1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.
Moi! Olen Elmo Karjalainen, 33-vuotias kymmenen sormea ja nenän omaava kitaristi Turusta. Asun yhdessä avovaimoni Sannan, tyttäreni Ellan ja kahden kissan kanssa. Soitan tällä hetkellä kitaraa Deathlike Silence, Conquest ja Seagrave yhtyeissä. Aikaisemmin olen myös soittanut mm. tanssimusiikkia, funkkia, diskoa ja jazzia ym. eli ei tuo minun soittamiseni mitenkään rajoitu heavyn puolelle. Nyt olen myös lähtemässä soolouralle ensimmäisellä omalla levylläni, nimeltä Unintelligent Designs, jonka julkaisupäivä on 29.8.2012. Kotisivuiltani, elmojk.com, löytyy lisää infoa ja myös muutama kappale kiinnostuneille.
2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?
Satunnaisesti. Äitini on kirjastossa töissä, eli jotenkin opin lapsena siihen, että kirjastosta kantautui levyjä kotiin ilman, että minun tarvitsi siellä käydä. Nykyään ei tätä enää tapahdu, mutta jostain syystä ei tule käytyä kauhean usein. Åbo Akademin kirjastoa käytän toisaalta todella ahkerasti.
3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Niitä on aika monta, mutta pitää varmaan valita tuo Steve Vain keikka Kulttuuritalossa vuonna -93, tai -94. Vai itse soitti tosi hyvin, mutta siellä oli laulajana eräs Devin Townsend joka veti sellaisen shown, että oksat pois. Itse asiassa moneen muuhunkin mieleenpainuvaan keikkaan liittyy samainen herra Townsend.
4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
Aika surullistahan se on. TVO ja S-Osis lopettivat, eikä täällä aikaisemminkaan ollut mitenkään liikaa keikkapaikkoja. Tuntuu myös siltä, että aika moni muusikko muuttaa täältä Helsinkiin hakemaan töitä. Toisaalta ihmisetkään eivät tunnu käyvän keikoilla mitenkään ahkeraan (riippuu tietysti keikasta). Varsinkin viikolla on todella vaikea houkutella yleisöä, ja joskus olisikin helpompaa esitellä yleisö kuin bändi. On siis varmaan vaikeaa saada livemusiikkiin panostavaa paikkaa kannattavaksi täällä, varsinkin jos aikoo maksaa bändille asiallisia liksoja.
5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.
Vaikea rajoittaa kolmeen, mutta aloitetaanpa Devin Townsendista ja hänen levystä Ki (vaikka muutkin hänen levynsä ovat vallan mainioita). Siinä yhdistyvät Townsendin parhaimmat puolet ja levy on täynnä hienoja biisejä. Trainfire -biisissä hän yhdistää hienosti kaiken Elviksestä tunnelmointiin, välissä vähän kiljuen. Toisena voisi suositella mitä tahansa Frank Zappalta. Mieletöntä musiikkia ja hauskoja tekstejä joissa usein löytyy myös aimo annos yhteiskuntakritiikkiä. Viimeisenä voisi vaikka suositella Genesistä ja heidän levyään A Trick of The Tail (tai kahta sen jälkeistä). Sen ajan Genesis jutut ovat vaikuttaneet minuun suuresti.
Toim. Petri Kipinä
Musasto 