Avainsana-arkisto: perinnemusiikki

Raision kirjastossa; Vanha Isäntä

vanha is

Vanha Isäntä

 

Olli Haaviston ja Timo Vakkilaisen perustama espoolainen Vanha Isäntä -yhtye oli poikkeava ilmestys folkrockia soittavana kokoonpanona voittaessaan popyhtyeiden Suomen mestaruuden vuonna 1973. Vanhan Isännän vuoden 1975 lopulla ilmestynyt esikoisalbumi Vanha Isäntä koostui irlantilaisesta ja skotlantilaisesta kansanmusiikista sekä pohjois-amerikkalaisesta bluegrass-musiikista. Levyn tuottivat Pihasoittajien Kim Kuusi ja Henrik Bergendahl sekä Vanha Isäntä.

Olli Haaviston hankittua pedal steel -kitaran Vanhan Isännän tyyli alkoi muuttua esikoislevyn jälkeen yhä enemmän countryn ja country-rockin suuntaan, jonka myötä irlantilaiset ja skotlantilaiset sävelmät jäivät kokonaan pois.

Tyylinmuutoksensa jälkeen Vanha Isäntä julkaisi kaiken kaikkiaan kolme Tommi Liuhalan tuottamaa LP:tä Fire on the Mountain (1977), III (1978) ja Rednecks, Blue Falls (1979). Vuosien varrella yhtyeen kokoonpanot vaihtuivat useasti, mutta pisimpään siinä vaikuttivat Olli Haavisto (steel-kitara, dobro, kitara, hanuri ja mandoliini), Timo Vakkilainen (laulu ja kitara), Juha Tikka (basso) ja Seppo Sillanpää (viulu, banjo, kitara ja mandoliini).

Nykyään Vanha Isäntä muistetaan erityisesti vuonna 1979 singlenä ilmestyneestä suomenkielisestä laulustaan Kuuskytluvun kauan soiva blues, joka tuli tutuksi Pekka Gronowin ja Jake Nymanin radiosarjan ”Uskomaton 60-luku” tunnuslauluna. Tarttuva laulu oli alunperin Al Stewartin säveltämä Post World War Two Blues, jonka hienosta suomennoksesta vastasi Hector.

Altti Koivisto

 

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla tammikuun ajan esillä Vanha Isäntä -yhtyeen albumit levynkansinäyttelyn muodossa.

Vanha Isäntä - Vanha Isäntä

Vanha Isäntä – Vanha Isäntä

Vanha Isäntä - Fire On The Mountain

Vanha Isäntä – Fire On The Mountain

Vanha Isäntä - III

Vanha Isäntä – III

Vanha Isäntä - Rednecks, Blue Falls

Vanha Isäntä – Rednecks, Blue Falls

vanha is2

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Jukka Gustavson & Hoedown – Mountain Information, vuoden paras kotimainen?

gustavson & Hoedown

Wigwam-veteraaani Jukka Gustavsonille myönnettiin juuri valtion taiteilijaeläke mutta Gustavson on kaikkea mutta kuin “has been“. Gustavson on työskennellyt laajalla skaalalla fuusio-jazz ja perinnemusiikin parissa ja miehen tuorein voimannäyttö yhdessä Hoedown-orkesterin kanssa on yksinkertaisesti mestariteos. Kuten Gustavson toteaa levyn kansipaperissa, levyltä löytyvät miehen musiikilliset juuret; 60-ja 70-lukujen sielukkaasta ja innovatiivisesta musiikista kuljetaan Bachin ja Beatlesin kautta bluesiin unohtamatta poppia tai progea eikä missään nimessä funkia. Parissa kappaleessa herää mielleyhtymä Wigwamista soittamassa The Band- covereita.

Mountain Information on kaikkea edellämainittua. Erityisesti levylle on löytynyt groovea. Levyn yleissoundi on nostalgisen orgaaninen. Hoedownin ja Gustavsonin yhteistyö on kipinöivää ja innostunutta, vapautunutta. Jos joku on leimannut mielessään Hoedownin (Hoedown= Mika Kuokkanen, Ninni Poijärvi, Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Jarmo Nikku, Matti Maijanen, Topi Kurki) pelkästään juuri-ja countrymusiikin ryhmäksi, nyt ajatuksia voi päivittää moneen suuntaan. Bändiltä sujuu luontevasti niin Wigwam-henkinen progeporeilu (Mountain information), Love peace field reelin kaltainen perinnefuusioilakointi kuin A Small brook has grown -teoksen kamarijatsin ja klassisen lainalaisuuksia testaileva ylevä soitanta.

Kaiken aikaa Howdown onnistuu lisäämään taustalle myös maittavia perinnemusiikin kuvioita. Sovitukset ovat eläviä ja haastavia, pirskahtelevia. Myös Gustavsonin ääni taipuu niin rytmibluesin kuin hunajaisemman sielukkuuden tulkiksi. Ja ne urkukuviot, jessus kun J.Gustavson on iskussa. Parhaimmillaan Gustavson ja Hoedown yltävät aivan maagiseen lentoon. Ottaen huomioon, että albumin kappaleissa läpikäydään Gustavsonin musiikillisia vaikutteita hyvinkin laajalla skaalalla, Hoedownin venymiskyky tekee levystä nautittavan kokonaisuuden. Mikä parasta, myös sävellyksiin on löytynyt terävää kynää. Mitä sitä peittelemään – Mountain Information on välitön ja ajaton klassikko.

 

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Viikon levynä Korpiklaani-pomo Jonne Järvelän soololevy ”Jonne”

jonne jonne2

Folk-metallisti Korpiklaanin historian alkuhetkiltä löytyy saamenkielellä operoinut Shaman. Korpiklaanin kitaristi Jonne Järvelä palaa soololevynsä myötä juurilleen, vielä Shamania kauemmas eli Shamaani Duon aikaisiin tunnelmiin. Lapin henki on vahva mutta Järvelä ei tyydy pelkkään folkhenkiseen perinnemusiikkiin. Järvelä lainaa vaikutteita Pohjolan perinteen lisäksi Balkanin suunnalta mutta kokonaisuus asettuu paremminkin lokeroon “maailmanmusiikki”. Rikkaat sovitukset sisältävät pisaroita monesta purosta. Vaikka viisujen ulkomuoto on paikoin hyvinkin perinteinen ja kansanmusiikkia sivuava, Järvelä loihtii taustalle maukkaita irtiottoja – kuin rikkinäisen peilin oudosti heijastamia särmikkäitä kollaaseja. Sähköiset soittimet on kuitenkin unohdettu studion ulkopuolelle.

Laulelmallinen perinnefiilistely Tule hiidestä hevonen on osuva esimerkki Järvelän joustavasta sävellystyöstä – kalevalaishenkinen kappale saa taustalleen joikua, henkiä manaavaa rumpupiiriä ja romanimusiikin silauksen. Levyn avaava Viuluni laulua soi on ehkä levyn häkellyttävin vaikutteiden sulatusuuni – vahva pelimannimusiikin olemus saa taustatukea intiaaneista ja saamelaisista sekä Balkanin pirskahtelevista sävyistä. Ken söi lapsen lattialta yltyy jo hetkittäin hektiseksi folk-punkiksi. Toisessa ääripäässä Kuku käki asettuu jo hyvinkin seesteiseen maaperään – Angelin tytöt on helppo siirtää viisun taustalle. Lainabiiseistä rosoinen Joki (Styx-Boat on the river) soi turhankin populaarina versiona. Kontrasti Paul Simonin Boxeriin on suuri, kuten myös muuhun albumin materiaalin. Varsinkin kun Boxer vedetään englannin kielellä.

Jotta voisit nauttia Jonne Järvelän sooloalbumista, sinun tulee hyväksyä runomittaiset perinne/kalevala-lyriikat ja kansanmusiikinomainen poljento. Järvelän soololevy ei kuitenkaan ole mitään pelimannipolkkaa tai kansantanhua. Paikoin kiihkeänä ja hypnoottisena etenevä musiikimatka sekoittelee vaikutteita Pohjoisen perukoilta aina Irlantiin ja saamelainen perinne on vahvana taustalla. Herkimmillään Järvelä piirtää kauniita kuulokuvia perinnemusiikin kukkaniityiltä ja metsäpoluilta mutta metsäläisen arvaamattomuus väijyy puiden takana…

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vinyylimania: Runrig – The Big Wheel

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Runrig – The Big Wheel

Runrig – skotlantilaisten tuntojen tulkkirunrig

Skotlantilainen Runrig on tuotannossaan onnistunut yhdistämään oman maansa musiikkiperinteet ja rocksoitannan ainutlaatuisella tavalla. Vuonna 1973 Ylämaahan kuuluvalla gaelinkielisellä Skye-saarella perustettu yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa Play Gaelic vuonna 1978. Se pitää sisällään sekä perinteisiä gaelinkielisiä lauluja että veljesten Rory ja Calum McDonaldin omia niin ikään gaelinkielellä laulettuja lauluja.  Skotlantilaista kielivähemmistöä edustava Runrig nousi laajempaan tietoisuuteen Brittein saarilla vuonna 1987 ilmestyneellä loistavalla läpimurtolevyllään The Cutter And The Clan. Albumi herätti suurten levy-yhtiöiden kiinnostuksen ja Runrig solmi sopimuksen Chrysalis-yhtiön kanssa. Seuraavana vuonna ilmestynyt livelevy Once In A Lifetime antoi sekä oivallisen läpileikkauksen yhtyeen siihenastisesta tuotannosta että näytteen siitä, kuinka loistava Runrig oli konserteissaan. Vuoden 1989 Searchlight nousi jo korkealle Englannin listoilla. Vuosien varrella Runrig on siirtynyt luonnollisesti käyttämään yhä enemmän englannin kieltä tuotannossaan kuulijakunnan laajenemisen myötä säilyttäen kuitenkin alkuperäisen skotlantilaisen ominaisleimansa.

Suomessa Runrig ei ole milloinkaan ollut mikään suuri nimi, joten yhtyeen levyjä liikkuu vähän paikallisissa levydivareissa. Näin ollen yhtyeen kahdeksannen, vuonna 1991 ilmestyneen The Big Wheel -levyn löytyminen Kaakosta oli todellinen löytö. Runrig-kuusikko Donnie Munro, Rory McDonald, Calum McDonald, Malcolm Jones, Peter Wishart ja  Iain Bayne olivat jälleen tehneet mestariteoksen. Tämäkin levy on yli kaksikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen edelleen vääjäämätön todiste siitä, miksi melodisten laulujen mestari Runrig oli Skotlannin suosituin yhtye etenkin 1980- ja 90-luvuilla. Kerrassaan upea levy upealta yhtyeeltä.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Vinyylimania

Musiikkia Meksikosta

Musiikkia eri maista- kuuntelupiirin viides ja viimeinen kerta pidettiin 21.5.13. Tällä kertaa Ulises Marquez soitti perinteistä meksikolaista musikkia. Kuuntelimme mm. suosittua mariachia ja erityisesti el son-tyylistä perinnemusiikkia. Tiistaina sattui olemaan Turussa hellepäivä ja tämä musiikki jos mikä sopii kesään! Iloista, rytmikästä musiikkia, josta tulee hyvälle tuulelle.

EL SON, MEKSIKOLAISTA PERINNEMUSIIKKIA

Ulises Marquezin soittolista

1                    La bamba  Levy: Son jarocho de Tlacotalpan 78.48351

2                    El balaju   Levy: Son jarocho de Tlacotalpan 78.48351

3                    Las olas del mar    Levy: Son jarocho de Tlacotalpan 78.48351

mexico_son_jarocho_de_tlacotalpan_cd_xl

4                    El Hidalguense   Levy: México 78.48351

5                    El cielito lindo    Levy: México 78.48351

6                    Vals y corridita    Levy: México 78.48351

7                    Son del javalí   Levy: The real Mexico in music and song 78.48351

8                    Magnolia  Levy: The real Mexico in music and song 78.48351

explorer-latin-america-the-real-mexico-music-song_1

9                    La negra   Levy: Viva México 78.48351

10                 Malagueña  Levy: Viva México 78.48351

11                  Ojalá que llueva café (Café Tacuba) Levy: Tiempo transcurrido.

 

 

Ulisesin omasta kokoelmasta:

12                 Mariquita (Caifanes)       Levy: El silencio. Oma kokoelma

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuuntelupiirit, Musasto suosittelee

Kuukauden löytö: Svjata Vatran albumi Zillja Zelenen´ke

Svjata Vatra / Zillja Zelenen´ke (2010)

Svjata Vatra on poikkeuksellisen kiinnostava virolainen folkyhtye, jonka musiikissa on kuultavissa vaikutteita paitsi Viron myös muiden maiden musiikkiperinteistä. Yhtyeen sielu on Ukrainasta Viroon ja Viljandiin muuttanut Ruslan Trochynskyi, joka laulusolistin tehtävien lisäksi soittaa vetopasuunaa ja viikatetta. Svjata Vatran muut jäsenet ovat laulaja-hanuristi Kulno Malva, säkkipilliä ja muita pillejä ja puhaltimia soittava Juhan Suits sekä lyömäsoittimia soittavat Kalle Kindel ja Dmitri Dmitrenko.

Zillja Zelenen´ke on yhtyeen kolmas levy, jolle on koottu bändin parhaat laulut viiden vuoden ajalta. Svjata Vatran persoonallinen musiikki jää soimaan vastustamattomasti kuulijansa mieleen tunnelmien vaihtuessa ukrainalaisesta kansanmusiikista virolaiseen kalevalamittaiseen kansanlauluun. Yhtyeen shamanistinen lumovoima pääsee todenteolla valloilleen live-esiintymisissä. Siitä on todisteena samoissa kansissa CD:n lisäksi oleva DVD, jolla on samat 13 laulua kuin CD-levylläkin. Näyte Svjata Vatran loistavasta lavaosaamisesta on peräisin vuoden 2009 Viljandin folkmusiikkifestivaaleilta.

Viimeksi Svjata Vatra on ollut esillä, kun se oli vierailevana esiintyjänä Viron ylpeyden, folkmetalli-yhtye Metsatöllin uuden livelevyn julkistamiskeikoilla 12. lokakuuta Tallinnan Rock Cafessa ja 13. lokakuuta Vanemuisen konserttitalossa Tartossa.

Altti Koivisto

Svjata Vatra kotisivu

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa, Uutuudet

Viikon levy

Garmarna:

Vedergällningen

Vädergällningenin kansikuvaLöysin Garmarnan sattumalta noin vuosi sitten, enkä oikein osannut ensin päättää mitä mieltä olisin löydöstäni ollut. Wikipedia kertoo Garmarnan olevan ruotsalainen folk-rock-yhtye, mutta kyseisestä termistä syntyvä mielikuva vie aika kauas siitä mitä kuulen. Garmarnan omintakeinen tyyli pohjautuu vanhoihin ruotsalaisiin balladeihin, joita tulkitsee heleä-ääninen Emma Härdelin. Tätä periruotsalaista äänikuvaa on kuitenkin lähdetty rikkomaan erinäisin keinoin; pääosin painaviin, tunnelmaltaan kovin slaavilaisiin sovituksiin on yhdistetty melodian yläpuolella kulkevat, harmoniaa rikkovat laulustemmat, ja massiivinen samplejen käyttö saa välillä aikaan jopa konemusiikkimaisen vaikutelman.

Kuten sanottu, en ensi kuulemalta oikein tiennyt, pidinkö Garmarnasta vai en, mutta musiikin tunnelma vei mukanaan ja hyvin pian huomasin kuuntelevani Vedergällningeniä ilta toisensa jälkeen. Levyn melankolinen tunnelma on niin voimakas, että vasta myöhemmin tulin katsoneeksi läpi sanoituksia, jotka tukivatkin mukavasti jo syntynyttä ”elämä on kärsimystä”-vaikutelmaa.

Vedergällningenin huonoksi puoleksi voisi katsoa lievän yksipuolisuuden, sillä levyltä ei löydy yhden ainokaista hyväntuuliseksi luokiteltavaa kappaletta. Itseäni ei tällainen melankolisuus näin talvisaikaan ainakaan häiritse, mutta saattaa olla että joku muu kaipaisi hieman auringonpaistetta joukkoon. Tällöin tosin voi napata vierestä mukaan vaikka levyllisen Flogging Mollya.

Kati

CD-levy Vedergällningen on varattavissa Vaskista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on Liljan Loisto: Takaisin Karjalan maille

Liljan Loisto on soullaulaja Yona Louhivuoren ja mm: Laulurastas-yhtyeen vokalistina ja Jätkäjätkistä tunnetun Puppa J:n yhteinen bändi ja heidän tausta joukkoina toimii Punky Reggae Band. Virallisesti Liljan Loisto materialisoitui Sörnäisissä sijaitsevan Risulan hippikommuunin tanssipeijaisissa nelisen vuotta sitten.

Liljan Loisto soittaa Karjala-aiheisia vapauslauluja reggaen tahdittamana. Yhtyeen musiikissa kuuluu jamaikalaisen reggaemusiikin olennainen elementti: paluumuuttofiilistely Etiopiaan. Tähän on lisätty Suomen vanhemman sukupolven kaihoa Karjalaan. Evakossa eläminen on Pupalle ja Yonalle myös henkilökohtainen aihe.

Ikuinen kaipuu siis yhdistää levyllä reggaerytmit ja -taustat vanhoihin karjalaisviisuihin ja melodioihin. Yhtye ei ole kuitenkaan vaatimassa Karjalaa takaisin tai ainakaan niitä aikoinaan menetettyjä maa-alueita elikkä levyä ei ole tehty kannanotoksi ihastuttamaan tai ärsyttämään. Levy on loistava ja nostalginen reggae/iskelmälevy. Esimerkiksi Yonan laulama versio Annikki Tähden kappaleesta Muistatko Monrepos’n on uusi dynaaminen reggae.

Liljan Loiston albumi on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Lassi Myllykangas

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Polkabilly rebels

J. Karjalainen: Polkabilly rebels: amerikansuomalaisia lauluja (2010)

Kuunneltuani J. Karjalaisen uuden levyn Polkabilly rebels olin tikahtua riemusta. Siinä on ehdoton kesälevy, jossa mehevät sanat ja taitavasti irrottelevat muusikot tekevät maailmasta värejä hehkuvan paikan. Lopputulos on kauttaaltaan kiinnostava ja kunnioitusta herättävä, onhan Lännen-Jukka tehnyt pitkän ja kenties vaivalloisenkin matkan laulujensa vuoksi. Hänen muusikonuraansa ne muuttivat merkittävästi eikä vähiten siksi, että soittokumppanikseen sai Veli-Matti Järvenpään, tuon poikkeuksellisen lahjakkaan ja tinkimättömän haitarinsoittajan.

Lisäväriä ja meininkiä levylle tuovat läskibassollaan Mitja Tuurala ja kitaristi Tommi Viksten. Yhteissoitto on hurjaa ilottelua ja jammailua – saisinpa olla poikien keikalla eturivissä nähdäkseni heidän ilmeensä ja keskinäisen vuoropuhelun!

Polkabilly rebels sisältää monia suomalaisille tuttuja lauluja uudelleen maustettuina, mutta silti tunnistettavina. Jos kappaleet olisivat ruoka-annoksia, niitä tarjottaisiin viiden tähden gourmet-ravintolassa. Laulaja antaa auliisti tilaa muusikoilleen, jotka eivät ole ”vain” säestäjiä, vaan tasaveroisia soittokumppaneita.  Levyllä vierailee Marjo Leinonen, joka tulkitsee vahvasti vanhan amerikkalaisen kansanlaulun Hopeinen veitsi (The silver knife). Siitä pidän aivan erityisesti. Tällä levyllä J. Karjalaisen ääni ei kuulosta enää niin itsetarkoituksellisen särisevältä, kuten toisinaan esim. edellisellä levyllä Paratiisin pojat.

J. Karjalainen on tehnyt merkittävää suomalaista musiikkihistoriaa. Hänen amerikansuomalaisia laulujaan voi kuulla peräti kolmen levyn verran. Kaari on nousujohteinen: hyvä, parempi, paras.

Katso levyn saatavuus Vaskista

Arja T.




Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy