Viikon levy: Konono Nº1 – Congotronics (2005)

 

Congotronics on mielenkiintoinen sekamelska perinteistä afrikkalaista rituaalimusiikkia sovitettuna progressiiviseen elektroniseen muotoon,  soitettuna romuista tehdyillä soittimilla. 

Konono Nº1 perustettiin 1978 Kinshasassa, Kongossa. Sen täydellinen nimi on L’Orchestre Folklorique T.P. Konono No. 1 de Mingiedi. Yhtyeen perusti Angolassa vuonna 1933 syntynyt ja Kinshasaan vuonna 1949 muuttanut Mawangu Mingiedi. Yhtye soitti alun perin zombo-kansan rituaalimusiikkia norsunluusta valmistetuilla torvilla, mutta pian yhtyeessä nousivat keskeisimpään asemaan likembet. Likembe on itäafrikkalainen soitin, eräänlainen sormipiano, joka muodostuu puisesta laudasta, jossa on metalliset koskettimet. Likembellä soitettavaa musiikkia säestetään useimmiten hosho-nimisellä lyömäsoittimella. Soitin on tunnettu Zimbabwessa yli tuhat vuotta ja sitä on käytetty muun muassa uskonnollisissa rituaaleissa.

Kononon kokoonpano muodostuu kolmesta sormipianosta, megafoneista, käsintehdyistä mikrofoneista ja lyömäsoittimista, jotka on rakennettu vanhoista autonosista.  Yhtye levytti ensimmäistä kertaa kokoelmalla Zaire: Musiques Urbaines a Kinshasa.

Congotronics oli yhtyeen ensimmäinen Yhdysvalloissa julkaistu levytys. Yhtyettä kuullaan myös levyllä Congotronics 2: Buzz ’n’ Rumble from the Urb ’n’ Jungle. Vuonna 2010 ilmestyi Assume Crash Position. Yhtyeen jäsenet tekivät yhteistyötä Björkin kanssa laulussa ”Earth Intruders”. Huhtikuussa 2015 perustajajäsen Mawangu Mingiedi kuoli 85-vuotiaana, mutta yhtye jatkaa edelleen toimintaansa; Konono No. 1 Meets Batida julkaistiin huhtikuussa 2016.

Congotronics on mielenkiintoinen ja hypnoottiinen levy. Voi hyvin kuvitella, miten monotoninen ja jatkuva rytmi on saanut ihmiset transsiin. Likemben soundi on jotain sellaista, mitä ei kovin usein kuule. Lisäksi yhtyeen olemus, esitys, ja musiikki on aitoutta parhaimmillaan.

 

Lähde: http://www.allmusic.com/artist/konono-no-1-mn0000095279/biography

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

Ann-Christin Antell

Viikon levy Caater: King size (2001)

Vuosituhannen vaihteessa trance-musiikki oli kovassa nosteessa ja oman osuutensa maineesta sai myös eestiläinen dancepumppu Caater. Bändin nostattavat melodiat ja tiukka partymeininki nosti Suomessakin projektin listoille. King size on nimensä mukaisesti mittava paketti dancemusiikkia.

Levyn klubihitit kuten Dance with you ja Free my body auttoivat Caateria nousemaan pinnalle. Vertoja alkuperäiselle OT Quartetin klubiklassikolle vetää Hold that sucker down, jossa alkuperäisen housemainen melodia on nostettu euforiselle tasolle. Bändin oudolla kaasunaamari-imagolla oli varmaan myös oma viehätyksensä.

Levy on melodisen trancen ystäville nannaa. Levyllä tarjotaan monta nautinnollista tranceilua välittämästä niinkään teknisistä kikoista. Trancen välillä kuullaan muutama rankempi hardhouse-vetäisy, (kuten nimibiisi) joka tasapainottaa kivasti levyä kokonaisuutena. Erityisen nautinnollista kappaleissa ovat pitkät nostatukset ennen päämelodiaa, jolloin upea melodia suorastaan hulahtaa päähän pitkityksen takia.

Kaiken kaikkiaan koko albumi on toteutettu sydämellä.

Caater ei ehkä kuulu yleensä trancediggareilla sinne kirkkaimpien klassikoiden kuten Armin Van Buuren  76 ja System F:n Out of the blue joukkoon, mutta mielestäni sinne levy ehdottomasti kuuluisi. Aika ei ole Kingsizeä turmellut, vaan sitä jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. King size on levy, joka on itselle kaikkein rakkain.

Juha S

Caater Wikipediassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Caater

Caater: King size Vaski-kirjastoissa

Viikon levy Magnetic Man: Magnetic Man (2010)

Dubstep on tällä hetkellä yksi suosituimmista genreistä konemusiikin saralla. Jos haluaa tutustua tähän kaikkien hypettämään musalajiin, niin Magnetic Manin v. 2010 julkaistusta esikoisälpykästä on hyvä aloittaa. Magneettiset miehet koostuvat kolmesta miekkosesta taiteilijanimiltään Benga, Artwork ja Skream.

Levyllä on kuultavissa samaa lainailua trancemusiikista kuin toisella dubstep-artistilla, Ruskolla. Esimerkiksi Angela Hunten vokalisoima I need air sekä Anthemic kiusoittelevat euforisilla trancesoundeilla. Myös 90-luvun ravesoundeja lainataan paljon.

Albumi ei ole kuitenkaan aivan puhtaasti pelkkää dubstepiä. Mukana on myös drum´n´bassia sekä electronicaa. Eli muutakin kuullaan kuin dubstepille ominaista värisevää bassoa.

Albumi kärsii pienestä epätasaisuudesta ja hätäisyydestä. Ehkäpä on ollut kiire laittaa albumia ulos suosion ollessa kova. Kokonaisuudessaan levy on ihan mukavaa kuunneltavaa, jos ei odota suoria biittejä. Aika tosiaan näyttää, että onko Magnetic Manilla edellytyksiä kasvaa pitkän linjan projektiksi. Väärä tie on kuitenkin jumittua pelkkään yhteen muotisoundiin.

Levystä on julkaistu myös bonuslevyn sisältämä deluxe-painos, jossa pari lisäbiisiä ja remixejä.

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Magnetic_Man_(album)

Juha S

Magnetic Man: Magnetic Man Vaski-kirjastoissa.

David Guetta – musiikkimaailman uusi nero?

Tämän hetken ehkä kuumin tuottajanimi musiikkimaailmassa on ranskalainen dj David Guetta. Vaikka miehen esikoislevy Just a little more love julkaistiin jo 2002, niin vasta neljäs One love (2009) nosti dj:n suureen maailmanmaineeseen ja sai kaikki suurimmat pop- ja hiphop -tähdet janoamaan Guetan hittisoundia.

Guetan tekemä musiikki on pääasiassa aika ohutta ja yksinkertaista electrohousea, mutta helpot soundit vetoavat laajaan yleisöön. Parhaimmillaan Guetta on kun uskaltaa tehdä jotain erilaista, eli yhdistää esim. trance tai hiphop-soundeja omaan musiikkiinsa.

Guetan ihailijakunta on laaja, mutta myös vastustajia löytyy.  Omahyväinen käytös, kansaa kosiskeleva soundi sekä viimeisin pistos, Guetan nouseminen arvostetun Dj Magin Dj Top 100 listan ykköseksi Armin Van Buurenin ohi, on kirvoittanut kielenkannat kovaääniseksi arvosteluksi

Miehen yhteistyökumppaneiden määrä ja laatu on päätä huimaava: Nicki Minaj, Rihanna, Kelis, Black Eyed Peas, Flo rida, Kelly Rowland jne jne. Tuntuu että kohta ei löydy enää yhtään poptähteä, joka ei olisi jossain vaiheessa ollut tekemisissä Guetan kanssa. Madonna yhteistyöstäkin oli jokin aika sitten huhuja, mutta mikä lie, niin ei ainakaan vielä yhteisbiisiä ole tullut.

Vaikka miehestä olisi mitä mieltä, ei voi kuin ihailla Davidin halua ja kykyä muuttaa maailman popmusiikin karttaa. Ennen eurooppalainen musiikki oli lähes pannassa USA:ssa, kun taas nyt pop-kerma kerjäävät eurooppalaisilta tuottajilta tanssivetoista poljentoa levylleen. Täytyy vaan toivoa, että Guetalla olisi halua uudistua vähän enemmän…

Juha S

David Guetta ft. Kelly Rowland: When love takes over

David Guetta ft. Rihanna: Who´s that chick

David Guettan tuotantoa Vaskikirjastoissa

Teksti on esillä myös Turun Musakirjaston Loungessa.

X-libris-festivaalisarja huipentuu Turun pääkirjaston sisäpihalla la 20.8.

Tutkimusmatka trance-teknon saksalaisiin alkuääniin Café Siriuksen tiloissa klo 17 alkaen

Elokuun iltojen hämärtyessä tarjoutuu pääkirjaston sisäpihalla osana illan elektronisen musiikin tarjontaa mielenkiintoinen mahdollisuus kokea ainutlaatuinen äänellinen tutkimusmatka trance-teknon maailmaan ja erityisesti sen saksalaisiin syntyääniin. Tapahtuma on viimeinen osa turkulaisen elektronisen musiikin yhdistyksen X-rust ry:n kesäistä X-libris-festivaalisarjaa, jonka teemana tänä vuonna ovat, kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi, maailman vaikutusvaltaiset  teknomusiikkipolikset. Festivaalisarjan päättävässä illassa kajahtelevat Berliinin, Frankfurtin ja Kölnin soundit.

Mystisestä marginaalimusiikista maailman musiikkilistoille

Trance tai trance-house, kuten sitä alkutuntiensa aikana kutsuttiin, on reilun kahdenkymmenen olemassaolovuotensa aikana muuntautunut eri trendien vaikutuksesta marginaalissa nurkkakolossa kehittyvästä toukasta globaalisti liihottavaksi värikkääksi perhoseksi. Esimerkiksi englantilaisen DJ Magazine -lehden vuosittaisessa Maailman paras dj -äänestyksessä listan TOP 10 on koostunut jo useamman vuoden ajan pääasiallisesti trancea soittavista dj:stä. Mutta voidaanko genren valtaisa suosio ja äänellinen progressio tulkitakin regressioksi, jossa alkujaan luomisvoimaista musiikkilajia rajoittaa nykyään kaupallisen formaatin radiosoittoa kosiskeleva ilmaisumuoto?

Launtaina 20.8. Café Siriuksen tiloissa etsitään vastauksia tähän ja muihin kysymyksiin erityisesti kahden kaupungin, Berliiniin ja Frankfurtin, alkuperäiseen trance-soundiin keskittymällä. Musiikillinen retki ottaa lähtöaskeleensa jo 1100-luvun keskiaikaisessa Saksassa, jossa Hildegard Bingeniläisen parantavat melodiaharmoniat kaikuvat transkendenttisia tuntoja ja toistuvia yksiäänisiä äänipasaaseja hyväksikäyttäen musiikin historiaan. Illan kuluessa matkareppu evästetään niin 1970- kuin 80-lukujen Berliinin ja Frankfurtin koulukuntien edustajien kuten Klaus Schulzen ja Tangerine Dreamin Edgar Froesen oppiteeseillä, jotka kunnioittavat analogista äänenmuodostusta, progen pitkiä äänivalleja ja toistuvia melodisia rytmipattereita. Toisaalta trancen juuria voi hakea myös punk-kulttuurin uskaltavasta ilmaisuvoimasta, maailmanmusiikin tribaalien rytmien perinteestä, Kraftwerkin futuristisesta koneromantiikasta, kanoonisista barokki-crescendoista kuin myös Brian Enon lanseeraamista rentouttavista ambient-äänimaisemista.

Euforista eufoniaa

Legendaarisen MFS-labelin perustaja Mark Reeder innostuu peilaamaan trance-klassikko Effective Forcen ”Diamon Bullet” -julkaisun kautta trance-teknon perimmäistä olemusta: ”Diamond Bullet ei ole tekno-raita, vaan pikemminkin ajaton musiikkikappale, jossa on paljon elokuvien soundtrack-sävellysten piirteitä. Trancessa ei ole kyse yhdestä soundista tai tietystä musiikillisesta osasesta, vaan pikemminkin kokonaisuudesta – trance on siis osiensa ja sekvenssien summaa; harmonista äänimattoa, jonka ytimenä sykkivät rytmillinen toistuvuus ja samalla myös tanssittavuus kappaleiden tempojen vaihdellessa letkeästä kiihkeään. Verrattuna staattisempaan teknoon, trancea tanssiessaan ihmiset keskittyvät tietoisesti tai tiedostamattaan aistikkaiden rytmi-nyanssien johdattamana kehonsa eri lihaksien aktivoimiseen. Trance-tekno tukeutuu usein instrumentaaliin ilmaisuun ja saavuttaa näin rajattomat tulkintamahdollisuutensa: kappaleiden sanomat eivät ole sidottu tiettyyn kieleen vaan universaaliin melodiaperinteeseen ja kuulijan mielentilaan.” Dr. Motte, eräs saksalaisen tekno-kulttuurin tärkeimmistä primus motor -hahmoista, näkee tuottajat eräänlaisina tiedemiehinä, joiden on tunnettava käyttämiensä metodien – instrumenttien ja äänien – vaikutus kehon eri osiin. Trance on ennen kaikkea tapa irrottautua elämän hektisyydestä. Sen sijaan, että klubilla tanssiessaan antaisi kaikkensa, saakin kotiin vietäväkseen uutta energiaa ja euforian tunteita.

Lähde siis avoimin mielin aikamatkalle 90-luvun alkuvuosien saksalaisten trance-klubien tunnelmiin Turun pääkirjaston sisäpihan upeassa ympäristössä. Vajaan kahden tunnin esityksen toimittamisesta ja tuottamisesta vastaa dj Giova Leoni.

Tiedustelut ja tapahtuman aikataulu: http://x-rust.org/

Juha Sahlstein