Viikon levy: Antti Paalanen – Meluta (Rockadillo Records, 2014)

Meluta on kokkolalaisen harmonikansoittajan, Antti Paalasen kolmas soololevy vuodelta 2014. 1977 syntynyt Paalanen on musiikin tohtori ja väitellyt 2015 vähärivisten harmonikkojen päivityksestä nykymusiikin kielelle. Mies on siis sävellystyössään tuonut pirunkeuhkon, kurtun shamanistisen rytmin tälle vuosituhannelle.

Meluta -levyn nimibiisi on hurjapoljentoista haitariteknoa, jossa haitari ilmoittaa ettei halua enää olla salonkikelpoinen satahämesoimainen taidesoitin, vaan hurja, pitelemätön, jopa pelottava. Yeah Mamassa Paalasen matala mörinä pääsee oikeuksiinsa ja soi hienosti haitarin siivellä. Paalaselle kieli on selvästikin soitin, sillä hän leikittelee tavuilla ja merkityksillä herkullisesti.

Levy soi primitiivisenä ja hurjana, mutta kauniit, perinteisiksi luonnehdittavat haitarimelodiat puhkeavat ääneen kuin vuokot toukokuussa: kauniina, lohdullisina, kotoisina. Paalasen live-esiintymiset ovat samalla tavalla hurjia kuin Meluta -levy. Hän tuo hahmonsa lavalle ja lähtee hahmona pois. Kaikki jutusteluksi ja välispiikiksi kuviteltava on ärinää ja ärjymistä.

Fingertips toimii keveänä esisoittona Judgementille, joka on vie soittajaa raahustaen kohti tuomiota. Ilotonta kulkua vie eteenpäin joikumainen miesääni – olo vaan on oudon pohjalainen

Acc Rider on hummaniheitä mantran lailla hokeva haitarilla ratsastaja, joka pieksää piiska läsähdellen soittimesta ulos parahduksia ja valitusta. Shamaanin kurkkulaulunomainen huohotus soi taustana kaikelle.

Maaninen poljento antaa tilaa Viimeisen valssin moikaaville kirkonkelloille ja äljönä remuavalle soittajapojalle. Levy ei lopukaan seesteiseen tunnelmaan, vaan Ruff vie taas kolisevaan junaan, lakeuksille jyskyttävään. Paalaselle ei tule mieleenkään jättää kuulijaa turvalliseen kotisatamaan, vaan uuden ajan haitarisoundi naulaa meidät yhäti kiihtyvän junan epämukavaan penkkiin. Ohjaksissa on Antti Paalanen. Vaikka mentäisiin helvettiin, niin mennään komiasti ja aivan omalla tyylillä. Äristen. Kuin transsissa.

Antti Paalasen uutta levyä odotellessa voi tutustua hänen hieman perinteisempään sävelmuotoon tukeutuvaa pelimannitrioonsa Kiharakolmio. Aivan perinteistä sekään ei kuitenkaan ole, niin kuin videokin todistaa.

 

Erika Woodard, kirjastonhoitaja ja meluaja

Varaa levyjä Vaski -verkkokirjastosta

Viikon levy: Konono Nº1 – Congotronics (2005)

 

Congotronics on mielenkiintoinen sekamelska perinteistä afrikkalaista rituaalimusiikkia sovitettuna progressiiviseen elektroniseen muotoon,  soitettuna romuista tehdyillä soittimilla. 

Konono Nº1 perustettiin 1978 Kinshasassa, Kongossa. Sen täydellinen nimi on L’Orchestre Folklorique T.P. Konono No. 1 de Mingiedi. Yhtyeen perusti Angolassa vuonna 1933 syntynyt ja Kinshasaan vuonna 1949 muuttanut Mawangu Mingiedi. Yhtye soitti alun perin zombo-kansan rituaalimusiikkia norsunluusta valmistetuilla torvilla, mutta pian yhtyeessä nousivat keskeisimpään asemaan likembet. Likembe on itäafrikkalainen soitin, eräänlainen sormipiano, joka muodostuu puisesta laudasta, jossa on metalliset koskettimet. Likembellä soitettavaa musiikkia säestetään useimmiten hosho-nimisellä lyömäsoittimella. Soitin on tunnettu Zimbabwessa yli tuhat vuotta ja sitä on käytetty muun muassa uskonnollisissa rituaaleissa.

Kononon kokoonpano muodostuu kolmesta sormipianosta, megafoneista, käsintehdyistä mikrofoneista ja lyömäsoittimista, jotka on rakennettu vanhoista autonosista.  Yhtye levytti ensimmäistä kertaa kokoelmalla Zaire: Musiques Urbaines a Kinshasa.

Congotronics oli yhtyeen ensimmäinen Yhdysvalloissa julkaistu levytys. Yhtyettä kuullaan myös levyllä Congotronics 2: Buzz ’n’ Rumble from the Urb ’n’ Jungle. Vuonna 2010 ilmestyi Assume Crash Position. Yhtyeen jäsenet tekivät yhteistyötä Björkin kanssa laulussa ”Earth Intruders”. Huhtikuussa 2015 perustajajäsen Mawangu Mingiedi kuoli 85-vuotiaana, mutta yhtye jatkaa edelleen toimintaansa; Konono No. 1 Meets Batida julkaistiin huhtikuussa 2016.

Congotronics on mielenkiintoinen ja hypnoottiinen levy. Voi hyvin kuvitella, miten monotoninen ja jatkuva rytmi on saanut ihmiset transsiin. Likemben soundi on jotain sellaista, mitä ei kovin usein kuule. Lisäksi yhtyeen olemus, esitys, ja musiikki on aitoutta parhaimmillaan.

 

Lähde: http://www.allmusic.com/artist/konono-no-1-mn0000095279/biography

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

Ann-Christin Antell

BELONOGA: Through the eyes of the sun

Viikon levy voi valikoitua hyvin monin eri tavoin. Toisinaan esittelyssä on tuntemattomampi uutuus, toisinaan varaston uumenista kaivettu aarre. Levyn esittelijä on myös saattanut valita näytille oman, suurelle yleisölle tuntemattoman suosikkinsa. Ja sitten joskus käy niin, että cd:itä hyllyttäessä käteen osuu levykotelo, joka tuntuu erikoisen painavalta käteen ja tarkemmin katsottaessa levykotelon sisältä löytyy keramiikkalaatta.

Kyllä. Keramiikkalaatta. Cd-levyn kotelossa. Anteeksi nyt, mutta mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Erikoinen – ja vaille selitystä jäävä – valinta osoittautuu fiksuksi vedoksi artistin kannalta, koska hämmästelyn ohessa levyä tuli kuunneltua läpi ja todettua, että tiililevyn lisäksi albumin kauniisiin kansiin kätkeytyy kerrassaan upeaa musiikkia. Niin upeaa, että täytyyhän tämä nyt saattaa laajemmankin yleisön tietoisuuteen!

Belonoga, oikealta nimeltään Gergana Dimitrova on bulgarialainen laulajatar, joka tuli tunnetuksi Le Mystére des Voix Bulgares kuoron sekä Eva Quartetin laulajana. Through the Eyes of the Sun on hänen ensimmäinen sooloalbuminsa ja paluu Bulgarian äänten mysteerin pariin. Albumilla bulgarialainen laulutraditio sulautuu yksiin Australian aboriginaalien ja Afrikan pygmien musiikkiperinteen kanssa. Maailmanmusiikkifuusioon on myös taidokkaasti yhdistetty äänitaidetta ja jazzia. Perinteiset arabialaiset soittimet ja didgeridoo soivat rinnakkain Peter Walshin ääniefektien kanssa. Lopputuloksena on täyteläinen, upeasti soiva albumi, jonka pääroolissa on Belonogan uljas laulu. Albumi on ollut niin Songlines-lehden kuin radiotoimittajien World Music Charts Europen suosituslistalla. Levy ei kaikessa hienoudessaan päästä kuulijaansa helposti kaikkine erikoisuuksineen, mutta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokemus! Kuten Mikko Saarela BTJ:n levyesittelyssä totesi, ihmeteltyään ilmeisesti hänkin vaille selitystä jäänyttä keramiikkalevyä: ”Olisihan tämä mennyt pelkällä musiikin painollakin!”

 

 

Kesämyrsky iski etnokokoelmaan!

Tiesittehän, ettei mikään ole kirjastossa pysyvää paitsi tietysti muutos. Kokoelmaa huolletaan, päivitetään ja uudistetaan jatkuvasti. Huonokuntoinen ja vanhentunut materiaali poistetaan, korvaavaa hankitaan tilalle. Musiikkiosastolla levyjen rikkoutuneet muovikotelot korvataan uusilla, repeytyneet kansipaperit paikataan ja raapiutuneet levyt hiotaan jälleen toimintakuntoon. Se mitä ei pystytä korjaamaan, poistetaan ja tilalle hankitaan uusi, eheä kappale mikäli sellainen vielä on saatavilla. Levyjä ja kirjoja myös varastoidaan, jotta hyllyihin saadaan tilaa koko ajan kasvavalle kokoelmalle ja jotta uutuuksia ja kiinnostavia poimintoja on mahdollista nostaa näkyville. Lisäksi pyritään vastaamaan asiakkaiden esittämiin toivomuksiin ja hankkimaan ehdotettua materiaalia.

Toisinaan kokoelman huolto voi tarkoittaa sitä, että tietyn artistin levyt vaihtavat paikkaa jos alkuperäinen sijoituspaikka alkaa tuntua väärältä. Näin esimerkiksi silloin kun asiakkailta tuleva palaute tekee selväksi, ettei levy löydy sieltä minne se on sijoitettu, tai kun saman artistin samaista musiikkityyliä edustavat levyt on jostain syystä sijoitettu sikin sokin eri puolille kokoelmaa. Ymmärrettävästi tämä aiheuttaa harmistusta, kun vuosia samasta paikasta löytynyt levy ei äkkiä olekaan totutulla paikallaan. Kaikella tällä melskaamisella ei suinkaan pyritä kiusaamaan asiakkaita – uskokaa pois! – vaan helpottamaan levyjen löytämistä ja pitämään kokoelma kattavana ja houkuttelevana, miellyttävänä käyttää.

Myllingin seurauksena levyjen lomassa on jälleen tilaa myös nostoille.

Turun kaupunginkirjaston etnokokoelma on kuluneen kesän aikana kokenut perusteellisen myllerryksen. Kuluneiden viikkojen aikana iän ja käytön kolhimat levyt on käyty perusteellisesti läpi. Huonokuntoisimmat on päästetty autuaammille kuuntelumaille. Musan myyntikärryä ahkerasti seuraavalta käyttäjältä ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, että etnoa ja kansanmusiikkia on viime aikoina ollut runsaasti myynnissä. Silti ei pidä huolestua, sillä kaikkia vanhoja levyjä ei suinkaan ole poistettu. Mikäli vanha suosikki ei enää löydy hyllystä, saattaa sen uusi kotipaikka olla varastossa. Poistoihin tiensä löysivät lähinnä levyt, jotka olivat joko niin loppuun käytettyjä, ettei mikään hionta niiden naarmuja olisi enää pystynyt poistamaan, sekä levyt, joita kukaan ei ole lainannut vuosikymmeneen. Suosituimpien levyjen tilalle on tilattu uudet versiot, joten mikäli entinen suosikki ei osu silmiin hyllystä saati tietokannasta, kannattaa siitä käydä ahkerasti kyselemässä musan tiskistä.

Alimmaisia hyllyjä unohtamatta. Syksyn aikana myös alahyllyjen levyjä on tarkoitus nostaa näytille helpommin tutkittaviksi.

Tulevan syksyn ja talven aikana myllerryksen uudistama etnomusiikkikokoelma on tarkoitus tehdä asiakkaille tutuksi esittelysarjalla, jossa viikoittain nostetaan esiin erilaista kansanmusiikkia ympäri maailmaa. Esittelyjen suunnittelussa on otettu huomioon asiakkaiden esittämiä toivomuksia ja ideoita. Tarkoituksena on antaa hyvä ja laaja kuva kaikista niistä aarteista, joita musiikkikirjaston etnokokoelmasta löytyy.

Musiikkiosasto toivottaa asiakkaansa tervetulleeksi maailmanympärysmatkalle, jonka aikana tutuksi tulee niin kotimainen kuin kaukaisten maiden musiikkiperinne.

Tiina Lundenius

 

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa 3.4. , jolloin Himeran esittelemänä kuultiin eri tyylistä musiikkia marginaaleista. Aluksi pohditiin sitä mitä on marginaalimusiikki. Se mikä meillä Suomessa on marginaalia ei välttämättä ole sitä muualla. Ensimmäisellä kerralla kuunneltiin kootusti etnoa, free jazzia, elektronista ja kokeellista. Toisella kerralla  10.4. perehdyttiin tarkemmin etnoon. Niko-Matti Ahdin tekemä soittolista löytyy tästä: Musiikkeja maailmalta -soittolistalista kirjastolle.

Kolmannella kerralla 24.5. klo 18-19.30 on sarjassa vuorossa freejazz ja imrovisaatio. Alustajana Topias Tiheäsalo.

Katso tarkempi ohjelma täältä:

 

 

Vinyylimania: Oregon – Out of the Woods

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Oregon / Out of the Woods (1978)

 Yhdysvaltalaista Oregon-yhtyettä pidetään paitsi akustisen fuusiomusiikin myös maailmanmusiikin yhtenä edelläkävijänä. Multi-instrumentalistit Ralph Towner (klassinen ja 12-kielinen kitara, piano, käyrätorvi, trumpetti, flyygelitorvi), Colin Walcott (tabla, sitar, klarinetti, lyömäsoittimet), Paul McCandless (oboe, englannintorvi, bassoklarinetti) ja Glen Moore (basso, viulu, piano, huilu) perustivat Oregonin vuonna 1971.  Tunnusomaista yhtyeen soinnille on soitinvalikoiman laajuus yhdistettynä vaikutteisiin jazzista, folkista, klassisesta ja avantgardemusiikista. Tuloksena tästä kaikesta on ainutlaatuinen tyyli, joka tarjoaa kuulijalleen poikkeuksellisen kiehtovan kuunteluelämyksen täynnään lämpöä ja kauneutta.

Oregon/Out Of The Woods

Oregonin tarina on jatkunut näihin päiviin saakka, mutta monet asiaan vihkiytyneet pitävät erityisesti yhtyeen 1970-luvun tuotantoa suositeltavimpana. Erityisellä lämmöllä he muistelevat Oregonin vierailua Porin Jazzfestivaaleilla vuonna 1975. Yhtyeen kultakauden levytyksistä on kenties merkittävin lumoava Out of the Woods,  jonka ilokseni löysin Olli´s Vinyl Storen mielenkiintoisesta tarjonnasta.

Altti Koivisto 

Viikon levy: Fiestas of Peru – Music of the High Andes

Fiestas of Peru. Music of the High Andes (1972, Nonesuch Explorer)

 

Muutamia maistiaisia levyltä!

Fiestas of Peru. Music of the High Andes on Nonesuch -levy-yhtiön Explorer-sarjassaan julkaisema levy, jonka musiikki on äänitetty vuonna 1968 Etelä-Perun kolmessa eri kaupungissa, korkealla Andien vuoristossa. Perussa erilaisista juhlista ja ihmisten kokoontumisista käytetään sanaa ’fiesta’. Fiestat ovat yhtä lailla isoja, villejä ja ylitsepursuavia karnevaaleja kuin vain muutamien ystävien kanssa istuttuja illanviettoja tai hautajaisiakin. David Lewiston, joka työskenteli Explorer-sarjan parissa pitkään, on kerännyt levyn aineiston todellakin ihmisten keskellä ja heidän kanssaan.

Ja mitä me ei-Perussa-siihen-aikaan-käyneet näistä Lewistonin matkoista saimmekaan! Heti levyn ensimmäinen kappale saa pohkeet liikkeelle kitaroiden ja mandoliinin avulla lujempaa ja höllemmin kuin edes TV1:llä alkaneessa Treme-sarjassa voi nähdä New Orleansissa tapahtuvan. Elämänilo pusertuu vuorten asukkaiden soittimissa musiikin pirtuksi – tai sädekehiksi, kuinka vain. Harvasäveliset asteikot, raaka sointi ja tempon elävyys ovat lähempänä Feodor Pratsua ja Albert Ayleria kuin sileäksi vuoltuja studiokokoonpanojen äänityksiä. Välillä eri huilut ja laulajat iloitsevat, välillä ne itkevät.

Levyn kansiteksteissä mainitaan, että äänessä on sekä perinteisiä Andien soittimia että koloniaalisen kauden instrumenttejakin. Ilman, että yli-ihannoi Perun mennyttä aikaa, voi siis ajatella, että törkeästä sorrostakin on noussut jotain hienoa: Euroopan ja Etelä-Amerikan historiat kietoutuvat kauniisti ja reaalisti toisiinsa näissä kappaleissa. Mutta toki Fiestas of Peru -levyn yhteyteen voi asettaa myös muunlaisia, selkeämmin kriittisiä kolonialismia koskevia ajatuksia. Tässä otan niistä esille kuitenkin vain yhden, ja esitän sen kahtena kysymyksenä: Miksi Fiestas of Peru on ”maailmanmusiikkia”? Millaisia merkityksiä liittyy tähän käsitteeseen ja siihen liittyvään luokitteluun?

Nonesuch Explorer -sarjassa on lukuisia hienoja äänitteitä, ja sarja on julkaistu uudelleen myös cd:inä.

Niko-Matti Ahti

Kingdom of the Sun. Peru’s Inca Heritage -levy jatkaa Explorer-sarjassa David Lewistonin vuoden 1968 Peru-matkan purkamista.

Varaa levy Vaskista

Varaston helmiä. Turun musiikkiosaston vitriininäyttely 1.2.-29.2.2012.

Musiikkia eri kulttuureista. Mm. woodoo-musiikkia Haitista, pygmien metsästyslauluja ja kiinalaista oopperaa.

Turun musan soittolista Kartalla!? klubin Kuka Barissa 10.9.2011

DJ Imola Grand Prix tutkailee

DJ Gnistan ja DJ Waka Waka

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosaston DJ:t soittivat illan aikana musiikkiosaston levyjä genrestä etno/maailmanmusiikki. Ohessa lista illan aikana soitetusta musiikista. Kaikki levyt löytyvät siis kirjaston kokoelmista. Ovat haettavissa Vaski-verkkokirjaston kautta.

DJ Waka Wakan soittolista

Niko Valkeapää: Sierra (2004)

DAVID Hudson: Rainbow serpent (1994)

Sedaa:Mongolian meets oriental (2010)

Hanggai: He who travels far (2010)

Sikameya El, Akim: Introducing Akim El Sikameya (2008)

Papa Wemba: Emotion. (1995)

The ROUGH guide to the music of the Balkans [Äänite] : brass, fiddle & accordion : defying boundaries

Koyaté, N’faly: Tunya (2008)

The Rough guide to Turkish café (2008)

Cheb Nasro: Mega rai. (1999)
Shantel: Disco partizani. (2007)
SÜPERSTAR ORKESTAR (esitt.) Balkanized (2008)

Flogging Molly: Float (2007)

Amsterdam klezmer band: Katla (2011)

Bhagra: original Punjabi pop (2003)

Beginner’s guide to Africa (2009)

DJ Gnistan

Set 1

Omara Portuondo – He Perdido Contigo

Takashi Hirayasu – Koza Renka

Gotan Project – Diferente

George Dalaras – A leaf on the water

Kishore Kumar – Typewriter Tip Tip Tip

Ana Moura – Os Búzios

Tony Allen – Crazy Afrobeat

Ry Cooder & Manuel – Caballo viejo

Magnifico – The land of champions

Femi Kuti – Beng Beng Beng

Set 2

Gogol Bordello – My Companjera

Twinz – O telefteos epizon

Mariza – Rosa Branca

Tigerstyle – Bol! Bol! Bol!

Rachid Taha – Rock El Casbah

Rotfront – Sovietoblaster

Tanam feat Salome – Taghsire man

Rodrigo y Gabriela – Diablo Rojo

Khaled – Ya-Rayi

Fagget Fairys – Oci

The Ogyatanaa Show Band – Disco Africa

Bonus

Kiril feat Ras Tweed & Esma – Raise up your hand

Harumi Miyako – Yuhizaka

Afrocubism – Al vaivén de mi carreta

DJ Imola Grand Prix’n  valikoima levyjä

Love, peace & poetry : turkish psychedelic music

Dancing with the dead

Nigeria special

Amazones de Guinée (esitt.):  Wamato

African scream contest

Balla et ses Balladins (esitt.): The Syliphone years

Highlife time : Nigerian & Ghanaian sound  Trance [1]

Chao, Manu: Proxima estacion esperanza

Ethno punk

Tinariwen (esitt.): Aman iman

Kuti, Fela Anikulapo: The best best of Fela Kuti

Balkan Beat Box (esitt.): Blue eyed black boy

The rough guide to Congo gold

The rough guide to West African gold

Crammed Global Soundclash 1980-89 : the connoisseur edition

The rough guide to Congolese soukous

Sissoko, Ballaké: Chamber music

Boom Pam (esitt.): Boom Pam

Kasbah Rockers (esitt.): Kasbah Rockers

The sound of club Secousse [Vol. 1]

AFRICAN & AFRO-AMERICAN DRUMS

Guinée

Nigeria special [Volume 2]

Angola 60’s

Astatke, Mulatu: New York – Addis – London : the story of Ethio jazz 1965-1975

Balkan grooves

Beginner’s guide to African funk

Music in the world of Islam

Éthiopiques [24]

Speed Caravan (esitt.): Kalashnik love

Konono N°1: Konono N°1

The rough guide to afrobeat revolution

Tinariwen (esitt.): Imidiwan

Viikon levy

Garmarna:

Vedergällningen

Löysin Garmarnan sattumalta noin vuosi sitten, enkä oikein osannut ensin päättää mitä mieltä olisin löydöstäni ollut. Wikipedia kertoo Garmarnan olevan ruotsalainen folk-rock-yhtye, mutta kyseisestä termistä syntyvä mielikuva vie aika kauas siitä mitä kuulen. Garmarnan omintakeinen tyyli pohjautuu vanhoihin ruotsalaisiin balladeihin, joita tulkitsee heleä-ääninen Emma Härdelin. Tätä periruotsalaista äänikuvaa on kuitenkin lähdetty rikkomaan erinäisin keinoin; pääosin painaviin, tunnelmaltaan kovin slaavilaisiin sovituksiin on yhdistetty melodian yläpuolella kulkevat, harmoniaa rikkovat laulustemmat, ja massiivinen samplejen käyttö saa välillä aikaan jopa konemusiikkimaisen vaikutelman.

Kuten sanottu, en ensi kuulemalta oikein tiennyt, pidinkö Garmarnasta vai en, mutta musiikin tunnelma vei mukanaan ja hyvin pian huomasin kuuntelevani Vedergällningeniä ilta toisensa jälkeen. Levyn melankolinen tunnelma on niin voimakas, että vasta myöhemmin tulin katsoneeksi läpi sanoituksia, jotka tukivatkin mukavasti jo syntynyttä ”elämä on kärsimystä”-vaikutelmaa.

Vedergällningenin huonoksi puoleksi voisi katsoa lievän yksipuolisuuden, sillä levyltä ei löydy yhden ainokaista hyväntuuliseksi luokiteltavaa kappaletta. Itseäni ei tällainen melankolisuus näin talvisaikaan ainakaan häiritse, mutta saattaa olla että joku muu kaipaisi hieman auringonpaistetta joukkoon. Tällöin tosin voi napata vierestä mukaan vaikka levyllisen Flogging Mollya.

Kati

CD-levy Vedergällningen on varattavissa Vaskista.