Viikon levynä virolaisen Siiri Sisaskin Hommikupuu

foto Kristjan Lepp. Töötlus Grete Stitch Laus

Siiri Sisask / Hommikupuu (2012)

Siiri Sisaskin (s. 1968) vahvaa ja persoonallista laulua on Suomenlahden tällä puolella kuultu ainakin Puhdistus-elokuvan lopussa soivassa upeassa Mis maa see on -laulussa. Tämän virolaisten sydämiin ikiajoiksi jäävän laulun Siiri Sisask levytti alunperin Ultima Thule -yhtyeen kanssa vuonna 1998.

Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin laulajiin kuuluvan Siiri Sisaskin tuotantoon kannattaa tutustua laajemminkin. Monipuolisuus ja muuntautumiskyky ovat hänen taiteilijakuvansa ominaispiirteitä. Laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Siiri Sisask on nähty musikaalien pääosissa, elokuvarooleissa kuin myös oman musiikkinsa esittäjänä. Musiikin saralla hän on todellinen oman tiensä kulkija, jolla on taito yllättää kuulijansa. Hän liikkuu suvereenisti niin taidemusiikkia lähestyvässä ilmaisussa kuin myöskin kansanmusiikista tai jazzista vaikutteensa hakevassa tyylissä.

Toistaiseksi viimeisimmällä albumillaan Hommikupuu Siiri Sisask yllättää jälleen kerran kuulijansa, sillä hän on tehnyt uuden aluevaltauksen maustaessaan kansanmusiikkivaikutteisia laulujaan heavyrockilla. Levyn on tuottanut Metsatöll-yhtyeen rumpali Marko Atso, joka soittaa levyllä myös rumpuja. Kerrassaan järisyttävältä kuulostaa esimerkiksi Sisaskin kuuluisa kurkkulaulu yhdistettynä raskaaseen rocksoitantaan levyn nimisävellyksessä Hommikupuussa.

Kyse ei missään tapauksessa ole kuitenkaan heavyrocklevystä, sillä kaiken keskiössä ovat Siiri Sisaskin laulu ja piano, ja bändiä on käytetty harkitusti tuomaan lisäväriä lauluihin. Tuloksena on taianomaista voimaa sisältävä upea albumikokonaisuus, jonka soisi löytävän kuulijoita myös meillä Suomessa.

Altti Koivisto

Virolainen etnofolkin kuuma nimi Mari Kalkun esiintyy Turussa

Virolainen laulaja-lauluntekijä ja folkartisti Mari Kalkun esiintyy torstaina Turussa Manillan Köysisalissa (Itäinen rantakatu 64). Liput 5 euroa, myynnissä konserttipaikalla kello 19 alkaen. Mari esiintyy kello 20.00. Konsertti on akustinen.

Kotimaassaan suositun artistin juuret ovat Võrun metsissä, Pärnun rannoilla ja Kihnun saarella. Mari Kalkunilta on julkaistu kaksi lämpimästi vastaanotettua sooloalbumia: Üü tulõk (2007) ja Vihmakõnõ (2010). Mari Kalkun & Runorun julkaisee uuden albumin ensi vuoden alkupuolella. Vuonna 2012 Sibelius-Akatemiassa perustetun Runorun-yhtyeen ohjelmisto koostuu etelävirolaisista matka- ja runolauluista, laulaja Mari Kalkunin omista sävellyksistä sekä improvisaatiosta.

Kalkun nähdään myös perjantaina 3.9. Turun kansainvälisillä  kirjamessuilla (Turun messukeskuksessa). Mari Kalkun esiintyy A-hallin Viro-osastolla perjantaina kello 12 ja 14.

 

 

Siiri Sisask – nainen ja ääni (Turussa sunnuntaina 18.5.)

Siiri Sisaskin konsertti su 18.5. klo 15 Villa Marjaniemessä, Turun Ruissalossa.

 

Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin laulajiin kuuluva Siiri Sisask (s. 1968) tunnetaan myös säveltäjänä, sanoittajana, taidemaalarina ja näyttelijänä. Muusikkona hän on monipuolinen ja muuntautumiskykyinen oman tiensä kulkija, jolla on taito yllättää kuulijansa. Tästä käy oivana esimerkkinä Sisaskin toistaiseksi tuorein albumi ”Hommikupuu” (2012). Metsatöll-yhtyeen rumpalin Marko Atson tuottamalla levyllä nousevat esiin kansanmusiikista ja raskaasta rockista ammentavat vaikutteet. Ne sopivat erinomaisesti yhteen kaiken kruunaavan Siiri Sisaskin vahvan ja persoonallisen äänen kanssa.

Me suomalaiset tunnemme Siiri Sisaskin muutaman vuoden takaisen Matkalla Virossa –sarjan toisena juontajana. Hänen upeaa lauluaan olemme puolestaan kuulleet Puhdistus-elokuvan lopussa soivassa isänmaallisessa Mis maa see on –laulussa, jolla hän aikoinaan lauloi itsensä Ultima Thule –yhtyeen säestämänä virolaisten sydämiin.

Sisask on myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hänen vuonna 1998 perustamansa hyväntekeväisyysjärjestö Saagu Valgus auttaa köyhyydessä elävien virolais- perheiden lapsia. Tämän kuun 18. päivänä on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä ja kuulla suurenmoinen Siiri Sisask, kun hän esiintyy hyväntekeväisyyskonsertissa Ruissalon Marjaniemessä. Konsertin tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Saagu Valgukselle.

(Teksti; Altti Koivisto)

Turussa uusi säveltäjähylly Arvo Pärtille – Heikki Poroila arvioi nykysäveltäjän merkitystä

Arvo Pärt!

Levytyksiä Arvo Pärtin sävellyksistä.

Turun musiikkikirjasto juhlistaa Arvo Pärtin elämäntyötä uudella säveltäjähyllyllä. Pärt (s. 1935) on aikamme tunnustetuimpia taidemusiikin säveltäjiä. Hän aloitti uransa jo 1950-luvulla, ja hän on edelleen aktiivinen. Artikkelin lopussa Heikki Poroila arvioi Pärtin musiikkia.

Pyhä minimalisti

Monet Pärtin sävellyksistä tuntuvat kumpuavan hiljaisuudesta. Tuotantoa on luonnehdittu pyhäksi, toisinaan pyhäksi minimalismiksi. Hengellisissä teoksissa voi tuntea jotain erityistä, uskonnollista. Pärt tunnetaan parhaiten 1970-luvun loppupuolen taianomaisista teoksista Fratres, Tabula rasa, Cantus in memoriam Benjamin Britten ja De profundis. Hän palasi pitkän tauon jälkeen myös sinfonian pariin, kun neljäs Los Angeles valmistui vuonna 2008. Kolme varhaista sinfoniaa ajalta 1963–1971 saivat sittenkin jatkoa.

Kirjaston uudistetut kokoelmat

Turun musiikkikirjaston Pärt-tarjontaa on täydennetty. Vasta-alkajan on helppo tutustua nykysäveltäjän musiikkiin esimerkiksi 2CD-kokoelmalevyjen Serenity ja 20th Century Classics avulla. Jälkimmäiseltä löytyy esimerkiksi varhaiskauden melko harvoin levytetty orkesteriteos Nekrolog vuodelta 1960.

Levytyksiä on saatavilla melko runsaasti. Pärtin julkaisijoina ovat kunnostautuneet erityisesti BIS Records, ECM Records, Harmonia Mundi ja Virgin.

Säveltäjähylly helpottaa hakua

Uusi järjestely tuo Pärtin levytyksiä saataville entistä helpommin. Voit etsiä Pärtin levytyksiä yhdestä hyllystä musiikinlajista riippumatta. Löydät säveltäjähyllyt taidemusiikin luokituksen loppupäästä. Kysy lisätietoja musiikin neuvonnasta Vanhan kirjastotalon (Linnankatu 2) toisesta kerroksesta. Tervetuloa!

Säveltäjähyllyjä nyt seitsemän

Pärt-hylly jatkaa sarjaa, jossa kirjaston CD-kokoelmia on esillä säveltäjän mukaan. Arvo Pärt on sarjassa seitsemäs – J.S. Bachin, Mozartin, Beethovenin, Wagnerin, Verdin ja Sibeliuksen jälkeen. Taidemusiikin uusi järjestely tuo lähellesi säveltäjän tuotannon kirjon, ja voit tehdä löytöjä ilman kirjastoluokituksen sisäistämistä.

Tuomas Pelttari

***

Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila kertoo Arvo Pärtin musiikista ja sen merkityksestä itselleen.

Arvo Pärt – paljon melua tyhjästä?

Suhteeni Pärtin musiikkiin on ristiriitainen, kuten voi arvata otsikostakin. Olen kuunnellut valtaosan Pärtin levytetystä tuotannosta ja ollut aikoinaan hyvinkin kiinnostunut hänen avaamistaan maisemista. Toisaalta en oikein muista, milloin olisin viimeksi vaikuttunut jostain Pärtin uudesta sävellyksestä.

Arvo Pärtin yli viisikymmenvuotinen sävellysura hahmottuu monella eri tavalla. Säveltäjä itse on vetänyt varhaistuotantoaan pois julkisuudesta, eikä siihen nykypäivän kuulija voi edes tutustua. Sävellysteknisesti Pärtin tuotanto jakautuu perinteiseen modernismiin 1960-luvulla ja 1970-luvulla alkaneeseen ”tintinnabuli”-vaiheeseen, joka on usein liitetty myös ns. uusyksinkertaisuuden väljään viitekehykseen.

Monikaan vain myöhempään tuotantoon tutustunut tai vaikkapa elokuvissa Pärtin musiikkiin törmännyt satunnainen kuulija ei tiedä, että hän sävelsi 1960-luvulla kolme sinfoniaa ja sellokonserton Pro et Contra. Mielestäni tämä ei ole suurikaan menetys, sen verran sovinnaista toisen maailmansodan jälkeistä modernismia ne ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna edustavat.

Kaikki muuttui, kun Pärt jonkinlaisen taiteellisen umpikujan seurauksena luopui modernismista ja ryhtyi säveltämään omalla tintinnabuli-tyylillään. On kuin säveltäjä olisi avannut suljetun huoneen, josta alkoi vyöryä täysin omaperäistä soitin- ja laulutyyliä. Vuosien 1976–1978 aikana syntyivät sellaiset mestariteokset kuten Cantus in memoriam Benjamin Britten, De profundis, Fratres, Missa syllabica, Pari intervallo, Peegel peeglis ja Tabula rasa.

Pärtin emigroituminen Saksaan vuonna 1980 vapautti hänet säveltämään mielin määrin hengellistä musiikkia, jota sitten onkin riittänyt. Oman tulkintani mukaan siirtyminen pois Virosta sammutti jossain määrin sen kipinän, josta 1970-luvun loppupuolen huippukausi oli syntynyt. Tällainen on tietysti puhdasta spekulointia, mutta itselleni Pärtin ”länsikausi” ei ole tuottanut samanlaisia elämyksiä kuin neuvosto-Eestissä syntyneet retket äänten ja harmonioiden uusiin maailmoihin.

Pärt on ollut emigroitumisensa jälkeen varsin tuottelias, mitä lienee edesauttanut se laaja kiinnostus, jota hänen musiikkiaan kohtaan on tunnettu. Olisi varmaan kohtuutonta vihjailla, että Pärt on viljellyt samaa sarkaa huomattuaan sen kaupallisesti kannattavaksi. Lukuisat tilausteokset ovat ehkä kuitenkin vaikuttaneet hänen ilmaisuunsa yksipuolistavasti. Myös yleisön jatkuvat odotukset ”Pärt-tyylisestä” musiikista ovat saattaneet vaikuttaa.

Erityisesti 2000-luvun Pärt on jättänyt minut aika kylmäksi. Uusia teoksia syntyy ja niitä levytetään ahkerasti, mutta jostain syystä ne eivät ole jääneet minulle mieleen niminä tai musiikkina, vaikka olen kyllä yrittänyt tutustua uutuuslevytyksiin. Tai ehkä olisi täsmällisempää sanoa, että kyllä Pärtin sävellyksistä edelleen löytää hienoja hetkiä, mutta kokonaisvaltaiset elämykset – kuuntelin aikoinaan Tabulan rasan aavemaisia maisemia ja Gidon Kremerin sydämen särkevää viulua kerran toisensa jälkeen – ovat jääneet puuttumaan.

Yksi tunnetuimmista Pärt-levytyksistä ilmestyi syksyllä 1984 (ECM New Series).

Arvo Pärt on joka tapauksessa siitä harvinainen nykysäveltäjä, että hänen tuotantoonsa on mahdollista tutustua hyvin laajasti runsaiden levytysten ansiosta. Näin jokaisella on mahdollisuus paitsi tutkailla säveltäjän tyylin muutoksia, myös rakentaa oma arvio Pärtin musiikista ja hänen merkityksestään oman aikamme säveltäjänä. Oman mausteensa tällaiseen urakkaan antaa se, että Pärt on tehnyt monista sävellyksistään lukuisia erilaisia versioita. Esimerkiksi alun perin Andres Mustosen Hortus Musicus -yhtyeelle sävelletystä teoksesta Fratres tunnetaan nykyään jo liki 20 eri kokoonpanoille tehtyä versiota. Kaikkia niitä ei ole levytetty, mutta joitakin silti.

Mitä otsikon provosoivaan kysymykseen tulee, vastaan siihen näin lopuksi kyllä ja ehdottomasti ei. En itse oikein pysty ymmärtämään niitä kehuja, joilla Pärtin uudempikin tuotanto on useimmiten otettu vastaan. Esimerkiksi vangitulle Hodorkovskille omistettu neljäs sinfonia Los Angeles vuodelta 2009 ei koskettanut minua millään lailla. Mutta samalla kun päivittelen 2000-luvun Pärtin ajoittaista vielschreiberismia laadun kustannuksella, palaan mielelläni hänen 1970-luvun tuotantonsa pariin. Sieltä löytyvät ne helmet, joiden takia Pärt kuuluu 1900-luvun jälkipuoliskon harvoihin aidosti omaperäisiin säveltäjiin.

Heikki Poroila

musiikkikirjastonhoitaja

Toim. Tuomas Pelttari

Pop-musiikkia Virosta

Tiistaina 19.3. 2013 jatkui kuuntelupiiri, jonka aiheena oli virolainen pop-musiikki. Piret Luukka oli valinnun monipuolisesti virolaista nykymusiikkia eri populaarimusiikin tyylilajeista, kuulimme elektronista, kokeellista, heavy metallia, poppia, rockia ja punkkia. Piret kertoi myös Viron laulavasta vallankumouksesta, josta on myös kirjoitettu kirja  Harri Rinne: Viron laulava vallankumous: Viron rocksukupolven ihme 2007.  Seuraavaksi kaikille avoimessa kuuntelupiirissä ti 23.4. klo 18 Juha Soininen soittaa venäläistä pop-musiikkia Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Tervetuloa.

Piretin soittolista

Disko pole oluline, punk on põhiline: Disk 2.  Usun ei usu / Turist

Ringrada / Röövel ööbik: Estrangers

Ma armastan Ameerikat / Vennaskond: Taas punab pihlakaid.

Puhas muld / Kosmikud: Kuidas tuli pimedus mu tuppa

Ebafolklorism / Eriti kurva muusika ansambel: Päev läks käima

Tere tulemast koju! / Smõuk: Kivikuningas

Thou strong, stern death / Põhjast: The Man from the Past

Here comes / The Sun: Hopelessness You

Lenna / Lenna Kuurmaa: Rapunzel

Rockefeller Street / Getter Jaani: Valged ööd

The Magic Gift Box / Iiris: Curaga

Seesamseesam / Imandra Lake: Ilus aeg

Kuukauden löytö: Anu Taul – Päevalodja

Anu Taul / Päevalodja  (2012)

Anu Taul (s. 1979) on virolainen laulaja-lauluntekijä, jonka juuret ovat etelä-virolaisessa kansanmusiikissa. Hänen sukunsa on kotoisin Mulgimaalta läheltä Latvian rajaa, ja Anu Taul esittää laulunsa mulgin murteella. Päevalodja-levyn sävellykset ovat hänen omiaan ja suuri osa teksteistä hänen kirjoittamiaan. Taulin kahdella aiemmalla albumilla musiikki on ollut osaksi kansanmusiikkia ja osaksi omia sävellyksiä. Toisen suositun virolaisen etnofolkin edustajan Mari Kalkunin tavoin Anu Taul on opiskellut Viljandin kulttuuriakatemiassa, josta hän on valmistunut kansanmusiikin opettajaksi.

Anu Taulin tuoreella Päevalodja-levyllä kuullaan kauniita akustisia tunnelmapaloja. Musiikin maanläheisyyttä on omiaan korostamassa Pärast vihma –sävellyksellä kuultava aito luontoääni, mustarastaan laulu, jota Taul hienovaraisesti värittää kanteleen soitollaan. Anu Taulin yhtyeeseen kuuluvat hänen nuorempi sisarensa Triinu toisena laulajana, akustista kitaraa soittava Andre Maaker, haitaristi Tarmo Noormaa, huilisti Cäztlin Jaago ja saksofonisti Marko Mägi, jotka luovat levyn hienon äänimaiseman. Vangitsevinta kaikessa on kuitenkin Anu Taulin uskomattoman upea lauluääni. Tämä levy kuulostaa kerta kerran jälkeen aina vain paremmalta.

Altti Koivisto

Kuukauden löytö: Svjata Vatran albumi Zillja Zelenen´ke

Svjata Vatra / Zillja Zelenen´ke (2010)

Svjata Vatra on poikkeuksellisen kiinnostava virolainen folkyhtye, jonka musiikissa on kuultavissa vaikutteita paitsi Viron myös muiden maiden musiikkiperinteistä. Yhtyeen sielu on Ukrainasta Viroon ja Viljandiin muuttanut Ruslan Trochynskyi, joka laulusolistin tehtävien lisäksi soittaa vetopasuunaa ja viikatetta. Svjata Vatran muut jäsenet ovat laulaja-hanuristi Kulno Malva, säkkipilliä ja muita pillejä ja puhaltimia soittava Juhan Suits sekä lyömäsoittimia soittavat Kalle Kindel ja Dmitri Dmitrenko.

Zillja Zelenen´ke on yhtyeen kolmas levy, jolle on koottu bändin parhaat laulut viiden vuoden ajalta. Svjata Vatran persoonallinen musiikki jää soimaan vastustamattomasti kuulijansa mieleen tunnelmien vaihtuessa ukrainalaisesta kansanmusiikista virolaiseen kalevalamittaiseen kansanlauluun. Yhtyeen shamanistinen lumovoima pääsee todenteolla valloilleen live-esiintymisissä. Siitä on todisteena samoissa kansissa CD:n lisäksi oleva DVD, jolla on samat 13 laulua kuin CD-levylläkin. Näyte Svjata Vatran loistavasta lavaosaamisesta on peräisin vuoden 2009 Viljandin folkmusiikkifestivaaleilta.

Viimeksi Svjata Vatra on ollut esillä, kun se oli vierailevana esiintyjänä Viron ylpeyden, folkmetalli-yhtye Metsatöllin uuden livelevyn julkistamiskeikoilla 12. lokakuuta Tallinnan Rock Cafessa ja 13. lokakuuta Vanemuisen konserttitalossa Tartossa.

Altti Koivisto

Svjata Vatra kotisivu

 

Raision musiikkiosasto suosittelee – Ingrid Lukas/Silver Secrets

Ingrid Lukas / Silver Secrets (2011)

Viro on poikkeuksellisen kiinnostavan musiikin kotimaa. Elävästä ja innostuneesta musiikkikulttuurista ovat raikkaina todisteina lukuisat uudet bändit ja laulajat. Suomenlahden tällä  puolen ovat jo tulleet tutuiksi muun muassa Ewert And The Two Dragons, Metsatöll ja Iiris unohtamatta sellaisia pitkän linjan vaikuttajia kuin Ultima Thule tai Singer Vinger. Tallinnan musiikkikaupoista voi tehdä kuitenkin lisää todellisia löytöjä, joista meillä ei vielä tiedetä juuri mitään.

Tällainen löytö  on vuonna 1984 syntyneen Ingrid Lukasin toinen albumi Silver Secrets, joka ilmestyi viime vuoden syksyllä. Jo pitkään Sveitsissä  vaikuttanut laulaja-lauluntekijä ja pianisti valmistui vuonna 2007 Zurichin musiikki- ja teatterikorkeakoulun opettajalinjalta pop-jazz –musiikin laulunopettajaksi. Virossa levy sai ylistävän vastaanoton ja Ingrid Lukasin nauttimasta arvostuksesta kertoo jotakin, että eräs radiotoimittaja julisti hänet Viron varjelluimmaksi valtiosalaisuudeksi.

Uudella levyllään Ingrid Lukas laulaa sekä englanniksi että viroksi. Hänen musiikkiaan on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn tyyliin kuuluvaksi, sillä vaikutteita on niin popista, virolaisesta kansanmusiikista kuin jazzistakin. Lisämaustetta musiikkiin tuovat ison kuoron käyttö sekä Lukasin nykyiseen yhtyeeseen rumpalin, basistin ja puhallinsoittajan lisäksi kuuluva jousitrio. Tärkeänä taustatukena on Lukasin tähänastisen uran ajan ollut norjalainen muusikko Bugge Wesseltoft, joka kukaties on tuonut hänen musiikkiinsa skandinaavisen jazzin vaikutteita. Albumin tuottajana yhdessä Lukasin kanssa on puolestaan ollut islantilainen Valgeir Sigurdsson, joka on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Björkin kanssa. Ingrid Lukas on yksi aikamme merkittävimmistä uusista laulaja-lauluntekijöistä, jonka omaleimaisen musiikin toivoisi löytävän tiensä mahdollisimman laajalle.

Altti Koivisto

Viikon levy: Ewert and The Two Dragons – Good Man Down

 

Virolaisen indie-musiikin viime aikojen ehkä puhutuin nimi on ollut Ewert and The Two Dragons. Yhtye on keikkaillut Suomessakin jo melko paljon, ja alkavana kesänä on tiedossa festarikeikat ainakin Ruisrockissa ja Provinssissa. Ewert and The Two Dragons on ollut aktiivinen vuodesta 2009 alkaen, jolloin julkaistiin debyyttialbumi The Hills Behind the Hills. Vokalisti-kosketinsoittaja Ewert Sundjan lisäksi yhtyeessä on nimestään huolimatta kolme muuta jäsentä. Toinen albumi Good Man Down, josta nyt kerrotaan tarkemmin, julkaistiin viime vuonna. Tämä levy nosti yhtyeen tunnetuksi myös muualla kuin kotimaassaan.

(In the End) There’s Only Love esittelee bändin tyylin melko hyvin levyn alussa. Folkahtavaa indie rockia herkänkauniilla melodioilla ja miellyttävän kuuloisesti soitettuna. Kappaleet eivät pääasiassa ole hirveän mutkikkaita, mutta pieniä progevivahteitakin on. Seuraavana kuultava Good Man Down on itselläni ollut viime aikoina todellisessa voimasoitossa, hienoja harmonioita sisältävä kappale tarttuu päähän todella helposti. Eipä ihme, että biisi on kerännyt yhtyeen kotimaassa palkintojakin. Jolene ei puolestaan ole Dolly Parton-coveri, vaan kertoo kyseisen kappaleen tarinan vähän toisesta näkökulmasta, kauniin sävellyksen kera.

Levyn alkupuolen singlekappaleiden lisäksi myös lopusta löytyy hienouksia. Road to the Hill on myös varsin tarttuva, pianon sävyttämä biisi. You Had Me at Hello lopettaa levyn kiireettömästi rauhallisiin ja vähäeleisiin tunnelmiin. Huonoja kappaleita ei kokonaisuudesta löydy.

Vaikka Ewert and The Two Dragonsia on nostettu esiin musiikkilehdissä ja blogeissa viime vuoden puolella jo hyvin paljon, päätin valita Good Man Downin viikon levyksi kuitenkin tässä vaiheessa. Kesän festarit kun ovat tulossa, ja mikäli yhtyeeseen ei ollut vielä sattunut tutustumaan, tämä levy on hyvä kuunnella ennen tulevia keikkoja. Lisäksi olen itse kuunnellut albumia tämän vuoden alkupuolella paljon, joten kirjoittaminen siitä oli siksikin ajankohtaista.

Good Man Down on varattavissa Vaskista

Tuomas Aitonurmi

Vironkieliset joululaulut

Kauneimpia vironkielisiä joululauluja saapui 13.12. laulamaan seitsemänkymmentä  ihmistä musiikkiosastolle. Trubaduuri Magnus Gräsbeck kertoi, että virolaisessa jouluperinteessä ja joululauluissa on paljon vaikutteita Saksasta, kuten  Suomessakin. Suomeen  vaikutteet tulivat kuitenkin Ruotsin kautta ja Viroon ne tulivat Saksasta suoraan.

Neuvostoaikana kristillinen joulu oli kielletty juhla Virossa. Kansa ei kuitenkaan suostunut heille tärkeästä perinteestä luopumaan, vaan vietti joulua salaa.  Neuvostovallan aikaan verrattuna on joulun juhlinta muuttunut Viron itsenäistymisen jälkeen. Nyt joulua juhlitaan niin kodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Illan aikana laulettiin yhdessä mm. seuraavat suomalaisillekin hyvin tutut laulut:

Aisakell (Ameerika rahvalaul ”Jinglebells”)

Ei au, ei hiilgust (Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt” En etsi valtaa loistoa. Zacharias Topelius – Jean Sibelius)

Et tulge, oh lapsed (”O kinderlein kommet” Johann Abraham Peter Schultz, 1747-1800, sõnad: Christoph von Schmidt 1768-1854

Haldjate, jõuluöö (tip-tap, tip-tap,tipa-tapa,tip-tap, tip, tip, tap)

Jõulukellad

Jõuluvana teele läeb (J. Fred Coots – Maie L õõnik)

Laps peab sündima (mel: On ne vit pas sans se dire adieu)

Ma tulen taevast ülevalt

Nüüd inglid taevast tulevad (Vom Himmel hoch, da komm ich her” Sõnad: Martin Luther, 1483-1546: Johannes Hornung, arvatavasti 1660-1715)

Oh kuusepuu

Oh sa õnnistav

Püha öö

Sajab valged lund (White Christmas)

Tiliseb aisakell (Julisu Oro-L.Wirkhaus)

Vaiselt sajab lund

Valked jõulud

Õues tähis taevatelk (Reinhold Kamsen, Juhan Aavik)

Üks roosike on tõusnud (Esti st ein Ros entsprungen” Alte Catolische Geistliche Kirchengesenge, Köln 1599. Seade: Michael Praetorius, 1571-1621. Sõnad: saksa keeles XV sajandist. Tõlge: Carl Peter Ludwig Maurach 1824-1900).

Häid jõule! Hyvää joulua!

Ann-Christin Antell

Tiesitkö, että Vaski-kirjastojen kokoelmista löytyy yli 30 vironkielistä karaoke-dvd-levyä?