Avainsana-arkisto: bluegrass

Juurevan musiikin sarja Stagella keväällä to 28.3. alkaen

Bluegrass, americana ja country soivat musiikkiosastolla kolmena torstai-iltana, kun Musasto LIVEn vieraat esittelevät ja soittavat juurimusiikkia (engl. roots music). Iltojen isäntänä toimiva Olli Lehtonen pohjustaa jokaista keikkaa aihepiiriä syventävällä esitelmällä.

Kinos 23.5.

 

Juurimusiikkia Stagella –illoissa vierailevat Jani & Kasper (28.3.), Dixie Trixie (25.4.) sekä Kinos (23.5.) kello 18-19.30.

Jani & Kasper 28.3.

Suoraan sulatusuunista

Yhdysvaltojen Etelävaltioiden vaikutusta länsimaiseen populaarimusiikkiin ei pidä aliarvioida, sillä tuossa lukuisien kulttuurien sulatusuunissa ovat kypsyneet niin blues, gospel, cajun, zydeco, tex mex, bluegrass kuin country ja rockabillykin.  Turun musiikkikirjasto tarjoaakin mahdollisuuden tutustua paremmin amerikkalaisen juurimusiikin eri lajeihin Olli Lehtosen isännöimän amerikkalaiseen perinnemusiikkiin keskittyvän konserttisarjan myötä.

Lehtonen on freelance-musiikintutkija ja journalisti, joka työskentelee tällä hetkellä Yhdessä-yhdistyksellä radiotyövastaavana. Hänelle juurimusiikin genret ovat läheisiä, ja konsertti/luentosarjan aloittavasta bluegrass-genrestä Lehtonen pohtii seuraavaa:

Juurimusiikkia Stagella -iltojen isäntä Olli Lehtonen.

– Bluegrass on minusta aitoa ja rehellistä musiikkia, jolla on pitkät perinteet. Se tuntuu olevan salonkikelpoisin kaikista juurimusiikin genreistä. Siksi se on helposti lähestyttävä, toisin kuin esimerkiksi geneerisempi Nashville Country.

Lehtosen omat suosikkinsa ovat bluegrass-artisteja: perinteisemmät Stanley Brothers ja Earl & Scruggs sekä uudemmat Ricky Skaggs ja The Dillards.

Lehtonen toivoo yleisön viihtyvän Juurimusiikkia Stagella –illoissa ja lausuu yleisön lämpimästi tervetulleeksi kuuntelemaan esitelmää ja juurevaa musiikkia!

Tapahtumaan on vapaa pääsy!

 

OLLI SUOSITTELEE

äänitteet:

The Dillards: Back Porch Bluegrass

Nitty Gritty Dirt Band: Will the Circle Go Unbroken

Going Back to Old Kentucky: the bluegrass anthology

kirjallisuus:

Malone, Billy C.: Country Music U.S.A: A Fifty-Year History of Country Music, Illustrated History of Country Music

Bluegrass: An Informal Guide

Encyclopedia of Country Music

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, juurimusiikkia, konsertit, luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat, Uncategorized

Viikon levynä soi Tuomari Nurmion sivupersoona Judge Bone

judge_orig

Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales Of Judge Bone

Tuomari Nurmio palaa rakkaan lajin pariin. Judge Bone -aliaksen avittamana mies kierrättää Amerikan perinneherkkuja ja osansa saavat folk, blues, country, bluegrass ja gospel. Verrattuna edelliseen Judge Bone -kiekkoon, meno on tällä kertaa ‘salonkikelpoista’ mutta juurevaa – mukana on kotimaisen perinnemusiikin superyhtye Hoedown. Viimeksi Hoedown teki Jukka Gustavsonin kanssa aivan mainion yhteistyölevyn. Mainiosti homma etenee myös Nurmion kanssa. Nurmio jää jopa ‘jalkoihin’.

Judge Bone on tällä kertaa hillitympi, rujous on poissa. Nurmion vokaalisuoritus ei rahise tai rohise vaan miehen äänessä on hallittua selkeyttä. Kyseinen seikka antaa lopputulokselle selkeän suuntaviitan – kokonaisuus onkin pirteää ja vauhdikasta. Country ja bluegrass ovat vahvassa vetovastuussa ja varsinkin Ninni Poijärven viulu sekä Jarmo Nikun banjo ovat merkittävässä osassa. Nurmion kappaleissa piirretään kuvaa villistä lännestä, tai ainakin ajasta ennen moottorikäyttöisiä kulkupelejä. Nurmion tekstit eivät välttämättä tavoittele historiallista todistusvoimaa vaan tunnelmia, still-kuvia. Ongelmaksi muodostuu Nurmion vieraan kielen ääntäminen – mies joutuu panostamaan sanoihin fiiliksen kustannuksella.

Vaikka allekirjoittanut kaipaisi rosoisempaa ulosantia, niin bändiltä kuin Nurmion suusta, albumin vakuuttava perinnehehkutus vie mennessään. Rento, sydämellinen, jopa hengellisen ylevä ulosanti on kunnioittavaa ja omistautunutta. Soitosta löytyy mehukkaita yksityiskohtia. Perinnemateriaalin painotus vaihtelee kappaleesta toiseen – välillä ‘niskan päällä’ on country ja seuraavassa viisussa folk blues. Country on kuitenkin selkeä johtotähti. Blues hoituu myös mallikkaasti, kuuntele vaikka mainio Soultripper. Train-train-train voisi olla todellinen bluesjuna mutta viisu saa maukkaan bluegrass-kasteen. Allekirjoittaneen suosikki on sielukkaan rento ja gospelhenkinen Pinemoor cemetary.

Nurmio onnistui paremmin Dumari ja Spuget -albumilla – varsinkin livetallenne on suorastaan maagista jälkeä. Se, että Nurmio pyrkii laulamaan mahdollisimman hyvin on allekirjoittaneelle albumin kompastuskohta. Samaa taisi yrittää myös Bob Dylan tuoreimmalla levyllään. Tulkinta ennen kaikkea!

nurmiohoedown-622x415

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Raision kirjastossa; Vanha Isäntä

vanha is

Vanha Isäntä

 

Olli Haaviston ja Timo Vakkilaisen perustama espoolainen Vanha Isäntä -yhtye oli poikkeava ilmestys folkrockia soittavana kokoonpanona voittaessaan popyhtyeiden Suomen mestaruuden vuonna 1973. Vanhan Isännän vuoden 1975 lopulla ilmestynyt esikoisalbumi Vanha Isäntä koostui irlantilaisesta ja skotlantilaisesta kansanmusiikista sekä pohjois-amerikkalaisesta bluegrass-musiikista. Levyn tuottivat Pihasoittajien Kim Kuusi ja Henrik Bergendahl sekä Vanha Isäntä.

Olli Haaviston hankittua pedal steel -kitaran Vanhan Isännän tyyli alkoi muuttua esikoislevyn jälkeen yhä enemmän countryn ja country-rockin suuntaan, jonka myötä irlantilaiset ja skotlantilaiset sävelmät jäivät kokonaan pois.

Tyylinmuutoksensa jälkeen Vanha Isäntä julkaisi kaiken kaikkiaan kolme Tommi Liuhalan tuottamaa LP:tä Fire on the Mountain (1977), III (1978) ja Rednecks, Blue Falls (1979). Vuosien varrella yhtyeen kokoonpanot vaihtuivat useasti, mutta pisimpään siinä vaikuttivat Olli Haavisto (steel-kitara, dobro, kitara, hanuri ja mandoliini), Timo Vakkilainen (laulu ja kitara), Juha Tikka (basso) ja Seppo Sillanpää (viulu, banjo, kitara ja mandoliini).

Nykyään Vanha Isäntä muistetaan erityisesti vuonna 1979 singlenä ilmestyneestä suomenkielisestä laulustaan Kuuskytluvun kauan soiva blues, joka tuli tutuksi Pekka Gronowin ja Jake Nymanin radiosarjan ”Uskomaton 60-luku” tunnuslauluna. Tarttuva laulu oli alunperin Al Stewartin säveltämä Post World War Two Blues, jonka hienosta suomennoksesta vastasi Hector.

Altti Koivisto

 

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla tammikuun ajan esillä Vanha Isäntä -yhtyeen albumit levynkansinäyttelyn muodossa.

Vanha Isäntä - Vanha Isäntä

Vanha Isäntä – Vanha Isäntä

Vanha Isäntä - Fire On The Mountain

Vanha Isäntä – Fire On The Mountain

Vanha Isäntä - III

Vanha Isäntä – III

Vanha Isäntä - Rednecks, Blue Falls

Vanha Isäntä – Rednecks, Blue Falls

vanha is2

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Viikon levy Katzenjammer: A Kiss Before You Go (2011)

katzenjammer

Tämä levy sattui silmiini ihan sattumalta, kun etsin norjalaista folkkia. Muutaman youtube-videon katsottuani en voinut kuin ihmetellä: miten taitavia nuoria naisia! Saman kappaleen aikana tytöt saattavat soittaa jopa kolmeakin eri soitinta ja he vaihtavat soittimia keskenään. Solistikin on melkein joka kappaleessa eri. Ja kaiken lisäksi tytöillä näyttää olevan todella hauskaa. Keitä nämä tytöt oikein ovat?

Katzenjammer on norjalainen folk-rock tyttöbändi. Tytöt tapasivat toisensa 2004, kun he opiskelivat yksityisessä musiikkikoulussa Oslossa. He perustivat oman bändin 2007, jolle  antoivat nimen Katzenjammer sarjakuvan Kazenjammer kids sarjakuvan mukaan. Bändi on voittanut Norjassa monia kilpailuja. Heidän ensimmäinen albuminsa ilmestyi 2008, joka oli kokoelma erilaisia musiikkityylejä, poppia, cabareeta, countria ja bluegrassia.

A Kiss Before You Go, Katzenjammerin toinen albumi ilmestyi 2011. Albumin sanoitukset ja visuaalinen ilme on saanut inspiraationsa ranskalaisen elokuvan The City of Lost Children mukaan, joka on merenalainen fantasiaelokuva. Levyn musiikin ovat säveltäneet tytöt ja heidän ystävänsä Mats Rybø. Sovitukset ovat tehneet tytöt. Bändi on ollut erittäin suosittu Saksassa, jossa levy myi kultaa.

https://www.youtube.com/watch?v=WqmbqnjbLco

A Kiss Before You Go on ilahduttavan monipuolinen levy. Tytöt soittavat itse viittätoista eri  soitinta, joista mainittakoon vispilät ja pyykkilauta, epävireinen kapakkapiano, banjo, huuliharppu, haitari, mandoliini, huilut, trumpetti ja tuuba. Tälläkin levyllä on sekoitettu erilaisia musiikkityylejä: välillä ollaan irlantilaisessa pubissa, banjokitarointi vie matkalle etelävaltioiden puuvillapelloille. Rock-Paper-Scissors-kappaleen kertosäkeen viuluriffi tuo mieleen norjan Euroviisuvoittajan Alexander Rybakin voittokappaleen Fairytale vuodelta 2009. Soviet Trumpeter kappaleesta tulee mieleen 1900-luvun alun ranskalainen makaaberi teatteri, sätkynuket ja klovnipantomiimi.  Loathsome M on sekoitus rockabillya ja punkkia, joka kaiketikin on psykobillya ripauksella Madnessia. Shepherd song puolestaan rokkaa banjolla ja huuliharpulla. Gypsy flee kuulostaa naispuolisten merirosvojen hoilotukselta, jossa xylofonin pimputus ja särökitara on mielenkiintoinen yhdistelmä.  Viimeisessä kappaleessa God’s Great Dust Storm on pelkät laulut ja rumpu, jossa tyttöjen lauluäänet ja eläytyminen saavat ihokarvat pystyyn.

Tämä levy on iloista, hilpeää, positiivista, traditionaalista ja kummallista musiikkia. Nämä tytöt soittavat mitä vaan ja tekevät mitä haluavat. Jos olisivat vielä laulaneet omalla äidinkielellään norjaksi, olisin antanut täydet pisteet.

Hevifossiili

https://www.youtube.com/watch?v=Ag2nX6zSrAE&list=PLA8C8526F827BD735

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy