Suonna Kononen (kesk.) kirjastokeikalla Joensuussa joulukuussa 2013 Huojuvan ladon basisti Yrjö Vähäkallion ja laulaja Aapo Ruuttusen kanssa. Kuva: Janna Puumalainen
1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.
Olen Suonna Kononen, Ruotsin Trollhättanissa 1971 syntynyt, nykyään Joensuussa asuva folk- ja country-ukkeli ja toimittaja. Parhaiten minut taidetaan tunnistaa Huojuva lato -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä, vaikka olen tehnyt musaa 90-luvun alkupuolelta muissakin kokoonpanoissa. Viisi albumia julkaissut Folkswagen oli toinen vähän pidemmälle päässyt yhtyeeni, siinä meininki oli folkimpaa ja kupletimpaa, kun Ladossa olen päässyt suuren ihastukseni countryn pariin.
2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?
Käytän, vaikken olekaan ihan himolainaaja ihan siitä syystä, että olen krooninen myöhäänpalauttelija. Ketuttaa lainata joku nuottikirja, kun niillä sakoilla saisi ostettua oman uuden. Mutta vakavasti sanoen olen suuri musiikkikirjastojen ystävä. Suoritin siviilipalveluksen Varkauden kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Soitin koulusta hengailemaan tulleille nuorille MC Nikke T:tä, Pääkkösiä ja Raptoria, eli vuosi oli 1991. Nykyäänhän musiikkikirjastojen pitää käsittääkseni houkutella nuoria asiakkaikseen, kun cd:n lainaus sakkaa. Livekonsertit kirjastoissa ovat mielestäni hieno nouseva ilmiö, itsekin olen muutaman kerran soitellut lainastoissa.
3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Kun nyt Turusta kysellään, niin valitsen jotain sieltä päin. Pasi & Mysiini Down By The Laiturissa 1999, onneksi ehdin nähdä persoonallisen musantekijän kerran livenä. Wigwamin comeback-keikka Ruisrockissa 2000 ja heti perään toisella lavalla Piirpauke alkuperäisellä kvartetilla, kyllä teki höpönannaa vanhan suomalaisen musan ystävälle. Neil Young & Crazy Horse Ruisrockissa 1996, siitä on aika paha pistää paremmaksi. Muistelen lämmöllä nuoruuden Ruisrock-matkoja, Nirvanoita ja sellaisia. Koirasoturitkin näin yhtenä vuonna livenä, se oli hieno yhtye! Vieläköhän Ameeba Rantanen ja pojat ovat bisneksessä?
4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?
Ylläolevaan vastaukseen viitaten Turussa tuntuu ainakin olleen maanmainiota musapöhinää. Perheellisenä maan toisella laidalla asuvana olen päässyt viime vuosina perehtymään huonommin livemusaan teillä päin, mutta levythän ovat olemassa – Sammalesta tykkään, vaikka Haikaraa ankarasti kupataankin. Svart Records on innostava ilmiö.
5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.
Neil Young. Perehdyin häneen nuorena pitkälti Kuopion kaupunginkirjaston loistavien kokoelmien avulla, levyjen, kasettien ja nuottikirjojen. Niilossa on mentoria loppuelämäksi, jos nuorena hänet isäkseen adoptoi.
Kapa Ahonen ja Nääsvillen veljekset. Hienoa härmädfkantria 80-luvulta, yksi Huojuvan ladon esikuvista. Olemme tehneet version Kapan klassikosta Balladi Seilin saaresta ja esiintyneetkin Kapan kanssa.
Jarkko Laine. Aloitetaan nyt niistä svengaavista rock-teksteistä, mutta mennään jo pian kirjahyllylle. Lapset nukkumaan, ukko nojatuoliin ja kissa syliin, viskilasi toiseen käteen ja Laineen kirja toiseen. Tuuli käy läpi pään, huimaa, tulee ylevä olo että saa olla osa suurta sivistyksellistä sielunvaellusta.
Musasto 