Avainsana-arkisto: haastattelut

Mikko Meriläinen: Wigwam kestää aikaa

Meriläinen ja Wigwam Raisiossa

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Joensuulainen Mikko Meriläinen tunnetaan kulttuurityöstään suomalaisen progeyhtye Wigwamin parissa. Meriläinen perusti bändille nettisivut vuonna 1998. Pari vuotta myöhemmin hän oli mukana toimittamassa Wigwam-harvinaisuuksien kokoelmalevyä.

Historiantutkija päätyi vähitellen mittavan kirjoitusprojektin ääreen. Meriläisen 500-sivuinen bändihistoriikki Wigwam (Nemo, 2006) on yksi suomalaisen rock-kirjallisuuden perusteoksista. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuosia, mutta sitä on saatavana musiikkikirjastoissa ympäri Suomen.

Wigwam perustettiin 1968. Rockbändin merkittävimmiksi levytyksiksi nousivat Being (1974) ja kultaa myynyt Nuclear Nightclub (1975). Yhtyeen uusin albumi Some Several Moons julkaistiin 2005.

 

* * *

Meriläinen vieraili Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa maaliskuussa 2015. Luento oli kirjailijalle ensimmäinen laatuaan. Meriläinen kertoi kirjastaan ja musiikista Musastolle.

Musiikkikirjastokasvatti

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastossa työskentelevä Meriläinen kertoo olevansa musiikkikirjastokasvatti:

– Musiikillinen yleissivistykseni kumpuaa Sotkamon kirjastosta. Pienessä kunnassa oli loistavat valikoimat. Vinyylejä ainakin 10 000. Johtui kait siitä, että Heikki Poroila oli ollut siellä kirjastonhoitajana. Sotkamon kirjastoon oli matkaa 60 kilometriä. Kävin siellä yhä useammin kun olin saanut ajokortin.

Kokoelmalevy Fresh Garbage

– Tutustuin Wigwamin musiikkiin 80-luvulla, kun bändi oli tauolla. Näin Wigwamin livenä ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Kiinnostuin myös nettisivujen teosta, joten yhdistin kaksi asiaa. Perustin Wigwam-nettisivut vuonna 1998. Nuclear Netclubin rakenteelle oli yksi selkeä esikuva: The Band -yhtyeen fanisivut. Nuclear Netclub poiki pian kontakteja ja tietoja. Pari vuotta myöhemmin pääsin toimittamaan yhtyeen harvinaisuuskokoelmaa Fresh Garbage – Rarities 1969–1977. Se oli juhlaa. Hauskempaa hommaa ei olisi voinut saada eteensä.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

– Pertti Hakala oli tehnyt Love Proge 2CD-kokoelmat Siboneylle jo 90-luvulla. Hakalan oli määrä toimittaa myös Wigwam-harvinaisuuksien kooste. Kiireiden vuoksi Hakala ehdotti työhön minua sekä toimittaja Suonna Konosta. Teimme kokoelmalevyä kahdestaan. Saimme käyttöömme Ylen arkistonauhoja, Siboneyn ja Tapio Korjuksen arkistoja, joista valitsimme biisejä. Kuuntelimme matskua jota ei kukaan ollut kuullut neljännesvuosisataan.

– Fresh Garbagelta jäi pois paljon materiaalia. Korjuksen livenauhoissa on aineistoja, jotka kannattaisi julkaista. Lontoon Hyde Parkin keikkaa 30.8.1975 ei ole vieläkään julkaistu, vaikka siitä oli aikoinaan puhetta. Huhujen mukaan jotain ennenjulkaisematonta saattaa ilmaantua.

* * *

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

– Kokoelmalevyn jälkeen syntyi myös idea Wigwam-kirjasta. Vaikutti siltä, että kukaan ei ole kirjaa tekemässä – vaikka rock-kirjoja julkaistiin paljon tuohon aikaan. Päätin sitten kokeilla itse.

Barney Hoskynsin tekemä kirja The Bandistä oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Myös radio-ohjelma ja kirja Jee jee jee vaikuttivat. Jee jee jee antoi paljon uutta tietoa ja analyysia siitä, miten suomalainen rock oli kehittynyt.

– Askel nettisivusta Wigwam-historiikkiin oli suuri. Aloittamisen aikaan minulle ei vielä ollut selvää, mitä alan isona tehdä. Olin ollut työssä myös kirjastossa. Mietin, voisiko kirjoittamista tehdä ammatikseen. Koin kirjanteon jonkinlaiseksi meriitiiksi ja saavutukseksi. Halusin nähdä miten kirjaprojekti toteutetaan.

– Wigwamin jäsenet olivat kiinnostuneita. Ennen haastattelujen aloittamista olin jo käynyt läpi monenlaista muuta aineistoa: lehtijuttuja ja muuta. Muutama kustantaja oli kiinnostunut, yhden kanssa tein sopimuksen.

– Tein kirjaa pikkuhiljaa lomilla ja virkavapailla. Työ eteni nopeammin kun sain apurahan. Sen turvin pystyin panostamaan kirjaan usean kuukauden ajan. Kustannustoimittajan kanssa tehtiin monta kierrosta, hiottiin kirjaa ennen kuin se saatiin lopulta julki.

– Wigwam ei ollut kovin huima myyntimenestys vaikka kaksi painosta otettiin. Seison kyllä edelleen kirjan takana, en tosin ole

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

palannut sen pariin moneen vuoteen. Tulin mielelläni Raisioon, sillä Vinyyli-iltamiin pyydetty esitelmä taitaa olla ensimmäinen. Edes silloin tuoreeltaan ei tullut tällaisia pyyntöjä!

* * *

– Joitakin vuosia sitten esillä oli muitakin kirjaprojekteja. Yksi oli aiheista oli Tasavallan Presidentti. Kirja Pressasta olisi ollut luonteva, samoin Jim Pembroken elämäkerta. Wigwam-kirjassa kun ei mennä kovin syvälle bändin jäsenten elämään.

– Jotkut musiikkialan toimijat kysyivät, josko minua kiinnostaisi kirjoittaa heistä kirja. Koin, että minulla on varaa sanoa ei, koska olin niin voipunut Wigwam-projektista. Ehkä uusiin tilaisuuksiin olisi pitänyt tarttua. Kirjat olisivat kuitenkin olleet tilaustöitä. Wigwamin kanssa en laskenut työtunteja. Olen toimittanut pari muun alan juttua, mutten “oikeita kunnon kirjoja”.

– Salolaiset Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki tekivät aivan loistavan kirjan Koit ny rauhoittu! (Teos, 2009). Yhtään ei haittaa vaikka kirjassa ei ole mukana kovin merkittäviä bändejä. Tuon tyyppistä lähestymistapaa voisi tulevaisuudessa harkita.

Classic rock

– Wigwam on kestänyt aikaa. Siitä ollaan edelleen kiinnostuneita vaikka jo 30 vuotta sitten jotkut saattoivat tuhahdella bändin musiikin vanhentuneen. Jotain ajattomuutta siinä on, arvoja jotka kestävät. Suomalaista classic rockia.

– Luultavasti se tärkein Wigwam-elementti minulle on Jim Pembroke, hänen popmainen tyylinsä. Pembroke on ollut bändissä alusta lähtien. Hän vetää vertoja kansainvälisille nimille, kuten The Beatles, Rolling Stones, Pink Floyd ja David Bowie. Pembroke on minusta erinomainen lauluntekijä. Hän voisi olla huomattavasti arvostetumpikin. Myös tekstimaailmassa olisi paljon avattavaa.  Ammennettavaa riittäisi kyllä. Tuotannon kokonaiskaarta ei ole analysoitu kunnolla.

– Pidän myös Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan ajan progemmasta Wigwamista. Muistan, että Being oli ensikuulemalla pelottava. Kaikki Wigwam-levyt kolahtivat jossain vaiheessa. Monet klassikot kun vaativat riittävän määrän kuuntelukertoja, esimerkiksi  Love-yhtyeen Forever Changes.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Mitä minä luen. Kimmo Nurminen

Kimmo Nurminen.

Kimmo Nurminen.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Marraskuun avaa keikka- ja tapahtumajärjestäjä Kimmo Nurminen.

1.Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen toiminut Turun Klubin ohjelma- ja markkinointipäällikkönä vuoden 2012 lokakuusta lähtien. Keikkoja ja erilaisia tapahtumia olen järjestänyt Turussa yli 25 vuotta. Lukioaikana ensimmäiset. Ohjelman suunnittelu tuottaa edelleen tyydytystä, ihmisten viihtyminen ja tapahtumasta nauttiminen tuntuu hyvältä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Kirjoja lukemalla oppii. Ja oppimisesta on tietenkin hyötyä kaikessa tekemisessä, myös tapahtumien järjestämisessä.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Ursula le Guin, Frederik Pohl ja Dan Simmons osaavat haastaa ajattelemaan vaihtoehtoisia maailmankuvia, talousjärjestelmiä ja yhteiskuntarakenteita. Ihmisten ennakkoluulot, perinteiset käytösmallit ja esim. vaikka markkinointitavat kyseenalaistetaan. Olen siis scifi-ihmisiä, en fantasia. Dekkareista Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön teokset kertovat myös tehokkaasti länsimaisen yhteiskunnan muutoksesta ja sen vaikutuksista yksilöiden elämään.

4. Käytätkö kirjastoa?

Tietenkin.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Sheri S. TepperPortti naisten maahan

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musaston haastattelussa TFO:n intendentti Emilie Gardberg

Uusi Musiikkitalo tulisi tarpeeseen

Emilie Gardberg. Kuva: Seilo Ristimäki.

Emilie Gardberg. Kuva: Seilo Ristimäki.

Musasto esittelee paikallisia musiikin toimijoita ja erilaisia ammattilaisia. Turun filharmonisen orkesterin intendentti Emilie Gardberg kertoo uudesta työstään taidemusiikin ytimessä.

Aloitit Turun filharmonisen orkesterin intendenttinä elokuussa 2012. Miltä uusi työ tuntuu?

– Toistaiseksi olen viihtynyt todella hyvin. Orkesteri on entuudestaan tuttu, niin henkilöt kuin talo, ja minut on otettu vastaan hyvin. Pidän erityisesti siitä, että talossa on osaava ja intohimoinen henkilökunta, joka haastaa myös hallinnon toimimaan mahdollisimman hyvin.

Missä olet ollut työssä aiemmin?

– Edellinen työni oli Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtajana, jossa toimin 2008–2012. Ennen sitä vietin kaksi vuotta New Yorkissa, jossa opiskelin ja tein töitä. Sitä ennen olen toiminut mm. Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian ja Turun konservatorion intendenttinä, eli vastasin mm. opiskelijaorkestereista, opiskelijaoopperaprojekteista ja musikaaleista sekä esiintymismatkoista.

***

TFO ja Turun konserttitalo ovat aina olleet sinulle läheisiä.

– Isäni oli töissä talossa 25 vuotta orkesterin 1-viulistina. Kävin nuorena aina perjantaisarjan konserteissa yhdessä muun perheen kanssa. Kaikissa opiskelun vaiheissa ja aikaisemmissa töissä on ollut jonkunlainen yhteistyö myös orkesterin kanssa.

Mitä työhösi kuuluu? Millainen tiimi TFO:n toimistossa on?

– TFO:n toimisto ei ole kovin iso, toimimme yhteistyössä Vapaa-ajan eri ryhmittymien kanssa, joten moni myyntiin ja markkinointiin liittyvä asia hoidetaan osittain keskitetysti. Toimistossamme on apulaisintendentti, joka vastaa pitkälti henkilöstöasioista, tiedottaja, tuottaja ja kanslisti. Talossa on muusikoiden lisäksi myös konserttijärjestäjät, käyttöpäällikkö, valo- ja äänimestari sekä muutamia siviilipalvelusmiehiä ja harjoittelijoita.

– Intendentin töihin kuuluu toiminnan kokonaisvaltainen suunnittelu ja johtaminen. Taiteellista suunnittelua intendentti tekee yhdessä ylikapellimestarin ja taiteellisen toimikunnan kanssa. Taloussuunnittelua tehdään kaupungin suuntaviivoja noudattaen.

Millaista yhteistyö orkesterin ja ylikapellimestari Leif Segerstamin kanssa on?

– Leif Segerstamin myötä orkesteri on saanut kunnon piristysruiskeen ja innostuksen toimintaan. Leif on myös tuonut orkesterille lisää mainetta kansainvälisesti sekä uusia solisti- ja kapellimestarituttavuuksia.

***

Miten kuvailisit Turun musiikkikulttuuria tällä hetkellä?

– Musiikkikulttuuri on virkeätä ja uudistuvaa. Lukuisat opiskelijat, niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakoulussa ja konservatoriossa pitävät nuoremman polven aktiivisesti mukana konserttielämässä, niin soittajina kuin yleisönä. Konserttitarjontaa on yllin kyllin ja vaikka joskus onkin valinnan vaikeus en halua valittaa. Ylitarjontaa ei kuitenkaan mielestäni ole – ja jos joskus on se on positiivinen ongelma!

Miten haluat kehittää filharmonista orkesteria?

– Päätavoitteekseni asetin paikkaa hakiessa kolme asiaa: kansainvälisyys, yleisötyö ja työhyvinvointi. Näihin, hyvin laajoihin kokonaisuuksiin olemme nyt perehtyneet ja työstäminen on alkanut. Työhyvinvointi on laaja asia, se sisältää myös tila-asiat, jotka tällä hetkellä ovat orkesterilla ala-arvoisen huonot. Konserttitalo on ahdas, huonosti ilmastoitu, akustisesti haastava ja työtiloiltaan epämoderni.

– Kansainvälisyyttä kehitetään suunnittelemalla erilaisia vierailuita ja myös tuomalla kansainvälisesti tunnettuja solisteja ja kapellimestareita Turkuun. Tähän on nyt ainutlaatuiset mahdollisuudet vetovoimaisen ylikapellimestarin Leif Segerstamin myötä. Yleisötyöhön kuuluu lippukaupan uusi tuleminen konserttitaloon lahjakaupan mukana, aulapalvelujen kehittäminen, yleisötempauksien ja kausikorttilaisten eritysohjelmat. Kaikkein tärkeimpänä kehitysasiana pidän kuitenkin orkesterin taiteellisen tason ylläpitämistä ja parantamista. Soittajavakanssien lisääminen antaisi tähän aiempaa paremmat edellytykset.

Millainen tilaus Turun Musiikkitalolla on?

– Konserttitalo on huonossa kunnossa, joten uusi tai perusteellisesti remontoitu tila on välttämättömyys. Uusi tila elävöittäisi kaupungin matkailua, turkulaista yleisöä ja edesauttaisi suomalaisten ja kansainvälisten huippunimien saamista orkesterin vierailijoiksi.

***

Miten TFO houkuttelee lapsia ja nuoria yleisöön?

– Tätä kirjoittaessa vietetään perinteisiä Lasten musiikkijuhlia. Konserttiviikon seitsemän Disney-konserttia olivat loppuunmyytyjä – tilausta on lasten- ja nuorten sekä koko perheen tapahtumille. TFO yrittää omalta osaltaan kasvattaa nuorta polvea sinfoniamusiikin harrastajiksi. Lisäksi orkesterin yhteydessä toimii Junioriklubi, joka esittelee lapsille orkesterin soittajia, vierailijoita ja lavantakaisen elämän. Orkesterissa käy lisäksi lähes viikoittain eri vierailijaryhmiä, koululaisia ja alle kouluikäisiä tutustumassa mm. kenraaliharjoituksiin, muusikoihin tai soittimiin.

Miten kausikortit menevät kaupaksi?

– Orkesterilla on noin 600 uskollista kausikorttiasiakasta, jotka käyvät säännöllisesti konserteissa. Nämä kanta-asiakkaat ovat arvokas osa orkesterin toimintaa.

Tuleeko lipunmyynti takaisin konserttitalolle?

– Tulee! Avaamme lähiaikoina uuden kulttuurikaupan, jossa tulee olemaan myös lipunmyyntitoimintaa. Toivotamme siis asiakkaat takaisin talolle myös päiväsaikaan.

***

Soitatko itse musiikkia? Lempisäveltäjäsi?

– Oma musisointi on nykyään enää kotiseinien kuultavana. Opiskelin aikaisemmin pianoa, hiukan laulua ja harpunsoittoa. Soitonopiskelusta on hyötyä nykyisessä työssäni, mutta ei itse soittamisen takia vaan alan ja työtehtävien ymmärtämisen takia. Soittajana lempisäveltäjinäni olivat Bach ja Debussy, kuuntelijana eniten vetävät puolensa suuret venäläiset sekä Wagner, vaikka täytyy myöntää että lempisäveltäjä vaihtuu yhtä usein kuin orkesterilla on huippuosuma konsertissa!

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Taidemusiikki

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Maaliskuun artistina esittäytyy musiikin monitoiminainen Tessa Virta.

Tessa Virta

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen juuri 46 vuotta täyttänyt musiikin monitoiminainen. Työskentelen pianisti/laulaja/säveltäjänä sekä sovittajana. Synnyin Jyväskylässä jossa aloitin klassiset piano-opinnot 6-vuotiaana. Klassista musiikkia soitin melko vakavasti 20-vuotiaaksi asti rakastaen Debussyä, Chopinia ja Bachia. Jostain syystä ajauduin Helsinkiin Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorioon. Kävin “Ogelin” valmistuen sieltä ja tuolla tapasin myös tulevan kontrabasisti-mieheni.

90-luvun alussa perustimme oman bändin ja aloimme myydä keikkoja itse. Esiintymisiä oli paljon ja tein myös useita konserttikiertueita orkesterinjohtajana eturivin artistien kanssa. Vuosien mittaan halusin entistä enemmän keskittyä omaan tekemiseen joten perustimme Tessa Virta Orkesterin jossa itse nykyään laulan.

Sibelius-Akatemian Jazz osaston maisteriopinnot suoritin 2000-luvulla ja vuodesta 2003 lähtien olen järjestänyt myös omia konsertteja. Pidän sovittamisesta isolle orkesterille ja vuonna 2010 sävelsin “sinfonista jazzia” konserttikokonaisuuden Jyväskylä Sinfonialle sekä jazzcombolleni. Uudella ”Sun silmissäs näen rakkauden”-albumillani on mukana sama kokoonpano.

Nykyisin asumme mieheni kanssa Porvoossa kahden lapsemme kanssa ja esiinnymme sekä Tessa Virta Orkesterilla että Triollani. Esitämme jazzia, lattareita, maailmanmusiikkia, bossa novaa ja myös omia sävellyksiäni.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Säännöllisesti en ole oppinut vielä käyttämään. Mutta nyt kun asumme kirjastoa lähellä olen huomannut kuinka kätevää se olisi. Palvelut ovat huimasti parantuneet vuosien saatossa. Olen tottunut haalimaan “kirjastoa” itselleni. Työnkuvani on niin laaja, että on ollut parempi omistaa partituureja, nuotteja, oppikirjoja ym. tyylistä toiseen. Samoihin asioihin tulee aina palattua uudelleen.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Ainakin mieleeni on jäänyt Diana Krallin kvartetti-keikka ulkona Oslo Jazz Festivaaleilla muutama vuosi sitten. Svengi oli mahtava sekä miljöö upea. Bändin ja yleisön välissä oli pieni lampi, vettä satoi kaatamalla, mutta se ei menoa haitannut. Toinen Krallin keikka oli Royal Albert Hallissa viime lokakuussa Lontoossa. Se oli myös kokemus mutta ei musiikillisesti niin koskettava. Ai niin, Tony Bennett (86v) oli kyllä uskomaton Musiikkitalossa viime vuonna. Hänellä on uskomaton karisma sekä lavapreesens! Vielä täytyy mainita Brasiliassa Salvadorin samba- ja rumpumeiningit ulkosalla.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

On kyllä luksusta asua näin lähellä Helsinkiä. Tässä välissä asuimme Jyväskylässä ja nyt taas Porvoossa. Käyn paljon erilaisissa konserteissa: oopperasta jazziin, viihteeseen, maailmanmusaan ja klassiseen. Myös Porvoon miljöö tuntuu kulturellilta ja uuden Taidetehtaan avaaminen on myös vilkastuttanut musiikkitarjontaa laidasta laitaan.

Tessa Virta esiintyy Savoy-teatterissa.

Tessa Virta esiintyy Savoy-teatterissa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Diana Krall “Look of love”

Joao Gilberto “Amoroso” tai Rosa Passos “Amorosa”

Kaikki Claus Ogermannin sovitustyöt

Uusi: Gregory Porter “Be good”

Artisteja ja säveltäjiä: Sara Tavares, Mayra Andrade, Mariza, Aaron Copland, Ravel, Debussy…

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Levymerkki Plastic Passion esillä Turun musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä

Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 8

Plastic Passion

– An Eclectic and Independent Record Label From Finland –

Plastic Passionin julkaisuja.

Intohimosta indieen ja undergroundiin

Turkulainen levymerkki Plastic Passion on tehnyt tinkimätöntä kulttuurityötä liki 20 vuoden ajan. Ennakkoluuloton levy-yhtiö on julkaissut useita kymmeniä marginaalisia pop- ja rocklevyjä. Plastic Passionin artisteja ovat esimerkiksi laulaja-lauluntekijät Tero-Petri ja Iida Umpikuja sekä bändit 500 kg lihaaAD, Cheerleaders United, Wojciech ja Wrum.

Plastic Passion on pieni levymerkki, jota pitävät yllä Aku-Tuomas Mattila ja Ari-Pekka Lehtisalo. Julkaisutahti on melko verkkainen, sillä resurssit ovat rajalliset. Omien kiinnitysten lisäksi PP vastaa myös parista laadukkaasta uusintajulkaisusta. Viime syksynä julkaistiin LP-painos Wojciechin debyyttialbumista Ystävät, toverit. Klassikko pääsi listoillekin.

PP:n kotisivu ja Facebook

Haastattelu ja musiikkikirjaston vitriininäyttely

Plastic Passionin vitriininäyttely on nähtävänä Turun musiikkikirjastossa (vanha kirjastotalo, Linnankatu 2) 4.12.2012 alkaen. Esillä on levymerkin julkaisuja, promomatskua, levynkansivedoksia, harvinaisuuksiakin. Näyttely ja Musaston artikkeli ovat kahdeksas osa sarjaa Musiikkiaarteita maakunnasta. Tervetuloa kirjastoon!

***

Plastic Passionin Men In Charge Aku-Tuomas ja Ari-Pekka puhuvat Musastolle:

Mitä on Plastic Passion?
Aku-Tuomas: Kulttuuriyhdistyksen pyörittämä levymerkki, joka on julkaissut musiikkia kohta 18 vuotta. Tosin viime aikoina vähemmän ja vähemmän, mutta halua on pitää toimintaa yllä ikuisesti.

Miten levy-yhtiönne sai alkunsa?
A-T: Vuonna 1995 soitin Sad Parade –yhtyeessä ja olimme tekemässä ensimmäistä levyä Darklands-levy-yhtiölle. Olimme siirtyneet perinteisimmistä soittimista koneisiin, mutta pöydällä oli myös onnistunut live-nauhoite vanhalla konseptilla. Kuulin kasettipajasta, joka valmisti 50 kappaleen painoksia, ja hetken mielijohteesta päätin teettää kasettijulkaisun. Julkaisijalle keksin nimen lehdestä, jota olin julkaissut vajaan neljän vuoden ajan.

Levy-yhtiö aloitti 1990-luvun puolivälissä, mutta omakustannelehti Plastic Passion jo vuonna 1991. Miten lehti alkoi ja loppui?
A-T: Lehti syntyi teinipojan halusta kirjoittaa gothic-bändeistä, joista ei oikein missään kirjoiteltu. Vuonna 1991 kotitietokoneet eivät olleet kovinkaan yleisiä,  mutta isälläni oli kone. Kirjoitin sillä juttuja, printtailin liuskoja ja tein taittohommat leikkaamalla ja liimaamalla. Lehteä painettiin tutun omistamassa kopiokonefirmassa. Lehti loppui kymmenisen vuotta myöhemmin lähinnä laiskuuden ja muiden aktiviteettien takia.

Huminoida: A|B. Seiskatuumainen single on Out Of Range Recordsin ja Plastic Passionin yhteisjulkaisu vuodelta 2008.Plastic Passionin bändit ja artistit ovat varsin erilaisia keskenään. Millainen musiikki kiinnostaa teitä?
A-T: Levymerkin ja lehden linja oli alun perin oli gothic, dark wave ja syntsapop, mutta jossain vaiheessa laajeni monenlaiseen vaihtoehtorockiin ja –poppiin. Genreistä piittaamatta sanoisin, että tuttujen ihmisten tekemä hyvä musiikki kiinnostaa. Tämä on ollut Plastic Passionin julkaisupolitiikka alusta alkaen.

Musiikkikirjaston näyttelyssä on esillä myös vedoksia levynkansitaiteesta. Miten toteutatte julkaisujenne kannet?
Ari-Pekka: Levynkansia tehdään eri tavoin. Joihinkin julkaisuihin saamme loppuun saakka tehdyt valmiit materiaalit. Toinen toimintamalli on se, että minä toimin ”käsinä” jonkun idealle. Teen siis toteutusta ohjauksessa, ja viimekädessä huolehdin, että aineistot ovat kunnossa levyjen lähtiessä tehtaalle. Kolmas toimintamalli on se, että ideasta (omasta tai yhteistuumin luodusta) lähden toteuttamaan lopputulosta.

***

Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit nousi elokuussa 2012 Rumban albumilistalle sijalle kolme. Suomen albumilistalla levy oli sijalla 37. Kenties levy-yhtiön myydyin albumi? 
Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit (2004) on luomuspacerockin klassikko. Alun perin CD:nä julkaistu albumi sai kauniin LP-painoksen vuonna 2012.A-T: Yksi myydyimmistä levyistä. Alkuperäinen CD-laitos vuodelta 2004 myi paljon enemmän kuin vinyylijulkaisu, mutta vasta vinyyli nousi listalle. Kertoo aika paljon levymyynnin muutoksesta vajaassa kymmenessä vuodessa.

Toim. huom. Ystävät, toverit -uusintapainoksen liitteessä  lauluntekijä Jari Oisalo kertoo PP:n ja Wojciechin yhteistyön alusta. Musasto suosittelee Ari Väntäsen  toimittamaa kertomusta lämpimästi. Voit varata LP:n Ystävät, toverit musiikkikirjastosta.

Turkulainen rockyhtye AD oli jälleen ajankohtainen 2005–2006, kun PP julkaisi AD:n kaksi uusinta albumia Topaco ja Bodysuit.
A-T: Soitin Ismo Laaksolle, koska minua kiinnosti julkaista uudestaan AD:n kolmosalbumi Vladivostok. Ismo kertoi, että heillä ei ole itsellään oikeuksia levyyn, mutta on kyllä aktivoimassa bändiä uudelleen, ja siitä lähti yhteistyö. AD on tekemässä uutta levyä, mutta se julkaistaan ainoastaan digitaalisena. Valitettavasti se on AD:n kaltaisille marginaalibändeille ainoa vaihtoehto tänä päivänä. Suunnitelmia on myös AD:n hyvin varhaisen matskun uusjulkaisusta. Tosin ainoastaan diginä.

Tero-Petrin ja Iida Umpikujan albumit ovat täynnä kiehtovuutta ja uutta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Miten aloititte yhteistyön heidän kanssaan?
A-T: Tero-Petri on tuttu vuosien takaa ja kun hän aloitteli Limonadi Elohopean jälkeen soolouraa, niin TP kyseli meidän kiinnostusta julkaisuun. Ja niin hyvälle matskulle ei sanota ei. Toki olisin toivonut, että joku isompi ja oikeampi julkaisija olisi ollut halukas julkaisemaan Tero-Petriä, sillä meillä on valitettavan pienet resurssit, kun hommaa pyöritetään päivätöiden, perhe-elämän ja muiden aktiviteettien jälkeen.

– Iida lähetti demon ja Iida onkin ainoa sainaus, jota emme etukäteen tunteneet. Todellakin ihastuimme  Iidan musiikkiin heti ensi kuulemalta. Levystä sovittiin alustavasti samana päivänä, kun kuulimme demon.

Turkulainen Wrum teki uuden albumin 8010 vuonna 2010. Onko luvassa myös uusintajulkaisu Wrumin debyyttialbumista Takapihojen rock-tähdet?
A-T: Olen kuullut huhua, että alkuperäinen julkaisija Selecta puuhailisi asiaa.

Russian Loven varhaiset levytykset olivat kiven alla vuosikaudet. Miten albumin Nergal uusi laitos (2007) hahmottui?
A-T: Nergal  (1987) on yksi suosikkilevyistäni ja tosiaankin hyvinkin harvinainen, ja erityisesti vuotta aiemmin julkaistu EP Malleus Maleficarum on totaalisesti kadonnut maailmasta. Minulla oli halu, että Suomen paras gothic rocklevy on saatavilla myös CD:nä. Tai edes ylipäätään saatavilla. Onneksi bändin pojat olivat samaa mieltä.

Miten 500 kg lihaa päätyi Plastic Passionille?
A-P: Hauskasti. Söimme Kaikka Salmisen ja hänen vaimonsa kanssa illallista meillä, kun tuli puheeksi, että Lihat ovat nauhoittaneet musaa. En ihan tarkkaan tiedä, oliko heitto harkittu koukku vai ei, mutta seuraavan viinilasin jälkeen olin varma, että me julkaisemme, jos vain sopii.

– Siitä eteenpäin oli helppoa. Kaukon kanssa sovimme Bar Kukassa (vai millä nimellä se silloin toimikaan) ennen Olgan keikkaa kaikki käytännön asiat. Ja kun Kauko on vanha kehäkettu, mitään muuta kuin kättä päälle ei sovittu. Homma sinetöitiin kupillisella kahvia!

Jori Sjöroos aloitti soolouransa PP:n suojattina Sad Paraden ja This Empty Flow’n jälkeen. Mitä kaikkea olette Jorin kanssa tehneet?

A-T: Jori Sjöroosin Fu-Tourist oli alun perin oikeastaan This Empty Flow’n löyhä jatkumo. Minäkin olin jossain vaiheessa paperilla yhtyeen kosketinsoittaja, vaikka en nuottiakaan soittanut. Ja silloin yhtyeen nimi oli Fu-Tourists ja debyyttisinkun etiketin painofilmissäkin luki nimi monikossa. Onneksi ihan viime hetkellä tarkistin Jorilta puhelimessa nimen oikean muodon.

– Jorin tekemisiä kuullaan PP-kataloogissa yhtyeissä Fu-Tourist, Funtourist, This Empty Flow, Magenta Skycode. Lisäksi Jorilla on tärkeä rooli Sad Paraden jutuissa, vaikka bändi olikin enemmän minun projektini. Eihän niistä levyistä olisi kyllä mitään tullut, jos Jori ei olisi ollut koneen ääressä.

Olga on tehnyt kaksi albumia Plastic Passionille.

A-T: Kauko tuotti Olgan levyä samaan aikaan kun säädettiin Liha-juttuja ja sitä kautta yhteistyö tuli puheeksi. Meillä oli aika paljon levyjä tuohon aikaan tulossa ja laskuja riitti, joten projektia piti vähän jakaa useampaan suuntaan. Kaukon ja Olgan rahoittama Ameba tuli sitten mukaan.

– Olgan jutuista pidän erityisesti kakkoslevystä Tämä pimeä puoli. Nimibiisi on Olli Kauniskankaan tekemä. Aikoinaan myös Liikkuvat Lapset soittivat tuota biisiä. Olen useampaan kertaan maininnut Ollille, että olisi upeata kuulla Liikkuvienkin levyttämä versio biisistä.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Mitä Plastic Passion on tulevaisuudessa?

A-P: Puoliaktiivinen pappakerho. Nythän se on puoliaktiivinen kerho. 😉

***

Tuomas Pelttari

Laura Ahlstedt

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Teemu-Bergman

Kuva: Juha Kurri

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Nimi on Teemu Petteri Bergman ja punk/hardcore ym. underground musiikin saralla olen ”toiminut” jostain 90-luvulta saakka. Levyttäneitä bändejä ovat mm. The Heartburns, Kakka-Hätä 77, Vaasankatu SS, Nazi Death Camp, Kirous, Pää Kii, Jessie Garon & the Sexorcists, 20 Dollar Whore jne. Lisäksi olen soittanut bändeissä kuten Disgrace, Liimanarina, Stakeout ja Maho Neitsyt jotka ovat kyllä levyttäneet mutta ilman minua. Mikään muusikko en silti koe olevani. Lisäksi olen harrastanut pienimuotoista levynjulkaisua sekä keikkojen järkkäily- ja zineilytoimintaa vuosien ajan. Aktiivinen musiikinkuluttaja ja levynkeräilijä olen myös edelleen.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Jo vain, ennen persaukisena enemmän. Turun kirjastossa tuli aikoinaan asioitua miltei päivittäin. DVD -levyjen kirjastosta lainailua en kuitenkaan harrasta. Ainakin täällä Stadissa kaikki hyvät leffat ovat hirveässä kunnossa. Niiden katsomispyrkimykset eivät saa yleensä aikaan muuta kuin kovaa vitutusta.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Reatards ja Marked Men Tukholmassa. Dead Moon Tavastialla. The Sultans, eli Terveitten Käsien Läjän bluesbändi, Joensuun vanhassa Kerubissa. Roky Erickson. Kivesveto Go Go. Kieltolaki ja Kylmä Sota tietysti. Räjäyttäjät joka kerta kun heidät näkee – paras livebändi maailmassa tällä hetkellä!!! Myös Radiopuhelimet räjäyttävät edelleen vaikka vanhoja ukkoja ovatkin, samoin Terveet Kädet. Onneksi näitä helvetin hyviä livebändejä on edelleen paljon, vaikkei yhtä paljon kuin huonoja.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Todella hyvä tilanne tällä hetkellä, keikkoja taitaa olla enemmän kuin jengillä on varaa/aikaa/pateja mennä katsomaan! Eilen näin Kyklooppien Sukupuuton tuhoavan Lepakkomiehen ja kun tulevana viikonloppuna tulen näkemään mm. Death Laserin, Räjäyttäjät, Kurt Vile & The Violatorsin, Avengersin, The Splitsin, Ty Segallin, Black Lipsin jne. niin ei voi todellakaan valittaa. Tulevaa Reigning Soundin keikkaa odotan innolla. Myös monia uusia hyviä bändejä täältä löytyy, kuten vaikka Moderni Elämä, Talmud Beach (ok, vain osittain täältä…), Black Lizard jne. Tosin tuntuu siltä että miltei kaikista bändeistä kaikki ihmiset tulevat täältä tai sitten muuttavat tänne tätä nykyä. Muuallakin Suomessa asuneena ymmärrän sen kyllä varsin hyvin vaikka joka paikassa on toki omat hyvät puolensa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

WirePink Flag (katso myös), 13th Floor Elevators – kaikki, Hound Dog Taylor – kaikki

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Samae Koskinen1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.
Olen Samae Koskinen, esiintyjä ja biisintekijä. Aloitin urani Sister Flo-nimisessä englanninkielisessä yhtyeessä 2000-luvun alussa ja yhtyeen hajottua olen keskittynyt yhä enemmän suomenkieliseen soolouraani. Olen tehnyt viime aikoina erilaisia yhteistyöprojekteja death metalista houseen mm. Jussi Lehtisalon, Jori Hulkkosen ja Kauko Röyhkän kanssa. Seuraava sooloalbumini ilmestyy syksyllä 2012.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?
Hävettää sanoa, etten ole vielä kerennyt hankkimaan kirjastokorttia Helsingissä. Riihimäellä ja Tampereella käytin palveluita säännöllisesti. Suoritin siviilipalveluksen Riihimäen kirjaston musiikkiosastolla ja ymmärsin, että kirjastolaitos on mitä mahtavin: siinä tarjotaan ihmisille käytännössä ilmaiseksi mahtavia kokemuksia.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Tämä voi kuulostaa nuoleskelulta kun Turun kirjastosta kysymys, mutta sanon tämän silti: Xysma Riihimäen Montussa First and Magicalin aikaan. Muistan hurjan energian, pitkän pipopäisen basistin ja kitaristin Kiss-paidan. Sain mahdollisuuden soittaa näiden kavereiden kanssa keikan viime syksynä ja se on yksi upeimmista kokemuksista tähän saakka.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
Helsingissä tapahtuu ehkä jo hieman liikaa, tuntuu, ettei jokaiselle keikalle riitä yleisöä. Jopa viikonpäivisin on useita kiinnostavia keikkoja päällekkäin. Lisäksi on surullista huomata, että moni levykauppa on lopettanut toimintansa viime aikoina. Mutta silti tuntuu, että ihmiset kuluttavat musiikkia enemmän kuin koskaan, kaikilla on luurit päällä kaupungilla ja muutenkin meininki on varsin hyvä.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Linda Perhacsin levy ’Parallelograms’ on erittäin kaunis ja eteerinen, varsinkin biisi ’Chimacum rain’. Nykysuosikiltani Judas Priestiltä kannattaa kuunnella hieno popalbumi ’Point of Entry’. Teillä näyttäisi olevan myös mahtavan Tony Joe Whiten ’best of’, siitä löytyy monta upeaa biisiä, kruununa väkevä ’Willie and Laura Mae Jones’.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee