Viikon levy: Fork – Cover to cover (2005)

FORK – Taking A Cappella to the Next Level

Maailmalla mainetta saavuttanut suomenruotsalainen a cappella-lauluyhtye Fork on paljon enemmän kuin pelkkä lauluyhtye. Yhtyeen omin sanoin: he tekevät a cappellalle sen minkä Jimi Hendrix kitaramusiikille tai Viagra miehille! Vuonna 2011 Fork valloitti yleisöä Helsingin Svenska Teaternissa Pink Noise by Fork –esityksellä. Forkin esityksissä tärkein on tietenkin ääni, mutta  lavashow tulee hyvänä kakkosena. Fork on lavalla diivailua, glamouria ja rockia.

Cover to cover –levyllä ääntänsä käyttävät näyttelijät Mia Hafrén, Silva Lillrank ja Jonte Ramsten sekä ex-vanhempi konstaapeli Kasper Ramström. Tällä hetkellä yhtyeeseen kuuluvat Mian, Jonten ja Kasperin lisäksi Anna Asunta.

Esikoislevylleen Fork on valinnut covereita laajalti. Bon Jovin You give love a bad name on hyvä aloitus levyllä. Esitys on energinen ja kertoo paljon yhtyeen taidoista. Kolmen parhaan kärkeen kirivät U2:n Beautiful day, joka on ehkä parempi kuin alkuperäinen, Michael Jacksonin Smooth criminal, jossa voi vain ihmetellä ihmisääntä soittimena ja Whitney Houstonin kauniisti tulkittu My love is your love.

Jos top listaa laajentaa, niin yhdistelmäkappale Can’t a loop, Coldplayn Politik sekä Robbie Williamsin ja Kylien Kids päätyvät listalle. Näistä varsinkin Can’t a loop on kuuntelemisen arvoinen! Eivätkä nämäkään kolme huonoja ole: Alanis Morissetten You oughta know, Ricky Martinin Livin’ la vida loca ja Pinkin God is a DJ.

Kyllä ihmisääni on sitten ihmeellinen!

Tammikuun 13. päivänä (perjantaina) Fork esiintyy Lontoon A Cappella –festivaaleilla. Forkia on kuvailtu festivaalin nettisivuilla a cappellan rocksensaatioksi. Toivottavasti päivä on maineestaan huolimatta Forkille suotuisa!

Forkille tsemppiä toivottaa Päivi Svala

Saatavuus Kaarinan kirjastossa

Saatavuus Vaski-kirjastoissa

Viikon levy: Lauluyhtye Gello – 8 vokaalia

LAULUYHTYE GELLON ensilevy ”8 vokaalia” on iloinen tuttavuus, joka vakuuttaa taidoillaan ja musikaalisuudellaan. Levy ilmestyi keväällä 2010 ja sen julkistamistilaisuus oli Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastossa  2.7.2010. Laulajat ovat noin parikymppisiä hurmaavia naisia, jotka ovat kuitenkin ehtineet laulaa yhdessä yli 5 vuotta. Heidän ohjelmistonsa koostuu akustisesta viihdemusiikista, joka taipuu tyttöjen suussa moneen genreen notkeasti ja tarkasti.

GELLO laulaa a cappella-tyyliin, joka tarkoittaa soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia. Laulajat kertovat esikuvikseen mm. Agit Propin, Ultra Bran, Rajattoman ja The Real Groupin. He suhtautuvat laulamiseensa kunnianhimoisesti ja monet vivahteikkaat ja jopa haastavat yksityiskohdat vahvistavat sen. Pidin erityisesti alussa olevasta poppisikermästä, jossa  korkealta laulava sopraano teki suorastaan uskomattomia taustakuvioita!  Perinteinen irlantilaiskappale ”Will ye go, Lassie, go” sopii  erinomaisesti tyttöjen ohjelmistoon. Sen rauhalliset melodiakulut tekevät oikeutta kauniille äänille  ja mahdollistavat hienot, nautinnolliset harmoniat.

Levyn kolmas laulu on tanskalaisen rock-yhtye Mewin ”Symmetry”, joka on vuodelta 2003 ilmestyneeltä levyltä ”Frengers”.  GELLOn sovitus siitä on hieno ja oivaltava. Sen sijaan GELLOn laulajat tulkitsevat turhan varovasti kappaleen ”Chili con carne”, jonka sovituksen on tehnyt maailmankuulu lauluyhtye The Real Group. Siinä missä esikuvat laulavat kokeneesti ja rohkeasti GELLO pyrkii liikaa puhtauteen tulkinnan kustannuksella. Olen varma, että live-keikoilla yhtye tavoittaa ”Chili con carnessa” tarkoittamansa tyylin elävästi, niin hyvin se svengaa jo levylläkin.

GELLON laulajat ovat Tytti Arola, Tuulikki Blom, Nella Kasurinen, Ella Mikkola, Aino Rautakorpi, Sonja Sorvola, Anna Tuominen ja Josefiina Vannesluoma. He ovat  hyviä ystäviä, jotka halusivat tehdä keskenään omankuuloista musiikkia. Suurimman osan kappaleista he ovat sovittaneet  itse ja se on hatunnoston arvoinen teko. Onnittelen myös Nawras Oddaa, joka rohkeni lähteä tuottajan vaativaan tehtävään, mutta toisaalta hänen ’tuotettaan’ on helppo myydä, niin hyvä ja musikaalinen se on. Tytöillä onkin ollut vuosien mittaan runsaasti vientiä pääkaupunkiseutua myöten. Levyn kansi on persoonallinen, mutta olisin toivonut siihen hieman enemmän tietoa yhtyeestä. GELLOn vaatimattomuus näkyy siinäkin, että kannen valokuvissa tytöt näkyvät vain varjomaisina hahmoina. Oletan, että laulajat ja levyn syntyyn vaikuttaneet henkilöt luottavat vahvasti itse musiikkiin eivätkä siksi halua tuoda valokuvin itseään julki. Joka tapauksessa GELLO on kannuksensa ansainnut ja tehnyt itsestään hienon käyntikortin. Lämpimästi onnitellen

Lauluyhtye Gellon CD-levyn saatavuus Vaski-kirjastoissa

Arja T.