Avainsana-arkisto: näyttelyt

Sotaa apatiaa vastaan – kantaaottavaa musiikkia

IMG_1155

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.

 

Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.

 

Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.

Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.

 

Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.

 

Jutta / Musiikkiosasto.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta – Kuu-aiheista musiikkia esillä Turussa

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiläisharppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong 20.7.1969

Lauantaina 20.7.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun amerikkalainen astronautti Neil Armstrong lausui nämä historialliset sanat. Ihminen oli laskeutunut kuuhun. Kuu, tuo Maata ellipsin muotoisella radalla kiertävä taivaankappale, on inspiroinut myös monia lauluntekijöitä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille Kuu-aiheista musiikkia vinyylien sekä CD-levyjen muodossa. Tervetuloa lainailemaan musiikkia vaikkapa juustokestien taustalle. Onhan Kuu pyöreä, keltainen ja täynnä kuoppia eli Kuu on siis juustoa. Väittäähän vertaus yli tuhannen vuoden takaa näin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Paula Ehrmanin taidetta esillä musiikkiosastolla

Kuin silloin ennen … nykypäivänä

Paula Ehrman on raisiolainen harrastajamaalari joka on maalannut öljyväreillä 36 vuotta. Turun musiikkiosastolla on esillä maalauksia käsityöläismuseon pihoilta ja sisätiloista sekä turnajaismaalauksia Turun Linnan puistosta.

Tämä on Ehrmanin toinen näyttely pääkirjaston musiikkiosastolla. Aiemmin esillä oli näyttely Michael Monroe -tauluista.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Tapahtumat

Matti Koskinen: Maalauksia ja piirroksia Turun musiikkiosastolla 2.1.-31.1.2019

Matti Koskisen taidetta esillä Turun musiikkiosastolla.

Tervetuloa katsomaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Tapahtumat, Uutiset

Turun musiikkiosastolla tapahtuu

Kuluva vuosi on ollut vilkas tapahtumavuosi Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Vielä on vuotta ja tapahtumia jäljellä. Myös vuoden 2019 tapahtumat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Tästä julisteesta voit bongata musan tulevia tapahtumia sekä näyttelyitä.

Nämä kaikki tietysti ilmaiseksi.

Tervetuloa viihtymään musiikkiosastolle!

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Stage, Tapahtumat

Mary Chapin Carpenter – vahva Amerikan ääni

carpenter-jullari

MARY CHAPIN CARPENTER

 

Mary Chapin Carpenter (s. 21.2.1958) on amerikkalainen laulaja/lauluntekijä, joka on 30 vuoden aikana levyttänyt 14 albumia ja myynyt 14 miljoonaa levyä. Moninkertaisesti palkittuna artistina hän on saanut mm viisi kantrimusiikin Grammy-palkintoa, joista neljä ainutkertaisesti peräkkäisinä vuosina. Lauluntekijänä Carpenter on itse arvostanut erityisesti vuoden 2012 nimitystä Nashvillen Songwriters Hall of Fameen.

Lapsuudenkodissa kuunneltiin paljon musiikkia. Isän laajasta levykokoelmasta löytyi Fats Waller ja Billie Holiday, folkmusiikin uudesta noususta kiinnostuneelta äidiltä Woody Guthrie. Vanhemmilla sisaruksilla The Mamas & The Papas, The Beatles ja Judy Collins. Mary, tuttavallisemmin MCC, oli perheen neljäs lapsi ja peri vanhempiensa nimet; äiti oli nimeltään Mary Bowie Carpenter ja isä Chapin Carpenter jr.

Soittamisen alkeisiin nuori Mary sai äidiltään ensin viisikielisen basso ukulelen ja sitten nailonkielisen akustisen. Ja tykästyikin siihen sitten niin, että koulutoverit uhkasivat katkoa kitarasta kielet, jos hän vielä kerran soittaisi (Nuorten Sävellahjastakin 60 -70-luvun taitteessa tuttua) Leaving On A Jet Plane folk-iskelmää.. Vanhemmat erosivat, kun Mary oli kuudentoista. Se oli kokemus, johon hän palasi myöhemmin laulussa House Of Cards.

Koulun jälkeen MCC opiskeli yliopistossa kulttuurihistoriaa ja esiintyi pienillä klubeilla harrastusmielessä, kolikoita hattuun (tai tässä tapauksessa koriin) keräten. Hän harkitsi jo aikuistumista ja ”oikeisiin töihin” menoa, kun Columbia Records tarjosi levytyssopimusta. Omasta mielestään hän oli laaja-alaisemmin folk- ja jopa poplaulaja, mutta Columbia näki otollisemmat markkinat kantrin kentällä.

Sitä kautta hän tutustui uuden sukupolven tarinankertoja-lauluntekijöihin, kuten Guy Clark, Lyle Lovett ja Steve Earle, jotka yhtä kaikki laskettiin laajemman kantri-käsitteen alle kuuluviksi. Carpenter kotiutui tähän joukkoon, joiden lauluissa toistuivat amerikkalaisuuden peruskivet; sinnikkyys ja itsenäisyys, kaiho ja lämmin huumori.

 

Carpenterin kolmas albumi ’Come On Come On’ (1992) oli luonteva sekoitus folkkia, poppia ja kantrirokkia. Se oli suunnannäyttäjä sille, minkälaiseksi 2000-luvun kantri tulisi kehittymään. Tuloksena oli Carpenterin uran tähän saakka menestynein levy, jota myytiin neljä miljoonaa kappaletta ja joka poiki kantrilistoille hämmästyttävät seitsemän listahittiä.

Seuraava levy ’Stones In The Road’ (1994) oli tasapainoinen paluu pehmeämpään ilmaisuun. Kaupallisten koukkujen sijaan paino oli sanoituksissa. Levyn yleisilme oli vakava, esimerkkeinä tosipohjainen John Doe No. 24 ja kovin henkilökohtaiselta kuulostava The Last Word.

”You can have it, I don’t want it and when you’ve got it I’ll be gone/                                                                                                It won’t matter what you’re saying when the damage has all been done”

Toisaalta, levyltä löytyy myös varsin kiihkeätunnelmainen Shut Up And Kiss Me, joka toi Carpenterille uran ensimmäisen Billboardin kantrilistan kärkisijan.

2000-luvun alussa levyjen sovitukset olivat siloitellumpia, ikään kuin tavoitteena olisi ollut Adult Contemporary Radio, eli suomeksi suoraan sanottuna iskelmäradio. Toisaalta sanoitukset olivat entistä vahvempia, itseä ja yhteiskuntaa herkästi ja tarkasti analysoivia. Konservatiiviseen Nashvilleen verrattuna on MCC aina edustanut liberaalimpaa ajattelutapaa. Lyriikoiden ollessa useimmiten hienovaraisia kertomuksia, eikä suoria julistuksia, on suuren yleisön ollut helpompi ottaa omakseen nämä modernit, humanistisemmat tulkinnat.

Poikkeuksiakin teksteistä löytyy, kuten George W Bushin sotapolitiikkaa arvostellutta ja sitä kautta harvinaisen ankaraa (Shut up and sing!) kritiikkiä saanutta Dixie Chicks-trioa tukenut, tulikivenkatkuinen On With The Song (2007).

2000-luvun loppu oli Carpenterille traumaattista aikaa. Vuonna 2007 hän sairastui hengenvaaralliseen keuhkoveritulppaan ja joutui jäämään pitkälle toipumisvapaalle. Valmisteilla ollut kiertue piti peruuttaa ja mieleen iski epävarmuus tulevaisuudesta, lopputuloksena todella vakava masennustila. Kesti puoli vuotta ennen kuin uusia lauluja alkoi syntyä ja hidas tervehtyminen niiden kautta saattoi alkaa.

”I found myself between two places, Neither of them home,                                                                                       I could not recoqnize the faces, I’ve never felt so alone,                                                                                                              So alone”

’Holding Up The Sky’ (2010)

Toipumisaikana Carpenter paitsi opetteli laittamaan ruokaa, hän myös luki paljon ja uuden levyn tekstit olivatkin entistä enemmän kuin pieniä novelleja. Esimerkkinä Mrs. Hemingway, joka (enteellisesti) kertoi tarinan kirjailijan ensimmäisen vaimon näkökulmasta. Vuonna 2010 julkaistu ’Age Of Miracles’ sai hyvän vastaanoton ja nousi Billboardin folk-listan kärkisijalle.

 

Mutta huolet eivät olleet ohi. Samana vuonna Carpenterin avioliitto kariutui ja vuotta myöhemmin tytärtä taiteilijan uralla aina tukenut isä kuoli pitkällisen keuhkosairauden uuvuttamana. Kaikista näistä kokemuksista syntyi Carpenterin uran vakavin ja syvällisin levy, ’Ashes And Roses’ (2012). Tuskan ja eheytymisen ohella kantava teema on se, että kaikki nämä vastoinkäymiset; sairaus, avioero, vanhempien poismeno, ovat universaaleja, me kaikki kohtaamme niitä jossain elämämme vaiheessa. Ja tietoisuus siitä tuo lohtua.

„Had enough of sad days, Had enough of sleepless nights,                                                                                            I only need a tank of gas, Babe I’m going for a ride,                                                                                                        Cause when I’m all alone on a midnight highway,                                                                                                    There’s nothing like two hands on the wheel,                                                                                                             And the radio playing I Won’t Back Down,                                                                                                                 Baby that’s about the way I feel“

 

’The Way I Feel’ (2010)

 

Vuosi 2016: Uusi uuden sukupolven tuottaja, uusi levy ’The Things That We Are Made Of’.  Matka jatkuu..

 

Teksti; Markku Oksanen

(Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä Mary Chapin Carpenterin tuotantoa vitriininäyttelyn muodossa)

carpenter1

carpenter2

carpenter5

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Oopperaa Åbo Svenska Teaterin päänäyttämöllä

Figaron Häät-oopperasta (2013) tuttu tekijätiimi palaa jälleen W. A. Mozartin sävelten maailmaan. Tammikuun lopussa saa ensi-iltansa yksi Mozartin suosituimmista oopperoista, Taikahuilu. Esityksen tekijätiimi on kapellimestarin, ohjaajan, lavastajan, valosuunnittelijan sekä osittain myös roolituksen osalta sama kuin Figaron Häissä. Ooppera toteutetaan Åbo Svenska Teaterin, Turun filharmonisen orkesterin sekä Turun Musiikkijuhlien yhteistyönä. Rooleissa nähdään mm. Waltteri Torikka (Papageno), Karolina Andersson (Yön kuningatar) ja Sam Furness (prinssi Tamino).

Taikahuilu_näyttely

Valmistaudu oopperaelämykseen lainaamalla Taikahuilun musiikkia Turun Musiikkikirjastosta. Esille on nostettu niin CD–äänilevyjä kuin Blu-Ray- ja DVD–tallenteitakin. Lainattavissa on myös elämäkertoja Mozartista. Tervetuloa kirjastoon!

Lue lisää esityksestä Åbo Svenska Teaterin sivuilta.

Taikahuilu Vaski-verkkokirjastossa.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutiset