Avainsana-arkisto: Jarkko Laine

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Suonna Kononen

Suonna Kononen (kesk.) kirjastokeikalla Joensuussa joulukuussa 2013 Huojuvan ladon basisti Yrjö Vähäkallion ja laulaja Aapo Ruuttusen kanssa. Kuva: Janna Puumalainen

Suonna Kononen (kesk.) kirjastokeikalla Joensuussa joulukuussa 2013 Huojuvan ladon basisti Yrjö Vähäkallion ja laulaja Aapo Ruuttusen kanssa. Kuva: Janna Puumalainen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.

Olen Suonna Kononen, Ruotsin Trollhättanissa 1971 syntynyt, nykyään Joensuussa asuva folk- ja country-ukkeli ja toimittaja. Parhaiten minut taidetaan tunnistaa Huojuva lato -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä, vaikka olen tehnyt musaa 90-luvun alkupuolelta muissakin kokoonpanoissa. Viisi albumia julkaissut Folkswagen oli toinen vähän pidemmälle päässyt yhtyeeni, siinä meininki oli folkimpaa ja kupletimpaa, kun Ladossa olen päässyt suuren ihastukseni countryn pariin.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän, vaikken olekaan ihan himolainaaja ihan siitä syystä, että olen krooninen myöhäänpalauttelija. Ketuttaa lainata joku nuottikirja, kun niillä sakoilla saisi ostettua oman uuden. Mutta vakavasti sanoen olen suuri musiikkikirjastojen ystävä. Suoritin siviilipalveluksen Varkauden kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Soitin koulusta hengailemaan tulleille nuorille MC Nikke T:tä, Pääkkösiä ja Raptoria, eli vuosi oli 1991. Nykyäänhän musiikkikirjastojen pitää käsittääkseni houkutella nuoria asiakkaikseen, kun cd:n lainaus sakkaa. Livekonsertit kirjastoissa ovat mielestäni hieno nouseva ilmiö, itsekin olen muutaman kerran soitellut lainastoissa.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Kun nyt Turusta kysellään, niin valitsen jotain sieltä päin. Pasi & Mysiini Down By The Laiturissa 1999, onneksi ehdin nähdä persoonallisen musantekijän kerran livenä. Wigwamin comeback-keikka Ruisrockissa 2000 ja heti perään toisella lavalla Piirpauke alkuperäisellä kvartetilla, kyllä teki höpönannaa vanhan suomalaisen musan ystävälle. Neil Young & Crazy Horse Ruisrockissa 1996, siitä on aika paha pistää paremmaksi. Muistelen lämmöllä nuoruuden Ruisrock-matkoja, Nirvanoita ja sellaisia. Koirasoturitkin näin yhtenä vuonna livenä, se oli hieno yhtye! Vieläköhän Ameeba Rantanen ja pojat ovat bisneksessä?

4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?

Ylläolevaan vastaukseen viitaten Turussa tuntuu ainakin olleen maanmainiota musapöhinää. Perheellisenä maan toisella laidalla asuvana olen päässyt viime vuosina perehtymään huonommin livemusaan teillä päin, mutta levythän ovat olemassa – Sammalesta tykkään, vaikka Haikaraa ankarasti kupataankin. Svart Records on innostava ilmiö.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Neil Young. Perehdyin häneen nuorena pitkälti Kuopion kaupunginkirjaston loistavien kokoelmien avulla, levyjen, kasettien ja nuottikirjojen. Niilossa on mentoria loppuelämäksi, jos nuorena hänet isäkseen adoptoi.

Kapa Ahonen ja Nääsvillen veljekset. Hienoa härmädfkantria 80-luvulta, yksi Huojuvan ladon esikuvista. Olemme tehneet version Kapan klassikosta Balladi Seilin saaresta ja esiintyneetkin Kapan kanssa.

Jarkko Laine. Aloitetaan nyt niistä svengaavista rock-teksteistä, mutta mennään jo pian kirjahyllylle. Lapset nukkumaan, ukko nojatuoliin ja kissa syliin, viskilasi toiseen käteen ja Laineen kirja toiseen. Tuuli käy läpi pään, huimaa, tulee ylevä olo että saa olla osa suurta sivistyksellistä sielunvaellusta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Turun underground räjäytti tajunnat

Turun underground räjäytti tajunnat ja paloi kirkkaalla liekillä 1960-luvun lopulla. Löyhästi organisoituneen vastakulttuuriliikkeen jälkiseuraukset ovat kuultavissa ja nähtävissä suomalaisessa kulttuurissa vielä tänäänkin – etenkin populaarimusiikin ja kirjallisuuden saroilla.

U ei syntynyt Turkuun tyhjästä. Sitä pohjustivat suomalaisen elämänmuodon sotien jälkeiset mullistukset, joita maustoivat 1950-luvun Yhdysvaltojen kulttuurivallankumouksellisesti liikehdinnät beat-sukupolvesta jippiliikkeeseen, rockmusiikkiin ja underground-sarjakuvaan. Turun U:n tunnetuimmat saavutukset ovat rock- ja performanssiryhmä Suomen Tavisota 1939-1940:n ainoaksi jäänyt levy Underground-rock, Aamurusko-monistelehti sekä valtakunnallinen radio-ohjelma Maanalaista menoa.  Suomen Talvisota 1939-40 -taiteilijakollektiivin keskeiset vaikuttajat olivat M. A. Numminen sekä runoilijat Jarkko Laine ja Markku Into. (Komulainen & Leppänen:  Aurinko nousi lännestä.  Turun undergroundin historia. 2009).


 

”Underground on saanut poliittisen vastarintaliikkeen leiman. Termi itsessään on hämärtynyt sekavaksi, jopa käsittämättömäksi. Enemmän kuin koskaan on nyt pantava merkille sen intensiivinen, spontaani kansainvälisyys. Liikkeen jäsenet ovat solidaarisia: heillä on yhteiset ideat, toimintatavat, ajatusmallit, lehdistö ja sanasto. Pitkä tukka on heidän itsenäisyysjulistuksensa, popmusiikki heidän esperantonsa, ja heidän rauhanpiipussaan hehkuu hassislöntti. Sen päämääränä on tällä hetkellä ehkä jonkinlainen alkukommunismi, anarkia, alkukristillisyys. Se sanoutuu jyrkästi irti perinteellisen vasemmiston toimintatavoista, pitkäpiimäisistä puolueohjelmista ja vaalipuheista, vallansiirroiksi muuttuneesta vallankumouksesta. On suuri ero raittiin, väkivaltaisen ja puritaanisen uuden vasemmiston (puhumattakaan pikkuporvarillisesta vanhasta vasemmistosta) ja nauravien, rakastavien ja hauskaa pitävien u-ihmisten välillä. Kuitenkin on huomattava uuden vasemmiston ja undergroundin perimmäisten päämäärien samankaltaisuus. Ruskeaa riisiä aamiaisekseen haukkaava hippi, sian presidenttiehdokkaaksi nimennyt jippi, kivääriä kantava musta pantteri ja opintokirjansa polttava opiskelija jakavat saman vallankumouksen. Välineet eroavat”.  (Jarkko Laine: Underground. 1970, 12).

Suomen Talvisota 1939-40-ryhmän Underground-rock kuuluu rockhistoriamme legendaarisiin levyihin. Jälkipolvien silmissä se on noussut jopa profeetalliseen arvoon. ”maailmanhistorian merkittävin suomenkielinen rocklevy”, Mikko Saarela kirjoitti Rumbassa 1991. ” Kun rupesimme tekemään undergroundia, niin minun ja muidenkin tavoitteena oli ettemme jäljittelisi amerikkalaisia. Ehkä siitä johtuu että suomalainen underground on säilyttänyt voimansa -varsinaista mainettahan levy alkoi saada vasta kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen”, M.A. Numminen kertoi Hannu Tolvasen haastattelussa 1992. Tämä levy teki tunnetuksi Rauli Badding Somerjoen, joka oli tosin ollut mukana Nummisen ensimmäisillä levyillä. Badding on levyn pääsolisti ja pääsäveltäjä. Laulut tehtiin alunperin radion ohjelmasarjaan Maanalaista menoa, joka hyllytettiin muutaman lähetyksen jälkeen ” epäinformatiivisena”.  Tekstejä tekivät Jarkko Laine ja Markku Into, mutta suurimman osan kirjoitti M.A. Numminen, joka esiintyi myös monen laulun solistina. Suomen Talvisodan ohjelmistoa ovat myöhemmin tulkinneet mm. Se ja Sielun veljet.  Raptorin Tehdään kvanttimetsurit-kappaleen (Megamania 1991) tekstinä on Tehtaan vahtimestarit.

M.A. Numminen ja Sähkökvartetti

M.A. Numminen oli tehnyt läpimurtonsa 60-luvulla yhdistämällä tavanomaisempiin musiikkimuotoihin epäsovinnaisia tai asiaankuulumattomia tekstejä. Numminen lauloi sukupuolioppaiden nojalla sävellettyjä jenkkoja ja blueseja, teki folkrockia Ludwig Wittgensteinin teksteihin ja pahoinpiteli Schubertin Liedejä. Tämä yhteiskunnan hämäystoiminta oli ”teknisesti undergroundia.”

M.A. Nummisen 60-luku: kielletyt laulut (2003)

Livetilanteissa Suomen Talvisodan soitantaan yhtyi Nummisen kehittämä uliseva Sähkökvartetti, kollektiivinen elektronisoitin. Laite pystyi kiehtovien rytmien ohella tuottamaan myös helvetillistä pärinää ja ujellusta. Sähkökvartetti oli undergroundia silloin, kun se esiintyi Suomen talvisodan kanssa. Muulloin se oli avantgardea.

Sähkökvartetin Kaukana väijyy ystäviä

Aamurusko oli Suomen Talvisota-ryhmän piirissä syntynyt lehti.  Kirjapainot eivät suostuneet lehteä painamaan, joten sitä kopioitiin muutaman sadan kappaleen painoksina. Jarkko Laine on myöhemmin todennut, että Aamuruskon legendaarinen maine perustui suurelta osalta siihen, että juuri kukaan ei ollut onnistunut sitä näkemään.

Jarkko Laine debytoi kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailussa 1967. Hänen esikoisrunokokoelmansa Muovinen Buddha ilmestyi saman vuoden syksyllä. Jarkko Laine: Muovinen Buddha. Otava 1967.

Runoilija Markku Innon beat-runoutta henkivä esikoisteos Tuonela Rock ilmestyi 1971.  Markku Into: Tuonela Rock. Gummerus 1971.

Markku Innon proosateos U on aikansa turkulaisen undergroundin historia ja utopia- kertomus siitä, miten oli, miten on, miten olisi voinut olla ja miten ei ainakaan. Teos näyttää, että ”arkipäivän taistelija ei etsi matoja”. Markku Into: U. Tammi 1982.

Aiheesta on näyttely Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla 1.7. – 31.8. 2011, Taiteiden talo 2. krs.  Tervetuloa!

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku