevi & the Leavings: Varasteleva joulupukki (1990)

Yksi joululevy suosikkini jo vuosien takaa on Leevi and the Leavingsin Varasteleva Joulupukki, jonka kaikki kappaleet ovat omalla tavallaan helmiä, osa suorastaan timantteja. Aitoon Leevi-tyyliin monet biiseistä sisältävät mustaa huumoria, eikä ihan pieneltä rietastelultakaan säästytä. Kappaleissa tulee myös esiin Gösta Sundqvistin kriittinen suhtautuminen tavaran palvontaan ja turhan muovikrääsän lisäämiseen maailmaan.

Yllättäen melkein puolet levyn biiseistä onkin sävyltään aidosti surullisia, mutta pateettisuudelta onneksi vältytään. Levyä kannattaakin kuunnella fiiliksen mukaan, valita vuoroin biisejä joulun nostatukseen pilke silmäkulmassa tai sitten haikeampaan tunnelmointiin ja sen ihka oikean vanhan ajan joulun kaipaukseen.

Varasteleva joulupukki löytyy myös Vaskista: https://vaski.finna.fi/Search/Results?limit=0&lookfor=varasteleva+joulupukki&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FSound%2F%22

5. A Fine Frenzy: Oh Blue Christmas (2009)

Yksitoista vuotta sitten ilmestyi laulaja/lauluntekijä Alison Sudolin eli A Fine Frenzyn jouluinen EP, jossa Elviksen ja Tenavien jouluhittien lisäksi soi uusi melankolinen helmi Red Ribbon Foxes. Se käsittelee joulunpyhien raskautta, sitä miten siihen liitetty ajatus rauhasta, hyvästä olosta ja olosta eivät ole aina saavutettavissa. Joulumieli ei löydy ainakaan ruuhkaisissa kaupoissa, kiiltävissä lahjakääreistä tai kultakäätyjen painosta kaulalla.

Valitettavasti tätä helmeä ei löydy Vaskin kokoelmista…vielä!

(…Joku saattaa muuten tuntea Sudolin paremmin näyttelijänö mm. elokuvassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat…)

6. Calexico:  Seasonal shift (2020)

Tässäpä levy, joka saattaisi hyvin olla sopiva levy heille, jotka eivät niin perusta joululevyistä. Jo yhtyeen nimestä voi päätellä kuinka musiikilliset vaikutteet tulevat Kalifornian ja Meksikon rajaseudulta, eli lumisia lauluja ei niinkään  ole tarjolla. Sen sijaan luvassa on kauniita, yhtyeen itsensä tekemiä uusia kappaleita, jotka ovat lähinnä sanoituksiltaan jouluun liittyviä.

Toki mukana on myös kourallinen coverkappaleita, mutta ne jäävät toiseksi yhtyeen omalle tuotannolle. Ja kun levyllä ei juuri kellot soi, mutta torvet kylläkin, niin tämä saattaisi olla sellainen joululevy jota kelpaisi kuunnella kesälläkin.

7. Dr. Demento presents the greatest Christmas novelty CD of all time (1989)

Suomalaiseen jouluun on perinteisesti kuulunut tietty vakavuus. Jos haluaa kuitenkin joulumusiikiltaan kevyempää otetta, kannattaa tarttua Dr. Demento taiteilijanimeä käyttävän radioDJ:n koostamaan hupilaulukoosteeseen.
Jo kappaleiden nimet kertovat missä mennään:

“All I want for Christmas is my two front teeth” esittäjänään Spike Jones, tai  “I want a hippopotamus for Christmas” / Gayla Peeve ja tietysti: Grandma got run over by a reindeer / Elmo & Patsy.

8. Jingle Cats:  Meowy Christmas (1993)

Pidätkö joululauluista? Entä pidätkö kissoista?
Haluaisitko kuulla kuinka kissat naukuvat joululauluja?

No sittenhän kannattaa tutustua Jingle Cats: Meowy Christmas -levyyn!

Levy Vaski-tietokannassa: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.298586

Tämän vuoden kattaus oli nyt siinä. Pääsitkö jo tunnelmaan ja jäit kaipaamaan lisää joulumaistiaisia? Ällös huoli. Aiempia Musasto-blogin jouluaiheisia kirjoituksia löytyy listattuna tämän linkin takaa: https://musasto.wordpress.com/tag/joulu/

Toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, joulu, kuunteluvinkit, Musasto suosittelee, Naxos Music Library, Uncategorized

Made in Finland -paneelikeskustelu: Suomalainen populaarimusiikki ja sen tutkimus

Turun kaupunginkirjaston Musiikkiosaston Stagella kuullaan keskiviikkona 2.12. klo 17-18.30 paneelikeskustelu suomalaisen populaarimusiikin menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Miten ’Murheellisten laulujen maasta’ päästiin Lordin euroviisuvoittoon? Mitä suomalaisessa populaarimusiikissa tapahtui vuosituhannen vaihteessa? Miten suomalainen naismuusikko nousi miesvaltaisen alan kansainväliseksi suurmenestyjäksi omilla ehdoillaan? Onko Suomi elektronisen undergroundmusiikin suurvalta?

Keskustelun pohjana toimii kirja ”Made in Finland: Studies in Popular Music”, jonka julkaisi tunnettu tiedekustantaja Routledge, korkealaatuisessa Global Popular Music Series -sarjassa. Keskustelijoina ovat kirjan toimittajat, professori Toni-Matti Karjalainen (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia) ja dosentti Kimi Kärki (Turun yliopisto) sekä kaksi kirjaan kirjoittanutta tutkijaa, dosentti Pertti Grönholm (Turun yliopisto) ja filosofian tohtori Anna-Elena Pääkkölä (Åbo Akademi).

Kirjaston syksyn tapahtumat järjestetään koronarajoitukset ja turvavälit huomioiden.

Suosittelemme kasvomaskin käyttöä.

Tapahtumassa on 16 istumapaikkaa sekä muutama seisomapaikka, turvaväli huomioiden.

Tapahtuma striimattiin ja sentallenne on katsottavissa kahden viikon ajan https://fb.watch/28wLMB_19p/

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Charlie Parkerin syntymästä 100 vuotta

Charlie Parkerin CD-levyjä ja kirja ikkunalaudalla.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.

Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.

Charlie Parkerin CD-levy ja kirja ikkunalaudalla.

1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.

Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: JP Leppäluoto

Kuva: Robert Frankó

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Oon JP Leppäluoto, tamperelainen ammattimuusikko. Muutin vuonna 2014 Raahesta Tampereelle, kun musahommat alkoivat olla vakavasti otettava työ.

Mulla on ollut monenlaista bändiä ja projektia, joista tärkeimmät Charon, Harmaja, Raskasta Joulua ja tätä nykyä omalla nimellä vedettävä sooloura.

Tärkeimpinä saavutuksina varmaankin euroopan kiertueet, muutamat kulta-, platina- ja tuplaplatinalevyt ja suuret konsertit suomessa mm. loppuunmyydyt Hartwall Areenat.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Nyt on pakko myöntää, että aika heikosti. Kirjaston käyttö on kyllä mun ipanoille tuttua ja heidän kanssaan on kyllä kirjoja ja pelejä lainailtu. Penskana tykkäsin itsekin käydä Raahen kirjastossa kuuntelemassa vinyylejä musaosaston kuuntelukopissa ja lukemassa uudet kotimaiset ja ulkomaiset musalehdet.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Nick Cave and the Bad seeds Pori Jazzeilla vuonna 2018

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Tampereella on ihan paras meininki kaikessa suhteessa. Meillä alkaa olla Suomen parhaat keikkapaikat kaikissa kokoluokissa. Tampereella on todella vireä  musaskene, johon oli junantuomallakin helppo päästä sisään ja muusikoita löytyi vaikka minkälaiseen projektiin.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista

Vedän röyhkeästi kotiinpäin, koska kotimainen musiikki ja kulttuuri tarvitsee tällä hetkellä kaiken tuen jota saatavissa on.

Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet – Ystävien taloissa

Holmala – Sakar (ei kirjaston kokoelmissa toim.huom.)

JP Leppäluoto – Piilevää pimeää

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musaston haastattelu: tietokirjailija ja suomentaja Ari Väntänen

Toimittaja, tietokirjailija ja suomentaja Ari Väntäsen uusin kirja Razzle: Hanoi Rocks- legendan tarina on juuri ilmestynyt. Musasto haastatteli Aria kirjan tiimoilta. Lue haastattelu alta.

1. Minkälaisen vastaanoton uusin kirjasi Razzle – Hanoi Rocks – legendan tarina on saanut? Oletko kuullut paljon kommentteja kirjan lukeneilta?

”Kyllä niitä on tullut. Tuntuu siltä, että kirjaa pidetään tarpeellisena ja että siinä kerrotaan asioita, joita moni ei ole kuullut. Ovatpa jotkut maininneet itkeneensä koskettavissa kohdissa.

2. Razzle kuoli nuorena kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa. Mikä on suhtautumisesi onnettomuuden aiheuttaneeseen Vince Neiliin ja MötleyCrüehun?

”No, en arvosta rattijuoppoja enkä varsinkaan toistuvasti kännissä ajavia. Neilin bändillä taas ei ollut tämän onnettomuuden kanssa tekemistä. Se oli vain rattijuopon työpaikka. Yleisesti ottaen Razzlen tapauksessa puhutaan ihan liikaa Mötley Cruesta, ja juuri siksi halusin kirjoittaa Razzlen elämästä.”

3. Haastattelit kirjaa varten runsaasti Razzlen tunteneita henkilöitä. Haastattelut ilmeisesti toteutettiin pääosin somen kautta. Tapasitko ketään face to face ja saitko paljon uusia ystäviä tämän projektin myötä?

”Tein haastatteluja puhelimen ja netin (someviestit, kuvapuhelut, sähköpostit) avulla ja naamatusten Suomessa asuvien kanssa. Ihan mikä haastateltavalle parhaiten sopi. Ainakin sain paljon uusia tuttuja. Voi olla, että käyn Englannissa moikkaamassa muutamia, kunhan kulkutauti hellittää.”

4. Tämä kirja on kirjoitettu ns. ”oral history”- tyylillä. Aiotko jatkossakin kirjoittaa kirjoja samalla tavalla?

”Jos se tuntuu sopivan johonkin kirjaan, niin miksipä ei. Nämä täytyy katsoa tapauskohtaisesti. Joskus toimii ensimmäisen persoonan kerronta, toisinaan kolmannen.”

5. Miten paljon tämä kirjoitusprojekti syvensi suhdettasi Razzleen noin fanin näkökulmasta?

”Henkilökohtaisesti minua kiinnosti eniten se, mitä kaikkea tapahtui ennen Hanoihin liittymistä. Sain paljon uutta tietoa. Missiona oli ylipäänsä syventää ja laajentaa kuvaa Razzlesta. Useimmille hän on vain se, joka kuoli. Se on ankea ajatus kun tietää, miten tärkeä Razzle oli eläessään.”

6. Olet myös suomentanut useita kirjoja. Mitä sillä rintamalla on odotettavissa seuraavaksi? Voisitko kuvitella joskus kääntäväsi muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta?

”Pian ilmestyy suomentamani Lenny Kravitzin ja David Ritzin kirja Let Love Rule. Se oli mielenkiintoinen työ samasta syystä kuin Razzlekin, eli uutta tietoa tuli paljon. Muutakin suomennettavaa on, mutta enpä kerro mitä ennen kuin kustantaja sen tekee. En osaa muita kieliä riittävän hyvin. Ei olisi pitänyt kuvitella koulussa, ettei sitä ruotsia mihinkään tarvita.”

7. Keväällä ilmestyi kirjasi suunnistaja Minna Kaupista. Erosiko urheilijasta kertovan kirjan syntyprosessi mitenkään aiemmista? Haluatko paljastaa, onko tulevaisuudessa luvassa lisää syrjähyppyjä musiikin parista?

”Minna-kirjan tekeminen oli mahtava kokemus. Pidin sitä kiinnostavana haasteena, koska en tiennyt urheilusta tuon taivaallista. Prosessina se ei poikennut muiden kirjojen tekemisestä, mutta sain kunnian käydä aivan uudessa maailmassa. Ja nyt tiedän urheilustakin enemmän. No joo, olenhan minä ja tulen olemaan musakirjoittaja ja rokkitoimittaja, mutta ihmisen kannattaa kierrellä joskus muuallakin kuin kotikulmillaan tai -planeetallaan. Tällä hetkelläkin on tekeillä kirja, joka ei sijoitu musiikin (eikä urheilun) maailmaan,  mutta ei siitäkään vielä tämän enempää.”

8. Suosittele muutamaa muusikon elämäkertaa kirjaston kokoelmasta, jotka kannattaisi mielestäsi lukea.

Arkko, H.S: Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma

Heikkinen, Antti: Kari Tapio – Elämä

Lahdenmäki, Ari: Kari Peitsamo – Rokkari ja saarnamies

Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami: Sami Yaffa – Tie taipuu

Pesonen, Lindfors, Salo: Dumari – Vanha ja uusi testamentti

Puustinen, Viljami: Kingston Wall – Petri Wallin saaga

Äijälä, Läjä & Vuori, Katariina: Läjä Äijälä

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerrat suomeksi, Haastattelut, lukuvinkit, Musasto suosittelee, Viikon kirja

Musasto haastattelu: musiikkikuvaaja Tomi Palsa

Kuva: Nelli Palomäki

Kenties tunnetuimman suomalaisen keikkakuvaajan Tomi Palsan uutuuskirja Valitut Palsat 2009-2019 julkaistiin kesäkuun alussa. Musasto haastatteli Tomia uuden kirjan tiimoilta. Lue mielenkiintoinen haastattelu alta.

1.Toinen valokuvakirjasi Valitut Palsat 2009-2019 julkaistiin kesäkuussa. Onko teosta mennyt kuinka kaupaksi ja millaista palautetta olet siitä saanut?

Kirja on saanut jopa haltioituneen vastaanoton. Teoksen graafista ilmettä on kehuttu, kirja on kuulemma jo pelkkänä esineenä kaunis. Sisältöä on kuvailtu tekijänsä näköiseksi ja useampikin kirjan lukenut ystävä on kuullut päissään ääneni kuvatekstejä lukiessaan. Negatiivisia kommentteja en ole kuullut ainuttakaan. Täytyy toki muistaa, että palautetta olen saanut käytännössä ainoastaan tuttujen suusta.

Jokunen kirja on mennyt kaupaksi, mutta on niitä vielä useampi nide varastossa.

2. Kirjassa ei käydä läpi millä säädöillä mikäkin kuva on otettu. Muutaman kerran mainitset testanneesi kuvaa otettaessa uutta objektiivia tms. Kuinka usein kalusto menee vaihtoon ja minkälaisella arsenaalilla noin suurin piirtein keikoilla kuvaat?

Tekniikan maailma on mulle vieras alue eikä se kiehdo alkuunkaan itseäni. Kuvien teknisten speksien perään haikailee korkeintaan kameranörtit ja heidän toiveidensa mukaan en halua toimia muutenkaan. Kuvien metadata-tiedoista olisi tullut ylimääräinen elementti, joka olisi sotkenut pelkistetyksi tarkoitetun taiton ikävällä tavalla.

Kalustoa päivitän silloin kun se tuntuu tarpeelliselta. Mun ei ole pakko saada aina uusimpia leluja heti niiden ilmestymispäivänä vaan hankin uuden objektiivin tai kameranrungon siinä vaiheessa, kun vanha laite menee paskaksi tai laite tuntuu todellakin olevan jarruna omalle kehitykselleni kuvaajana.

Keväällä 2019 hankin rungoksi tuoreen tulokkaan Canon Eos-R eli siirryin peilittömään aikaan. Pakko todeta, että surkea peli on tuo.

3. Kuvia valittaessa on käyty läpi miljoona, miljoona, miljoona ruutua. Kuinka vaikeaa kuvien valintaprosessi itseasiassa oli?

Valintaprosessi oli oikeastaan yllättävänkin helppo ja luonteva toimitus. Kun tein päätöksen siitä, että lähden työstämään jatko-osaa esikoiskirjalleni, kirjoitin samalta istumalta listauksen päähäni pälkähtäneistä kuvista, jotka olisi ”pakko” sisällyttää teokseen. Noin kolmannes kirjan kuvista valikoitui sitä kautta. Pian sen jälkeen aloitin urakan ja kahlasin läpi kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana täyttämäni ulkoiset kovalevyt, osan pintapuolisemmin, osan hyvinkin tarkkaan ja yritin löytää kiinnostavia tapahtumia, keikkapaikkoja, artisteja ja ilmiöitä.

Sain idean kirjan tekemisestä noin kaksi vuotta ennen sen julkaisua. Ajatus kirjasta soi koko ajan takaraivossa ja se ohjaili omalta osaltaan myös keikkakäyttäytymistäni. Äkisti sellaisetkin tapahtumat, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet minua tuntuivat oudon kiehtovilta, koska ne olisivat oivallinen lisä kirjan tarinaan.

Kun aloin kirjoittaa tekstejä ja kasata kirjan materiaalia kokoon muutenkin, oli koossa reilun kuudensadan kuvan röykkiö. Kansien sisään siivilöityi hyvinkin luontevasti noin kahdensadan kuvan kokonaisuus. Kaikista upeimmistakaan otoksista ei välttämättä keksi mitään kiinnostavaa anekdoottia ja niissä tapauksissa paikka kirjan sivuilla jäi vain unelmaksi. Useiden artistien kohdalla potentiaalisia kuvia oli lukemattomista eri tapahtumista, ja sitä kautta monet merkittävät kuvatkin jäivät kirjan ulkopuolelle. Tavallaan pääni sisällä oli valtavan monimutkainen palapeli, mutta sen ratkominen osoittautui mutkattomaksi ja helpoksi. Totta kai ratkoisin monet pulmakohdat täysin eri tavalla, jos joutuisin kasaamaan palat uudelleen, mutta nyt mennään näillä.

4. Aloitit keikkakuvaamisen jo filmiaikana. Kuvaatko nykyisin enää missään tilanteessa filmikameralla? Kuvaatko ylipäätään paljon muuten kuin musiikkikeikkoja?

Kuvasin keikkoja filmille noin 14 vuoden ajan ennen suurta digiloikkaani. Siinä ajassa ehdin kyllä haistella filmikehitteiden ja muiden kemikaalien höyryjä vähintäänkin omiksi tarpeiksi asti. Vietin ihan tarpeeksi monet festivaalit kehittäen aamuyöstä filmirullia hotellihuoneessa sillä välin, kun muu seurue viritteli vieressä hurjia jatkobakkanaaleja.

Toki aina välillä mieleen hiipii ikävä pimiötä kohtaan. Se on onneksi ohimenevää. Filmien ja kehitteiden hinnat ovat sitä paitsi nykyään sillä tasolla, että unohdetaan koko juttu.

Kuvaan ajoittain muutakin kuin musiikkiaiheisia kuvia, mutta kyllä nekin otokset ovat useimmiten luonteeltaan tapahtumakuvausta. Aion kuitenkin lisätä muunkinlaisten aiheiden ikuistamista. Niille kuville on paikka eräässä työn alla olevassa projektissani, joten tämä kuvausaiheiden monipuolistuminen ei jää pelkän puheen asteelle.

5. Valitut Palsat 2009-2019- kirjasta löytyy vähän yli 200 kuvaa mainioine saateteksteineen. Onko kirjoittaminen sinulle yhtä helppoa ja mieluisaa kuin kuvaaminen?

Kirjan sivuille asti on päätynyt monta kuvaa tilanteista jotka ovat olleet niin haasteellisia ja ärsyttäviäkin, että olisi väärin puhua helposta toiminnasta. Pääsääntöisesti keikkojen kuvaaminen on mitä nautinnollisinta ja innostavinta puuhaa, mutta mitä isommasta maailmantähdestä on kyse, sitä varmemmin kuvaajien oikeudet ja ihmisarvot poljetaan maanrakoon ja silloin kaikki hauskuus on tipotiessään.

Voin nyt paljastaa, että juuri vähän ennen poikkeusaikoja eteeni osui kaksi kuvauskeikkaa, joiden yhteydessä kuvaajia kohdeltiin erityisen paskamaisesti ja päätin niiden kokemusten kirvoittamana lopettaa kuvaamisen kokonaan. Kävin vielä kuitenkin parilla pienemmällä keikalla nähdäkseni, oliko päätökseni oikea. Päätös tuntui hyvältä. Sitten hätiin tuli korona. Olin erikoiskeväänä yhteensä 69 päivää koskematta lainkaan kameraani. Siinä ajassa polte päästä keikoille kasvoi älyttömiin mittoihin. Tauon jälkeisiä kuvauskeikoista on nauttinut aivan eri tavalla ja onkin todettava, että tauko teki terää! Tavallaan lopettamispäätös pitää kuitenkin edelleen. Maailmantähtien pompoteltavaksi mulla ei ole lainkaan ikävä. Jatkossa aion kiertää meganimien konsertit kaukaa. Ihan pelkästään hyvä juttu, että supertähdillä ei ole näinä aikoina mitään asiaa konserttilavoille.

Kirjoittaminen oli tällä kertaa erityisen mukavaa ja nautinnollista, mutta aina näin ei ole ollut. Ekan kirjan jälkimainingeissa menetin kirjoittamisen ilon ja löysin sen oikeastaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin, kun ryhdyin laatimaan Valitut Palsat -kirjan tarinoita. Tekstien leipominen oli siis pitkään pakkopullaa, mutta viime syksynä päätin lähteä reilun viikon kirjoituslomalle Viroon. Olin viisi yötä Tartossa ja kolme Tallinnassa ja tuon viikon aikana inspiroiduin ja löysin taas kauan kadoksissa olleen riemun tekstien suoltamiseen. Tuon viikon aikana kirjoitin yli neljäsosan kirjan teksteistä. Alkulaukaus oli onnistunut ja loput tekstit syntyivät hektisen keikkasyksyn ja -talven kiireiden keskellä vääjäämättömästi. Kivaa oli!

6. Kuvatekstien anekdootit ja humoristiset heitot naurattivat itseäni kerta toisensa jälkeen. Oliko tämä humoristinen ja rehellinen lähestymistapa alusta alkaen selvä valinta?

Kyllä peli oli selvä ihan heti kättelyssä ja lähdin hakemaan teksteihin leikkisää otetta. Valokuvaaminen on kuitenkin pääsääntöisesti hauskaa puuhaa ja yritän pitää kaikissa muissakin toimissani pilkettä silmäkulmassa, joten kirjan sävy ei olisi voinut oikeastaan edes olla muunlainen. Kirja on tekijänsä näköinen.

Toki teksteissä on huumorin lisäksi pienimuotoista herkistelyäkin. Ja kuvausmatkoillani kohtaamiini epäkohtiin otan välillä kantaa hyvinkin suoraan, koska en usko hyssyttelyyn. Yritän antaa keikkakuvaajan elämästä mahdollisimman realistisen kuvan. Välillä rajoituksia ja kuvaajien pomputtelua on niin runsaasti, että välillä on vaikeaa jaksamisen kanssa, mutta yleensä niistäkin tapauksista on selvitty juurikin huumorin avulla.

7. Monissa teksteissä mainitset, että juuri sinua on nimenomaan pyydetty johonkin videointi-/kuvaussessioon. Tämä tuntuu varmasti hyvältä, olet hoitanut hommasi hyvin ja oikein? Pystytkö sanomaan mihin video-/levynkansiprojektiin olet erityisen tyytyväinen?

Onhan se aina upeaa ja mieltäylentävää, kun joku oikein erikseen pyytää minua kuvaustehtäviin. Kai se on osoitus juuri siitä, että olen tehnyt asioita oikein urani varrella. Minut on helppo houkutella keikoille kuvaamaan, varsinkin mikäli houkuttelijana on tuttu ja hyväksi havaittu artisti tai yhtye. Väittävät, ettei ketään tulla hakemaan kotoa töihin, mutta yllättävän usein mulle on kuitenkin käsky käynyt.

Välillä kuvauspyynnöt ovat sellaisia, että Forssan poikaa meinaa hieman huimata, mutta olen kerännyt rohkeutta ja suostunut kaikista haastavimpiin ja vastuullisimpiinkin keikkatarjouksiin. Vuonna 2005 minut pyydettiin Lontoon Live8-spektaakkelia kuvaamaan ja se tulee varmasti jäämään merkittävimmäksi kuvauskeikakseni. Kun Lady Gaga tai Yoko Ono ovat halunneet paikallisen kuvaajan ikuistamaan konserttiaan Suomen-vierailuillaan, olen vastannut kutsuun ilomielin.

Videosessioita olen tehnyt hyvin vähän, mutta yksi liikkuvan kuvan projekti on ollut ylitse muiden. Jarkko Martikaisen Usko-levyn pahvikantisen erikoispainoksen kylkiäisenä julkaistiin Lauluja lämpiöistä -niminen dvd, jonka olin kuvannut ja oikeastaan ideoinutkin kokonaisuudessaan itse. Siinä Jarkko esitti kameralleni kappaleitaan viidentoista eri keikkapaikan takahuoneessa ennen lavalle astumistaan.

Levynkansiprojekteista erikseen on mainittava samaisen Jarkko Martikaisen Rakkaus-levyn kansikuva, jossa pasteeraa kaksi marabouhaikaraa. Erityisesti vinyylikoossa se kansi on erityisen juhlava ja sopii hienosti kyseisen levyn tunnelmaan. Suurimpia saavutuksiani kuvaajana ovat otosteni päätyminen kahteen Tuomari Nurmion albumin kanteen (Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus -levy sekä Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat -yhteistyö Kinaporin kalifaatti) sekä kuvani päätyminen Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonserttitaltioinnin kanteen.

8. Portisheadin vuoden 2014 Ilosaarirockin kuvan kohdalla mainitset, että aiemmilta yhtyeen keikoilta tekemäsi havainnot helpottivat kuvaamista. Miten usein mietit ennen kuvaamista kuinka sijoittua kuvaustilanteessa?

Aika vähän tuota sijoittumista tulee mietittyä etukäteen. Kyllä ne kulloisenkin keikan kannalta sopivimmat askelmerkit ehtii yleensä hakemaan vauhdista keikan jo alettuakin. Mahdollisuuksien mukaan yritän liikkua ja saada mahdollisimman monipuolisesti lavan tapahtumia talteen, siinä rajoitetussa ajassa, kun me kuvaajat saamme lavan edustalla häärätä.

Monesti kuvaajalaumat pakkautuvat leveyssuunnassa keskelle ja mahdollisimman lähelle lavaa, mutta itse yritän välttää sitä parhaani mukaan. Yleensä lavan reunamilta saa kiinnostavampia kuvia kuin suoraan edestä. Usein kuvaajat yrittävät myös säntäillä ylienergisesti lavalla poukkoilevan solistin perässä ja onnistuvat olemaan aina muutaman askeleen jäljessä ja tällöin kuvat eivät onnistu toivotulla tavalla. Kokeneempi kehäkettu pysyy paikallaan vähän sivussa ja nappaa kaikessa rauhassa onnistuneet kuvat sähköjäniksenä pyörivästä artistista. Tähän zen-henkiseen toimintamalliin olen oppinut ajan myötä, ja itselleni se toimii ainakin hienosti.

9. Olet kuvannut todella monessa isommassa ja pienemmässä keikkapaikassa, meillä ja muualla. Mitkä paikat ovat jääneet mieleesi erityisen haastavina kuvaajan kannalta? Onko muodostunut joitakin keikkapaikkoja, jotka jätät suosiolla väliin ”haastavuuden” takia?

Keikkapaikkoja on tullut kieltämättä kaluttua hyvinkin laajalla säteellä. Kaikissa paikoissa on omat haasteensa ja niissä pitää vaan toimia joustavasti ja yrittää parhaansa koska enempää ei voi inhimillisesti kuvaajalta vaatia. Tietenkin on olemassa keikkapaikkoja, joissa kuvaamista yritän välttää viimeiseen asti, mutta en koe aiheelliseksi lähteä nimeämään niitä tässä haastattelussa. Ja usein kuvauspaikan haastavuus ei ole niinkään kiinni keikkapaikasta vaan artistien taholta annetuista kuvausrajoitteista. Mutta mikäli meille annetaan edes pienoinen mahdollisuus onnistuneiden kuvien ottamiseen keikkapaikalle, sopeudun kyllä useimmiten tilanteeseen.

10. Kuvauskeikoilla olet tietysti tutustunut myös moniin kanssakuvaajiin. Kirjassa mainitset muutamasta epämiellyttävästä kerrasta, jolloin kollega on käyttäytynyt epäammattimaisesti. Seuraatko miten aktiivisesti tai satunnaisesti kollegojesi julkaisuja esim. netissä tai sosiaalisessa mediassa?

Yleisesti ottaen kollegat kunnioittavat toisiaan ja antavat heille työskentelyrauhan, vaikka tilanteet tukalia ja hektisiä välillä ovatkin. Ikävä kyllä joskus kuvaajien joukkoon on eksynyt mätämunia, jotka eivät ota kanssaihmisiä huomioon vaan keskittyvät omaan ”ihanuuteensa” ja onnistuvat häiritsemään toiminnallaan muita. Yleisimpiä vitsauksia on kestosuosikki ”nosta kamera suorien käsiesi varaan ja ota sokkona kuvia lavalta ja peitä samalla kaikkien muiden kuvaajien näkyvyys”. Joskus olen saanut kuvauspitissä kollegan toimesta sateenvarjosta suoraan silmään ja pelkäsin jo sokeutuvani siihen paikkaan. Jotkut eivät vaan osaa toimia väkijoukoissa.

Pääsääntöisesti kanssakuvaajat ovat kuitenkin fantastisia ihmisiä. En voi kuitenkaan sanoa seuraavani kenenkään julkaisuja erityisen aktiivisesti. Toki seuraan monia täkäläisiä kuvaajia somessa, mutta aika hiljaista on ollut keikkakuvarintamalla tässä maassa viime aikoina. Osittain siitä syystä jouduimme pistämään Soundin ”Palsa esittää” -juttusarjan tauolle. Vaikea pitää ajankohtaisuuteen pyrkivää juttusarjaa käynnissä, kun en keksi kuvaajavieraaksi ketään, joka olisi onnistunut kiertämään tänä poikkeuksellisena kesänä ahkerasti kuvaamassa tapahtumia. Toivotaan, että tilanteeseen saadaan mahdollisimman pian muutos parempaan.

Toim. Petri Kipinä

Valitut Palsat 2009-2019- kirjan voit varata tästä: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.4083733

Tampereen kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Juhani Koivisto haastatteli Tomi Palsaa alkukesästä. Linkki Youtube-videoon alla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Viikon kirja