Joni Mitchell 70 vuotta – Raision kirjaston levynkansinäyttelyn ja artikkelisarjan toinen osa

Joni Mitchell (osa 2, vuodet 1974 – 1980)

Court And Spark

Court And Spark

Vuoden 1974 mestariteosta Court and Spark  ja livetuplaa Miles of Aisles seurasi Joni Mitchellin uralla seuraavana vuonna ilmestynyt The Hissing of Summer Lawns. Levyn kansitekstissä Mitchell kuvaa albumiaan kokonaistaideteokseksi, joka koostuu kansitaiteesta, musiikista, lyriikasta ja sattumista. Tämä määritelmä pätee varmasti hänen koko tuotantoonsa. The Hissing of Summer Lawns –levyn avaava In France They Kiss On Main Street on vielä läheistä sukua Court and Sparkin tunnelmalle. Muuten sen sisällöstä voi aistia laulaja/lauluntekijän yhä kasvavan kiinnostuksen jazzmusiikkia kohtaan. Mitchelliä ei todellakaan voi moittia varman päälle pelaamisesta, sillä niin selvää tyylinmuutosta uusi albumi merkitsi edelliseen verraten. Tässä tyylin muutoksessa häntä avustivat muun muassa L.A. Express –yhtyeen Robben Ford (kitara), Max Bennett (basso), John Guerin (rummut) ja Victor Feldman (piano). Sen sijaan saksofonisti Tom Scott ei ollut enää tällä levyllä mukana. Taiteellisesti kunnianhimoinen albumi sai ilmestyessään erittäin ristiriitaisen vastaanoton.

The Hissing of Summer Lawns

The Hissing of Summer Lawns

Vuonna 1976 ilmestynyt Hejira-albumi on Mitchellin uran kirkkaimpia helmiä ja hänen jazz-kautensa ehdoton pääteos. Joni Mitchell oli kulkenut pitkän tien esikoislevynsä folkista vähintäänkin omaehtoiseen ja omaperäiseen Hejiraan, joka vangitsee kuulijansa taianomaisella tunnelmallaan. Tämän levyn myötä alkoi Mitchellin ja Weather Report –yhtyessä vaikuttaneen sähköbassovirtuoosi Jaco Pastoriuksen yhteistyö. The Hissing of Summer Lawns ja eritoten Hejira nostivat Joni Mitchellin mestariluokkaan, jossa hänellä ei ollut montaakaan varteenotettavaa kilpailijaa.

Hejira

Hejira

Itse asiassa Hejiralla Mitchell nosti riman jo niin korkealle, että vuonna 1978 ilmestynyt Don Juan´s Reckless Daughter kuulosti väkisinkin hajanaisemmalta, varsinkin kun kyseessä oli tupla-albumi. Vuoden 1979 Mingus-albumi puolestaan merkitsi lopullista siirtymää jazziin, kun Joni Mitchell alkoi kirjoittaa tekstejä säveltäjä/basisti Charles Minguksen (1922 – 1979) melodioihin. Lopputulosta täydensi Mitchellin kaksi omaa sävellystä. Hän on myöhemmin todennut levyntekoprojektista, että siinä aiemmin vain varpaitaan jazzissa liottanut nainen paiskattiin yllättäen äkkisyvään. Levy herätti ristiriitaisia tunteita sekä rock- että jazzpiireissä.

Don Juan's Reckless Daughter

Don Juan’s Reckless Daughter

Mingus

Jos Mingus tuntui vaikeasti lähestyttävältä, samaa ei voi sanoa vuonna 1980 ilmestyneestä Joni Mitchellin jazz-kauden päättäneestä Shadows and Light -livetuplasta. Loistavan yhtyeensä Jaco Pastorius (basso), Don Alias (rummut), Pat Metheny (kitara). Lyle Mays (koskettimet) ja Michael Brecker (saksofoni) kanssa Joni Mitchell lähti vuosien tauon jälkeen kiertueelle, jolta äänitetty konserttitaltiointi on epäilemättä yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista.

Shadows and Light

Shadows and Light

Joni Mitchellin myöhemmästä, 1980-luvun rock-vaikutteisesta vaiheesta ja 1990-luvulla alkaneesta folk-jazz –tyylistä tekee tarkempaa selkoa Turun musiikkikirjaston Tuomas Pelttari sarjamme kolmannessa osassa.

Altti Koivisto

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s