Vinyylimania: Irina Milan – Milodia

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Irina Milan / Milodia (1975)

Kuka on maamme eniten levyttänyt naisartisti kautta aikojen? Oikea vastaus on Irina Milan (s. 1947), joka lauloi omien levyjensä lisäksi taustoja lukemattomilla kotimaisilla äänilevyillä 1970-luvulla. Kaiken kaikkiaan hänelle on kertynyt uskomattomat 2279 levytystä.

Irina Milanin oma laulajan ura alkoi vuonna 1967 suomenkielisellä  versiolla Cherin menestyskappaleesta The Beat Goes On, joka sai suomenkieliseksi nimekseen Vaikka paljain jaloin. Milanin tulkinnasta tuli suuri hitti samoin kuin singlen B-puolen laulusta Missä olit silloin. Tunnusomaista laulajattaren 1960-luvun jälkipuolen singletuotannolle olivat pop- ja iskelmävaikutteet.

Omimman laulelmamusiikkia lähenevän tyylinsä Irina Milan löysi vuonna 1974 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Milankolia, jonka tuotti Anki Lindqvist. Lopullista taiteellista läpimurtoa merkitsi seuraavana vuonna ilmestynyt Milodia-LP, jolla Milan aloitti yhteistyönsä Jorma Panulan kanssa. Omaleimainen levy koostuu puoliksi Edith Piafin tuotannosta ja puoliksi Jorma Panulan sävellyksistä. Sovituksista vastaavat Kaj Westerlund ja Jorma Panula. Levyn tunnetuin laulu on Panulan säveltämä ja Kirsti Puhtilan sanoittama Miesparka, jolla Irina Milan osallistui myös Syksyn Sävel –kilpailuun. Milodia sai kriitikoilta kiitosta, mutta suuri yleisö vierasti Milanin persoonallista muista erottuvaa tyyliä.

Milanin ja Panulan hedelmällisestä yhteistyöstä saatiin tämän jälkeen nauttia vielä kahdella albumilla, jotka olivat Musta perhonen (1976) ja Mitä tapahtuu! (1979). Jälkimmäisen sanoituksista vastasi Hector.

1980-luvulla Irina Milan siirtyi yhä enemmän teatterin puolelle ollen mukana muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin musikaaleissa. Vuodesta 1994 hän on valmentanut päätoimisesti laulajia ensin Helsingin Kaupunginteatterissa ja sitten myös muualla opettaen laulun tulkintaa.

Iki-Popista löytämäni Milodia-levy palautti mieleeni, kuinka kestävää musiikkia upeaääninen Irina Milan on tehnyt.

Altti Koivisto

Raision musiikkiosaston levynkansinäyttelyssä Anki

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston lokakuun levynkansinäyttelyssä on esillä Anki Lindqvistin levytyksiä. Vitriinistä löytyy vielä parin kuvan lisäksi Cumulus-kokoonpanon levynkansia.

(Kiitokset näyttelyn tiimoilta Matti Karjalalle, Iki-Popin Joska Laineelle ja Tuomas Pelttarille)

Anki, Bosse & Robert

Anki/Yksin

Anki/Sateen jälkeen

Anki/Aikalintu

Anki/Runoja

 

Anki/Tähtien rannalla

Raision kirjaston kuukauden artisti – Anki

Agneta ”Anki” Lindqvist (1945 – 2007) muistetaan monien ikivihreiksi muodostuneiden laulujen herkkävaistoisena tulkitsijana. Hänen juurensa olivat folkmusiikissa, mutta uransa aikana hän lauloi suvereenilla tyylitajullaan paljon muutakin. Ankille ominaisen monipuolisuuden mahdollisti jo 1960-luvulla hänen silloisen levy-yhtiönsä PSO:n (Pohjoismainen Sähkö Oy) johto, joka antoi poikkeuksellisesti nuoren laulajattaren valita itse levytyskappaleensa.

Ankin ensimmäinen single  Neiti yksinäinen ilmestyi syksyllä 1962, jolloin hän oli vasta 16-vuotias. Vuonna 1964 folkmusiikin tultua muotiin Anki perusti Österbergin veljesten kanssa lauluyhtyeen Anki, Bosse & Robert esikuvanaan amerikkalainen Peter, Paul & Mary. Laulutrion suosituimpiin levytyksiin kuuluivat  Kaiken menetin  (All My Trials) ja  Viimeinen vihellys (500 Miles), jotka olivat peräisin Peter, Paul & Maryn ohjelmistosta. Ankin ensimmäinen oma LP  Anki yksin  julkaistiin vuonna 1966. Levyn lauluista on muistettavin  Ne kesäyöt, jonka Marianne Faithfull oli tehnyt tunnetuksi nimellä  Summer Nights. Seuraavana vuonna ilmestyneen  Anki sateen jälkeen  -albumin parhaiten tunnettu laulu on puolestaan alkuaan ruotsalainen kansanlaulu  Niin aikaisin. Vuosikymmenen jälkipuolella Anki oli suosionsa huipulla, ja esimerkiksi Iskelmä-lehden lukijat valitsivat hänet maamme suosituimmaksi naislaulajaksi vuosina 1966 ja 1967.

Vuonna 1969 Anki esiintyi naispääosassa Helsingin Ruotsalaisen Teatterin Hair-musikaalissa. Seuraavana vuonna perustettu Cumulus-yhtye sai alkunsa musikaalin esiintyjäjoukosta. Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Ankin lisäksi Heikki  ”Hector” Harma, Sakari Lehtinen ja Cay Karlsson. Hieman myöhemmin mukaan tuli Petri Hohenthal. Pitkäikäisen yhtyeen luovinta aikaa oli 1970-luku. Vuonna 1977 ilmestyneestä Tove Janssonin sanoittamasta ja Erna Tauron säveltämästä  Höstvisa-laulusta eli Syyslaulusta tuli yhtyeen tunnetuin laulu, joka menestyi erinomaisesti myös Ruotsissa. Cumulus julkaisi uransa aikana lähes 20 albumia, joista osa oli ruotsinkielisiä. 1980-luvulle tultaessa yhtyeen levytystahti hiljeni ja myös esiintymiset kävivät harvinaisemmiksi.

Ankin soolotuotannon kypsää aikaa oli 1970-luku, jolloin ilmestyivät albumit  Anki ennen aurinkoa,  Aikalintu,  En anna heille anteeksi  ja  Runoja. Kahdella ensin mainitulla levyllä on paljon Ankin tulkintoja sellaisten laulaja/lauluntekijöiden kuin Joni Mitchellin, Carole Kingin, Buffy Sainte-Marien ja Carly Simonin sävellyksistä. Vuoden 1975 levyllään  En anna heille anteeksi  Anki luopui käännösmateriaalista. Hienon albumin laulut ovat kotimaisten säveltäjien ja sanoittajien tekemiä. Mukana on myös Ankin omia sävellyksiä ja sanoituksia. Vuonna 1976 ilmestynyt  Runoja-levy on ainutlaatuinen siitä, että sen kaikki tekijät ovat naisia. Se sisältää Ankin ja Pirjo Bergströmin säveltämiä kotimaisten naisrunoilijoiden tekstejä. Niin ikään levyllä soittavat muusikot ovat kaikki naisia.

Ankin viimeiseksi LP-levyksi jäi vuonna 1987 ilmestynyt upea  Tähtien rannalla, jonka lauluista on suuri osa Ankin säveltämiä ja hänen äitinsä, kirjailija Marita Lindqvistin sanoittamia. Ankin viimeinen levytys EP-levy  Linnut / Fåglarna  ilmestyi vuonna 2003. Poikkeuksellisen hienon laulajan uraa avaavista kokoelmalevyistä on kattavin vuonna 2008 ilmestynyt  Niin kauan kuin tää kestää saa – taiteilijan taival.

Anki oli koko uransa oman tien kulkija, jonka tuotanto kuulostaa edelleen tuoreelta olipa sitten kyseessä popmusiikki, folkmusiikki, jazz, blues, chanson tai laulelma.

Altti Koivisto