Avainsana-arkisto: popmusiikki

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

 

toim. Hanna Kaikko

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset

Kahdeksan kärjessä – hitit järjestykseen: ensin kuunnellaan 60-luvun lopun ja 70-luvun alun kotimaisia hittejä

Raision kirjastossa palataan rakkaiden laulujen pariin Kahdeksan kärjessä – hitit järjestykseen –tapahtuman muodossa ma 16.9. klo 17.30-19.

Iltamissa musiikkiosaston Altti Koivisto ja Juha Kaunisto soittavat eri aikakausien suosikkilauluja. He kertovat myös taustatietoa kappaleista ja niiden esittäjistä. Kuulijoiden tehtävä on antaa hiteille pisteitä ja samalla niistä voi kertoa mielipiteitä ja muistoja.

Ensimmäisellä kerralla kuunnellaan kotimaista 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rockia ja poppia: Eero, Jussi & The Boyseista Hectoriin. Toinen kerta on omistettu kotimaiselle 60-luvun lopun ja 70-luvun alun iskelmälle ja popille Ankista Lea Laveniin.

Tapahtumaan on mahdollista osallistua joko kirjastossa tai kuntalaisten kohtaamispaikassa, entisissä Postin tiloissa toimivassa Olkkarissa.

Kahdeksan kärjessä kirjastossa:

–          ma 16.9. klo 17.30 Kotimainen rock & pop: Eero, Jussi & The Boyseista Hectoriin

–          ma 28.10. klo 17.30 Kotimainen iskelmä & pop: Ankista Lea Laveniin

Kahdeksan kärjessä Olkkarissa:

–          ma 7.10. klo 13 Kotimainen iskelmä & pop: Ankista Lea Laveniin

–          ma 25.11. klo 13 Kotimainen rock & pop: Eero, Jussi & The Boyseista Hectoriin

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuuntelupiirit, Musasto suosittelee, Tarinoita levyjen takaa

Kesäklassikkona ja näyttelyn aiheena Paul McCartney ja Wings – Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

 

Beatlesien hajottua Paul McCartney julkaisi kaksi sooloalbumia (McCartney, 1970 ja Ram, 1971), kunnes hän perusti loppuvuodesta 1971 Wings-yhtyeen. Jos McCartneyn soololevyt eivät yksittäisiä helmiä lukuun ottamatta täyttäneet niihin kohdistuneita suuria odotuksia, eivät myöskään Wingsien kaksi ensimmäistä albumia (Wild Life, 1971 ja Red Rose Speedway, 1973) olleet järin onnistuneita.

Ratkaisevaa muutosta merkitsi kuitenkin seuraava vuonna 1974 ilmestynyt Band on the Run -LP, joka tehtiin Lagosissa, Nigeriassa. Ennusmerkit eivät olleet lupauksia antavia, sillä viikkoa ennen matkalle lähtöä yhtyeen kitaristi ja rumpali erosivat. Näin ollen Paul lensi Lagosiin vaimonsa Lindan, ex-Moody Blues kitaristin ja laulajan Denny Lainen ja Beatlesien myöhäiskauden äänittäjän Geoff Emerickin kanssa.

 Epäonni jatkui Lagosissa, jossa Paul ryöstettiin, kun hän oli iltakävelyllä Lindan kanssa. Ryöstäjät veivät mukanaan muun muassa Band on the Runin demonauhat. Lisäksi sikäläinen studio osoittautui hyvin vaatimattomaksi, joten Emerickin ammattitaidolle oli käyttöä. Tulevan levyn laulut oli soitettava ulkomuistista Paulin soittaessa rumpuosuudet itse ja jakaessa kitaraosuudet Lainen kanssa.

Paulin ja kumppanien palatessa Lontooseen heillä oli kuitenkin mukanaan Wingsien kaikkien aikojen parhaan studioalbumin pohjatyö, johon lisättiin AIR-studioilla jouset ja puhaltimet. Band on the Run oli tärkeä levy McCartneylle, jonka töitä kriitikot eivät olleet juurikaan kehuneet sitten Beatles-aikojen. Tämä levy sai kuitenkin hienot arvostelut, ja se nousi ykköstilalle sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Levyn tunnetuimmat laulut Band on the Run, Jet ja Let Me Roll It ovat sittemmin kuuluneet McCartneyn konserttien vakio-ohjelmistoon.

 Wingsien seuraavat studioalbumit Venus and Mars (1975) ja Wings at the Speed of Sound (1976) olivat hyvää jatkoa Band on the Runin viitoittamalla tiellä. Lisäksi yhtyeen vuosien 1975-76 maailmankiertueelta taltioitu kolmoisalbumi Wings over America oli kerrassaan upea konserttitaltiointi. Näinä suuruuden vuosina yhtyeeseen kuuluivat Paulin, Lindan ja aina uskollisen Denny Lainen lisäksi kitaristi Jimmy McCulloch ja rumpali Joe English.

 Vuoden 1978 Wings-albumi London Town tehtiin kokoonpanolla Paul, Linda ja Denny Laine. Levy oli taattua Wings-laatua, ja se nousi jälleen listojen kärkeen. Sen sijaan yhtyeen viimeiseksi jäänyt LP Back to the Egg (1979) ei onnistunut enää edellisten tavoin. Wingsien jälkeen rock-musiikin legendan Paul McCartneyn ura on jatkunut sooloartistina.

Altti Koivisto

 

(Raision kirjastotalon 2. kerroksessa esillä kesän ajan Wingsin tuotantoa levynkansinäyttelyn muodossa)

Wings – Red Rose Speedway

Wings – Band on the Run

 

Wings – Venus and Mars

Wings – At the Speed of Sound

Wings – London Town

Wings – Back to the Egg

Wings – Wings over America

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Kuukauden näyttely, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Vinyylimania

Viikon levy: Viitasen Piia – Uni onnesta (2014)

Viitasen_Piia

 

Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta sai osakseen suitsutusta kerrakseen ilmestyessään vuonna 2014. Levyä kehuttiin kauniiksi, herkäksi, melankoliseksi, henkeväksi ja vuoden parhaaksi levyksi. Eivätkä arvostelijat yhtään liioitelleet. Tämä folk-/poplevy on todellakin tutustumisen arvoinen, jos et ole levyyn jo törmännyt!

 
Viitasen Piia koostuu laulaja-lauluntekijä Piia Viitasesta, kitaristi Mikko Malmivaarasta, rumpali Jarkko Ikosesta ja basisti-pianisti Juho Niemelästä. Kappaleet ovat Piia Viitasen käsialaa muutamaa lukuun ottamatta. Ja koska kyseessä on kaunis levy, niin mukana on tietysti myös jousisoittimia, harmooni ja puhaltimia. Levyn selkäranka on kuitenkin kitara ja laulu.

 
Tuntemattomalle Ainolle –kappale on saanut sekä kuulijat että kriitikot liikuttumaan. Teksti pohjautuu Piian papan kirjoittamaan kirjeeseen rintamalta. Kaunis melodia ja tunteisiin vetoava teksti saavat kyllä kyyneleen vierähtämään poskelle. Miten kauniisti pappa onkaan osannut pukea varmasti monen sotilaan ajatukset sanoiksi. Juuri tämä kappale sai minut tutustumaan koko levyyn.

 


Vahvana jäivät mieleen myös kappaleet Nuku, oi nuku ja Keinu. Näissä kappaleissa kuvataan hienosti elettyä elämää ja luopumisen tuskaa. Nuku, oi nuku on säveleltään voimakas kun taas Keinu puolestaan herkän kaunis. Levyn aloittava Ukkoslaulu on kunnon voimalaulu.

 
Löytyypä levyltä myös jouluun sopiva kappale: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna). Tämänkin kappaleen kuulijat ottivat omakseen ja se oli Jouluradion toiseksi soitetuin kappale 2013. Piiloraitana levyltä löytyy Anni (Talvi-illan tähtilöitä) eli Immi Hellénin runo Annin usko. Sävel tähän kappaleeseen on Piian mummolta peritty kansansävelmä.

 

Musiikki tutkitusti mm. rauhoittaa, lohduttaa ja vie takaisin muistoihin. Työssään vanhusten parissa Piia on varmasti nähnyt musiikin voiman ja se välittyy hänen kappaleissaan. Laulu ja tulkinta ovat korutonta ja kaunista. Sanoituksista välittyy kokemukset iäkkäiden ihmisten parissa. Piialla on taito pukea elämänkokemuksia sanoiksi. Lisäksi sovitukset tukevat kappaleita todella hyvin.

 

Tutustu Viitasen Piiaan

Viitasen Piian haastattelu Yle musiikissa

Saatavuus Vaskissa

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Joel Hallikaisen lapset valmiina listasuosioon – Aamuyön Sirkus julkaisee levyn maaliskuussa

aamuyön ss

Foto; Joonas Tsokkinen

 

Joel Hallikaisen lapset Eeli ja Oona ottavat suuren harppauksen kohti suurempaa musiikillista suosiota.

Aamuyön Sirkus julkaisee tänään tiistaina ensimmäisen singlen tulevalta debyyttilevyltään Huominen. Maaliskuun 25. päivä ilmestyvän albumin julkaisee turkulainen Drink Tonight Records.

Uusi single Nuorena hautaan edustaa melodista ja ajatonta suomenkielistä populaarimusiikkia. Kappaleen tulkitsee Oona Hallikainen ja sen on kirjoittanut hänen veljensä Eeli Hallikainen.

– Laulu kertoo siitä miten ihmisten, varsinkin allekirjoittaneen, on joskus vaikeaa elää vain yhtä päivää kerrallaan ja nauttia siitä mitä elämässä juuri sillä hetkellä on. Helpommin vaipuu haikailemaan ollutta ja mennyttä, tai sitä mikä on vielä edessä, Eeli sanoo.

Koko tuleva albumi on lähtöisin Hallikaisten kynästä. Albumin kanssa ei ole hätäilty, vaan Aamuyön Sirkus on kypsytellyt musiikillisia ideoita kaikessa rauhassa. Kappaleet yhtye sovittaa yhdessä koko jäsenistön kanssa.

– Olemme soittaneet bändinä jo viisi vuotta, mutta silti tietyt aiheet, haaveet ja ajatukset kantavat lyriikoissa vuodesta toiseen. Koemme Eelin kanssa tarvetta selittää asioita ja maailman menoa sekä itsellemme että muille laulujen kautta, Oona kertoo.

Kuuntele Nuorena hautaan

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Arvaatko mikä odotettu biisi nousi iTunesin suosituimmaksi 102 maassa!

adele hello

Adelen uusi sinkkubiisi Hello julkaistiin viime perjantaina (23.10).

Miljoonia myyneen Adelen seuraavan levyn odotuksen määrästä kertovat seuraavat luvut;

Hello-kappaleen videota on katsottiin Vevossa/Youtubessa vuorokauden aikana 27.7 miljoonaa kertaa – joka on ennätys. Tällä hetkellä video on kerännyt jo lähes 90 miljoonaa katsomiskertaa.

Spotify-palvelussa biisiä on pyöritetty 9 miljoonaa kertaa.

Hello on iTunesin listoilla ykkösenä kaikkiaan 102 maassa.

Hello-biisiä on myyty latauksina, pelkästään Britanniassa, 50 000 kappaleen päivävauhtia.

Adelen tuleva albumi nousee listoille kaikkialla jo pelkästään ennakkotilausten ansiosta.

Uusi Adele ilmestyy 20.11.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Viikon levynä virolaisen Siiri Sisaskin Hommikupuu

foto Kristjan Lepp. Töötlus Grete Stitch Laus

foto Kristjan Lepp. Töötlus Grete Stitch Laus

Siiri Sisask / Hommikupuu (2012)

Siiri Sisaskin (s. 1968) vahvaa ja persoonallista laulua on Suomenlahden tällä puolella kuultu ainakin Puhdistus-elokuvan lopussa soivassa upeassa Mis maa see on -laulussa. Tämän virolaisten sydämiin ikiajoiksi jäävän laulun Siiri Sisask levytti alunperin Ultima Thule -yhtyeen kanssa vuonna 1998.

Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin laulajiin kuuluvan Siiri Sisaskin tuotantoon kannattaa tutustua laajemminkin. Monipuolisuus ja muuntautumiskyky ovat hänen taiteilijakuvansa ominaispiirteitä. Laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Siiri Sisask on nähty musikaalien pääosissa, elokuvarooleissa kuin myös oman musiikkinsa esittäjänä. Musiikin saralla hän on todellinen oman tiensä kulkija, jolla on taito yllättää kuulijansa. Hän liikkuu suvereenisti niin taidemusiikkia lähestyvässä ilmaisussa kuin myöskin kansanmusiikista tai jazzista vaikutteensa hakevassa tyylissä.

Toistaiseksi viimeisimmällä albumillaan Hommikupuu Siiri Sisask yllättää jälleen kerran kuulijansa, sillä hän on tehnyt uuden aluevaltauksen maustaessaan kansanmusiikkivaikutteisia laulujaan heavyrockilla. Levyn on tuottanut Metsatöll-yhtyeen rumpali Marko Atso, joka soittaa levyllä myös rumpuja. Kerrassaan järisyttävältä kuulostaa esimerkiksi Sisaskin kuuluisa kurkkulaulu yhdistettynä raskaaseen rocksoitantaan levyn nimisävellyksessä Hommikupuussa.

Kyse ei missään tapauksessa ole kuitenkaan heavyrocklevystä, sillä kaiken keskiössä ovat Siiri Sisaskin laulu ja piano, ja bändiä on käytetty harkitusti tuomaan lisäväriä lauluihin. Tuloksena on taianomaista voimaa sisältävä upea albumikokonaisuus, jonka soisi löytävän kuulijoita myös meillä Suomessa.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy, Vinyylimania

Viikon levy: Sandhja – Gold (2014)

Sandhja - Gold (2014)

Sandhja – Gold (2014)

Viikon levy tutustuttaa uuteen suomalaiseen popmusiikkiin. Sandhja (Sandhja Kuivalainen) on suomalais-guyanalainen laulajatar, jonka ensimmäinen albumi Gold julkaistiin 2014. Sandhja on sanoittanut useimmat albumin kappaleet sekä ollut vahvasti mukana säveltämisessä.

Sony Musicin sivuilla Sandhja kuvaa taustaansa näin: ”Musiikkini juuret kantautuvat äitini kotimaahan Guyanaan, Etelä-Amerikkaan, isoisoäitini ajoille asti. Hänelle laulaminen oli tapa purkaa elämän kovuuden aiheuttamaa tuskaa ja hän paikallisesti tunnettuna kierteli maata häissä ja hautajaisissa tanssien ja laulaen. Koen jatkavani hänen perintöään tunteiden välittäjänä, uskoen musiikin voimauttavaan ja puhdistavaan vaikutukseen”. Levyltä löytyvä Ladaria onkin nimetty Sandhjan isoisoäidin mukaan ja kertoo hänestä.

Gold on yhdistelmä poppia ja soulia pienellä etnisellä ja r&b vivahteella. Hold me oli Sandhjan debyyttisinkku ja täydellinen johdatus tulevalle albumille. On aina mukava kuunnella musiikkia, jonka eteen on nähty vaivaa. Varsinkin Hold me, Gold, Muddy waters sekä Rise like a phoenix kappaleista välittyy ihana ”vanhan ajan” tunnelma: taustalaulajat, viulut, puhaltimet ja energinen biitti.

Sandhjan ääni on vahva ja miellyttävän kuuloinen. Ääni toimii hyvin myös herkimmissä, r&b-tyylisissä kappaleissa, kuten No Hollywood ending, Ladaria ja Blue paradise . Äänen käytössä ei ole sitä amerikkalaisista kappaleista tuttua henkäilyä, luritusta ja kikkailua, jota ei aina oikein jaksaisi kuunnella. Laulaessa tunteet voi välittää kuulijalle myös yksinkertaisemmin, kuten Sandhja.

Albumin ainoa cover-kappale on Depeche Moden I feel you, joka kuullaan herkkänä ja yksinkertaisena versiona.

Kannattaa tutustua Sandhjaan vaikka näiden videoiden avulla. Hänestä toivottavasti kuullaan lisää ja pian!

 

Sandhja – Hold me

Sandhja – Gold

Sandhja – I feel you (Nova stage)

 

Päivi / Kaarinan kaupunginkirjasto

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Turku Rock Academy suosittelee: Harmi

turku rock academy

Turku Rock Academy on Turku Bandstand –kilpailuun liittyvä Turun nuorisokeskuksen luoma hanke, jossa valittu joukko nuorten yhtyeitä pääsee kahdeksi vuodeksi asiantuntevaan oppiin ja valmennukseen. Bändeille järjestetään kehityksen mukaan keikkoja, tuotetaan julkaisuja sekä kuvataan musiikkivideoita. Turku Rock Academyn yhteistyökumppanina ja levy-yhtiökontaktina toimii paikallinen V.R. Label Finland.

Harmi on naantalilainen suomenkielistä poprockia soittava laulu- ja soitinyhtye. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä seikkailevat nuorukaiset kokoontuivat jamittelemaan ensimmäisen kerran syksyllä 2011. Turku Rock Academyn aikana Harmi on julkaissut kaksi sinkkua, Lentokalat ja Paperisotaa, joihin on työstetty myös videot. Orkesterilta löytyy jo monia sekä iloisia että vakavampiakin omia lauluja ja keikkakokemusta on karttunut kiitettävästi, mm. viime vuoden Ruisrockista.

Harmi_02

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Vinyylimania: Dusty Springfield – Collection

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Dusty Springfield – Collection (Music For The Millions)

 Dusty Springfield (oik. Mary O´Brien ) tuli 1960-luvun alussa tunnetuksi englantilaisen The Springfields -folktrion jäsenenä. Yhtye esiintyi myös Yhdysvalloissa, missä nuori laulajatar tutustui mustaan musiikkiin. Sen myötä folk sai jäädä ja Dusty Springfield aloitti menestyksekkään soolouransa pop- ja soul-laulajana. Vuonna 1963 ilmestynyt I Only Want To Be With You nousi Englannin TOP 10 –tilastoon. Siitä alkoi upea hittien sarja, joka jatkui vuoteen 1968 saakka.

Springfieldin nauttimasta suosiosta kertoo paljon se, että huippuvuosinaan hänet valittiin useamman kerran englantilaisten musiikkilehtien lukijaäänestyksissä parhaaksi naislaulajaksi. Suurten balladien tulkitsija Dusty Springfield nousi Englannin singletilaston kärkeen vuonna 1966 laulullaan You Don´t Have To Say You Love Me. Tästä elämää suuremmasta laulusta tuli suurmenestys ympäri maailmaa.

Dusty Springfieldillä oli 1960-luvulla BBC:ssä oma TV-Show nimeltään ”Dusty”. Hänet muistetaan myös soulin puolestapuhujana kotimaassaan ja hänen ansiotaan oli paljolti, että Motown-artistit saapuivat Englantiin esiintymään.

1960-luvun lopulla LP-levyjen suosio kasvoi kasvamistaan ja singlemenestyksillään maineensa luoneen Springfieldin oli seurattava aikaansa. Vuonna 1968 hän lähti Memphisiin levyttämään soulalbumia, jonka tuottivat muun muassa Aretha Franklinin kanssa työskennelleet Jerry Wexler, Tom Dowd ja Arif Mardin. Tuloksena oli loistava klassikkoalbumi Dusty In Memphis, jolta irrotettu single Son Of A Preacher Man oli TOP 10 –hitti sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Sen sijaan ylistävät arvostelut saanut albumi ei menestynyt kaupallisesti. Aikakautensa merkittävimmän valkoisen soul-laulajan ura huipulla alkoi olla ohi. Tosin 1980-luvun lopulla yhteistyö Pet Shop Boys –yhtyeen kanssa nosti Dusty Springfieldin vielä kerran takaisin listojen kärkeen.

Raision kirjaston vinyyli-iltamista tekemäni löytö oli tällä kertaa kertakaikkisen upean Dusty Springfieldin kokoelmalevy.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania