Avainsana-arkisto: soundtrack

Viikon levy – Only lovers left alive (soundtrack)

31s6ihbbbfl-_uy260_ux260_al_

Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive on vampyyrielokuva, mutta ei kauhuelokuva, vaan tyyni ja rauhallinen, tutkiskeleva elokuva jonka keskiössä on rakkaus ja kulttuuri – ja rakkaus kulttuuria kohtaan. Toisaalta elokuvassa on teemana nykyajan tyhjyys ja viihteellistyminen.

Elokuvassa musiikilla on keskeinen rooli paitsi tunnelman luojana ja päähenkilöiden tunnelmien avaajana myös siten, että toinen päähenkilöistä on muusikko, jonka elokuvassa kerrotaan mm. säveltäneen Schubertille Adagion jousikvintettiin D956! Tavallaan musiikki joka kuullaan on nimenomaan hänen esittämäänsä.

Musiikki elokuvassa jakaantuu pitkälti kahtia, on säröistä ja särkevää kitarointia, jonka esittää ohjaajan itsensä Sqürl-yhtye ja Jozef van Wissemin luuttumusiikkia. Jälkimmäisen viitatessa tyylikkäästi henkilöiden vuosisataiseen ikään.

Elokuvan musiikki on monilta osin haikeaa ja runollista, kuten itse elokuvakin.

Aivan erityisesti nousee Yasmine Hamdanin Hal-kappale, joka esitetään Tangerilaisessa ravintolassa. Kappaleen sanoituksissa kulminoituu elokuvan keskeisin teema, eli rakastavaisten kaipuu toistensa luo. Ja itse esitys on mesmeroivan upea.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): elokuvamusiikki, Musasto suosittelee, Naxos Music Library, Viikon levy

Ennio Morricone – Ei vain muutaman dollarin tähden

morricone_iso

Avara hautausmaa. Sen keskellä hautakivien ympäröimä pyöreä aukio. Paahtava kuumuus. Hiki valuu aavikon kuivattamia kasvoja pitkin kivetykselle. Kolme miestä, kolme revolveria – Mexican standoff. 20 000 dollaria kultakolikoina – The Ecstasy Of Gold. Erikoislähikuvia silmistä. On välienselvittelyn aika. Nyt mitataan lännen nopeutta.

Dollaritrilogia

Näin alkaa yksi elokuvahistorian tunnetuimmista loppuhuipentumista. Armoton tuijotuskilpailu, joka pitää katsojan jännityksessä viimeiseen ruutuun saakka. Kyseinen otos on jo kulttimaineeseen nousseesta, Sergio Leonen vuonna 1966 ohjaamasta ja Clint Eastwoodin tähdittämästä spagettiwestern-elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo). Kohtaus on kuuluisa nopeista leikkauksistaan, pitkitetystä kliimaksista ja erikoislähikuvakulmistaan, mutta ennen kaikkea loistavasta musikaallisesta rytmittelystä.

Elokuvan tunnusomaisesta ja omaleimaisesta musiikista vastaa Italialaissyntyinen säveltäjä, Ennio Morricone. Elokuvan tunnus, kovaa ja korkealta tyylitelty kojootin ulvaisu AEAEAAH, on työstetty monella eri tavalla: huilulla, kitaralla ja kahden mieslaulajan voimin.

Ennio Morricone valikoitui Hyvät, pahat ja Rumat -elokuvan säveltäjäksi niukan budjetin takia. Musiikki oli sävelletty ennen kuvauksia ja osa siitä oli jo nauhoitettu valmiiksi. Leonen mukaan kappaleita soitettiin kohtausten aikana näyttelijöille. Näin näyttelijät pystyivät eläytymään Leonen ja Morriconen tavoittelemaan tunnelmaan. Lopulliset äänitteet nauhoitettiin jälkituotantovaiheessa uudelleen orkesterin kera. Mahtipontisuutta ei elokuvan sävellyksistä puutu ja moni elokuvan kohtaus on jätetty lähes täysin soundtrackin varaan. Myös rauhallisemmat kappaleet, kuten Sundown ja Marcia, kietovat, kiehtovat ja luovat elokuvaan kuitenkin tunnelmallisen jännitteen. Leone onkin sanonut: ”Jos on totta, että olen luonut uudentyylisen länkkärin – pikareskit hahmot eeppisissä tilanteissa – niin Ennion musiikki on saanut heidät puhumaan.”

Mexican standoff. Kohtaus elokuvasta Hyvät, pahat ja Rumat. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Leonen ja Morriconen yhteistyönä syntyneen Dollaritrilogian ensimmäinen osa Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, 1964) nosti tekijänsä maailmanmaineeseen. Sitä jatkavan Vain muutaman dollarin tähden (Per qualche dollaro in più, 1965) ja jo mainitun Hyvät, pahat ja rumat)  elokuvien musiikillinen äänimaailma on laaja: mieskuoron murahtelua, juutalaisharpun värinää, kirkonkelloja, huuliharppua, ruoskaniskuja, okariinaa, Fender Stratocaster-kitaran säröä, vasaraa sekä haikeita vihellyksiä. Vaikka Hyvät, Pahat ja Rumat on elokuvana mestariteos, se oli myös musiikkinsa puolesta suurmenestys. Se saavutti Yhdysvalloissa parhaimmillaan myyntitilaston neljännen sijan. Elokuvan ääniraita elää edelleen tänä päivänä, eikä musiikin merkitystä elokuvan tunnetuksi tekemisessä voi kiistää.

Il Maestro

Ennio Morricone syntyi Roomassa vuonna 1928. Isänsä esimerkin mukaisesti Morricone aloitti trumpetinsoiton ja jo kuusivuotiaana hän sävelsi omaa musiikkiaan. 12-vuotiaana Morricone aloitti muodolliset musiikkiopinnot Roomassa, Santa Cecilian kansallisessa musiikkiakatemiassa. Hänellä on loppututkinto säveltäjänä, trumpetistina sekä orkesterikapellimestarina. Ennio Morricone kertoo uransa alkuvaiheista seuraavasti:

“Aloin säveltää modernia konserttimusiikkia, mutta pian tajusin, etten tulisi toimeen siitä työstä saamillani vähäisillä tuloilla. Niinpä ryhdyin tekemään sovituksia levy-yhtiöille, radiolle, televisiolle ja teattereille. Jossain vaiheessa tutustuin ohjaaja Luciano Salceen, joka pyysi minua säveltämään musiikin kahteen roomalaisissa teattereissa esitettyyn komediaan ja sen jälkeen ensimmäiseen elokuvaani. Se oli nimeltään Il Federale – Fasisti ja siitä tuli suuri menestys. Ei niinkään musiikin ansiosta, mutta menestyksen myötä alan ihmiset alkoivat kiinnostua minusta ja Salcen lisäksi muutkin ohjaajat rupesivat tarjoamaan minulle töitä.”

Elämällä säännöllistä elämää ja säveltämällä päivittäin syntyy nopeasti uutta musiikkia,  on Morricone kertonut työskentelytavoistaan. Säveltäessään hän ei käytä pianoa tai elokuvamusiikkia tehdessään hän ei yleensä etukäteen katso elokuvaa. Hän antaa musiikin syntyä itsestään kirjoittaen nuotteja paperille. Morriconen mukaan elokuvan käsikirjoitus on kuitenkin tunnettava hyvin ennen sävellystyön aloittamista.

Ennio Morricone

Säveltäjänä Morriconelle on leimallista joustavuus ja eklektisyys. Tämä näkyy hänen kyvyssään säveltää musiikkia tyylillisesti niin elokuvalle, kuin klassiselle orkesterillekin soitettavaksi. Morricone saattaa myös tarjota toisesta elokuvasta pois jäänyttä materiaaliaan tyyliltään erilaiseen elokuvaan ja siitä huolimatta musiikki kuulostaa tarkoitetun kyseiseen elokuvaan. Elokuvien äänimaailmaa luodessaan Morricone käyttää usein luonnollisia ääniä ja joskus hiljaisuus kertoo enemmän kuin äänten kakofonia.

Yhteistyö nimekkäiden ohjaajien kanssa

Elokuva-säveltäjänä Morriconen spagettiwestern-sävellykset edustavat vain hyvin pientä osaa hänen tuotannostaan. Noin neljästäsadasta elokuva-sävellyksestään spagettilänkkäreitä on vain kolmekymmentä. 1960-luvun lännenelokuvien jälkeen Morricone on ollut ahkerasti mukana monissa elokuvatuotannoissa ja hän pystyy asettamaan melodiat paikoilleen genreä katsomatta. Morricone on työskennellyt monen tunnetun ohjaajan kanssa. Bertolucci, Pasolini, De Palma, Stone, Malick, Polanski, Tarantino. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erityisesti Quentin Tarantino tuntuu rakastavan Morriconen sävellyksiä. Tarantinon viidessä viimeisimmässä elokuvassa kaikissa soi yksi tai useampi Morriconen kappale. Musiikki on kuitenkin lainattu jo aiemmista elokuvista eivätkä ne ole Morriconen uudempaa tuotantoa.

png;base643db45df7ff92a037

Yhteistyö Leonen kanssa jatkui neljän spagettiwesternin jälkeen vielä Once Upon A Time In The Americalla (suom. Suuri gangsterisota, 1984). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti ja aiheeltaan nimensä mukaisesti Amerikan Yhdysvaltoihin, 1900-luvun alun New Yorkiin. Se kertoo neljän pojan lapsuudesta aina aikuisuuden ja kieltolain kuohujen kautta vanhuuteen ja vanhojen syntien sovitukseen. Tämä Leonen ja Morriconen yhteistyönä syntynyt gangsterielokuva on elokuvagenrensä klassikoita.

Toinen Amerikan kieltolakia käsittelevä elokuva, vuonna 1987 ilmestynyt Lahjomattomat on myös gangsterielokuvien klassikkoteoksia. Morricone oli Oscar-ehdokkaana parhaasta musiikista, mutta häntä ei tunnustettu tälläkään kertaa. Lahjomattomat oli ehdolla yhteensä neljään Oscar-palkintoon, joista se sai yhden, kun Sean Connery palkittiin parhaasta miessivuosasta. Ennio Morricone palkittiin parhaasta elokuvamusiikista BAFTAlla ja Grammylla.

Guiseppe Tornatoren kanssa tehdyistä elokuvista voisi mainita Cinema Paradison, joka palkittiin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarilla 1989. Elokuvamusiikista vastasivat Ennio Morricone yhdessä poikansa Andrean kanssa. Toisena Tornatoren kanssa yhteistyössä tehdyistä elokuvista täytyy mainita Malèna, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Italiaan. Elokuvan nimiroolissa Monica Bellucci hurmaa sekä elokuvan miehet että katsojat.

John Carperterin kanssa yhteistyönä syntyi The Thing – se jostakin. Kauhua ja sci-fin aineksia yhdistelevä elokuva, jossa napajäätiköltä löytyy jokin tuntematon. Paniikin tunne ja tuntemattoman pelko ovat käsin kosketeltavissa. Suuressa roolissa tunteen luojana on katsojaa piinaava Morriconen musiikki.

Vaikutus

Elokuvamusiikin lisäksi Ennio Morricone säveltää konserttimusiikkia, jota hän kiertää ympäri maailman johtamassa eri orkestereiden kanssa. Morriconen fanit suhtautuvat hyvin intohimoisesti maestron esiintymisiin. Esimerkkinä tästä muun muassa Chilessä vuonna 2008 jopa mellakoitiin loppuunmyydyn konsertin takia.

Morriconen vaikutus on suuri. Yhdysvaltalainen metallimusiikin pioneeri Metallica on käyttänyt vuodesta 1983 lähtien Morriconen The Ecstasy Of Gold – kappaletta konserttiensa introna. Kappale on äänitetty yhteistyössä The San Francisco Symphony Orchestran kanssa yhtyeen S&M -albumille. Yhdysvaltalainen Ramones on käyttänyt myöskin samaista kappaletta keikoillaan. Yhdysvaltalainen The Mars Volta on puolestaan käyttänyt esiintyessään Kourallinen dollareita- elokuvan tunnussävelmää.

Ennio Morricone on saanut lukuisia tunnustuksia uransa aikana. Hän on ollut ehdolla Oscar-voittajaksi viidesti, mutta toistaiseksi Morriconea ei ole palkittu sävellyksestään elokuvaan. Vuonna 2007 hän sai Oscarin elämäntyöstään. Palkinnon hänelle luovutti itseoikeutetusti Clint Eastwood.

Clint Eastwood

Ennio Morricone ei ole antanut iän hidastaa itseään, päinvastoin. Vaikka ikää on jo yli 80-vuotta, on Morricone säveltänyt viime vuodet enemmän musiikkia kuin uransa alkuvuosikymmeninä. Osaltaan tämä myös kertoo hänen suuresta työmoraalistaan mutta erityisesti siitä kuinka arvostettu ja haluttu elokuvasäveltäjä hän on. Eräässä haastattelussa Morricone kertoo olevansa tyytyväinen elämäntyöhönsä mutta samalla toteaa, että aina on parantamisen varaa. Mutta jo nyt on varmaa, että Ennio Morricone jättää jälkipolville musiikkia,  joka koskettaa ja saa katsojat yhä uudelleen haukomaan henkeä.

Linkkejä:

Vaski verkkokirjasto – Ennio Morricone

http://www.denofgeek.com/movies/16278/ennio-morricones-best-film-scores

http://www.enniomorricone.it

http://en.wikipedia.org/wiki/Ennio_Morricone

http://ennio-morricone.com/#/biography.html

http://www.allmusic.com/artist/ennio-morricone-mn0000798662/biography

http://www.enniomorricone.it/rassegna/royal_albert_hall_10112003.pdf

Tapio Koivisto ja Joni Tuominen

2 kommenttia

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku