Avainsana-arkisto: Himera

Mitä minä luen. Marja Johansson

Marja Johansson.

Marja Johansson.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 50 on vuorossa Marja Johansson.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Teen musiikkia taiteilijanimellä Tsembla ja sitä voisin ehkä lähinnä kuvailla elektroakustiseksi psykedeeliseksi instrumentaalimusiikiksi. Soitan myös muissa kokoonpanoissa kuten Kemialliset Ystävät -yhtyeessä, duossa puolisoni Niko-Matti Ahdin kanssa, sekä muissa uusvanhoissa yhteistyöprojekteissa. Järjestän myös Himera -työryhmän jäsenenä musiikkitapahtumia, työpajoja, kuuntelupiirejä ynnä muuta Turun seudulla, marginaalimusiikin ja kokeellisen musiikin kentällä.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi /työhösi musiikin parissa?

Olen aina nuoresta asti ahminut kirjoja kauhealla vauhdilla. Kaikki mitä teen on tietenkin jollain tavalla tämän mielikuvitusta ruokkivan harrastuksen valossa. On vaikea kuvitella, miten tekisin musiikkia ilman tätä olotilaa, mutta on vaikea hahmottaa konkreettisemmin miten se vaikuttaa. Mutta ovathan musiikkikappaleet eräänlaisia mielikuvitusmaailmoja.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja ja kirjailijoita, mutta jos kuitenkin esittelen niistä vain yhden, valitsen ranskalainen kirjailija René Daumalin Mont Analogue -teoksen vuodelta 1952, joka julkaistiin viime vuonna suomenkielisenä käännöksenä. Romaani kertoo monikansallisesta retkikunnasta, joka lähtee etsimään myyttistä Mont Analogue -vuorta. Vuori edustaa ihmiselle tuntematonta, saavuttamatonta tietoa, perimmäistä totuutta elämästä tai mitä me siihen haluammekaan lukea. Kirjoitettuaan lehtiartikkelin pyhistä vuorista eri kulttuurien mytologioissa, romaanin päähenkilö ja minäkertoja saa kirjeen lukijalta, eräältä Pierre Sogolilta. Hän on vakuuttunut siitä, että pyhä vuori on oikeasti olemassa ja suunnittelee parhaillaan tutkimusmatkaa tämän selvittämiseksi.

Kirja jäi kesken kun Daumal menehtyi tuberkuloosiin vain 36-vuotiaana, ja se loppuu viidennessä luvussa kesken lausetta. Lukija saa arvata lopun fragmenttien ja muistiinpanojen perusteella, jotka jäivät kustantajan käsiin kirjailijan kuoleman jälkeen. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowsky käytti kaksikymmentä vuotta myöhemmin kirjaa The Holy Mountain -elokuvan (1973) pohjana – ja sehän kuuluu tietysti lempielokuviini. Elokuva ei kuitenkaan jää kesken, joten jos kaipaa vastauksia (elämän?) mysteeriin, Jodorowsky on keksinyt täydellisen lopun tähän tarinaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kirjasto oli nuorena lempipaikkani Luulajassa, pohjoisruotsalaisessa rannikkokaupungissa, missä vietin lapsuuteni. Vietin suunnattomasti aikaa kirjastossa, pyysin kirjastonhoitajilta esille LP-levyjä kellarivarastosta ja luin vastakulttuurin klassikkoja ja musalehtiä. Löysin 14-vuotiaana ikivaikuttavan Velvet Undergroundin Peel Slowly And See 5 CD -boksin, ja nauhoitin sen kokonaisuudessaan kasetille.

Olen nykyään myös töissä kirjastossa, jotta käytän luonnollisesti kirjastoa joka arkipäivä, vaikka paikan taika on valitettavasti hävinnyt minulta tämän myötä. Mutta kirjaston kokoelmista löytyy koko ajan uusia aarteita, etenkin ruotsin- ja englanninkielisen kirjallisuuden varastosta löytyy melkein loputtomasti kiinnostavia kirjoja.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Olisin kenties Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet. Se kertoo itsepäisestä 92-vuotiaasta naisesta, joka kuuntelee maailman absurdeja menoja koristeellisen kuulotorven avulla ja lopulta pakenee lahkon kaltaisesta vanhainkodista etsimään pyhää graalia uuden jääkauden tultua.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä luen. Niko-Matti Ahti

Niko-Matti Ahti.

Niko-Matti Ahti.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Viikolla 48 on vuorossa Niko-Matti Ahti.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Kysymyksessä mainitaan kaksi eri nimikettä, ”muusikko” ja ”musiikkielämän toimija”. Siinä määrin kun nämä puuhailut ovat erillisiä, ne ovat minun kohdallani hyvin lähellä toisiaan. Sanoisin, että muusikkouteni on enemmänkin musiikin tekemistä – taiteen tekemistä – ja sen parissa moninaisesti olemista kuin teknistä tai musiikinteoreettista osaamista. Siinä on keskeistä yhteisöllisyys ja avoimuus. Kuvailen musiikin tekemistäni ensisijassa seuraavien käsitteiden avulla: diletantismi, monialaisuus ja poliittisuus.

Musiikin tekeminen – samoin kuin mikä tahansa taide tai tiede – muokkaa maailmaa, jossa elämme. Se ei vain kuvaile tai kommentoi maailmaa, vaan se vaikuttaa arkisen reaalisti siihen, mikä maailmamme ja yhteiskuntamme on, keitä toiset ovat ja kuka itse olen. ”Diletantismilla” painotan sitä, että maailman keskusteleva ja mietteliäs kokeminen on tärkeää – se on paljon tärkeämpää kuin ”ammattimaisuus” tai ”tehokkuus”.

”Monialaisuus” taas käsittää itseni kohdalla yhtä lailla musiikin tekemisen ja keikkojen järjestämisen kuin kiinnostukset eri taiteisiin ja tieteisiin sekä niiden dialogeihin. Aivan yhtä lailla sen piiriin mahtuvat myös arkityö, ystäväni ja rakkaani sekä sienet ja jalkapallo. ”Poliittisuus” merkitsee kiinnostusta yhteisiin asioihin ja halua vaikuttaa siihen, miten ja mitä niistä päätetään. Monet erilaiset ihmisyhteisöt ovat tärkeämpiä toimijoita kuin ”valtio” tai ”hallitus”, lupaus painaa enemmän kuin laki. Tämä kaikki on läsnä musiikin tekemisessäni.

Vanhimman yhtyeeni nimi on Kiila (kiila.com). Sen lisäksi soitan monissa muissa kokoonpanoissa kuten Kemiallisissa ystävissä (kemiallisetystavat.com) ja Bersabeassa (bersabea.com). Olen myös osa Himera-työryhmää (himera.fi) , jonka toiminnan ydin on erilaisten marginaalimusiikkien esilletuominen Turun seudulla.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Lukeminen on osa minuuttani, tekstit ja kirjat vaikuttavat vahvasti kaikkeen, mitä teen, näen ja olen. En ole juurikaan eksplikoinut lukemaani musiikissani, mutta nyt – kaikesta yksinkertaistamisen uhasta huolimatta – uudella Kiila-levyllä (2015) lauletaan Antoine de Saint-Exupérysta, Bruce Chatwinista, Kössi Kaatrasta ja Willy Kyrklundista. Mainitsemme jopa kolmen ensin mainitun nimet laulujen sanoissa – pelottavan muodollista. Koen vilpittömästi, että lukeminen on saumatta osa musiikin tekemistäni, ja että erilaiset taiteiden kosketuspinnat samoin kuin niiden väliset dialogit ovat kaiken taiteen, aivan kuin koko maailmamme, keskeisiä rakennuspalikoita.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Lempikirjan valitseminen on mahdoton tehtävä. Mutta koska tässä mahdottomia kysytään, yritän siihen vastata. Lempikirjailijani on tällä kerralla Johannes Salminen, joka on kotoisin Ahvenanmaalta ja joka opiskeli Turussa. Hänen keskeisin tuotantonsa – minulle – ovat hänen esseensä. Lempikirjanani mainitsen Aleksandrian muisto -nimisen teoksen (Minnet av Alexandria, 1988), jossa Salminen kertoo matkoistaan, ajatuksistaan, kokemuksistaan. Sen myötä hän käsittelee Euroopan suhdetta menneisyyteensä ja sen valitsemiin ”toisiin”, mm. Pohjois-Afrikkaan, Konstantinopoliin, Venäjään ja Aasiaan.

Teoksessa Salminen hahmottelee äärimmäisen ansiokkaasti historian käänteitä ja oikkuja sekä sen kirjoittamisen väistämätöntä poliittisuutta. Hänen lempiteemojaan ovat kurittomuus, itse tehty tila osallistumiselle sekä Suomen asema ”idän” ja ”lännen” välisenä rajamaana. Hänen sävynsä on – nolostuttaa sanoakin – klassisen humanistinen ja hänen kynänsä kärjestä valuu anarkistista lämpöä. Kirja on myös hyvä osoitus siitä, miten kansallisvaltioiden ja kulttuuripiirien rajat eivät rajaa minuuksiamme. Teoksen esseissä Salminen muotoilee itseään hiljalleen, sana sanalta, ja näyttää tämän työn myös meille muille.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen töissä Turun kaupunginkirjastossa, mutta siitä huolimatta käytän kirjastoa jatkuvasti.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Kirja ei ikinä vastaa ihmisen moninaisuutta. Siitä huolimatta toivon, että olisin Shakespearen Myrsky.

Ote Niko-Matti Ahdin cv:sta (valinnut Niko-Matti Ahti):

Kemialliset ystävät: Alas rattoisaa virtaa lp, Dekorder, 2014

Kemialliset ystävät: Kultaista kaupunkia… lp, Dekorder, 2014

Kemialliset ystävät: Ullakkopalo lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2010

Kiila: Tuota tuota lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2009

Alasdair Roberts: Spoils lp/cd/dd, Drag City, Yhdysvallat, 2009

Kemialliset ystävät: Harmaa laguuni cd, Secret Eye, Yhdysvallat, 2008

Kemialliset ystävät: s/t split-lp, Fat Cat Records, Iso-Britannia, 2008

Avarus: Kirppujen saari lp, Arbor, Yhdysvallat, 2008

Kemialliset ystävät: s/t lp/cd/cs/dd, Fonal Records, Suomi, 2007

Kemialliset ystävät: Latvasta laho cd, Celebrate Psi Phenomenon, Uusi-Seelanti, 2005

Avarus: Ruskea Timantti 2cd, tUMULt, Yhdysvallat, 2005

Päivänsäde: Puhalluspelto lp, Eclipse Records, Yhdysvallat, 2004

Kiila: Silmät sulkaset lp/cd, Fonal records / [K-RAA-K]3, Suomi / Belgia, 2004

Kemialliset ystävät: Kellari juniversumi lp/cd, Fonal Records, Suomi, 2002

Kiila: Heartcore cd, Fonal Records, Suomi, 2001

Kiila: Kaunis saapuu 7”, Fonal Records / Winter Cow, Suomi, 1999

Kiila: Free Will Is Hard to Kill 7”, Fonal Records, Suomi, 1998

Kiila: Original

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa

Himera musastoon 2-2

Musiikkia marginaaleista- esittelysarja alkoi Turun musiikkikirjastossa 3.4. , jolloin Himeran esittelemänä kuultiin eri tyylistä musiikkia marginaaleista. Aluksi pohditiin sitä mitä on marginaalimusiikki. Se mikä meillä Suomessa on marginaalia ei välttämättä ole sitä muualla. Ensimmäisellä kerralla kuunneltiin kootusti etnoa, free jazzia, elektronista ja kokeellista. Toisella kerralla  10.4. perehdyttiin tarkemmin etnoon. Niko-Matti Ahdin tekemä soittolista löytyy tästä: Musiikkeja maailmalta -soittolistalista kirjastolle.

Kolmannella kerralla 24.5. klo 18-19.30 on sarjassa vuorossa freejazz ja imrovisaatio. Alustajana Topias Tiheäsalo.

Katso tarkempi ohjelma täältä:

 

Musiikkia-marginaaleista gif

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat