Marko J. Ollilan Sonata Arctica -kirja Musaston arviossa

sonata-kirja4

Marko J. Ollilan operoima Sonata Arctica -historiikki kertaa Kemin raskaamman musiikin vientituotteen vaiheet suoraviivaisen ja tiivistetyn kaavan avulla. Sonata Arctican uraa kuvaava käyrä piirtyy hieman tavallisesta poikkeavana – nopea nousu nollapisteestä aallonharjalle kohti tasaisempaa suosiota. Ainakin kirja välittää kuvaa helposta, nopeasta ja suoraviivaisesta noususta power metallin kärkikahinoihin. Sonata Arctica iski oikeaan aikaan kuumana vellovaan genrelokeroon – jo debyyttilevyn ansioilla bändi hankki Japanista pitkä-aikaisen suosion ja samalla kansainvälisen selkänojan. Sonata Arcticalle on koko uransa aikana riittänyt keikkoja Suomen ulkopuolella, joka asettaa orkesterin omalaiseensa asemaan.

Vaikka kirja etenee suoraviivaisesti ja mielikuvituksettomasti albumi-kiertue-albumi -jatkumon pyhän kolminaisuuden keskellä, kirjan parasta antia ovat soittamisen ja etenkin kiertämisen kovien lunnaiden selvittäminen. Kun nuorella iällä lähdetään heti ulkomaan kiertueille, henkilökemiat nousevat nopeasti arvoon arvaamattomaan. Sonata Arcticankin tarinassa miehistöä vaihtuu mutta kolonna ei hyydy. Show must go on. Lopulta soittotaitoa tärkeämpääkin on uuden pelimannin sujuva sulautuminen porukkaan. Kirja antaa kaikille osapuolille, niin entisille soitomiehille kuin tekniikan tyypeille mahdollisuuden sanoa sanottavansa.

Ollilan Sonata-kuviointi jättää kuitenkin toivomisen varaa, varsinkin vähemmän vannoutuneille Sonata-faneille. Miehistön haastattelut liikkuvat kapealla osa-alueella. Sonatan takaista “oikeaa elämää” käsitellään vain sivulauseissa. Taustoitus on myös kovin vaatimatonta. Asiat tuntuvat tapahtuvan jossain “Sonata-universumissa”, ympäristöä ja viitekehyksiä ei vaivauduta asettamaan riittävästi kartalle. Myös kirjaan haastateltujen henkilöiden määrä on puristettu minimiin. Sonata-kirjasssa sukulaiset ja kylänmiehet eivät pääse asiaan – mikä on toisaalta negatiivinen ja yhtäältä positiivinen kommentti.

Kirja pysyy kuitenkin asiassa. Sivupoluille ei lipsuta. Suoraviivaisen historian viivan piirtämisen ohessa Sonatan päällikkö Tony Kakko saa luvan ja oikeuden päättää opuksen musiikkiaiheisella ja suhteellisen korkealentoisella novellilla. Sonata-kirja on faneille pakko-ostos ja meille muille sujuvasti etenevä välintilinpäätös yhden kotimaisen metallivientituotteen parhaista suosion vuosista.

(Arvio julkaistu aikaisemmin Mesta.net (Elisa) -sivustolla)

J.Kaunisto

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerrat suomeksi, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s