Avainsana-arkisto: proge

Prog you like a hurricane!

Raikas progressiivinen soundi

Turun musiikkikirjastoon on hankittu lisää 1970-luvun progelevyjä. Kirjaston valikoimasta löytyy nyt enemmän musiikkia esimerkiksi Keski-Euroopasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Progressiivista rockia 70-luvulta.Ehkä Pink Floyd, Yes ja Genesis ovat sinulle jo vanhoja tuttavuuksia? Nyt voit tutustua suureen joukkoon ulkomaisia levytyksiä, joita Vaski-kirjastoissa ei ole ennen ollut lainattavissa. Uutta tarjontaa ovat esimerkiksi saksalaiset Eloy, Kraan, Hoelderlin sekä Schicke, Führs & Fröhling, samoin italialaiset yhtyeet Le Orme, Sensations’ Fix ja Quella Vecchia Locanda.

CD-levyt ovat varattavissa Vaskin verkkokirjastosta. Linkeistä pääset hakutuloksiin, joihin on kerätty 70-luvun progea Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta.

Aamunkoiton portit

Levyjen rinnalle Musasto suosittelee lämpimästi Matti Pajuniemen kirjoittamaa teosta Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 19671979 (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013). Kirja on ensimmäinen laaja suomenkielinen matka ulkomaiseen progeen. Aamunkoiton portit arvioitiin Musastossa viime syksynä.

Kirjastoista löytyy runsaasti alan kirjallisuutta myös englanniksi.

 Tuomas Pelttari

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutta ja retroa, Uutuudet

Matti Pajuniemi kirjoitti progekirjan suomeksi – kirjailija vierailee Turun musiikkikirjastossa pe 6.9. klo 18

Aamunkoiton portit auki

Matti Pajuniemen kirjoittama Aamunkoiton portit ilmestyi 2013. Kansitaide on Eetu Pellonpään.

Matti Pajuniemen kirjoittama Aamunkoiton portit ilmestyi 2013. Kansitaide on Eetu Pellonpään.

Matti Pajuniemen Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979 ilmestyi alkukesästä 2013. Kyseessä on ensimmäinen laaja suomenkielinen teos ulkomaisesta progesta. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisema liki 400 sivuinen kirja on tervetullut uutuus kaikille progen ystäville.

Valtava määrä yhtye- ja albumiesittelyjä

Progressiivisen rockin antia lähestytään uudessa teoksessa albumien kautta. Pajuniemi esittelee 206 albumia yli 150 tekijältä. Suurimman osan kirjasta täyttää brittiläinen musiikki. Painotus on tarpeen, sillä niin monet muusikot ja klassikkobändit ovat brittejä: Pink Floyd, The Moody Blues, Genesis, Yes, Jethro Tull, Emerson Lake & Palmer, Camel ja monet muut.

Pajuniemi jatkaa kirjassaan kuitenkin pidemmälle. Ilmeisimpien klassikkoalbumien vierellä tuodaan ilahduttavasti esiin vähemmän tunnettuja yhtyeitä, kuten Beggar’s Opera, Gracious, Rare Bird ja Audience. Aamunkoiton porttien kautta voi kulkea vaivatta myös saksalaisen, italialaisen, ruotsalaisen ja kanadalaisen progen ytimeen. Vain suomalaiset puuttuvat. Esipuheessa Pajuniemi toivookin, että Suomen antoisa progeviidakko selvitetään myöhemmin, sillä aihetta varten tarvitaan kokonaan uusi teos. Kuka tarttuu haasteeseen?

Pajuniemi avaa progen portit alkusanojen ja erilaisten genremääritysten jälkeen Pink Floydin debyyttialbumilla The Piper At The Gates Of Dawn vuodelta 1967. Artikkelin yllä kerrotaan kätevästi albumin ilmestymisajankohta, biisit ja muusikot. Pienet mustavalkoiset valokuvat levyjen kansista ovat toki vaatimattomia, mutta tästä ei ole suurta haittaa.

Albumikokonaisuuksiin perustuva kirjoittaminen tuntuu jäntevältä, koska keskimäärin reilun sivun mittaisissa teksteissä on kiinnostavaa alustusta ja/tai jatkumoa levyn ilmestymisen ulkopuolelta. Esimerkiksi Van der Graaf Generatorin levyistä kirjoitetut jutut toimivat sekä erikseen että jatkotarinan lailla. Rick Wakemanin sooloura ikään kuin nivoutuu yhteen juttuihin Strawbsista ja Yesistä.

Aamunkoiton porteista on sekä aloittelijan että kultivoituneen progeilijan helppo löytää vinkkejä esimerkiksi musiikkikirjastossa käyntiä varten. Lopussa käydään läpi myös alan kirjallisuutta, ja hakemistokin on erinomainen. Suosittelen Pajuniemen teosta lämpimästi!

Tuomas Pelttari

***

Matti Pajuniemi vierailee Turun musiikkikirjaston Stagella pe 6.9. klo 18 alkaen

Musiikkikirjasto (vanha kirjastotalo, toinen kerros) toivottaa Matti Pajuniemen tervetulleeksi Stagelle perjantaina 6.9. klo 18–19. Keskustelutilaisuuden tarkoituksena on keskustella erityisesti Pajuniemen uudesta kirjasta Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979. Lisäksi kuunnellaan näytteitä muutamilta progealbumeilta, ja tietysti puhutaan progesta. Matti Pajuniemeä haastattelee Tuomas Pelttari. Uutta kirjaa on perjantaina myynnissä suoraan kirjailijalta.

Stagelle on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat, Uutiset, Uutuudet

Focus 3 on Viikon levy

Focus Alankomaista

Focus 3

Focus: Focus 3 (1972)

Silloin tällöin vastaan tulee levyjä, jotka muokkaavat käsitystä musiikista. Kyseiset levyt saattavat pitää sisällään hyvinkin laajan äänimaailman ja kappalevalikoiman, jotka muodostavat täydellisyyttä hipovan yhtälön. Focus 3 on tällainen yhtälö. Vaikka alankomaalaisen Focus-bändin tunnetuin teos lienee kappale nimeltään Hocus Pocus, on bändin tarina kyseistä kappaletta syvempi.

Focus on yhtye, joka osaa taitavasti vaihtaa albumin sisäistä tyylikirjoa groovaavasta rock-riffittelystä aina kevyempään akustiseen pehmoiluun asti. Tyyli on yksinkertaisimmin selitettynä proge, mutta repertuaariin mahtuu myös puhdasta jazzia sekä ”tavallisempaa” rockia. Laulaja Thijs van Leerin omalaatuinen laulutapa sopii kappaleisiin niin hyvin, että erikoinen ulosanti ei ehdi ihmetyttää hirveän pitkään. Focus 3-levyllä pääpaino on kuitenkin koskettimilla, sekä kitaralla – unohtamatta kuitenkaan mainiota rumputyöskentelyä. Thijs van Leer soittaa levyllä äänihuultensa lisäksi myös koskettimia ja huilua, joten ei olekaan mikään ihme, että laulamiselle ei löydy aikaa joka välistä.

Legendaarinen kitaristi Jan Akkerman onkin tarina erikseen. Levyn kitaramelodiat iskevät kuuntelijan leuan lattiaan osuvuudellaan. Kitaristi osaa tarvittaessa soittaa uskomattomia määriä nuotteja pienessä ajassa, mutta hallitsee myös rauhoittumisen taidon. Focus 3 ei ole siis pelkkää taitojen kanssa keulimista, vaan sooloilut ja hallitut melodiat pidetään tasapainossa. Sekä Thijs van Leer sekä Jan Akkerman tuntuvat elävän levyn sisällä symbioosissa – molemmat kiinnittävät tarkasti huomiota siihen, mitä toinen soittaa ja täydentävät toisiaan.

Levyltä on hankala poimia kohokohtia, sillä mielestäni albumi soljuu alusta loppuun yhtenä miellyttävänä virtana. Lopun 26-minuuttinen progerutistus ”Anonymous II” on kuitenkin nostettava jalustalle: uskomaton kappale, joka ei ehdi tylsistyttää missään vaiheessa. Levyn kolmas raita ”Sylvia” on taas bändin tunnetuimpia kappaleita. Melodia on tarttuva. Ei ole ihme, että biisi on saanut paljon radiosoittoa.

Albumi on aina kokonaisuus ja parhaimmillaan enemmän kuin osiensa summa. Focus 3 on kaikessa massiivisuudessaan hieno kokemus – varsinkin kokonaan nautittuna.

Kalle Karjalainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Marillion – progea ja paatosta

Kayleigh!

Marillion nosti progea listoille 1980-luvulla

Marillionin tuotantoa.Turun musiikkikirjastossa on esillä progeyhtye Marillionin tuotantoa. Näytteillä on CD-levyjä, DVD-levyjä sekä Jon Collinsin bändihistoriikki, kauan kaivattu uusintapainos teoksesta  Separated Out. Lainattavissa on sekä EMI-kauden 2CD-painoksia että Madfishin uusintajulkaisuja. Marillion on julkaissut 17 studioalbumia, joista uusin on Sounds That Can’t Be Made.

Marillion sai ansaitusti nimensä rockhistoriaan jo 1980-luvulla. Tuolloin oli poikkeuksellista nähdä progea singlelistoilla, mutta biisit Kayleigh, Lavender ja Incommunicado solahtivat sujuvasti tyypillisemmän listapopin joukkoon. Suosio kävi kuitenkin voimille. Menestysalbumeiden Misplaced Childhood ja Clutching At Straws jälkeen eripura kasvoi, ja karismaattinen laulaja Fish jätti yhtyeen. 

Uusi laulaja löytyi kuitenkin melko nopeasti. Steve Hogarth oli oiva valinta Marillionin suorempaan ilmaisuun, ja viides albumi Season’s End (1989) oli menestys. Kunnianhimoinen Brave (1994) julkaistiin myös albumin mittaisena videona.

Vaikka tiet erkanivat myöhemmin EMI:n kanssa, niin yhtye ei luovuttanut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Marillion on julkaissut useita albumeita fanien rahoituksen turvin. Listamenestystä on tullut harvemmin, mutta vuonna 2004 single You’re Gone ylsi brittilistan kärkisijoille.

Marillion on vieraillut useasti Helsingin Tavastialla. Bändi nähtiin pitkän odotuksen jälkeen myös Ruisrockissa heinäkuussa 2007. 

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerrat englanniksi, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutta ja retroa

Half Applen debyyttialbumi on Viikon levy

Half Apple

Hands That Held Up The Sky (2012)

Hands That Held Up The Sky (2012)Half Applen debyyttialbumi on vihdoin ilmestynyt – Presence Records julkaisi CD:n Hands That Held Up The Sky 14. maaliskuuta. Kolmen vuoden takainen EP In Between (2009) antoi jo paljon, mutta nyt päästään todella asiaan. Veli-Matti Saloniemen kanssa on tuotettu rohkeaa ja intohimoista rockmusiikkia. Musaston peukku nousee.

Turkulainen Half Apple on sykkivä musiikillinen majakka, joka valaisee polkuasi. Yhtyeen into, viehkeys ja taito välittyvät heti, mutta kuitenkin hienovaraisesti. Terve itseluottamus paistaa mukavan kirkkaasti myös livenä. Bändi on luonteva. Half Applen runsasta tyyliä voi kuvailla monella tavalla, vaikka näin: Interpol goes Fragile by Yes through Fugazi-era Marillion in a modern rock bus driven by Neil Peart of Rush. Kyllä, ja paljon muuta.

Hands That Held Up The Sky vaatii hieman keskittymistä. Half Applen kotisivulla voit testata kolmea raitaa, joista on mukava aloittaa. The Sun Comes Up on intensiivinen rockhybridi. Nostattava biisi sopii erinomaisesti levyn alkuun. Kitarariffiä värittää häivähdys The Policen Andy Summersia. Pidemmät Confusion/Freedom ja Stars!/The Brightest iskevät ajan kanssa yhä kovemmin. Ja mahtava Inside voisi olla vähän pidempikin.

HTHUTS  jättää odottamaan lisää. Olen varma siitä, että Half Apple pystyy tulevaisuudessa yhä parempaan. Ja uutta on tulossa – keikoilla on jo kuultu särmikkäitä biisejä, joita ei ole vielä julkaistu. Miten jo odotankaan bändin toista albumia…

***

Half Apple:

Henri Lyysaari
Santeri Palkivaara
Valtteri Sjöblom
Ville-Pekka Vaaralahti

Keikat:

21.4. Vimma, Turku
28.4. S-Osis, Turku

***

CD on varattavissa verkkokirjastosta 3.5. alkaen.

 

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Peter Hammill – The Future Now

Viikon levy: Peter Hammill – The Future Now (1978)

Viikon levy on kulttimaineesta nauttivan brittiartistin 7. studiojulkaisu vuodelta 1978. Teos on miehen ensimmäinen soololevy, joka ilmestyi herran bändin Van Der Graaf Generator:n hajoamisen jälkeen. Tämä välittyy myös albumin tunnelmassa: Ennen kyseistä levytystä Peter Hammillin soolotuotantoa on paikoitellen hankala erottaa VDGG:n tuotannosta ja The Future Now aikanaan onnistuikin allekirjoittaneen näkökulmasta viemään artistin musiikillista ulosantia itsenäisempään suuntaan.

The Future Now koostuu kahdestatoista lyhyestä kappaleesta, joiden joukosta löytyy Hammillille tunnusomaisia balladeja, kiemuraisen suoraviivaisia rokkareita sekä kokeilevampia kappaleita, joissa Hammill luo klaustrofobisen tunnelman kylmänsynkeällä äänimaisemalla. ’The Cut’ on tästä hyvä esimerkki, jossa Rolandin beat boxilla ja nauhaefekteillä on tehty jopa industrialilta haiskahtavaa sovitusta vahvan kappaleen taakse. ’Mediaevil’ on mielestäni levyn säväyttävin teos. Kappale koostuu monesta lauluraidasta sekä joukkoon sekoitetusta syntetisaattorista, joka luo vihaiselle tunnelmalle aivan oman kummittelevan maailmansa.

Tulkinnallisesti The Future Now on artistin tuntevalle taattua tavaraa ja vähemmän tietävälle luultavasti joko järkytys tai ihastus. Kauniista ja tunnelmallisesta laulusta liikutaan sulavasti suuriin raivonpurkauksiin ja tunnetilat välitetään voimakkaasti kuulijalle. Soitto on mielikuvituksellista ja sovituksilla on onnistuttu saamaan lauluista paljon irti.

Albumilla on kaksi pääteemaa sanoitusten puolesta, jotka ovat tärkeä osa Hammillin työtä. Yksi osa kokonaisuudesta on synkkä kuva teknologisesti kehittyvästä maailmasta, jossa ihminen kuvittelee antavansa asioille merkityksen teknologian ja tieteen avulla, mutta joka on juuri suuren kuilun partaalla ja valmiina tippumaan; on mielenkiintoista huomata miten esimerkiksi kappale ’Still In The Dark’ ja nimikkokappale ’The Future Now’ ovat edelleen ajankohtaisia.

Toinen aihealue on hyvin henkilökohtaista ja riipivää laulantaa elämästä artistina, kivusta ja turhasta toivosta. Hyvä esimerkki tästä on levyn ehkäpä kaunein raita ’The Mousetrap (Caught in)’, jonka viimeiset sanat jäävät mieleen kummittelemaan:

”And behind the actor’s pose, heaven knows
If there’s anyone left in there”

Hammill toteuttaa paatoksen taidokkaasti kappaleissaan, eikä kuuntelun jälkeen tule fiilistä että olisi juuri kuunnellut pelkästään itsekeskeisiä valituslauluja. Syventymällä kappaleiden sanoituksiin ja musiikilliseen maailmaan kuulija samaistuu syvästi riipiviin teoksiin, joissa on vuodatettu artistin sielu ääniraidoille.

–          Taneli Hildén, sivari

Peter Hammill: Future Now saatavuus Vaskikirjastoissa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Miksi Pink Floyd?

Pink Floyd
Discovery box

Pink Floyd on taas täällä – Syd Barrett, David Gilmour, Nick Mason, Roger Waters ja Richard Wright ovat jälleen ajankohtaisia. EMI:n juuri alkanut massiivinen uudelleenjulkaisusarja toi meille uudet versiot jokaisesta Pink Floydin 14 studioalbumista, jotka ovat tarjolla myös tyylikkäässä laatikossa Discovery (EMI).

Pink Floyd: Discovery BoxPink Floyd oli progen ja space rockin tunnetuimpia yhtyeitä. Bändillä on monta klassikkoalbumia: The Piper At The Gates Of Dawn, The Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here, Animals, The Wall… Uudessa lootassa on myös vähemmän tunnetut soundtrackit More ja Obscured By Clouds, jotka tehtiin Barbet Schroederin elokuviin.

Discovery Box on varattavissa Vaskista.

Niin, miksi Pink Floyd? Koska ehjää ei tarvitse korjata. Sitä tarvitsee vain päivittää.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Uutta ja retroa