“For the unbreakable sinews of kin, I continue to sing.
For my future sisters, I raise my voice to the misters.
Kings and queens. Cities and trees. Mountains and seas.
All that is between. This is my land: ORDA.”
Viikon levy -esittelyssä on tällä kertaa ruotsinsaamelaisen Sofia Jannokin uusin albumi Orda: This is my land. Levy on Jannokin neljäs ja tähän mennessä ilmestyneistä ehdottomasti paras.
Albumi saa nimensä saamen kielen sanasta orda, joka tarkoittaa puurajaa – rajaa tundran ja muinaisten metsämaiden välillä. Orda on kahden maailman raja. Yhtä katsoessa joutuu kääntämään selkänsä toiselle. Sydän kaipaa silti yhtä lailla molempiin. Nimensä mukaisesti Orda on kuin kahden erilaisen maailman rajaviiva, yhtä aikaa sekä kunnianosoitus juurille että osoitus saamelaisen perinnemusiikin kyvystä muuntautua ja fuusioitua nykymusiikin kanssa. Samalla se on vahva kannanotto alkuperäiskansojen puolesta.
Levyllä elektroninen popmusiikki sulautuu saumattomasti Jannokin tavaramerkiksi muodostuneeseen voimajoikuun, joka soljuu puhtaana ja alkuvoimaisena ja lävistää kuulijan sielun. Jannokin laulujen sanoitukset ovat täynnä surua, kaipuuta ja sivaltavat samalla armottomasti nyky-yhteiskuntaa, jossa alkuperäiskansojen oikeuksia edelleen poljetaan kautta maailman. Jannok ei säästele tunteita, omiaan sen enempää kuin kuulijankaan, ladatessaan mielenmaisemiaan:
Burned my brother ’cause he knew how to heal.
Turned my sister to think he wasn’t real.
I could fill an ocean with all my tears
but to you I’ll show no fear.
Oman karun lisänsä antavat kappaleiden lomaan sijoitetut nauhoitukset, joissa tuomioistuin käsittelee saamelaisten oikeutta esivanhempiensa maan käyttöön.
Huomattavasti iloisempaa, joskin sisällöllisesti yhtä vahvaa viestiä kantavaa musiikkia edustaa levyn aloituskappale This is my land, jolta albumi on lainannut englanninkielisen nimensä.
This is my land:
We are still here ja Snow grouse jatkavat samalla linjalla laulun vaihtuessa englannista saameen ja saamesta joikuun. Jannok laulaa levyllä kolmella eri kielellä, saameksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sanoitusten kantava teema koko albumilla on alkuperäiskansojen sorto ja toisaalta sinnikkyys ja rakkaus omaan kotimaahan. Voimakkaimmillaan levyn sanoma on lauluparissa Cudit (colonizer) ja sen vastaparissa Noaidissa (decolonizer). Siinä missä Cudit on tilitystä saamelaisten kärsimysten vuosista, Noaidin taianomainen, sanaton äänimaailma kantaa yli kärsimyksen ja luo sillan menneen ja tulevan maailman välille.
Levyltä löytyy myös kaksi bonusraitaa, joista Snölejoninna (snow lioness) on noussut omaksi suosikikseni koko albumilta. Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi Jannok tykittää tuntojaan niin upealla vimmalla, ettei moista usein pääse näkemään.
Snölejoninna/Snow lioness:
Levyn herkintä antia puolestaan edustaa riipaisevan kaunis Who are you, jonka tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille hyviä kuunteluhetkiä upean ja voimallisen albumin parissa. Jollette vielä ole tutustuneet tähän laulajaan, Orda tarjoaa siihen erinomaisen tilaisuuden. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokonaisuus!
Who are you without your people? Are you there if no one sees you? Will you speak if no one hears you, if no one asks about your truth?
Who are you without your story? Will you fight if there’s no glory, if there’s no win, nothing to gain? Your belief will it remain?
Will you stay if no one wants you? Are you safe if no one’s there to hold your hand and let you fall and let you say ‘I miss it all’?
– Tiina Lundenius
Musasto 