Niko-Matti Ahti.
Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!
Viikolla 48 on vuorossa Niko-Matti Ahti.
1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.
Kysymyksessä mainitaan kaksi eri nimikettä, ”muusikko” ja ”musiikkielämän toimija”. Siinä määrin kun nämä puuhailut ovat erillisiä, ne ovat minun kohdallani hyvin lähellä toisiaan. Sanoisin, että muusikkouteni on enemmänkin musiikin tekemistä – taiteen tekemistä – ja sen parissa moninaisesti olemista kuin teknistä tai musiikinteoreettista osaamista. Siinä on keskeistä yhteisöllisyys ja avoimuus. Kuvailen musiikin tekemistäni ensisijassa seuraavien käsitteiden avulla: diletantismi, monialaisuus ja poliittisuus.
Musiikin tekeminen – samoin kuin mikä tahansa taide tai tiede – muokkaa maailmaa, jossa elämme. Se ei vain kuvaile tai kommentoi maailmaa, vaan se vaikuttaa arkisen reaalisti siihen, mikä maailmamme ja yhteiskuntamme on, keitä toiset ovat ja kuka itse olen. ”Diletantismilla” painotan sitä, että maailman keskusteleva ja mietteliäs kokeminen on tärkeää – se on paljon tärkeämpää kuin ”ammattimaisuus” tai ”tehokkuus”.
”Monialaisuus” taas käsittää itseni kohdalla yhtä lailla musiikin tekemisen ja keikkojen järjestämisen kuin kiinnostukset eri taiteisiin ja tieteisiin sekä niiden dialogeihin. Aivan yhtä lailla sen piiriin mahtuvat myös arkityö, ystäväni ja rakkaani sekä sienet ja jalkapallo. ”Poliittisuus” merkitsee kiinnostusta yhteisiin asioihin ja halua vaikuttaa siihen, miten ja mitä niistä päätetään. Monet erilaiset ihmisyhteisöt ovat tärkeämpiä toimijoita kuin ”valtio” tai ”hallitus”, lupaus painaa enemmän kuin laki. Tämä kaikki on läsnä musiikin tekemisessäni.
Vanhimman yhtyeeni nimi on Kiila (kiila.com). Sen lisäksi soitan monissa muissa kokoonpanoissa kuten Kemiallisissa ystävissä (kemiallisetystavat.com) ja Bersabeassa (bersabea.com). Olen myös osa Himera-työryhmää (himera.fi) , jonka toiminnan ydin on erilaisten marginaalimusiikkien esilletuominen Turun seudulla.
2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?
Lukeminen on osa minuuttani, tekstit ja kirjat vaikuttavat vahvasti kaikkeen, mitä teen, näen ja olen. En ole juurikaan eksplikoinut lukemaani musiikissani, mutta nyt – kaikesta yksinkertaistamisen uhasta huolimatta – uudella Kiila-levyllä (2015) lauletaan Antoine de Saint-Exupérysta, Bruce Chatwinista, Kössi Kaatrasta ja Willy Kyrklundista. Mainitsemme jopa kolmen ensin mainitun nimet laulujen sanoissa – pelottavan muodollista. Koen vilpittömästi, että lukeminen on saumatta osa musiikin tekemistäni, ja että erilaiset taiteiden kosketuspinnat samoin kuin niiden väliset dialogit ovat kaiken taiteen, aivan kuin koko maailmamme, keskeisiä rakennuspalikoita.
3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).
Lempikirjan valitseminen on mahdoton tehtävä. Mutta koska tässä mahdottomia kysytään, yritän siihen vastata. Lempikirjailijani on tällä kerralla Johannes Salminen, joka on kotoisin Ahvenanmaalta ja joka opiskeli Turussa. Hänen keskeisin tuotantonsa – minulle – ovat hänen esseensä. Lempikirjanani mainitsen Aleksandrian muisto -nimisen teoksen (Minnet av Alexandria, 1988), jossa Salminen kertoo matkoistaan, ajatuksistaan, kokemuksistaan. Sen myötä hän käsittelee Euroopan suhdetta menneisyyteensä ja sen valitsemiin ”toisiin”, mm. Pohjois-Afrikkaan, Konstantinopoliin, Venäjään ja Aasiaan.
Teoksessa Salminen hahmottelee äärimmäisen ansiokkaasti historian käänteitä ja oikkuja sekä sen kirjoittamisen väistämätöntä poliittisuutta. Hänen lempiteemojaan ovat kurittomuus, itse tehty tila osallistumiselle sekä Suomen asema ”idän” ja ”lännen” välisenä rajamaana. Hänen sävynsä on – nolostuttaa sanoakin – klassisen humanistinen ja hänen kynänsä kärjestä valuu anarkistista lämpöä. Kirja on myös hyvä osoitus siitä, miten kansallisvaltioiden ja kulttuuripiirien rajat eivät rajaa minuuksiamme. Teoksen esseissä Salminen muotoilee itseään hiljalleen, sana sanalta, ja näyttää tämän työn myös meille muille.
4. Käytätkö kirjastoa?
Olen töissä Turun kaupunginkirjastossa, mutta siitä huolimatta käytän kirjastoa jatkuvasti.
5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?
Kirja ei ikinä vastaa ihmisen moninaisuutta. Siitä huolimatta toivon, että olisin Shakespearen Myrsky.
Ote Niko-Matti Ahdin cv:sta (valinnut Niko-Matti Ahti):
Kemialliset ystävät: Alas rattoisaa virtaa lp, Dekorder, 2014
Kemialliset ystävät: Kultaista kaupunkia… lp, Dekorder, 2014
Kemialliset ystävät: Ullakkopalo lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2010
Kiila: Tuota tuota lp/cd/dd, Fonal Records, Suomi, 2009
Alasdair Roberts: Spoils lp/cd/dd, Drag City, Yhdysvallat, 2009
Kemialliset ystävät: Harmaa laguuni cd, Secret Eye, Yhdysvallat, 2008
Kemialliset ystävät: s/t split-lp, Fat Cat Records, Iso-Britannia, 2008
Avarus: Kirppujen saari lp, Arbor, Yhdysvallat, 2008
Kemialliset ystävät: s/t lp/cd/cs/dd, Fonal Records, Suomi, 2007
Kemialliset ystävät: Latvasta laho cd, Celebrate Psi Phenomenon, Uusi-Seelanti, 2005
Avarus: Ruskea Timantti 2cd, tUMULt, Yhdysvallat, 2005
Päivänsäde: Puhalluspelto lp, Eclipse Records, Yhdysvallat, 2004
Kiila: Silmät sulkaset lp/cd, Fonal records / [K-RAA-K]3, Suomi / Belgia, 2004
Kemialliset ystävät: Kellari juniversumi lp/cd, Fonal Records, Suomi, 2002
Kiila: Heartcore cd, Fonal Records, Suomi, 2001
Kiila: Kaunis saapuu 7”, Fonal Records / Winter Cow, Suomi, 1999
Kiila: Free Will Is Hard to Kill 7”, Fonal Records, Suomi, 1998
Kiila: Original
Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard
Musasto 