Avainsana-arkisto: free jazz

Neljä kotimaista über-klassikkoa uusiojulkaisuina – ota Pekka Pohjola haltuun

Pekka Pohjola ei kunnioita musiikissa keinotekoisia tyylirajoja, vaan etenee mihin ajatuksen lento kulloinkin halajaa. Pohjolan musiikissa suomalaismetsien vehreä humina istuu vierekkäin kivisen kaupungin hermostuneen pohjasykkeen kanssa” (Markku Tuuli).

Monien aikalaistensa ‘Suomen parhaaksi basistiksi’ nostama Pekka Pohjola nousi suureen maineeseen Wigwamin basistina. Pohjolan Wigwam-kausi kesti neljä vuotta, kesään 1974 asti. Muusikkosukuun kuuluneen Pohjolan lapsuudesta asti elänyt haave sooloalbumista toteutui jo Wigwam-kauden aikana, vuonna 1972. ’Pihkasilmä Kaarnakorva’, kuten myös kolme seuraavaa Pohjolan sooloalbumia ’Harakka Bialoipokku’ (1974), ’Keesojen Lehto’ (1977) ja ’Visitation’ (1979) on julkaistu uudelleen vinyyliformaatissa turkulaisen Svart Recordsin toimesta.

pihkasilma

Pihkasilmä Kaarnakorva, kuten myös Harakka Bialoipokku, elävät luovuudesta, taidosta, huumorista ja virtuositeetista. Free jazz –henkinen iloittelu jäsentyy vahvoina melodioina joka varsinkin Pihkasilmä Kaarnakorvan kohdalla ottaa vahvasti huomioon suomalaiskansallisen musiikkiperinteen kansanmusiikista klassiseen – ’suomalaismetsien vehreä humina istuu vierekkäin kivisen kaupungin hermostuneen pohjasykkeen kanssa’.

Helsingissä Finnvoxilla äänitetyn, Måns Groundstroemin tuottamalle Pihkasilmä Kaarnakorva –levylle Pohjola sai rinnalleen loistavan soittajakolmikon; saksofonisti Pekka Pöyryn, klarinetisti Risto Pensolan ja rumpali Reino Laineen. Nelikon yhteistyö on vaivattoman maagista. Kun taustalle saadaan vielä Jukka Gustavsonin urku-ja pianotyöskentely, kuulija voi unohtaa itsensä suosiolla yltiöpäisen musiikki-iloittelun vietäväksi. Metsonpeliä on häikäisevä free jazz –teos, jossa Pohjolan basso tekee mitä tahtoo. Virtojen kiharat on progressiivisempi mutta samalla monitahoinen ja raikas. Valittaja antaa Pohjolan bassolle tilaa puhua äänillä, joilla on universaali syke. Kokonaisuutena Pihkasilmä Kaarnakorva on über-klassikko, nerouden leimahdus, vapaasti hengittävää virtuositeettiä alusta loppuun. Todellinen Suomi-klassikko millä tahansa mittatikulla arvioituna.

harakka b

Tukholmassa äänitetty Harakka Bialoipokku on jäsennellympää ja hieman vakavailmeisempää kuin Pohjolan soolodebyytti. Levy julkaistiin Isossa-Britanniassa nimellä ’B the Magpie’ ja Ruotsissa nimellä ’Skatan’. Yleisradio valitsi levyn vuoden 1974 parhaaksi albumiksi.

Harakka Bialoipokku –levyllä lisääntynyt puhaltajien määrä tuo paikoin big band –henkistä tunnelmaa. Pöyryn lisäksi vahvoina osatekijöinä ovat Eero Koivistoinen ja Paroni Paakkunainen. Albumi piirtää seesteisempää ja hallitumpaa kuvaa kuin edeltäjänsä unohtamatta kuitenkaan selkeää jazz-henkisyyttä. Nälkäinen proge-jazz –hehkutus Ensimmäinen aamu saa ’kultivoitunutta’ vastapainoa Huono sää/se tanssii…Ja näkee unta –teoksista, joissa astutaan myös klassisen musiikin syvään uurretuille raja-aidoille. Hereilläkin uni jatkuu yltyy vahvaan fuusiosanailuun, joka saa tasapainottavaksi elementiksi Sekoilu seestyy –teoksen ’Love Records meets Yes’ –henkisen tunnelmoinnin. Elämä jatkuu on kuin suoraa jatkoa Pihkasilmä Kaarnakorva –levyn rikkaalle fuusiohybridille. Harakka Bialoipokku on vahva kokonaisuus, jonka harkittujen teemojen sisällä tapahtuva instrumentaalinen poreilu vaatii keskittymään.

keesojen

Vuonna 1977 ilmestynyt Keesojen Lehto oli Pohjolalle uuden ajan alkua. Edellisiin soololevyihin verratuna puhaltimet loistivat poissaolollaan. Yleissoundiin vaikutti vahvasti syntetisaattori. Pohjola sai levylle mukaan myös Mike Oldfieldin, joka ei kuulemma ’sietänyt’ puhallinsoittimia. Tuottajan roolin lisäksi Mike Oldfield myös soittaa albumilla kitaraa ja mandoliinia ja Sally Oldfieldin laulua kuullaan kappaleessa Varjojen varaslähtö. Levy äänitettiin Tukholmassa ja Englannissa Oldfieldin studiolla. Levy nousi myydyimmäksi Pohjolan sooloalbumeista. Levy julkaistiin Isossa-Britanniassa nimellä ’Mathematician’s Air Display’ ja Ruotsissa nimellä ’Skuggornas tjuvstart’.Albumi on julkaistu myös mm. Japanissa. Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Keesojen lehto -levyllä soittavat myös ruotsalainen kitaristi Georg Wadenius ja puolalaissyntyinen Wlodek Gulkowski, joiden kanssa Pohjola oli aikaisemmin tekemisissä Made In Sweden –orkesterin tiimoilta. Myös maineikkaan Gong-yhtyeen rumpali Pierre Moerlen vierailee levyllä. Pohjolan tunnistettavat sävellykset seilaavat progefuusion ja Rick Wakemanin mieleen tuovan maalailun välimaastossa. Levyn huippuhetki, 15-minuuttinen Pääntaivuttelun seuraukset, paisuu ja kurkottelee taivaita kuin Yesin muhkeimmat teokset. Rikkaaseen sooloiloitteluun saadaan vastaavaa imua kuin Pihkasilmä Kaarnakorva –albumin kohdalla. Kitaralle lankeaa suurempi osuus levyn yleissoundista, seikka joka on tuttua Pohjolan myöhemmiltä albumeilta. Albumin teemoista ja leikkisyydestä löytää kuitenkin selkeitä yhtymäkohtia kahteen edelliseen sooloalbumiin.

visitation

Syksyllä 1977 Pohjola liittyi kotimaiseen fuusiohenkiseen ’superyhtyeeseen’ The Group. Vuonna 1979 ilmestyneelle Visitation-albumilleen Pohjola sai mukaansa The Groupista tutut Vesa Aaltosen, Olli Ahvenlahden ja Seppo Tynin. Levyllä soittaa myös puhallinpartio Pöyry/Koivistoinen/Juhani Aaltonen/Teemu Salminen mutta puhallinosaston osuus jää ohueksi. Lisäksi taustalla vaikuttaa Helsingin kaupunginorkesteri mutta albumin yleissoundi on sähköinen. Varsinkin Tynin repivän energinen kitara on vahva johtotähti. Pohjolan visio polveilevasta sähköisestä fuusiosta on selvästi laaja-alaisempaa kuin The Groupilla ja varsinkin bändipomo Pohjolan oma vaikutus on vahva. Miehen basso asettaa elastisesti liikkuvalle fuusiovoimalle tiukat rajat. Levyn energinen ja elinvoimainen ulosanti on toteuttu törkeän pöyhkeillä soundeilla.

Levyllä Pohjola hioo lopulliseen muottiin edellisellä Keesojen Lehto –levyllä alkaneen sähköisen fuusion mission. Leikkisyyttä unohtamatta, Pohjola onnistuu tuomaan free jazzin voiman ja kiihkon keskelle syntikoiden pelikenttää. Pohjolan laaja-alaisuus ja genrelokeroista välittämätön luonne kantavat vahvaa hedelmää. Puhallinsoittimet ja jouset tuovat sähköiseen fuusioon kaivattua orgaanisuutta, tasoja mutta päävastuussa ovat ’pyhänä kolminaisuutena’ kitara, basso ja koskettimet. Levyn avaava energinen sähköpurkaus Strange awakening sekä kiekon lopettava ‘taidefuusio’ Try to remember eivät kaipaa selittelyä – nauti täysillä! Visitation tarjoaa instrumentaalista voimaa sekä monipuolista osa-alueiden hallintaa, joka sopii sellaisenaan synonyymiksi käsitteelle ’fuusiomusiikki’.

Neljä klassikkoa joista valita omansa. Pihkasilmä Kaarnakorva ja Visitation ovat kolikon kaksi puolta, sellaisenaan täydellisiä. Mutta ymmärtääkseen kuljetun matkan ja lopputulokseen johtaneet syyt ja seuraukset, myös Harakka Bialouipokku ja Keesojen Lehto ovat merkitykseltään korvaamattomia.

 

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy, Vinyylimania

Jazzlegenda Ornette Coleman kuollut, saksofoni soi edelleen levyillä

ornette

Jazzlegenda Ornette Coleman on kuollut 85-vuoden ikäisenä.

Saksofonisti Coleman oli yhdessä John Coltranen kanssa free jazzin uranuurtajia. Nimitys ”free jazz” sai nimensä Colemanin vuonna 1961 julkaiseman ’Free Jazz: A Collective Improvisation’ -albumin mukaan.

Vuonna 1959 julkaistu The Shape of Jazz to Come kuuluu myös jazz-genren merkkiteoksiin.

Vuonna 2007 Coleman vastaanotti elämäntyöstään Grammy-palkinnon.

Vaski-kirjastoissa on lainattavissa runsaasti cd-levyjä, joista voi fiilistellä Ornette Colemanin alttosaksofonin väkevyyttä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Kotimainen jazz-klassikko jälleen saatavilla: Eero Koivistoinen – The Original Sin

the original sin

Eero Koivistoinen – The Original Sin

Musiikin moniottelija mutta varsinaisesti jazzin puolella mestarin otteita esittänyt Eero Koivistoinen aloitti trionsa kanssa jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1967 Koivistoiselle myönnettiin ensimmäistä kertaa jaettu Jazzliiton Yrjö-palkinto. Keväällä 1967 puhaltaja liittyi myös Blues Sectioniin. Mutta, kvartetiksi kasvaneen jazz-ryhmänsä kanssa Koivistoinen herätti kiinnostusta mm. Montreux Jazz festivalilla ja USA:ssa Newportin festivaalilla. Sonny Rollins- henkinen moderni jazz alkoi kuitenkin saada laajempia kaaria. Runolevy Valtakunta ja mainstream-pohjainen Odysseus kasvattivat soittajaporukan kokoa mutta vasta The Original Sin (ensimmäinen varsinaisen levy-yhtiön kautta julkaistu levy) antoi selvempää merkkiä Koivistoisen suuremman orkesterin suuntaan kulkevista pyrkimyksistä.

Vuonna 1971 julkaistu The Original Sin on vaikuttava kokonaisuus. Levyltä on aistivaan hyvinkin big band -henkistä hekumointia mutta myös avantgade-ja free jazz-huumaa sekä vapaasti hengittävää instrumentaalileikittelyä. Laajat ja rikkaat puhallinsoitinsovitukset antavat tilaa sooloille ja improvisoinnille. Varsinkin levyn pari pidempää teoskokonaisuutta osoittavat Koivistoisen musiikkinäkemyksen kehittyneen kohti isojen tilojen hallintaa. Orkestein sointi ja balanssi on nautittavan hallittua mutta free-juoksutukset sujuvat yhtä mallikkaasti. Myös kitaralle on annettu mukavasti painoarvoa. Lopputulos on paikoin yllättävänkin sähköinen.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuvan uudelleenjulkaisun mukana Koivistoinen muistelee käyttäneensä melodioissa paljon kvanttiaiheita. Levyn ilmaisussa pyrittiin “kuulakkaaseen ja kimmeltävään sointikuvaan”.

Svart Recordsin uudelleenjulkaisu todellisesta Suomi-jazzin klassikosta ansaitsee pelkästään kiitosta ja hatunnoston. Levyn sointi on väkevä, paikoin suorastaan aggressiivinen mutta myös harmonioita tavoitteleva ja suureen ilmavuuteen pyrkivä (ja siihen yltävä).Soittajien virtuositeettia ei myöskään voi olla korostamatta.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Viikon levy: John Coltrane – A Love Supreme (1965)

”Yksi merkittävimmistä jazz-levyistä kautta aikojen”.

 

John-Coltrane-A-Love-Supreme

 

John Coltrane (lempinimeltään Trane, 1926 -1967) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, jonka pääsoitin oli tenorisaksofoni. Coltrane tuli tunnetuksi Miles Davisin ensimmäisessä kvintetissä. Coltranen merkittävin luomiskausi sijoittuu vuosiin 1955–1967, jolloin hän äänitti levyjä, jotka vaikuttivat ratkaisevasti modernin jazzin kehitykseen ja joita pidetään jazzmusiikin suurina mestariteoksina.

Coltrane syntyi kristittyyn perheeseen. Coltranen lapsuutta väritti perinteinen etelävaltiolainen kasvatus, jossa korostunut uskonnon merkitys vaikutti myöhemmin Coltranen musiikilliseen tuotantoon. 30-vuotiaana Coltranen uskonnollinen vakaumus alkoi muuttua hänen mentyä naimisiin Naiman kanssa, joka oli kääntynyt muslimiksi.  Uskonnollisen kääntymyksen kautta Coltrane pystyi pääsemään irti heroiini- ja alkoholiriippuvuudestaan palaamaan jazz-musiikin pariin ja myös luomaan suurimmat teoksensa. Coltrane perehtyi islamin ja erityisesti sufismin lisäksi hindulaisuuteen, kabbalaan, Jiddu Krishnamurtiin, joogaan ja astrologiaan, mutta myös matematiikkaan, Platoniin ja Aristotelekseen. Coltranen mukaan jumala ilmoitti hänelle unessa erilaisia musiikillisia ideoita ja kokonaisia teoksia. Coltrane koki olevansa jumalan lähettiläs, jonka tehtävänä oli julistaa jumalan sanaa musiikkinsa kautta. Hänen mukaansa 90 prosenttia hänen soitostaan oli rukousta.

Talvella 1964 kokonainen A Love Supreme -levy ilmestyi hänelle unessa, ja Coltranen kvartetti levytti yhden kaikkien aikojen parhaimpana jazz-levynä pidetyn teoksen joulukuussa 1964. Levy on neliosainen todistus Coltranen uskosta ja rakkaudesta jumalaan (ei välttämättä kristilliseen jumalaan – Coltrane sanoi palvovansa kaikkien uskontojen jumalia). Levyä pidettiin aikanaan musiikillisesti vaikeasti lähestyttävänä, mutta siitä tuli silti suuri kaupallinen menestys. Kvartetti esitti teoksen vain kerran konsertissa Ranskassa heinäkuussa 1965.

A Love Supreme (Ylivertainen rakkaus) on neliosainen sarja, joka alkaa ”Acknowledgment” (suom. tunnustus/tunnustaminen)- nimisellä osalla. Lyhyen intron jälkeen basso alkaa soittaa kuuluisaa Love Supreme -kuviota, jonka päälle Coltrane soittaa julistavia melodioita, jotka muistuttavat etelän mustien seurakuntien saarnaajien saarnatyyliä. Pitkän kehittelyjakson jälkeen seuraa A Love Supreme -mantran toisto ensin tenorisaksofonilla ja lopuksi laulaen. ”Resolution” (suom. päättäväisyys, päätös) -jakso alkaa Coltranen esittelemällä teemalla, jotka seuraavat teeman kehittelyjä intialaisen raga-musiikin tyylisesti. Kaksi viimeistä osaa: ”Pursuance” (kilvoittelu) ja ”Psalm” (ylistys) esitetään ilman osien välistä taukoa. ”Psalm”-osassa Coltrane lausuu saksofonillaan soittaen runon A Love Supreme, jonka sanat löytyvät levynkansiteksteistä. Runo päättyy Coltranen sanoihin: ” ELATION-ELEGANCE-EXALTATION- All from God”. Riemu- eleganssi-haltioituminen, kaikki jumalasta.  Coltrane kuoli vain pari vuotta tämän levytyksen jälkeen maksasyöpään.

 

Lähteet:

 

http://www.allmusic.com/artist/john-coltrane-mn0000175553

http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Coltrane

 

Hevifossiili

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa

Himera musastoon 2-2

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa 3.4. , jolloin Himeran esittelemänä kuultiin eri tyylistä musiikkia marginaaleista. Aluksi pohditiin sitä mitä on marginaalimusiikki. Se mikä meillä Suomessa on marginaalia ei välttämättä ole sitä muualla. Ensimmäisellä kerralla kuunneltiin kootusti etnoa, free jazzia, elektronista ja kokeellista. Toisella kerralla  10.4. perehdyttiin tarkemmin etnoon. Niko-Matti Ahdin tekemä soittolista löytyy tästä: Musiikkeja maailmalta -soittolistalista kirjastolle.

Kolmannella kerralla 24.5. klo 18-19.30 on sarjassa vuorossa freejazz ja imrovisaatio. Alustajana Topias Tiheäsalo.

Katso tarkempi ohjelma täältä:

 

Musiikkia-marginaaleista gif

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat