Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014

Viikon levy: Stephen Warbeck – Kapteeni Corellin mandoliini

Captain Corelli's mandolinJohn Maddenin vuonna 2001 ohjaama elokuva Kapteeni Corellin mandoliini perustuu Louis de Bernièresin samannimiseen romaaniin. Monet kriitikot ovat pitäneet elokuvaa huomattavasti alkuteosta huonompana. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Tapahtumapaikkana toimii tarunhohtoinen Kefalonian saari Kreikassa. Sodan tapahtumat kuljettavat Italian armeijan kapteenin Antonio Corellin (Nicolas Cage) saarelle. Siellä hän rakastuu paikallisen lääkärin kauniiseen tyttäreen Pelagíaan (Penélope Cruz). Miehittäjän suhdetta kylän kaunottareen ei katsota hyvällä ja luvassa on monenlaisia käänteitä. Tarinan päätös on yhtä kaunis kuin Joonianmeren hurmaava saari.

Elokuva hellii katsojia upeilla maisemakuvauksilla. Kefalonia todella on rehevä ja perinteisellä tavalla kreikkalaisen kaunis. Upeiden uimarantojen vesi on kristallinkirkasta. Tähän elokuvaan ja sen musiikkiin minulla on tavallista henkilökohtaisempi suhde. Olen nimittäin kerran käynyt Kefalonian saarella. Saarikierros ja laivamatka naapurisaari Ithakalle olivat ikimuistoisia. Tuolloin opas kertoi tarinoita jumalista ja maanjäristyksestä, asioista jotka tapahtuvat niin kirjassa kuin elokuvassakin. Hän mainitsi myös saarella kuvatusta elokuvasta ja sen näyttelijöistä. Lavasteista, jotka kyläläiset olisivat halunneet säilyttää. Elokuvaa on mukava katsella ja bongata tuttuja paikkoja. Filmi itsessään on erinomainen matkailumainos Kreikalle ja Kefalonian saarelle.

Mutta tämän kirjoituksen aiheena piti olla viikon levy, ei viikon elokuva tai kirja. Joten puhutaanpa seuraavaksi leffan soundtrackista. Musiikin Kapteeni Corellin mandoliiniin on säveltänyt Stephen Warbeck. Levy sisältää hieman yli parikymmentä kappaletta. Suurin osa niistä on lyhyitä, vain muutaman minuutin pituisia hetkiä. Orkesterimusiikin lisäksi pääosassa ovat kielisoittimet ja erityisesti mandoliini. Vain kreikkalainen busuki puuttuu. Kun joukkoon lisätään vielä ripaus italialaista oopperaa ja muita tunnettuja lauluja, on koossa varsin viihdyttävä ja koskettava kuuntelukokemus. Musiikki tukee hyvin elokuvaa. Sota luo vain taustan rakkaustarinalle joten orkesteri ei soi uhkaavasti kuin hetkittäin. Valtaosan ajasta tunnelma on seesteisen kaunis kuin Kreikan meri.

Kapteeni Corellin nautinto kumpuaa musiikista. Se on hänen elämänsä suola. Olen kapteenin kanssa samassa veneessä. Vaikka en soita mitään soitinta enkä osaa laulaa nautin musiikin kuuntelemisesta suuresti. En tiedä olisinko katsonut tätä elokuvaa tai kuunnellut sen soundtrackia ellen olisi Kreikka- fani. Warbeckin sävelien myötä palaan Kefaloniaan yhä uudelleen. Suosikkejani levyllä ovat Pelagia’s song, sekä laulettuna että soitettuna, The tango ja The mandolin sekä On the jetty. Soundtrack on mielestäni vaihteleva ja siitä voi pitää ilman elokuvaa. Nauttia omana itsenäisenä teoksenaan. Musiikki on pehmeää kuin Myrtos Beachin hiekka.

Petri Kipinä

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Nuorena kuolleet rocklegendat Turun musiikkikirjaston näyttelyssä

27 Club

It’s better to burn out than to fade away

Turun musiikkikirjasto haluaa muistaa nuorena kuolleita rockmusiikin legendoja. Vitriininäyttely 27 Club on esillä 31.3.2014 alkaen. Näyttely on avoinna Turun pääkirjastossa (Vanha kirjastotalo, toinen kerros). Tervetuloa!

Myyttiä voi tutkia lukuisten elämäkertojen avulla.

Myyttiä voi tutkia lukuisten elämäkertojen avulla.

Vuosina 1970–1971 rockpiireissä tapahtui kolme kuolemantapausta, jotka ravistelivat maailmaa. Jimi Hendrix, Janis Joplin ja Jim Morrison kuolivat kymmenen kuukauden sisällä, kaikki 27-vuotiaina. He päättivät päivänsä päihteiden saattelemana. Vuosien mittaan kerhoon on liittynyt useita muusikoita, viimeisimpänä merkittävänä tapauksena Amy Winehouse vuonna 2011.

27 Clubin legendaarisuutta on lisännyt myös se, että monet klubin jäsenistä kuuluivat rock-eliittiin. Toisaalta moni muusikoista olisi saattanut painua unholaan ilman klubin jäsenyyden mukanaan tuomaa kuuluisuutta.

Käsite ”27-klubi” syntyi 25 vuotta myöhemmin Kurt Cobainin poismenon myötä 1994. Monet asiaa tutkivat journalistit ja kirjoittajat ovat sitä miltä, että media on luonut valtavan nosteen koko 27-klubin myytille. Kuolemiin liittyvät uskomukset ovat vuosien saatossa saavuttaneet lähes legendan aseman. Esimerkiksi Robert Johnsonin huhuttiin myyneen sielunsa paholaiselle saadakseen ylivertaiset soittotaidot.

Kurt Cobain riisti henkensä vuonna 1994.

Kurt Cobain riisti henkensä vuonna 1994.

Kurt Cobainin kuoleman on spekuloitu olleen järjestetty (useissa teorioissa syyttävä sormi osoittaa vaimo Courtney Lovea. Myös Kristen Pfaffin kuoleman on epäilty tapahtuneen Loven tahdosta.) Jotkut salaliittoteoreetikot uskovat myös, että Amy Winehousen kuolema oli suunniteltu: hänen uskotaan riistäneen oma henkensä rituaalien saattelemana liittyessään klubiin.

Klubiin on myös ollut muutamia ”halukkaita” liittyjiä, kuten HIM-yhtyeen keulakuva Ville Valo, joka kuitenkaan ei ole ehtinyt jäseneksi.

Janis Joplin kuoli heroiinin yliannostukseen.

Janis Joplin kuoli heroiinin yliannostukseen.

Näyttelyyn on koottu kerhon jäsenien kannalta keskeistä aineistoa, kuten musiikkia, elämäkertoja ja DVD-levyjä.

Eemeli Tammero & Jenna Viertola

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Haastattelussa Miska Rantanen – Love Recordsin tarina 1966–1979 ilmestyi korjattuna laitoksena

Lisää Lovea

Miska Rantanen. Kuva: Heidi Piiroinen.

Miska Rantanen. Kuva: Heidi Piiroinen.

Miska Rantasen teos Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto ilmestyi uutena tarkistettuna laitoksena. Musaston haastattelussa kirjan tekijä Rantanen kertoo työstään ja innoituksistaan levy-yhtiö Love Recordsin vaikutuksen alla.

Kirjailija saapui Raision kirjaston Vinyyli-iltamien vieraaksi 3. maaliskuuta 2014. Reilun tunnin luento Love Recordsin historiasta otettiin vastaan lämpimästi. Vinyyli-iltamat päätti Love-harrastajien vilkas keskustelu.

***

Love Records 1966–1979 antaa tarkan kuvan legendaarisen levy-yhtiön toiminnasta ja tuotannosta. Runsaasti kuvitetussa tietokirjassa ei ole laajoja bändihistoriikkeja, mutta Loven tarina on kiehtovaa luettavaa. Luonnollisesti Rantasen kirja on korvaamaton Love-keräilijöille. Uudella painoksella on kysyntää, sillä alun perin 2005 ilmestynyt teos on ollut loppuunmyyty jo vuosia.

Rantasen teoksen ohella Love Records on esillä myös Svart Recordsin uusintajulkaisujen myötä. Huoliteltujen LP-painosten sarja jatkui maaliskuussa 2014. Tasavallan Presidentin uudet LP-painokset ovat jo ulkona. Wigwamin neljästä ensimmäisestä julkaistiin ensimmäiseksi legendaarinen tupla-albumi Fairyport.

***

VTM Miska Rantanen (s. 1967) on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Rantasen muita teoksia ovat  Lepakkoluola – Lepakon ja Liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940–1999 (WSOY, 2000), Mies – Yleisimmät tyyppiviat ja niihin sopeutuminen (Schildts, 2011) ja Kukkiva syyspervo ruukussa – Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä (Schildts & Söderströms, 2013).

***

Miska Rantanen puhuu Musastolle:

Olet työssä toimittajana Helsingin Sanomissa. Miten aikasi riittää kirjojen tekoon?

Love Recordsin tarinan kannessa on kuuluisa kaksisydäminen logo. Sen suunnitteli graafikko Harri Manner.

Love Recordsin tarinan kannessa on kuuluisa kaksisydäminen logo. Sen suunnitteli graafikko Harri Manner.

 Aika ei tahdo riittää. Yösydämen aikaan olen kirjoitellut. Love-kirja oli hyvin pitkällinen prosessi. Se vei minulta viisi vuotta vapaa-ajan, lomat ja jonkin verran palkatonta vapaatakin. Ikuisuusprojekti, jonka halusin tehdä huolellisesti. Tilaisuus ei tulisi toistumaan. Aloitin diskografiaosasta, sitten tein biografiat ja viimeiseksi varsinaisen taustan.

Olet tehnyt hyvin erilaisia kirjoja. Miten kuvailisit itseäsi kirjailijana?

– Kirjoitan aiheista, jotka minua kiinnostavat. Aiheista joista itse haluaisin lukea. Eihän kukaan halua lukea ainoastaan muistelmia, tietokirjoja tai fiktiota. Kun on paljon mielenkiintoista aihetta ilmassa, niin mä tartun konseptiin joka voisi toimia. Olen taipuvainen pitämään itseäni historioitsijana, kun olen lukenut yliopistossa poliittista historiaa. Balanssin säilyttämiseksi minun pitäisi kirjoittaa seuraavaksi jälleen historiankirja. Onnekseni kustantaja antaa minulle vapaat kädet.

Millaista kirjallisuutta luet?

– Luen enimmäkseen tietokirjoja. Luin juuri junassa Jaakko Hämeen-Anttilan huumehistoria-kirjaa Trippi ihmemaahan. Se oli aika mielenkiintoinen. En tiennyt, että Hämeen-Anttila tietää tästäkin asiasta näin paljon. Olen ikään kuin ulkoistanut fiktion lukemisen vaimolle, mutta pyrin lukemaan sellaiset teokset joista kaikki puhuvat.

Onko sinulla esikuvia?

– Ei juuri. Kun oma tuotanto on niin monenkirjavaa, niin idolitkin ovat monenkirjavia. Minulla on muutamia ikisuosikkeja: pyrin lukemaan kahden vuoden välein Raymond Chandlerin Syvän unen jospa vihdoinkin ymmärtäisin siitä juonesta jotain. Silloin tällöin silmäilen Kimmo Rentolan väitöskirjaa Kenen joukoissa seisot? Se älyttömän hurja dekkaritarina. Väitöskirja käsittelee toisen maailmansodan aikaisia illegaaleeja kommunisteja. Sitä on aina kiva katsella.

***

Aikaa sitten loppuunmyyty Love Records 1966-1979 ilmestyy tarkistettuna laitoksena. Millä tavoin uusi painos on vanhaa parempi?

– Sain korjattua 22 kirjoitusvirhettä. Kirja ei ole radikaalisti muuttunut. Biografiaosuutta on ajantasaistettu.  Tekstiä piti muokata esimerkiksi sen mukaan, ketkä ovat kuolleet sitten ensipainoksen. On myös lisätty pari sinkun kantta. Toisesta mä en ole uskonut että on olemassa, toinen oli vain jäänyt vahingossa lisäämättä.  Myös diskografiaosaan on tehty pieniä korjauksia. Uusintajulkaisu tehtiin nopeasti. Jos minulla olisi ollut jonkin verran enemmän aikaa valmistautua, niin olisi ollut mukava täydentää sitä mutta…

– Jokaisesta bändistä voisi laajentaa hirveästi, mutta sitä ei tehty. Kerron sen mitä konttorissa ja päämajassa tapahtui. Bändeistä voidaan sitten tehdä erikseen historiikkeja, esimerkiksi Ganesista ja Wigwamista jne. Näin muodostuu Loven koko kuva. Enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta pystyn kertomaan Love Recordsin perusasetelmasta. Kirja ei alun perin olekaan tarkoitettu koko Love Records -ilmiön kuvailemiseksi. Olen pitänyt kirjaa ikään kuin sateenvarjohistoriikkina.

Historiaosassa on 130 sivua täyttä asiaa joka on monelle uutta.

– Itselleni tuli yllätyksenä se, että Love Recordsin alkuvuodet olivat tosi niukkoja. Hyvin vasemmalla kädellä tehtiin… heh, vasemmalla kädellä nimenomaan, viittaus politiikkaan. Kunniavuodet, kaupallisesti kannattavat vuodet olivat lyhyt ajanjakso: 197376. Mutta toisaalta Love Recordsin historian häntä on tosi pitkä – tämäkin haastatteluhetki Raisio-huoneessa todistaa sen.

Mistä sait inspiraatiosi kirjan tekoon?

– Ei siinä varmaan mitään yksittäistä hetkeä ollut. Olen elänyt nuoruutta 70-luvulla. Loven musiikki oli minulle musiikillinen kasvattaja, erityisesti Loven rokkipuoli. Jossain vaiheessa 80-luvulla tutkimme kaverin tädin levyhyllyä. Loysimme jotain vanhoja taistolaislauluja, jotka tuntuivat meistä äärimmäisen huvittavilta. Tästä kiinnostus yltyi. Jotkut tuntuvat edelleen lystikkäiltä.

– Yliopistossa ajattelin, että haluan kirjoittaa lopputyön taistolaisuudesta. Gradun aikaan tajusin, miten tehokas väline äänilevy on ollut. LP-levyllä on levitetty aatetta. Kirja Love Recordsista tulee luonnollisena spin-offina.

Miten kirjasi on otettu vastaan?

– Vuoden 2005 painos myytiin loppuun melko nopeasti, ja kirjaa kysytään minulta yhä. Julkaisu synnytti hassun ilmiön: minuun otetaan edelleen silloin tällöin yhteyttä sähköpostitse, että tiedätkö mitään tästä ja tiesitkö että se ja se sanoi sille ja sille jossain tilaisuudessa näin…

Millaisen jäljen Love Recordsin historia ja tuotanto on jättänyt sinuun? Mitä annettavaa Loven aarrearkulla on sinulle vuonna 2014?

– Kuuntelen edelleen Love-levyjä ja teen löytöjä. Tuotantohan on melko suuri ja huolella tehty. Levytykset on tehty kunnioituksella artistia kohtaan ja toisinpäin. Ymmärsin vasta aikuisena, että yhtye Mummi Kutoo on erittäin hyvää kamaa. Minulla on iPhonessa aina neljä viisi levyä Lovea mukana. Nyt ei ole Mummi Kutoota, mutta aika usein sekin on mukana.

Teksti ja kuvat: Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Tapahtumat, Uutiset, Uutta ja retroa

Kuukauden löytö: Beastmilk – Climax

Helsingistä maailmalle kelpaava Beastmilk kannattaa viimeistään tässä vaiheessa tatuoida korvan taakse. Apokalyptista post-punkkia soittava kokoonpano on jo ansainnut vahvan kulttistatuksen ja bändistä saattaa tulla hetkessä intohimoja lietsova vientituote.

Vaikka Beastmilk kuuluu nopean vertailun perusteella vahvasti Joy Divisionin, Sisters of Mercyn, Echo and the Bunnymenin, Curen ja Bauhausin jälkeläisiin, Beastmilk on kaikkea muuta kuin alakuloista muniinpuhaltelua. Killing Joke on vahva viitekehys, kuten myös deathrock. Vaikka Beastmilkin kohdalla muistetaan aina mainita deathrockin voimanimi Christian Death, allekirjoittanut haarukoisi Climax-albumia kuin Killing Joke soittaisi alkuaikojen Misfits-helmiä. Lisäksi materiaalista on huomaavinaan viitteitä akselilla The Smiths/Morrissey.

Vokalisti Kvohstin äänessä on reilusti Glen Danzigin mieleen tuovaa villimiestä – yksityiskohta joka ei laimenna vahvaa Sisters Of Mercy/Killing Joke -viitekehystä. Levyn tuottanut Converge-tyyppi Kurt Ballou on tehnyt suorastaan maagista jälkeä. Levyllä on Echo and The Bunnymenin pettävää viileyttä kuten myös Curen synkkyyttä mutta punk-henkinen voima on korviinpistävä elementti. Varsinkin rumpuihin on saatu vitaalista aggressiota.

Albumista on vaikea löytää negatiivista sanottavaa. Vaikka bändi ammentaa takavuosien post-rock -aarteista, Beastmilk on kaikkea muuta kuin pölyttynyt. Luonnollisesti sukulaisuutta vaikkapa Interpoliin ei voi ohittaa mutta Beastmilkin post-punkissa on tunnistettava metallinen, Danzig-henkinen vivahde. Orkesterin pyrkimys synkkyyteen on myös luonteenomainen ja vahva, suorastaan alleviivaava. Vaikka materiaali on sataprosenttisen hallittua ja viimeiseen asti mietittyä, tyyli on tärkeää, laskelmoinnista ei kannata edes puhua.

Beastmilk on kiihkeä eläin, joka viihtyy post-punkin koleudessa vain niin kauan kuin perustuksia tukee routainen maa. Synkkyys on sisäsyntyistä. Ja ottakaa ihmeessa kuunteluun vinyyliversio – tuntuu että kaikki asetukset on säädetty juuri vinyyliformaatille suotuisaksi.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Kristoffersonin debyyttialbumi on Viikon levy

Kris Kristofferson: Kristofferson (1970)

Kristofferson ilmestyi alun perin vuonna 1970. Levy julkaistiin uudestaan 1976 nimellä Me And Bobby McGee.

Kristofferson ilmestyi alun perin vuonna 1970. Levy julkaistiin uudestaan 1976 nimellä Me And Bobby McGee.

– Onks’ Kristoffersonki tehny levynkin? Jäin taannoin miettimään tätä kommenttia.  Hoin itsekseni fanaattisuuden partaalla, että hänhän on yksi countryn kovimmista biisintekijöistä.

Niin, Kris Kristofferson (s. 1936) on siis ”se, joka näyttelee B-elokuvissa”. Hän on myös kirjoittanut lukuisia klassikkokappaleita, jotka tunnetaan muiden levyttäminä. Kristofferson itse ei ole ”laulaja laulaja”, mutten ole kuullut hänen biiseistään versioita, jotka nousisivat tunnelmaltaan hänen omien tulkintojensa yläpuolelle.

Tämä debyyttijulkaisu Kristofferson on yksi hienoimmista koskaan kuulemistani levyistä.  Luulin ettei sitä ole Turun pääkirjastossa. Voitte kuvitella riemuni, kun näin sen siellä hyllyssä pari viikkoa sitten. Levy alkaa sarkastisella Blame It On The Stonesilla, jossa nuorten ”pahuus” kehotetaan pistämään Rolling Stonesin piikkiin, vaikka kotona kaikki olisi päin sitä itseään. Rujon aloituksen jälkeen levy on hyvien melodioiden, sovitusten ja tietysti tekstien juhlaa.

Me And Bobby McGee tunnetaan Janis Joplinin kappaleena. Kristoffersonin oma versio on tyyni ja hillitty – varsin cool. Sunday Mornin’ Comin’ Down tunnetaan Johnny Cashin kappaleena. Minusta Kristoffersonin oma versio rökittää sen 5-0. Ankean sunnuntaiaamun piinaava tyhjyys pursuaa kaiuttimista. Äänimaisema tukee tarinaa aina ”somewhere far away a lonely bell was ringing” -fraasia seuraavia etäisiä kelloja myöten.  

Help Me Make It Through The Nightin on levyttänyt lähes kaikki. Kristoffersonin ääni takaa sen, ettei hänen versioonsa pääse liikaa sentimentaalisuutta. Veijarimainen Best Of All Possible Worlds kuvaa hysteerisesti ”putkasta putkaan” –elämää. Itkettävässä For The Good Timesissa pyydetään suhteen päädyttyä toista ”vielä kerran teeskentelemään, että rakastat minua – hyvien aikojen kunniaksi”.

Levyllä on myös läjä tuntemattomampia helmiä, kuten Law Is For Protection Of The People, joka kuvailee lain edustajien outoja prioriteetteja yhteisöä suojellessa – mainiten jopa Kristuksen ristiinnaulitsemisen yleisen ”turvallisuuden” nimissä:

– We don’t need no riddle speakin’ prophets

Scarin’ decent folks like you and me

No siree.

Levyllä ei ole ainuttakaan täyteraitaa. Soitossa ja soundeissa kuulee lämpöä, mutta myös baarin, jossa Kristofferson jonkin aikaa työskenteli. Loppuun ehdotan pientä kokeilua ensi kesäksi: Pistäkää tämä levy soimaan kesämökin terassilla siinä kymmenen maissa lauantai-iltana. Mikäli tunnelma ei ala kohota, on kaksi CD-levyä todennäköisesti vaihtunut kotelosta toiseen automatkan aikana.

The Ultimate Reviewer

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Robert Storm Musaston haastattelussa – esittely Puccinista Turun musiikkikirjastossa torstaina 20.3.

Stormia vie ooppera ja musiikkikirjasto

Robert Storm luennoi jälleen torstaina 20.3. klo 18 alkaen Turun musiikkikirjaston Stagella. Suosittu taidemusiikin esittelysarja päättyy luentoon säveltäjä Giacomo Puccinista. Musaston haastattelussa Storm kertoo töistään ja musiikin merkityksestä.

Robert Storm musiikkikirjaston Stagella huhtikuussa 2013.

Robert Storm musiikkikirjaston Stagella huhtikuussa 2013.

Storm (s. 1975) on luennoinut Stagella aiemminkin. Keväällä 2013 hän esitelmöi Richard Wagnerin ja Giuseppe Verdin 150-vuotisjuhlan johdosta. Tänä vuonna esittelysarja sai jatkoa. Puccinia ennen kevään aiheina ovat olleet Claude Debussy ja Richard Strauss.

Kirjasto on Stormille aivan erityinen. – Musiikkikirjasto on ollut minulle tärkeä paikka lapsesta asti, hän kertoo.

***

Miten päädyit luennoimaan Turun musiikkikirjastoon?

– Toimitan Suomen Wagner-seuran julkaisua Wagneriaani ja toimin Wagner-seuran hallituksessa. Kun viime vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta Wagnerin ja toisen suuren oopperasäveltäjän, Giuseppe Verdin syntymästä, ehdotin musiikkikirjastoon luentoja näistä säveltäjistä. Näiden luentojen jälkeen oli puhetta, että voisin tulla luennoimaan taas seuraavana keväänä. Ehdotin aiheeksi Richard Straussia, koska hänen syntymästään tulee tänä vuonna 150 vuotta. Minulta pyydettiin lisäksi luennot kahdesta muusta säveltäjästä. Valitsin kaksi Straussin sukupolven ehkä kuuluisinta säveltäjää, Puccinin ja Debussyn.

Miten luentosi rakentuvat?

– Yritän aina tehdä luennoistani sekä asiapitoisia että viihdyttäviä. Musiikkikirjastossa pitämissäni luennoissa olen kertonut kronologisesti säveltäjien elämästä ja teoksista. Välillä soitan levyltä musiikkia. Muualla olen pitänyt myös luentoja, joihin tällainen kronologinen järjestys ei sovi. Silloin rakenne on riippunut aiheesta. Musiikkia minulla on ollut mukana lähes aina.

Millaisia musiikkinäytteitä käytät esityksissäsi?

– Musiikkikirjaston luennoissa olen soittanut pääasiassa tunnetuimpia otteita näiden säveltäjien teoksista. Käytän mielelläni levytyksiä, joissa on mukana menneiden aikojen suuria oopperalaulajia. Esimerkiksi huomiseen Puccini-luentooni olen ottanut mukaan Maria Callaksen, Jussi Björlingin ja Luciano Pavarottin. Nyt luentoa viimeistellessäni mietin, mihin väliin saisin vielä tungettua suuren baritonin Tito Gobbin.
– Muualla pitämissäni luentotilaisuuksissa olen joskus myös laulanut itse, jos se on sopinut aiheeseen. Erityisen mieleenpainuva kokemus oli, kun luennoin Helsingissä Richard Wagnerin oopperoiden todellisista henkilöistä. Wagnerin oopperoiden henkilöhahmoista esimerkiksi minnelaulaja Tannhäuser ja mestarilaulaja Hans Sachs ovat todellisia historiallisia henkilöitä, jotka ovat eläneet keskiajalla ja uuden ajan alussa. Luentoni yhteydessä lauloin todellisten Tannhäuserin, Hans Sachsin ja muutaman muun tekemiä lauluja.

***

Teetkö itse musiikkia?

– Laulan klassista musiikkia. Lisäksi teen industrial-tyyppistä konemusiikkia nimellä Cold Space. Käytännössä Cold Space olen minä itse (laulajana ja ”metelimestarina”). Keikoilla on lisäksi mukana koneenkäyttäjä ja joskus toinen laulaja. Cold Spacen demoja ja live-äänitteitä on osoitteessa https://soundcloud.com/coldspace.

Millainen musiikkitausta ja -koulutus sinulla on?

– Musiikintuntemukseni perustuu pääasiassa yksityiseen kuuntelemiseen ja tutkimiseen. Suomen Wagner-seuralla on ollut minulle tärkeä merkitys. Olen tehnyt seuran lehteä Wagneriaania kymmenen vuoden ajan ja kirjoittanut siihen monia artikkeleja ja arvosteluja. Olen myös pitänyt Wagner-seuran tilaisuuksissa useita luentoja. Yksinlaulua olen opiskellut vuosien ajan.

Kuinka paljon sinulla on esiintymisiä?

– Vaihtelevasti. Minulla ei ole sovittuna loppukeväälle muita luentoja ellei lasketa pieniä teosesittelyjä, joita käyn silloin tällöin pitämässä Finnkinon Metropolitan-oopperanäytöksissä. Muunlaisia esiintymisiä sen sijaan on tulossa. Juuri nyt suunnittelen sopraano Johanna Koirasen ja pianisti Pasi Helinin kanssa konserttia, jossa esitämme duettoja ja aarioita Mozartin oopperoista.

Millaisesta musiikista nautit itse eniten?

– Ooppera oli musiikillinen ensirakkauteni. Lempisäveltäjiäni ovat Wagner, Puccini ja Musorgski. Lempioopperani taas ovat Tannhäuser, Il Trittico ja Boris Godunov. Kuuntelen intohimoisesti myös paljon muuta musiikkia kuin oopperaa ja klassista: mm. rockia, industrialia ja ambientia. Suurimpia suosikkejani ovat Queen, The Beach Boys, Laibach, Nico, Jim Steinman, Serge Gainsbourg, Valensia, Brian Eno ja Keuhkot. Etsin jatkuvasti kaikenlaista uutta, mitä en ole ennen kuullut. Musiikkikirjasto on ollut minulle näissä etsinnöissä tärkeä paikka lapsesta asti.

Teksti ja kuva: Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Mitä Turun musiikkikirjasto voi tarjota nuorille?

Haamu keikalla musassa 2011.

Kuva: Päivi Autere

Kuva: Päivi Autere

Musiikkikirjastossa on lainattavissa 45 000 cd-levyä eri musiikkityyleistä, mm. rock, pop, disko, hiphop, rap, funk, soul, jazz, blues, heavy, reggae, taidemusiikki, maailmanmusiikki ja hengellinen. Lisäksi kokoelmista löytyy nuotteja, soitonoppaita, dvd-konsertteja ja karaoke-levyjä. Musiikkikirjastossa on luettavissa yli 60 musiikkialan lehteä.

Musiikkikirjaston nuottikokoelma on laaja. Tavallisten nuottien lisäksi on lainattavissa myös play along-nuotteja, joissa on sekä cd-levy että nuotit. Kappaleiden säestykset voi laittaa soimaan taustalle ja soittaa tai laulaa mukana. Play along-nuotteja löytyy jo aika monelle soittimelle.

Opi itse soittamaan

Yksi kätevä ja ilmainen tapa opetella soittamaan, on lainata kirjastosta soitonoppaita. Soitonoppaita on sekä kirjallisessa muodossa että dvd:nä. Voit oppia soittamaan itse bassoa, kitaraa, ukulelea, tinapilliä, melkein mitä vaan.

Soittohuone

piano

Kuva: Tuomas Pelttari

Jos et voi tai halua harjoitella kotona, on musiikkikirjaston soittohuone käytettävissäsi. Voit myös harjoitella ystävän kanssa. Soittohuonetta varataan tunniksi kerrallaan, joko soittamalla numeroon 02-2620658 tai paikan päällä.

PS3-, ja Xbox 360 -pelejä löytyy nyt musiikkikirjaston Stagelta

Konsolipelit

Musiikkikirjastosta voi lainata myös konsolipelejä, joiden ikäraja on 16-18 vuotta. Nuorempien pelit löytyvät Saaga/Stoorista.  Musiikkikirjaston konsolipeleistä on mainittava Rocksmith (K 12), joka on  ensimmäinen ja ainoa peli, missä voit kytkeä minkä tahansa oman oikean kitaran tai basson konsoliin ja oppia soittamaan pelatessasi.

Hiljainen huone

Jos haluat lukea rauhassa, musiikkikirjastossa on hiljainen huone sitä varten.

demotorni 1209 014

Musiikkikirjastossa voi myös kuunnella musiikkia.

Digitointi

Voit muuttaa VHS-kasetit, LP-levyt, C-kasetit, diat, negatiivit ja paperiset kuvat/valokuvat digitaaliseen muotoon. Digitointiaikaa voi varata neljä tuntia kerrallaan numerosta 02-2620658 tai paikan päällä.

 

KuvaTuomas Pelttari, kuvassa Päivi Hellman-Nurmi

Tapahtumat

Musiikkikirjastossa järjestetään keikkoja  ja musiikkiaiheisia luentoja tai esityksiä syksyllä ja keväällä. Tapahtumista saa tietoa esim. Musaston facebook-sivuilta tai kirjaston tapahtumakalenterista. Musiikkiosastolla kokoontuu myös lautapelikerho tiistaisin.

Ville Vuorenmaa musassa syksyllä 2013.

Ville Vuorenmaa musassa syksyllä 2013.

Musasto

Musasto on Turun, Raision, Kaarinan ja Paimion musiikkikirjastojen ylläpitämä blogi, jossa esitellään levyjä, kuukauden artisti, bändiesittelyitä, kirjavinkkejä ja tiedotetaan musiikkikirjastojen tapahtumista ja näyttelyistä.  Musaston facebook-sivuilla voit myös mielellään antaa palautetta musiikkikirjaston toiminnasta, esittää toivomuksia järjestettävistä keikoista ja tapahtumista. Jos haluat tehdä hankintaehdotuksen jostakin aineistosta, joka meiltä puuttuu, voit tehdä sen verkkolomakkeen kautta.

Jos sinulla on kysyttävää tai ideoita, voit lähettää sähköpostia ann-christin.antell (at) turku.fi tai soittaa 02-2620656

Img_9307

Musiikkikirjasto sijaitsee Taiteiden talon toisessa kerroksessa Linnankatu 2. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee