Avainsana-arkisto: Suonna Kononen

Mikko Meriläinen: Wigwam kestää aikaa

Meriläinen ja Wigwam Raisiossa

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Joensuulainen Mikko Meriläinen tunnetaan kulttuurityöstään suomalaisen progeyhtye Wigwamin parissa. Meriläinen perusti bändille nettisivut vuonna 1998. Pari vuotta myöhemmin hän oli mukana toimittamassa Wigwam-harvinaisuuksien kokoelmalevyä.

Historiantutkija päätyi vähitellen mittavan kirjoitusprojektin ääreen. Meriläisen 500-sivuinen bändihistoriikki Wigwam (Nemo, 2006) on yksi suomalaisen rock-kirjallisuuden perusteoksista. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuosia, mutta sitä on saatavana musiikkikirjastoissa ympäri Suomen.

Wigwam perustettiin 1968. Rockbändin merkittävimmiksi levytyksiksi nousivat Being (1974) ja kultaa myynyt Nuclear Nightclub (1975). Yhtyeen uusin albumi Some Several Moons julkaistiin 2005.

 

* * *

Meriläinen vieraili Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa maaliskuussa 2015. Luento oli kirjailijalle ensimmäinen laatuaan. Meriläinen kertoi kirjastaan ja musiikista Musastolle.

Musiikkikirjastokasvatti

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastossa työskentelevä Meriläinen kertoo olevansa musiikkikirjastokasvatti:

– Musiikillinen yleissivistykseni kumpuaa Sotkamon kirjastosta. Pienessä kunnassa oli loistavat valikoimat. Vinyylejä ainakin 10 000. Johtui kait siitä, että Heikki Poroila oli ollut siellä kirjastonhoitajana. Sotkamon kirjastoon oli matkaa 60 kilometriä. Kävin siellä yhä useammin kun olin saanut ajokortin.

Kokoelmalevy Fresh Garbage

– Tutustuin Wigwamin musiikkiin 80-luvulla, kun bändi oli tauolla. Näin Wigwamin livenä ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Kiinnostuin myös nettisivujen teosta, joten yhdistin kaksi asiaa. Perustin Wigwam-nettisivut vuonna 1998. Nuclear Netclubin rakenteelle oli yksi selkeä esikuva: The Band -yhtyeen fanisivut. Nuclear Netclub poiki pian kontakteja ja tietoja. Pari vuotta myöhemmin pääsin toimittamaan yhtyeen harvinaisuuskokoelmaa Fresh Garbage – Rarities 1969–1977. Se oli juhlaa. Hauskempaa hommaa ei olisi voinut saada eteensä.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

– Pertti Hakala oli tehnyt Love Proge 2CD-kokoelmat Siboneylle jo 90-luvulla. Hakalan oli määrä toimittaa myös Wigwam-harvinaisuuksien kooste. Kiireiden vuoksi Hakala ehdotti työhön minua sekä toimittaja Suonna Konosta. Teimme kokoelmalevyä kahdestaan. Saimme käyttöömme Ylen arkistonauhoja, Siboneyn ja Tapio Korjuksen arkistoja, joista valitsimme biisejä. Kuuntelimme matskua jota ei kukaan ollut kuullut neljännesvuosisataan.

– Fresh Garbagelta jäi pois paljon materiaalia. Korjuksen livenauhoissa on aineistoja, jotka kannattaisi julkaista. Lontoon Hyde Parkin keikkaa 30.8.1975 ei ole vieläkään julkaistu, vaikka siitä oli aikoinaan puhetta. Huhujen mukaan jotain ennenjulkaisematonta saattaa ilmaantua.

* * *

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

– Kokoelmalevyn jälkeen syntyi myös idea Wigwam-kirjasta. Vaikutti siltä, että kukaan ei ole kirjaa tekemässä – vaikka rock-kirjoja julkaistiin paljon tuohon aikaan. Päätin sitten kokeilla itse.

Barney Hoskynsin tekemä kirja The Bandistä oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Myös radio-ohjelma ja kirja Jee jee jee vaikuttivat. Jee jee jee antoi paljon uutta tietoa ja analyysia siitä, miten suomalainen rock oli kehittynyt.

– Askel nettisivusta Wigwam-historiikkiin oli suuri. Aloittamisen aikaan minulle ei vielä ollut selvää, mitä alan isona tehdä. Olin ollut työssä myös kirjastossa. Mietin, voisiko kirjoittamista tehdä ammatikseen. Koin kirjanteon jonkinlaiseksi meriitiiksi ja saavutukseksi. Halusin nähdä miten kirjaprojekti toteutetaan.

– Wigwamin jäsenet olivat kiinnostuneita. Ennen haastattelujen aloittamista olin jo käynyt läpi monenlaista muuta aineistoa: lehtijuttuja ja muuta. Muutama kustantaja oli kiinnostunut, yhden kanssa tein sopimuksen.

– Tein kirjaa pikkuhiljaa lomilla ja virkavapailla. Työ eteni nopeammin kun sain apurahan. Sen turvin pystyin panostamaan kirjaan usean kuukauden ajan. Kustannustoimittajan kanssa tehtiin monta kierrosta, hiottiin kirjaa ennen kuin se saatiin lopulta julki.

– Wigwam ei ollut kovin huima myyntimenestys vaikka kaksi painosta otettiin. Seison kyllä edelleen kirjan takana, en tosin ole

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

palannut sen pariin moneen vuoteen. Tulin mielelläni Raisioon, sillä Vinyyli-iltamiin pyydetty esitelmä taitaa olla ensimmäinen. Edes silloin tuoreeltaan ei tullut tällaisia pyyntöjä!

* * *

– Joitakin vuosia sitten esillä oli muitakin kirjaprojekteja. Yksi oli aiheista oli Tasavallan Presidentti. Kirja Pressasta olisi ollut luonteva, samoin Jim Pembroken elämäkerta. Wigwam-kirjassa kun ei mennä kovin syvälle bändin jäsenten elämään.

– Jotkut musiikkialan toimijat kysyivät, josko minua kiinnostaisi kirjoittaa heistä kirja. Koin, että minulla on varaa sanoa ei, koska olin niin voipunut Wigwam-projektista. Ehkä uusiin tilaisuuksiin olisi pitänyt tarttua. Kirjat olisivat kuitenkin olleet tilaustöitä. Wigwamin kanssa en laskenut työtunteja. Olen toimittanut pari muun alan juttua, mutten “oikeita kunnon kirjoja”.

– Salolaiset Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki tekivät aivan loistavan kirjan Koit ny rauhoittu! (Teos, 2009). Yhtään ei haittaa vaikka kirjassa ei ole mukana kovin merkittäviä bändejä. Tuon tyyppistä lähestymistapaa voisi tulevaisuudessa harkita.

Classic rock

– Wigwam on kestänyt aikaa. Siitä ollaan edelleen kiinnostuneita vaikka jo 30 vuotta sitten jotkut saattoivat tuhahdella bändin musiikin vanhentuneen. Jotain ajattomuutta siinä on, arvoja jotka kestävät. Suomalaista classic rockia.

– Luultavasti se tärkein Wigwam-elementti minulle on Jim Pembroke, hänen popmainen tyylinsä. Pembroke on ollut bändissä alusta lähtien. Hän vetää vertoja kansainvälisille nimille, kuten The Beatles, Rolling Stones, Pink Floyd ja David Bowie. Pembroke on minusta erinomainen lauluntekijä. Hän voisi olla huomattavasti arvostetumpikin. Myös tekstimaailmassa olisi paljon avattavaa.  Ammennettavaa riittäisi kyllä. Tuotannon kokonaiskaarta ei ole analysoitu kunnolla.

– Pidän myös Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan ajan progemmasta Wigwamista. Muistan, että Being oli ensikuulemalla pelottava. Kaikki Wigwam-levyt kolahtivat jossain vaiheessa. Monet klassikot kun vaativat riittävän määrän kuuntelukertoja, esimerkiksi  Love-yhtyeen Forever Changes.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Suonna Kononen

Suonna Kononen (kesk.) kirjastokeikalla Joensuussa joulukuussa 2013 Huojuvan ladon basisti Yrjö Vähäkallion ja laulaja Aapo Ruuttusen kanssa. Kuva: Janna Puumalainen

Suonna Kononen (kesk.) kirjastokeikalla Joensuussa joulukuussa 2013 Huojuvan ladon basisti Yrjö Vähäkallion ja laulaja Aapo Ruuttusen kanssa. Kuva: Janna Puumalainen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.

Olen Suonna Kononen, Ruotsin Trollhättanissa 1971 syntynyt, nykyään Joensuussa asuva folk- ja country-ukkeli ja toimittaja. Parhaiten minut taidetaan tunnistaa Huojuva lato -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä, vaikka olen tehnyt musaa 90-luvun alkupuolelta muissakin kokoonpanoissa. Viisi albumia julkaissut Folkswagen oli toinen vähän pidemmälle päässyt yhtyeeni, siinä meininki oli folkimpaa ja kupletimpaa, kun Ladossa olen päässyt suuren ihastukseni countryn pariin.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän, vaikken olekaan ihan himolainaaja ihan siitä syystä, että olen krooninen myöhäänpalauttelija. Ketuttaa lainata joku nuottikirja, kun niillä sakoilla saisi ostettua oman uuden. Mutta vakavasti sanoen olen suuri musiikkikirjastojen ystävä. Suoritin siviilipalveluksen Varkauden kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Soitin koulusta hengailemaan tulleille nuorille MC Nikke T:tä, Pääkkösiä ja Raptoria, eli vuosi oli 1991. Nykyäänhän musiikkikirjastojen pitää käsittääkseni houkutella nuoria asiakkaikseen, kun cd:n lainaus sakkaa. Livekonsertit kirjastoissa ovat mielestäni hieno nouseva ilmiö, itsekin olen muutaman kerran soitellut lainastoissa.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Kun nyt Turusta kysellään, niin valitsen jotain sieltä päin. Pasi & Mysiini Down By The Laiturissa 1999, onneksi ehdin nähdä persoonallisen musantekijän kerran livenä. Wigwamin comeback-keikka Ruisrockissa 2000 ja heti perään toisella lavalla Piirpauke alkuperäisellä kvartetilla, kyllä teki höpönannaa vanhan suomalaisen musan ystävälle. Neil Young & Crazy Horse Ruisrockissa 1996, siitä on aika paha pistää paremmaksi. Muistelen lämmöllä nuoruuden Ruisrock-matkoja, Nirvanoita ja sellaisia. Koirasoturitkin näin yhtenä vuonna livenä, se oli hieno yhtye! Vieläköhän Ameeba Rantanen ja pojat ovat bisneksessä?

4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?

Ylläolevaan vastaukseen viitaten Turussa tuntuu ainakin olleen maanmainiota musapöhinää. Perheellisenä maan toisella laidalla asuvana olen päässyt viime vuosina perehtymään huonommin livemusaan teillä päin, mutta levythän ovat olemassa – Sammalesta tykkään, vaikka Haikaraa ankarasti kupataankin. Svart Records on innostava ilmiö.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Neil Young. Perehdyin häneen nuorena pitkälti Kuopion kaupunginkirjaston loistavien kokoelmien avulla, levyjen, kasettien ja nuottikirjojen. Niilossa on mentoria loppuelämäksi, jos nuorena hänet isäkseen adoptoi.

Kapa Ahonen ja Nääsvillen veljekset. Hienoa härmädfkantria 80-luvulta, yksi Huojuvan ladon esikuvista. Olemme tehneet version Kapan klassikosta Balladi Seilin saaresta ja esiintyneetkin Kapan kanssa.

Jarkko Laine. Aloitetaan nyt niistä svengaavista rock-teksteistä, mutta mennään jo pian kirjahyllylle. Lapset nukkumaan, ukko nojatuoliin ja kissa syliin, viskilasi toiseen käteen ja Laineen kirja toiseen. Tuuli käy läpi pään, huimaa, tulee ylevä olo että saa olla osa suurta sivistyksellistä sielunvaellusta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee