Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana
Laulajat: Julia Varady (Santuzza), Luciano Pavarotti (Turiddu), Piero Cappuccilli (Alfio), Ida Bormida (Lucia, Turiddun äiti), Carmen Gonzales (Lola), National Philharmonic Orchestra & London Opera Chorus, joht. Gianandrea Gavazzeni.
Decca, p1978. Esitys on tallennettu Lontoossa vuonna 1976.
Pääsiäisviikon levynä on levytys italialaisen Pietro Mascagnin (1863 – 1945) hienosta yksinäytöksisestä oopperasta, melodrammasta, Cavalleria rusticana. Kyseessä ei ole ns. perinteistä pääsiaisajan musiikkia sisältävä levy, vaikka esittely hiljaiselle viikolle osuukin. Levy liittyy kuitenkin pääsiäiseen oopperan tapahtumien ajankohdan vuoksi: tapahtumapaikkana ja -aikana on sisilialainen kylä pääsiäisen aikaan noin vuonna 1880. Kestoltaan ooppera on lyhyt, noin tunti ja vartti, ja tapahtumien voi ajatella etenevän ns. reaaliajassa. Cavalleria rusticana on veristinen ooppera. Verismi on oopperataiteessa 1900-luvun molemmin puolin suosittu tyylisuunta, jossa aiheet ja henkilöhahmot ovat peräisin arkielämästä antiikin taruston ja sankarillisten jumalhahmojen sijasta.
Sisilialaisen kylän väki on menossa pääsiäisaamun jumalanpalvelukseen. Kiihtynyt nuori maalaistyttö Santuzza etsii murheen murtamana kihlattuaan Turiddua, nuorta maalaispoikaa. Turiddu on pettänyt häntä entisen rakastettunsa Lolan kanssa, joka puolestaan on mennyt naimisiin Alfion, paikallisen hevosmiehen, kanssa. Pääsiäisaamuna Santuzza tuntee, ettei voi syntiä tehneenä mennä kirkkoon, ja itkee murhettaan Turiddun äidille: ”Kunniani on viety; Lola ja Turiddu rakastavat toisiaan, minä itken, io piango!”. Santuzza yrittää epätoivoisesti saada Turiddun takaisin itselleen ja vetoaa tähän, mutta turhaan: Turiddu astuu kirkon pääsiäisjumalanpalvelukseen yhdessä Lolan kanssa. Epätoivoinen Santuzza toivottaa Turiddulle onnetonta pääsiäistä, ”mala Pasqua!” ja kertoo tuskissaan kielletystä suhteesta Lolan aviomiehelle, kiivaalle Alfiolle. Tämä on kohtalokas paljastus: sisilialainen kunniantunto vaatii tilanteen selvittämiseksi kaksintaistelua ja ooppera päättyy yhden kyläläisen vertahyytävään huutoon: ”Turiddu on tapettu!, Hanno ammazzato compar Turiddu!”.
Cavalleria rusticanan tarina on hyvin dramaattinen ja käsiteltävät tunteet hurjia, mutta musiikki on paikoin ylimaallisen kaunista. Alkusoitossa orkesteri ja kuoro maalaavat kuulijalle ihastuttavan keväisen maalaisidyllin, ”Appelsiinit tuoksuvat vehmailla pientareilla, leivoset laulavat myrttien kukkiessa”. Alkusoittoon yhtyy oopperan kulisseista laulettu tenoriaaria, Turiddun Siciliana, lempeä pastoraalinen lemmenlaulu Lolalle. Tarinan edetessä myöhemmät dramaattiset tapahtumat katkaistaan hetkeksi viivyttelevän kauniilla välisoitolla, Intermezzolla, joka on yksi oopperamusiikin helmiä. Radiossa sitä kuulee soitettavan usein. Näin pääsiäisviikolla esille pitää nostaa myös kuoron ja sopraanon pääsiäishymni ”Regina coeli – Inneggiamo, il Signor; Kiittäkäämme laulaen, Kristus ei ole kuollut ….”. Regina coeli on Maria-laulu, jota lauletaan pääsiäisaikaan katolisessa kirkossa. Oopperan lauluosuudet sen sijaan eivät ole kevyttä, eivätkä aina edes pelkästään kaunista laulettavaa, eivät aiheensa eivätkä musiikkinsa puolesta: niissä tarvitaan voimakkaita ja dramaattisia ääniä
Viikon levyksi valittu Julia Varadyn ja Luciano Pavarottin tähdittämä levytys on kelpo tallenne Cavalleria rusticanasta. Julia Varady’lla on kaunis sopraanoääni, josta löytyy myös Santuzzan roolin vaatimia dramaattisia sävyjä. Näitä sävyjä tarvitaan, sillä Santuzza laulaa pääosin murhettaan ja ahdistustaan. Esimerkiksi onnettoman pääsiäisen toivotus ”mala Pasqua!” Turiddulle kuulostaa hyvinkin uskottavalta ja katkeran suolaiselta. Luciano Pavarotti on yksi kaikkien aikojen parhaista tenoreista, sitä ei käy kiistäminen. Varsinkin Turiddun jäähyväiset äidilleen (”Mamma, quel vino è generoso) on hieno ja tunteellinen kohtaus. Pavarottin äänessä on voimaa, kauneutta, valoa ja suvereniteettia. Valoa ja aurinkoa on erityisesti Turiddun juomalaulussa ”Viva il vino spumeggiante – Eläköön helmeilevä viini!”. Alun hienoon lemmenlauluun oma korvani tosin kaipaisi hivenen enemmän hellyyttä ja tunteellisuutta. Sen sijaan Santuzzan ja Turiddun yhteisessä kohtauksessa, jossa Santuzza anelee Turiddua jäämään luokseen, tunnetta on kauneudessaan ja kauheudessaan aina itkettävyyteen asti. Piero Cappuccillin Alfio kuulostaa mielestäni juuri sellaiselta kuin mitä oopperan libretosta käy ilmi: rempseä miehinen mies, hevosajuri, jota muut kylän miehet ihailevat. ”Hevonen kuopii maata, kulkuset kilisevät … puhaltakoon hyinen tuuli, ryöpytköön vettä ja lunta, mitä se minua liikuttaa!”.
Cavalleria rusticana on hieno ooppera, yksi omista suosikeistani, ja se nostaa kerta kerran jälkeen ihokarvat pystyyn heti kun oopperan kaunis alkusoitto alkaa soida. Oopperan hienous on mielestäni juuri musiikin ylimaallisessa kauneudessa ja itkettävän dramaattisessa tunnekuohussa, jolta ei voi välttyä kun oopperan vietäväksi heittäytyy.
Vaski-kirjastojen kokoelmissa on myös muita levytyksiä oopperasta:
Zinka Milanov, Jussi Björling, Robert Merrill & RCA Victor Orchestra, joht. Renato Cellini (Naxos, taltioitu vuonna 1953)
Kokoelmassa on myös yksi DVD-tallenne (tallenteella myös Ruggero Leoncavallon ooppera Pagliacci (Pajatso):
Paoletta Marrocu, José Cura, Cheyne Davidson & Orchestra and Chorus of the Zurich Opera House, joht. Stefano Ranzani (Arthaus Musik, taltioitu vuonna 2009)
(Heli Pohjola)
Musasto 