Avainsana-arkisto: Genesis

Peter Gabriel & Genesis

Genesis on yhdistelmä maagista teatteria ja musiikkia, jonka kuunteleminen on jännittävää kuin kaleidoskoopin läpi katsominen” (Tapio Korjus)

Genesiksen ansiota on hyvin pitkälti progemusiikin popularisoituminen, sillä nimenomaan Genesis teki tästä ennen vain harvojen asianharrastajien suosimasta musiikinlajista yleisesti hyväksyttyä ja suosittua” (Jake Nyman)

Peter Gabriel, Anthony Phillips, Tony Banks, Mike Rutherford ja Chris Stewart olivat myöhemmin Genesis-nimellä tunnetun brittiläisen progressiivisen musiikin orkesterin alkuperäinen soittajamiehistö. Tosin tuolloin 1960-luvun puolivälin jälkeen, kyseessä oli vain joukko musiikinnälkäisiä koulupoikia, joilla oli palava kiinnostus populaarimusiikin aarteiden äärelle. Tuolloinkaan tarkoitus ei ollut muodostaa aktiivisesti keikkailevaa ryhmää, ainoastaan säveltää omaa musiikkia.

Looking for someone,
I guess I’m doing that
Trying to find a memory in a dark room
Dirty man, you’re looking like a Buddha – I know you well
Yeaugh
(Looking for something albumilta Trespass)

Surreyn Charterhousen opiskelijoiden keskuudessa vaikutti tuolloin kaksi kokoonpanoa, joista myöhemmin syntyi Genesiksen alku ja juuri. Aikoinaan rumpalina aloittanut Gabriel ja Banks perustivat Garden Wall -nimisen kokoonpanon vuonna 1965, johon saatiin mukaan myös Chris Stewart. The Anon oli Anthony Phillipsin orkesteri, johon myöhemmin liittyi nuori herra nimeltään Mike Rutherford. The Anon kuihtui lopulta kaksimiehiseksi ja niinpä Phillips ja Rutherford liittyivät Garden Wallin miehistöön. Innokkaiden muusikonalkujen demot päätyivät lopulta tuottaja Jonathan Kingin käsiin, joka päätti julkaista nuorukaisten debyyttialbumin.

Kesäloman aikana bändi sävelsi uutta musiikkia ja varsinkin Silent Sun -niminen ”Bee Gees -pastissi” herätti tuottajan mielenkiinnon. Biisistä tuli Genesiksen ensimmäinen singlejulkaisu (Decca, helmikuu 1968). Tiettävästi tuottaja King keksi myös idean ”konseptialbumista” ja sai myytyä idean bändille. Tuottajan perua oli myös nimi Genesis. Tosin nimen kanssa oli aluksi ongelmia kun selvisi Amerikan suunnalla vaikuttavan peräti kaksi samannimistä orkesteria. Huhujen mukaan Jonathan King sai bändin myös allekirjoittamaan kymmenen vuoden sopimuksen – joka tosin myöhemmin todettiin mitättömäksi sopimuskumppaneiden alaikäisyyden johdosta.

Toinen sinkkubiisi A Winter’s tale sai seuraa kokopitkästä albumista From Genesis To Revelation maaliskuussa 1969. Albumin materiaali äänitettiin kovalla kiireellä ”yhdessä päivässä” hermostuneen tunnelman vallitessa. Urbaanilegendan mukaan Gabriel joutui ottamaan kylmiä suihkuja riittävän korkeiden nuottien saavuttamiseksi. Genesiksen kokeellinen ”kamaripop” ei herättänyt mielenkiintoa ja levy vaiettiin nopeasti unohduksiin. Levyä myytiin noin 650 kappaletta. Joissakin tapauksissa levy päätyi, ilmeisten syiden johdosta ja ilman parempaa tietoa, levykauppojen hyllyilla uskonnollisten albumien joukkoon. Myöhemmin albumista on tehty uusintapainoksia ja levyn materiaalia on julkaistu useiden kokoelmien piristyksenä.

Watcher of the skies watcher of all
His is world alone no world is his own,
He whom life can no longer surprise,
Raising his eyes beholds a planet unknown.
(Watcher of the skies albumilta Foxtrot)

Levyn jälkeen Gabriel ja kumppanit ilmoittivat Jonathan Kingille ”hajoamisestaan” ja vetäytyivät jatkamaan koulunkäyntiä. Harjoittelu ja keikkailu jatkui. John Silverin jälkeen rumpaliksi tuli John Mayhew ja King Crimsonin innoittamana bändi tavoitteli jälleen levytyssopimusta. Lukuisten hylkäysten jälkeen Genesis päätyi juuri perustetun Charisma Recordsin leipiin. Jo koulun jättänyt Genesis-porukka oli treenannut uusia biisejä kuukausien ajan ja Trespass-niminen albumi äänitettiin Lontoossa (Trident-studioilla) tuottaja John Anthonyn tukemana. Trespass julkaistiin lokakuussa 1970.

Genesis oli löytänyt jo oman äänensä mutta ympäröivä musiikkimaailma ei osoittanut vielä varauksetonta innostusta. Levy nousi kuitenkin yllättäen Belgian listakärkeen! Genesis teki seuraavana vuonna ensimmäisen ulkomaan keikkansa juuri Belgiassa. Vaikka albumi oli jokaisen kappaleen osalta jäsenienä yhteistyön tulosta, Trespass jäi Anthony Phillipsin ja rumpali Mayhewn viimeiseksi Genesis-levytykseksi. Näyttelemisestä ja musiikista kiinnostunut, Flaming Youth -orkesterin kanssa jo kannuksia hankkinut Phil Collins valittiin koesoiton kautta Genesiksen rumpaliksi. Kitaristia etsittiin kauemmin kunnes uudeksi soittomieheksi löytyi Steve Hackett.

Bändin seuraava albumi, loppuvuodesta 1971 julkaistu Nursery Cryme, ei nostanut bändiä vielä suuren yleisön lemmikiksi mutta harppaus eteenpäin oli kuitenkin suuri. Varsinkin Phil Collins tuntui tuovan kokoonpanoon uutta virtaa ja Steve Hackett osoittautui myös vahvistukseksi, vaikka miehen keikkakokemus oli vähäinen ennen bändiin liittymistä. John Anthony jatkoi tuottajana, studio pysyi samana ja albumin yleislinja jatkui pitkälti edeltäjänsä linjoilla – kahdesta uudesta jäsenestä huolimatta. Albumin tyylikkään kansitaiteen suunnitteli Peter Whitehead levyn avauskappaleen The Musical Boxin innoittamana. Levy ylsi Italian albumilistalla neljänneksi ja menestys Euroopassa kertoi jo viestiä tulevasta.

Why, why can we never be sure till we die
Or have killed for an answer,
Why, why, do we suffer eachrace to believe
That no race has been grander
It seems because through time and space
Though names may change each face retains the mark it wore.
(Time Table albumilta Foxtrot)

Levyn aikoihin myös Genesiksen lavashow koki muutoksen. Valot saivat tärkeämmän roolin ja Peter Gabrielin lavaesiintymiseen ilmestyivät erilaiset puvut ja naamiot. Genesis jatkoi ahkeraa keikkailua ja Charisman viikkopalkkalaisina bändi kasvatti suosiotaan mm. Lindisfarnen kanssa tehtyjen keikkojen ansiosta. Kasvava suosio ei näkynyt vielä kassavirtana, kesällä 1971 Genesiksen tilit olivat vielä reilun kymppitonnin miinuksella mutta lokakuussa 1972 julkaistu Foxtrot nosti bändin suuren yleisön suosikiksi.

Kappaleet kuten Supper’s Ready ja Watcher Of The Skies herättivät myös kriitikot ja Genesis nousi ensimmäistä kertaa Britannian albumilistan TOP 20:n joukkoon (12.). Tuottaja David Hitchockin avulla levylle saatiin uutta potkua, joka ei jäänyt huomiotta. Levyä kiiteltiin juuri lisääntyneestä rock-voimasta. Lisäpuhtia löytyi myös tuotannosta. Konserttitilanteessa Gabrielin lisääntyneet teatraaliset elementit lisäsivät mielenkiintoa ja lehdistö innostui värikkäästä ja taidokkaasta yhtyeesta. Gabriel oli väistämättä keikkojen keskipiste ja bändi tyytyi soittamaan varjoissa, jopa istuen. Keikkamenestys tallennettiin Genesis Live -nimiselle livetallenteelle.

Can you tell me where my country lies?”
said the unifaun to his true love’s eyes.
”It lies with me!” cried the Queen of Maybe
– for her merchandise, he traded in his prize.
(Dancing With The Moonlit Knight albumilta Selling England By The Pound)

Genesiksen seuraava levynäyttö, lokakuussa 1973 julkaistu Selling England By The Pound on yksi progegenren ylistetyimpiä albumeita kautta aikojen. John Burnsin tuotanto siivitti Genesiksen seuraavalle tasolle ja oman tyylin hioutuminen huippuunsa nosti albumin myöhemmin klassikkostatuksen arvoiseksi. Teksteissä pureuduttiin epävarmuuden tilassa pyristelleen Britannian kohtalon kysymyksiin. Kappaleet kuten I Know What I Like, Fifth Of fifth ja The Battle Of Epping Forest jäivät elämään, kuten myös albumin naivistinen kansitaide (Betty Swanbrick). Albumi nousi Brittilistan kolmannelle sijalle ja pysyi listoilla 21 viikkoa. Levy myi kultaa myös Ison veden takana, Billboardin albumilistalla sijoitus oli 70 tienoilla. Edessä olivat laajat kiertueet niin Pohjois-Ameikassa kuin Euroopassa ja vuonna 1975, Lambs Lies Down On Broadway -albumin kiertueella, musiikkilehti Soundi uutisoi Genesiksen kiertuekolonnan käsittäneen 18 roudaria lisättynä vaimoilla ja managereilla. Parin rekan kuljettamana paikkakunnalta toiselle liikkui 10 tonnin verran valaistus-ja äänentoistolaitteita ja 42-paikkainen bussi seurasi perässä. Vaikuttava kolonna kyseiseen maailmanaikaan!

In the glare of a light,
I see a strange kind of sight;
Of cages joined to form a star
Each person can’t go very far;
All tied to their things
They are netted by their strings,
Free to flutter in memories of their wasted wings.
(In The Cage albumilta The Lamb Lies Down On Broadway)

Gabriel oli mukana vielä Genesiksen seuraavalla menestysalbumilla, Lamb Lies Down On Broadway. Massiivinen konseptialbumi on myös yksi progressiivisen rockin kulmakivistä. Bändin henkilökemioille albumiprojekti oli kuitenkin vaikea pala. Monimutkainen tarina ei tuntunut pysyvän edes Gabrielin hanskassa. Gabriel vaati myös itselleen yksinoikeutta levyn tekstien sorvaamiseen. Ilmapiiriä vahingoitti myös Gabrielin leffaprojekti – miehelle tarjottiin Hollywood-leffan käsikirjoitustyötä. Hanke kuitenkin kuihtui mutta Gabriel oli poissa Genesiksen tärkeältä treenijaksolta. Levyä seurannut massiivinen kiertue käsitti yli 100 keikkaa (12.11.1974 – 22.5.1975). Peter Gabriel jätti bändin kiertueen jälkeen. Varsinkin livetilanteessa Genesiksestä oli muodostunut ”yhden miehen show”, joka ei voinut olla vaikuttamatta bändin sisäisiin kemioihin.

Nähdä ja kuulla Genesis konsertissa on kuulemma jotain todella suurenmoista. Peter Gabriel on lavalla yhtyeen selvä keskipiste jo siitä syystä, että kaikki muut jäsenet soittavat istualtaan. Peterissä on sitä samaa karismaattista sähköisyyttä ensiintyjänä kuin mitä on muissakin todella suurissa esiintyjäpersoonallisuuksissa kuten David Bowiessa. Kappaleiden välissä hän lausuu runoja ja esittää pieniä kertomuksia, joiden ansiosta esityksestä muodostuu ehyt, dynaaminen kokonaisuus…hänen ulkoiset erityispiirteensä (valkoiseksi maalatut kasvot, ketunpäänaamari) vain lisäävät hänen teatraalista vetovoimaansa esiintyjänä, joka pystyy pitämään yleisönsä miltei hypnoottisessa otteessa”. (Tapio Korjus Musa-lehdessä helmikuussa 1973).

(J.Kaunisto)

Peter Garbielin Back To Front -kiertueen keikka Helsingin Hartwall Areenalla 20.5.2014.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Viikon levy Club for five: You’re the voice (2009)

Club for five: You´re the voice (2009) Vaski-kirjastoissa

Suomalainen Club For Five versioi 2009 ilmestyneellä You’re The Voice albumilla pop- ja rock-klassikoita. Levyllä kuullaan tulkinnat muun muassa Kate Bushin (Running Up That Hill), Genesiksen (No Son Of Mine), Metallican (Nothing Else Matters feat. Johanna Kurkela), Eurythmicsin (Sweet Dreams), David Bowien (Life On Mars) ja Red Hot Chili Peppersin (Under The Bridge) kappaleista. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin Dire Straitsin Brothers In Arms, josta idea albumiin alunperin lähti. Yhtye esitti kappaleen Plan-gaalassa ja niin yleisö kuin yhtye innostuivat. “Mark Knopflerin teksti kosketti meitä syvästi ja tuntui, että klassikko heräsi uudelleen eloon ajankohtaisempana kuin koskaan. Innostuimme etsimään muitakin elämäämme vahvasti koskettaneita kappaleita ja omaa musiikillista näkökulmaamme niihin”.

Club For Five on todella taitava yhtye ja saa ihmettelemään mitä kaikkea ihmisäänellä voikaan tehdä. Monipuolinen a cappella lauluyhtye on valloittanut yleisönsä osaamisellaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhtyeen musiikkia ei voi rajata yksittäiseen tyylilajiin, sillä viisikko yhdistelee sovituksissaan ennakkoluulottomasti jazz-, pop-, rock- ja klassista musiikkia omaperäiseksi kokonaisuudeksi.

Yhtye esittää kaikki soittimet laulaen. Club For Five’n konsertissa kuulee kaiken laulettuna sähkökitaroista rumpusooloihin. Viiden laulajan (Maija Sariola, Eeppi Ursin, Jouni Kannisto, Juha Viitala ja Tuukka Haapaniemi) taito näkyy erityisesti lavalla. Virheetöntä laulua yhdistettynä soittimien imitointiin ei voi muuta kuin ihmetellä.

Albumi You’re The Voice on ylittänyt kultalevyrajan 15 000 kappaletta. Toisena singlenä julkaistu kappale Running Up That Hill, josta sataprosenttisesti ihmisäänellä tehty dance-remix nousi toiseksi korkeimpana uutuutena Finnish Dance Chart-listalle.

Omiksi suosikeiksini tältä levyltä ovat muodostuneet Running Up That Hill ja Brother in Arms, jotka ovat mielestäni jopa paremmat kuin alkuperäiset versiot. Varsinkin Brother in Armsin soolobasso on väristyttävä. Eräs kommentoikin osuvasti Youtubessa: “This blew my mind and gave me goosebumps.

I. Freaking. Love. This. Bass”.

1. Prologue  Written-By – Club for Five, Jyri Sariola

2. Brothers In Arms  Written-By – Mark Knopfler

3. Running Up That Hill  Written-By – Kate Bush

4. You’re The Voice  Written-By – Andy Qunta, Chris Thompson, Keith Reid, Maggie Ryder

5. No Son Of Mine  Written-By – Mike Rutherford, Phil Collins, Tony Banks

6. Sweet Dreams (Are Made Of This) Written-By – Annie Lennox

7. Life On Mars? Written-By – David Bowie

8. Alone Written-By – Billy Steinberg, Thomas Kelly

9. Walking On The Moon  Written-By – Gordon Sumner

10. With Or Without You Written-By – Adam Clayton, Dave Evans, Larry Mullen Jr, Paul Hewson

11. Under The Bridge Written-By – Anthony Kiedis, Chad Smith, John Frusciante, Michael Balzary

12. Nothing Else Matters Written-By – James Hetfield, Lars Ulrich

Hevifossiili

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Elmo Karjalainen1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Moi! Olen Elmo Karjalainen, 33-vuotias kymmenen sormea ja nenän omaava kitaristi Turusta. Asun yhdessä avovaimoni Sannan, tyttäreni Ellan ja kahden kissan kanssa. Soitan tällä hetkellä kitaraa Deathlike Silence, Conquest ja Seagrave yhtyeissä. Aikaisemmin olen myös soittanut mm. tanssimusiikkia, funkkia, diskoa ja jazzia ym. eli ei tuo minun soittamiseni mitenkään rajoitu heavyn puolelle. Nyt olen myös lähtemässä soolouralle ensimmäisellä omalla levylläni, nimeltä Unintelligent Designs, jonka julkaisupäivä on 29.8.2012. Kotisivuiltani, elmojk.com, löytyy lisää infoa ja myös muutama kappale kiinnostuneille.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Satunnaisesti. Äitini on kirjastossa töissä, eli jotenkin opin lapsena siihen, että kirjastosta kantautui levyjä kotiin ilman, että minun tarvitsi siellä käydä. Nykyään ei tätä enää tapahdu, mutta jostain syystä ei tule käytyä kauhean usein. Åbo Akademin kirjastoa käytän toisaalta todella ahkerasti.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Niitä on aika monta, mutta pitää varmaan valita tuo Steve Vain keikka Kulttuuritalossa vuonna -93, tai -94. Vai itse soitti tosi hyvin, mutta siellä oli laulajana eräs Devin Townsend joka veti sellaisen shown, että oksat pois. Itse asiassa moneen muuhunkin mieleenpainuvaan keikkaan liittyy samainen herra Townsend.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Aika surullistahan se on. TVO ja S-Osis lopettivat, eikä täällä aikaisemminkaan ollut mitenkään liikaa keikkapaikkoja. Tuntuu myös siltä, että aika moni muusikko muuttaa täältä Helsinkiin hakemaan töitä. Toisaalta ihmisetkään eivät tunnu käyvän keikoilla mitenkään ahkeraan (riippuu tietysti keikasta). Varsinkin viikolla on todella vaikea houkutella yleisöä, ja joskus olisikin helpompaa esitellä yleisö kuin bändi. On siis varmaan vaikeaa saada livemusiikkiin panostavaa paikkaa kannattavaksi täällä, varsinkin jos aikoo maksaa bändille asiallisia liksoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Vaikea rajoittaa kolmeen, mutta aloitetaanpa Devin Townsendista ja hänen levystä Ki (vaikka muutkin hänen levynsä ovat vallan mainioita). Siinä yhdistyvät Townsendin parhaimmat puolet ja levy on täynnä hienoja biisejä. Trainfire -biisissä hän yhdistää hienosti kaiken Elviksestä tunnelmointiin, välissä vähän kiljuen. Toisena voisi suositella mitä tahansa Frank Zappalta. Mieletöntä musiikkia ja hauskoja tekstejä joissa usein löytyy myös aimo annos yhteiskuntakritiikkiä. Viimeisenä voisi vaikka suositella Genesistä ja heidän levyään A Trick of The Tail (tai kahta sen jälkeistä). Sen ajan Genesis jutut ovat vaikuttaneet minuun suuresti.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee