Avainsana-arkisto: Jim Pembroke

Raisrockin kultaiset vuodet 1979-85 – näyttely Raision kirjastossa

Raision kaupunginkirjaston musiikki ja taideosastolla; Raisrock 1979-85 –näyttely

Vuosikymmenten ajan Raision ja myös laajemmin Turun alueen musiikkia esille tuonut Raisrock on esillä Raision kirjaston musiikki-ja taideosaston näyttelyssä syys-lokakuussa. Esa Salmisen kokoama näyttely kertaa kuvien ja lehtileikkeiden avulla Raisrockin kultaisia vuosia.

Raisiolaisen, vireän nuorisokulttuurin yksi ilmentymä 1970- ja 80-luvuilla olivat Raision kaupungin nuorisolautakunnan Eino Laitisen johdolla toteuttamat Raisrockit. Käytännön festivaalijärjestelyt tehtiin talkoovoimin ja esiintyjät tulivat Raisiosta ja lähiseudulta niin ikään talkoohengessä. Festivaalin ainoa maksettu esiintyjä oli vuonna 1983 Vaisaaren kentällä esiintynyt ex-Wigwam Jim Pembroke bändeineen. Parhaimmillaan nämä tapahtumat vetivät yleisöä lukion ja myöhemmin Vaisaaren kentälle 4000-5000 henkeä.

Raisrock-näyttely valokuvineen, julisteineen ja lehtileikkeineen tuovat lämpimiä muistoja monien nuoruuttaan tuolloin viettäneiden mieliin.

raisrr1

raisrock2

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Mikko Meriläinen: Wigwam kestää aikaa

Meriläinen ja Wigwam Raisiossa

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Joensuulainen Mikko Meriläinen tunnetaan kulttuurityöstään suomalaisen progeyhtye Wigwamin parissa. Meriläinen perusti bändille nettisivut vuonna 1998. Pari vuotta myöhemmin hän oli mukana toimittamassa Wigwam-harvinaisuuksien kokoelmalevyä.

Historiantutkija päätyi vähitellen mittavan kirjoitusprojektin ääreen. Meriläisen 500-sivuinen bändihistoriikki Wigwam (Nemo, 2006) on yksi suomalaisen rock-kirjallisuuden perusteoksista. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuosia, mutta sitä on saatavana musiikkikirjastoissa ympäri Suomen.

Wigwam perustettiin 1968. Rockbändin merkittävimmiksi levytyksiksi nousivat Being (1974) ja kultaa myynyt Nuclear Nightclub (1975). Yhtyeen uusin albumi Some Several Moons julkaistiin 2005.

 

* * *

Meriläinen vieraili Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa maaliskuussa 2015. Luento oli kirjailijalle ensimmäinen laatuaan. Meriläinen kertoi kirjastaan ja musiikista Musastolle.

Musiikkikirjastokasvatti

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastossa työskentelevä Meriläinen kertoo olevansa musiikkikirjastokasvatti:

– Musiikillinen yleissivistykseni kumpuaa Sotkamon kirjastosta. Pienessä kunnassa oli loistavat valikoimat. Vinyylejä ainakin 10 000. Johtui kait siitä, että Heikki Poroila oli ollut siellä kirjastonhoitajana. Sotkamon kirjastoon oli matkaa 60 kilometriä. Kävin siellä yhä useammin kun olin saanut ajokortin.

Kokoelmalevy Fresh Garbage

– Tutustuin Wigwamin musiikkiin 80-luvulla, kun bändi oli tauolla. Näin Wigwamin livenä ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Kiinnostuin myös nettisivujen teosta, joten yhdistin kaksi asiaa. Perustin Wigwam-nettisivut vuonna 1998. Nuclear Netclubin rakenteelle oli yksi selkeä esikuva: The Band -yhtyeen fanisivut. Nuclear Netclub poiki pian kontakteja ja tietoja. Pari vuotta myöhemmin pääsin toimittamaan yhtyeen harvinaisuuskokoelmaa Fresh Garbage – Rarities 1969–1977. Se oli juhlaa. Hauskempaa hommaa ei olisi voinut saada eteensä.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

– Pertti Hakala oli tehnyt Love Proge 2CD-kokoelmat Siboneylle jo 90-luvulla. Hakalan oli määrä toimittaa myös Wigwam-harvinaisuuksien kooste. Kiireiden vuoksi Hakala ehdotti työhön minua sekä toimittaja Suonna Konosta. Teimme kokoelmalevyä kahdestaan. Saimme käyttöömme Ylen arkistonauhoja, Siboneyn ja Tapio Korjuksen arkistoja, joista valitsimme biisejä. Kuuntelimme matskua jota ei kukaan ollut kuullut neljännesvuosisataan.

– Fresh Garbagelta jäi pois paljon materiaalia. Korjuksen livenauhoissa on aineistoja, jotka kannattaisi julkaista. Lontoon Hyde Parkin keikkaa 30.8.1975 ei ole vieläkään julkaistu, vaikka siitä oli aikoinaan puhetta. Huhujen mukaan jotain ennenjulkaisematonta saattaa ilmaantua.

* * *

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

– Kokoelmalevyn jälkeen syntyi myös idea Wigwam-kirjasta. Vaikutti siltä, että kukaan ei ole kirjaa tekemässä – vaikka rock-kirjoja julkaistiin paljon tuohon aikaan. Päätin sitten kokeilla itse.

Barney Hoskynsin tekemä kirja The Bandistä oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Myös radio-ohjelma ja kirja Jee jee jee vaikuttivat. Jee jee jee antoi paljon uutta tietoa ja analyysia siitä, miten suomalainen rock oli kehittynyt.

– Askel nettisivusta Wigwam-historiikkiin oli suuri. Aloittamisen aikaan minulle ei vielä ollut selvää, mitä alan isona tehdä. Olin ollut työssä myös kirjastossa. Mietin, voisiko kirjoittamista tehdä ammatikseen. Koin kirjanteon jonkinlaiseksi meriitiiksi ja saavutukseksi. Halusin nähdä miten kirjaprojekti toteutetaan.

– Wigwamin jäsenet olivat kiinnostuneita. Ennen haastattelujen aloittamista olin jo käynyt läpi monenlaista muuta aineistoa: lehtijuttuja ja muuta. Muutama kustantaja oli kiinnostunut, yhden kanssa tein sopimuksen.

– Tein kirjaa pikkuhiljaa lomilla ja virkavapailla. Työ eteni nopeammin kun sain apurahan. Sen turvin pystyin panostamaan kirjaan usean kuukauden ajan. Kustannustoimittajan kanssa tehtiin monta kierrosta, hiottiin kirjaa ennen kuin se saatiin lopulta julki.

– Wigwam ei ollut kovin huima myyntimenestys vaikka kaksi painosta otettiin. Seison kyllä edelleen kirjan takana, en tosin ole

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

palannut sen pariin moneen vuoteen. Tulin mielelläni Raisioon, sillä Vinyyli-iltamiin pyydetty esitelmä taitaa olla ensimmäinen. Edes silloin tuoreeltaan ei tullut tällaisia pyyntöjä!

* * *

– Joitakin vuosia sitten esillä oli muitakin kirjaprojekteja. Yksi oli aiheista oli Tasavallan Presidentti. Kirja Pressasta olisi ollut luonteva, samoin Jim Pembroken elämäkerta. Wigwam-kirjassa kun ei mennä kovin syvälle bändin jäsenten elämään.

– Jotkut musiikkialan toimijat kysyivät, josko minua kiinnostaisi kirjoittaa heistä kirja. Koin, että minulla on varaa sanoa ei, koska olin niin voipunut Wigwam-projektista. Ehkä uusiin tilaisuuksiin olisi pitänyt tarttua. Kirjat olisivat kuitenkin olleet tilaustöitä. Wigwamin kanssa en laskenut työtunteja. Olen toimittanut pari muun alan juttua, mutten “oikeita kunnon kirjoja”.

– Salolaiset Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki tekivät aivan loistavan kirjan Koit ny rauhoittu! (Teos, 2009). Yhtään ei haittaa vaikka kirjassa ei ole mukana kovin merkittäviä bändejä. Tuon tyyppistä lähestymistapaa voisi tulevaisuudessa harkita.

Classic rock

– Wigwam on kestänyt aikaa. Siitä ollaan edelleen kiinnostuneita vaikka jo 30 vuotta sitten jotkut saattoivat tuhahdella bändin musiikin vanhentuneen. Jotain ajattomuutta siinä on, arvoja jotka kestävät. Suomalaista classic rockia.

– Luultavasti se tärkein Wigwam-elementti minulle on Jim Pembroke, hänen popmainen tyylinsä. Pembroke on ollut bändissä alusta lähtien. Hän vetää vertoja kansainvälisille nimille, kuten The Beatles, Rolling Stones, Pink Floyd ja David Bowie. Pembroke on minusta erinomainen lauluntekijä. Hän voisi olla huomattavasti arvostetumpikin. Myös tekstimaailmassa olisi paljon avattavaa.  Ammennettavaa riittäisi kyllä. Tuotannon kokonaiskaarta ei ole analysoitu kunnolla.

– Pidän myös Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan ajan progemmasta Wigwamista. Muistan, että Being oli ensikuulemalla pelottava. Kaikki Wigwam-levyt kolahtivat jossain vaiheessa. Monet klassikot kun vaativat riittävän määrän kuuntelukertoja, esimerkiksi  Love-yhtyeen Forever Changes.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Wigwam-harvinaisuus esillä Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa

Vinyyli-iltamat 3

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosaston Vinyyli-iltamat järjestetään jo kolmatta kertaa maanantaina 2.3. klo 16–19.

Tapahtumaan vieraaksi saapuu Joensuusta ”Wigwam-asiantuntija” Mikko Meriläinen, joka on kirjoittanut paljon kiitosta saaneen kirjan Suomi-rockin ylpeydestä, Wigwamista (2006). Meriläinen on ylläpitänyt myös yhtyeestä kertovaa nettisivustoa.

Musiikki-ja taideosastolla on esillä myös Wigwamin klassikkolevyjä levynkansinäyttelyn muodossa. Vinyyli-iltamia ajatellen esille on saatu myös todellinen harvinaisuus – Wigwamin vuonna 1969 ilmestyneen esikoisalbumi Hard N’ Hornyn ensimmäisen painoksen edustava yksilö!

Hard N´Horny ensimmäisestä 400 kappaleen painoksesta on tullut todellinen keräilyharvinaisuus. Näiden levyjen kannet tehtiin käsityönä kahdesta yhteen niitatusta pahvinpalasta, joihin yhtyeen jäsenet, etenkin Jim Pembroke ja Mats Hulden, piirsivät ja kirjoittivat tussilla. Jokaisesta kannesta tuli näin ainutkertainen. Alkuperäisen painoksen liitteenä oli lisäksi kahdeksansivuinen kuvitettu sanavihko. Kun kukaan ei enää jaksanut piirtää kansia, Love Records painatti Jorma Auersalon suunnitteleman kannen.

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä oleva kansi on saatu lainaan Olli´s Vinyl Storen Olli Valtosen kokoelmasta. (Levy on esillä 18.2.-2.3. välisen ajan)

hard n'

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat

Raision kirjaston levynkansinäyttelyn aiheena Wigwam

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston helmikuun levynkansinäyttelyn aiheeksi on nostettu Wigwam. Näyttely ennakoi samalla 2.3. Raision musiikki-ja taideosastolla järjestettävää Vinyyli-iltamat -tapahtumaa. Wigwam-kirjan kirjoittaja Mikko Meriläinen saapuu Raisioon kertomaan Wigwamin kunniakkaasta historiasta tuoreita kuulumisia unohtamatta.

wigwjuliste Pieni

Wigwamin kolme kautta

Wigwam on kenties kautta aikain merkittävin suomalainen rockyhtye, jonka historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Yhtyeen progressiivinen vaihe kesti vuodet 1968–74, jolloin erityisesti Jukka Gustavson ja Pekka Pohjolan panos Jim Pembroken sävellysten rinnalla korostui huipentuen Being-levyyn (1974).

Wigwam ykkösen hajottua Jim Pembroke ja Ronnie Österberg kokosivat Wigwam kakkosen (1974–78), johon heidän lisäkseen liittyivät Pekka ”Rekku” Rechardt ja Måns Groundstroem. Yhtyeen tyyli muuttui pophenkisemmäksi. Kauden kohokohta oli mestarillinen Nuclear Nightclub -albumi (1975), jolla Wigwam kolkutteli ensimmäisenä suomalaisena rockyhtyeenä kansainvälisen läpimurron oven.

Wigwam kakkosen hajottua 1978 seurasi hiljaiselon aika, joka päättyi 1990-luvun alussa alkaneeseen kolmanteen luomisvaiheeseen. Se huipentui Some Several Moons -albumiin (2005). Wigwam kolmosessa yhtyeen voimakaksikko Pembroke-Rechardt jatkoi siitä, mistä he edellisessä vaiheessa jäivät.

Tänä päivänä Wigwam nauttii kultti suosiota, sillä yhtyeen omaleimaisella musiikilla on yhä uskollinen kannattajajoukkonsa niin meillä Suomessa kuin ulkomaillakin. Wigwamin ajankohtaisuutta lisäävät yhtyeen entisten jäsenten tuoreet soololevyt: Jim Pembroken viime vuonna ilmestynyt loistava If The Rain Comes -soololevy samoin kuin Jukka Gustavsonin & Hoedownin loistavat arvostelut saanut Mountain Information -albumi ovat upeaa jatkoa Wigwamin tuotannolle.

 

Teksti Altti Koivisto

 

wigw1

wigvam2

Hard n' Horny

Hard n’ Horny

Tombstone Valentine

Tombstone Valentine

Fairyport

Fairyport

wigwam being

Being

 

Live Music From The Twilight Zone

Live Music From The Twilight Zone

Nuclear Nightclub

Nuclear Nightclub

 Lucky Golden Stripes and Starpose

Lucky Golden Stripes and Starpose

Dark Album

Dark Album

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Uudelleenjulkaistu klassikko: Maaritin ensimmäinen soololevy

maarit

Maarit/Maarit

Parikymppinen Maarit Äijö, myöhemmin Hurmerinta, julkaisi debyyttialbuminsa Love Recordsin kautta vuonna 1973. Klassisen musiikin kautta “herätyksen” saanut sekä The Beatlesin ja Procol Harumin huumaamana rockin valinnut Maarit bongattiin treenikämpältä Love Recordsin Atte Blomin suosikiksi. Ensimmäisen sinkun jälkeen (Aamun tulo -sävellys Jim Pembroke, teksti Maarit, B-puolella Nyt olen tullut mä maailmaan, Carole Kingin Home again) Maarit keikkaili bändinsä Afrikan Tähden kanssa, jossa soittivat mm. Upi Sorvali, Heikki Pekkinen, Ilkka Hanski, Teemu ja Simo Salminen. Keväällä 1973 Maarit osallistui myös Euroviisukarsintoihin.

Joulukuussa 1973 ilmestyi Otto Donnerin, Måsse Groundstroemin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Maarit, johon Love Recordsin toimesta saatiin (jälkikäteen ajateltuna) käsittämättömän kova taustatiimi. Käytännössä Maaritin taustalla soitti Albert Järvisellä ja Sakari Kukolla vahvistettu Wigwam. Lainabiisien (Carole King, Rolling Stones, Stevie Wonder) lisäksi levyn sävellyksistä vastasivat Dave Lindholm, Jim Pembroke ja Otto Donner.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuva uudelleenjulkaisu osoittaa albumin ajattoman soundin, ajan hammas ei ole nakertanut levyn parhaita puolia. Maaritin äänessä on nuoruuden moninaisia sävyjä mutta tarvittaessa vakuuttavaa voimaa (Jumpin’ Jack Flash -coveri Synnyin saatanan merkit käsissäin) ja erityisesti iholle käyvää herkkyyttä (Lainaa vain). Otto Donnerin suureelliset jousisovitukset tuovat kokonaisuuteen arvokkuutta (Laulu kuolleesta rakastetusta) mutta kieltämättä albumin materiaalia ei voi kehua yhtenäiseksi. Sielukas ja jazz-henkinen Stevie Wonder -coveri Sua ehkä liikaa pomputin ja räkäinen rock’n’roll -kaahaus Anna tukan valuu vaan ovat aivan eri ääripäistä mutta Maarit onnistuu molemmissa siivuissa aivan mainiosti. Sovitus-ja soittopuoli on nautinnollista kautta linjan. Laadukas on ehkä liiankin vähättelevä määre.

Uudelleenjulkaisun mukana seuraava vihkonen (liitteen tekstin on laatinut Turun oma musiikkikirjastovaikuttaja Tuomas Pelttari) kertaa tärkeimmät askelmerkit ja lisäksi mukana on fotoja, jotka ovat selvästi eri maata kuin kansikuvaksi päätynyt otos. Jokainen voi itse tehdä vertailua, kauniit kasvot vai Atte Blomin päättämä “katu-uskottavampi” kuvaotos. Vuonna 1973 Maaritin esikoisalbumi toimi esitaistelijana kotimaiselle naisäänellä esitetylle rockille. Samalla nauhalle tarttui klassikko, joka ei häpeile olemassaoloaan millään osa-alueella vielä 40 elinvuoden jälkeen.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Wigwam-yhtyeen kantava voima Jim Pembroke omillaan

jim pembroke if the rain comes

Blues Sectionin ja Wigwamin kanssa suomalaista musiikkihistoriaa säveltänyt Jim Pembroke yllätti positiivisesti If The Rain Comes -sooloalbumillaan, 30 vuoden tauon jälkeen. Myös Raision kaupunginkirjastossa levy on herättänyt kysyntää, varsinkin lokakuun ajan esillä olleen pienimuotoisen levynkansinäyttelyn johdosta. ”Wigwam-yhtyeen kantava voima Jim Pembroke omillaan” -nimikkeen alla esillä olivat uuden If The Rain Comes -cd:n lisäksi vinyylilevyjen kansina;

Pigworm (1974), Corporal Cauliflowers Mental Function (1977), Flat Broke (1980), Party Upstairs (1981).

Kyseiset levyt löytyvät myös Vaski-kirjastojen kokoelmista.

Linkki Altti Koiviston If The Rain Comes –arvioon.

pemb1

pemb2

 

pemb3

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Musasto suosittelee – Jim Pembroken uusi sooloalbumi If The Rain Comes

jim pembroke if the rain comes

Jim Pembroken uusi, loistava sooloalbumi If The Rain Comes;

Erään kaikkien aikojen merkittävimmän kotimaisen rock-yhtyeen Wigwamin kantava voima Jim Pembroke on julkaissut uuden sooloalbumin If The Rain Comes pitkän odotuksen jälkeen. Wigwamin viimeisin comeback-levy Some Several Moons ilmestyi vuonna 2005, ja Pembroken edellisen sooloalbumin Party Upstairs ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää peräti yli 30 vuotta.

Wigwam-vuosinaan Pembroke teki kaiken kaikkiaan kolme sooloalbumia, ja yhtyeen vuonna 1978 tapahtuneen hajoamisen jälkeen ilmestyivät Jim Pembroke Bandin Flat Broke (1980) ja edellä mainittu Party Upstairs (1981). Näillä levyillään hänellä oli tilaisuus toteuttaa itsestään niitä puolia, jotka eivät päässeet esille Wigwamissa. Rentous ja vapautuneisuus ovat oikeita sanoja kuvaamaan niiden tunnelmaa.

Wigwam-tarinan kaikissa vaiheissa vuodesta 1968 vuoteen 2005 mukana ollut, Lontoosta kotoisin oleva Pembroke muutti 1990-luvun puolivälissä Kansas Cityyn, Yhdysvaltoihin, ja palasi aika ajoin Suomeen Wigwamin uusiin 1990- ja 2000-lukujen kokoonpanoihin.

Jim Pembroken tuore levy tehtiin Kansasissa kokoonpanolla, johon kuului sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia. Edellisiä edustavat Pembroken rinnalla Wigwamissa 1970-luvun jälkipuolella vaikuttanut kosketinsoittaja Pedro Hietanen ja Pembroken 1980-luvun Jimbo-yhtyeessä soittanut kitaristi Jukka Orma. Pembrokelle uusia tuttavuuksia sen sijaan ovat basisti Ulf Krokfors ja rumpali Mika Kallio. Kansasissa levyttänyttä ryhmää täydennettiin myöhemmin Suomessa vierailevilla muusikoilla, joista mainittakoon muun muassa alkuaikojen Wigwamista tuttu urkuri Jukka Gustavson.

If The Rain Comes on omistettu levyn tuottaneelle Henrik Otto Donnerille, joka menehtyi kesken albumin viimeistelyvaiheen kesäkuussa 2013. Donnerin ja Pembroken pitkäaikainen ystävyys alkoi vuonna 1967, jolloin Donner tuotti kotimaiselle omaehtoiselle rockille suuntaa näyttäneen Blues Section -yhtyeen esikoislevyn, jolla soittivat muun muassa tulevat Wigwam-muusikot Jim Pembroke, Ronnie Österberg ja Måns Groundstroem.

Tuoreella If The Rain Comes -levyllään 68-vuotias Jim Pembroke osoittaa vanhan taian olevan tallella. Tuloksena on loistavia lauluja, joissa on muistumia vanhasta ja kokonaan uusia mausteita. Britillä, joka on tehnyt paljon suomalaisen rockin eteen, on yhä annettavaa.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee