Avainsana-arkisto: a cappella

Viikon levy Club for five: You’re the voice (2009)

Club for five: You´re the voice (2009) Vaski-kirjastoissa

Suomalainen Club For Five versioi 2009 ilmestyneellä You’re The Voice albumilla pop- ja rock-klassikoita. Levyllä kuullaan tulkinnat muun muassa Kate Bushin (Running Up That Hill), Genesiksen (No Son Of Mine), Metallican (Nothing Else Matters feat. Johanna Kurkela), Eurythmicsin (Sweet Dreams), David Bowien (Life On Mars) ja Red Hot Chili Peppersin (Under The Bridge) kappaleista. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin Dire Straitsin Brothers In Arms, josta idea albumiin alunperin lähti. Yhtye esitti kappaleen Plan-gaalassa ja niin yleisö kuin yhtye innostuivat. “Mark Knopflerin teksti kosketti meitä syvästi ja tuntui, että klassikko heräsi uudelleen eloon ajankohtaisempana kuin koskaan. Innostuimme etsimään muitakin elämäämme vahvasti koskettaneita kappaleita ja omaa musiikillista näkökulmaamme niihin”.

Club For Five on todella taitava yhtye ja saa ihmettelemään mitä kaikkea ihmisäänellä voikaan tehdä. Monipuolinen a cappella lauluyhtye on valloittanut yleisönsä osaamisellaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhtyeen musiikkia ei voi rajata yksittäiseen tyylilajiin, sillä viisikko yhdistelee sovituksissaan ennakkoluulottomasti jazz-, pop-, rock- ja klassista musiikkia omaperäiseksi kokonaisuudeksi.

Yhtye esittää kaikki soittimet laulaen. Club For Five’n konsertissa kuulee kaiken laulettuna sähkökitaroista rumpusooloihin. Viiden laulajan (Maija Sariola, Eeppi Ursin, Jouni Kannisto, Juha Viitala ja Tuukka Haapaniemi) taito näkyy erityisesti lavalla. Virheetöntä laulua yhdistettynä soittimien imitointiin ei voi muuta kuin ihmetellä.

Albumi You’re The Voice on ylittänyt kultalevyrajan 15 000 kappaletta. Toisena singlenä julkaistu kappale Running Up That Hill, josta sataprosenttisesti ihmisäänellä tehty dance-remix nousi toiseksi korkeimpana uutuutena Finnish Dance Chart-listalle.

Omiksi suosikeiksini tältä levyltä ovat muodostuneet Running Up That Hill ja Brother in Arms, jotka ovat mielestäni jopa paremmat kuin alkuperäiset versiot. Varsinkin Brother in Armsin soolobasso on väristyttävä. Eräs kommentoikin osuvasti Youtubessa: “This blew my mind and gave me goosebumps.

I. Freaking. Love. This. Bass”.

1. Prologue  Written-By – Club for Five, Jyri Sariola

2. Brothers In Arms  Written-By – Mark Knopfler

3. Running Up That Hill  Written-By – Kate Bush

4. You’re The Voice  Written-By – Andy Qunta, Chris Thompson, Keith Reid, Maggie Ryder

5. No Son Of Mine  Written-By – Mike Rutherford, Phil Collins, Tony Banks

6. Sweet Dreams (Are Made Of This) Written-By – Annie Lennox

7. Life On Mars? Written-By – David Bowie

8. Alone Written-By – Billy Steinberg, Thomas Kelly

9. Walking On The Moon  Written-By – Gordon Sumner

10. With Or Without You Written-By – Adam Clayton, Dave Evans, Larry Mullen Jr, Paul Hewson

11. Under The Bridge Written-By – Anthony Kiedis, Chad Smith, John Frusciante, Michael Balzary

12. Nothing Else Matters Written-By – James Hetfield, Lars Ulrich

Hevifossiili

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy Rajaton sings Queen with Lahti Symphony Orchestra (2008)

Tämä levy on Rajattomien ja Sinfonia Lahden yhteistuotantona tehty levy, jolle on koottu brittiläisen Queen-yhtyeen tunnetuimpia kappaleita sovitettuna suurelle sinfoniaorkesterille. Levyn ilmestyttyä syksyllä 2008 se myi kultaa kahdessa viikossa. Levy myi platinaa 2010 huhtikuussa.

Rajaton on julkaissut yhteensä kaksitoista albumia, joista yhtye on saanut Suomessa yhden tuplaplatina-, kaksi platina- ja kahdeksan kultalevyä. Maailmanlaajuisesti Rajattomien yhteenlaskettu levymyynti lähenee jo 400.000 kappaletta. Kaikki albumit ovat keskenään hyvin erilaisia – yhdistävänä tekijänä on se, että materiaali on suurimmalta osin Rajattomille sävellettyä ja sovitettua ja esitetään a cappella, ilman instrumenttisäestystä. Ainoat poikkeukset tästä ovat Sinfonia Lahden kanssa tehdyt ABBA- ja Queen-teemalevyt.

Helsingissä vuonna 1997 perustettuun lauluyhtyeeseen kuuluvat Essi Wuorela (sopraano), Virpi Moskari (sopraano), Soila Sariola (altto), Hannu Lepola (tenori), Ahti Paunu (baritoni) ja Jussi Chydenius (basso). Jäsenten musiikilliset taustat vaihtelevat klassisesta musiikista kansanmusiikkiin, iskelmään ja rockiin. Levyllä ovat mukana myös Kalle Chydenius bassossa, Sami Kuoppamäki rummuissa, Jari ”Heinä”Nieminen kitarassa ja Iiro Rantala pianossa.

Pitelin tätä levyä käsissäni kolme vuotta sitten ja ajattelin, että onpa uhkarohkea yritys. Suomalainen a cappella-yhtye laulaa Queeniä. Miten kukaan voisi vetää vertoja Freddie Mercurylle? Uteliaana laitoin levyn soittimeen.  Ensi kuulemalta oli selvää, että tämä levy “takes my breath away”. Karvat nousevat käsivarsista pystyyn joka toisessa kappaleessa ja välillä liikutun kyyneliin asti. En uskalla ajatella mitä tapahtuisi, jos pääsisin katsomaan tätä esitystä livenä.

Voisin melkein sanoa, että lopputulos kuulostaa monessa kappaleessa paremmalta kuin Queenin alkuperäiset versiot. Ja onhan se totta, että Freddie Mercurylle on vaikea vetää vertoja tulkinnassa, mutta Rajaton pääsee siinä kyllä hyvin lähelle ja minusta kappaleita pitäisikin kuunnella omina kokonaisuuksinaan ilman vertailua.  Esim. Rajattomien tulkinta kappaleesta You take my breath away on hyvinkin erilainen, mutta todella herkkä ja kaunis. Useiden kuuntelukertojen jälkeen tästä  tuli lempikappaleeni tällä levyllä.

Sinfoniaorkesterin luoma mahtipontisuus sopii Queenin musiikkiin mainiosti. Varsinkin kappaleissa Innuendo ja Bohemian rhapsody musiikki lähtee lentoon orkesterin mukana.  Levyn tekee vaihtelevaksi se, että melkein joka kappaleella on oma lead-laulaja joka on mies tai nainen.  Queenin musiikissa on paljon rock-oopperamaisia elkeitä ja moniäänisiä harmonioita, jotka Rajattomien kuusiäänisinä sovituksina kuulostavat todella hienoilta. Levyllä on yksi kokonaan a cappella laulettu kappale, joka on Under pressure, josta on vaikea uskoa, että kaikki äänet on tuotettu ihmisen suulla.

Siis 14 kappaletta Queenin parhaita biisejä sovitettuna sinfoniaorkesterille ja kuudelle taitavalle laulajalle. Harvinaista herkkua.

  1. Bohemian Rhapsody (1975)
  2. I Want It All (1989)
  3. Killer Queen (1974)
  4. A Kind Of Magic (1986)
  5. Somebody to Love (1976)
  6. You Take Breath Away (1976)
  7. Under Pressure (1981)
  8. Innuendo (1991)
  9. We are the Champions (1977)
  10. Who Wants To Live Forever (1986)
  11. Don’t Stop Me Now (1978)
  12. Bicycle Race (1978)
  13. Love OF My Life (1975)
  14. The Show Must Go on (1991)

Hevifossiili

Rajaton sings Queen with Lahti Symphony Orchestra (2008) Vaski-kirjastoissa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Fork – Cover to cover (2005)

FORK – Taking A Cappella to the Next Level

Maailmalla mainetta saavuttanut suomenruotsalainen a cappella-lauluyhtye Fork on paljon enemmän kuin pelkkä lauluyhtye. Yhtyeen omin sanoin: he tekevät a cappellalle sen minkä Jimi Hendrix kitaramusiikille tai Viagra miehille! Vuonna 2011 Fork valloitti yleisöä Helsingin Svenska Teaternissa Pink Noise by Fork –esityksellä. Forkin esityksissä tärkein on tietenkin ääni, mutta  lavashow tulee hyvänä kakkosena. Fork on lavalla diivailua, glamouria ja rockia.

Cover to cover –levyllä ääntänsä käyttävät näyttelijät Mia Hafrén, Silva Lillrank ja Jonte Ramsten sekä ex-vanhempi konstaapeli Kasper Ramström. Tällä hetkellä yhtyeeseen kuuluvat Mian, Jonten ja Kasperin lisäksi Anna Asunta.

Esikoislevylleen Fork on valinnut covereita laajalti. Bon Jovin You give love a bad name on hyvä aloitus levyllä. Esitys on energinen ja kertoo paljon yhtyeen taidoista. Kolmen parhaan kärkeen kirivät U2:n Beautiful day, joka on ehkä parempi kuin alkuperäinen, Michael Jacksonin Smooth criminal, jossa voi vain ihmetellä ihmisääntä soittimena ja Whitney Houstonin kauniisti tulkittu My love is your love.

Jos top listaa laajentaa, niin yhdistelmäkappale Can’t a loop, Coldplayn Politik sekä Robbie Williamsin ja Kylien Kids päätyvät listalle. Näistä varsinkin Can’t a loop on kuuntelemisen arvoinen! Eivätkä nämäkään kolme huonoja ole: Alanis Morissetten You oughta know, Ricky Martinin Livin’ la vida loca ja Pinkin God is a DJ.

Kyllä ihmisääni on sitten ihmeellinen!

Tammikuun 13. päivänä (perjantaina) Fork esiintyy Lontoon A Cappella –festivaaleilla. Forkia on kuvailtu festivaalin nettisivuilla a cappellan rocksensaatioksi. Toivottavasti päivä on maineestaan huolimatta Forkille suotuisa!

Forkille tsemppiä toivottaa Päivi Svala

Saatavuus Kaarinan kirjastossa

Saatavuus Vaski-kirjastoissa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Lauluyhtye Gello – 8 vokaalia

LAULUYHTYE GELLON ensilevy ”8 vokaalia” on iloinen tuttavuus, joka vakuuttaa taidoillaan ja musikaalisuudellaan. Levy ilmestyi keväällä 2010 ja sen julkistamistilaisuus oli Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastossa  2.7.2010. Laulajat ovat noin parikymppisiä hurmaavia naisia, jotka ovat kuitenkin ehtineet laulaa yhdessä yli 5 vuotta. Heidän ohjelmistonsa koostuu akustisesta viihdemusiikista, joka taipuu tyttöjen suussa moneen genreen notkeasti ja tarkasti.

GELLO laulaa a cappella-tyyliin, joka tarkoittaa soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia. Laulajat kertovat esikuvikseen mm. Agit Propin, Ultra Bran, Rajattoman ja The Real Groupin. He suhtautuvat laulamiseensa kunnianhimoisesti ja monet vivahteikkaat ja jopa haastavat yksityiskohdat vahvistavat sen. Pidin erityisesti alussa olevasta poppisikermästä, jossa  korkealta laulava sopraano teki suorastaan uskomattomia taustakuvioita!  Perinteinen irlantilaiskappale ”Will ye go, Lassie, go” sopii  erinomaisesti tyttöjen ohjelmistoon. Sen rauhalliset melodiakulut tekevät oikeutta kauniille äänille  ja mahdollistavat hienot, nautinnolliset harmoniat.

Levyn kolmas laulu on tanskalaisen rock-yhtye Mewin ”Symmetry”, joka on vuodelta 2003 ilmestyneeltä levyltä ”Frengers”.  GELLOn sovitus siitä on hieno ja oivaltava. Sen sijaan GELLOn laulajat tulkitsevat turhan varovasti kappaleen ”Chili con carne”, jonka sovituksen on tehnyt maailmankuulu lauluyhtye The Real Group. Siinä missä esikuvat laulavat kokeneesti ja rohkeasti GELLO pyrkii liikaa puhtauteen tulkinnan kustannuksella. Olen varma, että live-keikoilla yhtye tavoittaa ”Chili con carnessa” tarkoittamansa tyylin elävästi, niin hyvin se svengaa jo levylläkin.

GELLON laulajat ovat Tytti Arola, Tuulikki Blom, Nella Kasurinen, Ella Mikkola, Aino Rautakorpi, Sonja Sorvola, Anna Tuominen ja Josefiina Vannesluoma. He ovat  hyviä ystäviä, jotka halusivat tehdä keskenään omankuuloista musiikkia. Suurimman osan kappaleista he ovat sovittaneet  itse ja se on hatunnoston arvoinen teko. Onnittelen myös Nawras Oddaa, joka rohkeni lähteä tuottajan vaativaan tehtävään, mutta toisaalta hänen ’tuotettaan’ on helppo myydä, niin hyvä ja musikaalinen se on. Tytöillä onkin ollut vuosien mittaan runsaasti vientiä pääkaupunkiseutua myöten. Levyn kansi on persoonallinen, mutta olisin toivonut siihen hieman enemmän tietoa yhtyeestä. GELLOn vaatimattomuus näkyy siinäkin, että kannen valokuvissa tytöt näkyvät vain varjomaisina hahmoina. Oletan, että laulajat ja levyn syntyyn vaikuttaneet henkilöt luottavat vahvasti itse musiikkiin eivätkä siksi halua tuoda valokuvin itseään julki. Joka tapauksessa GELLO on kannuksensa ansainnut ja tehnyt itsestään hienon käyntikortin. Lämpimästi onnitellen

Lauluyhtye Gellon CD-levyn saatavuus Vaski-kirjastoissa

Arja T.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy