Avainsana-arkisto: Tuula Amberla

Kuvia ja tunnelmia Tuula Amberlan keikalta Raision kirjastotalon Martinsalissa

Tuula Amberla trio esiintyi torstaina 14.3. Raision Kirjastotalon Martinsalissa.

Noin 70 hengen yleisö sai kuulla kattavan läpileikkauksen Tuulan soolotuotannosta, mukana myös tuoreimmat julkaisut Anna äiti puhaltaa ja Poljen pimeään. Keikalla kuultiin myös Tero-Petrin omaa soolotuotantoa.

Amberlan triossa soittivat kitaristi Tero-Petri Suovanenja basisti Vesa Saloranta.

(Kuvat Arto Korhonen)

 

Tero-Petri Suovanen

Vesa Saloranta

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee

Tuula Amberla esiintyy Raision Kirjastotalossa 14.3.

Tuula Amberla trio esiintyy torstaina 14.3. klo 18 Raision Kirjastotalon Martinsalissa. Liput 10 euroa ovelta (ei ennakkomyyntiä).

Amberlan viimeisimpiä singlejä ovat 2018 maaliskuussa julkaistu Anna äiti puhaltaa ja tämän vuoden puolella julkaistu Poljen pimeään.

Amberla oli keikkatauolla, mutta nyt valovoimainen esiintyjä villitsee katsojia jälleen. Keikoillaan Amberla keskittyy pääasiassa omaan soolotuotantoonsa. Tuula Amberla triossa soittavat laulajan lisäksi kitaristi Tero-Petri Suovanen ja basisti Vesa Saloranta.

Amberla nousi suuren yleisön tietoisuuteen hitillään Lulu (1984). Soolouran lisäksi hänet tunnetaan myös Liikkuvat Lapset -yhtyeestä.

Amberla on työkseen myös kirjastonhoitaja, joten keikkapaikka sopii tilaisuuteen mainiosti. Hän onkin sanonut, että on lasten kanssa työskentelynsä kautta oppinut esiintymään myös aikuisille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Mitä minä luen. Tuula Amberla.

Tuula Amberla.

Tuula Amberla.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on tarinoiden tulkitsija Tuula Amberla.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Tuula Amberla on ennen kaikkea  laulaja, tarinoiden tulkitsija, jonka haasteena on saada jonkun kirjoittama tarina elämään ainutkertaisella tavalla. Olen eniten tulkinnut soololevyilläni ( 5 cd -levyä) Jukka Alihangan tekstejä, mutta sanoituksia on myös muilta tekijöiltä mm. Juha Tapaninen, Mirja Pyykkö, Jarkko Laine, Matti Inkinen ja Erkki Mäkinen.

Sanoitan ja sävellän myös itse. Omia kappaleitani olen julkaissut Liikkuvat lapset –yhtyeen kanssa (4 cd -levyä), jonka musiikki luokitellaan postpunkiksi tai goottimusiikiksi. Lisäksi Tuula Amberla & Conventionalsin levyllä on omia sanoituksiani, musiikin säveltäsi  Ismo Laakso.

Oman tekstin laulaminen on erilaista kuin vieraan. Oma sanoitus on omaa ajatusmaailmaa ja arvoja, jotka pitää saada paperille mahdollisimman aidosti.  Itse laulaminen tulee siihen viimeiseksi pisteeksi, mutta tulkinta on työstetty jo kirjoitusvaiheessa.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekemiseesi / työhösi musiikin parissa?

Alkanut ihan pienenä ja tuonut paljon mielikuvitusta ja kuvia, joista rakentuu sanoituksen, tekstin, tulkinta.  Sanoittamiseen olen saanut aiheita ja ideoita kirjallisuuden ja elokuvien pohjalta.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Niitä on monta, mutta kotimaisista haluaisin mainita Anja Snellmanin;   upeita tarinoita, kriittistä yhteiskuntakuvausta ajankohtaisista ilmiöistä, tyttöjen ja naisten maailmasta. Lemmikkikaupan tytöt;  loistava kuvaus markkinavoimien ja kaupallisuuden tyttöihin ja nuoriin kohdistavasta paineesta. Parvejumalat; maahanmuuttajatytön maailma. Ivana B; kun taiteilija kokee vanhenevansa ympäröivästä ajasta.

Uusimpana  Pääoma; koskettava, hellyttävä tarina siskoksista ja erilaisuudesta, lapsuudesta. Eikä taaskaan edes Finlandia-palkinto ehdokkuutta,  saatikka itse palkintoa,  joka Snellmannille kuuluisi ilman muuta!

4. Käytätkö kirjastoa?

Kyllä vaan. Olen nyt töissä Laitilan kaupunginkirjastossa, mutta nuorena pätkätyöläisenä olin jossain vaiheessa töissä kaikissa Turun sivukirjastoissa sekä  pääkirjastossa.  Ja  sitten Uudessakaupungissa.  Laitilan kirjastossa vastuualueeseeni  kuuluu  mm. musiikkikokoelmasta huolehtiminen ja kirjastoon ostettavan musiikin valitseminen.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Carle, Eric: Voittamaton leppäkerttu

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Liikkuvat Lapset, tinkimätön oman tiensä kulkija ja ikuinen vuoden tulokas

(Alla oleva artikkeli julkaistu lokakuussa 2011 www.Mesta.net -sivustolla)
Uuden aallon synkistelijä Liikkuvat Lapset julkaisi edellisen studioalbuminsa vuonna 1986. Turun läpi virtaavassa Aurajoessa on siis muutama litra virrannut vettä sitten viime näkemän. Tuoretta albumia edelsi tosin Palavat sillat — soinen maa -kokoelmakiekko, joten Liikkuvat Lapset on parantanut julkaisutahtiaan dramaattisesti. Haastattelussa orkesteri kertaa uuden Murhe Ja Melankolia -albumin askelmerkkejä ja veteen piirrettyjä tulevaisuuden suunnitelmia.

 

Bändin mielipide on selkeä; uudesta albumista muodostui bändin näköinen ja kuuloinen levy. Ehjän kokonaisuuden lisäksi hehkutetaan raskauden rinnalta löytyvää pop-henkisyyttä.

– Minut yllätti lopputuloksen rento popmaisuus. Rumpalina tietysti kaipaa aina lisää särmää ja jytää, mutta hyvä levy on näinkin. (Pekka Eskelinen)

– Selkeää jatkumoa siitä mihin jäätiin, siis vuonna -87. Jo Kakarakoston jälkeen mietittiin hieman linjan keventämistä, tai ainakin muuttamista. Näemmä 25 v meni ennenkuin homma onnistui. (Hoss Siivonen)

Albumin työstämiseen meni noin vuoden päivät. Tosin mukana on myös vanhempaa materiaalia. Aikojen alus –nimisen biisin ensimmäinen versio on vuodelta 1989 ja teksti vuodelta 1995. Patsas postissa ajoittuu myös 90-luvun alkupuolelle. Lisäksi Savumaa ja Päivähoitoon ovat olleet olemassa jo pidempään mutta sovitus-ja tekstimuutoksia tehtiin runsaasti.

– Levyn musiikkia alettiin harjoitella loppukesästä 2010, ja jonkinlaisena tähtäimenä oli ensin demon tekeminen marraskuussa. En tiedä, tarvittiinko demoa muuhun kuin tuottaja-Lankisen houkutteluun yhteistyöhön kanssamme. Kai Stupidossakin demoa jossain vaiheessa kuunneltiin. (Pekka Eskelinen)

Kysyttäessä albumin avainbiisiä, orkesterin jäseniltä irtoaa samansuuntaisia tulkintoja, poikkeukset huomioonottaen.

Kuilu varmaankin. Siinä on kaipaus, epävarmuus, ponnistelu ja olemassaolon riemu samassa paketissa yhteenliimattuna Dante/Gustave Doré- ja Edgar Allan Poe -kauhulla. Onhan muitakin, Piru irti valottaa yhtä puolta olemisesta ja musiikillisesti Vieras ja levoton sekä Sumussa ovat mulle hyvin tärkeitä. (Olli Kauniskangas)

– Minulle se on Sumussa. Pönttö meinaa levitä joka kerta, kun sitä keikalla soitamme. (Pekka Eskelinen)

– Mielestäni Kuilu. Kappaleesta käy hyvin ilmi oma ”sisäinen kasvu”: mihin ollaan menty, mistä ollaan ollaan tultu, miten jokainen on kehittynyt vuosien varrella. (Hoss Siivonen)

– Ehkä Kuilu. Yhteyden etsintää ja reunalta putoamista, mikä lähes kaikissa muissakin toistuu eri vivahtein. (Tuula Amberla)

Kun vanha materiaali on saatu ulos pöytälaatikoista, sävellystyö seuraavaa albumia varten on kuulemma hyvässä vauhdissa.

Bändin levytetyn uran yhteen pakettiin kerännyt Palavat sillat – soinen maa oli monelle aikojen alun Liikkuvat Lapset -fanille suorastaan liikutusta aiheuttanut merkkitapaus. Kokoelma myös osoitti, että bändin parhaat siivut ovat hyvin säilyttäneet tuoreutensa.

– Tuntui, että jo oli aikakin. CD-formaatti yleistyi samoihin aikoihin kun Kakarakosto ilmestyi, 25 vuotta sitten. Ei ainakaan tarvi hävetä, mutta kyllä niitä mielummin soittaa kuin kuuntelee – sama juttu jokaisen levyn jälkeen. (Olli Kauniskangas)

– Hienoa musiikkia, kuuntelin paljon kun ilmestyi. (Tuula Amberla)

– Jylhän on fiilis! (Pekka Eskelinen)

– Hieno kulttuuriteko EMI:ltä. Kai jollain lailla osa noista biiseistä on jonkinlaisia klassikoita. Eivät ole olleet ennen saatavana CD-formaatissa ja kyllähän niistä itsekin löytää ihan uusia sävyjä. (Hoss Siivonen)

– Itse kuuntelen ihan mielelläni tuota kokoelmaa ja erityisesti uutta tuotantoa. (Tapio Mäkinen)

Liikkuvat Lapset mielii keikoille, mutta aika on rajoittava tekijä. Lauteille olisi poltetta mutta päivätyöt haittaavat harrastustoimintaa.

Millaiselta bänditouhun alkuvuodet vaikuttavat näin vuosien takaa tarkasteltuna, olisiko jotain voinut tehdä toisin?

– Hajoamisen sijaan olisi voinut pitää taukoa, mutta taitaa tämäkin mennä jossittelun puolelle. (Olli Kauniskangas)

– Ei, jos bändin nimi on Liikkuvat Lapset (Tuula Amberla)

Vieläkö levysoittimessä pyörivät samat levyt kuin vuosia sitten…mitä uusia nimiä on löytynyt kuunteluun?

– Pääasiassa kuuntelen klassista ja jatsia, jo opintojenkin puolesta. Rockpuolella Qotsa-leirin tekemiset tuntuvat maittavan, Mark Lanegan uusimpana innostuksena. Vanhoista hyvistä Nick Cave, Damned, Cure, Neil Young ja Bowie pyörivät tasaisin välein. Ja kun mikään ei tunnu kelpaavan, bossa novaa. (Olli Kauniskangas)

– Muse, Muse, Muse ja Muse (Tuula Amberla)

– Vähemmän pyörii: Magazinea, Smithsiä, Killing Jokea… paljon ei uusia nimiä ole tullut kuunneltua. Jotenkin aikoinaan tuli kuunneltua niin paljon että tuo kinnostavuuskynnys on nykyään hirvittävän korkea. (Hoss Siivonen)

– Täytyy tunnustaa, että viime viikkoina olen kuunnellut paljon Ultravoxia, Killing Jokea ja Magazinea, vanhoja suosikkejani siis. (Pekka Eskelinen)

Oma arvio, millaisen paikan Liikkuvat Lapset on jo näillä meriiteillä ansainnut kotimaisen rockin historiassa?

– Ainakin aivan omansa. Välillä on tullut kiitosta odottamattomista suunnista, sellainen antaa kummasti uskoa tekemisiin. (Olli Kauniskangas)

– Mielestäni Liikkuvat Lapset oli ja on edelleen yksi edelläkävijöistä suomalaisessa rock scenessä. Uskon, että tähän on vaikuttanut paljon musiikilliset mieltymykset ja ennakkoluulottomuus kaikkea kohtaan eli jos tänään ei kappale aukea, niin huomenna tilanne voi olla erilainen. (Tapio Mäkinen)

– Tinkimättömän oman tiensä kulkijan. (Tuula Amberla)

– Yksi niistä 80-luvun eksentrikoista…(Hoss Siivonen)

– Kai me olemme ikuinen vuoden tulokas-äänestyksessä menestyjä. (Pekka Eskelinen)

Mikä/mitkä asiat pitävät Liikkuvat Lapset vielä liikkeessä?

– Hyvä ilmaisukanava ja hyvä bändi soittaa, nyt kun toisemme taas ollaan löydetty. Ja paras levy on vielä tekemättä. (Olli Kauniskangas)

– Mielenkiintoiset musiikilliset ideat. (Tuula Amberla)

– Kai siinä on se että joskus elämässään on ollut ns Dream Teamissa ja vuosien jälkeen se vain tuntuu niin hyvältä. Ja kyllä sitä sanottavaakin vielä löytyy…(Hoss Siivonen)

– Tämä on juuri se kokoonpano, jolla tehdään musiikillisia taikatemppuja. Tämä on parasta mihin ainakin minä pystyn. (Pekka Eskelinen)

– Team-työskentely on se, joka mielestäni pitää kaikkia yhtyeitä hengissä kuten Liikkuvia Lapsiakin, mikäli erimielisyyksiä ilmenee on se yksi osatekijä team työskentelystä, jota avoimesti käsittelemällä muutetaan positiiviseksi ilmaisuksi. (Tapio Mäkinen)

Käytävään Hiljaisuus -biisistä on ilmestynyt Youtubeen video – mitä, missä ja milloin?

– Olen nimimerkillä 100Ränni tehnyt kappaleista Sinut Haluan ja Käytävään Hiljaisuus -videot. Pätkät kuvasi Tiia Santavirta ja minä ainoastaan editoin. Kuvaus tapahtui Loosen keikalla, joten ovat livetaltioneita. Olen työssäni joutunut kuvaamaan ja editoimaan about 400 videota 3 vuoden aikana ja päätin kokeilla kuinka onnistuu ja mielestäni onnistuihan tuo editointi ihan kiitettävästi. Harmi oli vain se, että kuvaus ei ollut HD-tasoista ja siksi ovat videot hieman rakeisia, mutta toisaalta se oikeastaan kuuluu ajan henkeen.
(Tapio Mäkinen)

Mitkä asiat olivat paremmin 80-luvulla?

– Ehkä se että levy-yhtiö maksoi hotellit ja studiot. (Olli Kauniskangas)

– Kaikki, paitsi kommunikaation nopeus ja helppous. (Tuula Amberla)

– Kaikki oli halvempaa (tai liksat olivat parempia): ei ollut elitismiä käydä konserteissa, elokuvissa, ulkona syömässä…(Hoss Siivonen)

Millaisia muutoksia keikkapalkkioissa on tapahtunut (Liikkuvien Lasten osalta) parissakymmenessä vuodessa?

– Ei ainakaan indeksikorotuksia. (Olli Kauniskangas)

– Vähän laskenut (Tuula Amberla)

– Liksat ovat about samoja mutta kulut noin 10-kertaiset. (Hoss Siivonen)

Löytyykö taiteelliselle vapaudelle hintalappua!

– Joillekin ehkä, meikäläiselle ei. (Hoss Siivonen)

– Kuva- ja säveltaiteen historiassa aika usein toistuu kuvio, missä hintalaput laitetaan vasta taiteilijan jo häivyttyä kuvioista ja niissä onkin sitten aivan perhananmoisia summia. Ei että kannattaisin sellaista systeemiä tai edes väittäisin meidän siihen traditioon mitenkään liittyvän. (Olli Kauniskangas)

– Kulupohjalta mennään. (Pekka Eskelinen)

– Henkiselle puolelle tuottaa elämää, arvokkuutta ja ylpeyttä. Euroja ei nimeksikään. Mutta niitä ei ole mukanaan vienyt vielä kukaan, niin kuin ei nytkään. Viva! (Tuula Amberla)

Teksti J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Uncategorized

Liikkuvat Lapset: Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 4

Liikkuvat Lapset vuonna 1983. Olli Kauniskangas (vas.), Hoss Siivonen, Tuula Amberla, Kai Amberla, Ränni Mäkinen, Pekka Eskelinen. Kuva Juha Laukkanen.

Liikkuvat Lapset vuonna 1983. Olli Kauniskangas (vas.), Hoss Siivonen, Tuula Amberla, Kai Amberla, Ränni Mäkinen, Pekka Eskelinen. Kuva Juha Laukkanen.

Turun musiikkikirjaston juttu- ja näyttelysarja Musiikkiaarteita maakunnasta jatkuu. Vuorossa on turkulainen rockyhtye Liikkuvat Lapset. Liikkuvat Lapset julkaisevat uuden, pitkään odotetun albumin keväällä. Yhtyeen kolme aiempaa albumia Liikkuvat Lapset, Viettelyksen vaunu ja Kakarakosto ilmestyivät 1980-luvulla. Nuo albumit sekä vuosien varrella julkaistut singlet koottiin vuonna 2010 kahden CD:n kokoelmalle Palavat sillat – soinen maa 1983–1999. Suurin osa 38 raidasta julkaistiin ensimmäistä kertaa CD:nä, ja bändin musiikki tuntui paremmalta kuin koskaan. Turkulaisen rockin kulttuuriteko.

Kokoelmalevy Palavat sillat - soinen maa 1983-1999.

Kokoelmalevy Palavat sillat - soinen maa 1983-1999.

MM-sarjan neljännessä osassa ovat äänessä bändin jäsenet Tuula Amberla (laulu), Olli Kauniskangas (kitara) ja Hoss Siivonen (basso). He kertovat yhtyeen historiasta ja musiikista. Aiheina ovat muun muassa Ruisrock, TVO ja kaksi yhtyeen albumia tuottanut T.T. Oksala (19582010). Haastattelu on tehty tammi-helmikuun 2011 aikana.

Liikkuvat Lapset esillä myös Turun musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä 2.3. – 31.3. Näytteillä valokuvia Tuula Amberlan kokoelmasta, levyjä, artikkeleita… Tervetuloa!

Liikkuvat Lapset levyillä

Liikkuvat Lapset levyillä. Kuva Tuomas Pelttari.

Liikkuvat Lapset puhuvat:

Miten Liikkuvat Lapset syntyi?

Hoss Siivonen: – TV:n Orjien hyydyttyä Börje ja Hoss perustivat yhtyeen Orjat, joka kuitenkin jäi melko keskeneräiseksi. Yhtyeessä tuli tavattua Kai Amberla, joka siis oli alkuperäinen kitaristi, ja hipattiin Rännin kanssa samoissa kotibileissä. Sitä kautta löytyi Tuula. Hän on nyttemmin paljastunut samaksi tyypiksi, joka kiusasi allekirjoittanutta Perhe-baarissa joskus 1970-luvun alussa.

Debyyttialbumi Liikkuvat Lapset (1983, Emppu Records) on ilman muuta vakuuttava avaus. Miten kuvailisit albumia nyt?

Tuula Amberla: – Hämmästyttävän omaperäinen ja tuore albumi. Pidän tavastani laulaa täysin vapaasti ja viattomasti, kun ei vielä taitoa ”rakentaa” laulua. Oltiin todella rohkeita: otettiin pankista lainaa, perustettiin yhtiö ja tuotettiin täysin epäkaupallinen levy. Iso kiitos täytyy antaa myös Veijo Mäelle. Hän antoi meidän tehdä levyä Studio 55:ssä Aurakadulla ”ylimääräisillä tunneilla” öisin. Suopo eli Jari Kauppinen sekä Kai, Hoss ja Vekke äänittivät.

Albumilta saattaa kuulla hieman Magazinea, Siouxsie & The Bansheesia, uutta aaltoa. Mistä saitte vaikutteita tuolloin?

Hoss: – Levystä kuulee kyllä että on kuunneltu Bauhausia, Killing Jokea, Siouxsieta jne. Biisit kuulostavat kyllä edelleen melko raikkailta.

Tuula: – Luulen, että meillä kaikilla oli aika eri vaikutteet. Kuuntelin kyllä edellä mainittuja, mutta nuo eivät olleet mitään ykkössuosikkejani. Alice Cooper, Frank Sinatra, Marc Bolan, Billy Idol, ranskalainen rock- ja pop ovat vaikuttaneet varmaan jossain alitajunnassa.

Miten tekstien teemat syntyivät?

Hoss: – Eivätköhän ne lähteneet yleisestä synkistelystä, folkloristiikasta, uskontotieteestä.

Tuula: – Mannertenvälinen: avuttomuus vaikuttaa isoihin asioihin, joita isot pojat kehittelevät. Tuo ei muuten koskaan muutu (vrt. Putin, jne. uusi tulee aina tilalle, ja todellinen valta on silti KANSAINVÄLISELLÄ RAHALLA). Oodi miehelle: tein kappaleen bassolla (veli Kai vähän neuvoi). Teksti syntyi isoäidin muotokuvasta seinällä. Sukupolvet muuttuvat, parisuhdeongelmat kestävät.

Toinen albumi Viettelyksen vaunu ilmestyi 1985. Biisit ovat suorempia, koskettimia on enemmän. Millaista yhteistyö tuottaja T.T. Oksalan kanssa oli?

Olli Kauniskangas: – Siinä katseli alkuun silmät ja huuli pyöreänä. Aiemmat studiokokemukset olivat lähinnä Studio 55:ssa Turussa. Yhtäkkiä oltiin Finnvoxilla oikean tuottajan kanssa. Siellä oli sellaisia laitteita, joita ei ole kovin monessa studiossa vieläkään. T.T. osasi käyttää niitä kaikkia. Alkuun taisi tulla studioetiketin ja -käytäntöjen pikakurssi, silleen ujutettuna, vähän keltanokkia kun oltiin. Kyllä siinä oli työnteon meininki.

Hoss: – T.T. (hattu pois) oli melkoinen opettaja. Toki olimme jo oppineet yhtyeenäkin kaikenlaista, esimerkiksi yhdessä soittamisen. T.T. oli guru. Hän kertoi selkokielellä, että ”homma ei toimi, tehkää näin”.

Tuula: – T.T. Oksala omistautui työlleen koko mielellään. Hän vahvisti ja kehitteli meidän omaperäistä soundia. Iso kiitos hänelle. Veijo Mäki tuotti nimikappaleen, joka sai aika paljon radiosoittoa siihen aikaan.

Miten kolmatta albumia Kakarakosto (1986) alettiin tehdä? Alla oli komea single Sinut haluan/Marssi.

Hoss: – Tosissaan. Biisit ei niin valmiina kun edellisessä. Luottamus Oksalaan oli sen verran vahva, että uskalsimme jättää paljon myös tuottajan varaan.

Tuula: – Single Sinut haluan jäi pois pitkäsoitolta. Se oli mielestämme jo niin vanha, ettei kannattanut enää LP:lle laittaa! Eikä levy-yhtiökään muistanut. Kakarakostolla olen säveltäjänä enemmän näkyvissä, koska olin tässä välissä ymmärtänyt, että jos teen laulumelodian biiseihin, niin sehän on säveltämistä!

– Pidän edelleen Kuiskaus rajalla -tekstistä, koska siinä on hyvä kuvaus arkipäivän pysähtyneisyydestä (mitä hainkin silloin). Omistani pidän myös Ystävästä: teksti tuntuu oikein hyvältä edelleen. Yksin on hieno biisi, samaten Kakarakosto ja muutama muukin.

– Tshernobyl oli pamahtanut ja me palattiin lapinkiertueelta, ja minä ihmettelin kevätaurinkoa. Katupöly leijaili, ihmiset nauttivat auringosta. Itselle tuli huono olo ”auringosta” ja palasin hyvin äkkiä sisälle. Ikkuna jäi kyllä sulkematta. Kiertue oli tosi raskas, henkisesti ja fyysisesti. Äijäkulttuuri alkoi hiukan jo väsyttää.

Olli: – Alla oli 150 keikkaa edellisestä pitkäsoitosta kuluneen vuoden aikana. Joitain Kakarakoston biisejä oli jauhettu jo keikoilla. Toisia taas sovitettiin melko pitkälle ennen äänityksiä, ellei koko bändin voimin, niin vaihtelevissa kokoonpanoissa. Ei me kauheasti ehditty treenaamaan, mutta edelliseen levyyn verrattuna työskentely oli määrätietoisempaa. Keikkailu oli hionut ja tiivistänyt soittoa yhteen ja erikseen.

Liikkuvat Lapset on esiintynyt Ruisrockissa kolmesti. Millaisia muistoja on jäänyt 1982, 1983 ja 1986?

Hoss: – 1982 oli U2 ja oltiin sivulavalla, jänskätti. 1983 päälavalla, ei oikeastaan mitään muistikuvia, istuttiin Sielun Veljien kanssa dokaamassa lavan alla. 1986 iso show teltassa, väkeä paikka täynnä.

Tuula: – Hyviä muistoja. 1982 jännitin ihan sairaasti, ja äiti oli katsomassa. Päälavalla oltiin 1983 ja olihan se mahtavaa katsella sieltä ylhäältä. Mulla oli keltaiset, raidalliset Tukholmasta ostetut hienot housut ja olin muutenkin jo coolimpi. Äiti taisi olla silloinkin katsomassa. 1986 oli jo todella hyvä keikka. Oli kierretty paljon ja saatu homman juonesta kiinni. Ruisrock oli niin hieno juhla joskus silloin ennen. Se oli edelläkävijä ja tuotti Suomeen artisteja, joista kehittyi vaikka mitä (Annie Lennox jne.)

Olli: – Mä en ollut mukana kuin 1986 telttakeikalla. Hyvä meininkihän siellä oli. Oltiin just oltu äänittämässä Kakarakosto, ja tehty sinä kesänä useampi festari, ainakin Provinssi, Koivu ja Tähti sekä Ilosaarirock. Backstagella mä törisin Nomadsin tyyppien kanssa. Ne olivat siellä kans keikalla ja niitten ekoja levyjä olin diggaillut. Mä varmaan tunsin jotain yhteyttä meidän musiikkien välillä, asia joka silloin ei kaikille ollut välttämättä mitenkään ilmeistä.

Millaisia tunnelmia jäi TVO:n jäähyväiskeikalta huhtikuussa 2010?

Hoss: – Itku tuli, melkein. Paikassa vietetty nuoruus/lapsuus ja nyt sitten förbi.

Olli: – TVO oli vaihtelevan kiinteä osa mun elämää 1978-2010, 32 vuotta. Jotenkin en ole enää niin nostalgisointiin taipuvainen kuin joskus olen ollut. Aika kuluu, asiat muuttuvat. Eniten asiassa sieppasi tapa, millä pyöräkellari-pesutuvaksi muuttaminen tehtiin, ynseän ylimielinen vaihtoehdoton sanelupolitiikka. Mulle se kertoo yhteiskunnassa laajalti tavaksi tulleesta – tai valtaan päästetystä – kauppamiesten arvoilla toimimisesta. Laskukonetta tunnutaan pitävän elämän tärkeimpänä suunnannäyttäjänä. Ihminen pystyy oikeasti parempaankin niin halutessaan. Jatsiklubi on minun arvotuksissani tärkeämpi saavutus kuin pyörävaja. Molemmat ovat tarpeen, mutta fillarin säilyttämiseen kelpaisi vaatimattomampikin liiteri, niinkuin pyykkituvaksikin. Kyllä TVO:n tapauksessa taisi ekonoteknokraatti näpäyttää humanistihaihattelijoita, muistuttaa (talous)elämän kylmistä totuuksista.

Tuula: – Vanha, kunnon opiskelijaravintola ja klubi, josta moni turkulaisbändi on aloittanut maailmanvalloituksensa. Harmi, että TVO ei voinut jatkaa. Siellä tuli riehuttua ja kuunneltua paljon hyvää musiikkia ihanassa nuoruudessa.

Viettelyksen vaunu esitetään Turussa helmikuussa…

Tuula: – Viettelyksen vaunua ei esitetä ihan kokonaan, mutta melkein. Tunnelma on korkealla, totta kai.

Olli: – Me ollaan vuoden sisään tehty kymmenisen keikkaa ja harjoiteltu tiiviisti. Aletaan olla monessakin suhteessa paremmassa vedossa kuin milloinkaan, niin bändinä kuin yksilöinä. Iso keikka innostaa aina.

Hoss: – Mukana on myös uutta materiaalia.

…entä millainen fiilis tuosta Caribian keikasta 19.2.2011 jäi?

Hoss: Caribian keikka oli sydäntä lämmittävä. On aina miellyttävää soittaa about täydelle salille, hyvillä kamoilla, hyvillä soundeilla jne. Oli myös erittäin mukava huomata että eivät ainakaan kaikki ihmiset olleet unohtaneet meitä.

Uusi albumi?

Olli: – Hyvä siitä tulee, voi jo sanoa.

Tuula: – Olli ja minä olemme tehneet pääosan kappaleista, mutta myös muilta jäseniltä on materiaalia. Sovitukset teimme kaikki yhdessä.

Hoss: – Uusi albumi Murhe ja melankolia ilmestyy ilmeisesti syyskuussa. Taitaa huomenissa (29.2.) olla viimeinen äänityspäivä, ja sen jälkeen Lankinen sitten alkaa miksata. Levyn nimi on vielä hieman arvoitus. Riippuu paljon siitä että minkälainen lopputulos on.

Tuomas Pelttari

Kokoelma Liikkuvat Lapset: Palavat sillat – soinen maa on varattavissa Vaskista.

Yhtyeen kuvitettu diskografia: Finnmusic.net.

2 kommenttia

Kategoria(t): Haastattelut, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku