Avainsana-arkisto: 2000-luku

10 valittua: 2000-luvun suomenkielistä punkkia

ETTEIKÖ ENÄÄ MUKA OTETTAISI KANTAA, HÄH?

Aivolävistys: Leikitäänkö rauhaa (2000)

 

Huora: Normaali? (2017)

 

Nyrkkitappelu: Tekis mieli ryöstää Siwa (2014)

Yleislakko: Tasa-arvo (2012)

Kakka-hätä 77: Elämä on huora (2007)

Pää kii: Kuuden vuoden vitutus (2012)

 

Lapinpolthajat: Espooseen (2015)

 

Sur-Rur: Typerysten aika (2004)

 

Varttisäkki: Hedonismilandia (2014)

 

 

 

Lähtevät kaukojunat: Noin vaan (2014)

 

 

Levyt löytyvät myös Vaski-kirjastojen kokoelmista. Klikkaa biisin nimeä ja saatavuustiedot tulevat esiin.

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levy: Boards of Canada – In A Beautiful Place Out In The Country (Warp, 2000)

 

 

 

Ambient mielletään usein tylsäksi, rytmittömäksi ja muodottomaksi musiikiksi, joka on tarkoitettu taustallasoivaksi äänitapetiksi. Moni voi mieltää ambientin tällaiseksi taustahälyä vaimentavaksi äänimatoksi tutustuttuaan vaikkapa ambient-pioneeri Brian Enon tuotantoon. Joillekin taas saattaa tulla mieleen Aphex Twinin ajoittain hyvinkin koukeroinen, monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä tuotanto.

Skotlantilainen duo Boards of Canada (Michael Sandison ja Marcus Eoin) tekee mielestäni virkistävän pesäeron edellä mainittuihin tuottajiin. Vaikka heidän koko levytetty tuotantonsa onkin tyylillisesti miellettynä ambientia, ei se ole missään nimessä rytmitöntä ja uuvuttavaa leijailia avaruudessa. Yhtyeen musiikki on täyttä hienoja yksityiskohtia ja lämpöä.

Heidän koko tuotantoaan leimaa aivan omalaatuinen, lämmin analoginen soundi, jonka he luovat käyttäen analogisia syntetisaattoreita, kelanauhureita ja esimerkiksi sämplejä vanhoista luontodokumenteista, jotka on tuottanut vaikkapa National Film Board of Canada, jolta bändi on myös lainannut nimensä.

Tyylillisesti ja esteettisesti äänimaisemat vievät jonnekin rauhalliseen ja eteeriseen (analogiseen) varhaislapsuuteen, ja ehkä paras esimerkki tästä on viikon levy In A Beautiful Place Out In The Country.

Vuonna 2000 julkaistu EP on mielestäni yhtyeen kenties parhain levytys koko tähänastisesta tuotannosta. Vaikka levyn yhteenlaskettu pituus on vain hieman yli 24 minuuttia ja kappaleitakin on vain neljä, muodostaa se silti eheän, kauniin ja ennen kaikkea ajattoman musiikillisen kokonaisuuden. Levy tarjoilee hienon näköalan duon analogiseen, harmoniseen ja vangitsevaan musiikilliseen tyyliin. Tyyliin, joka on rikas, täynnä yksityiskohtia ja monikerroksellisuutta ja joka kestää todella hyvin aikaa ja kuuntelua. Tätä musiikkia kuunnellessa on lähes mahdotonta sanoa millä vuosikymmenellä se on tehty: estetiikka ja äänimaisema vie kauas menneeseen. Kaikki ambientiin tyypillisesti liitettävät negatiivisetkin kliseet loistavat poissaolollaan.

EP sopii mielestäni oivallisesti myös heille, joille kenties elektroninen musiikki tai ambient on jäänyt vieraaksi. Tämä levy on helppo ottaa haltuun ja tarjoaa varmasti jotakin jokaiselle musiikin ystävälle. Suosittelen tätä kuuntelumusiikiksi tuleville kuulaille ja rauhallisille kevättalven sunnuntaikävelyille tai mukavaksi kuunteluhetkeksi kotisohvalle hyvän ja kirjan ja kuuman teen seuraksi.

 

Vaikka levy on musiikilliselta tyyliltään rauhallisen rytmikäs ja positiivinen, sisältää sen kappaleet ja levyn kansitaide synkän pohjavireen. Tarkkaavainen ja lähihistorian tunteva musiikin ystävä voi löytää kappaleiden nimistä ja levytaiteesta viittauksia Daavidin oksan kulttiin ja sen johtohahmoihin Amo Bishop Rodeniin ja David Koreshiin.

 

Levy löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.408992

 

Antti Suuronen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Eini – Draamaa (2016)

eini

Saanko esitellä diskon kuningattaren, joka vain paranee vanhetessaan! Nuorekas laulaja Eini Hannele Pajumäki (s.29.9.1960, Pello) tuli tunnetuksi ensimmäisellä laulullaan Yes Sir Alkaa Polttaa. Muihin tunnettuihin levytyksiin kuuluu esimerkiksi Kesä ja Yö, Haloo Hela Finland, Kiitävän Hetken Hurma sekä Olen Neitsyt. Hän on saanut kultalevyn ja platinaa albumista Hitit. 2005 hän oli Iskelmä Finlandia ehdokkaana. Tämä nainen syntyi maanviljelijäperheessä ja 14-vuotiaana pääsi koelaulutilaisuuteen Taiskan biisillä Moi moi vain ja oli laulusolistina pikkuveljensä bändissä Sailons. Levytyssopimus oli jo plakkarissa Katri Helenan biisin Lintu ja Lapsi ansiosta. Pian Eini sai unohtaa hammashoitajan harjoittelupaikkansa ja muuttaa Helsinkiin 17-vuotiaana ja ensimmäinen single Yes Sir Alkaa Polttaa oli todellinen läpimurto.

 

1980-luvulla ilmestyi albumi Aika Pakkaus. Hän myös pääsi näyttelemään itseään elokuvaan Uuno Turhapuron Leivissä. Einin valttikortit ovat energisyys ja eroottisuus olleet alusta lähtien, mutta sitten hän siirtyi perinteisten iskelmien, kuten Tapio Rautavaaran, Topi Sorsakosken ja muiden ikivihreiden puolelle ja teki uusintasovituksia niistä.

 

1990-luvulla ilmestyi kolme levyä ja Eini vaihtoi myös levy-yhtiötä. Mm. Nukutko Sä Kulta Jo, Yön Jälkeen, ja Aina Sun Luonas olivat Sydän Onnea Soi-levyllä.

 

2000-luvulla Eini valloitti Diskoiskelmän uudelleen. V. 2002 Hitit myi kultaa 2 kuukauden aikana. Mä Jään –biisi meni radiolistojen kärkeen, ja DNA:n mainoksen säkeestä Sulle Tuli Faksi tehtiin kokonainen kappale. Eini osallistui v. 2016 Uuden musiikin kilpailuun kappaleella Draamaa. Hän sijoittui finaalissa seitsemänneksi.

 

Draamaa-albumi on täynnä coverihittejä eri vuosilta. Eräs biisi Etsit Muijaa Seuraavaa toi lapsuusmuistoja mieleen, kun kuuntelin silloin kovasti Gimmeliä. Intro-alku lupasi jo hyvin paljon, ja jäin odottamaan lisää. Draamaa-kappale sai minut vakuuttuneeksi. Vaikka kyseessä on diskoiskelmää, niin tykkäsin todella paljon musiikista itsestään. Biisin c-osassa oli mukava Dubstep-lisä, joka sai minut innostumaan lisää.  Toinen biisi On Niin Helppoo Olla Onnellinen oli ihanan kesäinen, ainakin biisin intro antoi ymmärtää niin. Koko levy itsessään on tanssittava, sait minutkin teknoihmisenä (ja iskelmävihaajana) tanssimaan huoneessani keskellä yötä. Eini, sinä yllätit minut positiivisesti täysin! ❤

 

Intro

Draamaa

On Niin Helppoo Olla Onnellinen

Nettiin

Etsit Muijaa Seuraavaa

Me Ei Olla Enää Me

Kriisit

Rusketusraidat

Mikä Kesä

Lupaan Olla

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä:  https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3441347

Meri – harjoittelija

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Konono Nº1 – Congotronics (2005)

1._konono_congotronics_cover

 

Congotronics on mielenkiintoinen sekamelska perinteistä afrikkalaista rituaalimusiikkia sovitettuna progressiiviseen elektroniseen muotoon,  soitettuna romuista tehdyillä soittimilla. 

Konono Nº1 perustettiin 1978 Kinshasassa, Kongossa. Sen täydellinen nimi on L’Orchestre Folklorique T.P. Konono No. 1 de Mingiedi. Yhtyeen perusti Angolassa vuonna 1933 syntynyt ja Kinshasaan vuonna 1949 muuttanut Mawangu Mingiedi. Yhtye soitti alun perin zombo-kansan rituaalimusiikkia norsunluusta valmistetuilla torvilla, mutta pian yhtyeessä nousivat keskeisimpään asemaan likembet. Likembe on itäafrikkalainen soitin, eräänlainen sormipiano, joka muodostuu puisesta laudasta, jossa on metalliset koskettimet. Likembellä soitettavaa musiikkia säestetään useimmiten hosho-nimisellä lyömäsoittimella. Soitin on tunnettu Zimbabwessa yli tuhat vuotta ja sitä on käytetty muun muassa uskonnollisissa rituaaleissa.

Kononon kokoonpano muodostuu kolmesta sormipianosta, megafoneista, käsintehdyistä mikrofoneista ja lyömäsoittimista, jotka on rakennettu vanhoista autonosista.  Yhtye levytti ensimmäistä kertaa kokoelmalla Zaire: Musiques Urbaines a Kinshasa.

Congotronics oli yhtyeen ensimmäinen Yhdysvalloissa julkaistu levytys. Yhtyettä kuullaan myös levyllä Congotronics 2: Buzz ’n’ Rumble from the Urb ’n’ Jungle. Vuonna 2010 ilmestyi Assume Crash Position. Yhtyeen jäsenet tekivät yhteistyötä Björkin kanssa laulussa ”Earth Intruders”. Huhtikuussa 2015 perustajajäsen Mawangu Mingiedi kuoli 85-vuotiaana, mutta yhtye jatkaa edelleen toimintaansa; Konono No. 1 Meets Batida julkaistiin huhtikuussa 2016.

Congotronics on mielenkiintoinen ja hypnoottiinen levy. Voi hyvin kuvitella, miten monotoninen ja jatkuva rytmi on saanut ihmiset transsiin. Likemben soundi on jotain sellaista, mitä ei kovin usein kuule. Lisäksi yhtyeen olemus, esitys, ja musiikki on aitoutta parhaimmillaan.

 

Lähde: http://www.allmusic.com/artist/konono-no-1-mn0000095279/biography

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy

Duran Duran:

Live from London DVD, 2005

Löysin teini-iän suosikkibändini uudelleen, kun käteen osui sattumalta kirjaston hyllystä Duran Duran -yhtyeen ”elämäkerta”. (Steve Malins: Duran Duran – notorious, unauthorized, 2005). Malinsin kirja imaisi ensimmäiseltä sivulta lähtien minut nostalgiamatkalle teini-ikään. Kuulin bändistä ensimmäisen kerran kun televisiosta tuli uudenvuodenaattona Duran Duranin konsertti, vuosi oli 1984 tai 1985. Yhtyeen energinen esiintyminen, tarttuvat biisit ja komea basisti John Taylor veivät sydämeni välittömästi. Katsoin silmät pyöreinä hikisenä kirkuvaa yleisöä ja ihmettelin, että mitä tämä on? Tätä täytyy saada lisää! Luokkani muutama muukin tyttö oli nähnyt konsertin ja he olivat yhtä lumoutuneita kuin minä. Siitä alkoi Duran Duran -yhtyeen jäsenten tiivis seuraaminen ulkomaisista musiikkilehdistä. Kotimainen musiikkilehti Suosikki kirjoitti siihen aikaan pääasiassa Dingosta…siltä ainakin DD-fanista tuntui.

Kolmenkympin uudessa Duran Duran -huumassa hankin omaksi konserttitaltioinnin, jolla soittaa yhtyeen alkuperäinen kokoonpano: John Taylor, Nick Rhodes, Roger Taylor, Andy Taylor ja Simon Le Bon. Dvd on taltiointi Lontoon Wembley Arenalta, jolla bändi esiintyi viidesti peräkkäin loppuunmyydyissä konserteissa 2004. Lontoon keikat olivat osa Duran Duranin kotiinpaluukiertuetta. Lontoon lisäksi DD esiintyi ympäri Britanniaa 14 kertaa. Usein nuivasti yhtyeeseen suhtautunut brittilehdistö kirjoitti kiertueen konserteista kehuvia arvosteluja. Duran Duran sai kotimaassaan arvoisensa vastaanoton.

Kappaleita dvd:llä on 20, joista vain kaksi on 2004 ilmestyneeltä Astronaut-albumilta: (Reach Up For The) Sunrise ja What Happens Tomorrow. Loput ovat hittejä eri vuosikymmeniltä. Mukana soittamassa on myös saksofonisti Andy Hamilton, joka oli tehnyt yhtyeen kanssa aikaisemminkin töitä. Monet muistavat Hamiltonin saksofonisoolot esim. kappaleista Rio ja Union of The Snake. Tulkinnallisia helmiä ovat mm. Come Undone ja I Don’t Want Your Love, joissa taustalaulaja Sara Brown laulaa upeasti Simon Le Bonin kanssa. The Chauffeur, Notorius, Ordinary World, Save A Prayer, Careless Memories ja Night Boat saavat areenan katon nousemaan pari metriä ilmaan. Kappaleita Wild Boys, Girls On Film ja sokerina pohjalla olevaa  Rioa ei niitäkään sovi unohtaa. Nuoruuden nostalgia tempaa mukaansa. Yleisö elää ja hengittää mukana joka solullaan koko konsertin ajan. Viisikko soittaa lavalla ehkä parasta keikkaansa ikinä, mutta kuten aina: basisti John Tayloria ei näytetä tarpeeksi…

Haluan nostaa konsertista esiin Careless Memories –kappaleen (albumi Duran Duran, 1981), jonka aikana lavan viidellä jättiscreenillä pyörii biisistä tehty animevideo. Anime on Fumio Obatan. Careless Memories ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta animeversio tuo siihen aivan uudenlaista potkua. Duran Duran oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka teki musiikkiinsa ammattimaisesti tuotettuja videoita.

DVD:n biisilista

1. (Reach Up For The) Sunrise
2. Hungry Like The Wolf
3. Something I Should Know
4. Union of the Snake
5. Come Undone
6. A Wiew to A Kill
7. What Happens Tomorrow
8. The Chauffeur
9. Planet Earth
10. I Don’t Want Your Love
11. New Religion
12. Ordinary World
13. Night Boat
14. Save A Prayer
15. Notorious
16. The Reflex
17. Careless Memories
18. Wild Boys
19. Girls On Film
20. Rio

DD faktaa

Duran Duran perustettiin vuonna 1978 Birminghamissa. Perustajat olivat Nick Rhodes ja John Taylor. Myöhemmin mukaan tulivat Roger Taylor ja Andy Taylor. Andy on bändin ainoa jäsen, jolla oli jo alussa ammattimuusikko tausta. Laulaja Simon Le Bon otettiin mukaan melodisen lauluäänensä, ulkonäkönsä ja valmiiden sanoitustensa vuoksi. Le Bonin lyriikkavihko tuli tarpeeseen. Nick ja John olivat miettineet etukäteen tarkasti bändin tulevaa uraa, mutta sanoituksia ei oikeastaan ollut ennen Simonin mukaan tuloa. Nimensä yhtye sai scifi-elokuvasta Barbarella (1968), jossa esiintyi hullu tiedemies nimeltä Duran Duran.

DD:n musiikillisena ajatuksena oli yhdistää punk-rockin energia ja Chic-yhtyeen kaltaisten R&B ja discosoul-yhtyeiden rytmisyys ja tanssittavuus. Duran Duran otti vaikutteita myös nk. taiderockista kuten Roxy Music ja David Bowie. Yhtye liitettiin nopeasti uuden aallon elektroniikka- ja syntetisaattorivaikutteiseen pop-musiikkiin ja uusromanttiseen tyyliin. Yhtye itse katsoi olevansa enemmän perinteinen pop-yhtye.

Duran Duran on tunnettu lukuisista tarttuvista syntikkahiteistä ja mieleenpainuvista musiikkivideoista. DD on myynyt yli 70 miljoonaa levyä. Yhtyeen parasta kulta-aikaa olivat vuodet 1982–1985.

Tunnetuin kokoonpano (1980–1985 ja 2001–2006)

Simon Le Bon (laulu)
Nick Rhodes (kosketinsoittimet)
John Taylor (basso, taustalaulu)
Andy Taylor (kitara)
Roger Taylor (rummut)

Lähteet:
Steve Malins: Duran Duran – notorious (unauthorized), 2005
Duran Duran: Live from London DVD, 2005
Wikipedia

Duran Duranin konsertti Live from London on varattavissa Vaskista.

Malinsin historiikki Duran Duranin vaiheista myös varattavissa Vaskista.

MT

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy